Alone and afraid ~ 15

     Jouluntaika leijui ilmassa, melkein kosketusetäisyydellä. Kynttilät loivat tunnelmaa, ulkona putoili raskaita lumihiutaleita maahan, minikuusessani roikkui hopeisia lasipalloja. Tumman sininen villapuseroni kimalteli, en tiedä mistä sitäkin kimalletta oli lähtenyt - ehkä joulukoristeista. Sohvalla oli lämmin istua ja vain olla. Aamu oli vielä varhainen, Liam matkasi syvässä unessa huoneessani. Aamuteeni oli jäähtynyt siinä istuskellessani.
     "Huomenta" tumma matala ääni kuiskasi korvaani. Hymy kohosi kasvoilleni ja laskin teemukini pöydälle. Liam hyppäsi sohvalle viereeni ja katsoi minua silmiin.
     "Nukuitko hyvin?" kysyin laskien vilttiä hänenkin päälle.
     "Paremmin, kuin moneen kuukauteen" Liam sanoi haukotellen. Hän nosti kätensä olkapäideni ympärille ja veti minut kiinni itseensä. Suudelma laskeutui hellästi poskelleni ja sai minut kikattelemaan.
     "Hei Liam muuten..." muistin yhtäkkiä erään hyvin tärkeän asian.
     "Noo?" tuo kyseli kulmat koholla. Pyristelin itseni ylös sohvalta ja käskin poikaa odottaa siinä. Hain pienen kuusen alta punaisen paketin ja tarkistin vielä kortista, että se varmasti oli oikea. Kipitin keittiöön ja nappasin kuulakärkikynän telineestä. Lisäsin korttiin sanan 'rakas' ja virnistin itsekseni. Kuulin Liamin muminaa olohuoneesta ja tassuttelin takaisin hänen luokseen.
     "Hyvää joulua kulta" kuiskasin ojentaen lahjan enkelilleni. Liam näytti hämmästyneeltä ottaessaan paketin vastaan.
     "Kiitti kauheesti..." Liam sopersi yllättyneenä. Lukiessaan kortin hän nauroi.
     "Avaa se jo" kehotin innoissani. Toinen pyöritteli pakettia kädessään ja avasi narun.
     "Mulla ei oo sulle mitään" hän kääntyi katsomaan minua silmiin.
     "Ei se haittaa..." sanoin hymyillen. "Sä oot antanu mulle jo kaiken, minkä halusin". Liam suuteli huuliani yllätyksekseni. Kikattelin hiljaa ja nautin läheisyydestä.
      Liam repi paperin irti ja otti villapaidan käteensä.
     "Kiitos, tää on ihana" tuo sanoi ja haisteli paitaa. Katsoin häntä kummissani. "Tuoksuu ihan sulta" Liam mutisi silmät kiinni. Nauroin tuolle hupsulle.
     "Vau, ei sun oikeesti olis tarvinnut" Liam sanoi silmät loistaen, kun nosti paketista vielä valkoiset villasukat.
     "No noi nyt on vaan sukat" totesin viattomana. "Mut kato... Nyt meil on melkeen samanlaiset" sanoin nostaen varpaani sohvalle. Minulla oli harmaat sukat, joissa oli valkoisella kuvioituja lumihiutaleita. Laskimme jalkamme vierekkäin minun istuessa puoliksi toisen sylissä.
     Juttelimme koko päivän sohvalla uudesta vuodesta, hiekkarannoista, joulukoristeista ja kaikesta muusta mahdollisesta joulusuklaata mussutellessamme. Liam jopa lauloi minulle - se oli hänen joululahjansa minulle. Jakelimme suudelmia toisillemme ja vietimme ihanan päivän.

      Ikkunasta näin, kun vanha pariskunta tallusti lumisella tiellä. Harmaantuneet hiukset, kulahtaneet takit yllään ja mummolla lämmin violetti kaulahuivi - minäkin halusin olla vanha, kokenut ja viisas. Elämää takana, osaisin arvostaa elämää. Mutten uskonut, että selviäisin niin pitkälle. Pariskunta laahusti eteenpäin ilman kiireitä. Kädet yhdessä. Kuinka söpöä!
    Kuvittelin itseni 80-vuotiaana mummuna. Hiukseni olisivat ohentuneet ja ryppyjä kasvoillani. Harmaantunut Liam vierelläni hörppisi teetä ja naurattaisi lapsenlapsia kertomuksillaan. Vetäisimme lapsia pulkassa ja saisimme kuunnella heidän heleää naurua. Liam saisi opettaa pikkuisille elämän sääntöjä. Ne he oppisivat helposti. Eihän sääntöjä ollut paljon:

- Elä hetkessä.

- Lakkaa murehtimasta menneitä.

- Muista, että sisäinen täydellisyys on monella tapaa tärkeämpää, kuin ulkoinen kauneus. 

     Hymy kohosi huulilleni, kun ajattelin sitä iltaa, kun nuorukainen oli takonut nuo päähäni. 

     Jos olisin kahdeksan kymppinen, olisinko silloin onnellinen? Kaduttaisiko minua vanhat tekoni? Harmittelisinko kaikkea, mikä on jäänyt kokematta ja tekemättä?
     En. Eläisin hetkessä ja kunnioittaisin itseäni.
     Mutta ennen sitä pitäisi kuitenkin rämpiä elämän kuoppainen polku ja koittaa olla putoamatta rotkolta tai suistumatta tieltä. Selvitä ongelmista. Olla välittämättä, mitä toiset ajattelevat sinusta. Tarpoa läpi, vaikka ryömiä kyyneleet silmissä, kunhan vaan ei luovuta.
     Minä tiesin, mitä on olla rikki. Särkymiseen ei mene kauaa, mutta kun alat korjaamaan, siihen kuluu aikaa. Minä olin päättänyt liimata sirpaleet yhteen, Yrittäisin loppuun asti.

    Elämä on kuin virta. Ihmiset purjehtivat sitä pitkin eteenpäin. Kaikilla on erilainen vene. Toisilla on parempi vakaus, toisella taas kauniin värinen purje. Jokainen kuitenkin kulkee omaan tahtiin. Jotkut kellahtavat kumoon ennemmin, toiset myöhemmin. Ja jos löydät rakkauden virran kuohuista, saat kaksinkertaisen vakauden. 
      Joskus myrsky yllättää ja aallot iskevät päin kasvoja. Pohjoistuuli puhaltaa aivan väärästä suunnasta. Joskus purjeesi voi revetä kokonaan. Silloin sinun täytyy vain parsia se takaisin. Kyllä sinä siihen pystyt. 
     Joskus taas paistaa aurinko. Lempeä tuuli kuljettaa sinua eteenpäin. Jopa niin, että meinaat sokaistua sen valoon. Nauti sen lämmöstä, se on ohikiitävää. 
    Elämän virrassa ihmiset seilaavat veden päällä, toisilla on päämäärä selvillä, toisilla ei harmainta aavistusta. Joskus matka sujuu aallonharjalla verkkaan, helposti ja tunnet olevasi pilvissä. Toisinaan taas melkein vajoat aaltojen alle. Pyörteet vetävät sinua puoleensa. 
    Jotta voit selvitä, sinun täytyy löytää itsesi. Olet se, mitä olet, älä yritä olla kukaan muu. Sinut on luotu juuri sinuksi. 
    Elä matkasi nauttien, taputa ystävääsi olalle, hymyile ilman syytä, tee mitä tahdot, missä olet hyvä. Älä murehdi mennyttä tai tulevaa. Se on ajantuhlausta. 
    Sillä matka on lyhyt. Joskus se vain tuppaa unohtumaan. 
    
 

***

THE END!!! <3<3

Se oli sitten sen tarinan loppu, onnellisesti päättyi. Mitä piditte? Kommentoikaa mielipiteenne!!

Ja hei käviskö teille, jos tekisin niitä one shotteja niinku minä-muodossa? On toivottu aika paljon jotain esim. Niall söpöstely ficciä, nii voisin kirjottaa muutaman vähän pidemmän, ei kellekään 'omaa' vaan niinku yhteinen...? (aika sekavasti selitetty, hyvä minä...)

Ps. Mun musiikki-blogi, menkää lukemaan >>>> BLOGI <<<<

:):):):)