Close enough to touch ~ 1

 September Walker 

    "Mitä helvettiä!?" 

"Puhuuko sä mulle?"

"Missä se taksi kuhnii?"

"Sä haiset, painu kuuseen!"

~

    Joskus sitä tulee ajatelleeksi, mitä olisikaan tapahtunut jos. Jos en olisikaan koskaan hypännyt siihen hämärä peräiseen tummaan taksiin. En olisikaan koskaan joutunut suureen seikkailuun. Jos olisinkin vain päättänyt jäädä kotiin, pehmeälle sohvalle pitsalaatikon viereen. 

    Joskus olisi mukava osata ennustaa tulevaisuutta. Huomata, ettei tämä ole nyt oikea reitti, joku aivan väärä. Voisi vilkaista tulevaan; paistaako aurinko, vai tarvitsenko sateenvarjon? Pystyisi maistelemaan sanoja, ennen kuin puhaltaa ne ulos. Tietäisi, onko tämä virhe, vai elämäni paras teko. 

~

    Valot välkkyvät kaikkialla ja musiikin hiljainen jumputus kaikui inhottavasti korvissani. Juoma ei ollut noussut vain minun päähäni - joka puolelle, minne vain katsoi, huojui humalaisia nuoria ja hieman vanhempiakin. 

    "Hei tyttö!" Joku karjaisi pimeydestä. "Tarviitko kyydin kotiin?" Pyörin ympäri, hoksaamatta mistä ääni kantautui. Musta auto lipui eteeni tielle ja mies heilutti kättään auton sisältä. 

    "Mihin ootte menossa?" Yritin saada ääneni kuulumaan melun keskeltä. Kuinka olinkaan joutunut yhtäkkiä näin suureen ruuhkaan? 

    "Hyppää nyt jo kyytiin!" Viiksekäs mies murahti väsyneenä. Kömmin sen enempää ajattelematta tuntemattomien ihmisten seuraan ja läimäytin oven kiinni.

    Tilataksissa oli kuuma. Tupakan kitkerä savu leilaili viekkaasti ilmassa ja oli mahdotonta hengittää ilman, että sai annoksellisen myrkkyä keuhkoihinsa. Auto kaahaili hallitsemattomasti tiellä ja pelkäsin jo ajavamme jonkun ylitse. Näin mielessäni viattoman naisen makaavan elottomana asvaltilla, allaan suurenevat punainen lätäkkö...

    "Mihin sä olet matkalla?" Vierestäni kaikui kysymys. Havahduin vasta, kun tajusin kysymyksen suuntautuneen minulle. Katsahdin miehenalkua, jonka tummat hiukset olivat sotkussa pään päällä. 

    "Kotiin kai oli tarkoitus, mutta taisin eksyä väärään taksiin" mutisin katsellen paksuja juoppoja vieressämme. Poika, joka tarkkaili minua vilkkailla silmillään, ei ollut parrakas tupakalta lemuava äijä - itse asiassa näin humalassa uskalsin väittää, että hän oli jopa hyvännäköinen. 

    "Kuka tätä ajaa?" Nuorukainen - tällä kertaa eri, muttei yhtään huonomman näköinen - puuskahti, kun lensimme päin ovea. 

    "Sen minäkin haluaisin tietää..." Mumisin puoliksi itsekseni. 

    "Eihän ne vaan oo päästänyt ketää hullua sinne rattiin" vieressäni istuva jätkä huokaili.  

    Totaalisen sekasorron luomiseen ei tarvittu, kuin muutama pieni kirosana näin tunkkaisessa alkoholin sävyttämässä autossa. Roteva mies ampaisi pystyyn lyöden päänsä kattoon. Auton keinahtaessa toinen äijä lensi nyrkit ojossa toista päin. Pullo putosi lattialle hajoten jalkoihimme. 

    "Saatanan idiootti päästä irti!" Huuto täytti ahtaan tilan, kun tappeluun yhtyi yhä enemmän pöllöjä. Vieressäni nököttävä poika katseli kauhuissaan tilannetta.

    "Mahdetaankaan tästä hengissä selvitä...?" Kuski seinän toisella puolen sai varmasti krampin - jarrupoljin painui pohjaan ja porukka lensi etuseinää päin. Minä haukoin henkeäni repiessäni turvavyötä, joka oli kuristunut kaulani ympärille. 

    

    Sitten - yhdessä silmänräpäyksessä - auto oli tyhjä. Ja hiljainen. Taksi suorastaan mateli eteenpäin. 

    "Vau, mitä se oli?" Ruskea tukkainen nuorukainen ihmetteli ääneen. Sisällä oli enää vain reilu kourallinen ihmisiä. 

     "Mihin ihmeeseen me nyt ollaan matkalla?" Toinen kuiskasi edestäni. Vilkaisin ulos. Moottoritie siirsi edessämme ja suorastaan huokui kuumaa asfalttia. Taksi kaarsi betonisten aitojen ohitse ja kiihdytti nopeasti sadan kilometrin vauhtiin.

     "Ei helvetti..."

     "Mä tahdon ulos täältä"

     "Tää ei kyl oo lähelläkään hotellia..." 

     "Huuda sille kuskille jotain" pojat puhuivat keskenään. Minua alkoi yhtäkkiä oksettaa. Puristin silmäni kiinni ja yritin ajatella rauhallista maisemaa. Puut huojuivat hienossa tuulessa sinertävän taivaan alla, kukkaniityllä juoksenteli tyttö punaisessa mekossaan ja perhoset lentelivät kevättuulessa...

~

    Heräsin valoon, joka kipusi taivaanrannasta ja iski päin kasvojani. Kaivauduin syvemmälle piiloon. Missä olin? Tämä ei ollut oma sänkyni, tunsin sen avaamatta silmiäni. Hiljaista kröhinää kuului jostain. Räpyttelin hitaasti silmäni auki.
Aluksi olin aivan varma, että näin vieläkin unta. Lasin sirpaleita lojui kaikkialla. Pakokauhu hiipi viekkaasti sisääni. Mitä ihmettä tämä oli? Nousin tokkuraisena istumaan - huomasin nojaavani edessäni olevaan tummaan esineeseen. Katsoin ympärilleni. Hengitykseni jäi kurkkuuni.
Kirkaisin odottamatta, mutta painoin käteni samassa suulleni. Haukoin henkeäni ja yritin repiä itseäni irti vyöstä ympärilläni. Joku liikahti aavemaisesti vieressäni.
"Ootko sä hereillä?" Kysyin ääni käheänä. Ihminen vieressäni kohotti vaivalloisesti kättään. Sydämeni pomppi kurkussani, kun tuo nosti veriset kasvonsa. Tyyppi katsoi minua, ennen kuin raastin vyön irti ja hakkasin oven kovakouraisesti auki.
Uskalsin hengittää vasta ulkona. Pidin silmiäni kiinni ja upotin käteni hiuksiini. Samassa kuului äreä huuto:
"Hei! Tule tänne nyt!" Käännyin ympäri ja näin jonkun viittoilevan autolla. Hopean harmaa auto oli ryttääntynyt tummaa kalliota vasten etulasi säpäleinä.
"Äkkiä!!" Sama tyyppi huudahti ja kompuroin autolle. Minua huimasi, mutta pääsin nuorukaisen luokse. Tunnistin hänet samaksi, jota olin hetki sitten tuijottanut.
"Auta mua nostamaan Harry ulos autosta!" Poika huusi hätääntyneenä. Katsoin sivulle - se oli virhe. Etupenkillä lojui verinen ihminen. Se makasi velttona kasvot veren peitossa. Vedin happea keuhkoihini ja avustin surkeasti miestä vetämään toinen ulos. Kannoimme hänet tien viereen ja laskimme varoen maahan.
Vilkaisin toiseen suuntaan. Maisema näytti yllättävän kauniilta. Vihertävä meri avautui jyrkänteen alla. Aurinko loisti pilvien välistä. Tie oli ruskean hiekan alla. Muutama hassu puska retkotti tien sivussa. Mitään muuta ei ollut. Kaikkialla oli tyhjää. Tuuli tuiversi lävitseni ja pörrötti hiukseni kasvoilleni.
"Missä helvetissä me ollaan?" Miehenalku puuskahti vierestäni ja jätti kysymyksen leijumaan ilmaan vailla vastausta.


***
Ensimmäinen osa tästä ficistä on nyt päässyt maailmalle! :DD Tosta otsikosta en oo vielä varma, voi muuttua vielä :)
Tästä tuli hieman tynkä, enkä oo ihan suunnitellu tota päähenkilön luonnetta kunnolla, mut laittakaa kommenttii pidittekö!! Voitte myös avustaa mua ja sanoo jos tulee mieleen jotain luonteenpiirteitä, jota tolle päähenkilölle voi luoda!!
Jatkoo tulossa loppu viikosta :DD