Olen siis Amanda Brown, 19-vuotias tyttö. Olen töissä kuntosalilla. Annan siis käviöille kortin ja myyn kahviossa jotain energiapatukoita sun muuta. Käyn myös usein uimassa ja osallistun kilpailuihinkin aina välillä. Nyt olen lähdössä ulos erään pojan kanssa. Tai hän on kyllä enemminkin miehen alku. Tapasin hänet eilen töissä:
Olin tavallisesti raahautunut ylös sängystäni töihin. En ole mikään aamuvirkku, joten herääminen ei ole minun juttuni. Avasin kassan ja aloin laittamaan kaikkea valmiiksi. Muutaman minuutin kuluttua ensimmäinen innokas asiakas saapui. Hän oli punatukkainen nuori nainen, suurin piirtein minun ikäiseni. Hän osti treenijuomaa ja lähti sanaakaan sanomatta kuntosalille korttinsa kanssa. Seuraava asiakas tuli hieman myöhemmin. Hän oli pyöreähkö mies, joka todella tarvitsi kuntosalia, jos sen nyt näin kohteliaasti sanoo. Hän otti kortin ja höpisi kauniista ilmasta. Sitten kului noin puoli tuntia ennen kuin seuraavat asiakkaat saapuivat. Aamulla asiakkaita on huomattavasti vähemmän kuin illalla. Minulla on aina aamuvuorot, ja työkaverillani iltavuorot. Vaikken tykkää herätä aikaisin aamulla, en jaksaisi notkua täällä kuuden aikoihinkaan. Kaksi nuorta miestä astuvat liukuovista sisään. Toisella oli sotkuiset kiharat ja toisen ruskeat hiukset olivat pörröisesti päässä. Nousin tuolitani ja menin kassan eteen. Kihara tukkainen otti aurinkolasit pois silmiltään ja katsoi minua. Toinen pörrötti hiuksiaan ja sanoi:
"Huometa, neiti-" hän luki nimikyltistäni. "-Brown" olipa hän kohtelias. "Kaksi korttia kiitos" hän jatkoi.
"Saisiko olla jotain muutakin?" Sanoin antaessaan heille kortit. Ruskea tukkainen nappasi välipala patukan ja antoi rahan.
"Pidä loput, kaunokainen" hän sanoi ja väläytti nopean hymyn huulillaan. Kihara tukkainen veti hänet mukanaan pukukoppiin. Laitoin rahat kassalippaaseen. Katselin lasin läpi kuntosaliin. Aulassa oli suuri lasiseinä, josta näkyi saliin. Ovi kävi taas.
"Huomenta!" Kuului huuto. Mumisin lyhyen vastauksen katsomatta kuka tuli. Työkaverini Eve saapui eteeni ja heilutti kättään kasvojenin edessä.
"Hei, mikä maa, mikä planeetta?!" Hän huhuili. Havahduin ajatuksistani.
"Nytkö vasta tulit?" Kysyin, hän oli tunnin myöhässä.
"Anteeksi, piti viedä Gordon lenkille" hän vastasi. Me olemme yleensä kaksistaan aamupäivisin täällä. Muut ovat ilta vuoroissa.
"No kumpi menee tänään putsaamaan laitteet?" Eve kysyi. Ai niin! Kuntovälineet pitää puhdistaa joka päivä. Se on aika rasittavaa, mutta pakko tehdä.
"Minä menen" ilmoitin, kun muistin ketä oli siellä. Evelle se sopi mainiosti, joten hain kaapista tarvikkeet ja lähdin saliin.
"Louis, kato kuka tuli" kiharatukkainen sanoi kaverilleen kun saavui sisään. Salissa oli kuuma ja muutenkin siellä haisi hiki. No, se ei minua haitannut! Olinhan tottunut tällaiseen jo. Louis, näköjään, käänsi päätään minua kohti ja hymyili. Hän istui laitteessa, jossa tehdään käsilihaksia. Aloin puhdistamaan enimmäistä laitetta. Pojat istuivat laitteissaan ja vilkuilivat minua. Mitä ihmeellistä minussa nyt oli? Jatkoin seuraavaan laitteeseen. Pojat siirtyivätviereiseen laitteeseen ja kuiskasivat toisilleen jotain. Yritin puhdistaa laitetta, aivan kuin en huomaisikaan heitä.
"Harry ei!" Louis huudahti ja läpsäisi kaveriaan. Harry ja Louis? Kivat nimet heillä.
"Miksi ei? Hän on kaunis ja-" Harry sanoi, mutta Louis potkaisi häntä. Käänsin katseeni pois heistä ja menin seuraavaan laitteeseen. Se oli poikien toisella puolella. Tunsin katseen selässäni. Kännyin pikia kohti. Louis katseli minua ja Harry virnisti viereässä.
"Voitteko olla tuijottamatta minua?" Huokaisin.
"Ei Louis pysty" Harry visersi. Visersi? On minullakin sanavalinta. Louis kaatoi hänen päälleen vettä juomapullostaan. Harry kiljahti hieman. Louis sensijaan nauroi. Naurahdin itsekin ja nousin seisomaan.
"Jos olisitte nyt kunnolla, niin minulle ei jäisi siivottavaksi teidän sotkujanne" sanoin pojille. He näyttivät noin 20- vuotiailta, mutta luulen että he ovat kymmenen.
"Anteeksi, mutta se oli toi" Harry sanoi osoittaen Louisia. Hän pörrötti hiuksistaan vettä, joka lensi päälleni. Louis näki sen ja naurahti.
"Ja kiitos tästäkin, hyvät lapsukaiset" sanoin kiusallani ja pyyhin paitaani. Kumarruin takaisin laitteen luokse ja puhdistin sen nopeasti. Menin seuraavan luokse, joka onneksi oli toisella puolella. Mutta kappas, eipä aikaakaan kun pojat siirtyivät viereiseen laitteeseen. Katsoin heitä ette-ole-tosissanne ilmeellä.
"Oltiin kaikissa muissa jo" Louis puollustautui. Pyöritin silmiäni. He alkoivat kuitenkin tehdä töitä. Louisin lihakset pullistuivat hänen tehdessään käsilihaksia. Vahvat kädet nostivat kymmenen kertaa enemmän kuin jaksaisin molemmilla käsilläni yhteensä. Jäin taas tuijottamaan häntä. Havahduin, kun rätti putosi kädestäni. Louis käännähti katsomaan, mutta menin äkkiä laitteen viereen, kuin olisin koko ajan puhdistanut sitä. En jaksanut odottaa kymmentä sekuntia enempää, vaan käännyin taas katsomaan Louisia. Katseemme kohtasivat. Hänen täydellisen siniset silmät minun vihreiden silmien kanssa. Katse kesti mota sekuntia, mutta se tuntui vain yhdeltä miljoonas osa sekunnilta. Käänsin katseeni vastentahtoa pois. Ärähdin itselleni. Ei, nyt en ihastu tuntemattomaan. En saa! Ei ei ei... Hoin itselleni.
Kun sain kaikki laitteet putsattua, lähdin takaisin kassalle. Louis hymyili minulle pienesti, kun astuin ulos ovesta. Huokaisin. Menin takaisin kassalle ja otin asiakkaita vastaan. Hetken kuluttua huomasin tutut kasvot ilmestyvän kassalle.
"No mitäs tällä kertaa haluat?" Kysyin pojalta. Louis näytti miettivät, ja sanoi sitten pehmeällä äänellään:
"Numerosi". Keuhkoni tyhjentyivät, samoin aivoni. Vetäisin nopeasti happea ja nappasin lapun pöydältä. Kirjoitin siihen numeroni tärisevin käsin. Olin henkisesti shokissa. Ojensin sen Louisille sanaakaan sanomatta. Hymyilin pienesti.
"Kaunis käsiala sinulla, Amanda" hän sanoi samanlaisella pehmeällä äänellä. Hänestä voisi olla laulajaksi tuon äänen perusteella. Samassa Harry saapui pukuhuoneesta. Hän tuli Louisin viereen ja kysyi:
"Mennäänkö? Meijän pitää ehtiä treeneihin"
"Ettekö te juuri treenanneet tarpeeksi?" Kysyin ihmeissään ja viittasin kuntosaliin. Louis naurahti.
"Bändi harkkoihin" hän täsmensi.
"Ja sä laulat?" Kysyin vielä.
"Me kaikki viisi" Harry sanoi ja sitten he lähtivät. Louis ehti heilauttaa lappua ja muodostaa huulillaan: "Soittelen". Nyökkäsin pienesti ja heilautin kättäni.
"No tuliko treffit?" Eve kysyi takaatani. Säikähdin hieman ja sanoin:
"Ei" sanoin ja lisäsin hiljaa "vielä".
----
<< Amanda, (en löytänyt täysin samanlaista ku kuvittelin)
<< ja joku söpö sivuhenkilö :D
-Maija
oioii ! :3 omg tosi hyvä! en ois haluunu et toi luku loppuu! oisin vaan voinnu jatkaa ja jatkaa sen lukemista:) !
VastaaPoistatää on tosi hyvä !! Mä ootan innolla jatkoa !!
VastaaPoista