I'd hold you, I'd need you, I'd get down on my knees for you ~ 10

Olga kääntyi hiiren hiljaa ympäri. 
"Kädet pään päälle ja kääntykää! Nyt!" mies heidän takanaan murahti, ja Olga totteli häntä. Tyttö huomasi rotevan miehen takana Harryn ja Louisin pelästyneet kasvot. He eivät siis olleetkaan tämän takana... Mies piteli kädessään käsiasetta, mikä sai Olgan varomaan liikkeitään.
"Mitä teette täällä?" tumma partainen mies kysyi karhealla äänellään. Olga pohti hetken, mitä pitäisi sanoa, mutta onneksi Zayn avasi suunsa.
"Päästiin koulusta ja ihmeteltiin, että miksi täältä kuului ääniä" ruskea silmäinen sanoi niin vakuuttavasti, että melkein sai Olgankin uskomaan.
"Toi ei puhu totta --" Louis aloitti, mutta hullu mies käännähti yhtäkkiä ympäri ja osoitti aseella poikaa.
"Hiljaa kana-aivo!" Olga hivuttautui aavistuksen lähemmäksi Zayniä. Nuoret vilkaisivat vakavina toisiaan, mutta kääntyivät nopeasti takaisin miehen suuntaan. "Jos sanotkin vielä jotain, niin rangaistus on karu" ukko uhkaili saaden ruskea tukkaisen valkoiseksi.
"Nyt te kaksi tulette tänne" hän puhui Olgalle ja Zaynille ja oppilaat astelivat varoen jokaista askeltaan kohti miestä. Olga vilkuili Zayniä aina välillä. Hän toivoi, että tuolla olisi jokin suunnitelma.

Saapuessaan luokkahuoneeseen Olga huomasi Zaynin alkavan vilkuilevan ympärilleen. Louiskin huomasi sen, muttei uskaltanut enää edes avata suutaan.
"Louis ja Harry, menkää nyt hoitamaan tää homma loppuun, mä pidän näitä tällä. No niin vauhtia!" Mies äksyili ja pojat juoksivat äkkiä pois huoneesta. Käytävältä kuului pientä puheensorinaa.
"Ja mitäs mä teille tekisin..." parrakas mies pohdiskeli.
"Päästä meidät pois. Me ei olla tehty mitään!" Olga korotti ääntään. Mies kääntyi kokonaan Olgaan päin, eikä nähnyt hetkeen, mitä Zayn puuhasi.
"Jaa, että päästäisin teijät vaan menemään? Ooks sä ihan hullu?" tuo hörähti ja nauroi niin, että tyypin kaljamaha heilui.
"Samaa voisi kysyä sulta..." Olga katsoi toisella silmällä, kun Zayn käveli huoneen seinustalle hiljaa ja nosti jalkalampun maasta. Tyttö näytti kaunistuneelta ja yritti välittää sitä Zaynillekin, mutta toinen ei huomannut mitään.
"Jaa, että mitä tuli sanottua?!" Mies tuiskaisi yhtäkkiä ja herätti taas Olgan huomion. Tyttö rypisti otsaansa ja pudisti päätään Zaynille. Musta tukkainen aikoi silti toimia oman päänsä mukaan.
"Nii, juu... Että ei minun sitä olisi pitänyt sanoa, juu..." Olga sönkötti Zaynin kohottaessa lampun miehen ylle.
"Siis mitä?" ukko rypisti otsaansa.
"Nii, että olis -- Zayn!!" Olga kiljahti painaen silmänsä kiinni juuri ennen kuin nuorukainen löi miestä. Kuitenkin ennen kuin lampun varsi kosketti miestä, ukko kääntyi ketterästi ympäri ja yhdellä huitauksella Zayn oli maassa. Samalla sekunnilla luokan ovi avattiin voimalla ja sisään ryntäsi tumma asuisia miehiä. Kaksi ottivat hullun ukon kiinni ja kolmas mies vain seisoi huoneen ovella. Olgasta tuntui, että hän voisi pyörtyä kaikesta tapahtuneesta ja nyt helpotuksesta. Olga ryntäsi kuitenkin automaattisesti Zaynin luokse. joka piteli päätään maassa maaten.
"Zayn? Ooks sä kunnossa?" tyttö kysyi toiselta, kun hän puristi silmiään kiinni.
"Joo, kaikki hyvin..." tumma tukkainen vakuutti nousten istuma-asentoon Olgan avustuksella. Yksi miehistä tuli nuorten luokse ja alkoi kyselemään Zaynin oloa.
"Ei tässä mitään... Löin vaan pääni" miehen alku sopersi hieroen otsaansa. Zayn nosti katseensa Olgaan, joka yritti hymyillä pienesti pojalle. Zaynin ruskeat silmät sulkeutuivat kivusta ja mies sanoi hakevansa kollegansa apuun.

"Kiitti" Zayn sanoi istuessaan ambulanssin takaosan päällä.
"Mistä sä kiität mua?" Olga kysyi kummissaan. Nuorukainen piteli päässään kylmäpussia ja Olgan haava otsassa oli juuri puhdistettu. Kumpikaan ei ollut tahtonut lähteä terveyskeskukseen tarkastukseen - he vakuuttivat olevansa kunnossa. Miehiä ja naisia hääräili heidän ympärillään, kun yhtäkkiä kimeä ääni huusi Zaynin nimeä. Väkijoukosta syöksyi esiin vaalea tukkainen nainen, joka kapsahti Zaynin kaulaan. Olgan sisukset valtasi se sama tyhjä tunne. Perrie. Zaynin tyttöystävä. Tyttö käänsi katseensa pois päin. Toisten hätäinen suudelma ei auttanut asiaa yhtään. Olga näki kauempana, kun Louista ja Harryä talutettiin poliisiautoon. Louis katsoi Olgaan päin. Hän ei ollut varma asiasta, mutta saattoi nähdä pojan kasvoilla anteeksi pyytävän ilmeen. Olga katsoi varovasti takaisin Zayniin. Perrie istui pojan sylissä ja silitti toisen kasvoja. Miehenalku ei näyttänyt kauheasti nauttivan siitä. Tai sitten Olga vain kuvitteli sen. Hän nousi ylös ja oli jo lähtemässä, kun kuuli Zaynin äänen.
"Mihin meet?" Olga huitoi käsillään ilmaa ja sönkötti jotain nuoren parin katseen alla.
"Mä... Öh meen tonne ja kysymään että pä-pääsenkö jo kotiin..." Olga sanoi, vilautti tekohymyn ja katosi nopeasti paikalta.

Hän ei oikeasti ollut vielä ymmärtänyt, mitä sydän surut tarkottivat. Mutta nyt hän tajusi asian. Monesti hän oli lukenut ja kuullut, että jotkut kärsivät särkyneestä sydämmestä tai sydän suruista. Silloin hän ei ollut tajunnut miten se muka voisi satuttaa. Mutta nyt - kun Olga kääntyi katsomaan taakseensa, hän näki Zaynin kädet kietoutuneena Perrien lanteille - hän tunsi, että se oikeasti sattui. Kuin sydämeen pumpattaisiin jääkylmää myrkkyä. Kuin hirviö raastaisi sitä kynsillään ja hampaillaan. Kuin joku varastaisi Olgan sydämmen ja siihen jäisi vain tyhjä ammottava aukko. Siinä hetkessä Olga olisi voinut kaatua maahan ja itkeä itsensä kuiviin.

Kun Olga kysyi ambulanssimieheltä tilannetta, hän sai positiivisia vastauksia.
"Joku tulee viemään sinut kotiin" pitkä mies sanoi. "Ja hyvin toimittu. Se oli rohkeaa ja tarkoin harkittua" Olga hymyili arasti tuolle ja kääntyi sitten mennäkseen takaisin auton luokse. Jotkut hoitajat juttelivat paraikaa Zaynille ja Perrie seisoi etäämmällä. Olga katsoi tyttöä, kunnes hän käänsi päänsä Olgaa kohti. Ehkä Olga odotti hymyä tai jotain, muttei ainakaan tuimaa katsetta, mikä kaunokaisen kasvoilla oli. Olga pelästyi niin, ettei osannut muuta kuin katsoa toista epäuskoisena. Sitten Perrie käänsi katseensa taas Zayniin ja Olga puri huultaan.
"Lähettekö nyt kotiin?" Olga kysyi nuorukaiseen ja tuo nyökkäsi. Olgasta tuntui, että Zaynillä oli jotain sanottavaa, muttei saanut kakistettua sitä ulos tässä.
"No, nähdään kai..." Olga totesi hieman kiusaantuneena ja käännähti sitten kannoillaan. Olga lähti kävelemään kohti mustaa autoa, muttei voinut vastustaa kiusausta kääntyä katsomaan vielä taakseen. Perrie suuteli ihan Olgan kiusaksi Zayniä, vaikkei miehenalku edes näyttänyt innostuvan puuhasta juuri nyt.

Olga kääntyi autolle ja istui takapenkille. Vieras nainen lähti ajamaan jutellen pelkääjän paikalla istuvalle miehelle. Tyttö katseli ikkunasta ulos. Aurinko oli syvällä pilven takana ja ilma uhkaili sadetta. Olga huokasi syvään. Vaikka hän oli juuri kohdannut varkaan, joka oli osoitellut asetta häntä kohtaan, tyttö ei silti tuntenut pelkoa tai ahdistuneisuutta.

Mutta nyt hänen sydäntään särki. Enemmän kuin koskaan ennen. Hän tajusi, ettei koskaan saisi uppoutua tuon ruskea silmäisen lämpimiin halauksiin. Vaan joku toinen saisi. Ja se, jos jokin, satutti syvältä.

*****

Toi loppu oli aika tönkköö ja taas kesti hiukan... Hihiii koitan jatkaa viim. perjantaina :):)