"Huomenta" hän sanoi hymyillen ja pussasi otsaani. Mumisin väsyneenä jotain ja keimurtelin hänen kainaloonsa. Sitten vasta muistin kipsin. Huokaisin. Louis silitteli hiuksiani, niinkuin aina. Nousimme hetken päästä ylös. Tällä kertaa pääsin itse ylös ja oppisin jopa kävelemään kepeilläkin. Menimme syömään aamupalaa. Louis valmisti meille molemmille paahtoleivät ja kaakaota. Sitten menimme vain makoilemaan sohvalle ja katselimme telkkaria.
Iltapäivällä soitin töihin ja kerroin, etten pääse tulemaan seuraavaan kahteen viikkoon. Eve lupasi tulla viihdyttämään minua joskus. Soitin myös uinti valmentajalle, etten pääse kisoihin. Hän oli hyvin surullinen ja sanoi, että olisin varmasti voittanut. Sammutin puhelimen ja kävelin jääkaapille Louis oli bändi harkoissa, joten olin ihan yksin kotona. Otin jogurtin jääkaapista ja aloin syömään sitä lusikalla pöytään nojaten. Syötyäni menin olohuoneen sohvalle makaamaan ja nappasin jonkun lehden pöydältä ja aloin lukemaan sitä.
Seuraavat viikot menivät raivostuttavan hitaasti. Joka päivä olin kotona tai Louisin luona. Kotona vain katselin telkkaria, luin tai tein jotain muuta aikaa kuluttavaa. Kerran Louis vei minut puistoon, ja istuimme siellä varmaan kolme tuntia. Muuten en hirveästi ulkona käynyt. Kerran yritin siivota tappaakseeni aikaa, mutta sain vain pudotettua maljakon lattialle, mikä meni tietysti rikki ja aiheutti lisää siivottavaa. Siivoustakaan ei joi tehdä jalka paketissa. Muutaman kerran pojat kävivät viihdyttämässä minua ja Eve kävi pari kertaa. Vihdoin huomenna saan kipsin pois. En silti saa liikkua paljon tai juosta, mutta saanpahan kävellä normaalisti.
Aamulla heräsin onnellisena ja melkein pomppasin sängystä ylös. Vaihdoin valkoiset löysät yöhousuni ja pinkin t-paitani venyviin legginseihin ja vihreään monimutkaiseen paitaan. Tekstasin Lousille, että hän saisi tulla hakemaan minua noin vartin kuluttua. Söin aamupalaksi omenan ja mysliä. Join teetä, vaikka en melkein koskaan jaksa keittää sitä. Katsoin lämpömittaria. Melkein viisi astetta pakkasta! Hyrrr... Kaivoin lämpimimmän takin minkä omistin ja laitoin sen päälleni. Se oli musta toppa takki, jossa oli karvahuppu. Otin lapaset ja piponi hyllystä ja pomppisin yhdellä jalalla keppieni luokse. Kävelin ovelle ja avasin sen. Louisin tuttu musta auto odotti pihalla. Hän tuli minua vastaan ja suuteli hellästi. Pidin kättäni hänen kylmällä poskellaan.
"Onpas täällä kylmä" sanoin ja kävelin autoon.
"Illalla voi tulla luntakin" Louis sanoi ja auttoi minut autoon sisään. Hän kiersi toiselle puolelle ja käynnisti auton. Lämmintä ilmaa alkoi tulla tuulettimista tai mitkä niiden nimet ikinä onkaan.
"Tuletko mun luo illalla?" Louis kysyi.
"Joo, tulenko yöksi?" Kysyin.
"Jos haluat" Louis vastasi.
"Tietenkin haluan" virnistin. Olimme perillä sairaalan pihalla. Louis parkkeerasi invalidi-ruutuun.
"En mä ole invalidi" tuhahdin. Louis naurahti.
"Hupsistakeikkaa! En mä siihen aikonut jäädä" hän sanoi ja virnisti. Louis peruutti toiselle parkkipaikalle ja pysäytti auton. Nousin autosta ja huokaisin. En tiedä kyllä miksi. Kävelimme hitaasti ovelle ja siitä sisään. Sama sairaalan tuoksu tuulahti kasvoilleni. Menimme kovalle sohvalle istumaan. Odottelimme hetken aikaa, kunnes lääkäri kutsui meidät.
"No, oletko odottanut tätä päivää?" Lääkäri kysyi, kun saavuimme hänen huoneeseen.
"No joo" sanoin.
"Ja paljonkin" Louis täsmensi. Lääkäri naurahti ja pyysi minua makaamaan sängylle. Kipsi oli nopeasti poissa ja tuntui ihanalta taas olla "vapaa". Lääkäri otti vielä jonkun Röntgenkuvan varmasitukseksi ja sitten saimme lähteä. Hymyilin. Louis laittoi kätensä lantiolleni. Juttelimme jostan jutuista ja lähdimme meille pakkaamaan tavaroita. Sulloin kassiini kaiken tarvittavan ja lähdimme taas autolle päin. Saavuimme Louisin talolle, joka näytti yhtä hurmaavalta, kuin ensimmäisen kerran.
"Louis, tiesitkö, että vaikka tänne tulis tuhat kertaa toi sun talos näyttää aina vaan niin hurmaavalta" sanoin kun nojailimme autoon.
"Tiedän, tunnen aina samoin, kun nään sut" hän sanoi hymyillen. Hymyilin koko hammasrivistölläni, ja suutelin Louista. Myös aina kun suutelemme, tuntuu kuin se olisi ensimmäinen kerta. Sama kipinöinti vatsassa ja pää menee pyörälle, kuin joka kerta. Irrottauduimme ja Louis sanoi:
"Jäisin mielelläni suutelemaan sua tänne, mut jäädyn pystyyn" naurahdin.
"Mehän voidaan jatkaa sisällä" sanoin ja nappasin kassin autosta. Heitin oven kiinni ja Louis laittoi ovet lukkoon. Lähdimme kävelemään pihatietä pitkin ovelle. Tie oli jäässä ja Louis meinasi liukastua. Hänellä oli onneksi hyvä tasapaino, jottei hän lentänyt maahan, kuten minulle olisi käynyt. Otin häntä tiukasti kädestä kiinni ja sanoin virnistäen:
"Sun omaksi turvakseks" Louis nauroi ja heilautti oven auki. Astuin sisään ja Louis heitti oven kiinni takanani.
"Mä sulle turvallisuuden näytän" hän sanoi ja kaappasi minut syliinsä kuin morsiamen. Tiputin kassini siihen eteiseen. Louis vei minut olohuoneeseen ja pyöritti sylissään.
"Louis lopetaa!" Huusin ja nauroin. Pidin silmiäni kiinni ja puristin Louisin paitaa.
"Heiii!" Huusin, kun hän ei vieläkään lopettanut pyörimistä. Hetken päästä kaaduimme molemmat sohvalle päällekäin. Huohotimme ja lopulta nauroimme molemmat. Louis kierähti päälleni ja suuteli minua.
Illalla, kun olimme syöneet uunileipiä ja katsoneet leffan, makoilimme Louisin sängyllä. Lunta satoi hiljalleen. Ulkona oli melkein pimeää, mutta kaunista. Katsoimme Louisin kanssa toisiamme. Hänen silmänsä kimalsivat kauniisti.
"Mä rakastan sua, Amanda" Louis sanoi yhtäkkiä.
"Mäki sua" sanoin ja suutelimme lopulta pitkään.
-----
Loppu! :) Alotan varmaan huomenna varmaan uuden ficcin. Ajattelin tehä Zaynistä, kun siitä ei oo vielä, vai kenestä haluutte? :):)
-Maija
Joo Zayn :33 tä oli vaiks kui hyvä ficci <3
VastaaPoista