I'd hold you, I'd need you, I'd get down on my knees for you ~ 12

Silmänräpäyksessä ovi avautui ja sisään juoksi kaksi tyttöä. Olga ei voinut olla hymyilemättä siinä vuoteella maatessaan. Jenny ja Haily alkoivat selittää kaikkea päällekäin ja saivat Olgan nauramaan.
"Rauhottukaa jo" Olga nauroi ystävilleen, jotka istuivat sitten sylikkäin ainoalle penkille.
"Mitä oikeen tapahtui?" Haily kysyi ensimmäisenä. Olga nousi hieman parempaan asentoon sairaalan kovalla sängyllä.
"Ylitin tietä, kun yhtäkkiä auto ja moottoripyörä törmäsi ja mä jäin ns. siihen väliin" Olga selosti ja katsoi, kun hänen ystävänsä ilmeet kauhistuivat.
"Oh my god, ooks sä kunnossa?!" Jenny hätääntyi. Vaalea tukkainen pyöräytti silmiään ja totesi taas:
"Joo, ei tässä mitään. Muutama pikku naarmu vaan" Olga sanoi ja näytti paketoitua reittään.
"Pikku naarmu?!" Haily puuskahti katsoen ystäväänsä.
"Hei muuten, Zayn lähetti sulle terveisiä" Olga vinkkasi Hailylle, joka kutristi kulmiaan. Olga huomasi blondin ystävänsä kasvoilla virneen.
"Jenny, hallitse itsesi" Haily tökkäsi toista kylkeen saaden hänet kiljahtamaan.
"Saatte kiittää Zayniä siitä, että oon vielä elossa" Olga sanoi silmät loistaen ajatellessa toista. Hän ei ollut nähnyt poikaa tapaturman jälkeen, mutta kiittäisi häntä vielä. Tytöt alkoivat juttelemaan kaikenlaisesta, kun yhtäkkiä ovi avattiin ja hoitaja ohjasi nuorukaisen sisään huoneeseen.
"Sieltä se sankari saapuu" Haily kuiskasi niin, ettei Zayn sitä kuullut.

Zaynin kasvoilla ei aluksi ollut mitään ilmettä. Hän katsoi valkoisissa lakanoissa makavaa tyttöä yhtä soittoa varmaan viiden minuutin verran. Sitten hän kohotti toista suupieltään ja katsoi Hailyä ja Jennyä. Olga tunsi itsensä tyhmäksi maatessaan peiton alla tukka sekaisin. Mutta Zayn näytti niin komealta valkoisessa collegepaidassa ja rikkinäisissä mustissa farkuissa, ettei Olga osannut enää hengittää.
"Tulin vaan tervehtimään" Zaynin ääni oli matala ja se värähteli Olgan sisällä. "Mutta sulla onkin jo seuraa näköjään" poika vilkaisi Olgan ystäviin, jotka olivat unohtuneet katselemaan Zayniä. Olga katsoi heitä murhaavasti ja pystyi kuvittelemaan heidän ajatuksensa.
"Me mennään hakemaan jotain juotavaa" Haily totesi ja työnsi Jennyn ylös hänen sylistään. Tytöt katosivat nopeasti pois huoneesta. Zayn käveli arasti sängyn vierelle ja katsoi pöydällä olevia kukkasia. Hän kohotti kulmiaan kysyvästi.
"Äh, joku hoitaja toi ne" Olga vastasi ja sai pojan nyökkäämään. Zaynin katse kierteli ympäri huonetta Olgan yrittäessä keksiä sopivia sanoja tilanteeseen.
"Zayn.." vaalea tukkainen aloitti hiljaa. "Kiitos. Pelastit mut nyt jo toisen kerran" Olga hymyili toiselle ja sai säteilevän hymyn takaisin.
"Siitä alkaa tulla rutiini" poika naurahti. "Miten pärjäilet?"
"Jalka on siteessä muutaman viikon. Ei mitään pahempaa" Olga vastasi irrottamatta katsettaan toisesta.

Zaynistä oli tullut niin tärkeä hänelle, ettei Olga edes uskaltanut myöntää sitä. Hän pelkäsi menettävän pojan, vaikka Zayn ei edes ollut hänen.
"Mitä mietit?" karhea ääni kysyi. Olga katsoi nuorukaisen ruskeisiin silmiin.
"En mitään..." Olga sanoi. "Eikö sun muuten pitäisi olla koulussa?" tyttö kysyi huomatessaan, että seinäkello näytti kahtatoista.
"Sain vapaata" toinen vastasi. Keskustelu alkoi muuttua kankeaksi, joten Olga ei jaksanut enää puhella mitään ylimääräistä.
"Saanko kysyä yhtä juttua?" Olga katsoi toista taas ylöspäin silmiin.
"Mitä ikinä" nuorukainen vastasi hymyillen kumartuen eteen päin. He katsoivat toisia pitkään silmiin. Silloin Olga tajusi, että Zayn oli varmasti huomannut, miten hän katsoi poikaa. Olga sulki suunsa nopeasti.
"Unohda" tyttö mumisi nopeasti. Olga katsoi pois päin.

Yhtäkkiä hän tunsi lämpimän käden poskellaan ja käsi käänsi hänen kasvonsa takaisin Zayniin.
"Mitä?" Zaynin ääni oli pehmeä ja matala, kuten aina ennenkin. Hän katsoi tyttöä sädehtivillä ruskeilla silmillään, kuten aina ennenkin. Hetkessä ei ollut mitään uutta. Kuin he olisivat olleet tässä tilanteessa ennenkin. Kaikki tuntui niin tutulta.

Kunnes äkisti Zayn kumatui alas päin. Hänen kasvonsa olivat lähellä Olgan kasvoja. Olga sulki silmänsä ja hengitti Zaynin tuoksua sisäänsä. Hän tiesi, että hetki oli ohikiitävä, joten otti siitä kaiken irti. Mutta sitten kaikki kääntyi selälleen.

Juuri, kun Olga raotti silmäänsä, hän näki Zaynin sulkevan ruskeat silmänsä. Nuorukainen oli niin lähellä Olgaa, että tyttö tunsi hänen hengityksensä kasvoillaan. Tyttö tajusi, että Zayn aikoi suudella häntä. Vaikka hän oli unelmoinut tästä niin kauan, nyt kun hetki oli käsillä, hän ei halunnutkaan tätä. Se tuntui väärältä. Vaikka tuntuikin niin oikealta. Zayn epäröi sekunteja, ennen kuin painoi täyteläiset huulensa Olgan huulille. Hän liikutti huuliaan ensin varovasti, kunnes huomasi, ettei Olga torjunut häntä. Olga pelkäsi, ettei osaisi, mutta nopeasti kaikki tuntui niin luonnolliselta. Olga vei kätensä Zaynin poskelle. Suudelma oli hellä, vatsan pohjaa kutittava, mutta se keskeytyi äkisti, kun ovi avattiin. Zayn lennähti kaksi metriä taakse päin pelästyneenä, tajuamatta, mitä meni tekemään. Huoneeseen tullut hoitaja käveli sängyn viereen huomaamatta, että keskeytti juuri jotain todella tärkeää. Olga tunsi punastuvansa Zaynin katseen alla.
"M-mä tästä meen. Nähään" samassa poika oli jo kadonnut. Mitä juuri äsken tapahtui? tyttö pohti sekavana. Hoitaja selosti jotain, ennen kuin otti verikokeen ja hetken kuluttua Jenny ja Haily palasivat huoneeseen.

"Kaikki hyvin, Olga?" Haily herätti Olgan ajatuksistaan. Tyttö käänsi hämmentyneen katseensa pois ikkunasta. Oli jo ilta, tytöt olivat koko päivän olleet viihdyttämässä Olgaa älyttömillä jutuillaan.
"Joo, väsyttää vaan". Jenny nousi sängyn laidalta ja ilmoitti menevänsä vessaan. Kun Haily ja Olga jäivät kahdestaan, tumma tukkainen kääntyi katsomaan toista.
"Kerro mulle" Haily savusti tietoa. "Zayn?" Yksi sana riitti tuhoamaan sen padon, jota Olga oli pitänyt koossa koko pitkän päivän. Nyt se rikkoutui ja kyyneleet virtasivat tytön poskille. Haily istui sängylle ja halasi ystäväänsä. He istuivat hiljaa, kunnes Olga sai itkettyä tarpeeksi.
"Se sattuu niin paljon" Olga mutisi hiljaa.
"Mä tiiän" Haily sanoi  myötätuntoisesti.
"Mistä muka?" Olga kysyi hieman ilkeästikin.
"Rakkaus satuttaa aina. Kannattaa miettiä, onko hän sen arvoinen" Haily kertoi. Olga meinasi kertoa ystävälleen suudelmasta, mutta päätti olla kertomatta. Jenny palasi vessasta Olgan pyyhkiessä viimeiset kyyneleet kasvoiltaan.
"Meijän pitäis varmaan mennä?" Jenny puoliksi kysyi. Haily katsoi hieman huolestuneena ystäväänsä.
"Menkää vaan, kyllä mä pärjäilen" Olga sanoi.
"Mee nyt nukkumaan" Haily käski.
"Kyllä kyllä, äiti" Olga naurahti käpertyen peiton alle.
"Hyvää yötä" Jenny sanoi ja otti takkinsa tuolin karmilta.
"Nukku hyvin, sisko" Haily hymyili ja pörrötti toisen hiuksia.
"Moikka" Olga mutisi ja sulki silmänsä. Hän kuuli, kuinka valot sammutettiin ja ovi laitettiin kiinni.

Olga pähkäili vielä päänsä sisällä päivän tapahtumia. Zaynin lämmin katse, hänen pehmeät huulensa ja nuorukaisen tuoksu sai Olgan pään sekaisin. Sisällään hän toivoi, että Zayn katui tekoaan ja tulisi huomenna myöntämään virheensä. Sitten kaikki palaisi taas ennalleen. Kaikki se, mikä veti Olgaa alas päin, painoi älyttömästi, joten lopulta Olga antautui unelle toivossa, että aamulla kaikki näyttäisi kirkkaammalta.

Tuli keskiviikko. Torstai päivä kului. Perjantaina Olga pääsi kotiin. Lauantaina satoi kaatamalla. Sunnuntaina side vaihdettiin ja Olga näki haavan reidessään olevan paranemaan päin. Se kuitenkin aristi jokaisesta kosketuksesta. Hänet käskettiin taas kotiin lepäämään.

Niin monen päivän lepäämisen jälkeen Olga oli kerrankin tyytyväinen, kun pääsi kouluun tekemään jotain. Zayn ei Olgan onneksi ollut koulussa. Häntä ei pätkääkään kiinnostanut nähdä tuota juuri nyt.

Koulun jälkeen Olga oli juuri asettunut peiton alle sohvalle ja aikoi ottaa lyhyet päiväunet, kun ovikello soi. Hän nousi ihmeissään ylös. Haily ja Jenny eivät ikinä soita ovikelloa. Kuka siellä olisi? Olga laahautui eteiseen ja katsahti peiliin, todeten että näytti kuin haudasta nousseelta. Kuitenkin hän avasi oven ja seisahtui paikalleen. Olga tunsi sydämensä lyövän ylimääräisen lyönnin ja hänen hengityksensä juuttui kurkkuun. Hän yskäisi, ennen kuin sai sanaa suustaan.
"Zayn?" hän naurahti. "Mitä sä täällä?" Olga kysyi hämillään. Zayn astui sisään sulkien oven perässään.
"Meidän kai pitäisi puhua siitä, mitä tapahtui" nuorukainen mutisi.
"Niin kai" Olga mutisi hiljaa. Hän ei pystynyt katsomaan toista kasvoihin. Nytkö se kaikki selviäisi ja palaisi taas ennalleen?
"Mennäänkö ulos?" Zayn kysyi kohottaen kulmiaan.
"En jaksa, sit pitäis vaihtaa vaatteet ja kammata hiukset ja --"
"Eikä tarvii. Näytät hyvältä noinkin" Olga kohotti katseensa Zaynin kasvoihin, jotka sädehtivät hymyä.
"No jos sä välttämättä haluat" Olga sanoi ja kieputti hiuksensa nutturalle niskaan.

He istuivat vieretysten syrjäisellä penkillä hiljaisessa puistossa. Taivas oli tumma ja uhkaili sadetta. Olga heilutteli jalkojaan penkillä ja katseli puista putoilevia lehtiä.
"Aloita sä" Olga totesi hiljaa. Zayn oli hetken hiljaa, koittaen yhdistää ajatuksiaan sanoiksi.
"Mistä aloittaisin?" nuorukainen lopulta puuskahti. Olga käänsi katseensa toiseen. Hän katsoi poikaa silmäripsiensä alta. Zayn näytti hyvältä mustassa nahkatakissaan ja katsoen Olgaa.
"Jos vaan unohdetaan tää ja kaikki palaa normaaliksi" Olga oletti, että molemmat pohtivat samaa asiaa. Zayn painoi päänsä hetkeksi käsiinsä. Olga jo pelästyi, että oli sanonut jotain väärää.
"Entä jos mä en halua?" tumma tukkainen sanoi yhtäkkiä. Olga unohti hengittää kuullessaan tuon sanat. Hänen sydämmensä takoi. He istuivat siinä varmaan kymmenen minuuttia aivan hiljaa. Tuulen henkäys käväisi Olgan kasvoilla, ennen kuin hän uskalsi taas puhua.
"Mitä se suudelma merkitsi sulle?" Zayn katsoi maahan mietiskellen. Sitten hän nosti ruskeat silmänsä Olgaan ja katsoi tyttöä pitkään. Miehenalku pudisteli päätään ja huokaisi sitten raskaasti.
"Miksi kaiken pitää olla niin monimutkaista?" Zayn nojautui penkin selkänojaa vasten.
"Kerro mullekin, kun keksit vastauksen" Olga huokaisi. Hän huomasi Zaynin hymyilevän hennosti. "Mitä nyt?"
"Ei mitään..." Zayn mumisi itsekseen jatkaen hymyilyä. Olga mulkaisi toista.
"Okei, mitä meijän kuulu tehdä nyt?" Olga ei jaksanut yrittää purkaa tätä solmua enää. Hän halusi vain ottaa sakset käteensä ja leikata solmun irti. Mutta sitten kaksi langan pätkää eivät koskaan saisi sitä, mitä ne halusivat.
"Se, mikä tuntuu oikealle" Zayn kohottautui istumaan. Miten hän löytää aina ne oikeat sana? Olga ihmetteli. Mikä tuntuu oikealle... Silmänräpäyksessä Olga oli kumartunut eteen päin ja lähestyi Zaynin kasvoja. Sitten hän pysähtyi. Zayn kurottautui lähemmäksi, mutta Olga pysyi kauempana.
"Onko tää sitten oikein?" hän kuiskasi.
"Se pitää selvittää" Zayn kuiskasi, ennen kuin kuroi viimeiset sentit heidän väliltään. Olgan sisällä kytenyt pieni liekki roihahti palamaan. Zayn veti tyttöä lähemmäksi itseään. Olga tunsi perhosten lentelevän vatsassaan. Suudelma vain jatkui ja jatkui. Hän kietoi kätensä yhä tiukemmin nuorukaisen ympärille. Yhtäkkiä hän tunsi vesipisaroiden laskeutuvan olkapäilleen. Hän irrottautui sateen kastellessa molemmat. Olga avasi silmänsä huomaten, että Zayn piti yhä silmiään kiinni. Hetken päästä poika avasi silmänsä ja katsoi silmät kiiltäen toista. Olga ei voinut muuta kuin hymyillä katsellessaan toista. Sade kasteli molemmat ja Zaynin mustat hiukset laskeutuivat hänen kasvoilleen. Nauru kumpusi syvältä Zaynin kehosta ilmoille, kun hän painoi kehonsa vasten Olgaa. Vaalea tukkainen nautti halauksesta ja sulki silmänsä välittämättä sadekuurosta.

Hän halusi elää siinä hetkessä, koska kaikki muu oli epävarmaa. Ehkä toista tilaisuutta ei koskaan tulisi. Siksi hän puristi Zayniä vielä kovemmin.

*****

Sanon jo nyt (oon kyl varmaan kertonu tän ennenki :)), että mulla ei oo mitään vastaan Zerrietä, musta ne on maailman suloisin pari <3
Ja varoituksena, kattelin just kokeita, niitä on tulossa ihan hirveesti, joka viikko vähintään kaks koetta, pahimmillaan neljä. Joten tää kirjotustahti saattaa vähän hidastua, koitan kuitenki kirjottaa mahdollisimman paljon aina kun ehdin :)
Aha xD mut laittakaa kommenttia kiitos :)