I'd hold you, I'd need you, I'd get down on my knees for you ~ 15

Aurinko lämmitti Olgan selkää. Tumma paita imi lämpöä vielä enemmän ja piti tytön lämpimänä syyskuun iltapäivässä. Olga katseli vaaleilla silmillään Zayniin, joka seisoi hänen edessään. Aurinko valaisi pojan kasvoja ja hän joutui siristelemään silmiään. Tähänkö se kaikki loppuisi? Tänä kauniina päivänä? Kaikki hyvä joutaisi unholaan, vain muistot jäljelle jäisivät.
"Zayn..." Olga kuiskasi, muttei osannut jatkaa. Zayn hymyili kauniisti, mutta Olga ei osannut.
"Tähänkö tää nyt loppuu?" Olga kohotti kulmiaan. Zayn astui lähemmäksi ja pujotti sormensa Olgan sormien välistä. Zayn suuteli tytön sormia hellästi.
"Ehkä tää aika ei ollu sopiva" Zaynin ääni oli ihanan pehmeä ja matala. Vaikka Olga kuulisi sitä joka päivä 24/7, hän ei varmaankaan ikinä kyllästysi siihen.
"Ja ehkä kohtalo ei luonu meitä toisillemme" Olga myöntyi. Hän katsoi noihin kiiluviin ruskeisiin silmiin, joita hän ei koskaan unohtaisi. Hän ei unohtaisi, miten ihastui tuohon jätkään, miten hän valvoi niin monia öitä tuon takia.

Itseasiassa Haily oli ollut se, joka oli avannut Olgan ajatukset. Hän oli kannustanut tekemään sen, mikä oikealta tuntui. Vaikka se ei ehkä olisi juuri mukavinta, se oli tehtävä. Jostain löytyy kuumempi. Hailyn virnistys ja silmän vikkaus saivat Olgan hymyilemään.

Zayn lähestyi Olgaa ja suuteli häntä pitkään. He irrottautuivat hitaasti katselleen toisia.
"Kiitti Zayn" Olga sanoi hiljaa. "Oot kultanen" Olga sanoi ja hymyili pienesti. Zayn nauroi matalasti ja heitti kätensä Olgan olkapäiden ylitse.
"Tuutko vielä meille?" nuorukainen kysyi - ehkä se oli pikemminkin kohteliaisuudesta.
"En... Mä taidan mennä kotiin" Olga hymyili ja irrottautui sitten toisesta. "Moikka" Olga huikkasi ja Zaynin hyvästeltyä hänet, tyttö kimpaisi vauhtiin ja kiirehti kotiinsa.

"Ei sun maailma siihen kaadu" Haily lohdutti. Olga katseli kauas syksyiseen jokeen, jossa kellui kellertäviä lehtiä.
"Joo, ehkä mä selviin tästä" tyttö totesi. Olga ponkaisi pystyyn ja veti tuulitakkinsa paremmin päällensä. "Mutta nyt tehään jotain ihan muuta, kuin suretaan Zayniä" Olga huudahti hymyillen. Hailyn kasvot kirkastuivat ja hän hyppäsi ylös maasta. Lehdet lentelivät tuulessa ja ilma tuoksui syksyltä. Olga sulki silmänsä ja hymyili. Sitten hän kuuli Hailyn huutavan häntä jonkin matkan päästä.
"Tuu jo!" Olga avasi silmänsä ja juoksi ystävänsä perään.

Zayn ei ehkä ollut hänelle se oikea. Mutta hänen ensirakkauttaan hän ei hevillä unohtaisi. Vieläkin tuon ruskeat, kauniit silmät saivat Olgan hymyilemään, mutta hän ei tuntenut sisällään perhosten lentelevän. Hän tunsi vain rauhaa ja onnellisuutta. Zayn kuului toiselle, ja Olgakin löytäisi vielä jonain kauniina päivänä unelmiensa prinssin.

*****

Aika surken lyhyt loppu... Sori!! Inspis oli mennyttä jo...
Mut nyt mulla ei oo harmaintakaan aavistusta, millanen seuraavasta ficistä on tulossa, joten kaikki mahdolliset ideat tänne päin!!! Huomasin just, etten oo ikuisuuksiin tehny Liamista, joten miten olis Liam-ficci? 

Kommentoikaa niitä ideoita kiitos!! Ihan kaikki ajatukset, päähänpistot, ehdotukset, neronleimaukset tänne päin!! :D:D