I'd hold you, I'd need you, I'd get down on my knees for you ~ 6

Olga heräsi tokkuraisena ja kampesi itsensä istumaan sängyn laidalle. Unisilla silmillään hän katseli lattialla makaavia ystäviään. Kun hän kääntyi katsomaan kohti ikkunaa, ei hänen ollut hankala arvata, minkälaista keliä päivä toisi tullessaan. Pikku hiljaa Haily alkoi heräilemään ja nousi istumaan hieroen silmiään. Tumma tukkainen huomasi Olgan istuvan sängyllä katsellen häntä. Tytöt katsoivat toisiaan silmiin, ja Haily yritti hymyillä pienesti kohottaen suupieltään. Yhtäkkiä Jennyn kumea haukotus sai Olgan tirskahtamaan.
"Mikä virtahepo..." Haily pyöritteli silmiään ja nousi patjalta. "Tee tilaa" tumma tukkainen pyysi ja lössähti Olgan viereen sängylle selkä seinää vasten.
"Huomenta..." Jenny mumisi tyynyä vasten. Kesti hetken, ennen kuin hän kurottautui istumaan ja sai silmänsä auki.
"Nii, meijän piti puhua siitä... Zaynistä" Haily pelkäsi nimen lausumista ääneen. Olgan läpi kulki kylmä virtaus.
"Mä oon jo hylänny sen pojan" Totesi Olga totuuden mukaisesti. "Ei mulla olis koskaan ollu mahdollisuuksia siihen. Tai kehenkään"
"Olga, älä kylve itsesäälissä" Haily totesi vakavasti. "Sä et voi tehdä sitä koko elämänsi"
"Nii just. Sä et arvaa, kuinka vaikeeta mun oli olla kertomatta sulle tosta Hailyn --" Jenny aloitti, mutta tukki suunsa nopeasti. "...Siis H-hailyn ööh..." toinen sopersi painaen päänsä kohti lattiaa.
"Mitä?" Olga älähti. "Sä siis tiesit, että Haily on ihastunu Zayniin, etkä kertonu mulle" Olga tiuskaisi.
"Mä olisin pettäny Hailyn luottamuksen"
"Mut nyt sä petit molempien" Haily ärähti Jennylle ja kääntyi pois päin hänestä. "Mut tää asia on nyt siis selvitetty? Eihän jääny mitään hampaan koloon?" Haily varmisti ystävältään. Olgan täytyi hetki miettiä vastaustaan. Hän tiesi, ettei pystyisi lopettamaan ihastustaan niin nopeasti, muttei hän ollut tytöille vihainen. Ei todellakaan.
"Joo, kaikki hyvin. Unohdetaan tää, jooko?" Olga pyysi ystäviltään. Haily nyökkäsi päättäväisenä.
"Entäs minä?" Jenny vingahti lattialta. Olga katsoi tumma tukkaista ystäväänsä ja virnisti.
"No me ehkä voidaan harkita anteeksi antoa, jos teet meille aamiasta" Olga hymyili ja sai ystävänsä huokaamaan helpotuksesta.
"No omapahan on menetyksenne. Huippukokki lähtee nyt keittiöön" Jenny nousi kompuroiden ylös ja kiepautti blondit hiuksensa nutturalle päälaelle.

Kun Jennyn askeleet olivat tarpeeksi kaukana, Haily kääntyi vielä Olgan puoleen.
"Onhan kaikki nyt oikeesti hyvin? Ethän pidä mua nyt sun vihollisena?"
"Joo joo" Olga naurahti toisen huolestuneisuudelle. "Mut kysymys kuuluu; osaatko sä pitää salaisuuden?" tyttö virnisti ja kampesi ylös sängyltä suunnaten kirjoituspöydälleen.
"Totta kai" Haily hymähti kysyvänä. Olga kaivoi laatikosta valkoisen suuren vihon ja avasi sen varovasti. Sitten hän etsi oikean sivun ja näytti piirrustuksen ystävälleen.
"Mitä sanot?" Olga kysyi innoissaan. Haily katsoi kuvaa, jossa istui yksinäinen tyttö ympärillään ankea, pimeä katu. Katulamppu osoitti häneen, joka oli painanut kasvonsa käsiinsä piiloon. Taivaalla kuu pilkisti pilven takaata luoden kuvaan aavemaisen värähteen.
"Vau... Onks tossa sä?" Haily kysyi nostaen katseen vaalea tukkaiseen. Olga kummastui ja katsahti kuvaan.
"Eh... En ainakaan ajatellu niin" hän mutisi huomaten, että kuva sopi hyvin hänen tilanteeseen. Särkynyt sydän.
"Se on upee" Haily sanoi ällistyneenä, ja hymyili toiselle. Olga tyytyväisenä sulki vihon ja tunki sen huolellisesti takaisin laatikkoon.
"Nyt varmaan kannattaisi mennä sinne keittiön tarkastamaan, että minkä katastrofin se yks on saanut aikaan" tumma tukkainen nauroi ja pystyi kuvittelemaan blondin ystävänsä keittiössä.
"Totta..." Olga naurahti ja suuntasi sitten huoneen ovelle.

"Mikä mestariteos!" opettaja huudahti nähdessään Olgan lyijykynätyön. Oli taas yksi sateinne ja synkkä maanantai. Olga seisoi kiusaahtuneena luokan edessä ja oli juuri luovuttanut teoksen opettajalle.
"Katsokaa nyt! Mikä luovuuden purkaus!" opettaja ylisti.
"Ei, älä kiitos..." Olga yritti mutista, mutta myöhään. Rillipää oli jo nostanut kuvan kaikkien näkyville. Opettajan ylistykset jäivät taustalle, kun Olgan katse kohtasi Zaynin. Musta tukkainen istui luokan perällä ja katsoi Olgan kuvaa mietteliäänä. Zayn oli pukeutunut mustaan collegepaitaan ja pureskeli kynää. Silmänräpäyksessä ruskea silmäinen oli kääntynyt katsomaan Olgaa. Mutta tällä kertaa vihreä silmäinen ei kääntänyt katsettaan nolostuneena pois, vaan katsoi toista silmiin. Zaynin kasvoille ilmestyi viekas hymy. Silloin se tunne taas iski; Olga tunsi sisällään lieskuvan, muttei pystynyt irrottamaan katsettaan tuosta pojasta. Pikku hiljaa tytön katse valui takaisin opettajaan, joka ojensi työn takaisin tekijälleen. Olga kiitti miestä ja palasi paikalleen tuntien ahdistavasti kaikkien katseet hänessä. Olga kulki hidastuneesti kohti takapulpettia. Vihreä silmäinen tunsi, miten Zaynin katse oli lukittautunut häneen, ja Olga yritti kaikin keinoin pysyä normaalina. Hän hengitti entistä pinnallisemmin. Juuri kun hän oli pääsemässä luokkahuoneen takana sijaitsevaan ateljeeseen, tyttö tunsi kosketuksen käsivarressaan.

Hän seisahtui kömpelösti paikoilleen ja kääntyi sivulle. Yllätyksekseen Zayn istui hänen edessään ja katsoi tyttöä salaperäisellä ilmeellä.
"Hieno työ" Oli kaikki mitä Zayn matalalla äänellään sanoi.
"Kiitos" Olga tunsi melkein hien valuvan otsallaan ja kiiruhti nopeasti pois. Tyttö hengitti syvään sulkien oven jääden odottamaan opettajaa ateljeeseen. Mitä äsken tapahtui? Olga luuli oikeasti, että oli päässyt tunteistaan yli, mutta äskeinen todisti, että ne kytivät vielä jossain syvällä.

Olga säpsähti sydämmen pompatessa kurkkuun, kun opettaja pöllähti huoneeseen. Ensin opettaja kummasteli tytön reaktiota, mutta tajusi sitten hänen säikähtäneen ollessaan ajatuksissaan.
"Vielä kerran, aivan loistava työ. Täyskympin arvoinen" opettajan karheat sanat saivat Olgan ihmettymään. Opettaja ei koskaan - siis ei ikinä - ollut kuullut, että tuo on antanut kenellekään tästä luokasta kymppiä työstä. Vain yhdeksän puoli.
"K-kiitos" Olga sönkötti hämmästyneenä. Opettaja katsoi tyttöä harmain silmin silmälasiensa alta.
"Särkyneitä unelmiako?" Opettaja kysyi saaden Olgan tolaltaan. Mutta sitten hän painoi katseensa lattiaan ja nyppi paperin kulmaa.
"Noinko selvästi se näkyy?" vihreä silmäinen kysyi kiepauttaen hiussortuvan korvansa taakse.
"Ei, vain minä ole huomannut sen" tuo todisti. "Mutta sehän on ihan ymmärrettävää". Olga ei tajunnut, tarkoittiko mies, että oli ymmärrettävää, että hän näki tuon Olgasta - vai oli ymmärrettävää, että oli särkyneitä unelmia.
"Jos haluat yhden neuvon, kuuntele minua. Muista, miksi sinut on luotu tänne" Opettaja sanoi, ennen kuin avasi ateljeen oven ja päästi tytön takaisin paikoilleen. Hänen silmänsä kohdistivat heti Zaynin takaraivon, kun toinen oli kumartunut kumittamaan työtään. Olga tunsi opettajan katseen kävellessään paikalleen.

Mutta kun hän istui paikalleen, Olga oli tuntevinaan toisenkin katseen selässään. Eikä ollut epäilystä, kuka katseli tytön kihartuvia hiuksia - Zaynin ruskeat silmät olivat melkein lopullisesti lukittautuneet tyttöön. 

*****
Hyvää syyskuuta kaikille!! Aha xD

Joo musta on kiva ku tulee syksy, rakastan sitä aikaa, kun lehdet putoilee puusta ja maa tuoksuu sateelta. :):)