Because of you 11

Haukottelin. Kello oli jo päälle yksitoista. Olimme jääneet juttelemaan olohuoneeseen ja söimme karkkia. Nauroimme vedet silmissä ja kiersimme lattialla. Haukottelin uudestaan.

"Mennäänkö jo nukkumaan?" Louis kysyi ja silitti hiuksiani. Nojasin hänen olkapäähänsä. "Enneku sä nukahdan siihen" Louis jatkoi naurahtaen. 

"No mennään vaan" sanoin ja Louis auttoi minut ylös. Muutkin lähtivät omiin huoneisiinsa. En jaksanut tehdä mitään muuta, kuin laittaa yöpuvun päälle. Kierähdin sängylle, kun Louis oli vielä jossain. Laitoin peiton päälleni ja pöyhin tyynyä. Minulla oli kylmä, joten menin ihan palloksi. Kun Louis tuli huoneeseen, olin jo melkein nukahtanut. Hän tuli viereeni ja kietoi kätensä tiukasti ympärilleni, niinkuin aina. 

"Hyvää yötä" sanoin hänelle ja suutelin nopeasti häntä. Sitten kiinnityin hänen lämpimään kylkeensä ja laitoin käteni hänen vatsalleen. Louis piti yhä käsiään ympärilläni ja nukahdin nopeasti hänen hengitystänsä kuunnellessa.

**

Taas heräsin keskellä yötä. Kierin sängyssä hetken. Päätin lähteä juomaan vettä jonnekin. Nousin varovasti Loun vierestä. Louis mumisi unissaan jotain ja kääntyi toiselle kyljelle. Hän näytti niin söpöltä. Ja nuoremmalta. Kaikki näyttävät nuoremmalta nukkuessaan. Ehkä ihmiset nuorentavat nukkuessaan ja kasvavat taas herätessään. Miksi minä nyt tuota aloin miettiä? Jatkoin matkaani. Avasin oven, joka narahti pikkuisen. Katsoin, ettei Louis herännyt. Ei, siinä hän vieläkin tuhisi. Hiippailin pois huoneesta ja käytävällä oli aivan pimeää. Ehkä sittenkin olisi pitänyt herättää Louis mukaan. No se meni jo. Lähdin kävelemään ei niin pimeään suuntaan. Sitten huomasin, että edessäni oli poikien huoneet ja kylppäri. Käännyin ja lähdin toiseen suuntaan. Koko ajan vain pimeni ja pimeni ja hetken luulin olevani taas jossain pimeässä varastossa. Yhtäkkiä jalkani ei enää osunutkaan lattialle. Kuin talo loppuisi siihen. Laitoin jalkaani hieman alemmas, ja tunsin taas lattian. Ahaa, tässä oli varmaan rappuset. En nähnytkään  askelmaa, joten yritin tunnustella niitä jalallani. Pääsin ensimmäisen rappusten alas, mutta yhtäkkiä luiskahdin ohi ja kaaduin. Kierin rappuset kivuliaasti, kiljuen ja kolistelee alas. Tömähdin seinään. Olkapäätä, säärtä ja selkään sattui järkyttävästi. Ylhäältä kuului ääniä. Nojasin seinää vasten ja painoin silmäni kiinni, jotten ajattelisi kipua.

Louis:

Heräsin yhtäkkiä kauhean kolinaan ja kiljuntaan. Pomppasin ylös sängystä istumaan ja huomasin Amandan kadonneen jonnekin. Se kiljunta kuului siis hänelle! Heitin peiton äkkiä pois päältäni ja juoksi ovelle, joka oli raollaan. Törmäsin Zayniin, joka seisoi oven takana. 

"Mitä kauheaa kolinaa tuolta kuului?" Zayn kysyi unisena. 

"Amanda katosi" sanoin ja lähdin vasemmalle rappusia kohti. Ovi aukesi ja laitettiin kiinni. Joku sytytti valot ja siristellen silmiäni. Näin Amandan rappusten välissä olevalla tasanteella. Hän nojasi seinään ja piti kasvonsa käsissä. Juoksi hänen luokseen ja huusin:

"Amanda!" 

Amanda:

Kuulin tutun äänen huutavan minua. Nostin pääni käsistä ja avasin silmäni. Näin Louisin juoksevan kohti minua. Nousin ylös istumaan, mutta purin hammastani kivusta. Polvea viilti niin, että olisin voinut huutaa. Louis halasi minua tiukasti ja kysyi hätääntyneenä:

"Mitä sulle kävi" olin hetken hiljaa ja huomasin Zaynin ja Harryn hänen takanaan. 

"Kaaduin rappusissa ja kierin ne alas" vastasin hiljaa. Yritin taas nousta, muttei se onnistunutkaan. 

"Älä nouse" Zayn käski. "Sattuuko johonkin kauheesti?" Hän jatkoi.

"Sääreen, olkapäähän ja selkään" selostin. Painoin silmäni taas kiinni ja puristin Louisin kättä, josta pidin kiinni. Laitoin jalkani suoriksi, mikä ei ollut hyvä idea. Tuntui kuin selkääni olisi viiltänyt veitsi. Vedin jalkani takaisin koukkuun. Harry selitti nopeasti pojille jotain. Louis otti minut syliinsä ja Harry soitti johonkin. Louis vei minut nopeasti alakertaan ja tässä vaiheessa Liamkin oli jo noussut. Hän tuli silmiään hieroen alas ja kysyi möreällä äänellä, mitä oli tapahtunut. Zayn selitti hänelle nopeasti ja sanoi, ettei häntä tarvita mukaan. Mukaan?

"Minne me mennään?" Kysyin Loulta.

"Sairaalaan" hän vastasi ja nappasi kännykkänsä ja heitti auton avaimet Harrylle. Louis kantoi minut autoon ja istutti hänen syliinsä minut. Pidin päätäni hänen rintakehällään ja kuuntelin hänen rauhoittavaa hengitystä. Hetken päästä Harry pysäytti auton ja olimme sairaalan pihalla. Louis kantoi minut ulos, mutta taisin nukahtaa siinä vaiheessa.

---

Sori lyhyydestä! Jatkan varmaan vasta lauantaina, ellen huomenna ehdi :)

-Maija