Alone and afraid ~ 1

     Nurkassa kävi pieni tuulen vire, kun järjestelin yksinäni laatikoita. Ihmisiä kulki ohitseni koko ajan viemässä tavaroita stadionille. Nostaessani painavaa metallilaatikkoa, minua tönäistiin kipeästi seinää vasten ja joudun pitelemään kaikin voimin laatikkoa. Ozzy virnisteli ilkikurisesti ja katosi toiseen huoneeseen. Huokaisin äänettömästi ja lähdin raahaamaan tavaroita stadionille.

     "Tuo tyttö se laatikko tänne!" roteva mies huusi kiukkuiseen sävyyn. Vein armeliaasti laatikon hänelle ja kipitin takaisin takaovelle pitkin käytäviä.
     Tumma tukkainen poika nauroi Ozzyn kanssa, mutta huomatessaan minut, he lopettivat ja olivat hiljaa. Piilouduin hiusteni taakse ja nostin kasan pitkiä mustia johtoja käteeni. Kieputin ne käsivarteeni ja nostin vielä salkun olalleni. Vilkuilin poikia hermostuneena vasemmalla puolellani ja tunsin, kuinka käteni alkoivat hikeentyä.
     "Et sä jaksa kantaa noita kaikkia" karhea ääni ivasi ja tunsin kun jotain pientä kovaa heitettiin selkääni.
     Vaikka olisin vastannut mitä, minulle olisi naurettu, joten tyydyin uppoamaan vain yhä syvemmälle.
     Pojat naureskelivat keskenään - en olisi ihmetellyt vaikka naurun kohde olisi minä. Kävelin yhä reippaammin kohti rautaovea, josta tumma pukeinen mies oli juuri äsken mennyt sisään. Ryntäsin kohti ovea, joka pamahti kiinni juuri ennen kuin ehdin pujahtaa siitä sisään. Huokaisin ja yritin kurottaa käteni laatikon alta kohti ovenkahvaa.
     Yhtäkkiä vaalea hiuspehko ilmestyi silmieni eteen, eikä mennyt kauaa, kun tavarat olivat leviänä lattialla ja ovi pamahti kiinni. Matala ivallinen nauru kuului toisesta huoneesta. Nojatessani kylmään seinään puristin silmäni kiinni ja kynteni painoivat kämmentäni pusertaessani käsiäni tiukasti nyrkkiin.

     One Directionin keikkakiertue. Ihmisille tulee mieleen viisi komistusta, jotka matkaavat ympäri maailmaa ja esiintyvät hehtaarien kokoisilla areenoilla joka toinen päivä sadoille tuhansille faneilleen. Pomppivat lavalla ja keikan jälkeen hengaavat toistensa kanssa. Elävät unelmaansa. Ainoana huolenaan vain muutaman tunnin yöunet. 
     Niin sitä helposti ajattelee. Mutta miettiikö kukaan, mitä kulissien takana oikeasti tapahtuu? Ei. Kukaan ei tiedä, ettei se ole sitä, miltä ulospäin näyttää. Se on paljon enemmän; loppupeleissä noiden viiden poikasen ei tarvitse muuta kuin laulaa ja hymyillä kiltisti. Muut tekevät raskaan työn - siirtävät jättimäiset äänentoistolaitteet, valot ja vahvistimet paikoista toiseen. 
     Eikä se työ jää siihen. Lisäksi pitää vielä kestää kaikki stressi ja ihmissuhde kriisit, joita työ tuottaa... 

     Avasin silmäni kuullessani hennon äänen. "Elyse? Kaikki hyvin?" Katsoin suuri silmäistä poikaa edessäni kun hän kumartui nostamaan tavaroita maasta.
     Nyökkäsin huulta purren ja otin vastaan pudottamani tavarat. Kiitollinen hymyni jäi puolitiehen ja kiiruhdin stadionille. Niall oli katselemassa areenaa ja napsi kuvia ympäriltään. Hän nauroi Ozzyn kanssa ja pojat katosivat toiseen huoneeseen.
     Autoin koko loppuillan ääni- ja valomiehiä. Kävelin hiljaa kohti pukuhuoneita areenan takaosassa. Joka puolelta kuului ihmisten juttelua ja minulle tuli yksinäinen olo. Yhtäkkiä ovi avautui aivan edessäni ja hämmästynyt nuori mies asteli ulos.
     "Elyse!" Ozzy huudahti ja nappasi kovakouraisesti kädestäni. "Lähdetäänkö jo hotellille?" Haistoin oluen ja jonkin vähän vahvemmankin juoman hänen hengityksestään.
     Pudistin päätäni "Taidan järjestellä vielä muutamia papereita, mene sä vaan jo".
     Yritin olla hänelle kiltti, vaikka en todellakaan tiedä miksi. Ehkä pelkäsin, että hän suuttuu ja satuttaa minua. Vaikka milloin hän ei muka loukkaisi minua? Niin fyysisesti, kuin henkisestikin.
     "Ootko ihan varma?" Ozzy kysyi, ennen niin suloisen siniset silmät kimaltaen.
     Nyökkäsin nopeasti, ennen kuin pujahdin hänen ohitseen ja kipitin vieraaseen huoneeseen.

     Huoneessa oli pimeää ja lattialla kiemurteli tummia johtoja. Painauduin suljettua ovea vasten ja annoin silmieni sulkeutua hitaasti. Valuin ovea pitkin lattialle ja puristin polviani lähemmäksi kehoani. Hiukseni lepäsivät sotkuisina olkapäilläni ja annoin kyyneleiden valua poskillani sotkien meikkini.
     Yhtäkkiä tunsin, kuinka joku yritti avata ovea ja pomppasin säikähdyksestä pystyyn. Ovi avattiin ja joku astui sisälle haparoivin askelin. Käsi etsi valokatkaisijaa - toivoin hiljaa, ettei se löytäisi katkaisijaa - mutta pian huoneeseen syttyivät kirkkaat valot.
     "Oho, mä en tienny et täällä on joku" karhea, tuntematon ääni sanoi änkyttäen. Huokaisin helpotuksesta, ettei se ollut Ozzy tai hänen joku idiootti kaverinsa.
     Katsoin sisälle tullutta nuorukaista hiuksieni takaata ja pyyhin kasvojani hihaan. Toivoin, ettei hän ollut huomannut minun itkevän - vihaan huomiota, vaikka toivonkin joskus, että saisin itkeä rauhassa lohduttavaa olkapäätä vasten.
     "Mä kai unohdin mun puhelimen jonnekin tänne, ku oltiin suunnittelemassa uutta valoshowta keikalle..." jätkä selitti ja raapi niskaansa. Hänen toinen käsi oli kipsissä - mitäköhän hän sillekin oli tehnyt? Hän näytti jotenkin tutulta, mutten keksinyt äkkiseltä, kuka hän oli.
     Huomasin sivupöydällä mustan möykyn ja nostin sen käteeni. "Tämäkö?" ääneni oli hento, mutta poika nosti salamana katseensa minuun. Näin hänen ruskeat silmänsä kiiluvina kattolampun valossa ojentaessani puhelimen hänelle.
     "Kiitti" miehenalku sanoi helpottuneena.
     Hän oli jo melkein oven suulla, kun kääntyi takaisin minuun päin. "Mitä muuten teit täällä pimeässä yksin?" poika rypisti otsaansa.
     Mietin kahdesti, mitä sanoisin. "T-taisin nukahtaa vahingossa..." änkytin surkean valheen ja tungin käteni taskuun. Vedin syvään henkeä ja annoin pääni valahtaa taas kohti lattiaa.
     Oletin, että nuorukainen katoaisi nopeasti ulos ovesta, mutta hän astuikin askeleen takaisin päin.         "Onks kaikki hyvin?" Hänen pehmeä äänensä paljasti minulle lopulta, kenestä oli kyse. Nostin katseeni hänen kasvoihinsa.
     "Sä... Sä oot Liam?" Yhdistin lopulta langan pätkät yhdeksi langaksi. Ruskea silmäinen nyökkäsi hymyillen pienesti ja loi minulle hetken rauhan sisälleni.
     Se hymy sai soluni kihelmöimään ja tuijotin komeaa nuorukaista silmiin. Suklaan ruskeat silmät sulattivat jään sisältäni. Muutaman sekunnin unohduin siihen tuijottamaan.
     "Kaikki ok?" Liam toisti kysymyksensä herättäen minut kuplastani.
     "Joo, väsyttää vaan" sanoin hiljaa ja kömmin sitten ulos huoneesta hänen perässään. Liam pyöritteli puhelintaan kädessään kiusallisen hiljaisuuden vallitessa ympärillämme.
     "Mun täytyy mennä. Mut törmäillään taas" Liam sanoi hymyillen hampaat vilkkuen, enkä enää yhtään ihmettellyt, miksi One Directionilla on miljoonia faneja...
    Yritin hymyillä hänelle, kunnes hän kääntyi kulman taakse ja jätti minut yksin pimeälle käytävälle. Mietin hetken, minne suuntaisin. Päädyin vastakkaiseen suuntaan ja etsiskelin hetken sopivaa paikkaa. Mielessäni kävi Ozzy, mutta syrjäytin hänet nopeasti. En jaksanut enää pahoittaa mieltäni ajattelemalla, kuinka paljon se idiootti vetää juomaa tänä iltana.
     Samassa löysin jonkinlaisen oleskelu huoneen suurelta stadionilta ja astuin sisään. Yksinäinen pöytälamppu paloi sotkuisella pöydällä. Kaksi nahkasohvaa näyttivät houkuttelevilta ja pöydälle unohdettu avaamaton sämpylä veti minua puoleensa. Tyydyin kuitenkin vetämään kuluneen viltin paperikasan alta ja käperryin sohvalle.

     Sinä yönä nukuin huonosti, mikä ei ollut harvinaisuus minulle. Viltin alla oli kuitenkin lämmintä, eikä minun pitänyt surea, kuuliko kukaan hiljaista nyyhkytystäni. Jossain vaiheessa kuitenkin uppouduin levottomaan uneen...

Elyse, 19 vuotta, työskentelee kiertueella apulaisena. Masentunut 'entisen' poikaystävänsä Ozzyn vuoksi. Ozzy hakkaa tyttöä humalassa ja käyttää häntä hyväkseen. Elyse ei uskalla sanoa hänelle ei ja ajautuu aina masennuksen valtaan. 

Elysen isä on kadonnut hänen ollessa viisi ja äiti kuollut onnettomuudessa, kun hän oli kuusitoista. 

Ozzy, 23, työskelntelee kiertueella. Hän on hyvin suosittu jätkä muiden keskuudessa ja juhlii melkein joka ilta.

***

Vihdoin sain eka luvun valmiiksi! Toivottavasti piditte, koitin vähän uutta kirjotustyyliäkin :)
Laittakaa kommenttia jos jaksatte, kiitos!! :D:D