I'd hold you, I'd need you, I'd get down on my knees for you ~ 13

"Mun pitäis mennä..." Zayn sanoi kankeasti. Olga katsoi maahan ja irrottautui toisen kyljestä, jossa oli ollut mukavan lämmintä.
"Joo, munki pitää mennä kotiin, tai jäädyn pian" Olga vastasi ja värähti sateen kasteleman villapaitansa alla. Zayn katseli kiusallisena käsiään ja puri huultaan. Olga olisi ehkä halunnut kysyä häneltä, miten tästä eteen päin. Nuorukainen ei ollut maininnut sanallakaan Perrietä, eikä mitään siihen viittaavaakaan. Eikä hän tiennyt, tunsiko Zayn jotain Olgaa kohtaan, vai oliko hän pelkästään mukava, koska oli huomannut Olgan olevan pihkassa häneen. Mutta miksi hän sitten oli suudellut minua? Vielä kahdesti. 
"Nähdään huomenna" Zayn nousi seisomaan ja revisteli vettä hiuksistaan. Eivät he siinä kauaa olleet istunut - muutama kymmenen minuuttia. Puoli tuntia korkeintaan.
"Zayn..." Olga avasi suunsa vielä saaden pojan kääntymään. Nuorukainen näytti kysyvältä.
"Ääh... Unohda. Unohda mut myös" tyttö sopersi ja tunki kätensä taskuihinsa. Yhtäkkiä Zayn syöksähti suutelemaan tyttöä. Olga irrottautui nopeasti hämmentyneenä.
"Miten sä ajattelit selvitä tästä sotkusta, minkä oot aiheuttanut?" Olga totesi suoraan ihmetellen itsekin sitä. Zayn näytti huolettomalta ja hymyili kirkkaasti.
"En tiedä, enkä välitä" Miehenalku sanoi. "Mutta susta mä en ainakaan luovu" Zayn asetti vielä pitkän suukon Olgan otsalle, ennen kuin kiirehti puistosta pois.

Olga jäi katsomaan nuorukaisen perään. Hän oli samalla onnellinen, mutta samaan aikaan murheellinen. Tämä ei ikinä pääty hyvin. Olga huokaisi ja kääntyi vastakaiseen suuntaan, kuin suklaasilmä. Hän tallusteli kädet taskussa kohti kotiaan pohtien samalla tilannetta. Ehkä herään kohta ja huomaan kaiken olevan unta. Osaltaan sitä hän toivoikin; silloin kaikki ei olisi niin solmussa, kuin nyt. Mutta sitten hän palaisi taas elämään siihen saman vaalean punaisen pilven ympäröimään elämään. Unelmoisi hiljaa taustalla ja nielisi tappionsa. Niin, mutta tämä ei ollut unta.

Zaynin komeat kasvot pyörivät Olgan päässä, kun hän potki kenkänsä jalasta ja tömisteli keittiöön. Hän lösähti tuolille ja pyöritteli puhelinta käsissään. Ehkä tarvitsisin Hailyn lohduttavia sanoja ja Jennyn päättömiä vitsejä. Olga päätti lähettää tytöille viestiä.

Hetken päästä Olgan kännykkä värähti ja sai viestin kiharapäältä.
"Sori, meijän treenit venyy, mut jos huolit mut vielä kaheksan jälkeen, niin tuun mielelläni :)" Olga näppäili nopeasti vastauksen ja hörppäsi sitten kupistaan teetä.
"Ok, teen sulle iltapalaa ;)" Hän lähetti hymyillen vastauksen Hailylle ja kampesi sitten ylös tuolista. Olga vei kupin tiskialtaaseen ja alkoi purkaa tiskikonetta. Olga unohtui hyräilemään kappaleita, ennen kuin yhtäkkiä muisti jotain tärkeää.
"Voi helvetti!" Olga puuskahti ja pisti vielä kattilan kannen laatikkoon, ennen kuin juoksi kiireellä huoneeseensa. Hän heitti kirjat pöydälle ja avasi vihonsa. Koekoekoekoe... Miten saatoin unohtaa!? Hän manaili yrittäessään paniikissa etsiä oikeita sivuja fysiikan kirjasta.

"F kertaa s on työn tehon... Mikä hiton s?!" Olga kiljahti ja viskasi kynän seinään. Hän pohti kiukkuisena, että miksi heidän piti opetella jotain fysiikkaa taideakatemiassa! Olga painoi päänsä kämmeniinsä ja koitti estää itkua. Oveen koputettiin, ennen kuin se avattiin. Samassa Olga tajusi Hailyn tulleen ja vilkaisi puhelimensa kelloon. Hän oli saanut kaksi uutta viestiä, muttei jaksanut lukea niitä nyt. Kello tikitti uhkaavasti kohti yhdeksää ja huokaisten Olga läimäisi kirjat kiinni. Hän laahusti eteiseen, jossa Haily oli vastassa. Tyttö heitti laukkunsa maahan ja potki tennarinsa jalastaan.
"Moii, sori et kesti... Hei mikä nyt?" Haily kysyi huolissaan, kun huomasi ystävänsä pyyhkivän kyyneliä.
"Ei mikään... Stressaa vaan kouluasiat" Olga vastasi huokaisten ajatellen fysiikan ihmeitä.
"Miten niin?" Haily tuli hänen perässään keittiöön.
"Unohdin, et meillä on huomenna fyken koe... En pääse läpi siitä" Olga asetti molemmille teekupit ja kaivoi kaapeista syötävää.
"Ei se nyt sun elämää kaada. Jutellaan jostain muusta, nii sä unohdat sen" tumma tukkainen sanoi. Olga huokaisi hiljaa ja istui sitten pöydän ääreen kuuntelemaan Hailyn juttusia.
"No sinäpä syöt vihreästi" Haily sanoi haukaten leivästään. Olga kääntyi katsomaan, mitä oli kasannut eteensä.
"No niin sitä usein, kun kerran kasvissyöjä olen" Olga naurahti katsellessaan omenajogurttia, pinaattilettuja ja päärynää pöydällä. Tytöt alkoivat jutella kaikenlaista, Haily piti Olgan ajatukset mahdollisimman kaukana kaikesta koulusta ja stressistä.

Kellot soivat. Olga laahautui masentuneena kohti seuraava luokkaa. Fysiikan koe ei mennyt ihan putkeen, ja seuraavaksi olisi kuollettavan tylsää matikkaa. Yhtäkkiä joku tarttui Olgan käsivarresta ja veti tytön naulakoiden taakse. Ruskeat silmät katsoivat tyttöä kiiltävinä. Zayn painoi Olgan vasten seinää ja suuteli häntä hellästi kulman takana, jonne kukaan muu ei tulisi katsomaan.
"Zaynie..." Olga henkäisi irrottautuen pojasta. Hänen sydämmensä hakkasi - Olga ei tiennyt johtuiko se säikähdyksestä ja suudelmasta.
"Oli ikävä" Zayn kuiskasi tytön korvaan ja painoi suudelmia hänen niskaansa. Olga sulki silmänsä ja veti Zaynin tuoksua sisään keuhkoihinsa.
"Mitä teet illalla?" nuorukainen kysyi nopeasti. Olga mietti hetken ja sanoi sitten:
"Mätänen kotonani" Zayn naurahti matalasti ja kuljetti käsiään toisen selkää pitkin.
"Tuu mun luokse" Zayn sanoi.
"M-mitä jos... P-perrie tulee sinne?" Olga tiesi, että Zayn melkein asui yhdessä tyttöystävänsä kanssa.
"Ei tule tänä iltana" tumma tukkainen ilmoitti vakuuttavasti. "Nähään kolmelta koulun portilla" Zayn suuteli tyttöä nopeasti ja kiirehti sitten tunnille. Olga jäi hiljaa katsomaan tuon perään. Zayn oli hurmannut hänet niin, ettei tyttö osannut enää ajatella selvästi. Koko juttu pitäisi lopettaa nyt, ennen kuin tulee vaikeuksia... Olga huokaisi hiljaa ennen kuin otti laukkunsa olalleen ja kiiruhti luokkaan muutaman minuuttia myöhässä.

Koulun jälkeen Zayn odotti portilla - ihan kuten oli luvannutkin. Olgan mielessä oli käynyt, ettei hän ehkä tulisikaan tapaamispaikalle, mutta siinä tuo komistus seisoi. Zayn meinasi pussata tytön poskea, mutta Olga pudisti päätään. Hän ei halunnut tätä vielä muiden tietoisuuteen. Ja sitä kautta Perriekin voisi saada tietää, ja sitten he molemmat olisivat pulassa. Olga kipitti Zaynin suurien askelten perässä, kun nuorukainen ohjeisti häntä luokseen. He juttelivat ja nauroivat matkalla, mutteivät osoittaneet muuta kuin ystävyyttä. Kukaan vastaantulija ei olisi voinut sanoa heitä pariksi. Ennen kuin Olga sulki oven perässään ja he olivat saapuneet talon seinien sisälle. Kumpikaan ei puhut mitään siitä eräästä. Ehkä siitä joskus pitäisi keskustella. Mutta ei tänä iltana. Ei tänään, sillä tästä päivästä Olga oli unelmoinut niin kauan ja hartaasti. Tätä iltapäivää ei pilaisi mikään. Tai niin hän ajatteli...

*****

Sori tauosta, kiirettä pitää :):)
Mut laittakaa kommenttia, jos jaksatte, niitä on kiva lukea, kiitos!! :D