I'd hold you, I'd need you, I'd get down on my knees for you ~ 11

Maanantain kuvataiteen tunti herätti uusia tunteita pintaan. Olga istui tavallisella paikallaan ikkunan vieressä, kun Zayn ilmestyi kuin tyhjästä hänen viereensä. Tumma nuorukainen hymyili toiselle istuessaan alas. Lämmin tuoksahdus Zaynin ominaistuoksua lennähti Olgan hengitysilman joukkoon. Olga sopersi tervehdyksen tuolle ja kääntyi katsomaan opettajaa vastentahtoaan. Paljon mielummin hän olisi tuijottanut komistusta koko päivän.
"No niin oppilaat hyvät. Tänään onkin sen verran erikoinen päivä, että lähdemme käymään taidemuseossa. Tate Britain, teille varmaan hieman tuttu jo? Ensimmäiseksi menemme pienelle luennolle ja sitten pääsette kiertelemään museota omin nokkinenne. Miltä kuulostaa? Menemme metrolla, koulu kustantaa kaikki, paitsi paluumatkan. Paluu kotiin on noin kello kahdeksan." Oppilaiden joukosta kuului hyväksyvää mutinaa. Opettaja ohjasi oppilaat pihalle ja heidät jaettiin kahteen ryhmään. Olga hivuttautui huomaamattomasti samaan Zaynin kanssa.

Oppilaat rynnivät pois metrosta ja lähtivät kävelemään aurinkoisessa syyssäässä kohti Tate Britain- taidemuseoa. Zayn hölkkäsi Olgan vierelle ja tyttö hymyili toiselle.
"Miten hurisee?" Zayn kysyi potkien kiveä maassa.
"Hyvin kai" Olga vastasi. Hän ei voinut olla ajattelematta tuon tyttöystävää. Mutta se satutti liikaa ja Olga käänsi katseensa maahan. "Mites sä? Ootko toipunu?" tyttö kysyi toiselta.
"Joo, tuntuu, että siitä on jo monta kuukautta aikaa" Zayn naurahti viitaten välikohtaukseen viime perjantaina. Olga unohtui taas katselemaan toista. Tämän täytyy loppua... Hän ajatteli.

Hetken päästä he saapuivat museolle ja kipusivat pitkät portaat ylös. Opettaja selitti museon historiasta, mutta Olga keskittyi pikemminkin aurinkoon. Se oli tullut esiin monen viikon jälkeen ja katoaisi varmasti taas pian. Auringon lämpimät säteet osuivat tytön paljaisiin käsivarsiin. Sisällä museossa oli viileää ja Olgan täytyi kaivaa villatakkinsa laukusta. Kivestä rakennettu suuri rakennus sai kaikkien huomion. Katto häämötti kaukana ylhäällä ja kuuluisien maalarien tauluja roikkui seinillä. Oppilaat ohjattiin yläkertaan luennolle, jonka jälkeen heidät päästettiin vapaaksi katselemaan teoksia.

Aurinko oli laskenut jo taivaan rannan taakse, kun viimeisetkin oppilaat palasivat museosta sovitulle tapaamispaikalle. Koulu ei kustantanut paluumatkaa, joten jotkut lähtivät bussiin, toiset taas kohti metroasemaa. Yhtäkkiä Zayn oli taas Olgan vieressä.
"Moi" Zayn henkäisi. "Oliko hauskaa?"
"No joo, olihan se ihan kiinnostavaa" Olga totesi. "Mut en jaksa kävellä enää yhtään. Mun jalat on kuolemaisillaan" tuo naurahti ja istui penkille ravistellen jalkojaan.
"Millä meet kotiin?" ruskea silmäinen kysyi.
"En tiiä. Metrolla luultavasti" Olga ilmoitti katsellen kaupunkia, jota valaisi katuvalot ja mainoskyltit. "Entä sä?"
"Perrie tulee kohta hakemaan" Olga sävähti kuullessaan tytön nimen. Mutta samalla hän kuuli Zaynin äänessä jotain outoa. Ei sillä, että Olga olisi mitenkään super hyvä näissä ihmissuhteissa, mutta hänestä tuntui, että jotain oli meneillään. Vaalea tukkainen katsoi poikaa vieressään penkillä. Samassa Zayn nosti ruskeat silmänsä kohti tyttöä ja heidän katseensa kohtasivat. Katseessa oli jotain, mitä Olga ei ehkä olisi halunnut nähdä. Jotain Zayn halusi sanoa, muttei uskaltanut. Olga käänsi muutaman sekunnin kuluttua katseensa maahan.
"No, mutta mun pitäis varmaan lähteä" Olga nousi penkiltä ja samoin teki Zayn. "Lähen tästä kävelemään sinne metroasemalle" tyttö sopersi katsoen ujosti toista kasvoihin. Zaynin taivaalliset kasvot saivat hänen sisällään kiertämään. Olga katsoi toista ehkä liiankin kauan, sillä ei osannut enää irrottaa katsettaan.
"Tuun saattamaan sua" Zayn sanoi matalalla äänellään ja yskäisi kiusallisen katseen jälkeen. He lähtivät kävelemään jalkakäytävää pitkin vaitonaisina. Autot kaahailivat heidän ohitseen ja lenkkeilijöitä ja koiran ulkoiluttajia tuli heitä vastaan. Ulkona oli pimeää ja katulamput valaisivat heidän matkaansa viilenevässä illassa. Olga uppoutui ajatuksiinsa ja säikähti hieman, kun Zayn yhtäkkiä alkoi puhella.
"Olen muuten nähny kun Haily tanssii. Se on aika haka siinä" Olga vilkaisi toista nopeasti ennen kuin vastasi.
"Niin on. Se on sen koko elämä" Samassa hänen mieleensä palautui, miten Haily oli joskus ollut ihastuneena Zayniin. Juttu oli kauan kiehnannut ystävien välejä. Mutta nyt se oli jo vanha juttu.
"Voit sanoo sille terveisiä multa" Zayn virnisti katsoen maahan. Olga kummasteli hänen virnettään.
"Joo, sanon sanon" Olga vastasi ja hymyili tahtomattakin tuon seurassa. "Terveisiä Zayn Malikilta" Olga sanoi ja sai Zaynin nauramaan.

He lähestyivät metroasemaa koko ajan ja yhdessä kohtaa Olga lähti ylittämään tietä. Tie oli hiljainen, joten Olga oletti, ettei autoja tulisi. Äkkiä kaikki kuitenkin kääntyi ympäri.
"Varo!" Zayn huusi sekunnin sadasosan ennen kuin Olga kuuli auton jarrutus ääntä. Häneen kohdistui auton valot ja hän kauhistuneena kiljahti. Jostain kuului moottoripyörän kaahausta. Olgan sydän pysähtyi muutamaksi sekunniksi, ennen kuin kaikki pimeni.

Silmänräpäyksessä kaikki oli pysähtynyt. Zayn pidätti henkeään katsellessaan pimeää katua, jota vain yksi himmeä katuvalo valaisi heikosti. Tumma moottoripyörä lojui tiellä ja muutama metri siitä harmaa auto oli ajanut päin rauta-aitaa. Auton kyljessä oli klommo. Mutta missään ei näkynyt Olgaa. Zayn juoksi tielle huomaten auton valojen lähestyvän. Miehenalku heilutti käsiään hätääntyneesti saaden auton pysähtymään. Kuski nousi ulos ja katsoi poikaa otsa kurtussa.
"Jokin vinossa?" mies kysyi.
"Tuolla tapahtui onnettomuus!" Zayn osoitti taakseen ja korotti ääntään, että mies kuulisi varmasti auton kohinan ylitse.
"Onko loukkaantuneita?" Mies kumartui vielä autoon, nappasi puhelmensa ja läimäisi sitten oven kiinni.
"E-en tiedä" tumma tukkainen tunnusti ja mies hölkkäsi sitten takaisin auton luokse. Hän soitti hätäkeskukseen, kun Zayn palasi onnettomuus paikalle. Hänen sisällään oli epämukava tunne.
"Z-zayn?" hän kuuli heikon äänen jostain ja otti puhelimensa esiin. Näytön valon avulla miehenalku käveli kohti ääntä ja löysi nopeasti tumman hahmon maasta.
"Olga? Kuuletko?" Zayn huudahti ja kumartui alas tytön luokse. Olga piti silmiään kiinni irvistäen kivusta.
"Joo, mitä tapahtui..?" Olga sopersi heikolla äänellään. Zayn huomasi tytön lakanan valkoiset kasvot.
"Kaikki on hyvin kohta. Sattuuko sua johonkin?" Zayn kuuli hälytysajoneuvojen ääniä kaukaata toivoen, että ne tulisivat tänne.
"Jalkaan..." Olga sulki taas silmänsä. Zayn huomasi suuren tumman läikän tytön reidessä ja kosketti sitä varovasti. Nostaessaan sormensa hän huomasi verta käsissään. Tumma tukkainen riisui nopeasti kauluspaitansa ja kääri sen mytyksi.
"Mä pääsen pelastamaan sut jo toisen kerran" Zayn naurahti. Hän huomasi Olgan hymyilevän hennosti. Mutta tosi asiassa Zayn tiesi, että haava vuosi koko ajan verta, eikä heiveröinen tyttö jaksaisi kauaa pysyä hereillä.
"Mua väsyttää..." Olgan ääni hiipui koko ajan.
"Koita pysyä hereillä vielä. Ambulanssi tulee ihan kohta" Zayn kannusti. Olga katsoi vielä hetken poikaa, ennen kuin sulki silmänsä ja menetti tajunsa.

Yhtäkkiä autoja kaahasi paikalle jonossa ja alue valaistui autojen valokeiloista. Zaynin poskilla kiilsi muutama hätäännyksen kyynel. Hän ei halunnut nousta ylös maasta, ennen kuin miehiä ja naisia ryntäsi paikalle tusinoittain. Hän perääntyi ja jätti ystävänsä suosiolla lääkäreiden huomaan. Zayn piti kättään suunsa edessä ja katsoi sähellystä. Ihmisiä juoksenteli ympäriinsä kadulla. Ambulanssien ja poliisiautojen valot välkkyivät ja tekivät tilanteesta vielä sekavamman. Jotkut kantoivat paareilla moottoripyöräilijää, toiset yrittivät saada loukkaantunutta kuskia ulos autosta. Joku tuli kyselemään Zayniltä jotain, mutta hän oli niin sekaisin, ettei saanut sanoja suustaan.
"Oletko loukkaantunut?" häntä vanhempi nainen kysyi vakavana.
"E-en" Zayn yskäisi ja katsoi tapahtuma paikkaa. "Selviääkö hän?" Zayn kysyi nopeasti katsoen, kun Olga nostettiin paareille, kyyneleen tipahtaessa maahan. Nainen kääntyi ympäri, huusi jotain avuksi ja lopulta Zayn talutettiin autoon.

Paljoakaan Zayn ei ajatellut siinä, kun häntä vietiin autolla jonnekin. Jotain hänen sisällään kuitenkin myllersi. Olgan vaaleat kasvot, hänen tumma eloton hahmonsa maassa, hänen heikot sanansa saivat Zaynin pään pyörälle. Pojan mielessä kävi, että ehkä hän oli vain sekaisin tästä kaikesta, mutta ei halunnut kieltää ajatuksta, että oli huolissaan Olgasta. Vaikka, mitä pahaa siinä muka olisi?

*****

Ääh, makaan taas kipeänä sängyn pohjalla, sen takia tässä kesti niin kauan.
Ehkä nyt saan kirjotettuu enemmän, mut kommentteja? :)