I'd hold you, I'd need you, I'd get down on my knees for you ~ 14

Nuo kaksi suutelivat intohimoisesti keittiössä. Ei ollut kulunut edes tuntia heidän tulosta, kun ovella oli jo joku. Zayn huokaisi ja kiirehti eteiseen. Olga jäi etäämmälle katsomaan, kuka ovella oli.
"Moi Zayn!" Naisen ääni kuului ja samassa Olgan sydän pysähtyi muutamaksi sekunniksi. Hän juoksi paniikissa kulman taakse.
"Öh, moi. Mitä sä täällä?" Zaynin ääni kysyi epävarmana. Olga pidätti hengitystään.
"Enkö sais tulla moikkaamaan omaa poikaystävääni?" Perrie leperteli. Olga pystyi aavistamaan, miten nainen kietoi pitkät kätensä Zaynin niskan taakse ja painoi suudelman nuorukaisen huulille. Yhtäkkiä hän kuuli askelten tulevan kohti keittiötä.
"Odota!" Zayn huudahti, juuri ennen kuin Perrie oli näkemässä minut. Huokaisin äänettömästi helpotuksesta.
"Mitä?" Perrie ihmetteli ja kääntyi takaisin.
"Tai siis... Mä m-mun pitäis lukee kokeisiin... Tota ne on huomenna ja..." Zayn sönkötti.
"Ja sä et oo yhtään lukenu?" Perrien ääni kuului. "Voi sua. No mä lähden täältä sitten häiritsemästä sua..." Perrien ääni tuli koko ajan lähemmäksi ja Olga hätääntyi. Hänen kätensä kostuivat ja tyttö syöksähti lavuaarin luokse avaten hanan. Perrie ilmestyi keittiöön hämmästyen.
"Ai moi Perrie!" Olga tervehti ylipirteänä ja oli kuivaavinaan käsiään pyyhkeeseen.
"Öö.. Moi" Perrie kummasteli Zaynin tullessa huoneeseen niskaansa hieroen. Miehenalku seisoi Perrien vieressä.
"Niin siis Olga tuli auttamaan mua siihen kokeeseen lu-lukemisessa" Zayn sopersi. Olga hymyili Perrielle kiusallisesti toisen tuijottaessa kylmästi.
"Jaa, että sillä tavalla" vaalea tukkainen otti kaapista lasin Olgan väistäessä syrjemmälle. Perrie joi vettä hitaasti, kuin ärsyttäeen tahallaan.
"No, mitä tuijotatte!?" Perrie kivahti yhtäkkiä saaden Olgan säpsähtämään. Zayn katsoi hieman vihaisena tyttöystäväänsä.
"No kuule, jos päästäisit meijät pänttäämään. Voit tulla illalla" Zayn silitti Perrien käsivartta. Olgan sisällä jokin mureni joka sekunnilla pienemmiksi murusiksi.
"Okei, soitellaan, kulta" Perrie kuiskasi ja suuteli Zayniä. Olga katsoi heitä irrottamatta katsettaan. Siihen Zayn kuului. Perrielle, ei hänelle. Lopulta nuo irrottautuivat ja Zayn saattoi Perrien eteiseen varmistaen, että nainen lähti.

Olga puri huultaan katsellessaan ikkunasta pihalle. Hän tunsi käsien kietoutuvan lanteilleen ja pää painautui tytön olalle. Olga veti itsensä kuitenkin irti. Zayn katsoi häntä hämillään.
"Mitä nyt? Perrie lähti jo" ruskea silmäinen tuijotti Olgaa, joka pidätteli kyyneliään.
"Siinä se just onkin!" Olga puuskahti todeten kuitenkin kiukuttelun täysin turhaksi.
"Hei älä nyt..." Zayn oli tulossa halaamaan Olgaa, mutta hän torjui senkin.
"Tää ei toimi. Ei toiminu alkuunkaan" vaalea tukkainen huokaisi. Hän kohotti leukaansa päättäväisenä ylös päin ja katsoi syvälle ruskeisiin silmiin.
"Mitä sä oikeesti kuvittelet?" Olga sanoi hieman ilkeästi. Hän ei tahtonut riidellä, vaan puhua asiat halki.
"Mä en tajuu" Zayn istui olohuoneen sohvalle ja taputti paikkaa vieressään.
"Sun täytyy valita. Kerrotko itse, vai kerronko mä" Olga ei istunut nuorukaisen viereen, vaikka paikka houkuttelikin. "Sä et voi valehdella Perrielle koko ikääsi" Zaynin katse heitteli ympäri huonetta. Lopulta hän laski katseensa käsiinsä ja pysyi hiljaa oudon kauan. Olga yritti nähdä toisen kasvoja, mutta Zayn hautasi ne käsiinsä. Olga istuutui sohvalle ja laski kätensä Zaynin olalle.
"Mä... En vaan ollu valmis siihen vielä. Kaikki tuli niin äkkiä" ruskeat silmät katsoivat Olgaan ja hän huokaisi.
"Mut mä en enää valehtele. En edes Perrielle" Olga oli valmistautunut, että Perrien sanominen ääneen olisi tuntunut oudolta, mutta ei. Se ei tuntunut miltään. Ei kipua. Ei mitään.
"Mä puhun sille. Tänään"
"Lupaatko?" Olga katsoi Zayniä silmiin.
"Lupaan" Zayn pussasi Olgaa nopeasti poskelle. "Piristy nyt vähän" Zayn sipaisi sormellaan Olgan huulia ja siirtyi silittämään pehmeää poskea. Olga hymyili pienesti.
"Mut se ei ollu valhe, että meillä on huomenna koe. Ja sua ainakin pitää opettaa hiukan..." Zayn mutisi, ennen kuin painoi huulensa Olgan huulille. Zayn kaatoi Olgan sohvalle pitäen huulet koko ajan yhdessä.
"Jaa, että tollasta" Olga virnisti ja irrottautui pojasta. Zayn nauroi ja Olga pukkasi häntä kylkeen.

Oli sateinen sunnutaipäivä. Olga makasi Zaynin kainalossa ja lueskeli kirjaa. Zayn oli uppoutunut puhelimeensa. Hän oli niin keskittynyt siihen, ettei huomannut, miten Olga luki välillä kännykän näyttöä. "Nähdään, kulta" oli viimeinen viesti, jonka Zayn oli lähettänyt. Äkkiä Zayn kääntyi katsomaan Olgaan. Mutta Olga näytti niin keskittyneeltä kirjaan, ettei Zayn osannut epäillä mitään.
Olga laski kirjan alas ja katsoi Zayniin vakavana.
"Ootko sä tunnustanu Perrielle?" Zaynin silmissä välähti jotain. Miehenalku katsoi maahan Olgan huokaisten raskaasti.
"Zayn, yrittäisit edes" Olga vastasi vihaisena. "Sä lupasit!"
"No sori vaan!" Zayn yhtäkkiä huudahti. Olga oli noussut sängyltä ja kääntyi nyt katsomaan miestä kummissaan.
"Mitä?" Olga kysyi otsa kurtussa.
"Oon pahoillani, etten oo saanu kerrottuu mun tyttöystävälle, että petän sitä!" Zayn korotti ääntään. Olga painoi päänsä lattiaa kohti. Molemmat pysyivät hiljaa koittaen miettiä, mitä sanoisi.
"Mun pahoillani pitäis olla. Mä tän sotkun aiheutin ja --" Olga aloitti, mutta Zayn keskeytti hänet.
"Etkä aiheuttanu. Mä vaan en olis saanu rakastua suhun" Zayn hymyili. Olgaan sattui. Hän veti nenän kautta sisään ja puhalsi ilman suun kautta ulos.
"Tai ehkä meitä ei vaan tarkotettu toisillemme" Olga sanoi yrittäen hymyillä.
"Tai mitä jos lopetaan tää keskustelu tähän?" Zayn ehdotti. "Puhutaan joskus myöhemmin". Olga nyökkäsi ja alkoi keräämään tavaroitaan.
"Joo, mun pitää varmaan mennä kotiin nyt. Mut tuo kouluun, jos multa jäi jotain" tyttö selitti ja viiletti ympäri taloa.
"Nähdään" Olga huikkasi ovelta. Zayn painoi vielä pusun tytön poskelle, ennen kuin Olga pujahti ulos.

"Tuu meille. Nyt" Viesti oli tarpeeksi selvä, että Haily varmasi ymmärtäisi sen. Olga istui olohuoneessaan juoden teetä ja katseli jotain älytöntä ohjelmaa. Hetken kuluttua ovikello soi ja Olga hyppäsi sohvalta. Hän juoksi eteiseen ja heitti oven auki. Haily virnisteli oven takana ja astui sisään heittäen kassinsa naulakon alle.
"Miten menee?" Haily kysyi. Yhtäkkiä Olga ei ollutkaan enää niin varma - halusiko hän oikeasti kertoa Hailylle kaiken? 
"Ihan ok" Olga vastasi kävellen olohuoneeseen. Haily hyppäsi sohvalle ja sammutti telkkarin.
"Joten, minkä takia mun piti tulla tänne niin kiireellä?" Haily kysyi kohottaen kulmiaan. "Kriisi tilanneko?"
"Lähes tulkoon" Olga henkäisi syvään ja alkoi sitten selostaa tapahtumia heidän ensisuudelmasta alkaen.

"Wow..." Oli ainoa, mitä Haily osasi sanoa. Tumma tukkainen istui pitkään hiljaa, mikä oli harvinaista hänelle. Olgasta se myös ennusti jotain pahaa.
"Noh?" Olga kysyi kärsimättömänä. Haily käänsi ruskeat silmänsä tyttöön.
"Toihan on mahtavaa!" Haily huudahti onnellisena. "Voi että, mä oon aina sanonu että joku päivä..." Olga pudisteli päätään.
"Sä et tajuu" Olga huokaisi.
"Kyllä mä tajuun. Mutta sun on selvitettävä se asia Zaynin - ja mahdollisesti Perrien kanssa. Siihen mä en voi antaa muuta vinkkiä" Haily hymyili iloisesti. "Mut vitsi sä oot kyllä pahis. En ois susta uskonu. 'Petturi'" Haily sai Olgankin nauramaan, vaikka kuinka hän yritti estellä. Onneksi hänellä oli tuollainen ystävä, kuin Haily.

*****

Jee sain jatkettua!! Teksti voi tosin olla vähän tönkköä, pahoittelen!
Kommentteja? Musta tuntuu, että tää alkaa olee jo aika loppu puolella, ehkä muutama luku vielä :)