Lyhyt vai pitkä reitti? Olga pohti askeleidensa osuessa maahan toisensa jälkeen. Pitkä. Jokin sanoi hänen sisällään, ja tyttö kääntyi ylämäkeen. Hänen hengityksensä kiihtyi koko ajan vain nopeammaksi. Ponnistelun jälkeen tyttö pääsi huipulle ja sai hengähtää hetken ennen alamäkeen syöksymistään.
Viilentävän suihkun jälkeen Olga istuutui sohvalle ja katseli kellon kulkua. Pohtiessaan, mitä tekisi seuraavaksi, hän asettui makaamaan sohvalle koko pituudellaan. Sulkiessaan silmänsä, hän eksyi ajatusten maailmoihin ja upottautui niihin ruskeisiin silmiin, mitkä eivät koskaan katsoisi tyttöä ihastuksesta kimaltavina.
Yhtäkkiä Olga havahtui hereille. Huoneessa oli pimeää ja tyttö nousi istumaan sohvalle. Aivastus kutitti hänen nenässään. Tyttö aivasteli väsyneenä ja räpytteli silmiään. Hän yritti tirkistellä kellotaulua, mutta se näytti sumealta pimeässä. Olga nousi seisomaan olohuoneen lattialle ja katsoi kelloon. Puoli kuusi?? Olga tallusti huoneeseensa ja avasi sälekaihtimet. Tummat sadetta uhkaavat pilvet saivat Olgan huokaisemaan. Onneksi sentään oli perjantai. Äkkiä Olga tajusi, että oli nukkunut koko yön sohvalla, nukahtanut siihen lenkin jälkeen. Tuo tallusti vessaan ja alkoi harjata hampaitaan väsyneenä. Hän pesi kasvonsa viileällä vedellä ja tunsi olevansa hieman virkeämpi sen jälkeen. Olga tallustelimme vaatekaapilleen ja veti mustat farkut kaapistaan jalkaansa. Hän pohti kauan tumman punaisen paidan ja valkoisen neuleen välillä. Lopulta hän päätyi tumman punaiseen paitaan ja pujotti sen ylleen. Muutama rannekoru vielä, niin hän oli valmis. Olga ei kauaa tuhlannut aikaa meikkaamiseen. Hieman ripsaria ja kulmakynää, siinä se. Lopuksi tyttö sipaisi vaaleaa huulirasvaa huulilleen ja asettui kirjoituspöytänsä eteen.
"Historia, äikkä, äikkä, 'haukoitus' matikka... Kuvis" Olga luetteli lukujärjestystään ja pakkasi kirjoja laukkuunsa. Hän ei jaksanut suuremmin tarkistaa niitä, vaan sulki laukkunsa ja raahautui keittiöön aamiaiselle.
Viimeiset kaksi tuntia koulussa perjantai-iltapäivällä olivat kuvaamataitoa. Olga raahautui matikan testin jälkeen masentuneena kuviksen luokkaan. Opettajan tilalla oli nuori sijainen, joka katsoi Olgaa nenän varttaan pitkin, kun tämä tallusti ikkuna paikalle. Tuolla oli lyhyet tumman ruskeat hiukset, ja Olgan mielestä mies saisi ottaa laihdutuskuurin heti viikonloppuna.
"Jatkakaa vain töitäni, minä käyn selvittämässä muutamia asioita" noin 30-vuotias mies sanoi. Olgan olisi tehnyt mieli näyttää kieltä tuolle ylpeilevälle sijaiselle, mutta tyytyi kohtaloonsa. Olga jatkoi työtään kaupunki maisemasta.
Hetken päästä, kun Olga nosti paperia ylös päin ja katsoi sitä kauempaa, tytön olisi tehnyt mieli rypistää ja repiä paperi kappaleiksi. Talot olivat ihan vinossa ja varjostus pielessä.
"Onks se valmis jo?" Joku kysyi matalalla äänellä Olgan takaata. Tyttö kääntyi hiukset heilahtaen ympäri kohdaten musta tukkaisen pojan.
"E-ei..." Olga änkytti silmät pyöreinä.
"Se on hieno". Tuohon Olga olisi tahtonut väittää vastaan, mutta päätyi hymähtämään.
"Mitä sä täällä teet?" Hän huomasi lauseessa tylyn sävähdyksen ja katui sitä sisällään.
"Se on hieno". Tuohon Olga olisi tahtonut väittää vastaan, mutta päätyi hymähtämään.
"Mitä sä täällä teet?" Hän huomasi lauseessa tylyn sävähdyksen ja katui sitä sisällään.
"Umh, opiskelen" Zayn vastasi katsoen toisen kasvoja.
"Nii kai... Mut en vaa ollu nähny sua ennen täällä" Olga sopersi.
"Joo, mä vaihdoin kurssia" Zayn vastasi ilmeettömänä.
"Ok.." Tyttö kääntyi takaisin hämmentyneenä.
Rypistänkö vai revin palasiksi? Ennen kuin Olga oli ehtinyt päättää rypistäisikö vai repisikö piirustuksen, sijaisopettaja pyyhälsi luokkaan hiki kiiltäen miehen otsalla. No olipa hän aloittanut kuntoilunsa nopeasti. Olga tukahdutti naurahduksensa. Mies katsoi luokkaan nopeasti, ennen kuin pysäytti katseensa Olgaan.
"Sinä siellä, Olga!" Opettaja huusi ja koko luokkani hiljeni kääntyen katsomaan vaaleaa tyttöä. Jopa Zayn kurtisti otsaansa. "Ja myös sinä, Malik!" Zayn jäykistyi kuullessaan nimensä. "Tulkaa heti paikalla tänne!" Olga totteli käskyä ja asteli sydän pamppaillen sijaisen luokse Zayn perässään. Mies rapsutti sänkeään ennen kuin kahmaisi Olgaa kovakouraisesti käsivarresta. Eikö tuosta pitäisi saada oppilaan pahoinpitely syytös? Olga ajatteli turhautuneena ja katsoi, kun raivokas mies veti häntä pois luokasta. Zayn seurasi heitä heitä kummastuneena. Sijainen heitti oven kiinni perässään ja tyrkkäsi oppilaan vastapäiseen pimeään luokkaan. Zaynin hän tönäisi luokkaan, jossa istui kaksi miehen alkua - molemmat tämän koulun pahiksia. Olga sävähti, kun kuuli heidän nauravan hänelle.
"He kertoivat, että olitte rikkoneet varaston ikkunan ja käynyt varastamassa sieltä kadonneita akvarellivärejä. Onko tämä totta?" Sijainen uhmasi tyttö-parkaa. Hän kummaksui väitettä, ennen kuin muisti ketkä kaksi tämän syytöksen takana olivat - Louis ja Harry. Jokainen tässä koulussa tunsi nuo - lukuunottamatta tuota sijais-parkaa.
"Voin vannoa, etten rikkonut tai varastanut mitään" Olga puhui mahdollisimman vahvalla äänellä toivoen, että pääsisi pian pois tästä tunkkaisesta huoneesta. Zayn oli syrjemmällä ja Olga epäili, etteivät nuo kaksi poikaa olleet edes huomanneet häntä.
"Valehtelija!" Louis - pidempi ja vahvemman näköinen poika - äksyili ja hyppäsi ylös tuolista.
"No niin rauhoitutaampas nyt" tuo mies Olgan edessä sanoi. Sijainen vaikutti olevan ymmällään tilanteesta, mutta halusi selvennyksiä asiaan.
"Mitäpä jos kertoisitte jotain tästä epäilyksestänne?"
"Ei siinä mitään kerrottavaa ole. Tuo tyttö tuossa varasti satojen eurojen edestä maalia koulusta" Harry nousi ja hänen ruskeat hiuksensa sojottivat pystyssä kohti kattoa.
"Ehkä meidän täytyisi puhua tästä rehtorin kanssa..." Sijainen katsoi kauhuissaan Louisin vihaista katsetta.
"Tai ehkä teidät olisi aika olla puuttumatta tähän peliin" Harry virnisti ja lukitsi katseensa sijaiseen. Louis kohotti kätensä hitaasti ylös pitäen kädessään jotain tummaa.
Silmänräpäyksessä kuului korvia vihlova kiljaisu, kun sijainen kaatui tajuttomana maahan. Olga tukki suunsa pelokkaana ja katsoi päätä pidempiä poikia edessään, jotka olivat lyöneet puolueettoman opettajan tajuttomaksi. Yhtäkkiä Olgalle tuli mieleen, minne Zayn oli kadonnut, muttei uskaltanut kääntyä katsomaan. Hän toivoi, että poika olisi kadonnut paikalta. Ehkä hän tajusi tilanteen ja lähti hakemaan apua. Olga kuvitteli rauhoittuaakseen. Tai sitten hän jätti minut yksin noiden paholaisten kanssa. Kyllä tyttö oli kuullut ne kaikki kerrat, kun Louis ja Harry olivat pahoinpidelleet lukuisia nuorempiaan. Olga ei voinut sille mitään, että hän alkoi täristä.
"M-mitä te haluatte?" vaalea tukkainen tyttö yritti pysyä rauhallisena. Louis katsoi viatonta tyttöä silmiin vaaleilla silmillään. Louis astui eteen päin ja Olga pystyi haistamaan pojan mintun hajuisen hengityksen. Äkkiä Olga alkoi pohtia, miksi nuo kaksi halusivat sijaisen tuovan hänet ja Zaynin tänne. E-ehkä he huijasivat tai kiristivät sijaista. Hän yritti ajatella positiivisesti. Mutta se oli hankalaa tajutessaan, että oli puollustus kyvyttömänä kahden vanhemman ja vahvemman pojan edessä.
Huoneessa oli karmivan hiljaista, kun Louis nojautui Olga ylle koskettaen tuon poskea. Kipinä tuntui sähköiskulta, mikä sai Olga säpsähtämään kaksi metriä kauemmas.
"Älä nyt pelkää. Mä en voisi tehdä sulle mitään pahaa, pikku tyttö" Louisin ääni oli matala ja karhea, kun tuo puhui kävellen lähemmäksi pelosta tärisevää tyttöä. Olga ei ollut aivan varma, mutta saattoi huomata varjoissa liikkuvan mustan hahmon. Oliko se Zayn? Olgasta oli kuitenkin parempi jättää se selvittämättä. Tatuoidut käsivarret kietoutuivat Olgan kylmentyneen kehon ympärille. Pitkän pojan kasvoilla oli virne, ja hän selvästi nautti, kun sai viedä käsiään ympäri nuoremman tytön kehoa.
"Lou, lopeta sen kiusaaminen nyt" Kuului matala ääni varjosta, kun Harry astui esiin. "Se kuolee kohta pelkoon ja meillä on muutakin tekemistä" Louis nojautui taas lähemmäksi, mutta tällä kertaa nuorukainen kaappasi tytön kovaan otteeseensa ja väänsi tuon kädet selän taakse. Olga huusi, mutta vahva käsi tukki hänen suunsa. Olgan sisällä velloi epätoivoisuus ja hän punoi päässään pakosuunnitelmia. Pojat olivat selvästikin halunneet tytön vangikseen, mutta miksi - sen kun tietäisi.
Yhtäkkiä he kuulivat kellojen soivan, koulupäivä loppui. Kouluviikko päättyi ja oppilaat rynnistivät käytävästä ulos. Muutaman minuutin päästä tuli hiljaista. Kaikki olivat lähteneet kotiinsa ja Olga tiesi hyvin, että ovet menevät lukkoon varttia vaille kolme. Kukaan ei enää tulisi sen jälkeen tänne pelastamaan häntä. Hänellä ei ollut epäilystäkään, ettei nyt olisi tosi kyseessä. Oli toimittava sekä viekkaasti, että nopeasti. Hän ei halunnut homehtua koko viikon loppua täällä.
"Mitä te kaks haluutte?" Olgan ääni oli kimeä, mutta se kesti. Harry katsoi penkkiin istutettua tyttöä. "Miksi ihmeessä te vangitsitte mut?" Olga tivasi vihan kasvaessa sisällään. Louis lähestyi taas Olgaa, mutta juuri kun nuori mies kumartui alas päin katsoakseen tyttöä silmiin, Olga kohotti jalkaansa ja potkaisi toista jalkoväliin. Louis murahti ja syöksähti kauemmas painuessa kyyryyn.
"Toi ei ollu kovinkaan fiksu teko, tyttönen" Kuului matala ääni, ennen kuin kaikki pimeni, kuin sormien napsautuksesta.
"Nii kai... Mut en vaa ollu nähny sua ennen täällä" Olga sopersi.
"Joo, mä vaihdoin kurssia" Zayn vastasi ilmeettömänä.
"Ok.." Tyttö kääntyi takaisin hämmentyneenä.
Rypistänkö vai revin palasiksi? Ennen kuin Olga oli ehtinyt päättää rypistäisikö vai repisikö piirustuksen, sijaisopettaja pyyhälsi luokkaan hiki kiiltäen miehen otsalla. No olipa hän aloittanut kuntoilunsa nopeasti. Olga tukahdutti naurahduksensa. Mies katsoi luokkaan nopeasti, ennen kuin pysäytti katseensa Olgaan.
"Sinä siellä, Olga!" Opettaja huusi ja koko luokkani hiljeni kääntyen katsomaan vaaleaa tyttöä. Jopa Zayn kurtisti otsaansa. "Ja myös sinä, Malik!" Zayn jäykistyi kuullessaan nimensä. "Tulkaa heti paikalla tänne!" Olga totteli käskyä ja asteli sydän pamppaillen sijaisen luokse Zayn perässään. Mies rapsutti sänkeään ennen kuin kahmaisi Olgaa kovakouraisesti käsivarresta. Eikö tuosta pitäisi saada oppilaan pahoinpitely syytös? Olga ajatteli turhautuneena ja katsoi, kun raivokas mies veti häntä pois luokasta. Zayn seurasi heitä heitä kummastuneena. Sijainen heitti oven kiinni perässään ja tyrkkäsi oppilaan vastapäiseen pimeään luokkaan. Zaynin hän tönäisi luokkaan, jossa istui kaksi miehen alkua - molemmat tämän koulun pahiksia. Olga sävähti, kun kuuli heidän nauravan hänelle.
"He kertoivat, että olitte rikkoneet varaston ikkunan ja käynyt varastamassa sieltä kadonneita akvarellivärejä. Onko tämä totta?" Sijainen uhmasi tyttö-parkaa. Hän kummaksui väitettä, ennen kuin muisti ketkä kaksi tämän syytöksen takana olivat - Louis ja Harry. Jokainen tässä koulussa tunsi nuo - lukuunottamatta tuota sijais-parkaa.
"Voin vannoa, etten rikkonut tai varastanut mitään" Olga puhui mahdollisimman vahvalla äänellä toivoen, että pääsisi pian pois tästä tunkkaisesta huoneesta. Zayn oli syrjemmällä ja Olga epäili, etteivät nuo kaksi poikaa olleet edes huomanneet häntä.
"Valehtelija!" Louis - pidempi ja vahvemman näköinen poika - äksyili ja hyppäsi ylös tuolista.
"No niin rauhoitutaampas nyt" tuo mies Olgan edessä sanoi. Sijainen vaikutti olevan ymmällään tilanteesta, mutta halusi selvennyksiä asiaan.
"Mitäpä jos kertoisitte jotain tästä epäilyksestänne?"
"Ei siinä mitään kerrottavaa ole. Tuo tyttö tuossa varasti satojen eurojen edestä maalia koulusta" Harry nousi ja hänen ruskeat hiuksensa sojottivat pystyssä kohti kattoa.
"Ehkä meidän täytyisi puhua tästä rehtorin kanssa..." Sijainen katsoi kauhuissaan Louisin vihaista katsetta.
"Tai ehkä teidät olisi aika olla puuttumatta tähän peliin" Harry virnisti ja lukitsi katseensa sijaiseen. Louis kohotti kätensä hitaasti ylös pitäen kädessään jotain tummaa.
Silmänräpäyksessä kuului korvia vihlova kiljaisu, kun sijainen kaatui tajuttomana maahan. Olga tukki suunsa pelokkaana ja katsoi päätä pidempiä poikia edessään, jotka olivat lyöneet puolueettoman opettajan tajuttomaksi. Yhtäkkiä Olgalle tuli mieleen, minne Zayn oli kadonnut, muttei uskaltanut kääntyä katsomaan. Hän toivoi, että poika olisi kadonnut paikalta. Ehkä hän tajusi tilanteen ja lähti hakemaan apua. Olga kuvitteli rauhoittuaakseen. Tai sitten hän jätti minut yksin noiden paholaisten kanssa. Kyllä tyttö oli kuullut ne kaikki kerrat, kun Louis ja Harry olivat pahoinpidelleet lukuisia nuorempiaan. Olga ei voinut sille mitään, että hän alkoi täristä.
"M-mitä te haluatte?" vaalea tukkainen tyttö yritti pysyä rauhallisena. Louis katsoi viatonta tyttöä silmiin vaaleilla silmillään. Louis astui eteen päin ja Olga pystyi haistamaan pojan mintun hajuisen hengityksen. Äkkiä Olga alkoi pohtia, miksi nuo kaksi halusivat sijaisen tuovan hänet ja Zaynin tänne. E-ehkä he huijasivat tai kiristivät sijaista. Hän yritti ajatella positiivisesti. Mutta se oli hankalaa tajutessaan, että oli puollustus kyvyttömänä kahden vanhemman ja vahvemman pojan edessä.
Huoneessa oli karmivan hiljaista, kun Louis nojautui Olga ylle koskettaen tuon poskea. Kipinä tuntui sähköiskulta, mikä sai Olga säpsähtämään kaksi metriä kauemmas.
"Älä nyt pelkää. Mä en voisi tehdä sulle mitään pahaa, pikku tyttö" Louisin ääni oli matala ja karhea, kun tuo puhui kävellen lähemmäksi pelosta tärisevää tyttöä. Olga ei ollut aivan varma, mutta saattoi huomata varjoissa liikkuvan mustan hahmon. Oliko se Zayn? Olgasta oli kuitenkin parempi jättää se selvittämättä. Tatuoidut käsivarret kietoutuivat Olgan kylmentyneen kehon ympärille. Pitkän pojan kasvoilla oli virne, ja hän selvästi nautti, kun sai viedä käsiään ympäri nuoremman tytön kehoa.
"Lou, lopeta sen kiusaaminen nyt" Kuului matala ääni varjosta, kun Harry astui esiin. "Se kuolee kohta pelkoon ja meillä on muutakin tekemistä" Louis nojautui taas lähemmäksi, mutta tällä kertaa nuorukainen kaappasi tytön kovaan otteeseensa ja väänsi tuon kädet selän taakse. Olga huusi, mutta vahva käsi tukki hänen suunsa. Olgan sisällä velloi epätoivoisuus ja hän punoi päässään pakosuunnitelmia. Pojat olivat selvästikin halunneet tytön vangikseen, mutta miksi - sen kun tietäisi.
Yhtäkkiä he kuulivat kellojen soivan, koulupäivä loppui. Kouluviikko päättyi ja oppilaat rynnistivät käytävästä ulos. Muutaman minuutin päästä tuli hiljaista. Kaikki olivat lähteneet kotiinsa ja Olga tiesi hyvin, että ovet menevät lukkoon varttia vaille kolme. Kukaan ei enää tulisi sen jälkeen tänne pelastamaan häntä. Hänellä ei ollut epäilystäkään, ettei nyt olisi tosi kyseessä. Oli toimittava sekä viekkaasti, että nopeasti. Hän ei halunnut homehtua koko viikon loppua täällä.
"Mitä te kaks haluutte?" Olgan ääni oli kimeä, mutta se kesti. Harry katsoi penkkiin istutettua tyttöä. "Miksi ihmeessä te vangitsitte mut?" Olga tivasi vihan kasvaessa sisällään. Louis lähestyi taas Olgaa, mutta juuri kun nuori mies kumartui alas päin katsoakseen tyttöä silmiin, Olga kohotti jalkaansa ja potkaisi toista jalkoväliin. Louis murahti ja syöksähti kauemmas painuessa kyyryyn.
"Toi ei ollu kovinkaan fiksu teko, tyttönen" Kuului matala ääni, ennen kuin kaikki pimeni, kuin sormien napsautuksesta.
*****
Huomasin just, et tää on jo 8. luku, eikä tässä ollut tapahtunut juuri mitään, joten nyt pientä toimintaa :):)
Ja tietenki jos jaksatte, nii kertokaa mielipiteenne!! :D
Ja tietenki jos jaksatte, nii kertokaa mielipiteenne!! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Ne saa mut aina hymyilemään :)