Because of you 3

Huh, vihdoin kaikki hyllyt oli järjestetty. Kellonki oli jo kaksi. Olin toki pitänyt ruokatauon välissä, mutta silti siihen meni ihmeellisen kauan aikaa. Yksi kärttyisä asiakas odotti kassalla ja annoin hänelle nopeasti kortin. Sitten tuo lähti pukuhuoneeseen. Koko aamun täällä oli käynyt kummallista väkeä. Kaksi ulkomaalaista, jotka eivät ymmärtäneet englantia, yksi nainen, joka kompastui heti astuttuaan sisään ja  se pelottava mies. Sama mies oli ollut koko aamun tuolla kuntosalilla. Nyt hän oli mennyt pukuhuoneeseen. Mies saapui sieltä hiukset märkinä kassalle. 

"Yksi juoma" mies sanoi matalalla äänellä. 

"Tässä olkaa hyvä" ojensin juoman, jonka mies halusi. Mies katseli minua vielä silmät siristellen ja lähti sitten hymähtäen. Tosi outo tyyppi. Liukuovet avautuivat ja Louis saapui sisään. Hän hymyili minulle ja tuli luokseni. 

"Miten menee?" Louis kysyi ja nappasi vesipulloni, josta juuri join. 

"Hei se on minun!" Huudahdin ja otin pullon takaisin. "Ihan hyvin, pelottava mies, kärttyisä nainen, kaksi ulkomaalaista ja kompuroivat toinen nainen" luettelin. 

"Käykö aina torstaisin epänormaalia porukkaa?" Louis ihmetteli. 

"En ole kiinnittänyt huomiota, milloin käy outoa porukkaa" sanoin pakaten tavaroitani laukkuuni. Kun sain kaiken laukkuun, lähdimme ulos. Ulkona oli tuulista ja pilvistä. Kunnon syksyinen sää. Louis ohjasi minut autolleen ja istuin taas eteen. Louis käynnisti auton ja lähti ajamaan. Radiosta tuli klassista musiikkia, jota ei kuuntele kuurokaa. 

"Voinko vaihtaa tuota kanavaa?" Kysyin Louisilta ja osoitin radiota. 

"Totta kai" hän sanoi ja kaarsi autoa sivu tielle. Painoin napista. Seuraavalta kanavalta tuli rokkia. Huokaisin ja painoin nappia uudestaan. 

"Eikö täältä tule mitään normaalia?" Kysyin kun seuraavakin kanava osoittautui iskelmä kanavaksi. Louis painoi pari kanavaa eteenpäin ja löysi normaalin kanava, josta tuli jotain poppia. Louis jatkoi ajamista hiljaa. 

"Missä ihmeessä sä asut?" Kysyin, kun saavuimme johonkin metsään. 

"Ei ole enää pitkä matka" hän sanoi. Pian saavuimmekin kauniin talon pihaan. Se sijaitsi kauniilla paikalla, eikä ollut naapureita häiritsemässä. Talo oli myös järkyttävän suuri. 

"Näyttää ihan jotlain kuuluisan pop tähden talolta" sanoin läimäyttäen autonoven kiinni.

Louis nauroi.

"Mähän olen kuuluisa poptähti" hän sanoi. Oliko tuo vitsi?

"Niin missä bändissä sä olitkaan?" Kysyin varmistaakseni asian. 

"One Direction" Louis sanoi ja ohjasi minut sisään taloon. Eteinen oli suuri. Aloin ottamaan takkia pois. 

"Siis mitä!?" Huudahdin ja pudotin takkini maahan. "Kuulinko nyt oikein?" 

"Kuulit sä. Älä huoli, tuo ei ollut pahin reaktio, minkä olen nähnyt" Louis sanoi ja nosti takkini naulakkoon. Kiitin häntä ja hän viittoi minua tulemaan olohuoneeseen. 

"Asutko täällä yksin?" Kysyin ja istuin Louisin viereen sohvalle. 

"Joo, mutta on meillä poikien kanssa yhteinen kämppäkin lähempänä keskustaa" Louis selitti. Ainiin, siihen bändiin kuului viisi poikaa, ja Louis oli yksi niistä. Kyllä minä nyt hiukan olen uutisia seurannut. 

"Onko neidillä nälkä?" Louis kyseli.

"Hiukan" vastasin. Louis nousi ja suuntasi varmaan keittiötä kohti. Se vasta olikin suuri. Se oli myös aika sotkuinen, mutta ei niin kuin ajattelin pojan asunnoksi. Louis alkoi tekemään jotain pientä ruokaa ja minä istuin keittiön tuolille. Juttelimme kaikenlaista ja pian Louis oli tehnyt meille munakasta. Istuimme pöytään ja aloimme syödä. 

"Kiitos" sanoin kun sain syötyä. Vein astiat sivupöydälle. Louiskin nousi ja laittoi astiat koneeseen.

"Haluatko mennä katsomaan taloa?" Louis kysyi. Nyökkäsin. Lähdimme yläkertaan. Siellä oli suuri kylpyhuone, sekä varaston tapainen huone. Viimeisenä oli järkyttävän suuri makuuhuone. Toisessa nurkassa oli parisänky, ja toisella puolella kaappi, sekä pöytä. Isointa seinää koristi koko seinän kokoinen ikkuna.

"Vau" sain sanottua. 

"No, mitäs pidät huoneestani?" Louis kysyi ja kaatui sängylle. 

"Ihan kiva" sanoin. Louis nauroi taas. 

"Tule tänne" hän viitoi minua luokseen. Istuin sängylle ja katselin huonetta. Louis veti minut viereensä makaamaan ja laittoi kätensä selälleni. Katselimme ulos ikkunasta. Talo oli kukkulan päällä, joten maisema oli hurmaava. Edessämme avautui ensin hieman kaupunkia, joka näytti varmaan hienolta yöllä kaikkine valoineen, ja sitten lehti metsää kauempana. Aurinko pilkisti pilvestä ja häikäisi meidät. 

"Eikö sua haittaa, että heräät aina auringon paisteeseen?" Kysyin. 

"Verhot on onneksi keksitty" Louis sanoi ovelasti. "Siitä on kyllä mukava katsella auringon laskua ja nousua, jos on hereillä silloin" Louis sanoi. 

"Mä en oo ikinä nähnyt auringonlaskua livenä" sanoin. 

"Sun täytyy joskus jäädä katsomaan tänne" Louis sanoi kasvoillaan hymyn ja virnistyksen sekoitus. "Ehkä jo tänään?" Louis ehdotti ja katseli minuun. 

"Ei mulla on töitä vielä huomenna. Käykö huomenna?" Kysyin. Todellakin halusin nähdä auringos laskun. Ja nukkua Louisin vieressä. Olin kai hiukan ihastunut häneen. 

"Käy hyvinkin" Louis hymyili. "Mutta, mitäs nyt haluaisit tehdä?" Hän kysyi taas ja laittoi hiussortuvan korvani taakse. 

"En tiedä" sanoin ja käänsin katseeni ikkunasta Louisiin. Hänen siniset silmänsä kimalsivat auringos valossa. Pienet ripset täydensivät silmiä, jotka tuijottivat herkeämättöminä omiani. Kaikkialla oli hiljaista. Vain kellon tikitys kantautui korviini. Aurinko tuli kokonaan esiin pilvestä, samalla sekunnilla, kun tunsin Louisin huulet huulillani. Sen pienen ajan kaikki oli täydellistä. 

-----

-Maija