Live your life ~ 5

Heräsin seuraavana aamuna kellon soittoon. Sammutin herätyksen ja nousin hitaasti istumaan. Päässäni hakkasi, tuntui kuin joku löisi pesäpallomailalla päähäni. Löntystelin kylpyhuoneeseen ja tein normaalit aamutoimet. Mustien silmänalusten peittämiseen meni tavallista enemmän aikaa. Kävelin takaisin huoneeseeni ja törmäsin matkalla veljeeni.

"Ai huomenta" Liam sanoi ja katsahti minuun, kun haukottelin. Halasin Liamia väsyneenä, hänen hämmästyksekseen. Irrottauduin hänestä ja aivastin.

"Onks sul ihan terve olo? Näytät jotenki kipeeltä" Liam ihmetteli. 

"Joo voin ihan hyvin..." Sanoin ja menin omaan huoneeseeni. Pakkasin laukkuni ja menin alakertaan syömään aamiasta. Muistin vasta pöydässä, että Zayn tulisi hakemaan minua. Mitähän Liam siihen sanoisi? No ei hänen sitä tarvitse murehtia. Söin aamiaisen ja selailin hetken puhelintani, kunnes huomasin kellon olevan puoli. Menin eteiseen ja laitoin kengät jalkaani ja vielä kevät takin päälleni. Zayn tuli pihaamme ja huusin heipat Liamille. Kävelin pieni hymy kasvoillani ulos, ja näin Zaynin nojailevan rennosti moottoripyöräänsä. Tallustin hänen viereensä ja kiedoin käteni hänen ympärilleen. Zayn hämmästyi ensin, mutta halasi sitten takaisin.
"Mikäs halipula sulla on?" Zayn kysyi hymyillen. En jaksanut vastata hänelle, vaan sujautin kypärän päähäni. Zayn istahti mopon selkään ja nousin hänen taakseen. Kiersin käsivarteni Zaynin vatsan ympäri, jotten tippuisi kyydistä.
"Ootko valmis?" Zayn kysyi ja käynnisti moottoripyörän.
"Joo" vastasin lyhyesti ja Zayn kaasutti pois pihasta. Katselin ohi kiitäviä maisemia. Pian olimmekin jo koulussa, vaikka minun puolesta Zayn ja minä olisimme voineet vaikka kierrellä kaupunkia koko päivän. Ihmiset tuijottivat meitä, kun saavuimme pihalle.
Nousin pois mopon selästä, kun Louis ja Harry tulivat tutkimaan meitä. He juttelivat minulle kuin vanhat tutut. Menimme yhdessä koulurakennukseen, mutta minä joiduin lähtemään toiseen kerrokseen. Menin juttelemaan Sandralle, kunnes meidät päästettiin. Luokkaan. Oli kolmaneksi viimeinen koulupäivä, joten katsoimme jotain elokuvaa. 

Kun koulu loppui, minusta tuntui yhä enemmän kipeältä. Laahustin koulun pihaa pitkin, kun kuulin jonkun huutavan nimeäni. Käännyin ja huomasin Harryn juoksevan luokseni. 

"Moi! Zayn käski vaan sanoa, et sä pääset sen kyydissä" Harry tiedotti.

"Okei" sanoin. 

"No, ooks te Zaynin kaa yhessä?" Harry kysyi. 

"Äh.. Tota ei me mitään sellasta..." Sopersin nopeasti ja tunsin punastuvani. 

"Miten niin? Tehän ootte ihan pihkassa toisiinne" Harry naurahti. 

"No en nyt sanois..." Kielsin väitteen. 

"Pah! Mut mun pitänee mennä. Nähään taas huomenna!" Harry huikkasi ja hymyili suloisilla hymykuopillaan. Heilautin hänelle kättääni ja katsoin kun poika juoksi tummaan autoon. Kävelin parkkipaikalle Zaynin moottoripyörän vierustalle ja jäin odottelemaan kuskiani. Kuuntelin musiikkia kuulokkeistani ja oli uppoutunut musiikkiin. Yhtäkkiä joku kietaisi kätensä vyötäröni ympärille ja olin kaatua. Katsahdin käsiin ja tunnistin tatuoinneista ne Zaynin käsivarsiksi. Tunsin pään laskeutuvan olkapäälleni ja vedin kuulokkeet pois korvistani. 

"Odottelitko jo kauankin?" Zayn kysyi matalalla äänellään. Se sai väreet kulkemaan lävitseni. 

"En kauan" sanoin ja vetäydyin irti Zaynin otteesta. 

"Juttelin tossa Harryn kanssa..." Mainitsin. Zayn näytti hämmästyneeltä. 

"No mitäs se herra sanoi?" Zayn kysyi. Hän ojensi minulle kypärän ja laittoi oman päähänsä.

"Ei mitään ihmeellisempää kai..." Sanoin ja istuin Zaynin taakse. Zayn käynnisti pyörän ja kaasutti pois koulun pihasta. Ajoimme pitkin katuja ja katselin kauppoja ja muita reknuuksia ohi mennessä. Zayn pysäytti liikennevaloihin ja käänsi päätään minuun päin. 

"Tuutko meille?" Hän kysyi. 

"Eh... Mul on vähän huono olo, mut voin mä ehkä..." Epäröin hieman. 

"Eli tulet" Zayn iloitsi. 

"Zayn?"

"Noh?"

"Vihree valo" sanoin naurahtaen ja Zayn kaahasi taas vauhtiin. Hetken päästä hän kurvasi pihaansa ja nousin kyydistä. 

"Kiitti kyydistä taas" sanon hymyillen ja sain suloisen hymyn vastaukseksi. 

"Awws, oot söpö, kun hymyilet noin" sanoin ja rutistin hänen poskiaan. Zayn pyyhki hymyn kasvoiltaan ja alkoi virnistää pelottavasti. 

"Hyi mikä pervo!" Huudahdin ja läpsäisin tuota olalle. Zayn repesi nauramaan ja lähdimme kävelemään sisälle päin. Zayn laski kätensä rennosti olkapäälleni ja pyöritteli avaimiaan kädessä. Zayn avasi minulle oven ja kumarsi. Nauroin hänelle ja menin sisälle heittäen kengät pois jalastani. Menimme keittiöön ja Zayn alkoi tekemään jotain välipalaa. Juttelimme jostain turhista ja katselin Zaynin touhuja. Hänen lihaksikkaat kädet... Tekisi mieli maata niillä kuin joku prinsessa... Ja hänen hiuksensa olivat viimeisen päälle laitetut. Yksikän hius ei ollut väärin. Tekisi mieli sekoitaa niitä edes vähän... Katseeni valui Zaynin silmistä hänen huulilleen, jotka näyttivät täydellisiltä... Niin pehmeiltä ja täyteläisiltä... Tekisi mieli suudella noita huulia-

"Katie!?" Havahduin yhtäkkiä nykyhetkeen. Huomasin, että tuijotin Zayniä, enkä ollut kuunnellut hänen juttusiaan yhtään. 

"Juu, nii mitä sanoitkaan?" Kysyin nolona. 

"Et, tiesiks et Louis ja Harry on yhdessä?" Zayn toisti. 

"Jaa mitä?" Kysyin ajattelematta. 

"Louis ja Harry... Kuunteleks sä yhtään?" Zayn naurahti. 

"En mä silleen tiiä..." 

"Haloo? Maa kutsuu!" Zayn huusi ja heilutti kättään kasvojeni edessä. 

"Täh?" Kysyin.

"Toivoton tapaus..." Zayn mutisi. Zayn jatkoi kokkailujaan ja minä toruin itseäni. 

"Ai että Louis ja Harry? Harmi, suunnittelin iskeväni Harryn..." Vitsailin itsekseni. 

"Mitäh?" Zayn puuskahti. 

"Vitsi" naurahdin.

"Kuuntelit sittenki mua" Zayn virnisti. Nousin tuolilta ja kävelin Zaynin vierelle. Katsoin hänen munakastaan, mikä kylläkin tuoksui paremmalta kuin näytti. 

"Mmm" haistelin ja pörrötin Zaynin hiuksia.

"Hei annaks sä öljyä sieltä jääkaapista?" Zayn pyysi ja suuntasin jääkaapille. Etsin sieltä öljyn ja annoin sen hänelle. Tutkailin jääkaappimagneetteja. 

"Mikä tää on?" Kysyin ja otin yhden magneetin käteeni. 'I kiss, better than I cook' siinä luki. Näytin sen Zaynille. 

"Aa.. Sain sen mun tyttöystävältä" Zayn sanoi ja yritti jotenkin peittää hymyään. Tyttöystävältä!? Katsoin Zayniä suu auki.

"Ex-tyttöystävältä, tollo" Zayn nauroi ilmeelleni. Yhtäkkiä huoneessa alkoi haista kärähtäneeltä ja Zayn rupesi kiroamaan. Hän otti pannun pois hellalta ja sohlasi jotain sen kanssa. Aloin nauramaan hänen puuhilleen. 

"Hei ei oo hauskaa, tää paloi pohjaan!" Zayn ruikutti. Menin hänen luokseen ja laitoin pannun pöydälle. 

"Ei se haittaa" sanoin huvittuneena. "Ehkä tää magneetti on oikeessa. I kiss better than I cook" sanoin. 

"Se selviää vain kokeilemalla" Zayn virnisti. Zayn ei muistanut enää munakastaan vaan keskittyi aivan johonkin muuhun. Zayn otti lanteiltani kiinni ja katsoi kasvojani. Purin kevyesti alahuultani ja katsoi Zayniä silmiin. Hän työnsi minut kevyesti seinää vasten ja tuli kiinni vartalooni. Hän asetti kätensä poskelleni ja silitti sitä hieman. Tunsin hänen lähenevän hitaasti. Sitten tunsin hänen huulet omillani. Zayn suuteli minua. Apua! Polveni meinasivat pettää, mutta pysyin jotenkin pystyssä. Jatkoin suudelmaa hurmiossa ja perhoset lentelivät vatsassani. Huulemme liikkuivat toisiaan vasten kuin luodut siihen. Zayn vetäytyi hitaasti pois. Kohotin pienesti suupieltäni hymyyn.
"No, oliko se magneetti oikeassa?" Zayn virnuili.
"Hahhah" nauroin sarkastisesti. "No joo, et sä mikään surkee suutelija oo" sanoin. Zayn naurahti matalasti ja pussasi minua nopeasti otsalle.
"No mut mitäs sanot, jos tehtäisiin ihan vaan paahtoleipää?" kysyin Zayniltä.
"Hyvä idea" hän naurahti. Teimme molemmille leivät ja mussutimme niitä hiljaa vastakkain.

Heräsin seuraavana aamuna siihen, että joku kutitti niskaani. Palasin hiljalleen todellisuuteen unien maailmasta ja tunsin jonkun huulet niskassani.
"Mmm... Zaynie..." mumisin väsyneenä. Käännyin ympäri, jotta näkisin hänen kasvonsa. Hän hymyili minulle ja suuteli otsaani.
"Huomenta kaunokainen" Zayn sanoi.
"Joo niin varmaa.." sanoin ja ajattelin miltä näytän aamulla tukka sojottaen joka ilmansuuntaan ja silmät puoliksi ummessa.
"Sori, et piti herättää, mut huokutteleva koulu alkaa tunnin päästä" Zayn sanoi karhealla aamuäänellään.
"Oh, toiseksi viimeinen koulupäivä, täältä tullaan!" huokaisin ja kapusin ylös sängystä.

//tadaa!! Joo sori et on vähä tää kirjotustahti hidastunut. Eilen ja edellispäivänä tää blogger sekoili jotain omiaan, ja en päässy kirjottaa lainkaan. Varoituksena nyt voin sanoo, etten välttämättä ehdi kirjottaa kesälomalla joka päivä kun oon kuitenki koko ajan jossain menossa jonneki suuntaan :) huomenna YRITÄN jatkaa, mut viim. Torstaina tulee sitten taas, ku meen mökille, jossa ei oo netistä tietoakaan... :/

Mut laittakaa kommenttia, se kannustaa mua aina kirjottamaan :D

Live your life ~ 4

Zayn pysäköi moottoripyörän rakennuksen, ilmeisesti klubin eteen. Nousin moottori pyörän selästä ja otin kypärän pois päästäni.
"No eihän ollu niin paha?" Zayn virnisti.
"Ei, kivempi kun odotin" sanoin myötäillen. Menimme sisälle, jossa haisi alkoholille ja tupakalle. Zayn käveli edessäni ja suuntasi tiskille. Vähän vanhemmat miehet katselivat minua, ja se tuntui hieman ahdistavalta. Menin lähemmäksi Zayniä, kun Zayn tilasi meille jotain juomia. Eteemme laskettiin kaksi suurta lasia. Kulautin sitä hieman kurkkuuni.
"Käyks sä paljonki tälläsissä paikoissa?" kysyin Zayniltä, sillä hiljaisuus alkoi muuttumaan pikku hiljaa kiusalliseksi.
"En mä oikeastaan. Vaan joskus kavereiden kanssa viikonloppuisin" Zayn sanoi minun litkiessä juomaani.

**

Kolme tuntia, varmaan ylikin oli jo kulunut. Louis ja Harry, ne pojat joihin törmäsimme silloin kadulla, olivat ilmestyneet tänne. Olimme porukassa pitäneet hauskaa. Minulla ei ole ollut aikoihin näin hauskaa. Tanssimme kuin päättömät kanat. Harry nauroi äänekkäästi tiskillä omille vitseilleen. 
"Katie! Tuu tanssii!" Zayn huusi ja veti minut mukaansa. Tanssimme Zaynin kanssa vaikka kuinka kauan, kunnes lähdimme kotiin...

Heräsin seuraavana aamuna päänsärkyyn. Avasin silmäni hitaasti. Huomasin heti, etten ollut omassa sängyssäni. Joku tuhisi vieressäni. Hyppäsin nopeasti istumaan, mikä oli selvästi virhe, sillä minulle tuli kauhea olo. Juoksin vessaan ja oksensin. Kävelin rauhallisesti takaisin makuuhuoneeseen ja huomasin alusvaatteeni lattialla.
"Ei hitto..." kirosin hiljaa ja keräilin vaatteitani lattilta, jotka siis ilmeisesti olin itse sinne heittänyt. Puin alusvaatteet päälleni ja katselin nukkuvaa paidatonta Zayniä. Voi kunpa muistaisin edes jotain viime yöstä. Laitoin paidan ja hameen päälleni ja lähdin hiippailemaan pois huoneesta. Olimme tulleet näköjään Zaynin luokse yöllä. Menin hieman sotkuiseen keittiöön ja tein kaksi leipää, toisen Zaynille. Otin kaapista lasin ja laitoin vettä hanasta. Katselin ikkunasta ulos kaupungin ruuhkaan.
"Huomenta" joku sanoi yhtäkkiä takaatani. Säikähdin ja sydämmeni pomppasi melkein kurkkuuni.
"Ai huomenta vaan" sanoin kuulostaen todella tyhmältä. Zayn käveli keittiön kaapille ja kaivoi sieltä jotain. Zaynillä oli pelkät housut jalassa ja ihailin näkyä edessäni. 

"Haluutko särkylääkettä?" Zayn kysyi.

"Öh, joo" vastasin nopeasti. Zayn antoi minulle valkoisen tabletin ja otin sen veden kanssa. Zayn istui minua vastapäätä. 

"Toi on sulle" sanoin ja osoitin leipää. Olimme hetken hiljaisuudessa Zaynin syödessä leipäänsä. 

"Umh, Zayn, muistaks sä jotain viime yöstä?" Kysyin arkana. 

"Jonkun verran..." Zayn sanoi ja virnisti pienesti. "Sä et vai?" Zayn kysyi.

"Öh.. En oikeen..." Sanoin takellellen. 

 

Juttelimme hetken kankeasti, kunnes sanoin:

"Mun pitää tästä varmaan lähteä..." Olin lähdössä eteiseen, kun Zayn tarttui käteeni. Käänsin katseeni hänen ruskeisiin silmiinsä. Ne tuikkivat kuin tähdet. 

"Katie, merkitsikö viime yö sulle jotain?" Zayn kysyi. 

"En mä tiiä. Olin kännissä, enkä tajunnu mitään..." Sanoin ja hoipertelin sitten eteiseen. Vedin kenkäni jalkaani. Zayn nojasi eteisen oveeseen rennosti. 

"Nähään huomenna" Zayn sanoi. Katsoin häntä kysyvästi. 

"Niin koulussa" Zayn selvensi. 

"Aa joo..." Sanoin ja käännyin ulko-ovelle päin. 

"Moikka" sanoin ja häivyin ulos. 

Huokaisin viimeisen kerran ja astuin sitten sisälle kotiin. Pelkäsin Liamin reaktiota, siitä että olin ollut koko yön jossain poissa. En kyllä ajatellut kertoa mitä olin tehnyt... 

"Haloo?!" Huhuilin häntä. Kävelin yläkertaan ja lukittauduin huoneeseeni. Onneksi Liam ei ollut kotona. Mietin hetken, että voisin tehdä tänään jotain hyödyllistäkin. Huokaisten aloin järjestelemään huonettani, joka oli päässyt jo vähän liiankin sotkuiseksi. 

"Katie?" Kuului Liamin ääni tuntien kuluttua. 

"Mä oon täällä huoneessani" huusin. Samassa huoneeni ovi avattiin. 

"Katie! Missä hitossa sä taas oot ollut!?" Liam raivosi. 

"Liam James Payne! Istu alas ja kuuntele kerranki mua!" Huusin takaisin. Olin niin kyllästynyt tähän. Ainaiseen huutamiseen Liamille. 

"Aina, joka ikinen kerta, ku oon 5 minuuttii myöhässä, sä alat raivoomaan mulle! Etsä ymmärrä, et mulla on omaki elämä ja saan tehä mitä haluun! Ja sä et oo mun huoltaja, oot vaan isoveli. Puoliveli" sanoin. Liam pysyi hiljaa. Sitten hän nousi uhmakkaasti ylös tuolilta. 

"Katie, kukaan muu ei pidä susta huolta" Liam sanoi.

"Eikä tarviikaan, mä oon jo yli 18-vuotta, herran jestas!" 

"Sähän voisit tehä tuolla ulkona vaikka mitä! Käyttää huumeita tai juoda koko ajan ja herätä sit joka aamu eri miehen sängystä!" Liam huusi. Puna kohosi poskilleni muistaessani viime yön. 

"Öh... Sä tiiät, etten tekis mitään s-sellasta" änkytin epäuskottavasti. Liamin silmät suurentuivat. 

"Mitä sä teit?" Liam kysyi. Hän tunsi minut liiankin hyvin. 

"En mitään. Yhtikäs mitään" sanoin ohimennen ja aloin laittamaan vanhoja lehtiä laatikoihin. 

"Katie, mä tunnen sut" Liam sanoi takaatani. Olin hiljaa tovin. 

"S-se oli vahinko. Oltiin kännissä ja ei tajuttu mitään..." Sanoin epäröiden. 

"Hyi, miten sä voi!?" Liam huudahti ja juoksi pois huoneestani. Liam oli niin idiootti. Vaikka kello oli vasta kahdeksan, mutta olin ihan tarpeeksi väsynyt kaikesta, päätin mennä nukkumaan. Heitin vaatteeni lattialle ja laitoin yöpuvun päälleni. En jaksanut käydä suihkussa tai mitään, menin suoraan peiton alle ja sammutin valot. Tarkistin vielä puhelimeni, johon olikin tullut yksi viesti. 

"Sä taisit muistaakseni tykätä siitä moottoripyörä ajelusta eilen, nii haluutko kyydin kouluun? x Zayn" "Okei, tuu hakee puoli yheksän :) x Katie" lähetin takaisin. Laitoin puhelimen pöydälle ja painoin pääni tyynyyn. Pohdin kaikkia maailman asioita vielä tovin, kunnes suljin silmäni ja vaivuin rauhattomaan uneen. 

//Äää... Sori jos tää on ollut tylsä ja nyt tuli vähän lyhyt lukukin, mut oon jo jotenki kesäloma tunnelmissa xD...

Live your life ~ 3

Katie:

"Sä sitten päätit vihdoin herätä" Zayn sanoi matalalla äänellään. Minun kesti hetken opetella hengittämään kunnolla.
"M-mitä ihmettä tää on..?" sopersin tokkuraisena.
"Jäit melkeen rekan alle, mutta onneksi pelastava enkeli oli paikalla. " Zayn julisti. " Syöksyin apuun, mut löit pääsi silti asvalttiin" Zayn jatkoi. Kaikki alkoi pikku hiljaa palautua mieleeni.
"Enkö mä siis olekaan..?" mumisin.
"Mitä? Kuollut?" Zayn naurahti. Mulkaisin häntä tuimasti ja vasta nyt huomasin makaavani sängyssä peiton alla. Hyppäsin ylös sängystä, mutta minua alkoi yllättäen pyörryttää. Zayn otti minusta kiinni vahvoilla käsillään, etten kaatuisi. Hän laski minut alas sängylle ja sanoi hakevansa minulle lasin vettä.
"Pysy siinä sängyssä" Zayn sanoi ja lähti jonnekin. Ja kattia kanssa. Nousin varovaisemmin sängystä ja pysyin jo pystyssä. Hiippailin ulos huoneesta, joka näytti pojan, siis ilmeisesti Zaynin huoneelta. Katselin ympärilleni ja näin keittiön käytävän päässä. Sieltä kuului kolinaa. Lähdin kävelemään toiseen suuntaan, jossa ajattelin oven olevan. Saavuinkin eteiseen ja huomasin kenkäni hyllyllä. Tungin ne nopeasti jalkaani ja menin ovelle. Yritin avata sitä, mutta se ei auennut.
"Katie, jos sä haluut välttämättä lähtee, ni tuu hakemaan sun laukkus täältä!" Zayn huusi huvittuneena jostain. Marssin takaisin keittiöön ja nappasin laukkuni hänen kädestään.
"Etkö ajatellut edes kiittää?" Zayn kysyi surullisena. Tuon pojan pitäisi oikeasti mennä jonnekin teatteriin.
"Kiitos, ja hyvästi" sanoin ja käännyin pois päin. Kävelin käytävän päähän, menin eteiseen ja avasin ulko-oven. Paiskasin sen tahallani kovaa kiinni. Kävelin rappuset alas ja olin taas kadulla. Katsoin ympärilleni. Hetkinen... En ollut niin kuin ikinä edes nähnyt tälläistä paikkaa, miten minä täältä osaisin kotiin? Huokaisin. Minulla oli tasan kaksi vaihtoehtoa: Pyytäisin Zayniä viemään minut kotiin tai kävelisin itse kotiin. Liamkin voisi olla kotona, voisin pyytää häntä tulla hakemaan minut. Otin puhelimeni taskusta ja katsoin sitä. Näyttö pysyi pimeänä. Kiva, akku loppu. Enkä edes tiennyt, missä olin, joten en voisi sanoa Liamille: "Moi, tuutko hakemaan mut täältä jostain kuusesta?" Naurahdin ajatukselle ja lähdin kävelemään suoraan. Kyllä minä ennen pitkään kotiin löytäisin. Ehkä. Toivottavasti. Luultavasti...

Kahden tunnin harhailun tuloksena löysin vihdoin kotikadulleni. Laahustin loppu matkan kotiin ja menin sisälle. Huhuilin Liamia, kunnes hän juoksi täyttä vauhtia eteiseen. 

"Missä ihmeessä sä taas oot luurannu!?" Liam karjui. Minua alkoi pikku hiljaa ottaa päähän hänen suojelunsa. 

"Mä saan elää omaa elämääni, ei sun tarvii puuttuu siihen!" tiuskaisin ja marssin hänen ohitseen. 

"Katie, isä soitti" Liam sanoi ja seisahduin paikalleni.

"Ja?" Kysyin.

"Se sanoi, ettei tiedä millon tulee kotiin. Sen ääni vähän sammalsi ja..." Liam sanoi. Hänelle oli ollut kaksi kertaa hankalampaa isän lähtö, kuin minulle.  En sanonut enää mitään, vaan menin huoneeseeni. Laitoin radion päälle, mutta äänenvoimakkuuden hiljaiselle. Selailin twitteriä hetken koneellani ja laitoin senkin sitten kiinni. Kävin nopeasti suihkussa ja menin sänkyyn. Kello näytti puolta yhtätoista. Aika aikaisin minusta, varsinkin kun on perjantai. No menin kuitenkin makuulle ja vedin peiton päälleni. Nappasin puhelimeni yöpöydältä ja selailin sitä tylsistyneenä. Laitoin sen takaisin pöydälle, mutta sainkin joltain samassa viestin.

"Moi, nähäänkö huomenna? x Zayn" Mitäh? Mistä hän ensinnäkin sai numeroni.

"Mistä sä mun numeron vetäsit?! x K" lähetin. 

"Hahaa en kerro ;) " Zayn tekstasi. Samassa huoneeni ovi avautui. Liam kurkisti sisään. 

"Tulin vaan sanooo hyvät yöt" Liam sanoi ja hymyili. 

"Okei, öitä" sanoin ja käänsin katseeni kännykkään. Liam avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta ehdin ensin.

"Joo joo, en tekstaa koko yötä" virnistin ja Liam pyöräytti silmiään. Ovi sulkeutui ja käänsin huomioni puhelimeen. 

"Niin, tuutko mun kanssa? Pliis :D" Zayn oli lähettänyt. Mietin asiaa hetken. Zayn ei vaikuta maailman parhaimmalta tyypiltä, mutta hän keihtoo minua jotenkin. Zayn on minulle melkein ventovieras, mutta ihan rehdiltä tyypiltä hän vaikuttaa... 

"Okei, mihin me mennään?" Kirjotin, mutta mietin kahdesti, lähettäisinkö sen. Jokin sisälläni sai painamaan "lähetä". Odotin vastausta pitkään. Juuri kun olin luovuttamassa, viesti tuli. 

"Mä tuun hakemaan sua kuudelta sun kotoota. x Zayn" hän lähetti. Laitoin puhelimen pöydälle, en jaksanut vasta siihen enää. Olisin vaikuttanut liian innokkaalta. Suljin silmäni, mutten pystynyt ajattelemaan muuta, kuin huomista. Mitä pistäisi päälleni? Menäänköhän me jonnekin klubille vai minne... Jossain vaiheessa kuintekin nukahdin.

**

Kello näytti yli kuutta ja istuin keittiön pöydän ääressä. Liam oli lähtenyt jonnekin kavereidensa kanssa, joten hänellekään ei tarvinnut selitellä sen enempää. Olin kyllä sanonut, että tulisin myöhään kotiin. Sen olin oppinut, että Zaynin kanssa nyt on aina myöhässä... Niin kuin hän oli nyt itsekin.

Samassa ovikello soi. Nousin tuolilta hitaasti ja menin sitten ovelle rauhallisesti kävellen. En halunnut näyttää siltä, että olisin odottanut Zayniä koko päivää... Avasin oven ja olin kirjaimellisesti pyörtyä. Zaynillä oli mustat farkut jalassaan, jossa oli polvien kohdalla reikä, musta paita, josta oli napit ylhäältä auki. Hänen tatuoinnit näkyivät selvästi ja pakotin nostamaan katsettani ylös päin. Zaynin hiukset olivat viimisen päälle siistit, ja hän näytti syötävän hyvälle. Zayn oli jäänyt tuijottamaan minua, ja heilutin kättäni hänen naamansa edessä. Nappasin laukkun mukaani ja lähdimme ulos. Portin viereen oli pysäköity moottoripyörä. Zayn meni sen vierelle ja otti avaimet taskustaan. Pysähdyin paikoilleni. 

"Em, Zayn... Et oo tosissas" sanoin epäilevästi. 

"Mitä?" Zayn ihmetteli ja kaivoi toisen kypärän penkin alta. 

"Mä en ton kyytiin nouse" sanoin päättäväisesti. 

"C'moon! Ei me kaaduta" Zayn naurahti ja viittoi minut toiselle puolelle. Laitoin kypärän päähäni. 

"En mä uskalla" vinguin, kun Zayn nousi pyörän selkään. 

"Tuu nyt" Zayn sanoi lempeästi ja auttoi minut pyörän selkään. Zayn laittoi käteni hänen ympärilleen ja nosti jalan maasta. 

"Ei tää oo niin pelottavaa ku luulet. Pidät vaan musta kiinni ja istut siinä" Zayn sanoi. 

"Okei.." Nyökkäsin ja tiukensin otettani Zaynistä. Huomasin Zaynin hymyilevän pienesti. Zayn käynnisti moottoripyörän ja lähti ajamaan sillä. 

//Jee sain jatkettuu jo nyt :D laittakaa kommenttii :):)

Live your life ~ 2

Katie:

Olin juuri läpsäisemässä Zayniä poskelle, kun huoneen ovi avattiin. Kemian opettajamme tuli huoneeseen ja laittoi valot päälle. Zayn veti minut kovakouraisesti hyllykön taakse. Hengitin mahdollisimman hiljaa Zaynin edessä. Rillipää kantoi koeputkia, joissa oli vihreitä ja sinisiä liuoksia. Hän kaatoi ne yksitellen viemäristä alas. Aika tuntui hidastuneen. Tiesin hyvin, ettei täällä saisi olla, siitä seurasi kerran kaksi tuntia jälki-istuntoa pojille, jotka pelleilivät täällä. Opettaja tuskin tykkäisi, jos huomaisi meidät piileskelemässä täällä. Noin 50- vuotias miesopettajamme otti koeputket käteensä ja alkoi tulla meitä kohti. Tunsin Zaynin kiristyvän takanani ja koitin huvittautua vielä pienemmäksi. Opettaja avasi hyllyn oven aivan vierestäni. Hän laittoi koeputkia kaappiin ja olin koko ajan varma, että nyt hän huomasi minut. Opettaja laittoi kaapin ovet kiinni ja käppäili sitten ovelle. Valot sammuivat ja ovi laitettiin lukkoon.

Huokaisin helpotuksesta ja hypähdin pois Zaynin edestä.
"Huh! No se oli lähellä!" Zayn huokaisi aidosti helpottuneena. Käännyin katsomaan häneen. En nähnyt häntä kunnolla, sillä huoneessa oli vain pieni ikkuna, josta tuli valoa.
"Nii, Sulla tais olla jotain asiaakin?" kysyin epäillen. Zayn muuttui äkkiä kireäksi ja samalla käytävältä kuului huutoa. Joku huusi Zaynin nimeä ja toinen käski olla hiljaa. Zayn juoksi nopeasti varaston ovelle ja avasi sen äänettömästi. Hän tarkkaili ympäristöä ja kun opettajia ei näkynyt, hän luikahti ulos. Menin ovelle ja pujahdin ulos varastosta. Laitoin oven hiljalleen kiinni, kunnes törmäsin johonkin.
"Jaaha, mitäs nuori neiti siellä mahtoi tehdä?" matala ääni sai minut nostamaan katseeni ylös päin.
"M-mä voin s-selittää..." änkytin rehtorillemme.

**

Avasin raskaan ulko-oven ja heitin laukkuni eteisen lattialle.
"Mooi!" Huusin ja avasin kenkiäni. Heitin ne nurkkaan ja nappasin laukun mukaani. Kävelin yläkertaan ja törmäsin Liamiin.
"Missä sä oikeen olit?" Liam tuhahti ärsyyntyneenä.
"Öh, jäin hetkeksi kaupungille Sandran kanssa" sanoin ja menin omaan huoneeseeni. Liam kuitenkin seurasi minua.
"Aijaa. Ihmettelen vaa, että miten sä olit sen kanssa kaupungilla, koska Sandra soitti kotipuhelimeen ja kysys olitko sä kotona..." Liam ihmetteli ääneen.
"Ai... No ku siis..." sopersin.
"Niin? Missä sä olit?" Liam tiukkasi.
"Kuule sä et oo mikään mun äiti, joten häivy!" Huusin isoveljelleni ja osoitin ovea.
"Katie, sun on hankala salata mitään multa. Mä tiiän, et jäit jälki-istuntoon" Liam sanoi ja häipyi sitten ovesta. Huokaisin ja otin matikan kirjat laukusta. Tuhersin laskuja puoli tuntia, kunnes sain kaikki tehtyä. Maantiedosta pitäisi lukea kappale, mutta luen sen sitten ennen tunnin alkua. Otin pienen kalenterin laatikosta ja laskin jäljellä olevat koulupäivät. Enää viikko ja yksi päivä. Menin tyytyväisenä alakertaan ja huomasin Liamin kokkaavan keittiössä.
"Pöö!" Huudahdin ja Liam säikähti kuin pikkulapsi. Aloin nauramaan ja istuin tuolille. Liam kantoi ruuan pöytään ja aloimme syömään jutellen jostain tavallisista asioista.

Seuraavana aamuna heräsin varhain ja laahustin vaatekaapilleni. Ikkunasta porotti aurinko, joten halusin laittaa jotain kesäistä. Otin ohuen valkoisen t-paidan ja vaalean hameen, jossa oli sinisiä kuvioita. Laitoin lanteilleni myös vaalean ruskean vyön koristamaan asua. Menin meikkipöytäni ääreen ja meikkasin tavallisesti kouluun. Harjasin hiukseni ja jätin ne auki. Pakkasin koulukirjani kassiin ja menin alakertaan. Kello näytti puolta yhdeksää, joten minulle oli tulossa kiire. Mihin se aika taas katosi? Huomasin, ettei Liam normaaliin tapaansa taas makoillut sohvalla, joten kävelin hänen huoneeseensa. Liam kuorsasi omassa sängyssään. No, saapahan hänkin joskus nukkua, ajattelin ja suljin hänen huoneensa oven. Menin keittiöön ja söin nopeasti leivän ja kiirehdin sitten kouluun.

Uuvuttavan koulupäivän jälkeen kävelin taas kotiin päin, kunnes joku huusi nimeäni.
"Katie! Odota!" pojan ääni huusi takaatani. Käännyin ympäri ja näin Zaynin juoksevan luokseni.
"Mitä sä tällä kertaa haluat?" kysyin hieman ärsyyntyneenä.
"Läheks mun kaa klubille, nyt perjantain kunniaksi?" Zayn kysyi.
"Anteeks mitäh?!" tuhahdin hänelle.
"Kuulit kyllä" Zayn sanoi ja virnisti. Pyöräytin silmiäni ja huokaisin.
"Luuleks sä oikeesti, et voisin lähtee jonkun ventovieraan kanssa jonneki klubille? Mikä sua vaivaa?" tiuskaisin ja lähdin kävelemään kotiin päin.
"Hei, mut mehän ollaan ystäviä" Zayn sanoi. Poika. Pojilla on kehittymättömät aivot.
"Okei, joo. Mä en tunne sua, me ollaan tavattu noin kaks kertaa ja mua ei pätkääkään kiinnosta tulla sun kanssa minnekään" sanoin yrittäen tehdä itseni harvinaisen selväksi, mutta sekään ei tainnut tehota.
"Katie pliis" Zayn vikisi. Mulkaisin häntä ja jatkoi kävelyä. Zayn seurasi uskollisesti perässä,  mutta oli hiljaa. Meitä vastaan käveli kaksi poikaa, toisella oli ruskea tukka, joka oli hieman pystyssä, toisella oli hieman kiharat ruskeat hiukset. He virnuilivat meille ja pysähtyivät eteeni. Vilkaisin sivusilmällä Zayniä, joka katsoi poikia huvittuneena.
"Katie, tässä on Louis ja Harry, pojat, Katie" Zayn esitteli meidät.
"Joo, mulla ei oo aikaa mihinkään tälläseen, heippa!" sanoin ja lähdin marssimaan kotiin. Zayn ja poikien kanssa, eikä seurannut enää minua. Kävelin pää höyryten kotiin päin ja katsoin vastaantulijoita ilkeästi.
"Äiti, tuo tyttö murjottaa" joku pikku lapsi sanoi, kun katsoi minuun. Enkä murjota, likka! Teki mieli huutaa, mutta jätin sen sanomatta. Lähdin ylittämään tietä katsomatta autoja. Juoksin tiellä ja lähestyin kulmaa. Yhtäkkiä huomasin suuren rekan tulevan varmaan 100 km/s  kulman takaa, enkä ehtinyt väistää sitä, joten...

Olin aina ajatellut, että kuolema on rauhallinen ja hidastettu tapahtuma. Siina ei tunne kipua, eikä mitään tunteita. Avasin silmäni ja kohtasin valon. Olin siis päässyt taivaaseen, vaikka luulin meneväni helvettiin. Kohotin kasvojani ylös päin, jotta näkisin enemmän. Verkkokalvooni ilmestyi musta tukkaisen pojan kuva. Zayn oli edessäni. Olin sittenkin tullut helvettiin.

// sori jos on k-virheitä... Mut laittakaa kommenttii, niit on ihana lukea <3

Live your life ~ 1

Liam oli taas saanut minut räyhäämään naama punaisena. Hän oli oikein kerjännyt sitä. Paiskasin huoneeni oven kiinni ja napsautin sen lukkoon. Kaaduin sängylleni ja makasin siinä hiljaa itsekseni.

Olen siis Katie, 19-vuotias opiskelija, jolla ei ole mitään hajua siitä, mitä tulee tekemään tulevaisuudessa. Liam on siis rakas isoveljeni. Oikeastaan puoliveljeni, meillä on eri äidit. Isämme meni uusiin naimisiin erottuaan Liamin äidistä. Oma äitini, Gina, kuoli kolme vuotta sitten sydänkohtaukseen. Asumme Isämme Billyn kanssa omakotitalossa. Tai no jos se lasketaan asumiseksi, että isä ehtii tänne asti ehkä kerran puolessa vuodessa jos sitäkään. Hän on maailmaa kiertävä artisti, niin hän itse itseään kutsuu. Minusta hän vain soittaa baareissa jotain bluesia vanhalle väestölle. No, kunhan hän nauttii siitä.

Huoneeni oveen koputettiin. Tiesin sen olevan Liam, kuka muukaan se voisi olla. Hän ei pysty olemaan kauan vihainen.
"Hei Katie, avaa tää ovi. Sä tiiät, et oon pahoillani" Liam ruikui oven takana. Käännyin ympäri ja laitoin tyyny korvilleni.
"Jaaha, heippa" sanoin naama tyynyssä. Kuului huokaisu.
"Eiks me voitais puhuu tästä. Mä tiiän, et mun pitäis hoitaa kotihommiakin joskus..." Liam sanoi katuvasti.
"Niinpä. Mut ei oo mitään puhuttavaa. Sä imuroit ja hoidat koko viikonlopun pyykit" sanoin päättäväisenä. Kuului askeleita, kun Liam käveli laahustaen omaan huoneeseensa. Virnistin voitonriemuisena ja nappasin kännykkäni pöydältä.

Kävelin Lontoon ruuhkaista katua pitkin kohti koulua. Tuntuu nöyryyttävältä raahautua kouluun joka ikinen aamu. Varmaan ainut asia, joka saa minut nousemaan sängystä ja menemään kouluun, on ajatus, että kahden viikon päästä alkaa kesäloma. Käännyin kulmasta vasemmalle ja harmaa koulurakennus tuli eteeni. Huokaisin ja kävelin portista sisään. Muutamat katsoivat minua, kun kävelin pihan poikki ovelle. Juoksin leveät rappuset ylös ovelle ja avasin sen. Poikkesin kaapillani hakemassa englannin kirjat. Laitoin ne laukkuuni ja suuntasin sitten keskikerrokseen. Sandra istui tylsistyneen näköisenä penkillä ja letitti hiuksiaan. Menin hänen viereensä ja tervehdin häntä. Juttelimme hetken, kunnes lähdimme englannin luokkaa kohti. Käytävän päästä asti näkyi Dana tukkimassa koko käytävän. Nyt hänen seurassaan oli joku tumma tukkainen hujoppi jätkä. Jäimme hieman syrjemmällä odottamaan opettajaa ja juttelimme kahdestaan. Kuuntelin kuitenkin toisella korvalla Danan ja ilmeisesti Zaynin keskustelua. Opettaja tuli ja luokka alkoi valumaan sisälle. Jätkä käveli takaatani pois ja sipaisi huomaamattomasti käsivarttani. Vilkaisin häneen nopeasti hiusteni alta. Zayn vinkkasi silmäänsä ja virnisti kääntyen sitten pois. Kuka hänkin luuli olevansa? En jaksanut oikein keskittyä tunnilla, piirtelin vihkooni jotain kivoja kuvioita ja yritin jaksaa istua paikallani.

Vihdoinkin koulu loppui ja ryntäsin tyyttyväisenä alakertaan kaapilleni. Otin tarvittavat kirjat ja muut tavarat kassiini ja läimäytin kaapin oven kiinni. Hätkähdin säikähdyksestä. Se sama musta tukkainen poika, Zayn, seisoi vieressäni ja tuijotti minua.
"Mitä sä siinä teet?" kysyin hieman äreänä.
"Tule tänne" tyyppi käski ja tarttui minua ranteesta. Kännykkäni ja avaimet putosivat kädestäni ja jäivät lattialle. Yritin rimpuilla vastaan, kun hän veti minua jonnekin. Yhtäkkiä olimme jossain huoneessa ja Zayn paiskasi oven kiinni.
"Nyt olemme vain kaksin" Zayn sanoi. En nähnyt häntä pimeässä, mutta tunsin hänet lähelläni. Kylmä käsi kosketti olkapäätäni ja nostin käden valmiina ilmaan, mutta...

Katie ^^

// Eli nyt eka osa tästä, hiukan lyhyt, mutta kuitenki sain julkaistuu tän :) Mitäs mieltä ootte?

A cup of tea makes everything better ~ 13

"L-louis" henkäisin nähdessäni hänet.
"Ai moi..." Louis sanoi ja vilkuili muualle. Hän käveli vähän eteen päin ja pysähtyi sitten. Välillemme syntyi kiusallinen hiljaisuus. Louis raapi niskaansa ja minä yritin keksiä nopeasti jotain järkevää sanottavaa.
"Öö, mun pitää tästä mennä" sanoin ja lähdin nopeasti pois, katsomatta taakseni.

Kahden (pitkän) viikon kuluttua:

Viimeiset viikot olin vain ollut. En ollut nähnyt Louista, vaikka mieleni ei muuta jauhanutkaan, vaikkei Louis tainnut kovin ikävöidä minua. Jostain syystä Louis oli tänään kutsunut minut hänen luokseen, nyt. Kävelin pihakivetystä pitkin ovea kohti. En ollut laittanut mitään ihmeellistä päälle. Soitin ovikelloa kädet täristen. Louis tuli avaamaan oven.
"Moi" hän sanoi ilmeisesti iloisena.
"Moi" sanoin hieman lattean kuuloisesti. Louis päästi minut sisään ja jätin kengät eteiseen. Menin Louisin perässä olohuoneeseen ja hämmästyin täydellisesti.
"Vau, sä oot siivonnu" sanoin. Kunnes mieleeni putkahti, että Eleanor saattoi olla tämän takana.
"Joo, El vähän vihjas siitä..." Louis sanoi huokaisten pienesti. Istuin sohvalle, josta ei lähtenyt tavallista pölykerrosta. Louis tuli sohvan toiseen päähän istumaan.
"No, oliks sul jotain tosi kiireellistä asiaakin?" kysyin hetken hiljaisuuden jälkeen.
"Noh, en mä nyt tiiä... Kai jotain..." Louis sanoi epäröiden. Yllytin häntä kertomaan.
"Okei, mun mieltä painaa yks asia" Louis aloitti. Nyökkäsin. "Saanks mä kysyy, miks sä oot vältelly mua viimeiset kolme viikkoa?" Louis kysyi ankarasti. Olin hiljaa. Pidin suuni yhtenä viivana. Louis alkoi muuttua kärsimättömäksi.
"Umh... Mä en oo vältelly sua" sanoin katsoen muualle.
"Felicia, miks?" Louis kysyi. Käteni alkoivat hikeentyä. Aukoin suutani, kuin kala kuivalla maalla, mutten saanut sanottua mitään.
"M-mä... Louis, mä oo, ihastunu suhun" sanoin nopeasti. Tunsin muuttuvani punaiseksi ja painoin kasvoni maahan.
"M-mitä?" Louis ihmetteli. Tunsin itseni ihan toheloksi.
"Anteeks, mun ei oli pitäny sanoo tota.. Kaikki tuntus vaan niin sekavalta ja sit Eleanor ilmestyi ja olin kai mustasukkainen, mut-" aloin selittää, kunnes Louis keskeytti minut. Hän otti leuastani kiinni ja nosti katseeni hänen sinisiin silmiinsä. Tuijotin syvälle hänen silmiinsä. Yhtäkkiä huomasin, että Louisin kasvot olivat melkein sentin päässä omistani.
"Eh.. Lou-" aloitin ja yritin vetäytyä pois, mutta Louis veti minut takaisin. Louis läheni kasvojani ja painoi pehmeät huulensa omilleni. Yllättyin totaalisesti, mutta vastasin suudelmaan. Kiedoin käteni Louisin niskan taakse ja Louis veti minua lähemmäksi. Kunnes palasin takaisin maapallolle. Irrottauduin Louista nopeasti.
"Louis, sun ei olis pitäny tehdä noin, mitä El-" samassa ovi aukesi ja Eleanor pyyhälsi sisään. Hänen silmänsä olivat pudota päästä, kun hän huomasi meidät. Louis piti edelleen lanteiltani kiinni ja olimme epäilyttävästi hyvin lähellä toisiamme. Nouisin salamana ylös seisomaan.
"Louis, nyt mul on kaks syytä jättää sut. Hyvästi, en haluu nähä sua enää. Ikinä" Eleanor sanoi selvästi ja juoksi pois pamauttaen oven kiinni perässään. Odotin Louisin suorastaan sinkoavan Elin perään, mutta herra istui harvinaisen tyytyväisen näköisenä sohvalla.
"Sinne se lähti" Louis sanoi. Aina en ihan pysynyt Louisin ajatusten mukana.
"Louis! Miten sä voit sanoa tolleen?! Sunhan pitäis juosta tyttöystäväs perään!" kivahdin. Louis nousi ylös sohvalta ja käveli eteeni. Hän otti käsistäni kiinni ja värähdin.
"Eleanor... En ikinä rakastanu sitä. Mulla oli aina mielessä joku muu. Eleanor sai tietää mun... Noh viiltelyistä eilen ja lähti jonnekin eikä tullu takasin, ennen ku nyt. Ja nyt ku sä oot siinä, ni en tarvii enää mitään muuta" Louis hymyili ja sai minutkin hymyilemään. Louis nojasi päätään alas päin ja lähestyi minua. Hän oli suutelemassa minua, kun laitoin sormeni hänen huulilleen estoksi.
"Louis, onks tää oikein?" kysyin epävarmasti.
"Enemmän ku oikein" Louis sanoi. Sitten hän painoi huulensa huulilleni ja tunsin sen olevan oikein. Tunsin olevani elossa. Pitkästä aikaa. Louis irrottautui hitaasti ja kasvoni valtaisi mieleletön hymy. Louis naurahti ja vetäisi minut sohvalle makaamaan. Istuin Louisin sylissä ja Louis silitti hiuksiani. Nostin kaukosäätimen lattialta ja laitoin television päälle. Selaisin kanavia ja jätin jonkun leffan pyörimään. Louis hymyili valloittavaa hymyään ja sai minut tuntemaan itseni onnelliseksi. Katsoimme leffaa ja päätimme, että jäisin Louisin luokse yöksi.

**

Istuin yksin pimeässä huoneessa. Louis oli hetki sitten ollut tässä, mutta nyt hänkin oli kadonnut jonnekin. Jostain kuului askelia. Askeleet lähestyivät ja sitten pysähtyivät. Avaimet kääntyivät lukossa ja ovi lennähti auki. Pitkä tyttö asteli sisään kopistellen korkokengillään. Tunnistin tytön Eleanoriksi. Eleanor heilautti hiuksiaan ja kumartui ylleni. Hän irvisti ilkeästi.
"Hei, pätkä. Mitä sä täällä yksin?" Eleanor sanoi ilkeästi. "Ai niin ku Louis jätti sut" Eleanor sanoi. Olin vain hiljaa ja istuin kovalla lattialla.
"Kuule, sun on parasta olla puuttumatta meijän asioihin. Sä et oo Louisin arvoinen ja Louis ei jaksais huolehtii tollasesta kakarasta. Mut onneks Lou valitsi mut ja mä pääsen susta eroon. Hyvää matkaa, pätkä" Eleanor sanoi nauraen ja katosi huoneesta heittäen oven kiinni perässään. Yhtäkkiä lattia petti altani ja aloin putoamaan jonnekin mustaan aukkoon...

Hypähdin istumaan ja koitin tasata hengitystäni. Menin paniikkiin, kun huomasin, etten ollutkaan omassa sängyssäni. Sitten huokaisin. Onneksi se oli vain unta. Katsoin viereeni, jossa Louis tuhisi silmät ummessa. Hän näytti niin haavoittuvaiselta ja suloiselta. Menin takaisin makuulle ja suljin silmäni. En kuitenkaan saanut unta, vaan aloin pohtimaan äskeistä unta. Jos se sittenkin on totta. En ole tarpeeksi hyvä Louisille. Hän ei välitä minusta. Käänsin kylkeäni ja puristin silmäni kiinni. Samat ajatukset tulivat kuitenkin taas esiin.
Varmaan puolen tunnin jälkeen nousin taas istumaan. Kurkkuani kuivasi, joten nousin sängystä ja lähdin kävelemään ovea kohti. Samassa kuitenkin löin jalkani tuoliin. Vingahdin kivusta, mutta tukahdutin äänen. Tuoli kuitenkin kaatui ja jos olisin ollut kerrostalossa, naapuritkin olisivat heränneet. Toivoin silti, ettei Louis heräisi...
"Mitä sä touhuut..?" Louis mumisi. Menin takaisin sängylle pitäen varpaastani kiinni.
"Ööö... Ajattelin käydä juomassa, ku en saanu unta" Sanoin kuiskaten, vaikka ei täällä enää olisi ketään, ketä herättäisin, vaikka huutaisin täysillä. Louis veti minut takaisin viereensä ja vedin peiton ylleni. Painoin pääni Louisin rintakehään ja laitoin silmäni kiinni. Kuuntelin Louisin hengitystä ja yritin hengittää samaan tahtiin. Se oli jotenkin hankalaa, koska Louisilla oli suuremmat kehkot ja hän hengitti hitaammin. Nostin päätäni ja katsoin kelloa. Mihin se puoli tuntia taas meni?
"Lou?" Kuiskasin hiljaa. Louis avasi toisen silmänsä.
"Niin?" Hän kysyi hymyillen laiskasti.
"Eh... Oonks mä tarpeeks hyvä sulle?" Kysyin ujosti. Louis rutisti minut itseensä vasten.
"Parempi kuin hyvä" Louis sanoi ja pussasi otsaani.
"Miten niin?"
"No... ei mitään... Aloin vaan miettimään" sanoin. Louisin silmät olivat kiinni, ja katselin hänen kasvojaan.
"Mitä sä sellasta mietit?" Louis kysyi ja hänen otsansa meni ryppyyn. En vastannut ja hetken päästä Louis avasi silmänsä.
"Fel?" Louis kysyi.
"Mä vaan... Äh, tunnen syyllisyyttä Eleanorista..." sanoin hiljaa.
"Älä tunne" Louis sanoi ja piti päätäni käsissään. "Sä oot mun nyt, ja mä sun. Kukaan ei voi viedä meitä toisiltamme" Louis sanoi. Nyökkäsin hymyillen pienesti. Louis suuteli minua hellästi ja keitoi kätensä sitten ympärilleni. Painoin silmäni kiinni ja nukahdin vihdoin suloisen poikaystäväni veireen.

// Tadaa!! Tää oli nyt viimeinen osa. Mun inspis meni tähän tarinaan ja päätin lopettaa sen nyt, ettei tuu sellasta väkisin kirjottamista, koska siitä ei tuu hyvää tekstiä.

Sit kysyisin teijän mielipidettä seuraavaa ficiä varten: Tykkäisittekö, jos kirjottaisin siitä Zayn agentti ficistä (Why do you hate me) jatko-osan? Sain siihen pienen idean, miten sitä vois jatkaa, ja tykkäsin itse kirjottaa sitä tosi kovin sillon.
Mut laittakaa kommenttia tästä ficistä ja seuraavasta :3

A cup of tea makes everything better ~ 12

Muutaman pitkän päivän jälkeen heräsin väsyneenä auringon paisteeseen. Raahauduin puoliksi unessa keittiöön ja otin jääkaapista appelsiini tuoremehua. Otin lasin toisesta kaapista ja kaadoin sitä mukiini. Yhtäkkiä havahduin siihen, että märkä neste kasteli housunu ja sukkani. Räpäytin silmäni auki ja huomasin kaataneeni appelsiini mehua hieman ohi. Kirosin itsekseni ja hain keittiöpyyhkeen. Pyyhin lattian ja pöydän ja join ne mehut, jotka olivat osuneet mukiin. Menin olohuoneeseen ja laitoin telkkarin päälle. Haukottelin makeasti ja May hyppäsi sohvalle viereeni. Se käpertyi mukavan näköisesti pieneksi palloksi ja nukahti siihen. Selailin kanavia, mutta mistään ei tullut mitään mielenkiintoista. Huokaisten nousin ylös ja menin huoneeseeni. Kaivelin vaatekaappiani ja laitoin lopulta päälleni revityt farkut ja vaalean punaisen hupparin. Menin vessaan laittamaan hiuksiani, kun ovikello yhtäkkiä soi. Menin avaamaan oven ja seisahduin paikalleni.
"Mooi!" Eleanor huudahti ja pyrähti sisään. Puoli pullollista havuvettä hän ainakin oli laittanut.
"Ihana kämppä sulla! Ooks sä ite sisustanut tän? Oi, mikä ihana koriste tyyny.." Eleanor ihaili asuntoani. Hän katosi olohuoneeseen ja katsoin Louista mitä-ihmettä-ilmeellä. Louis kohautti olkapäitään.
"Mitä teette täällä...?" Kysyin hieman epävarmana. Louis oli juuri vastaamassa, kun olohuoneesta kuului:
"Oi mikä ihanuus!" päätin mennä katsomaan, mitä Eleanor puuhasi olohuoneessani. Hänihasteli äidin vanhaa maljakkoa. Minusta se oli kaikkea muuta kuin ihana...
"S-se on äidin vanha" sanoin Eleanorille.
"Ai, no se on kaunis muutenkin" Eleanor sanoi ja alkoi lörpöttelemään jostain omistaan. Louiskin oli tullut olohuoneeseen ja hymyilin hänelle nopeasti.
"Ottaako joku teetä?" Kysyin kohteliaana, vaikken oikeasti halunnut, että he olisivat täällä yhtään sen pidempää.
"Joo-"
"Ei kiitos, me olimme vain moikkaamassa" Louis sanoi ja hymyili kireästi. Hän suurinpiirtein veti tyttöystävänsä eteiseen, huusi moikka ja lähti. Seisoin siinä silmät selälläni ja koitin sisäistää kaikkea tapahtunutta.

**

"Harry... Sä et ymmärrä, se on ihan varmana joku adhd tyyppi! Oisit nähny sen!" sanoin Harrylle, jonka olin kutsunut teelle, sillä naapurini eivät olleet huolineet sitä.
"Eleanor on ihan kiva ihminen... Ehkä vähän sähläri ja ylienerginen... En kyl ymmärrä miten Louis jaksaa kattoo sitä päivät pitkät" Harry sanoi ja hörppäsi teestään.
"Mitäh? Asuuks ne jo yhessä?" Kysyin ihmeissäni. Harry nyökkäsi.
"Niin siis millon ne tapasikaan?" Kysyin taas.
"Öh... Kaks viikkoo sitten" Harry sanoi.
Ja millon ne alko seurustelee?" Kysyin epäilevänä.
"Runsas viikko sitten" Harry sanoi. Huokaisin. Siinäpä nopeaa toimintaa. Samassa Harryn kännykkä soi. Hän vastasi siihen ja viesti minulle, että tärkeä puhelu. Harry meni käytävälle puhumaan. Ajattelin Louista, jonka kanssa en ollut kunnolla puhunut moneen kuukauteen. Katsoin ulos, jossa taas satoi. Koko kesän oli vain satanut. Harry palasi keittiöön ja sanoin:
"Olin kokonaan unohtanut, et mun piti mennä tänää yhen kaverin kaa ulos, mun pitää mennä" Harry hymyili anteeksipyytävänä.
"Joo, mene vaan" sanoin. "Mäkin taidan lähtee jonneki ulos hetkeksi" sanoin ja menimme eteiseen.
"Tonne sateeseen vai?" Harry ihmetteli kun puin tennareita jalkaani.
"Hei, sateenvarjo on keksitty" sanoin naurahtaen ja esittelin sateenvarjoa Harrylle. "Onko tuttu kapine?" Kysyin naurahtaen.
"Just joo..." Menimme ulos asunnostani ja kävelimme portaat alas.
"Nähään taas joskus" Harry sanoi ja heilautti kättään.
"Jep!" sanoin apeana ja lähdin kävelemään toiseen suuntaan. Kuljeksin metsän reunalla ja hengitin raikasta happea keuhkoihini. Sade oli lakannut, joten suljin sateenvarjoni. Samassa huomasin kulman takana turhankin tutun ihmisen. Miksi juuri nyt?

// kommentteja? :)

Päiväni pelastaja ~Niall one-shot~

En siis tänään jaksanukaan kirjottaa tota Louis-ficiä, jatkan sitä taas huomenissa, mutta julkaisin nyt tällaisen pikku stoorin muuten vaan. Nauttikaa, ja laittakaan kommentteja kommenttiboxiin :D 


Tiedätte varmaan, kun on sellaisia päiviä, jolloin kaikki menee pieleen. Siis ihan kaikki. Mikään ei onnistu, kukaan ei tunnu huomaavan sinua, ja koko maailma on perseestä. Minulla oli tänään juuri sellainen päivä.

Koulussame oli joka vuotinen vappu konsertti aluillaan. No onneksi tämä on viimeinen, sillä vaihdan koulua ensi vuonna. Luokkamme saapui englannin opettajan johdolla juhlasaliin ja istuimme salin vasemmalle puolelle. Sain suht hyvän paikan, näin ainakin lavalle. Vieressä istuvasta pojasta en ollut niin varma. Hän suti tukkaansa koko ajan ja oli laittanut varmaan litran deodoranttia. Tai mitä partavettä ikinä... Salissa oli kova puheen sorina. Minä istuin tyytyväisenä käytävä paikalla ja katselin salia, joka oli koristeltu serpentiinillä. Muutamat rinnakkaisluokkalaiset pojat olivat ehtineet poksauttaa yhden ilmapallonkin jo. Salissa oli muuten pimeää, mutta lavalle oli asetettu erivärisiä tehoste lamppuja. Opettajat yrittivät hyssytellä oppilaitaparhaansa mukaan, sillä konsertti oli alkamassa. Huokasin raskaasti. Tästä se kidutus nyt alkaisi. Kaksi tuntia, 120 minuuttia kidutusta. Kaksi hiton tuntia jotain musiikki esityksiä...
"No niin... Tervetuloa siis tämän vuotiseen vappukonserttiin" Aloitti kuuluttaja, joka oli joku minua nuorempi vaalea tukkainen tyttö.
"E-ensimmäisenä tai siis... soittaa mu-musiikki luokan oppilaita" Ujompi lyhyt tukkainen tyttö sanoi edellisen vierestä. He poistuivat lavalta ja esiriippu aukesi. Musiikinopettaja laski ääneen tahdin ja oppilaat aloittivat, He soittivat Bruno Marsia. Kappale loppui ja seuraava, yhtä tylsä kappale alkoi.

Kello näytti varttia vaille kahta. Vartti enää, ajattelin iloisena. Olinkin viimeisen tunnin aikana vain katsellut kelloa, ja odottanut pääseväni viikonloppun viettoon.
"Viimeisenä esiintyy B-luokan musiikki valinnaiset. Lahjakkailta kitara sooloiltakaan ei vältytä, sillä Niall Horan -Tämän koulun kitara kuningas- esittelee meille taitojaan" blondi poika sanoi ja heilautti hiuksiaan. Hän poistui lavalta ja uusi, varmaan jo viideskymmenes kappale, alkoi hitaasti. En tunnistanut kappaletta, mutta en siitä piitannutkaan. Katsoin lavalla soittavia nuoria esiintyjiä, ja ihmettelin, että kuka se solisti, Niall oikein oli. Kaksi tyttöä lauloivat epävireisesti huutaen mikkiin, joka ei kuulostanut perin hyvältä. Sitten verhon takaa pujahti esiin sädehtivät nuorukainen. Kundilla oli värjätyt vaaleat hiukset, jalassaan tavalliset farkut ja vaalea t-paita. Hänellä oli kitara edessään. Poika asettui korokkeelle ja alkoi rämpyttämään kitaraa. Niall. Siinä vaiheessa ajantajuni ja keskittymiseni katosi. Spottivalo osoitti häneen ja aika tuntui hidastuneen. Tuijotin häntä lumoutuneena. Niall soitti kuin enkeli ja melodia kuulosti hurmaavalta. Niall tuntui nauttivat soolostaan joka solulla. Harvoin näkee noin selvää lahjaa. Niall oli ainakin löytänyt juttunsa. Toivoin koko ajan, ettei kappale loppuisi. Ikinä. Niall näytti komealta ja valot tekivät tunnelmasta maagisen. Kaikki oli pienen hetken täydellistä.

Mutta kuten kaikki hyvät, ja huonotkin elämykset, tämänkin oli pakko päättyä. Niall vetäisi vielä viimeiset soinnut ja hymyili sitten koko yleisölle. Huomasin suuni olevan auki, ja loksautin sen nopeasti kiinni. Onneksi ei kuola sentään valunut. Niall nosti toisen kätensä ilmaan ja kumarsi söpösti. Niall sai minulta ainakin huikeat aploodit. Käteni olivat kipeät kaiken taputtamisen jälkeen, ja tuntui, että hakkasin kämmeniäni kuin hullu. Niall katsoi yleisöä koko mitallaan ja katseemme kohtasivat. Vain yksi tuhannesosa sekunnista. Hänen taivaan siniset silmänsä katsoivat  omani. Niall vilautti täydellisen hymyn paljastaen suorat valkoisena hohtavat hampaansa, pyörähti ympäri ja katosi lavalta. Hymyni ulottui toisesta korvasta toiseen. Vieressä istuva poika totesi itsekseen, että olen hullu ämmä. En jaksanut välittää hänestä, ajattelin päiväni pelastajaa.

 En nähnyt Niallia enää. En sinä päivänä, en ikinä. Mutta päiväni hän ainakin pelasti. Ja kaikki seuraavat päivät. Se oli vain jotain niin sanoin kuvaamatonta.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

A cup of tea makes everything better ~ 11

Felicia:

T-tyttöystävä..? Oliko Louisilla tyttöystävä. Räpyttelin silmiäni hetken pöljän näköisesti ja pudistin sitten päätäni. Kurkussani oli palanen, enkä pystynyt puhumaan.
"Öö.. M-mun pitää mennä kotiin.." mumisin ja puskin Louisin ohitse ovelle. Heilautin kättäni todella nopeasti ja kompastelin sitten ulos talosta. Suurin piirtein juoksiin kotiini ja pysähdyin vasta omalla ovellani. Hengitin hetken syvään, ja päätin, että nyt en jäisi murehtimaan mitään tuollaista. Jospa tämä olikin vain unta. Nipistin varmuudeksi itseäni.
"Aih!" voihkaisin ja lampsin sitten keittiöön. May mutusteli ruokaansa kyyryssä. Katsoin keittiön pöytää ja katseeni valui tehosekoittimeen, jota en ollut käyttänyt viikkoihin. Yhdessä vaiheessa tein joka aamu jotain smoothieta. Se sai minut aina virkeäksi ja energiseksi. Juuri sitä tarvitsinkin! Energiaa ja positiivisuutta. Ryntäsin hedelmäkulholle, jossa oli muutama mustunut banaani ja ryppyinen mandariini. Huokaisin ja otin mandariinin käteeni. Pyörittelin sitä hetken aikaa käsissäni, kunnes päätin kuoria sen. Pilkoin mandariinin ja laitoin sen tehosekoittimeen. Avasin jääkaapin ja löysin sen perukoilta mangoa säilykepurkissa. Kumosin senkin sekottimeen. Katsoin seuraavaksi pakastinta. Ei mansikoita tai vadelmia... Huokaisin ja huomasin toisella pöydällä puoliksi syödyn omenan. Kai senkin voisi käyttää hyödyksi. Lattasin kaikki hedelmät, mitkä löysin sekoittimeen ja käynnistin sen. Kone hyrräsi hetken, ja sitten smoothieni oli valmis. Kaadoin sitä korkeaan siniseen lasiin ja maistoin kulauksen. Naamani vääntyi varmasti huvittavaan irveeseen. Juoma oli kirpeää ja happaman makuista. Lisäsin siihen vähän sokeria, ja se maistuikin jo ihan siedettävältä. Kun olin juonut tarpeeksi sitä, laskin lasin pöydälle ja otin ryhdikkään asennon.
"Yksi: Minä, Felicia Lavelle en pidä Louisista enempää kuin ystävänä" Selostin äänen itselleni. "Kaksi: Eleanor voi olla ihan mukavakin tyyppi, jos tutustun häneen. Voin saada hänestä hyvänkin ystävän. Kolme: Olen iloinen heidän puolestaan" Huokaisin. Ihan todella, en tarkoittanut niistä yhtään. Yksi: Olen valitettavan epätoivoisesti rakastunut Louisiin. Kaksi: En tule ikinä pitämään Eleanorista. Nimikin jo maistuu karkealta. Kolme: No tähän kohtaan ei paljon selityksiä varmaan tarvita... Huokaisin. Ehkä minun todella pitäisi mennä pyytämään heiltä anteeksi. Ei, en näytä naamaani enää heille ikinä. Ajatukseni olivat todella ristiriitaisia, enkä oikein tiennyt, mitä pitäisi oikeasti tehdä.  Yhtäkkiä joku astui keittiöön ja meinasin saada sydärin.
"Harry, mitä hittoa?!" Kivahdin pelästyksestä.
"Kivat suunnitelmat" Harry sanoi ja katsoi smoothietani.
"Maista ihmeessä" Sanoin ja työnsin lasin häneen päin. Istuin nyt lysyssä kädet puuskassa vatsani päällä. Harry otti lasin käteensä ja katsoi koostumusta hetken.
"Hmm..." Harry hymähti ja maistoi ihme juomaani sitten. Hänen nenänsä nyrpistyi, silmät menivät kiinni ja hän näytti siltä, että voisi oikeasti oksentaa. Naurahdin hänelle.
"Eiks oo hyvää?" Kysyin sarkastisesti.
"Ehdottomasti" Harry sanoi ja antoi suosiolla lasin takaisin minulle.
"Se antaa energiaa ja tekee mielen positiiviseksi" kerroin. Harry näytti epäilevältä.
"Laissako se lukee?" Harry kysyi. Näytin hänelle kieltä.
"Mitä sä höpisitkään Louisista ja Eleanorista?" Harry kysyi.
"Miten sä pääsit tänne?" Kysyin, kuin en olisi kuullutkaan Harryn koko kysymystä.
"Ovesta. Louis-" Harry sanoi ja nojasi pöytään.
"Miks sä tänne tulit?"
"Älä vaihda puheen aihetta!" Harry sanoi nopeasti. "Mitä sä sanoit Eleanorista?"
"En mitään..." Sanoin katsoen muualle. Tunsin Harryn ankaran tuijotuksen minussa. Hän yskäisi. Käännyin häneen päin hitaasti. Katsoin häntä silmiin kulmieni alta. Harry ei irrottanut katsetta. Se oli kuin jostain pokeri-pelistä. Tuijotin Harryä samalla uhkaavasti ja hiljentäen. Harry nykäisi suupieltään nopeasti. Pokkani alkoi pettää, mutta yritin pitää sitä parhaimpani mukaan. Harry kohotti kasvojaan ja hänen suupielensä kääntyivät hitaasti ylös päin.
"Okei, sä voitit jo" Sanoin nauraen hieman.
"Miks sä oot niin vastaan Eleanoria?" Harry kysyi. Inhotti kuulla hänen nimensä.
"Ei miellytä mua" Sanoin välinpitämättömästi.
"Miksei?"
"Koska se ei vaan oo mun tyyppiä!" Kivahdin.
"Eiks Louis liity tähän mitenkään?" Harry kysyi vihjailevasti.
"Haz..." Sanoin ja katsoin häntä murhaavasti.
"Et kerro kenellekään" pyysin.
"No en" Harry vastasi lyhyesti.
"Mä oon epätoivoisesti rakastunut Louisiin" Sanoin. Oli jotenkin vapauttavaa sanoa se ääneen.

// Sori pikku tauosta... :)
Mut mitäs piditte? Ens osassa tapahtuu ehkä sit taas vähän enemmän :D:D

A cup of tea makes everything better ~ 10

Felicia:

Heräsin vasta puolen päivän aikaan seuraavana aamuna. Ulkona satoi ja oli ankean näköistä. May hyppäsi vatsani päälle ja käpertyi siihen lepäämään. Yritin pitää Louisin pois mielestäni, mutta se oli kuitenkin yllättävän hankalaa. Jokainen ajatus toi mieleeni hänet. Hakkasin päätäni tyynyyn, ajatellen, että se helpottaisi paljonkin. Lopulta nousin ylös sängyltä ja raahauduin vessaan. Tein tavalliset aamutoimet ja meinasin lähteä ulos, mutta satuin muistamaan, että siellä satoi kaatamalla. Huokaisten kaaduin sohvalle ja avasin television. Sieltä ei tullut mitään kiinnostavaa. Nousin sohvalta ja kävelin hitaasti ympyrää. Tylsää, tylsää, tylsää. Päätin ruveta tekemään jotain hyödyllistä. Menin huoneeseeni ja laitoin tietokoneen päälle. Näpytin hakuun työpaikat ja aloin selailemaan niitä. Pitäisi saada syksyksi taas jokin työpaikka jostain liikkeestä.
Jonkin ajan kuluttua olin lähettänyt varmaan viiteen eri paikkaan hakemuksen ja suljin tietokoneen. Pyörähdin ympäri tuolilla ja nousin ylös. Menin varastoon ja otin sieltä siivoustarvikkeet ja aloin imuroimaan.

*Muutaman viikon päästä*

Laitoin tietokoneen päälle ja katsoin ensin sähköpostini. Muutama roskaposti, muttei muuta. Huokaisin ja aloin selaamaa twitteriäni. Louis oli twiittaillut jotain kummallista. Hän kiitti Australiaa jostain keikasta... Kummaksuin sitä ja klikkasin toiselle sivulle. Kävin tarkistamassa poikien keikka järjestyksen (tai mikä ikinä) ja selasin kesäkuuhun.
"No just" tuhahdin ja suljin koneeni. Uskomatonta! Uskomatonta, ettei kukaan ollut kertonut minulle, että yhdet lähtevät Australiaan kahdeksi viikoksi. Tai no, miksipä he minulle enää mitään kertoisi. Huokaus karkasi huuliltani ja nousin tuolilta. Menin May seuranani keittiöön ja keitin itselleni teetä. Yleensä se paransi pahan olon. May leikki vanhalla villasukallani ja katsoin hänen puuhiaan. Tee valmistui ja kaadoin sitä mukiin. Menin keittiön pöydän ääreen ja siemailin teetäni. Katselin ulos, jossa sade alkoi hiipua. Viimeiset kaksi viikkoa olikin pelkästään satanut, voisi se aurinkokin välillä näyttäytyä. Join teeni loppuun ja päätin lähteä ulos. May vinkuin eteisessä, ilmeisesti halusi mukaani, joten laitoin hänelle hihnan ja nostin hänet syliini. Kävelin rappuset alas ja avasin oven. May melkein hyppäsi sylistäni ja lähti taapertamaan kostealla nurmikolla. Sade oli lakannut, mutta paksu pilvipeite peitti auringon. Kävelin hitaasti pois kerrostalon pihalta ja May tahtoi välttämättä jatkaa matkaansa. Lähdin kävelemään jalkakäytävää pitkin potkiskellen samalla pikku kiviä. May alkoi tunkemaan jonkin aidan ali, mutta vedin hänet takaisin. Yhtäkkiä huomasin olevamme Louisin portilla. May yritti tunkea taas aidan ali Louisin pihalle, mutta vedin hänet takaisin. Katsoin pimeään taloon. Keräsin kaikki rohkeuteni ja avasin portin. Kävelin kivillä päällystettyä pihatietä pitkin rappusille. Ovessa oli jokin lappu. Repäisin sen irti ja luin sen hiljaa ääneen.
"Lähdettiin Australiaan kahdeksi viikoksi. Tulen takaisin 21.6. Louis". Suuni oli loksahtanut auki. En tiedä kenelle se lappu oli tarkoitettu, mutta rypistin sen ja heitin maahan. Otin Mayn syliini ja lähdin marssimaan kotiin päin.

Heräsin seuraavana aamuna taas puhelimen pirinään. Seuraavaksi laitan sen kyllä äänettömälle...
"Hm, moi" vastasin käheällä äänellä.
"Huomenta" tuttu ääni sanoi.
"Öö... Haloo?" kysyin, kun toisesta päästä ei kuulunut mitään.
"Niin, ooks kotona?" Harry kysyi pirteänä. Mihin aikaan hän oli oikein päässyt ylös sängystä? Yleensä Harry nukkuu ainakin puoleen päivään asti.
"No missäs muuallakaan..." vastasin vaisusti.
"No hyvä, tuu avaa meille tää ovi" Harry sanoi.
"Täh?" ihmettelin.
"Me ollaan täällä sun oven takana" Harry naurahti.
"Ketkä?" kysyin uudestaan.
"Tuu avaa ni näät" Harry sanoi ja lopetti puhelun. Laahauduin ylös sängystä ja menin eteiseen. Avasin oven ja kaksi nuorukaista tunki sisään. Zayn huomasi heti peilin, ja alkoi laittamaan hiuksia. Pyöräytin silmiäni hänelle ja katsoin heitä kysyvänä.
"Terve" Harry sanoi.
"No tervetuloa" sanoin naurahtaen.
"Mikä teijät tänne lennätti?" kysyin kulmiani kohottaen.
"Tuutsä meijän kaa yllättää Louis?" Harry kysyi innoissaan. Pelkkä Louisin nimi sai minut värähtämään.
"Ei kiitos" sanoin vaivautuneena.
"Miks et?" Zayn kysyi ja irroitti katseensa peilistä.
"Umh... Meillä oli pikku riita taas... Ja se ei päättynyt hyvin.." sanoin näpertäen paitani helmaa.
"Mikä riita tällä kertaa?" Harry kysyi. En vastannut, pudistin vain päätäni.
"Ei mikään teille kuuluva" sanoin katsoen muualle. Odotin poikien lähtevän, muuta he ottivat kenkänsä pois jalastaan ja tulivat perässäni olohuoneeseen. He pakottivat minut kertomaan kaiken. En suostunut siihen, mutta lopulta jouduin alistumaan heille.
**

Seisoimme Louisin ovella. En olisi uskonut, että pojat pystyisivät tähän, mutta niin vain seisoisin taas kohta vastatusten Louisin kanssa. Olin kuvitellut, etten enää ikinä puhuisi hänelle.
"Oke, mä lasken kolmeen, sit mennään" Harry sanoi virnistäen. Huokaisin viimeisen kerran.
"Yks-kaks-kolmee!" Harry huusi ja he ryntäsivät oven läpi. Jäin vähän taaemmaksi, mutta menin kuitenkin sisään. Zayn ja Harry juoksivat yläkertaan vesilasi mukanaan. Kuului kiljuntaa ja naurua. Samassa joku rämisteli alas portaita. Sydämmeni jätti muutaman lyönnin välistä. Oli niin helpottava, mutta samalla surullista nähdä Louis taas. Louis seisoi paikallaan ja katsoi minuun. Hänen reaktionsa oli aivan toisenlainen kuin odotin: Yhtäkkiä Louis syöksyi halaamaan minua niin, että melkein kaaduin taakse päin.
"Anna anteeksi, mä en tarkottanu mitään, mitä sillon sanoin" Louis sanoi ja irrottautui halauksesta.
"Mun pitäis pyytää sulta anteeksi" sanoin ja pieni hymy kohosi huulilleni.
"Oon niin pahoillani, Louis" sanoin katsoen toista.
"Unohdetaan se tällä kertaa oikeesti" Louis sanoi. Harry ryntäsi portaat alas vauhdilla ja oli vähällä kompastua mattoon.
"Mullla oli ikävä sua, miks et ilmottanu et lähette jonnekin Australiaan?!" kysyin naurahtaen.
"No se tieto tuli meilleki vähän yllätyksenä" Louis sanoi ja vilkaisi Harryyn ja Zayniin. Olin iloinen, että Louis ei vihoitellut minulle sen enempää. Samassa ovikello soi. Louis meni avaamaan oven. Luulin, että Liam tai Niall tulisi, mutta sisään tuli joku tyttö, joka tervehti Louista iloisena. Tyttö käveli luoksemme. Hän oli kaunis ja hänen ruskeat hiuksensa kiilsivät puhtaina. Louis tuli tytön taakse ja kietoi kätensä tytön lanteille.
"Eleanor, tässä Felicia, mun hyvä ystävä, Felicia, Eleanor, mun tyttöystävä" Louis esitteli meidät ja pussasi tytön hiuksia. Suuni loksahti tahtomattani auki. T-tyttöystävä...?

// ehkä vähän tylsä, mut sainpas edes jonkun juonen käänteen tähän... :)

A cup of tea makes everything better ~ 9

Felicia:

Hengitin vielä kerran syvään ja painoin sitten ovikelloa. Minullä oli päälläni musta mekko, jossa oli valkoisia kukkia yläosassa. Hiukseni olivat auki, kuten melkein aina. Ovi avautui hitaasti edessäni, mutta kukaan ei seissyt sen takana.

"Haloo..?" Huhuilin epävarmana. Kun kukaan ei vastannut, astuin sisään. Talossa oli pimeää, ja hoipertelin eteiseen. Huomasin kynttilän pöydällä. Menin sen luokse ja huomasin käytävällä lisää. Aloin seuraamaan niitä, ja ne johdattivat minut ulos takapihalle, jossa oli hiljaista. Yhtäkkiä Louis ilmestyi musta siisti paita yllään esiin pimeydestä. Hänen hiuksensa olivat hieman siistitty, ja kasvoja koristi leveä hymy. En voinut olla hymyilemättä takaisin. Louis osoitti kädellään sivulle. Käännyin sinne suuntaan ja huomasin pyödän, jonka päällä oli kaksi lautasta ja ruokaa. Keskellä oli suuri kynttilä, joka toi valoa pimenevään iltaan. Louis lähti kävelemään ensin luokseni ja menimme sitten yhdessä pöydän ääreen. 

**

Iltaa oli kulunut jo aika kauan, olimme syöneet, jutelleet kaikenlaista ja nyt istuimme nurmikolla vierekkäin. 

"Umh... Felicia, mun pitäis kai sanoo jotain..." Louis sönkötti. Sydämmeni jätti yhden lyönnin välistä, kun ajattelin, mitä se voisi olla. 

"Mä o-oon pahoillani kaikesta siitä sotkusta, mitä aiheutin. Mä todella toivon, et me voidaan olla ystäviä vielä" Louis sanoi. Huokaisin olemattomasti. 

"Joo, ystäviä..." sanoin hyväksyen. Ehkä Louis ei ollutkaan kiinnostunut minusta. Mitä minä oikein odotin? Ihan liikoja... Viileä tuuli lennähti ohitsemme ja sai minut värähtämään kylmästä.

"Mennäänkö sisälle?" Louis kysyi. Ei, hän ei kietonut kättään ympärille lämmittääkseen... 

"Joo" Vastasin vaisusti. Louis vilkuili minua, kun kävelimme pihan poikki takaovelle ja suljin sen perässäni. Louis seisahtui eteeni ja kohautti olkiaan. 

"Mitä haluut nyt tehä?" Louis kysyi.

"Öö..."Mutisin ja vilkaisin nopeasti seinäkelloon, joka tikitti uhkaavasti seitsemää kohti.

"No, katotaan joku leffa?" sanoin kun en muutakaan tekemistä keksinyt. Louis nyökkäsi ja meni hyllylle, jossa oli läjä leffoja. Louis ehdotti elokuvia, jotka kaikki kuulostivat tylsiltä tai olin nähnyt ne jo. Valitsin kuitenkin jonkun ja meni, sohvalle istumaan, kun Louis laittoi levyn kooneeseen. Leffa alkoi ja meinasin kuolla tylsyyteen jo ensimmäisen vartin aikana.

"Meen käymää vessassa" sanoin ja nousin sohvalta. Louis hymähti minun kävellessäni ulos olohuoneesta. Menin vessaan ja lukitsin oven. Huokaus pääsi taas huuliltani ja katsoin itseäni peilistä. Haroin hiuksiani hieman järjestykseen ja join hanasta vettä. Päätin mennä takaisin tylsistymään sinne ja avasin vessan oven. Laahustin olohuoneeseen ja menin istumaan Louisin viereen. Vilkaisin nopeasti Louisin paljasta rannetta. Henkäisin liiiankin kovaa ja Louis huomasi tuijotukseni.

"Louis!" kiljaisin kauhistuneena. "Mitä sä oot taas tehny?!" jatkoin ja riuhtaisin Louisin käden syliini. Nostin hihaa ylemmäs ja katsoin haavoja. Yksi oli selvästi tuoreempi.

"Millon sä teit ton?" sylkäisin. Louis ei vastannut.

"Louis!" sanoin ääntäni korottaen.

"Lou- aloitin taas, mutta Louis hyppäsi seisomaan.

"Mitä väliä sillä on?! Okei, tein sen eilen ja sun ei kuulu puuttuu tähän enää!" Louis huusi. Hän oli punainen raivosta ja puristi käsiään nyrkkiin.

"Sä lupasit olla tekemättä sitä enää!" tiuskaisin takaisin.

"Ja sä pidät sun kaikki lupaukses vai?!" Louis huudahti. "Mitenkäs se kun et saanu kertoo tästä kellekään, häh?!" Louis huusi. Mistä hän nyt noin vihastui?

"Louis rauhotu, mä vaan-"

"Ja pah!" Louis tuhahti. Louis katsoi minua vihaisena, mutta hänen silmänsä kiilsivät onnettomina.

"Louis, sä et saa satuttaa itteäs, vaikka sä kuinka haluisitkin. Se satuttaa kaikkii muitaki" sanoin rauhallisesti.

"Lou..." kuiskasin hiljempaa.

"Ehkä tää kaikki oli suunniteltu. Ehkä me ei voida olla enää ystävii" Louis sanoi itkuisena.

"Eih!" huudahdin ja pompahdin ylös sohvalta. "Tai siis... Mehän ollaan oltu ystävii jo kolme vuotta! Eikä tää kaikki kaadu tähän" sanoin. Louis ei puhunut mitään. Pitkän aikaa olimme hiljaa. Telkkari pauhasi yksinään edessämme. Kello tikitti hiljaa seinällä. Louisin kuva alkoi vääristyä mielessäni. Ehkä olin jotenkin kuvitellut hänet väärin. Hän ei ole enää se sama hauska päivän piristäjä, vaan tuollainen onneton renttu. Pilaa kaikkien muidenkin päivät ja kehtaakin syyttää minua kaikesta huolimatta.

"Vitun kusipää" sylkäisin ilkeästi. "Voisit ihan hyvin tappaa ittes. Kukaan ei tarvii sua. Painu jonneki kauas, pois mun silmistäni, senkin paskiainen" sanoin hampaat irvessä. Louisin kasvoilla näkyi sekunnin murto-osan ajan suru, mutta kova kuori ei pettänyt. Louis astui suoraan eteeni ja kohotti kätensä. Hänen kämmenensä liikkui ilmassa hidastetusti ja saavutti poskeni. Kipeä läpsäisy seisautti kaiken. Pääni oli iskun voimasta kääntynyt sivulle, mutta käänsin sen takaisin. Louisin silmistä paistoi viha, eikä itsekään tajunnut, mitä teki. Sylkäisin kirjaimellisesti hänen naamaansa ja marssin ulos. Juoksin kotiini ja avasin kerrostalon oven. Pysähdyin vasta omassa sängylläni peiton alla. Purskahdin itkuun ja halasin tyynyä onnettomana. Poskeani jyskytti ja päätä kiristi. Yhtäkkiä kaikki oli kääntynyt taas päinvastoin. Kaikki oli pielessä.

 

// yhyy... Must tuntuu niin pahalta kirjottaa pikku Lousta tällee... Mut mitäs tykkäsitte, vaiks tuliki vähä lyhyt...? :DD

ja tossa se hame >>

A cup of tea makes everything better ~ 8

Felicia:

Makasin illalla sängylläni. Olin selälläni ja katselin kattoon. Suljin silmäni ja yritin ola ajattelematta mitään. Päähäni kuitenkin pompahti aina jostain Louis. Koitin unohtaa hänet, mutten vain pystynyt. Yleensä ihastun johonkin ensisilmäyksellä niin, että sisälläni räiskyy. Louis on paras ystäväni. Ei parhaaseen ystävään kuulu ihastua. Me ollaan oltu ystäviä varmaan kolme vuotta kohta. Hänen täydelliset kasvonsa tunkevat jokaiseen uneeni, enkä malta odottaa huomista, jos vaikka näkisin hänet. Huokaisin ja käänsin kylkeäni. Laitoin herätyksen päälle, etten nukkuisi taas kahteentoista. Painoin silmäni kiinni ja koitin nukkua. 

Louis:

Kieriskelin sängyssä saamatta unta. Nousin ylös ja suuntasin alitajunnasta suoraan ikkunaan. Katsoin viereiseen kerrostaloon. Louis, hän on sinun naapurisi ja ystäväsi! Sanoin itselleni. Huokaisin ja menin huoneeni ovelle. Raahauduin alakertaan ja otin kaapista lasin, jonne otin hanasta vettä. Join sen hiljalleen ja laskin lasin pöydälle. Se ei kuitenkaan laskeutunutkaan pöydälle, vaan tippui lattialle. Lasi särkyi tuhansiksi palasiksi ja kumarruin keräämään niitä. Heitin pienet sirut roskikseen ja otin yhden ison käteeni. Pyörittelin sitä käsissäni ja nostin toisen käteni. Laskin sen ranteelleni, mutten tehnyt mitään. Arposin pitkään, tekisinkö sen vai antaisinko olla. Hyviä puolia keksin monta, mutta huonoja en. Paitsi, että Felicia ei pitäisi tästä todellakaan. Hänen nimensä sai minut taas ajattelemaan. Katsoin itseäni peilistä. Samassa vedin viillon ranteeseeni. Sirpale tippui kädestäni lattialle ja verta valui vaatteilleni. Miksi taas sorruin tähän? Kaikki vain tuntui silloin niin toivottomalta. Laskeuduin lattialle ja nojasin keittiön kaappeihin. Painoin silmäni kiinni ja koitin estää kyyneliä valumasta poskilleni. Millään ei tuntunut olevan merkitystä, joten annoin niiden kastella poskeni. 

Felicia:

Louis katsoi silmiini ja vilkaisi huuliani. Hän veti minua lähemmäksi ja kosketti huulillaan huuliani. Kiedoin käteni hänen niskansa taakse ja vedin hänet kiinni itseeni. Huulemme liikkuivat toisiaan vasten. Yhtäkkiä alkoi kuulu jotain pirinää. Se kuulosti hieman palohälyttimeltä tai...

Sammutin herästyskellon ja kirosin, että olin laittanut sen päälle. Samassa pomppasin pystyyn. Ei, en voinut nähdä tuollasta unta. Katsoin sivuilleni ja nipistin itseäni. Kyllä hereillä ollaan. Nousin nopeasti ylös ja menin kylpyhuoneeseen. Tein tavalliset aamutoimet ja söin pientä aamupalaa. Päätin lähteä pienelle kävelyreissulle, selvittämään hieman ajatuksiani. Vedin kenkäni jalkaan ja juoksin portaat alas pihalle. Lähdin kävelemään hieman tuuliseen kevät ilmaan. Kävelin muutaman kilometrin ja lähdin sitten takaisin kotiin päin. Kävelin juuri Louisin talon ohi, ja yritin olla katsomatta sinne, mutta uteliaisuus vei voiton. Louisia ei harmikseni näkynyt, mutta jatkoin silti kotiin. Kävelin rappuset ylös ja menin sisälle asuntooni. Eteisessä oli joku lappu, joka oli ilmeisesti laitettu sisään postiluukusta. Kävelin lappu kädessä olohuoneeseen ja luin sitä samalla. 

"Moi, et ollu kotona, ku kävin täällä, joten jätin lapun. Tuu meille tänään viideltä, laita jotain kivaa päälle :). xLou" Meinasin ruveta kiljumaan. Oliko tuo treffipyyntö?! Juoksin äkkiä huoneeseeni ja avasin vaatekaappini. Aloin penkomaan kaappia, ja yritin löytää jotain kivoja vaatteita. Meinasin ratketa innostuksesta ja katsoin kelloa, joka näytti vasta yhtä. Mitä nämä kaikki tunnit ajattelin tehdä? Huokaisin ja jatkoin vaatekaapin tonkimista.

// Ihan sika tylsä ja lyhyt, mut koittakaa kestää :/ Oon pahoillani tästä :)

A cup of tea makes everything better ~ 7

Felicia:

Jokin ärsyttävä ääni tunki uniini ja herätti minut. Nousin kyynerpäideni varaan ja räpyttelin silmiäni. Sama ääni jatkoi soimistaan. Vasta muutaman sekunnin kuluttua huomasin sen olevan kännykkäni, jonka oli eilen unohtanut keittiöön. Nousin sängystäni ja juoksin keittiöön. Vastasin, ennen kuin ehdin katsoa soittajan nimen.
"Moi" sanoin aamukäheällä äänellä.
"Huomenta, herätinkö?" Tuttu ääni kysyi. Henkeni salpaantui, ja minun oli pakko tarkistaa soittajan nimi puhelimestani. Voiko tämä olla totta? Näkenkö vieläkin unta vai..
"Haloo?" Kuului toisesta päästä.
"Ai täh? Et herättäny tai herätit mut ei se niin haittaa" Sopersin punastuen, vaikkei soittaja sitä nähnytkään. Tuli hetkeksi hiljaista.
"Umh... Louis?" Kysyin epävarmasti.
"Niin?" Louis sanoi hiljaa.
"A-anteeksi" sanoin lopulta.
"E-ei se niin paljon haitannut. Tiesin, että pojat saa sen joskus selville..." Louis puhui hiljaa. Hymähdin pienesti.
"Odota hetki" Louis sanoi nopeasti ja sulki puhelimen. Kummastelin hetken sitä, kunnes ovikello soi. Juoksi ovelle vaaleanpunainen yöpaita päälläni. Avasin oven ja seisahduin paikalleni. Louis seisoi edessäni. Nyt vasta huomasin, miten häntä olin kaivannut. Katsoin hänen ihaniin silmiinsä ja vaivuin jonnekin omiin maailmoihin. Ennen en ollut sitä huomannut tai sitten en vain ollut uskahtanut myöntää sitä itselleni, mutta nyt huomasin, että olin koko olemuksellani ihastunut tuohon nuorukaiseen. Ei siinä mitään kiertelyjä tarvittu. Louisin ilme kääntyi virneeseen.
"Tiiän et näytän aika hyvältä, mut sun kuola alkaa kohta valua" Louis sanoi naurahtaen. Kokeilin leukaani varmistukseksi. Louis nauroi minulle ja tuli sisälle sulkien oven perässään.
"Siitä onkin pitkä aika" Louis sanoi mietteliäänä. Ohjasin Louisin olohuoneeseen ja hän meni istumaan sohvalle. Menin laittamaan teetä molemmille ja koitin rauhoittaa mieleni. Päässäni pyöri kaikenlaisia ajatuksia. Melkein kaksi viikkoa, kun näin Loun viimeksi. Otin molemmille mukit ja kaadoin niihin teetä. Vein ne olohuoneeseen ja ojensin toisen Louisille.
"No mitäs oot touhunu täällä yksinäs?" Louis kysyi hörppien teetään.
"En oikeen mitään..." sanoin hiljaa katsoen vastakkaiseen seinään. Tunsin Louisin tulevan lähemmäksi minua. Käänsin pääni häneen päin.
"Mä oon oikeesti pahoillani siitä" sanoin hiljaa.
"Unohda se" Louis sanoi huokaisten.
"Enkä! Kaikki inhoo mua nyt! Harry, Niall, sä-"
"Kukaan ei inhoo sua" Louis puollusti.
"Mistä sä sen tiedät?" tiuskaisin. Kaduin sitä heti.
"Sori" Sanoin nopeasti ja käänsin katseeni taas lattiaan. Louis joi teensä loppuun ja laski mukin pöydälle. Olimme aivan hiljaa. Kumpikaan ei puhunut mitään. Kulautin teetä kurkkuuni. Yhtäkkiä Timberin alkusoitto alkoi soimaan eteisestä. Louis muuttui hetkessä punaiseksi kuin tomaatti ja hyppäsi ylös sohvalta. Louis juoksi eteiseen ja musiikki lakkasi. Hän palasi olohuoneen ovelle puhelin kädessään. Mukini lensi kirjaimellisesti kaaressa olohuoneen lattialle ja olin tukehtua teehen. Yskin ja nauroin samaan aikaan. Louis seisoi tyhmän näköisenä edessäni. Kun sain yskäni tukahdettua, nostin mukin lattialta ja kävelin Louista kohti.
"Kiva soittoääni" Sanoin kävellessäni hänen ohi keittiöön. Otin tiskirätin ja menin pyyhkimään teen lattialta. Hykertelin itsekseni vieläkin ja Louis murjotti nurkassa.

Hetken päästä istuimme taas sohvalla, nyt rennommin kuin äsken.
"Mitä hauskaa siinä oli?" Louis kysyi huvittuneena.
"En mä tiiä, vaan niin huvittavaa" Sanoin. En tiedä itsekään, miksi nauroin niin kovasti. Päästin vain kaiken kerralla ulos.
"Okei" Louis sanoi katsoen minuun. Ihailin hänen sinisiä täydellisiä silmiään. Käänsin päätäni vähän oikealle ja syvennyimme toistemme silmiimme. Yhtäkkiä ovikello soi. Hätkähdin hieman ja Louis tirskahti. Läpsäisin häntä leikkimielisesti reidelle ja nousin ylös. Menin eteiseen ja avasin oven. Toinen pitkä komistus seisoi edessäni ja katsoi minuun.
"Täällähän käy tänään paljon vieraita" Sanoin Harrylle ja päästin hänet sisään. Louis tuli uteliaana eteiseen ja hämmästyi nähdessään Harryn.
"Terve, ei oo suakaan paljon näkyny" Harry sanoi ja osoitti sen ilmeisesti Louisille.
"No herra on ollu jossain hevokuusessa" Louis naurahti ja käskin pojat olohuoneeseen. Yhteisten anteeksi pyyntöjen jälkeen aloimme yhteistuumin katsoa elokuvaa. Harry valisti sen ja jo alkuteksteistä huomasi, että se oli taas joku tyhmä kauhuleffa.

"Pliis... Te tiiätte, et mä en tykkää näistä.." Sanoin surkeana. 

"Syytä tota" Louis sanoi osottaen Harryyn. Katsoin Harryä murhaavana, mutta hän ei vähääkään välittänyt. Harry laittoi rennosti kätensä selkänojalle taakseni ja siirtyi kiinni kylkeeni. Katsoin häntä ylös päin. 

"Sä voi tulla mun kainaloon jos pelottaa" Harry virnuili ja keskittyi elokuvaan. Nostin jalkani sohvalle ja liikuin kauemmas Harrystä, Louisin viereen. Pojat keskittyivät elokuvaan, ja minä yritin hokea itselleni, että se oli vain elokuvaa. 

// tässä taas uus luku, laittakaa kommentteja kommenttiboksiin! <3 <3