Are you spying me? ~1

Zara:

Pamautin nyrkkini kännykäni päälle, jotta se lopettaisi soimisen. En jaksanut avata silmiäni, ja nukahdin uudestaan.

Seuraavan kerran heräsin paniikissa. Katsoin nopeasti mustaa seinäkelloani, joka näytti puoli kahdeksaa. Pomppasin ylös, kuin vieteri ja juoksin suoraan kylppäriin. Pesin hätäisesti hampaat harjaten samalla takkuisia hiuksiani. Harja juuttui kiinni hiuksiini ja lipsautin muutaman kirosanan ohimennen. Heitin hammasharjan takaisin mukiini ja aloin selvittämään hiuksiani. Sain ne jonkunlaiselle ponihännälle ja ryntäsin taas takaisin huoneeseeni. Vedin ensimmäiset vaatteet päälleni, jotka sattuivat olemaan mustat legginssit ja tumma paita. Tungin nopeasti kirjat reppuuni, enkä edes jaksanut tarkistaa, tuliko oikeat, ja juoksin alakertaan. Äiti oli lähtenyt jo kuudelta töihin. kuten yleensäkin.

Muutimme äitini Monican kanssa tänne kaksi kuukautta sitten. Isä ja äiti erosivat minun ollessani kahdeksan. Äitini on ranskalainen, isäni on syntynyt Lontoossa. Minäkin synnyin täällä, mutta asuimme silloin vielä Pariisissa. Vanhempieni eron jälkeen muutimme Irlantiin, ja nyt muutimme minun ehdotuksestani alunperin takaisin Lontooseen.
     Yläkerrassa on minun 'valtakuntani'. Äiti ei yleensä käy siellä, ja oleskelen suurimman osan ajastani siellä. Yläkerrassa onkin vain minun huoneeni, joka on tavallista suurempi, kylpyhuone ja varasto. Huoneestani pääsee pienelle parvekkeelle, jossa kasvatan muutamia kasveja. Nyt on kevät, joten siellä ei vielä kasva mitään, mutta kylven kesäksi sinne aina joko pähkinä puun tai vain jotain kukkasia.

Kello näytti viittä vaille kahdeksaa ja kahmin jääkaapista hedelmäsalaattia suuhuni. Paiskasin oven kiinni ja juoksin laukku olallani eteiseen. Laitoin välioven kiinni ja tungin jalkaani valkoiset -vielä toistaiseksi valkoiset- uudet tennarini. Heilautin laukkuni olalleni ja avasin oven.  Viileä kevät tuuli sekoitti hiuksiani ja lähdin kävelemään reippaasti koululle päin. En jaksanut juosta, tiesin että olin jo myöhästynyt. Yritin vain keksiä jonkin hyvän tekosyyn myöhästymiseeni. En halunnut olla toista kertaa myöhässä samasta syystä.

Saavuin hiljaiselle koulun pihalle vartin myöhässä. Menin sisälle ja kipustin kahdet rappuset ylös. Menin kakkoskerroksen käytävälle, jossa muutama oppilas lintsasi. Jätin mustan takkini naulaan ja kävelin päättäväisenä maantiedon luokan ovelle. Luokasta kuului tavallinen puheensorina. Kaksi napakkaa koputusta, ja luokka hiljeni. Ovi avattiin ja kävelin sisään kauniisti hymyillen.
"Anteeksi, että olen myöhässä, kelloni oli tuota.. Väärässä ajassa" Valehtelin sujuvasti. Opettaja katsoi minua rilliensä alta.
"Noh, menehän nyt vilkkaan paikallesi, nuori neiti" maantiedon opettaja sanoi karttakeppi kädessään. Menin ikkunan viereiselle pulpetille, kaverieni viereen. Takanani istuva Louis virnisti minulle ärsyttävästi. Näytin hänelle nopeasti käsimerkkejä ja istuin paikalleni.

"Vai että oli kello väärässä ajassa?" Niall nauroi niin, että käytävällä raikui. "Keksi ens kerralla joku parempi selitys" Niall nauroi. Tökkäsin häntä mahaan hellästi. Kävelimme käytävällä tavallinen porukka ympärillämme: Minä, Louis, Niall, Zayn ja Perrie. Harrykin yleensä vietti aikaansa meidän kanssamme, jos ei sattunut olemaan tyttöjä iskemässä, kuten nytkin. Menimme suurista lasiovista ulos keväiseen auringon paisteeseen. Kylmä tuuli teki ilmasta silti viileän. Juttelimme koko välitunnin jostain turhan päiväisestä niin kuin aina.

Koulu päivä mateli hitaasti, ja kemian ihmeellisten tuntien jälkeen oli ruokailu, jonka jälkeen meitä kidutettiin matikan ihmeillä ja äidinkielellä. Äidinkielen ope päästi meidät sentään ajoissa välitunnille, ja säntäsimme ulos. Istuimme penkeille, ja Harrykin liittyi seuraamme.
"Mitä meil on seuraavaks?" Louis kysyi kyllästyneenä.
"Öö.. Historiaa" sanoin huokaisten.
"Se ämmä on iteki varmaan jostain kivikaudelta. Näitteks te ne sen housut viimeks?!" Perrie kikatti Zaynin sylistä.
"Älä, sellaset intiaani housut" Nauroin perään.
"Onks meil muuten se matikan koe huomenna?" Niall vaihtoi aihetta.
"Täh?! Mikä koe?" Hermostuin.
"Niistä himputin prosenteista ja potensseista" Niall täsmensi.
"Mikä? Mä en oo kuullukaan!" Hätäännyin. Kaivoin äkkiä kirjani esille ja aloin lukemaan jotain prosentti laskuja. Pyysin Louista selittämään minulle jotain laskuja.

Yhtäkkiä kylmä viima sai kaikkien katseet kohoamaan. Katsoin silmät pyöreinä, kun tummiin pukeutunut miehenalku käveli ihmismassan lävitse. Kaikki väistyivät hänen tieltään. Pojalla oli musta nahkatakki yllään ja mustat housut jalassaan. Poika kääntyi yhtäkkiä ja kohdisti katseensa minuun. Hänen ruskeat silmänsä näyttivät kylmiltä ja ilkeiltä. Yhtä nopeasti, kun hän oli ilmestynytkin, hän katosi johonkin. Erityisesti Louis ja Zayn tuijottivat poikaa, kuin olisivat aaveen nähneet.
"Lou?" Vedin häntä hihasta. Hän palasi takaisin maan pinnalle ja jatkoi selittämistään. Kellot soivat ja nousimme ylös penkeiltä. Louis vaihtoi kysyvän katseen Zaynin kanssa. Zayn näytti ahdistuneelta ja nyökkäsi huulta purren. Perrie ei ollut huomaavinaan. Louis näytti huolestuneelta ja osoitti katseellaan minua. Zayn nyökkäsi uudestaan. Niall katsahti poikiin, jotka nyökkäsivät huomaamattomasti. Tuntui, kuin he puhuisivat ajatusten voimalla. Zayn kumartui ja kuiskasi Perrielle jotain nopeasti. Perrie peitti kaikkein parhaiten järkytyksensä, vaikka huomasinkin sen kun tarkkaan katsoin. Menin muita ennen sisälle ja kävelin ripeästi luokan eteen. Heitin takkini naulakkoon ja kaivoin puhelimeni taskusta.

Zara ^^

// Tässä siis uuden tarinan alku, kertokaa mielipiteenne! :D

Hand in hand ~ 8

Kahden viikon kuluttua:
 Karolina:

Sasha ja Anna olivat lähteneet jonnekin kaupungille viettämään iltaa. Minua ei huvittanut. Istuin pimeässä yksin ja katselin Harryn kuvaa. Kyllä, suren vieläkin häntä. Harry niin lupasi soitella, mutta mitään ei hänestä ole kuulunut. Ehkä hän vahingossa poisti numeroni. Tai hukkasi puhelimensa. Yritin keksiä jotain lohdullista, mutta kaikki tuntui niin turhalta. Huokaisin taas raskaasti. Nousin ylös tuolista ja menin jääkaapille. Vaikka juuri söin, minulla on taas nälkä. Katsoin kaihoten avattua suklaalevyä. Ei. Otin itseäni niskasta kiinni ja nappasin omenan korista. Menin takaisin pöydän ääreen istumaan ja katsoin ulos. Aurinko oli pilvessä. Muutama hassu auto ajeli ohitse, mutta muuten oli aika hiljaista. Pureskelin omenaa ja syljin siemenet roskikseen. Koitin heittää röntin roskiin, muttei se tietenkään osunut. Miksi edes yritin? Nousin vaivalloisesti ylös ja hain omenan röntin. Laitoin sen roskiin ja palasin pöydän ääreen. Yritin keksiä jotain kivaa tekeminstä, mutta mikään ei oikein huvittanut. Nojasin pöytään ja pidin silmiäni väsyneesti auki. Päätin sulkea silmäni ja ajauduin ajatusteni syvyyksiin.

Havahduin yhtäkkiä oven koputukseen. Pomppasin ylös ja kävelin ovelle. Ihmettelin samalla, miksei tulija soittanut ovikelloa. Avasin oven ja päästin tulijan sisälle katsomatta sen kummemmin, kuka sieltä tuli. Yhtäkkiä käännyin ja olin tukehtua. Meinasin pyörtyä, kuin huomasin hänen seisovan siinä. 

"Päivää taloon" Harry sanoi tuttu virne kasvoillaan. Hän laski kaikki kantamuksensa alas lattialle ja paiskoi samalla oven kiinni. En saanut vieläkään sanaa suustani. Seisoin vain kalpeana paikoillani ja katsoi Harryyn. Hän käveli eteeni ja virnisti. Henkäisin vieläkin ällistyneenä.  Harry katsoi silmiini ja kietaisi kätensä ympärilleni. Harry painoi huulensa huulilleni ja veti minua lähemmäksi. Kiedoin käteni hänen niskansa taakse ja nautin joka sekunnista. Harry siirtyi suutelemaan kaulaani, mutta sanoin hänelle:
"Harryy.." Harry irrottautui ja hymyili suloisesti. 

"Mul oli ikävä sua" Hän sanoi ja veti minut kiinni kylkeensä. 

"Mullaki sua" sanoin hymyillen. Vien hänet olohuoneeseen ja istuimme sohvalle. 

"Miks sä et soittanu?" Kysyin pettyneenä. 

"Mä tiputin puhelimeni alas parvekkeelta, ja se meni säpäleiks" Harry sanoi naurahtaen. 

"Tyhmä, mä luulin, et sä unohdit mut" sanoin katsoen häntä ylös päin silmiin. 

"En mä noin upeeta tyttöö voi unohtaa" Harry sanoi pussaten otsaani. Istuin Harryn kainalossa hymyillen tyytyväisenä. Sitten mieleeni tuli eräs asia.

"Mitä varten sulla on muuten ton verran tavaroita?" kysyin kummissani. Harry oli hetken hiljaa ja hymyili omahyväisesti. Tökkäsin häntä kylkeen. 

"Mä muutan" Harry sanoi. 

"Tännekö?!" Huudahdin. Harry virnisti ja näytti lappusen, jossa oli kartta ja punaisella kynällä ympyröity talo.

"Toihan on parin korttelin päässä täältä!" Huudahdin hämmästyneenä. Harry nyökkäsi virnistäen.
"Ethän sä mun takia muuta?" Varmistin katsoen Harryä tosissani. 

"En, tai no osaltaan" Harry sanoi. Pörrötin Harryn kiharia hiuksia ja pussasin tuota poskelle. Laskeuduin hänen viereensä sohvalle ja katselin ulos ikkunasta. Aurinko paistoi ja ulkona näytti lämpimältä. Tunsin Harryn huulet hiuksissani. Kaikki tuntui vihdoin olevan hyvin. 

// Tää oli siis viiminen luku tästä :) Laittakaa kommenttii tästä :3 

Mut minkälaisen teen seuraavaks? Teen varmaan Liamista, ja alottelen sit uutta varmaan huomenna. Eli mielipiteitä tästä ja ideoita seuraavaan? <3

Hand in hand ~ 7

Muutama päivä myöhemmin:
 Karoline:

Heräsin apeana. Kello näytti yli kahtatoista, vaikka tuntui, etten yhtään ole nukkunut. Laahustin keittiöön ja huomasin Annan ja Sashan syömässä aamupalaa.
"Huomenta" Anna sanoi pirteänä.
"Mm.." Mutisin lyhyesti. Lässähdin tuolille ja nojasin kämmeniini. Varastin Sashan leivän ja haukkasin siitä palasen. Leipä maistui pahalle ja työnsin sen takaisin Sashalle. Huokaisin raskaasti. Tytöt katsoivat minua myötätuntoisena.
"Mä en tiiä mikä mulla on! Mä en nuku, syö, mun ajatukset pyörii ja mä oon ihan sekaisin!" Sanoin dramaattisesti. Anna istui vastapäätäni ja antoi minulle teekupin.
"Karo, sä oot rakastunut" Anna sanoi ja hymyili. Katsoin teetä ja pyörittelin lusikkaa siinä. Nostin katseeni ylös ja sanoin:
"Harry lähti takas Lontooseen, eikä palaa tänä kesänä tänne, koska ne riiteli Liamin kanssa" Sanoin surkeana. Anna ja Sasha vilkaisivat toisiaan ymmärtäväisenä.
"Kyllä se palaa, ei se sua voi unohtaa tolleen vaan" Sasha lohdutti. Huokaisin hiljaa ja join teeni loppuun. Menin sen jälkeen huoneeseeni ja vaihdoin yöpaitani juoksutrikoisiin ja toppiin. Harjasin hiukseni korkealle ponihännälle ja menin käytävän kautta olohuoneeseen.
"Tuleeks joku lenkille?" Kysyin ystäviltäni.
"Riippuu kuinka pitkälle?" Sasha kysyi.
"5 kilometrii" Sanoin, varmana, ettei Sasha kuitenkaan suostuisi enempään.
"2 kilsaa" Sasha aneli.
"Neljä?" suostuttlein ystävääni.
"Kolme ja puol ?" Sasha kysyi varovasti.
"Ei, tää vaatii ehdottomasti viisi kilometriä" Sanoin päättäväisenä.
"No sit saat mennä yksin" Sasha sanoi. Katsoin toiveikkaana Annaa, joka pudisti päätään.
"No meen sit yksin" sanoin ja huikkasin vielä heipat. Vedin lenkkarini jalkaani ja tungin kuulokkeet korvilleni. Lähdin tyytyväisenä ulos ja aloitin lenkin.

Juoksin ja juoksin. Kidutin itseäni juoksemalla kahdeksan kilometriä. Kurkkuani kuivasi ja keuhkot olivat pullistua ulos. Jokainen hengenveto sattui aina edellistä enemmän. En tuntenut kunnolla jalkojani, mutta olin päättänyt, että juoksen loppuun asti. Ja päätökseni pitää. Juoksin vain kovempaa ja sain uutta energiaa musiikista. En ehtinyt ajatella mitään, keskityin vain juoksemaan. Meinasin kompastua, mutta sain pidettyä tasapainon. Vielä kaksi korttelia. Kiihdytin entistä enemmän vauhtia, joka vei tunnon kokonaan jaloistani. Puristin käteni nyrkkiin ja tunsin hien valuvan alas otsaltani. Näin jo talomme edessäni. Juoksin minkä ikinä jaksoin ja suurin piirtein pyörryin nurmikolle makaamaan, kun pääsin pihallemme. Hengitin syvään ja pidin silmiäni kiinni. Annoin ilman virrata keuhkoihini muutaman minuutin ja avasin sitten silmäni. Katsoin taivaalle, jossa ajelehti muutama pilvi. Lentokone huristeli taivaalla ja kuvittelin Harryn vilkuttavan sieltä minulle. Hei joo nyt lopetat! Käskin itseäni ja nousin ylös.  Menin sisälle suihkuun ja hautauduin sohvalle telkkarin ääreen.

Makasin Big Sur:in rannalla ihaillen sinertävää merta. Olin anellut Anna, Sashan ja Jerryn, yhden kaverimme, mukaani. He olivat tietenkin suostuneet ja olimme lähteneet heti aamunkoitteessa, kun Sasha oli saatu ylös sängystä.
"Hei tyypit! Tulkaa tänne!" Huusin muille ja huidoin heidät luokseni. Jerry kantoi Sashan reppuselässä luokseni ja Anna juoksi heidän perässään.
"No mitä nyt?" Anna kysyi hengästyneenä.
"Mennääks yhteen paikkaan? Se on tossa ihan lähellä" kysyin. Jerry ja Sasha nyökkäilivät.
"Joo!" Anna huusi innokkaana. Nousin ylös ja lähdin johdattamaan muita kallio luolalle. Kiipesimme kallion kiellekkeelle ja minulle tuli heti ikävä Harryä. Muistelin, kuinka olin pelännyt hypätä tästä ja hyppäsimme lopulta käsi kädessä.
"Vau!" Anna hihkaisi. Muutkin ihailivat maisemaa ja Jerry meinasi heti hypätä. Nauroin hänelle ja Sasha uhkasi, ettei ikinä hyppäisi täältä. Muutama sekunti sen jälkeen kuului kiljaisu ja näin, kuinka Sasha lensi Jerryn sylissä veteen. Nauroimme Annan kanssa kiellekkeellä heille ja hyppäsimme perään.

Noin tunnin päästä, kun makoilimme kalliolla aurinkoa ottaen, Anna valitti nälkäänsä.
"Ei lähetä vielä" Sasha sanoi ja hyppäsi taas veteen. Nousin ylös ja venytin selkääni.
"Mennään syömään!" Anna huusi. Nousin istumaan ja katselin muiden puuhia. Istuin hieman kauempana muista ja Harryn kasvot palautuivat tahtomatta mieleeni. Minulla ei ikinä ole ollut näin kova ikävä ketään poikaa. Harry vain... No hän vain on niin vastustamaton.
"Haloo?!" Sasha heilutti kättään naamani edessä.
"Häh?" Havahduin ajatuksistani.
"Me oltiin lähdössä" Anna sanoi. Nousin ylös ja menimme takaisin rannalle.

Harry:

Tuntui pahalta istua koneessa ja katsella näkyvistä katoavaa Losia. Samalla sinne jäi myös Karolina, johon olin pahasti ihastunut. Liamkin sinne jäi, mutta se oli vain hyvä. Miten voikin olla niin itsepäinen, ärsyttävä, omahyväinen ihminen? Okei, tuo oli vähän liiankin tuhmasti sanottu, mutta riitamme oli kokonaan hänen syytään, vaikka se lapselliselta kuulostaakin. Huokaisin ja hymyilin tekohymyä lentoemännälle. Kaivoin kuulokkeeni taskustani ja laitoin ne korvilleni. Kuuntelin jotain surullista, joka sai minut vielä huonommalle mielelle. Yritin nukkua, mutta uni vain ei halunnut tulla. Aloin muistelemaan Karoa ja kaikkea, mitä teimme kahden viikon aikana. Siinä ei mennyt kauaa, kun sain hyvän idean. Yhtä nopeasti kuin sen keksinkin, myös päätin sen toteutuvan. En sittenkään hyvästellyt Karolinaa kokonaan. Palaisin Losiin vielä. Samassa kaivoin kalenterini esiin ja tutkin viikkoja. Ensi viikolla on tuo ja lupasin mennä tonne, sitten on noi ja nuo pitää hoitaa. Tuntui, etten milloinkaan ehtisi takaisin Losiin. Huokaisin ja laitoin kalenterin kiinni. Sen välistä tippui joku lappunen. Se oli taitettu ja avasin sen varovasti. Luin sen hymyillen:

Taitaa olla kiirettä ;) x Karo

Perässä oli vaaleanpunainen sydän. Avasin kalenterini ja laitoin lapun sinne säilöön. Selasin vielä viikkoja, kun ajatus kulki selkeämmin. Siirsin vähän menoja ja sain kolme viikkoa tyhjäksi kahden viikon kuluttua. Laitoin kalenterin pois ja keskityin maisemiin, jotka erottuvat aina välillä pilvien välistä. 

// Yritän jatkaa viel tänään.. :D

Hand in hand ~ 6

Irrotauduin  Harrystä ja mieletön hymy valtasi kasvoni. Harry tuijotti minua hymyillen ja paljasti valkoisen hammas rivistönsä. Naurahdin pienesti ja pyöritin sormeani Harryn märissä kiharoissa. En tuntenut enää kipua haavoissani. Harry nousi ylös ja nosti minut syliinsä kuin morsian. Harry kantoi minut ulos ja laski pehmeälle hiekalle. Kävelin hiljaa kohti tavaroillemme ja otin tukea Harryn olkapäästä. Pakkasimme tavaramme ja heilautin laukkuni olalleni. Harry kantoi minunkin lautaani ja kävelimme hiljaisuudessa pois rannalta. Ilta oli hämärtynyt jo ja oli melkein pimeää. Katsoin maata kävellessäni ja hymyilin itsekseni. Nostin päätäni hiljaa ja katsoin Harryyn. Katseemme kohtasivat ja käänsin kasvoni automaattisesti pois päin. Kävelin paljain jaloin vielä lämpimällä hiekalla ja nautin, kun pienet hiekat tungeksivat varpaideni välistä. Hiekka kutitti jalanpohjia hieman. Saavuimme kadulle ja näin jo Harryn auton muutaman sadan metrin päässä. Yhtäkkiä pysähdyin.
"Ootas" Sanoin Harrylle, joka kääntyi ympäri edessäni. Pudotin laukkuni maahan ja avasin sen. Kaivoin paitani sieltä ja puin sen päälleni bikinien ylle. Se ylettyi reisilleni, joten en jaksanut laittaa shortseja jalkaan. Suljin laukkuni ja heilautin sen takaisin olalleni. Kävelin Harryn rinnalle ja hymyilin tuolle pienesti. Harry hymyili leveästi ja saavuimme autolle. Harry napsautti ovet auki ja heitin laukkuni lautojen mukaan takakoppaan. Harry oli pysähtynyt katselemaan merelle ja kääntyi sitten minuun päin. Astuin askeleen lähemmäksi ja Harry laittoi kätensä lantiolleni. Uppouduin hänen silmiinsä. Harry nojautui lähemmäksi ja painoi huulensa omilleni. Ilotulitukset räjähtelivät sisälläni ja hymyilin Harryn huulia vasten. Harry veti minut kiinni itseensä ja syvensi suudelmaa. Leikittelin hänen hiuksillaan. Irrottauduimme hetken päästä ja Harry sanoi:
"Sä oot hyvä suutelija"
"Et säkään niin huono oo" sanoin virnistäen.
"Ja pah!" Harry sanoi ja alkoi kutittamaan minua kyljistä. Kiemurtelin pois hänen otteestaan ja juoksin häntä karkuun. Juoksin nauraen auton ympäri, mutta Harry yllätti toista kautta. Hän nappasi minut syliinsä ja pussasi minua huulille. Hymyilin hänelle ja pidin otsani kiinni hänen otsassaan.
"Sul on kauniit silmät" Sanoin tujottaen Harryn silmiin.
"Sä oot ite kaunis" Harry sanoi ja virnisti. Hymyilin ja kysyin:
"Mennääks jo kotiin päin?" Harry irrotti otteensa ja avasi minulle auton oven. Kiitin häntä naurahtaen ja kapusin sisään autoon. Harry kiersi toiselle puolelle ja istahti viereeni.
"Minne suunta?" Harry kysyi.
"Hmm, otetaan suunta lähimmälle hotellille" sanoin. Kotiin olisi kahden tunnin ajomatka, enkä usko, että Harrykään jaksaisi ajaa sinne asti.

Harry kaarsi korkean hotellin parkkipaikalle.
"Se maksaa yhden pusun" Harry sanoi virnistäen ja pyöräytin silmiäni naurahtaen. Pussasin Harryä poskelle ja nousin autosta. Jätimme laudat autoon ja kävelimme hotellin liukuovista sisään. Varasimme huoneen kahdelle ja lähdimme kolmanteen kerrokseen hissillä. Menimme vaaleilla väreillä sisutettuun huoneeseen. Lähdimme syömään jotain hotellin ravintolaan ja pitkän päivän jälkeen käperryin nukkumaan Harryn lämpimään kainaloon.

//Sori tuli lyhyt ja tylsä :(

Hand in hand ~ 5

Juoksin pukukopista ulos ja hölkkäsin Harryn luokse. Hänellä oli päällään pelkät uimashortsit ja hänen hiuksensa olivat sekaisin päässään. Jäin taas toljottamaan hänen kehoaan ja katselin hänen tatuointeja. Nostin katseeni Harryn kasvoihin. Harry puri huultaan ja virnisti hieman. Harryn katse oli suuntautuneena kasvoistani alas päin. Yskäisin pienesti ja Harry havahtui maan pinnalle. Hymyilin hänelle ja otin mitään sanomatta surffilautani kainaloon.
"Tuutko?" Kysyin tuolta ja heilutin kättäni hänen kasvojensa edessä. Harry virnisti tavalliseen tapaansa ja otti lautansa. Kävelimme veden ääreen hiljaa.
"Mitä sä virnuilet?" Kysyin Harryltä, kun hän ei muuta osannut tehdä.
"En tässä mitään.." Harry sanoi ja käänsi katseensa merelle. Harry näytti liiankin hyvältä profiilista katsottuna ja nautin hänen katselustaan. Lopeta kaikki tuollainen! ääni sisälläni käski. Sinä et ole ihastunut Harryyn. ääni sanoi. Paha sanoa, mutta mielestäni se oli väärässä.
"Karo!" Kuulin Harryn äänen.
"Häh?" Havahduin. "Aa joo" Sanoin ja menin Harryn perään veteen. Asetin laudan hyvin ja menin sen viereen odottamaan aaltoa. Vilkaisin vielä nopeasti Harryyn, joka seisoi edessäni. Keskityin sitten vain aaltoon ja jätin kaikki ihmeellisimmätkin ajatukseni syrjään. Hyppäsin laudan päälle juuri oikealla hetkellä ja surffasin aallon harjalla kohti rantaa. Harry huusi jotain, mutten oikein saanut selvää siitä. Samassa horjahdin ja kaaduin veteen. Harry kaatui samaasn aikaan ja nauroimme toisillemme.

"Mä surffasin silti paremmin" Väitin vastaan Harrylle, joka sanoi, että surffasin kuin aloittelia. Työnsin ranskalaisen suuhuni ja pureskelin sitä tyytyväisenä. Olimme tulleet välipalalle rantakahvilaan ja istuin Harryä vastapäätä mukavan pehmeällä tuolilla. Blondi tarjoilia saapui luoksemme ja Harry korjasi asentoaan.
"Saisiko olla vielä jotain muuta?" Tyttö kysyi ja hymyili Harrylle. Huokaisin ja nousin pöydästä.
"Kiitos ruuasta, ootan ulkona Haz" sanoin ja lähdin ulos rakennuksesta. Näin Harryn katsovan minua, mutta sitten hän kääntyi tarjoiliaan päin.

"Minne sä pakenit?" Harry kysyi, kun hän saapui luokseni. Nousin kyynerpäideni varaan ja katsoin merelle päin.
"En jaksanu kuunnella sun flirttailua sille tytölle" Sanoin ja vilkasin Harryn.
"En mä flirttaillu!" Harry väitti.
"Juu et varmaa" sanoin vastaan.
"Enkä!"
"Juupas!" Väittelimme, kunnes luovutin.
"No ihan sama" sanoin ja menin taas makuulle. Harry tuli viereeni oman pyyhkeensä päälle makoilemaan.
"Ooks mustasukkainen" Harry kysyi virnistäen.
"En" sanoin lyhyesti.
"Oot, ihan selvästi" Harry kiusasi.
"Lopeta, enkä oo! Sä nyt flirttaat jokaselle vastaan tulevalle tytölle" puollustauduin. Harry näytti mietteliäältä.
"Ehkä.. Mut on vaa yks, jolle tarkotan sitä" Harry sanoi ja nosti aurinkolasinsa pois silmiltään. Hän nousi kyynerpäidensä varaan ja katsoi minua. Harry nojautui lähemmäksi minua ja katsoi ihanan vihreillä silmillään minua. Älä tee sitä! Ääni huusi. Kyllä sen vaan nyt taidan tehdä, päätin ja nousin ylemmäs, lähemmäksi Harryn kasvoja. Harry siirsi toisen kätensä lantiolleni ja toisella piti tukea maasta. Yhtäkkiä puhelin alkoi soida ja pelästyin sitä niin, että melkein hyppäsin ilmaan. Harry huokaisi melkein äänettömästi ja valui omalle pyyhkeelleen. Vasta sitten huomasin, että se oli minun puhelimeni. Kaivoin sen nopeasti laukustani ja vastasin Sashan soittoon.
"Moi" Sanoin apeasti.
"Moi! Hei ilmotan vaa, et me mennään Annan kaa bileisiin ja tullaan vasta myöhään illalla" Sashan pirteä ääni sanoi. Nousin ylös ja menin vähän syrjemmälle puhumaan.
"Joo, me tullaan kans varmaan aika myöhään" sanoin. Sasha oli hetken hiljaa.
"Mikä nyt on?" hän kysyi.
"Äsh, ei mikää. Pitäkää hauskaa siellä!" sanoin tekopirteänä.
"Karo, mä tiiän et sua vaivaa joku" Sasha sanoi huolestuneena.
"Ei mua mikään vaivaa" sanoin iloisen kuuloisena.
"Okei, nähään illal tai huomenna" Sasha sanoi.
"Juu moikka!" huikkasin ja lopetin puhelun. Menin takaisin Harryn luokse ja huomasin Harryn puhuvan jollekin miehelle. Hymyilin heille pienesti. Mies sanoi jotain ja lähti sitten.
"Kuka soitti?" Harry kysyi.
"Sasha. Ne menee jonneki bileisii ja tulee vasta myöhään kotii" selitin ja heitin puhelimen takaisin laukkuuni. "Mennääks uimaa?" Kysyin, rannalla oli aika kuuma.
"Ei vielä, näytän sulle yhen paikan" Harry sanoi ja veti minut ylös hiekalta. Hän johdatti minut rantaa pitkin kallioille.
"Tuu tänne" Harry huikkasi ja meni sisään jonnekin luolan taipaiseen. Menin epävarmana perässä. Kävelimme kallion päälle ja sieltä aukeni suuri kielleke, jonka päälle Harry hyppäsi. Yritin epätoivoisesti kiivetä sinne, mutta se ei oikein onnistunut, kiitos lyhyyteni. Harry nauroi ja hyppäsi takaisin alas. Hän nosti minut vahvoilla käsivarsillaan kiellekkeelle ja tuli itse perässä. Kiellekkeeltä aukesi kaunis näkymä. Alhaalla oli pieni lammen tapainen vesialue, jossa hohti vihertävää vettä. Lampi oli ympäröity kalloilla. Kielleke oli aika korkealla, mutta täältä voisi hyvin hypätä veteen.
"Wow!" Huokaisin yllättyneenä.
"Mennään uimaan" Harry virnuili ja otti kädestäni. Katsoin yhdessä olevia käsiämme ja sitten vettä. Astuin askeleen kohti reunaa, mutta peräännyin nopeasti. Harry katsoi minua pettyneenä.
"En mä uskalla hypätä tonne" Valitin.
"Uskallat sää, ei se oo paha" Harry lohdutti. Harry liitti kätemme uudestaan yhteen ja kävelimme reunalle. Huokaisin syvään.
"N-y-t nyt!" Harry sanoi ja hyppäsin alas. Ensin se ei tuntunut miltään. Sitten lähdin äkkiä alas päin ja suustani raikui kiljahdus. Ilmeeni oli varmasti kauhistunut ja ennen kuin huomasinkaan, paiskauduin veteen. Potkin jaloillani pintaan ja yskin vettä suustani. Ensiksi ajattelin, että nielin vain vähän vettä, niin kuin Harrykin taisi luulla, mutta sitten meinasin kokonaan tukehtua yskääni. Yskin ja yskin enkä meinannut pysyä pinnalla lainkaan. Harry kauhoi luokseni ja kannatteli minua pinnalla. Henkäisin syvään.
"Kunnossa?" Harry kysyi huolestuneena. Olin hetken hiljaa ja katsoin kiellekettä.
"Mennään uudestaan" sanoin innoissani ja hyppäsin Harryn sylistä pois. Uin rantaan ja nousin ylös kalliolle. Kiipeilin kuin mikäkin apina ylös ja vihdoin pääsin kiellekkeelle. Nyökkäsin Harrylle ja hyppäsimme alas.
"Vielä kerran!" anelin Harryltä. Makasin hengästyneenä kalliolla ja oli jo alkanut hämärtyäkin.
"Meijän pitäis lähtee jo" Harry sanoi.
"Vika kerta!" Vinguin.
"Sä sanoit noin jo kolme kertaa" Harry naurahti. Näytin surulliselta.
"No okei" Haryr myöntyi.
"Jes!" Huudahdin ja nousin ylös. Lähdin kiipeämään ylös kalliolle kun yhtäkkiä liukastuin. Kaaduin terävään kallioon ja kierin siitä vielä alas. Harry oli edelläpäin, joten hänkään ei saanut minua pysäytettyä. Kierin kalliolta alas. Jokapaikkaan sattui ihan mielettömästi ja purin huultani, jotten huutaisi. Sitten pysähdyin. Kuulin Harryn juoksevan alas päin ja toivoin, ettei hänkin kaatuisi. Pysitin silmiäni kiinni ja pidätin hengitystäni. Kuulin Harryn hätääntyneen äänen etäältä, ja se tuli koko ajan lähemmäksi.
"Karolina!" Harry henkäisi aivan korvani juurelta. Avasin silmäni ja totuus iski kasvoilleni: Jalkani ja käsivarteni olivat verillä ja päähäni sattui ihan järkyttävästi.
"Karo?!" Harry katsoi minua huolestuneena.
"H-harry.." Henkäisin. Harry siirsi hiuksiani pois kasvoiltani ja katsoi ohimotani. Sitten hän katsoi käsiäni ja jalkojani. Nousin varovasti istumaan. Nojasin kallion seinämään. Harry hätäili paikoillaan hetken ja juoksi sitten hakemaan vettä lammesta.
"Harry, mä oon ihan okei, mitä nyt muutama haava käsissä!" Sanoin mahdollisimman vakuuttavasti.
"Etkä oo, kato sun jalkojas, ne oon ihan verillä" Harry sanoi ja puhdisti jalkojani vedellä. Se kirveli ja kirosin hiljaa. Kun Harry sai haavani puhdistettua, hän kääsi katseensa kasvoihini.
"Harry mä-" Aloitin, mutta Harry keskeytti minut.
"Sori, tää oli huono idea tulla tänne" Harry sanoi ja istuutui viereeni. Nojasin hänen olkapäähänsä ja Harry piti toista kättään ympärilläni.
"Ei tää ollu sun vika, ite mä kompuroin. Ja tääl on tosi kaunista" sanoin hymyillen. Harry käänsi katseensa minuun ja hymyili pienesti.  Yhtäkkiä aika pysähtyi. Kaikki katosi. Siinä oli vain minä ja Harry. Harry lähestyi hitaasti kasvojani ja katsoin hänen jaden vihreisiin silmiinsä. Hän käänsi katseensa huuliini ja puri huultaan. Sitten Harry katsoi taas silmiini ja painoi huulensa huulilleni. Se oli uskomatonta.

//Hiukan jotain toimintaakin :)) Kommentteja? :D

Hand in hand ~ 4

Harry:

Avasin Karolinalle oven ja päästin hänet sisään. Hän katseli hieman ympärilleen ja ohjasin hänet kylppäriin. Karolina meni suihkuun ja hain hänelle pienimmän paidan, jonka löysin. Vaihdoin itseekin vaatteet ja menin keittiöön. Liam keitti kahvia ja mulkaisi minuun.
"Toit sit jonku ventovieraan tänne mun taloon" Liam sanoi ja kääntyi selkäpäin minuun.
"Karoline tuli vaan vaihtaa kuivat vaatteet päälle" sanoin.
"Just. En taida muute ehtii huomennakaan surffaa, Traceyllä on synttärit" Liam sanoi.
"Meenki Karon kaa Big Sur:iin" sanoin ja Liam mulkaisi minua taas.
"Ihan miten vaa" Liam sanoi välinpitämättömästi.
"On siinäki ystävä" mumisin itsekseni ja join vettä.
"Että mitä?" Liam korotti ääntään.
"Että on siinäkin ystävä! Sun päässä ei pyöri enää mikään muu ku Tracey! Tracey sitä ja tätä" huusin. Liam ei vastannut ja hiljenin itsekin. Oikeasti kaduin äskeistä. Karo tuli suihkusta ja tervehti Liamia.
"Kiitos suihkusta ja vaatteista" Karolina sanoi ja hymyili ystävällisesti.
"Mä voin heittää sut kotiin" sanoin välinpitämättömästi ja kävelin Liamin ohi. Menimme eteiseen ja näin Karolinen katselevan kasvojani. Avasin ulko-oven ja viileä tuuli iski kasvoilleni. Karolina huusi heipat Liamille ja minä kävelin autolle. Karolina istui eteen ja lähdin ajamaan. Olimme molemmat hiljaa ja katsoimme ulos. Karolina neuvoi tien heidän talolleen ja vasta päätepysäkillä avasin suuni.
"Nähään huomenna" huokaisin. Karolina laski kätensä reidelleni ja liikutti sitä edes takaisin.
"Sovi riitas Liamin kaa" hän sanoi. Hymyilin pienesti ja Karo nousi autosta.
"Moikka!" hän huusi ja vilkutin tuolle. Ajoin pois pihasta ja lähdin hiljalleen Liamin talolle.

Näin Liamin huoneessaan makoilemassa ja päätin kerätä rohkeuteni ja mennä sinne. Liam kääntyi ympäri.
"Mä oon pahoillani, ois pitäny kysyy sulta eka" sanoin.
"Ei mitää, oon ite pahoillani. Kyl sun kaverit saa tänne tulla" Liam sanoi. "Ja ne 'pelkästään' kaverit" Liam virnisti. Heitin tyynyn hänen päälleen ja näytin keskaria.
"Juu hyviä öitä" sanoin ja marssin ulos naurahtaen. En jaksanut mennä itse vielä nukkumaan, joten lähdin kiertelemään kaupungille.
**
Karolina:
Heräsin aikaisin, kuten melkein aina. Olen aina ollut vähän aamuvirkku. Nousin ylös ja menin vaatekaapilleni. Otin sieltä vain tavalliset farkkushortsit ja valkoisen topin. Menin vessaan ja pesin hampaani. En laittanut paljon meikkiä, vedenkestävää ripsaria ja huulirasvaa. Kampasin punaiset hiukseni ja laitoin ne ponnarille. Menin ulos ja hipsin ulos. Menin ulkovarastoon ja kaivoin sinivioletti raidallisen surffilautani sieltä. Otin myös märkäpukuni ja pakkasin ne kassiin. Jätin laudan nojaamaan talon seinää vasten ja menin takaisin sisälle. Laitoin aamiasta ja söin sen lueskellen samalla lehteä. Jonkun ajan päästä ovikello soi. Suuni oli täynnä leipää ja yritin niellä sen nopeasti. Samassa kuulin kuitenkin oven aukeavan ja kuulin tutun äänen. Anna tuli silmiään hieroen keittiöön ja viittasi eteiseen. Hän kömpi takaisin nukkumaan ja menin eteiseen.
"Moi" sanoin suu täynnä leipää. Harry nauroi ja otti kenkänsä pois jalasta.
"Tulit ajoissa" Totesin kun sain leivän alas kurkustani.
"Joo, tuli tylsää" Harry sanoi ja heitti viinirypäleen suuhunsa. Siivoilin hieman keittiötä, pyyhin pöydän ja vein astiat koneeseen.
"No mitäs puuhailit eilen?" kysyin huuhtoen rättiä.
"Olin vähän kaupungilla ja eksyin klubille" Harry sanoi ja virnisti.
"Ai eksyit?" Ihmettelin. Harry naurahti ja söi taas viinirypäleen.
"Mennääks?" kysyin.
"Jep" Harry sanoi ja otti veilä yhden rypäleen. Pudistin päätäni hänelle ja nappasin rypäle kopin mukaani.
"Matkaevästä" vinkkasin ja menin eteiseen. Laitoin sandaalit jalkaani ja huusin tytöille:
"Heippa!" Jotain muminaa kuului Annan huoneesta ja Harry avasi ulko-oven. Kävelin ihanaan aurinkoiseen ilmaan. Harry kantoi lautani autolle. Hän laittoi kamani taaksen ja avasin etuoven. Harry pyöritteli lantiotaan.
"Mitä sä teet?" Ihmettelin.
"Lantio kipee" Harry sanoi ja käveli etuovelle. "Oli niin kova meno viime yönä" Tuo sanoi ja virnuili.
"Et oo tosissas" Mutisin ja menin autoon. Kuulin Harryn nauravan ja sitten hän istui kuskin paikalle. Hän oli sanomassa jotain, mutta estin sen.
"Aja" Käskin ja käänsin katseeni pois hänestä.
"Se oli vitsi" Harry naurahti.
"En mä oo tyhmä" sanoin ja ohjasin Harryn oikeille teille.
"Ja mä osaan ajaa" Harry sanoi ja kaasutti kovaa niin, että painauduin penkkiin.
"Sen mä kyl uskon" Sanoin ja katselin taas maisemia. "Mut sun älystä en aina oo niin varma" Mutisin itsekseni.
"Täh?" Harry kysyi katsellen tarkkaavaisena liikennettä.
"Ei mitää, mutisen vaa ittekseni" Sanoin ja laitoin radion päälle.
**
Saavuimme Big Sur:iin ja nousin iloiten autosta.Venytin selkääni ja katsoin hymyillen alla avautuvaa merta. Juoksin hakemaan lautani ja kamani. Harry nappasi omansa ja lukitsi auton.
"Kumpi eka?" Kysyin haastavasti.
"Mä" Harry virnisti itsevarmasti. Lähdin juoksemaan tien poikki dyyneille. Harry oli vielä perässäni, mutta kiihdytin vauhtiani. Yhtäkkiä kaaduin maahan ja kierin hiekalla alas päin. Harryn raikuva nauru kantautui korviini ja pysäytin vauhdin. Makasin siinä maassa vaatteet täynnä hiekkaa, kamat ympäriinsä.
"Sä valitsit hyvän paikan" Harry sanoi ja laski tavaransa hiekalle. Sitten hän tuli luokseni ja veti minut ylös. Sanoin meneväni vaihtamaan uikkarit ja Harry jäi vahtimaan tavaroitamme. Juoksin pukukoppiin ja vaihdoin nopeasti bikinit päälleni.

// Sori loppus vähän tyhmästi :))

Karolinen lauta

Karon asu

Ja tää ei ehkä nyt sovi tähän, mut pikku Liam ♥♥

Hand in hand ~ 3

Harry:

Heräsin seuraavana päivänä yhdeksän aikaan ja menin alakertaan. Laitoin aamupalaa myös Liamille. Söin itse ja menin sen jälkeen katselemaan telkkaria. Katselin mainoksia ja jotain tylsää ohjelmaa.

Ohjelma loppui ja katsahdin kelloon. Se näytti puolta kahta ja Liam nukkui vielä. Nousin ylös ja marssin yläkertaan Liamin huoneeseen. Läimäytin oven auki ja näin kaksi hahmoa sängyssä. En tiennytkään, että Traceykin oli täällä.
"Herätkää!!" karjuin ja heitin heidän päälleen tyynyn. Tracey kitisi jotain ja Liam kauvautui peiton sisästä.
"Kello on kaks!" huusin ja vedin verhot ylös. Kirkas aurinko sokaisi heidät.
"Relaa vähä Haz" Liam sanoi ja nousi hieman.
"Meijän piti mennä surffaamaan" muistutin. Liam lösähti takaisin sängylle.
"Joo joo, tuun kohta" Liam sanoi. Tracey oli jo noussut ja passitti minut ulos huoneesta.
"Tein aamiaistakin" sanoi ja lähdin ulos. Heidän huoneestaan kuului jotain puheen sorinaa. Menin alas ja viheltelin itsekseni. Katselin valokuvia, jotka olivat kehystettynä yhdellä seinällä. Siellä oli muutamia kuvia Liamin perheestä ja ystävistään. Suurin osa kuvista oli kuitenkin Traceystä. Katsoin niitä ryppy otsassa ja totesin Liamin todellisen rakastuneeksi. Joku yskäisi takanani. Kääännyin ja näin Liamin vakavoituneet kasvot. Liam sanoi hiljaa:
"Harry, tota.. Tiiän et lupasin tulla surffaa, mut Tracey pyys mua-"
"Joo ei se mittää, voin mennä kaupungille oleskelee" sanoin ja menin hänen ohitseen eteiseen. Nappasin lompsani ja aurinkolasini.
"Moro" huusin ja paiskasin oven kiinni.

Karoline:

Pyöriskelimme kaupungilla Annan ja Sashan kanssa. Joimme drinkkiä rantakahvilassa ja juttelimme ja nauroimme kovaan ääneen. Yhtäkkiä huomasin tutun kiharapään oven suussa. Hän käveli tiskille ja sanoi jotain myyjälle.
"Piilottakaa mut!" suhahdin ja kaivauduin pöydän alle. Se epäonnistui totaalisesti ja kaadoin viereisen tuolin. Anna repesi nauruun ja Harry kääntyi muiden ihmisten tavoin katsomaan. Kiharapää käveli pöytämme luo ja katseli minua huvittuneena.
"Päiviä" Harry sanoi ja istui pöytäämme. Nousin punaisena pöydän alta.
"Ei näkynyt sitä" sanoin naurahtaen.
"Jaa nii mitä?" Harry ihmetteli ja nojasi pöytään.
"Tuota öö siis en löytäny mun.. Mun lusikkaa" sanoin tekohymyillen. Harry nauroi ja katsoi minua epäilevästi.
"No, mitä ite täällä teet?" Anna kysyi.
"Tulin kahville tietty" Harry sanoi. Tytöt ja Harry alkoivat jutella jotain omiaan ja minä ryystin pillistä limua kovaan ääneen. Harry kääntyi minuun päin. Hän katsoi minua ihanan vihreillä silmillään.
"Tää tyttö ilmeisesti haluu huomiota" Harry sanoi ja nojautui minuun päin.
"Mitä? Enkä?" huudahdin ja nojauduin kauemmas. Harry kuitenkin nousi ja käski minun nousta. Tottelin käskyä epäilevänä ja samassa Harry istahti tuolilleni. Olin juuri kysymässä, että mihin minä nyt istun, kun hän vetäisi minut syliinsä.
"Mihinkäs me jäätiin?" Harry kysäisi ja kietoi kätensä rennosti ympärilleni.

Kahden tunnin päästä kiistelimme siitä, menemmekö rannalle vai kiertelemään kauppoja. Anna ja Sasha halusivat shoppailemaan, minä halusin rannalle, ja Harry ei ollut kenenkään puolella.
"Menkää te kaupoille, me mennään rantaan" sanoin päättäväisesti ja vedin Harryn mukaani. Harry nojasi rennosti olkapäähäni ja kävelimme kaduilla kohti rantaa. Meren aallot kuuluivat jo muutaman korttelin päähän.
"No, mitäs sä täällä ajattelit tehä?" Harry kysyi, kun saavuimme rannalle.
"En tiiä. Halusin vaan tulla tänne" Sanoin ja katsoin merelle päin. Harry heitteli leipää kauempana. Rannalla oli yllättävän vähän ihmisiä, koiran ulkoiluttajia, muutama lenkkeiliä ja suloinen nuori pariskunta. Istuin hiekalle veden viereen ja otin kenkäni pois jalasta. Aurinko oli laskemaisillaan ja värjäsi taivaan punertavaksi. Harry laskeutui viereeni. Katsoin hieman aaltoilevaa merta.
"Mitä sä pohdiskelet?" Harry kysyi vierestäni.
"Haluun uimaan" sanoin ja kaaduin selälleni hiekalle.
"No mene" Harry naurahti.
"Vaatteillako?"
"No voithan sä riisuakin jos niin huvittaa" Harry virnuili. Näytin hänelle kieltä. Olimme hetken vaiti ja nousin takaisin istumaan. Olimme molemmat hiljaa, mutta hiljaisuus ei muuttunut kiusalliseksi.
"Missä sä muuten asut?" Kysyin vähän ajan kuluttua.
"Lontoossa, täällä asun kaverin luona" Harry sanoi apeasti. Katsoin hänen kasvojaan.
"Kenen kaverin?" Kyselin.
"Liam Payne, tunnetko?" Harry kysyi ja vilkaisi minuun. Pudistin päätäni. Harry huokaisi ja käänsi katseensa taas merelle.
"Riitelittekö päivällä?" Harry käänsi katseensa minuun.
"Mistä sen tiesit?" tuo ihmetteli. Katsoin häntä salaperäisesti.
"No joo" Harry tunnusti. "Se vaan on muuttunut. Lupas tulla surffaamaan mun kaa tänää, mut jäi tyttöystävänsä kanssa" Harry kertoi minun nyökyttäessä päätäni.
"Mä voin tulla sun kaa huomenna surffaa" Ehdotin. Harry ei ollut uskoa korviaan.
"Säkö?" Hän nauroi. "Tommonen mini hukkuu sinne aaltoihin"
"Hei! En mä oo mini!" Puollustauduin. Harry nauroi ja katsoin häntä uhmakkaasti.
"Mul on oma lautakin. Ja Sasha voi tulla kanssa" Sanoin.
"Okei okei" Harry sanoi vieläkin huvittuneena. "Huomenna, kello kakstoista?" Harry kysyi. Kaivoin laukustani kynän. Vedin Harryn käden syliini ja kirjotin siihen numeroni. Harry katsoi sitä ylpeänä.
"Mennää Big Sur:iin surffaa. Siel ei käy paljon porukkaa ja sinne ei mee kauan autolla" selitin.
"Selvä se" Harry nyökytteli.
"Sun autolla. Sä haet mut puolilta päivin" Totesin hymyillen. "Ei oteta Sashaa mukaan" Lisäsin vielä.
"Miks?" Harry ihmetteli.
"Se on liian hyvä" sanoin. Harry nauroi ja katsoi kelloaan.
"Mitä kello?" Kysäisin.
"Puol kasi" Harry totesi. Nousin ylös ja pudistelin hiekkaa pois vaatteistani. Harry toisti saman. Katsoimme hetken toisiamme.
"Vieläkö sua huvittaa mennä uimaan?" Harry kysyi. Hän virnisti ja katsoi minua. Hän piti kieltään söpösti hampaidensa yllä. Yhtäkkiä Harry kaappasi minut ylös alaisin syliinsä ja lähti juoksemaan veteen. Kiljuin ja yritin riuhtoa irti hänestä.
"Tyhmä!! Päästä irti! Harryy!!" huusin ja hakkasin hänen kovaan selkäänsä. Samassa huomasin hänen olevan polviaan myöten vedessä.
"Uskallatki tiputtaa mut alas" sihisin ja roikuin hänessä. Harry virnisti, mutta piti minua veden yllä.
"Hups!" hän sanoi ja molskahdin veteen. Kun pääsin takaisin pintaa, kirosin Harrylle ja lähdin jahtaamaan häntä.
"Senkin..!" Kiljuin ja juoksin minkä jaksoin. Harry nauroi ja juoksi vesi roiskuen eteen päin. Juoksu oli raskasta, ottaeen huomioon, että meillä oli vaatteet päällä. Saavutin häntä, ja kun olin mielestäni tarpeeksi lähellä, hyppäsin hänen selkäänsä. Kaaduimme molemmat matalaan veteen. Harry kierähti allani ympäri, muttei noussut sentään ylös. Huohotimme molemmat ja istuimme rantavedessä. Vesi oli ylättävän lämmintä, mutta märät vaatteet eivät. Riisuin läpimärän paitani ja jätin topin päälleni. Huomasin Harryn tuijotuksen ja ruiskaisin vettä hänen naamalleen. Sain samalla mitalla takaisin, mutten jaksanut jatkaa sotaa enää.
"Miten sä nyt ajattelit, et mä kävelen märissä vaatteissa kotiin?" Kysyin Harryltä. Hän kohautti olkiaan. Katseeni lipui alemmas hänen kasvoistaan Harryn rintakehälle. Märästä paidasta näkyi hyvin hänen treenatut lihakset. Harry huomasi toljotukseni ja virnisti. Hän avasi paitansa ja heitti sen pois. Tuijotin kuola valuen hänen vartaloaan. Harry sulki suuni.
"Kuola valuu" Hän sanoi ja vinkkasi silmäänsä. Läpsäisin häntä kevyesti ja nousin vedestä.
"Sähän voit tulla meille vaihtaa vaatteet. Liamin talo on tosa parin kadun päässä" Harry ehdotti, kun kävelimme pois vedestä. Hain laukkuni rannalta ja sanoin:
"No jos se Liamille sopii?" kysäisin.
"Ei se voi estääkään" Harry sanoi. Lähdimme kävelemään pitkin katua ja ihmiset vähän katsoivat meitä...

//Sori tästä tauosta, mut ei ollut oikeen inspistä ja kauhee kiire ja muutenki oli väsyny. Mut kertokaa mielipiteitänne tästä :D Nyt yritän jatkaa jo huomenna

Hand in hand ~2

Karoline:

"Olen Harry" kiharapää sanoi ja vinkkasi silmäänsä. Katsoin häntä mietteliäänä. Vilkaisin vielä hänen kenkiään. Harry naurahti.
"Mitä? Onks mun kengissä jotain?" Harry kysyi ja katseli kenkiään.
"Ei.." Henkäisin ja tutkailin vielä häntä. "Muistutat vain yhtä tyyppiä.." Sanoin ja Harry kohautti olkiaan.
"Mutta, lähdetkös syömään tuonne kahvilaan kanssani?" Harry kysyi. Mikä hänkin luulee olevansa? "Me kuule ihan yksin" sanoin ja lähdin kävelemään hänen ohitseen. Harry vilkutti kättään ja kääntyi kahvilaan. Naurahdin itsekseni. Kaikenlaisia ihmisiä sitä kohtaakin. Tuo ei tainnut ihan kyllä paikallinen olla. Jatkoin lenkkiäni ja juoksin mukavan lämpöisessä aamuilmassa.

"Mooi!!" Huusin kun avasin kämpämme oven. Yksinäinen terveydys kantautui Annan huoneesta. Otin lenkkarini pois ja suuntasin suihkuun. Otin viileän suihkun ja kuivasin itseni siniseen pyyhkeeseen. Menin ulos vessasta ja tepastelin paljain varpain huoneeseeni. Huoneessani oli vaalean siniset seinät, iso valkoinen sänky kulmassa, ja valkoinen kaappi. Huoneessani oli lisäksi muutama hylly ja suuri ikkuna, josta tulvi kirkasta auringon paistetta. Vedin verhot ikkunan eteen ja kävelin vaatekaapilleni. Ei sitä koskaan tiedä, jos vaikka kiharapää kurkkii ikkunan takana. Nauroin ajatukselle ja laitoin vaalean siniset revityt farkut, sekä tavallisen valkoisen t-paidan. Harjasin hiuksiani, kun ovi aukesi. Käännyin ovelle, jossa seisoi väsyneen näköinen Sahsa.
"Anna käski aamupalalle" Sahsa mutisi ja tallusti sängylleni. Hän kaatui siihen ja käpertyi kippuraan. Nauroin ystävälleni ja nousin tuolilta. Menin keittiöön, jossa Anna hääräsi.
"Huomenta" Sanoin hänelle. Hän oli kattanut pöydälle erilaisia hedelmiä ja paahtoleipää kaikilla täytteillä. Itstuuduin pöytään ja aloin heti syödä. Annakin tuli syömään, Sahsa taisi ilmeisesti nukahtaa uudestaan.
"Mennääks tänää rannalle, siel on lämmi ilma?" Kysyin suu täynnä leipää.
"Joo, jos se yks unikeko saadaan ylös, SASHAA!!" Anna sanoi ja huusi Sashaa. Pitelin korviani hänen huudostaan ja naurahdin. Hetken päästä kuului askelia ja Sahsa ilmestyi keittiöön toinen silmä kiinni.
"Me mennään tänään rannalle" Anna ilmoitti. Sahsa nyökkäsi ja tunki suuhunsa mandariinin palan. Otin kiivin haarukkaani ja aloin selittää tytöille Harrystä.

"Tulkaa joo!" Sasha huusi eteisestä.
"Me ootettiin sua aamulla" Kiljuin takaisin. Heittelin laukkuuni kaikkea tarpeellista, mitä nyt rannalla saattaisi tarvita. Aurinkorasvan ja -lasit, pyyhkeen, bikinit olivatkin jo päälläni, vesipullo... Sitten juoksin eteiseen ja laitoin kenkäni jalkaan.
"Näin. Nyt voidaan mennä" sanoin ja Sasha riuhtaisi oven auki. Anna kantoi uimapatjaa ja lastasi kamat autoon. Olimme porukassa säästäneet ja ostaneet avoauton. Sasha meni kuskin paikalle ja minä levittäydyin taakse. Sasha kaahasi pois pihasta ja painoi tallan pohjaan. Juttelimme ja nauroimme tuulen tuivertaessa hiuksissa. Saavuimme rannalle ja valitsimme hieman syrjäisemmän paikan. Menimme sinne ja levitin pyyhkeeni hiekan päälle. Sasha ja Anna juoksivat heti pää kolmantena jalkana veteen. Minä katselin nauraen heidän vesisotaansa.Levitin aurinkorasvaa iholleni ja kasvoihini. Menin makaamaan pyyhkeeni päälle ja aloin kuuntelemaan musiikkia kuulokeistani. Aurinko lämmitti ihanasti ihoani ja toivoin ruskettuvani. Yhtäkkiä varjo peitti auringon. Avasin silmäni ja nousin kyynerpäideni varaan. Keltaisilla uimahousuilla varustettu tatuoitu miehen alku seisoi edessäni ja peitti auringon taakseen.
"Väistä" käskin ja kiharapää tuli pois auringon edestä. Hän tuli viereeni istumaan.
"Mitä sä teet täällä yksin?" Harry kysyi.
"En jaksanu mennä uimaan" sanoin välinpitämättömästi.
"Onks noi sun kavereitten?" Harry kysyi katsoessaan muiden laukkuja.
"No ei. Mä tarviin ite kolme kassii" Sanoin sarkastisesti ja Harry nauroi. Harry kyseli minulta jotain, kunnes tytöt tulivat onneksi pelastamaan mut. Sasha tuli virnistäen viereeni ja katsoi Harryä. Anna käveli kassilleen ja tuijotti Harryä kuola valuen.
"Tytöt, tässä on se Harry. Ja Harry, Sasha ja Anna" Esittelin heidät toisilleen. Juttelimme, tai no Sasha ja Anna juttelivat, Harrylle, kunnes Harry vihdoin päätti lähteä.
"Törmäillään taas" Tuo sanoi ja heilautti kättään. Kun Harry ei ollut kuuloetäisyllä, tytöt hyökkäsivät kimppuuni.
"Heti kun sut jättää yksi, ni kauhee poikalauma on tääl" Sasha sanoi.
"Yks poika" tarkensin.
"Mut sitäki komeempi" Anna huokaisi. Nauroin tytöille ja nousin ylös.
"Tuleeks joku uimaan?" Kysyin. Sasha jäi vahtimaan tavaroitamme, joten menimme Annan kanssa veteen.

vaatteet ^^

 

//Sori tuli aika tylsä..

 

 

Hand in hand ~1

Harry:

Lueskelin lentokoneen lehtistä, kun huomasin lentoemännän saapuvan rivillemme.

"Kokis kiitos" Sanoin tuolle. Nainen hymyili ja ojensi minulle pienen tölkin ja muovisen kertakäyttömukin. Kiitin häntä nopeasti ja avasin tölkin. En jaksanut lukea lehteä, sillä siinä ei ollut muuta kuin mainoksia. Avasin kokikseni ja join sen melkein suoraan loppuun. Asetuin mukavasti penkkiin ja katselin vaaleita pilviä ikkunasta. Mietiskelin kaikenlaista, kunnes minua alkoi väsyttämään ja painoin silmäni kiinni.

"Lento 628 on saapumassa Los Angelsiin. Paikallinen saapumis aika on seitsemäntoista kolmekymmentäkaksi. Sää näyttää aurinkoiselta jopa 20 asteen lämpötila.." Heräsin kuulutukseen. Avasin silmäni ja venyttelin käsiäni. Laitoin tavaroitani hieman kasaan ja heitin tyhjän kokis tölkin roskiin. Turvavyö-valo alkoi palaa ja napsautin vyöni kiinni. Kone alkoi pikku hiljaa laskeutua suurelle lentokentälle. Yritin pitää korvat auki ja kirosin etten ollut ottanut purkkaa. Kone tömähti maankamaralle. Se rullasi vielä kenttää pitkin ja pysähtyi sitten. Turvavyö-valo sammui ja irrotin vyöni. Nousin penkistä ja ahtauduin käytävälle muiden joukkoon. Otin laukkuni ja menin ensimmäisten joukossa ulos.

Seisoin lentokentän laidalla matkalaukkuuni nojaten. Etsiskelin katseellani tuttua mustaa autoa, mutta ystäväni taisi taas olla myöhässä. Kaivoin laukustani aurinkolasit, ja laitoin ne päälleni. Otin kännykkäni taskusta ja avasin sen. Siirsin sen oikeeseen aikaan. Samassa tuttu auto kaahasi eteeni ja sisältä esiin tupsahti kukapa muukaan kuin herra Payne.
"Mitä jätkä?" Liam naureskeli ja halasi minua velimäisesti. Heitin matkalaukkuni takakoppaan ja menin istumaan etupenkille. Juttu alkoi heti ja juttelimme melkein kaikesta maan ja taivaan välillä.

Saavuimme noin tunnin päästä Liamin asunnolle, joka oli mukavan kokoinen omakotitalo. Olin ottamassa matkalaukkuani takakopasta, kun Liam tuli viereeni.
"Haz, Tracey on muuten mun tyttöystävä" Liam sanoi ja kännyin katsomaan häntä.
"Ei sit tullu mieleen kertoa?" Kysyin huvittuneena. Hän kohautti olkapäitään ja lähdimme polkua pitkin taloon päin. Ovi aukesi juuri kun saavuimme portaille oven eteen. Brunette pitkä tukkainen tyttö seisoi oven edessä ja hymyili Liamille. Nuori pari suuteli, ja tungin heidän ohitseen sisälle.
"Tervetuloa!" sanoin itselleni ja heitin kenkäni eteiseen. Menin käytävän kautta olohuoneeseen.
"Hei sinä kuka ikinä oletkin, kengät hyllylle!" Kipakka huuto kuului eteisestä. Naurahdin ja menin takaisin eteiseen. Tracey osoitti kenkiäni keskellä tietä.
"No, sä kun nyt siinä seisotkin, nii laittaisitko ne siihen hyllyyn?" sanoin. Tracey tuhahti ja laittoi kenkäni hyllyyn.
"Ai niin, Tracey, tässä on Harry ja Haz tässä siis Tracey" Liam esitteli meidät. Virnistin tytölle ja lähdin takaisin olohuoneeseen. Lösähdin vaalealle sohvalle. Otin rennon asennon ja laitoin telkun päälle. Valitsin jalkapallo-ottelun.
"Jaahas" Traceyn ääni kuului takaatani. "Täällä sitten ollaan ihan ku kotonaan" Hän sanoi ja siirsi jalkani lattialle sohvalta.
"Toinen koti" sanoin vinkkasin silmääni. Tracey tuhahti ja vaihtoi kanavaa. Nappasin kaukosäätimen häneltä.
"Hei ei tätä!" Tracey kiljui ja Liam ilmestyi ovelle.
"Mitä te teette?" Liam ihmetteli.
"Toi kiusaa" Tracey väitti. Katsoin Liamia "todellakin"-ilmeellä.  Liam pyöräytti silmiään ja palasi takaisin keittiöön. Hän kuitenkin palasi heti takaisin oven suuhun.
"Riisiä vai pastaa?" Hän kysyi ja vastasin empimättä:
"Pastaa"
"Riisiäpäs" Tracey väitti vastaan. Liam nauroi.
"Sori, Haz oli eka ja se on vieras" Liam sanoi ja katosi keittiöön. Tracey jupisi jotain itsekseen ja vaihdoin kanavan taas jalkapalloon.

Kahden tunnin päästä istuimme vieläkin sohvalla ja juttelimme Traceyn kanssa.
"Syömään!!" Kuului keittiöstä. No vihdoin! Tracey juoksi keittiöön ja menin hänen perässään.
"Liam!" Tracey valitti. "Harry kiusaa" Tuo sanoi ja halasi Liamia.
"Enhän! Se oli vitsi toope" Naurahdin ja istuin pöytään. Söimme ja juttelimme lähinnä Liam ja minä kuulumistamme. Tracey söi hiljaa yksinään ja osallistui välillä keskusteluun.

Seuraavana aamuna heräsin auringon paisteeseen. Voisiko paremmin herätä? Nousin ylös ja heitin valkoisen peiton lattialta sängylle. Katsoin kelloa, joka näytti kahdeksaa. Venyttelin käsivarsiani hieman ja laitoin ensimmäisenä tulevat vaatteet päälleni. Menin hiljaa ulos huoneestani ja hiippailin Liamin huoneen ovelle. Sieltä kuului kuorsausta, joten hän varmaan nukkui vielä. Tai no, eihän sitä koskaan tiedä vaikka hän kuorsaisi valveilla. Nauroin hiljaa ajatukselle ja hiivin alakertaan. Nappasin lompakkoni, puhelimen ja aurinkolasit ja laitoin kenkäni jalkaan. Menin ulos, jossa aurinko porotti jo lämpimästi. Päätin mennä kävellen keskustaan, ei siellä varmaan vielä mitään ruhkaa olisi. Lähdin kävelemään jalkakäytävää pitkin ja viheltelin itsekseni.

Olin keskustassa ja etsiskelin sopivaa kahvilaa, jossa voisin syödä aamiaista. Kävelin leveää kävelytietä, jonka reunuksilla kasvoi palmuja ja oikealla puolellani oli sininen meri. Sen aallot löivät rantaan. Jäin ihailemaan merta ja nappasin kuvakin. Vatsani kuitenkin murisi joten päätin jatkaa matkaani. Muutaman kymmenen metrin pääsä näkyi houkutteleva kahvila, joten suunnistin sinne. Yhtäkkiä kuitenkin törmäsin johonkin ja se joku kaatui maahan.
"Ups, sori" Sanoin ja katsoin maahan. Punatukkainen tyttö aurinkolaseilla varustettuna katsoi kenkiäni kummastuneena. Samassa hän heräsi taas nykyhetkeen.
"Ai anteeksi" Hän sanoi ja autoin hänet ylös. Otin aurinkolasini pois päästäni ja tyttö pyyhki vaatteitaan. Sitten hän nosti katseensa minuun. Katsoin häntä alas päin.
"Oon muuten Karoline, mut sano vaan Karo" tyttö sanoi. Nyökkäilin. Karoline katsoi minua kysyvänä ja halusi kuulla nimeni.
"Olen Harry" Sanoin silmääni vinkaten.

Hand in hand ~ esittely

Päätin siis tehdä Harry-ficcin ja esittelen sitä nyt vähän. Pelkään kauheesti, että paljastan jotain liikaa, mut kommentoikaa toki mielipiteenne tästä :D

**

Harry vierailee joka kesä hyvän ystävänsä Liamin luona Los Angelsissa. Myös tänä kesänä Harry lähtee Lossiin viikoksi. Kaikki ei kuitenkaan ole siellä kuin ennen. Liamilla on tyttöystävä, joka pitää Harryä ylimielisenä naisten naurattajana, ja Liamkin on muuttunut. Harry viettääkin enemmän aikaa kaupungilla, ja tutustuu erikoiseen tyttöjengiin. Harry lähtee suunnitelmien mukaan kuitenkin takaisin kotiin Lontooseen. Yllättäen Harry palaa Lossiin muutaman viikon kuluttua ja on jäädäkseen. Onko Stylesillä jokin muukin syy vierailla Los Angelsissa, kuin paras ystävä ja kaunis kaupunki? 

*Henkilöt:*

Harry:

Liam:

Tracey:

Liamin tyttöystävä.

*Tyttöporukka*

Anna:

Karoline:

Sasha:

-En jaksanu selittää noit paljoo, mut kaikki on noin 20-21 vuotiaita ja asuu Lossissa ja jotai sellast- (Oolipas todella hyvä esittey..)

Take the rain away ~5

Niall ei olisi halunnut herätä seuraavana päivänä. Kyllä häntä väsyttikin, mutta kun hän aukaisi silmänsä, hän muisti heti mikä päivä tänään oli. Mian hautajaiset. Niall kaivautui peiton sisälle, mutta hetken päästä Louis tuli huoneeseen. Hän repäisi peiton lattialle ja pakotti Niallin ylös sängystä.
"Sä tiiät, et mitä nopeemmin se alkaa, se on nopeemmin ohi" Louis lohdutti. Louis oli ollut Niallia lukuunottamatta läheisin Mian kanssa pojista. Mian perhe oli halunnut, että Louis tulee myös hautajaisiin. Nialllilta oli pyydetty pitämään jokin puhe. Niall oli unohtanut sen kokonaan ja alkanut eilen illalla miettiä yhdentoista aikaan puhetta, josta ei tietenkään tullut mitään. Louis melkein veti Niallin nukkumaan. Niall ei saanut unta ennen neljää, joten nouseminen tuotti vaikeuksia senkin takia.

Louis raahasi Niallin aamupala pöytään, jossa oli hyvännäköistä ruokaa. Niall otti vähemmän, kuin olisi normaalisti ottanut, mutta ruoka ei vain maistunut. Niall katosikin nopeasti ruuan jälkeen vessan ja meni virkistävään suihkuun. Hän tuli suihkusta saunatakki yllään ja meni huoneeseensa. Hän katsoi inhoten mustaa pukua, joka roikkui kaapin ovessa. Niall laittoi sen huokaisten päälleen. Hän katsoi itseään peilistä ja vilkaisi samalla kelloa. Sen pölyiset viisarit osoittivat kahtatoista. Samassa Louis koputti raollaan olevaan oveen ja tuli sisään. Hänellä oli tumma puku päällä ja hiukset hieman siistimmin kuin yleensä.
"Oletko valmis?" Hän kysäisi Niallilta, joka laittoi hiuksiaan vielä.
"Joo, mene vain, tulen kohta perässä" Niall sanoi ja jäi muka vielä laittamaan kenkiään. Louis meni ulos ja Niall varmisti vielä, ettei hän nähnyt. Niall istuutui sängylle ja avasi hitaasti yöpöydän alimman laatikon.  Niall otti varoen liinan pois jonkin laatikon päältä. Sen alta paljastui tumma pieni rasia. Niall otti sen ja puhalsi pölyt pois sen päältä. Niall meinasi avata sen, mutta laittoikin sen vain taskuunsa. Pihalta kuului tööttäys ja Niall kiirehti autolle.

Auto matka kirkolle sujui hiljaisissa ja ankeissa merkeissä. Kun Niall ja Louis astuivat ulos autosta, Mian äiti Theresa melkein juoksi Niallin syliin. He olivat aina olleet hyvin läheisiä. Pojat ja Theresa menivät muiden mukana kirkkoon. Ennen kuin Niall astui kirkon suuresta portista sisään, hän huokaisi raskaasti. Muut olivat menneet edeltä, ja Niall tiuhensi tahtiaan. Hän käveli valkoisin kukkasin koristettua polkua pitkin eteen päin. Matka tuntui kestävän vuoden. Vähän matkan päässä ihmisistä, papista ja arkusta oli kolme soittajaa. Kaksi viulua ja yksi sello soitti rauhallista kappaletta, ja Niall moikkasi pienesti tutulle muusikolle. Niall käveli ihmisten luokse ja sai sääliviä katseita. Pappi alkoi melkein samantien puhua jotain, joita Niall ei kunnolla kuunnellut. Hän keskittyi vain pidättämään kyyneliään parhaimman mukaan.

Papin jälkeen Mian äiti ja isä pitivät lyhyen puheen.
"Mia syntyi tällaisena samanlaisena, synkkänä ja pilvisenä päivänä. Hän kasvoi nopeasti yhtä vahvaksi, kuin tämä maaperä. Mutta hän oli yksinäinen. Hän ei tiennyt, mikä hänen päämääränsä olisi. Hän eli päivä kerrallaan, kunnes tapasi erään, joka muutti hänen elämänsä" Mian isä kertoi ja käänsi lopussa katseensa Nialliin. Se oli merkki Niallin vuorosta.

Niall nousi ylös ja asteli eteen, arkun viereen. Häneen ei iskenyt paniikki, hän ei ollut miettinyt minkään laista puhetta. Häntä ei enää edes itkettänyt. Louis ojensi hänelle kitaran. Niall pujotti remmin kaulaansa ja alkoi soittamaan. Hän lauloi samalla ja katseli ihmisiä. Suurin osa pyyhki kyyneliä nenäliinoihin ja yritti hymyillä Niallille. Niall lopetti kappaleen ja laski kitaran vierelleen.

Hän oli hiljaa muutamia minuutteja. Sanoja vain ei ollut. Niall katsoi kaukaisuuteen, ihmisten yli metsän laidalle. Sinne hän tuijoti kauan, kuin sanat olisivat löytäneet tiensä Niallin suuhun sillä tavalla.
"Kaikki ei aina ole suunniteltua. Kun ensimmäisen kerran tapasin hänet, olin hänelle vain yksi kitaran rämpyttäjä. Silloin en vielä tiennyt, että tuo tyttö muuttaa koko elämäni. Jossain kohtaa sitä vain valaistuin, ja huomasin olevani rakastunut. Tiesin, etten pystynyt elämään ilman häntä, joten..." Niall puhui. Hän kaivoi taskustaan samettisen rasian ja ihmisten joukosta kuului hämmästyksen huokaisuja. "Minun piti pyytää häntä kihloihin, mutten..." Niall sanoi ja näytti sormusta kaikille. Aurinkokin ilmestyi pilvien takaa. " En ikinä saanut tilaisuutta" Niall sanoi ja purskahti itkuun. Louis ja Theresa tulivat lohduttamaan häntä, mutta Niall pyyhki kyyneleensä syrjään.
"Rakastan sinua, Mia" Niall sanoi ja laskeutui arkun ylle. Niall laski sormuksen arkun päälle ja kuiskasi: "Hyvästi".

Niall ja Louis auttoivat arkun laskemisessa maahan ja jousi orkesteri alkoi taas soittaa. Arkku laskeutui maahan ja sinne se jäi pysyvästi.

Niall käveli Theresan kanssa kukkulalla.
"Mia Johnsson. Syntynyt nauramaan, sai aina auringon esille" Theresa sanoi.
"Ja hän sai aina sanoa viimeiset sanat" Niall sanoi ja naurahti. Theresa nauroi ja halasi Niallia lempeästi.

// Jee sain vihdoin tän loppuun :D

Take the rain away ~ 4

Niall istui muoden poikien kanssa yhteiskämpän olohuoneessa. Harry laukoi vitsejä tiuhaan tahtiin, vaikkei kukaan oikeastaan nauranut niille yhtään. Niall ei ollut sanonut sanaakaan. Hän oli niin uppoutunut ajatuksiinsa, ettei edes huomannut muiden touhuja. Ei ollut hankala arvata mitä hän ajatteli. Niall oli nähnyt Mian toissa päivänä hänen huoneessaan. Ensin hän ajatteli, että se oli jokin näky, mutta Niall nautti joka hetkestä hänen kanssaa, oli Mia sitten aave tai ei.  Hän havahtui vasta kun tunsi poskellaan jotain kosteaa.
"Niall..?" Joku lausui hänen nimensä. Niall pyyhkäisi kyyneleen nopeasti pois ja käänsi katseensa poikiin. Kaikki katsoivat häntä. Jopa Harry oli hiljaa. Niall huitoi käsillään ilmaa ja yritti sanoa jotain, mutta sanat takertuivat kurkkuun.
"Tuuks t-te s-sairaalalle?" Niall sönkötti. Pojat tuumivat asiaa hetken, mutta päättivät sitten tulla hänen mukaansa.

Keväinen ilma oli muuttumassa pikemminkin syksyiseksi. Pitkät puut heiluivat tuulessa ja tuuli sekoitti poikien hiukset. Niallin ehdotuksesta he olivat päättäneet mennä kävellen. Pojat kävelivät epämääräisessä rivissä asvaltti tiellä. Harry ja Zayn pitivät käsiään taskussa, Louis ja Liam juttelivat hiljaa. Niall oli eristäytynyt metrin päähän lähinnä kävelevästä Zaynistä. Niall koitti olla ajattelematta mitään, mutta vaikeaahan se on.

He saapuivat sairaalan portille ja menivät yksitellen sisään. Niall tuli viimeisenä. Harry selitti vastaanottoon jotain ja nainen johdatti meidät jonnekin vähän kauemmas. Matkalla laskin päiviä siitä. Viisi päivää. Voiko siitä olla jo niin paljon?  Nainen avasi meille oven pimeään huoneeseen. Hän sytytti valot ja meni sisälle. Nainen käveli hitaasti valkoisen sängyn vierelle ja laski liinan varoen alas.

Siinä vaiheessa Niall ei kestänyt enää. Ennen kuin nainen paljasti Mian elottomat kasvonsa, Niall juoksi ulos huoneesta. Hän juoksi pitkin käytäviä saaden lääkäreiltä toruvia ja huolestuvia katseita. Niall juoksi ulos sairaalasta. Hän jatkoi juoksua ulkonakin. Niall juoksi ja juoksi. Hänen kurkkuaan kuivasi, kyyneleet kirvelivät silmissä ja tuntui kuin keuhkot räjähtäisivät. Silti hän ei pysähtynyt. Hän juoksi monia katuja pitkin ja oikaisi joskus jonkin pellon kautta. Mitään ei ollut hänen mielessään.
Kun hän ei yksinkertaisesti enää pystynyt ottamaan askeltakaan, hän kaatui maahan.

"Niall" Kuului pieni ääni jostain. Niall käänsi kasvonsa tutun äänen suuntaan. Niall oli tukehtua. Mia seisoi hänen vieressään. Mia laskeutui alas ja auttoi Niallin ylös. Niall oli täysin sekaisin. Hän ei mitä sanoa.
"Mia.." Hän henkäisi. Mia hymyili myötätuntoisesti. Yhtäkkiä Niall huomasi olevansa ihan jossain muualla, kuin Lontoossa.
"Miksi?" Niall kysyi ja vuodatti kyyneleitä.
"Ei ole mitään syytä. Se vain tapahtui. Se ei ollut sinun syysi" Mia sanoi. Niall seisoi noin metrin päässä Miasta.
"Miksi juuri nyt?" Niall niiskautti. Mia kohautti olkapäitään.
"Mitä teen ilman sinua?!" Niall parahti lohduttomana. Hän katsoi syvälle Mian sinisiin silmiin.
"Niall, sun pitää pysyy vahvana. Mun perheen, teijän bändin ja fanien ja koko maailma takia" Mia sanoi. Niall ei vieläkään ymmärtänyt, miten Mia pystyi hymyilemään.
"Me tavataan vielä. Sen mä lupaan" Mia sanoi ja naurahti.
"Älä mee" Niall kuiskasi. "Me luvattiin selvitä tästä"
"Mä rakastan sua" Mia sanoi.
"Mäki sua" Niall sanoi. Hän hymyili vain Mian takia.
"Voinko mennä nyt?" Mia kysyi iloisesti hymyillen. Niall pudisti nopeasti päätään.
"Saanko soittaa sen kappaleen sun h-hautajaisissa?" Niall änkytti nopeasti.
"Saat, kulta" Mia sanoi. Mia hymyili leveintä hymyä, mitä kasvoilleen sai. Yhtäkkiä tuntui, kuin Niall laskeutuisi jostain alas päin. Koko ajan metri metriltä hän vajosi alas päin.

Niall tömähti kovaan maahan. Hän nousi ylös ja huomasi olevansa tasantarkkaan samassa paikassa, kuin äskenkin. Mihin Mia oli mennyt. Tai missä hän äsken oli ollut? Kaikki oli niin sekavaa, ettei Niall edes halunnut vaivautua ajattelemaan.
Toisin sanoen, Niall oli tyhjää täynnä. Hänestä ei ollut paljon enää mitään jäljellä. Vain ontto hymyilevä ulkokuori.

//Aika tylsä.. Haittaisko ihan kauheesti, vaiks tähän tulis enää pari lukuu, kosk mun mielestä tää oli aika iso virhe alkaa  kirjottaa tällästä. Vai tykkäättekö te? :D

Take the rain away ~ 3

//Älkää hämääntykö, päätin sittenki kirjottaa tällee "ei kenenkään" näkökulmasta. Ja korostetulla tekstillä olevat on niin ku mennyttä aikaa :D


Niall käveli poliisilaitokselta kotiin. Siellä oli mennyt monta tuntia ja kello oli jo yli seitsemän. Ulkona oli pimeää ja tihkutti hieman sadetta. Hän käveli pää painuksissa ja oli päättänyt mennä eri reittiä kotiin, mitä yleensä. Katulamput valaisivat tietä, jolle ilmestyi pikku hiljaa vesilätäköitä.Niall kääntyi toiselle tielle. Samalla sekunnilla hän katui sitä...

"Ota kiinni, jos saat!" Mia huusi nauraen. Niall ampaisi juoksuun ja olisi sillä vauhdilla voittanut MM- mitallin. Mia juoksi nauraen sivutielle  Niallin seuratessa perässä. Mian epäonneksi tie päättyi. Niall sai hänet kiinni ja nappasi hellästi hänen vyötäröltä. Niall käänsi Mian seinää vasten ja hymyili leveästi. 
"Sainpas" Niall sanoi voiton riemuisena ja Mia naurahti. He molemmat kuitenkin hiljentyivät ja katsoivat toista silmiin. Niall lähestyi Miaa sentti sentiltä. Sitten heidän huulensa kohtasivat. Se oli heidän ensi suudelma.

Niall perääntyi askel askeleelta. Paikka oli hänen muistoissaan. Tuntui, kuin siitä olisi vasta viikko. Mutta... Kohta kaksi vuotta oli kulunut Mian ja Niallin ensisuudelmasta. Ja se tapahtui juuri täällä. Se oli Niallille liikaa ja hän kääntyi nopeasti pois päin. Kaikilta salaa, hän kuitenkin toivoi olevansa vielä tuossa aikakaudessa.
Niall juoksi kyyneleet silmissä kotiinsa, pamautti ulko-oven kiinni ja purskahti itkuun kaatuen eteisen lattialle.
**
Seuraavana aamuna Niall heräsi eteisen matolta. Hänen silmänsä olivat ärtyneet ja hänen selkäänsä saattui. Niall nousi hitaasti ylös ja raahautui olohuoneeseen katsomatta itseään peiliin. Se olisi ollut ehkä liikaa. Niall istui sohvalle tiputtaen jotain lattialle. Niall nosti sen vaistomaisesti takaisin. Se oli Mian sininen huppari. Niall nosti sen syliinsä ja haistoi sitä. Hän hengitti Mian tuoksua keuhkoihinsa, niin paljon kuin pystyi. Sitten hän laski sen vierelleen, ja kuvitteli, että Mia istuisi siinä. Niall kietoisi kätensä Mian ympärille, eikä päästäisi ikinä pois. Niall pussaisi hellästi Mian poskea ja antaisi tämän nojata hänen olkapäähänsä.

Niall ei tiennyt, milloin oli viimeksi itkenyt näin paljon. Tai muutenkaan itkenyt. Kuintenkin tämä kaikki sai hänet vuodattamaan kyyneliä, joita olisi voinut muillekin jakaa.

Niall tuijotteli ikkunasta alkavaan kevätaamuun. Kaikkialla oli valoisaa. Linnut lauloivat puissa ja autoja ei juurikaan näin syrjässä liikkunut. Muutamat lapset leikkivät pihalla. Kumpa itsekin olisi vasta noin pieni.
 
Sitten hän keksi sen. Niall suorastaan lensi ylös sohvalta ja juoksi pää kolmantena jalkana yläkertaan huoneeseensa. Hän kaivoi laatikosta niin kovalla tohinalla, että kaikki olivat sen jälkeen sekaisin. Siinä Niallilla nyt oli  paperi ja kynä. Muuta laulun kirjoittamiseen ei sitten tarvitakaan.

Niall istui kirjoituspöytänsä ääressä ja koputti kynää pöytään hermostuneena. Sitten hän huokaisi ja painoi kynän paperiin. Kun hän kerran kirjoittamisen aloitti, siitä ei meinannut tulla loppua. Tekstiä tuli ja tuli, välillä Niall huokaisi äänekkäästi ja pyyhki jotain pois. Hän täydensi tekstiä, eikä tehnyt moneen tuntiin mitään muuta. Kynä sauhuten hän kirjoitti, kuin hänen koko elämänsä riippuisi siitä.

Sitten Niall nappasi akustisen kitaransa seinästä. Niall viritti sen korva kuulolla ja alkoi lisäämään melodiaa tekstiin. Ensin siitä ei meinannut tulle mitään, mutta kun hän pääsi siihen jyvälle, se valmistui hujauksessa. Niall kuunteli kokonaisuutta hiljaa. Teksti oli aika vahvaa, yskinäistä ja surullista. Niall harjoitteli vielä kerran melodian kitaralla, ja päätti sitten ottaa oikein "juhla oton".
"Some things are eternal
Some things pass away
But the light which comes
When the night is gone
Is not just called the day
Sometimes pain is useless
Sometimes pain is brief
But the fragile hope
That delays the loss
Is another word for peace
Take the rain away
Oh take the rain away" Niall lauloi hieman käheällä äänellään. Hän soitti lyhyet loppu soinnut ja oli tyytyväinen kokonaisuuteen. Hän jopa soi pienen hymyn teokselleen.

Niall lopetti soittonsa kauniiseen kitaran näppäilyyn. Se oli ensimmäinen kerta, kun Niall näki Mian itkevän. Mia yritti hymyillä, mutta teksti liikutti häntä vahvasti. 
"Älä itke. Saat mutki itkemään" Niall naurahti ja laski kitaransa alas. Mia hyppäsi Niallin kaulaan ja melkein rutisti tämä kuoliaaksi. Niallin vahvat kädet kietoutuivat Mian laihan vartalon ympäri melkein kaksi kertaa. Mia irrottautui Niallista ja sanoi:
"Se oli ihana" hän huokaisi. Niall hymyili. "Voitko soittaa vielä?" Mia pyysi ja risti kätensä. 
"En usko, sillä ajattelin tehdä nyt jotain ihan muuta" Niall sanoi ja painoi huulensa Mian huulille. Molemmat hymyilivät leveästi, eivätkä osanneet lopettaa sitä lainkaan. 

//Täst tulee nyt joku supermega surullinen stoori :'( halusin vaa jotenki kirjottaa vaihteeks tälläsen surullisen. Mut kommentteja, mielipiteitä? :)

Take the rain away ~ 2

Niall:

Pojat ryntäsivät huoneeseeni. Louiskin oli jostain ilmestynyt. Huone täyttyi heidän hätääntyneiltä huudoilta:
"Niall!" "Zayn lentää just Lossista tänne päin" "Mia on tuolla" Joku sanoi. Nousin nopeasti ylös.
"Missä?" Sähähdin. Pojat hiljenivät ja katsoivat toisiaan. Kun kukaan ei vastannut, katsoin heitä jokaista. Harryä, Louista ja Liamia.
"Tuota, Mia on tuolla toisessa huoneessa" Liam änkytti. Tajusin, mitä hän tarkoitti ja laskeuduin takaisin sängylle. Pojat kyselivät oloani, ja vastailin lyhyesti. Hetken päästä hoitaja tuli huoneeseen ja hääsi pojat ulos.
"Millainen olo?" Hoitaja kysyi.
"Ihan ok" Valehtelin. Hoitaja puhui jotain, mikä meni minulta kokonaan ohi.
"Voitte lähteä kotiin, jos siltä tuntuu" Hoitaja sanoi. Nousin ylös vähitellen ja vaihdoin puhtaat vaatteet, jotka olivat tuolilla. Pojat tulivat taas huoneeseen ja lähdimme vähin äänin pois. Tulin viimeisenä ulos, enkä juuri pystynyt ajattelemaan. En edes halunnut ajatella, koska se tulisi välittömästi mieleeni. Pysähdyin vielä kysymään hoitajalta yhtä juttua:
"Saanko nähdä.. Mian?" Kysyin katsoen hoitajaa.
"Se ei ole nyt juuri mahdollista. Tule huomenna yhdeltä" Hoitaja sanoi ja nyökkäsin. Juoksin poikien perään pidätellen kyyneliä.
"Mihi sä jäit?" Louis kysyi. En vastannut hänelle. Menimme parkkipaikalle. Pysähdyin auton eteen. Jäädyin kokonaan siihen. En pystynyt menemään sinne. Silmiini palasi se aikaisempi...

Musta kissa juoksi tien yli.
Mia menetti auton hallinan.
Auto keikkui kallionkiellekkeellä.
Takaluukku pamahti kiinni ja auto heilahti.
Mian kirkaisu.

Hätkähdin taas nykyhetkeen. Pojat katsoivat minua. Pudistin päätäni.
"Mä kävelen" Sanoin lyhyesti. Louis vilkaisi Liamia.
"Yksin" Lisäsin. Pojat menivät hiljaisina autoon ja Louis kaahasi pois hiekka pöllyten. Aloin kävelemään hitaasti kämpällemme päin. Oli ihan hyväkin, että sain vähän raitista ilmaa. Kävelin verkkaisesti pitkin tietä potkiskellen pikkukiviä.

Saavuin odotettua nopeammin kämpälle ja menin sisään huutamatta tervehdyksiä. Kävelin keittiön ohi. Huomasin pöydällä avonaisen, houkuttelevan suklaalevyn. Kävelin muina miehinä sen ohi ja kappas, levy katosi taskuuni. Kävelin ripeästi huoneeseeni ja läimäytin oven kiinni. Minua ärsytti, sillä siinä ei ollut lukkoa. Menin sängylleni ja haukkasin suklaata. Katselin inhoten kattoa ja mässytin suklaata. Raivostuttava seinäkello piti tyhmää tikitystä. Katsoin sitä murhaavasti, ajatellen, että se hiljenisi katseeni voimasta.

Jostain kuului tuttu kännykän soittoääni. Sitten se lakkasi.
"Joo, on hän... Ei todellakaan... No osaltaan, hän varasti Harryn suklaan, joten ei hän nyt ihan kuollut ole" Tuttu ääni sanoi naurahtaen. Kuuntelin oven läpi keskustelua.
"Joo, kerron kerron... Siis huomenna kello yksi. Joo, hei hei" Liam puhui selvästi jollekin vanhemmalle ihmiselle. Sitten hän lopetti puhelun. Samassa oveeni koputettiin.
"Älä tule" sanoin yrmeänä.
"Niall, ilmotan vaan, et poliisit pyysivät sua menee huomenna asemalla, kello yksi. Ne kyselee sulta vähän kaikkea" Liam sanoi raottaen ovea. Piilotin äkkiä suklaalevyn.
"Jaa" sanoin tuhahtaen. Liam huomasi suklaalevyn allani ja virnisti. Ennen kuin ehdin vastalausetta laukoa, hän oli jo mennyt. Otin suklaan ja söin taas muutaman rivin. Se hupeni yllättävän nopeasti.
"Liiiiam!!" huusin hänen peräänsä. Kului muutama sekuntia, kunnes ovi taas aukeni.
"Niin?" tuo kysyi oven raosta.
"Mä meen huomenna y-yhdeltä kattoo.. Sairaalaan" Änkytin. Liam astui sisälle.
"Mee sen jälkeen" Liam sanoi. "Sairaalaan sä ehdit myöhemminki" Liam sanoi. Minua epäilytti hieman, mutta nyökkäsin. Liam ei lähtenytkään pois huoneestani. Hän istui sängylle. Ei hän minua muuten haitannut, kunnes hän avasi suunsa.
"Mä en haluu lohdutusta tai sääliä" Vastasin tiukasti. Liam yritti väittää vielä vastaan, mutta passitin hänet ulos. Hän lähti huokaisten pois. Räsähdin sängylle ja sorruin itkemään.

Muutamien  päivien  päästä:

"Miten tulen pärjäämään ilman häntä?"
"Et mitenkään"
"Miksi minun piti päästää hänet rattiin?"
"Sen ku tietäis"
Miten yksi kissa voi pilata elämäni?"
"Tosi asia"
"Miksi tämän piti tapahtua juuri minulle?!"
"Luoja sen päätti"
Louis oli taas hyvä puhua. Hän sanoi kaiken vain suoraan. Ei kierrellyt tai keksinyt tekosyitä.
"Eli kaikki oli minun syytäni?" Muut olisivat vastanneet: "No eihän ollut" tai "Ei se ollut kenenkään syy" Mutta Louis William Tomlinson pukee ajatukset sanoiksi:
"Elämä on" Se sai minut vaan purskahtamaan raikuvaan nauruun. Kyyneleet valuivat suuhuni, kun nauroin vatsani kipeäksi. Louiskin hymyili minulle.
"Mitä mä teen?" Kysyin, kun sain rauhoituttua.
"Nyt vai kohta?" Louis kysyi ja heitteli palloa seinään. Istuimme sängylläni, molemmat itkien ja jutellen.
"Tulevaisuudessa" sanoin tuhahtaen tommon tyhmyydelle.
"Älä mieti niin pitkälle"
"Äskenhän sä käskit miettiä huomista!" Katselin turhautuneena Loun heittelyä.
"No se on eri asia. Nyt me ainakin mennään syömään Nandossiin" Louis sanoi ja heitti pallon seinään. Se pompahti liiankin kovaa ja lähestyi nyt kovaa vauhtia vesilasiani. Normaalisti olisin syöksynyt estämään sen. Nyt vain katsoin sitä rauhallisena. Pallo pamahti lasiin ja rikkoi sen sadoiksi sirpaleiksi.

 Noin minunkin sydämmelleni kävi.

 Katsoimme Louisin kanssa toisiamme ilmeettömänä. Kului monta sekuntia. Minuutteja. Sitten Louis sanoi:
"Näetkö, ei tuosta enää tarvitse murehtia. Se oli ja meni" Louis sanoi. "Se on historiaa. Huomenna se on muinaista, eikä sitä enää kukaan muista. Eikä kuulukaan"
"Tarkotatko, että meidän pitää unohtaa kokonaan M-mia?!" Huudahdin.
"Rauha. Ei tyhmä, se nyt oli vertauskuva. Hän jää tietenkin muistoihimme ja niin" Louis sanoi. Mietin hetken hänen äskeistä lausetta. Sitten käänsin katseeni häneen.
"Sä roisto menit ja rikotit ton lasin tahallasi!" Sanoin uskomattani.
"Tehty mikä tehty" Louis sanoi kohauttaen olkiaan. "Tule, muut oottaa" Louis sanoi ja samassa ulkoa kuului tööttäys. Nousin vastahakoisesti ylös ja vaihdoin nopeasti puhtaamman paidan. Sitten lähdimme ulos. Niiskaisin vielä ja suljin ulko-oven.

//Oon pahoillani, et täs nyt vähä kesti... :P

Take the rain away ~ 1

Niall:

Ei, tämä ei saa päättyä näin! Eihän tämä kaikki edes alkanut vielä! Miksi juuri minä? Kohotin katsettan hieman ja kyynel valahti poskeltani alas. Suolaiset kyyneleet kirvelivät poskessa olevassa haavassani. Pyyhin niitä varovasti kämmenselälläni pois ja huokaisin. Painoin silmäni kiinni.

Flasback:

" Niall mä yritän ajaa!" Mia huusi nauraen. Lopetin ilmeilyn, jolle Mia nauroi katketakseen.
"Ehkä mun on parasta, ettet sä aja ojaan" Naurahdin vitsillä. Mia näytti kieltä minulle. "Mä en ymmärrä, miten sä sait ajokortin, ku et edes osaa ajaa" Sanoin.
"Mä ajan paremmin ku sää!" tuo huudahti ja läpsäisi minua polvelle.
"Unissas" Naurahdin ja kuulin kun kännykkääni tuli viesti. Kaivoin puhelimeni takataskustani. Se meinasi lentää lattialle, kun Mia kaahasi talon kulmalta.
"Varovasti, pikkunen" Nauroin hänelle. Mia näytti taas kieltä ja keskittyi taas ajamiseen. Hänellä oli ollut ajokortti vasta viikon, enkä ollut kovin vakuuttunut hänen ajotaidostaan. Avasin viestin, joka oli Harryltä:
"Ootteks te jo tulossa, vai jääneet taas jonnekin nuoleskelemaan? Haz" Vastasin viestiin naurahtaen ja laitoin puhelimeni taskuuni.  Juttelimme Mian kanssa hetken jotain tavallista. Nauroimme toisillemme, muttemme voineet arvata, kuinka tärkeitä ne minuutit olivat toisillemme.

 Yhtäkkiä tien yli juoksi musta kissa. Seuraavia sekunteja en pystynyt ajattelemaan selvästi. Mia kurvasi äkisti oikealle, ettei ajaisi kissan päälle. Auto ajautui ulos tieltä ja auto pomppi kivien päällä. Löin pääni ikkunaan. Yritin kääntää rattia, sillä Mia näytti olevan aika paniikissa. Auto ei ollut enää hallinnassa ja pomppi kuhmuraisella maastolla. Yhtäkkiä eteemme ilmestyi rautainen aita. Sydämmeni pysähtyi ja lakkasin hengittämästä. Tuijotin eteeni, kuin siinä olisi ollut musta-aukko. En tuntenut mitään. Auto iskeytyi oikea kylki edellä aitaan ja pysähtyi siihen. Ikiajoiksi.

  Räväytin silmäni auki. Edessäni oli säröillä oleva tuulilasi. Tunsin pistävää kipua poskessani. Kokeilin sitä ja parkaisin kivusta. Kokeilin liikuttaa raajojani hieman. Kaikki tuntuivat olevan kunnossa. Käänsin hitaasti päätäni oikealle. Hahmo istui kärsivä ilme kasvoillaan vieressäni. Kohotin kättäni hieman, mutta tunsin auton liikahtavan. Katsoin ulos rikkoutuneesta ikkunasta ja henkeni salpaantui. Olimme kuin jossain kauhuelokuvassa. Auto keikkui jyrkän kiellekkeen päällä. Auto voisi koska vain kallistuia eteenpäin ja lähteä vierimään alas jyrkkää mäkeä. Rautainen aita oli haljennut iskun voimasta. Käänsin katseeni viereeni.
"Mia, herää!" Huusin häntä. Yritin olla mahdollisimman paikallani ja pysyä rauhallisena. Ravistelin Miaa ja samassa auto vierähti hieman eteenpäin. Kiviä vieri alas mäkeä. Hengitin pätkissä ja yritin saada Mian hereille. Samassa hän avasi silmänsä.
"Niall... " Mia voihkaisi. Hän katsoi ympärilleen ja huomasi kauhistuksekseen saman kuin minä äsken, olimme kallion jyrkänteellä.
"M-meidän täytyy mennä ulos" Sanoin värisevällä äänellä. Yritin hengittää mahdollisimman syvään, etten ala panikoimaan. Huomasin Mian jalassa verisen haavan. Hän puristi sitä kädellään.
"Pääsetkö sä ulos?" Kysyin häneltä rauhallisena.
"Niall, en! Mua sattuu, sä et voi jättää mua tähän!" Mia kiljui, kun olin avaamassa oveani.
"Shh.. rauhoitutaan nyt" Käskin häntä ja itseäni. Otin Mian kädestä kiinni.  "Yritä mennä varovasti ulos nyt" Sanoin hänelle. Näin kyynelten kohoavan hänen silmiin. Mia nyökkäsi ja yritti hitaasti avata ovea. Hän yritti avata ovea, muttei se auennut. Äkkiä auto taas liikahti ja Mia parkaisi.
"En mä pääse ulos!" Hän parahti. Mietin hetken, mitä nyt pitäisi tehdä.
"Okei, mä meen ulos, ja sä pysyt täällä" sanoin.
"Minne mä tästä katoaisin" Mia vitsaili kyyneleet silmissä. Naurahdin pienesti ja laskin käteni hänen poskelleen.
"Mä kierrän sun puolelle ja autan sut ylös" Sanoin. Mia nyökkäsi hiljaa. " Me selvitään" sanoin ääni väristen. Pussasin Miaa nopeasti ja irrottauduin sitten hänestä. Menin rauhassa ulos ovesta, mutta auto liikahti vähän taas alas päin. Mia oli valkoinen kuin aave ja tuijotti järkyttyneenä alas pudotukseen. Pienet kivet vierivät alas jyrkkää mäkeä. Kiiruhdin hänen puolelleen ja katsoin häntä rikkoutunesta ikkunasta. Ränkytin ovea, mutta se pysyi päättäväisenä kiinni. Huohotin hätääntyneenä, kun auto taas kääntyi nokka kohti pudotusta.
"Mia, m-mä katon, jos takakopassa on jotain, millä saan tän oven auki" sanoin varovasti. mia nyökkäsi. Katsoin hänen vaaleita kasvojaan.
"Mä myönnän, et oon surkee ajaja" Mia sanoi hymyillen pienesti.
"Niall, mitä ikinä tuleekaan tapahtumaan, mä rakastan sua ja-" Mia aloitti.
"Me selvitään!" Sanahdin kyyneleet silmissä. Mia kurottautui silittämään poskeani kädellään.
"Mäki rakastan sua" Sanoin hiljaa.
"Älä ikinä unohda mua, Niall. Mä rakastan sua ylikaiken. Sano se myös kaikille muille meijän ystäville ja mun perheelle" Mia sanoi haikeana.
"Kulta, sä et oo menossa minnekään!" Sanoin ja annoin suolaisten kyynelten virrata poskillani. "Mä haen nyt jotain rautaa, millä saan tän oven auki" Sanoin ja nousin ylös. Juoksin takakopalle ja avasin sen nopeasti. Liian nopeasti. Auto heilahti kovaa. Hengitykseni pysähtyi. Veren kierto lakkasi. Soluni murenivat. Sydämmeni kuoli.  

Ainoa sana, minkä kuulin, oli nimeni, joka tuli hänen suustaan huudahduksena. Hänen, jonka hymyä ja naurua rakastin. Hänen, joka saa minut aina iloiseksi. Hänen, joka muutti elämäni. Mia. Oli. Nyt. Poissa.

Flasback end

Kuulin auton ääntä ja huolestuneita huudahduksia.  En jaksanut nostaa päätäni polvistani.
"Niall?!" joku huusi kaukaa. Tunsin jonkun juoksevan luokseni. "Mitä tä-!" tuttu ääni sanoi. Hän jäätyi, kun näki sen. Joku toinen istui viereeni.
"Niall, missä Mia on?" Liam kysyi vierestäni. Kohotin päätäni hitaasti. Katsoin ensin Liamiin ja sitten Harryyn, joka tuijotti alas. En pystynyt sanomaan mitään. Katsoin alas kallion jyrkänteeltä. Liam katsoi myös sinne, ja järkytys kohosi hänen kasvoilleen. Liam nousi seisomaan ja samassa kaivoi kännykkänsä taskustaan. Harry seisoi vieläkin paikoillaan.
"Niall... O-Onko M-mia tu..." Hän änkytti. Jouduin nyökkäämään. Harry laskeutui alas maahan viereeni. Purin huultani, jotten alkaisi itkemään enempää. Se kuitenkin epäonnistui ja pian löysin itseni Harryn lohduttavasta kainalosta. Liam hölkkäsi taas luoksemme ja höpötti jostain ambulanssista ja Miasta. Heti kun kuulin hänen nimensä, kymmenen uutta kyyneltä löysi tiensä poskilleni. Ne tippuivat veriselle ja märälle paidalleni. Liam nojautui tutkimaan poskeani, joka kyllä sattuikin ihan hirveästi. Minuuttien hiljaisuuden jälkeen kuului kaukaata hälytysajoneuvojen ääniä. Nojasin polviini ja tuijotin alas kuolemaan.

Liam:

Istuimme Harryn kanssa sairaalan kovilla epämukavilla penkeilla. Niall oli tuotu tänne. Ei kai hänelle ollut mitään muuta tapahtunut, kuin lasin siru poskessa. Hän taisi kyllä olla aika shokissa, kuten me kaikki. Palokunta jäi hinaamaan autoa ylös ja ambulanssi miehet hakisivat Mian ruumiin alhaalta. Palomiehet sanoivat hänen kuolleen välittömästi, 50 metrin pudotuksessa. Järkyttävää. Osaan vain kuvitella, miltä tämä tuntuu Niallista. Tunsin puhelimeni värisevän taskussani ja kaivoin sen sieltä hitaasti. Tunnistin tutun pärstän ruudulla ja vastasin latteasti:
"Mo"
"Mitä jätkä?" Louisin pirteä ääni kantautui toisesta päästä.
"Lou, kaikki ei oo nyt kohillaan. Pääseks sä tulee tänne sairaalaan, ni selitetään sulle?" Kysyin häneltä. Louis hämmentyi, mutta sanoi tulevansa heti kun kerkisi. Lopetin puhelun ja tiputin puhelimeni pöydälle. Harry luki jotain naisten aikakausi lehtiä. Ei hänelläkään kaikki piuhat olleet kohdillaan. Otin lehti korista jonkun vääntyneen lehden, en edes katsonut, mikä se on. Lehti paljastui urheilu lehdeksi. Valitsin siitä jonkun jalkapallo aukeaman. Joku oli kaatanut siihen kahvia ja paperi oli käpristynyt hieman. Nojasin seinään ja lueskelin lehteä tylsistyneenä.

// vähän ehkä lyhyt, mut kommentteja? :)

Why do you hate me 10

"Senkin sika!" huusin ja yritin rimpuilla irti naruista.
"Etkö parempaa haukkumanimeä keksi?" Jonathan nauroi. Viettely voimani ei ollut tehonnut tällä kertaa Jonathaniin, kuten silloin kerran... Hän oli solminut minut tiukasti kiinni tuoliin ja tutki nyt tavaroitani.
"Ei. Asia suoritetaan suunnitelmien mukaan. Kello kaksitoista. Täys tuho" Jonathan sanoi kuulokkeeseensa. Katsoin miestä tummasti. Jonathan nousi ja käveli verkkaisesti edessäni. Hän huomasi töllötykseni ja tuli luokseni. Jonathan kumartui ylleni ja katsoi minua pitkin nenän varttaan. Jonathan silitti karhealla kädellään poskeani.
"Meillähän oli hauskaa silloin ennen" Jonathan sanoi. En voinut vastustaa kiusausta, vaan syljin hänen naamaansa. Aloin  nauramaan, kun Jonathan yritti pyyhkiä sylkeä naamastaan.
"Aivoton pask-" Jonathan aloitti.
"Shh!" Keskeytin hänet. "Muista mitä opetit, eipäs kiroilla" sanoin näsäviisastellen. Jonathan katsoi minua inhottavasti, ja tiesin, että hän juoni jotain. Pääsisin kyllä helposti pois näistä köysistä, se ei ongelma ollut. Halusin vain vähän pitää hauskaa. Oli minulla toinenkin salainen ase, jonka käyttäisin sitten myöhemmin... Tiesin yhden asian, jota kukaan muu ei tiedä...
"Missäs vaiheessa sä lopetit ne opettajan hommat?" kysyin virnuillen. Jonathan kääntyi nopeasti minuun ja tuli silmän räpäyksessä eteeni.
"Jos sä mainitsetkin sitä, niin saat olla varma, et kostan samalla mitalla" Jonathan sihisi.
"Vastaa mun kysymykseen" Pyysin.
"Ole hiljaa. Tiiät hyvin, etten voinu jatkaa enää sen jälkeen" Jonathan sanoi huokaisten.
"Sinusta tuli siis sen lyhyen kemian opettaja uran jälkeen, tällainen pahis" Sanoin ärsyttäen Jonathania. Hän mulkaisi minua. Jonathan selaili jotain papereita hetken ja istahti tuolille. Hän katseli minua arvioivasti. Näytin kysyvältä.
"Sähän olet aika etevä työssäsi. Mitäs sanoisit, jos tulisit tänne töihin?" Jonathan kysyi. Mitäh?! No joo, en todellakaan! Mutta päätin käyttää Jonathanin sinisilmäisyyttä kerrankin hyväkseni.
"Ööh no sopiihan se" Sanoin muka miettien. Jonathan näytti tyytyväiseltä.
"No sepä hyvä. Kun nyt olet siinä, niin voisit vaikka aloittaa heti" Jonathan sanoi. Nyökkäsin.
"Selvitä Aberdeen koulun nykyisen rehtorin puhelin numero" Hän sanoi.
"Päästä mut eka irti" Sanoin. Onneksi olin joskus teatterissa, osaan näytellä. Jonathan käveli luokseni ja kumartui ylleni. Hän avasi solmut oikein hitaasti ja päästi minut ylös.
"Anna mun reppu" Käskin. Jonathan antoi sen minulle. Kaivoin minitabletin esiin ja näpytin siihen lukituskoodin.
"Mitä teet?" Jonathan kysyi.
"Etsin rehtorin puhelin numeron, kuin käskit" sanoin katsoen häntä hiusteni alta. Jonathan nyökkäsi ja syventyi taas lukemaan jotain. Huomasin Zayniltä tuleen viestin: "Missä viivyt?" Vilkaisin nopeasti Jonathaniin. Lähetin hänelle nopeasti vastauksen: "Jonathanin joukko hyökkää kello 12.00 Aberdeen kouluun. Pysäyttäkää ne, ja tulkaa sit hakemaan mut täältä niiden leiriltä. xC" Jonathan ei huomannut viestittelyäni, onneksi. Hain nopeasti rehtorin puhelin numeron.
"Jonathan?" sanoin ja näytin hänelle numeron.
"Kiitti. Käyn soittaa muutaman puhelun" Jonathan sanoi. Hän hipaisi kättäni ohi mennessään. Se ei tuntunut enää miltään. Niinkuin silloin ennen. Jonathan katsoi minua sinisillä silmillään.Sekään ei tuntunut enää miltäkään. Jonathan hymyili ja katosi ulos. Yksi asia minut sai hymyilemään. Olin vihdoinkin päässyt siitä yli. Tai siis hänestä.

Jonathan:
Ei ei ei!! En saa tehdä tätä. En itselleni tai hänelle. Nojasin kodan seinämään ja annoin tuulen hyväilla ihoani. Huokaisin itsekseni. Miksi? Miksi minulla pitää olla vieläkin tunteita häntä kohtaan? Miksei rakastamista vain voi lopettaa? Puuskahdin ja soitin Peterille. Kerroin hänelle, että Cherry tuli meille töihin. Hän ei tuntenut Cherryä, joten hän suhtautui siihen ihan okei. Seuraavaski soitin rehtorille. Sanoin hänelle, että kaupungin toisella laidalla hänen vaimonsa ja lapsensa olivat joutuneet onnettomuuteeen. Hän lähti pää kolmantena jalkana sinne. Naurahdin itselleni ja menin takaisin sisälle. Cherry puhui jonkun kanssa puhelimessa. Olin kieltänyt häntä soittamasta kenellekään. Cherry huomasi minut ja sanoi puhelimeen:
"Nähään, muru" Sitten hän lopetti. Katsoin häntä vihaisena.

Cherry:
Jonathan lähestyi minua uhkaava ilme kasvoillaan. Samassa hänen kännykkänsä pirahti soimaan. Jonathan vastasi siihen ja jätti minut rauhaan.  Toisesta päästä kuului huutoa, ja Jonathanin täytyi pitää puhelinta kaempana hänen korvastaan. Nauroin hänelle ja Jonathan näytti keskaria ja kääntyi pois pääin minusta.
"Rauhotu Peter!" Jonathan huudahti. "Että mitä?!" Jonathan huudahti. Hän kuunteli hetken tämän Peterin puhetta ja kääntyi sitten minuun kasvot valkeina."Asia erityisen selvä" Jonathan sanoi ja katsoi minua edelleen tuimasti. Sitten hän lopetti puhelun.
"Sulla on varmaan jotain tekemistä sen kanssa, että kaksi agenttia on estänyt puuhamme ja paljastanut meidät poliisille.Nyt heidät on pidätetty ja mua etsitään" Jonathan sanoi ja lähestyi minua. Yhtäkkiä huomasin, että olin kulmassa jumissa Jonathanin ahdistellessa minua. Hän painoi minut seinää vasten ja piti käsiään toinen toisella puolella ja toinen toisella.
"Cherry, mä rakastan sua vieläkin" Jonathan sanoi. Se oli se viimeinen pisara.
"Ja paskat!" Huudahdin ja potkaisin häntä jalkojen väliin. Hän perääntyi ja voihki kivusta. Nappasin nopeasti reppuni ja pamautin sillä Jonathania päähän. Jonathan makasi maassa ja kävelin hänen luokseen.
"Sä olit joskus ihan siedettävä" sanoin. "Millon susta tuli tollanen paskiainen?" kysäisin ja potkaisin häntä kylkeen. Nautin hänen satuttamisestaan. Hän oli tehnyt sitä minulle niin monta kertaa.
"Lopeta!!" Jonathan huusi. Opin häneltä muutaman uuden kirosanan, kun hän niitä siinä luetteli. Yhtäkkiä ovi lennähti auki.
"Kädet ylös!" Mies ääni huusi. Käännyin ympäri. Samassa, en tiedä miten se kävi, mutta Jonathan oli kimpussani. Kaaduin lattialle, se takiainen selässäni. Hän yritti hakata minua, mutta se muuttui tasavertaiseksi painiotteluksi.
"Irti hänestä" sama mies käski. Nousin seisomaan Jonathan selässäni.
"Kuka sä luulet olevas?" Jonathan kysyi.
"Zayn, Cherryn tyttöystävä" Zayn sanoi. Kohotin toista kulmaani ja pudotin Jonathanin selästäni.
"Mä en tiennytkään, et oot mun tyttöystävä" sanoin virnuillen. Zayn purskahti nauruun ja tuli juosten luokseni. Jonathan ei enää jaksanut tai halunnut nousta lattialta. Hän vain hakkasi itkien lattiaa. Kummarruin hänen ylleen.
"Sori, Jonathan rakas, mulla on toinen. Enkä tuu kaipaamaan sua" läpsäisin häntä vielä poskelle ylpeänä. Zayn oli vähän pihalla, mutta virnisti. Suutelin Zayniä pitkään, kuunes joku pyyhälsi taas ovesta sisään.
"Anteeks Cherry, oon niin pahoillani en tienny et Jonathan on täällä ja-" Jasmin aloitti, mutta tukin hänen suunsa.
"Ei se mitään. Soittiks joku poliisit?" Kysyin halattuani Jasminea.
"Jep" Zayn sanoi ja näytti ulkona olevaa jeparia. Poliiseja juoksi sisälle ja he ottivat nyyhkyttävän Jonathanin käsirautoihin.
"Koko nimi?" Poliisi kysyi.
"Jonathan Br-" Jonathan aloitti.
"Hetkonen, hänen oikea nimensä on Jonas Miller" täsmensin poliiseille. Pollari nyökkäsi ja Jonathan, siis Jonas katseli minua murhaavana.
"Mä vielä kostan tän..." Hän mutisi.
"Unissas" sanoin ja nojasin Zaynin kylkeen. "Keksisitpä muuten huonon salanimen" sanoin ja Zayn naurahti. Jonas mulkaisi meitä vielä kerran, kunnes poliisit veivät hänet pois.
"Onko teillä kaikki kunnossa?" Vanhempi konstaapeli kysyi.
"On, kaikki raajat tallella" sanoin vitsaillen. Jepari naurahti.
"Tässä teille palkkio vielä" Poliisi sanoi ja ojensi isoa seteli nippua.
"Hmm, me voitais ottaa kyllä jotain muuta.." sanoin mietiskellen ja katsoin komeaa poikaystävääni.
**
"Kenen idea oli lähteä noitten kahen kanssa kylpylähotelliin?" Jasmin huokaili altaan toisesta päästä. Irrottauduin Zaynistä ja nauroin.
"Mun idis" Alan ja Jasmin huokaisivat ja päättivät mennä jonnekin toiseen altaaseen. Olimme siis lähteneet kylpylähotelliin pienelle lomalle. Alankin oli tullut mukaamme.

Zayn leikki vedellä vieressäni. Hän piirteli veteen pieniä ympyröitä. Sitten hän käänsi katseensa minuun.
"Haluutko kertoa sun ja Jonaksen väleistä?" Zayn pyysi. Mietin hetken.
"En oikeastaan. Meillä vain oli sellainen tyhmä opettaja-oppilas suhde, joka kesti varmaan kaksi viikkoa. Hän jätti minut aika raa'alla tavalla. En ole sitten sen jälkeen seurustellut, tai ollut muutenkaan kiinostunut pojista" Selitin ja katsoin vettä. "Kunnes sitten tapasin sinut" Sanoin kirkkain silmin ja katsoin Zayniä. Zayn hymyili ja nojautui lähemmäksi. Kun Zayn painoi huulensa omilleni, tunsin vihdoin valitsevani oikein. Zayn irrottautui ja sanoi ne kolme pientä sanaa:
"Mä rakastan sua"
"Rakastan sua enemmän" sanoin hymyillen ja suutelin häntä uudestaan.

// The End! Mitäs tykkäsitte?
Oke, täst tuli aika lyhyt kokonaisuudessaan, mut sain jo idean seuraavaan ja mun mielest tähän oli hyvä lopettaa. Eli jos tohon kyselyyn ei tuu enää enempää äänestyksiä, niin teen Niallista :D