I'd hold you, I'd need you, I'd get down on my knees for you ~ 9

Joku ravisteli Olgaa voimakkaasti, ja tyttö alkoi pikku hiljaa availla silmiään.

Ensin Olga ajatteli sen olevan unta. Paidaton tatuoitu miehen alku oli kumartuneena hänen ylleen. Tyttö pystyi haistamaan tuoksun, mikä leijaili tuosta komistuksesta. Ei mennyt sekuntiakaan, kun tyttö tunnisti nuo ruskeat silmät. Mutta silmät olivat täynnä huolta, joka välittyi myös Olgaan.
"Olga? Kuuletko mua?" Zaynin ääni sopersi hätääntyneenä. Olga hieroi silmiään ja kohottautui istumaan. Vasta nyt hän huomasi, että tumma tukkainen piteli jotain hänen otsallaan. Zayn irrotti kätensä ja laski vaatemytyn maahan. Poika pyyhki kädestään jotain tummaa housuihinsa.
"Missä mä...?" Olga kuiskasi käheällä äänellään, kunnes tunnisti pimeän huoneen. Sitten hän katsoi
Zayniin, jonka kasvot punottivat ja hiukset olivat sekaisin. Olga yski käheästi ja sipaisi kädellään otsaansa. Nostaessaan kätensä ylös, tyttö huomasi sen likaantuneen vereen. Olga katsoi kauhuissaan Zayniä, joka nosti mytyn lattialta ja painoi sen takaisin tytön otsalle. Olgan harmiksi Zayn ei jäänyt pitelemään sitä, vaan tyrkkäsi vaatemytyn tytölle.
"Missä... Louis ja Harry on?" Olga kysyi tumma tukkaisen katsoessaan hetken huolissaan tyttöä.
"En tiedä. Ne lähti kauan aikaa sitten, eikä oo palannut" tuon ääni oli hiljainen, arka ja matala.
"Mitä mulle on tapahtunut?" Olga huomasi vaatteen olevan paita - Zaynin musta paita.

Hetkeksi Olga uppoutui kuvaan, jossa tuo riisuu paitansa puristaen sen mytyksi. Tumma tukkainen painaa paitansa veriseen otsaan. Paidattoman Zaynin kuva rieputtelee Olgaa, mutta tyttö saa pidettyä ajatuksesa kasassa. Ihastukseni istuu juuri edessäni ilman paitaa katsellen minuun. 

"Harry iski sua päähän, ennen kuin ne pakeni paikalta" Zayn selosti nopeasti.
"Sä siis olit täällä koko ajan?"
"Joo". Olga jäi katselemaan toisen kasvoja. Leuan muotoa korosti sänki ja kun Olgan katse matkasi vaaleiden huulien ohitse yli poskipäiden, hän kohtasi kaksi tummaa silmää. Mustat ripset koristivat kauniita silmiä, ja Olgan oli pakko kääntyä pois.
"Pitäiskö tehä jotain?" vaalea tyttö kysyi toiselta. Zayn mietti hetken katsellen ympärilleen huoneessa. "Mitä ne edes tekee? Ja miks ne halus meijät tänne" Yhtäkkiä Olga huomasi, ettei nähnyt sijaista missään. Hän katseli hätääntyneenä pimeän huoneen lattia tasoa.
"Ne vei sen jonnekin" Zayn tajusi tytön huolen.Vaalea tukkainen pakotti itsensä pysymään kaukana tuosta piadattomasta, joka veti häntä itseensä, kuin magneetti. Olga mietti vaihtoehtoja touhuun. He voisivat lähteä katsomaan, missä ne kaksi poikaa viilettivät, tai sitten jäädä tänne. Mutta luultavasti Harry ja Louis tulisivat vielä takaisin tänne, joten ei olisi viisasta jäädä tänne.
"Meijän täytyy päästä pois täältä" Olga sanoi päättäväisesti. "Ne tulee vielä takaisin tänne" Zayn katsoi toista hiljaa ja auttoi tytön nousemaan. Muutaman hassun sekunnin ajan Olgaa pyörrytti, mutta pian hän oli ennallaan.
"No, mikä on taistelusuunnitelma?" Zayn kysyi Olgan katsoessa lumoutuneena tuon virnistystä. Häneltä jäi hengitys kurkkuun ja joutui ponnistelemaan, että sai sanotuksi, ettei ollut keksinyt suunniltelmaa.
"Ehkä pitäisi ensin katsoa, onko tää ovi auki" Zayn totesi ja hiipi ovelle. Laskiessaan kätensä kahvalle, molemmat pidättivät hengitystään. Kahva meni alas, mutta ovi ei auennut.
"No olipas herrat järkeviä" Olga tajusi, että ovi oli laitettu lukkon ulkopuolelta, mutta sen sai auki sisältä. Ovi narahti auetessaan ja tyttö vilkaisi varovasti tyhjälle käytävälle.
"Tule" Olga kuiskasi Zaynille ja pujahti käytävään. "Eikö sun pitäis laittaa paita päälle?" Olga kysyi ääni värähtäen. Zayn katsoi toista alas päin ja naurahti hiljaa.
"Ei..." musta tukkainen kuiskasi toisen korvaan saaden Olgan sydämmen pomppailevan hänen rinnassaan.
"Palataanpa tähän suunnitelmaan" Olga henkäisi ja katsoi lattiaan.
"Meidän pitää hajaantua" Zayn totesi katsoen toista kasvoihin.
"Eh..." Olga keskeytti lauseensa hetkeksi miettiäkseen vaihtoehtoja. "Ehkä se ei ole paras idea"
"Miksei?" Zayn älähti. Olga katsoi toista silmiin kohottaen toista kulmakarvaansa. "Aa, sun pelotaa. No sitten" tuo nauroi matalasti.

Yhtäkkiä Olga tuli ajatelleeksi, miten mukava ihminen Zayn oikeasti oli. Vitsikäs ja järkevä, ei mitenkään sulkeutunut, ujo tai tyly, minkä kuvan Olga oli saanut toisesta tähän asti. Nyt poika jutteli avoimesti tytölle, aivan kuin he olisivat tunteneet monta kuukautta.

"En mä pelkää. Mut mitä jos ne huomaa mut?" Olga kysyi toiselta.
"Huudat kovaa ja juokset karkuun. Nyt sä meet tonne, mä meen tänne, jos ei löydetä mitään, nähään tässä kymmenen minuutin päästä" Olga katsoi kelloon seinällä, joka näytti varttia yli kolmea.
"Okei" Olga nyökkäsi ja katsoi hetken, kun Zayn pujahti kulman taakse. Itse hän lähti vastakkaiseen suuntaan käytävällä ja kurkisti ensimmäisestä ikkunasta sisään luokkaan. Tyhjä.

Alimman kerroksen kolmannesta huoneesta kuului puhetta. Se oli hiljaista ja tukahdutettua, mutta sen saattoi kuulla. Olga hiipi lähemmäksi seinän veirustalla ja pidätti hengitystään. Hän liukui koko ajan lähemmäksi luokkaa, josta tunnisti miesten ääniä. Yhtäkkiä joku laski kätensä tytön olkapäälle takaata päin. Olga pelästyi ja käännähti ympäri hengitys kurkussa. Zaynin virnistyksen nähdessään Olga pystyi taas hengittämään. Tyttö viittoi kohti luokkaa, josta kuului puhetta, ja he lähtivät hiipimään peräkkäin kohti raollaan olevaa ovea.

Oven kohdalla Olga kumartui hiiren hiljaa ja kurkisti varovasti sisään. Luokassa oli valot päällä ja kaksi tuttua poikaa juttelivat siellä miehelle. Mutta Olga näki jotain enemmän. Harry ja Louis - ne kaksi, jotka olivat aina porukan pomot - olivat nyt alistuvan näköisiä ja kuuntelivat miestä hiljaa.
"Tajusitteko nyt varmasti?" Parrakas mies murahti kahdelle nuoremmalle pojalle. Louis nyökkäsi arasti Harryn toistaessa saman.
"No menkäähän sitten jo. Ja muistakaa, että tällä kertaa ette selviä, jos vielä mokaatte" Miehen karhea ääni kuului, ennen kuin Olga käännähti ympäri ja tönäisi Zayniä. He lähtivät juoksemaan kohti käytävän päätä, kunnes ääni heidän takanaan huusi:
"Pysähtykää! Nyt tällä sekunnilla" Samassa kuului ääni, kun aseen varmistin napsautettiin pois päältä. Nuoret pysähtyivät säikähtäneinä paikoilleen, eivätkä uskaltaneet kääntyä ympäri.

*****

Joo, aika tylsää... Mulla ei oikeen inspistä riitä, mutta koitan kirjottaa nyt jotain...
Mut en oo pitkään aikaan saanu kommentteja. Tykkäättekö tästä lainkaan? o:
No, jatkoo varmaan huomenna... :)