I'd hold you, I'd need you, I'd get down on my knees for you ~ 7

"Ruusuko?" Olga arvaili ystävänsä piirrosta.
"No ei ole tollo! Etkö sä nyt näe??" Haily tuhahti nauraen. "Se on kissa!" Tumma tukkainen nauroi. Olgan katse kirkastui.
"Ahaa, jos sitä kattoo näin väärin päin nii, kyllä se sitten..." hän sanoi huvittuneena. Olga katsoi maisemaa edessään. Puista putoili kellertäviä lehtiä pikku hiljaa, mikä teki iltapäivästä juuri täydellisen. Tytöt istuivat puiston penkillä nauttimassa syksystä. He juttelivat ja nauroivat kahdestaan. Kumpikaan ei ollut sanallakaan maininnut sitä erästä, eikä tarvinnutkaan. Olgaa inhotti aihe ja piti keskustelun kaukana tuosta tumma tukkaisesta. 

"Nyt sä!" Haily hihkui innoissaan pikku lapsen tavoin ja tyrkkäsi vihon Olgalle. Vaalea tukkainen mietiskeli hetken aihetta. Jos piirtäisin rikkoutuneen sydämmen... Ei, se liittyy liikaa Zayniin. Olga totesi itsekseen. Hmm, päärynäpuu... Sen parempaa Olga ei keksinyt, joten päätti sutaista päärynäpuun ottaen mallia heidän edellään kasvavasta vanhasta vaahterasta. Se värjäsi lehtiään kauniin oransseiksi ja punaisiksi. Olga aloitti rungosta ja siirtyi nopeasti latvustoon.
"Puu?" Haily arvuutteli.
"Mikä puu? Täytyy olla tarkka laji" Olga virnisti saaden toisen huokaisemaan.
"Omena?
"Ei" Olga puri huultaan nostaen katseensa ylös piirroksesta. 

Mutta juuri silloin - olisi vaikka kaksi sekuntia myöhemmin - tuttu poika käveli soratiellä. Olga nosti katseensa ylös kohdaten nuorukaisen viileän katseen. Ruskeat silmät eivät ilmaisseet mitään, ne katsoivat kiiluvina tyttöä, joka istui ystävänsä kanssa puiston penkillä. Olga saattoi kuitenkin ihmetyksekseen huomata aivan pienen hymynpoikasen tumma tukkaisen huulilla.

Ja silmänräpäyksessä Zayn oli poissa. Olga ei tiennyt, oliko Haily huomannut poikaa - ei ilmeisesti hänen ilmestään päätellen. Mutta Olgalle jäi kumma tunne. Hänen sisällään tuntui tyhjältä. Kuin palanen olisi viety pois. Kuin Zayn olisi ottanut mukaansa palasen Olgasta ja vienyt sen mukanaan.
"Olga? Päärynäpuu?" Haily herätti toisen kuplastaan ja vaalea tukkainen kääntyi katsomaan suttaustaan.
"Joo" Olga sai henkäistyä. Miksi hänen piti tehdä noin? Olga turhautuneena ajatteli. Miksi hänen piti kävellä juuri tästä? Miksi hänen piti katsoa minua? Nyt Olgasta tuntui, ettei todellakaan ollut päässyt tunteistaan yli. Tytön sisällä kyteneet tunteet olivat yhdestä lyhyestä katseesta leimahtaneet roihuvaan liekkiin.

"Haloo?" joku heilutti kättään tuon kasvojen edessä. Olga säpsähti hereille ja sulki vihon käsissään.
"M-mä just muistin, et mun pitää tehä yksi esitelmä huomiseksi" Olga änkytti nousten seisomaan. Haily katsoi tuota silmiin, mutta Olga käänsi katseensa nopeasti pois.
"Mennäänkö nyt jo?" Haily kysyi kummissaan. Tytöt katsoivat toisiaan. Haily tuijotti toista syvästi, kuin pyytäen häntä tunnustamaan. Olga piti pinnansa, eikä sanonut mitään, vaikka tiesikin, että ystävä oli huomannut mielialan muutoksen. 

"Mä näin kyllä Zaynin" Haily lopulta sanoi matalasti. "Mutta sä taisit nähdä jotain enemmän" tumma tukkainen hymyili ystävällisesti. Olga huokaisi, istui takaisin penkille ja avasi puhtaan sivun vihosta. Hän alkoi luonnostella särkynyttä sydäntä paperille vilkaisematta kertaakaan ystäväänsä. 

Vartin päästä hän näytti rikkoutuneen sydämmen toiselle. Haily katseli kuvaa pitkään. Hän vilkaisi nopeasti vaalea tukkaisen ystävänsä silmiin, muttei pysynyt kauaa erossa piirroksesta.
"Nyt mä tiedän, miksi opiskelet taideakatemiassa" toinen naurahti. Mutta sitten hän vakavoitui 

Olgan sanoessa:
"Tää ei johdu susta" Tyttö totesi hiljentyen sitten.
"Vaan..." Haily sanoi kuin odottaen jatko lauseelle. Olga punnisti ajatuksiaan ja katsoi Hailyn lämpimän vaalean ruskeisiin silmiin. Mutta sitten hän veti syvään henkeä ja paljasti:
"Zaynillä on tyttöystävä".

Viimein oli taas maanantai. Olga nojaili koulun seinään ja tuijotti huomattavasti käytävän toisella puolella seisovaa tumma tukkaista. Zayn näpersi puhelintaan ilmeettömänä. Tekstailee tyttöystävälleen. Olga ajatteli katkerana. Yhtäkkiä ruskea silmäinen nosti katseensa ja Olga kääntyi nopeasti pois. Kuitenkaan hän ei voinut olla kauaa erossa tuosta ja jatkoi vilkuiluaan. Opettaja saapui oppilaiden luokse ja nuoret alkoivat valua kuvaamataidon luokkaan. Olga katseli koko ajan Zayniä, joka asteli uhkaavasti lähemmäksi. Olga kiiruhti luokkaan, potkaisi kenkänsä jalasta ja siirtyi paikalleen ikkunan viereen. Vaalea tukkainen tyttö istui hänen viereensä hymyillen. Tuo tuoksui kukkasille, mikä sai Olgan hieman rauhoittumaan. Kuitenkin hän seurasi sivusilmällä, kun Zayn käveli sisään ja skannasi katseellaan luokkaa. Takapulpeteissa oli kaksi vapaata paikkaa. Mene tuonne, mene tuonne, mene tuonne... Olga rukoili ja katsoi hengitystä pidättäen, kun ruskea silmäinen lähestyi itseään. Hän ei voinut irrottaa katsettaan pojasta, joka siirtyi istumaan Olgan eteen. Zaynin kääntyessä ympäri, Olga yllättyi nähdessään aran hymyn. Tyttö yritti hymyillä takaisin, mutta se tuntui kankealta virnistykseltä. 

"No niin, sitten hiljaisuutta" Harmaa hapsinen opettaja herra kuulutti edestä. Olgan katse kiersi luokassa, jossa oli kova meno päällä. Opettaja rauhoitteli oppilaita ja Olga kaivoi tavaransa esiin. Koko ajan, kun opettaja selitti seuraavasta työstä, vaalea tukkaisen katse oli lukittautunut Zaynin takaraivoon. Osaltaan hän toivoi tuon kääntyvän. Mutta sitten taas ei. Hän halusi nähdä toisen kasvot, mutta ei halunnut, että Zayn näkisi hänen naamansa.

"Kaikki ymmärretty?" Opettaja kohotti katseensa luokkaan. Olga havahtui hereille ja vilkuili vieressä istuvaa blondia. Hän seurasi tuon toimia ja lähti hakemaan paperia luokan takaosasta. Olga nojasi pöytään ja sulki silmänsä. Zaynin täydelliset kasvot ilmestyivät hänen eteensä ja tytön sydäntä särki. Kuin koulun pitkä kynsisin tyttö raapisi sitä terävillä kynsillään. Ja samaan aikaan kylmät nyrkit iskivät eri puolille hänen kehoaan. 

"Annatko mullekin paperia?" karhea ääni kysyi Olgan takaata. Tyttö säikähti ja melkein kaatoi koko paperipinon. Kääntyessään ympäri Olga tunnisti tutut ruskeat silmät unistaan.
"J-joo..." Olga sopersi ojentaen suuren paperin Zaynille. Olga katsoi toista silmiin. Mutta yhtä nopeasti, kuin Zayn oli siihen ilmestynytkin, tuo lähti vikkelästi takaisin paikalleen. Olga kääntyi ottaakseen paperin itselleen ja palasi sitten paikalleen.

Silmänräpäyksessä Olga tajusi, ettei tumma tukkainen komistus enää istunutkaan hänen edessään. Olga säpsähti ja hänen sisuksensa valtasi ontto tunne. Nopeasti hän tavoitti musta paitaisen luokan toisella puolella. Äkisti hänet valtasi tunne, että Zayn lähti pakoon häntä. Ei se voi mahdollista olla... Olga päätteli, ettei jaksanut ikkunasta tulvivaa auringon paistetta. Sellainen synkkä ihminen, kuin olikin.

Mutta jossain sisällä Olga tiesi sen olevan valetta. Hän lähti karkuun minua. Hän on huomannut tuijotukseni ja välttelee minua. Ääh... Olen ihan tyhmä... Olga manaili. Hän katsoi valkoisena hohtavaa paperia edessään ja kääntyi sitten tiirailemaan ulos. Aurinko oli äkillisesti kadonnut ja tummat pilvet ottivat mittaa toisistaan taivaalla. Opettaja kulki juuri Olgan ohitse, kun tyttö käänsi katseensa.
"Mites täällä? Eikö aihetta löydy?" Opettaja uteli katsoen tyttöä harmain silmin.
"Eh.. Siis aihe oli vapaa vai?" Olga ei tosiaan ollut kuunnellut yhtään, mitä opettaja oli kertonut. Opettaja alkoi selittämään aihetta Olgan yrittäessä keskittyä tuntiin. 

*****

Sorrrysorrysorry!!!! Oon sika pahoillani et täs on kestänyt näin hirveen kauaa!! Nyt yritän saada taas tekstiä tulemaan useammin, vaikka reissussa oonki koko viikonlopun :):)