Aloin pikku hiljaa kuulemaan ääniä ympäriltäni. Hälytysajoneuvojen äänet kiirivät korviini ja raotin silmiäni. Tuntui kunnollisin jäänyt tiejyrän alle. Huutoa kuului joka puolelta. Avasin toisen silmäni, mutta kaikki näytti olevan sumeaa. Olin ulkona. Makasin maassa ja ihmiset häärivät ympärilläni. Joku kumartui eteeni ja puhui minulle jotain, mitä en käsittänyt. Hän huitoi ambulanssimiehet luokseni ja he nostivat minut ylös maasta. He alkoivat taluttaa minua ambulanssiin.
"Mih... Mis Liv on..?" Sopersin jollekin n. 40 vuotiaalle miehelle.
"Ai kuka? Ei mitään hätää, viemme tiedät nyt sairaalaan" mies sanoi.
"Missä Liv on...?" Kysyin uudestaan.
"Hänellä on ilmeisesti aivotärähdys!" Mies huusi toiselle miehelle hänen takanaan. Vanhempi mies, joka oli ilmeisesti poliisi, käveli eteeni ja katsoi minuun.
"Missä Liv on?!" Ärähdin käheällä äänellä poliisille.
"Ai se tyttökaverisiko? Hän on poliisilaitoksella" poliisi sanoi.
"Mun on pakko nähdä se! Murahdin ambulanssimiehille, jotka yrittivät saada minut ambulanssiin.
"Ei, menette ensin sairaalaan. Ja sitten voitte käydä --"
"Haista kuule paskat, missä se poliisi asema on?!" Murahdin ja riuhtaisin itseni irti miehistä. Horjahdin, mutta pystyin pitämään kuitenkin tasapainon.
"Tule tänne nyt!" Poliisi karjaisi ja nappasi paidastani kiinni ja veti minut istumaan ambulanssin takaosaan.
"Mitä me sun kanssa tehdään?" Poliisi ihmetteli.
"Viekää mut Livin luo!" Huusin silmät kosteina. Ei, en itkenyt, ne vain kosteuttivat silmiäni.
"Sut pitää tarkistaa" ambulanssi mies totesi.
"Ihan sama! Viekää mut ensin sinne poliisiasemalle ja sit voitte tehdä kaikki testit mitä ikinä keksittekin" sanoin vakavana. Miehet vilkaisivat toisiaan ja huokaisivat sitten.
"Okei, mutta ihan ensin me puhdistetaan noi sun haavat" yksi miehistä sanoi.
"Nopeasti sitten!" Murahdin. He laittoivat jotain desinfiointi ainetta ja puhdistivat otsaani ja poskeni. Kädessänikin oli naarmuja, mutta ne eivät haitanneet. Menin poliisin opastuksella mustaan autoon ja hän vei minut poliisiasemalle. Avasin oven ennen kuin auto oli edes pysähtynyt, juoksin portaat ylös ja avasin raskaan oven. Poliisi huusi jotain perääni, mutten kuunnellut. Olin tullut ilmeisesti jostain taka- tai sivuovesta, koska täällä oli vain jotain toimistoja. Säntäsin oikealle ja avasin oven, joka johti käytävälle. Juoksin sitä pitkin, ja käännyin taas. Olin ihan eksyksissä, ennen kuin huomasin kyltin, 'vastaanotto'.
Liv:
Istuin Michellen kanssa sohvalla ja pidin päätäni käsissä. Michelle oli pyytänyt minua hengittämään syvään, mutta olin silti paniikissa. En tiedä mistä se johtui. Rileyn huumeriippuvuudesta, tappelusta, Louisista vai mistä?
"Otatko vettä?" Michelle kysyi. Minulla kesti hetken tajuta, että hän puhui minulle. Nyökkäsin pienesti. Michelle nousi ja meni hakemaan vettä. Nostin katseeni ylös ja pyyhin silmiäni. Näytin varmaan aika hirveältä. Katselin hiljaista poliisiasemaa. Mitäköhän kellonaika oli? Ovi aukesi ja sisään tuli joku viiksekäs mies.
"Mihin se kakara taas katos!?" Hän tuhahti. Samassa toinen ovi aukesi. Poliisi pyöritti silmiään ja käänsin katseeni toiselle ovelle. Nuori mies laahusti sisään.
"Louis!" Kiljahdin hänen nostaessaan kasvonsa. Pomppasin ylös sohvalta ja juoksin hänen syliinsä. Louis kietoi väsyneesti kätensä ympärilleni ja rutisti minua itseään vasten. Tunsin hänen suutelevan otsaani ja vedin hänet yhä lähemmäksi.
"Mulla oli ikävä sua" Louis sanoi hymyillen.
"Mähän olin vain ehkä kaks tuntia pois sun luota" naurahdin ja katsoin Louista.
"Silti" Louis sanoi ja painoi huulensa nopeasti omilleni.
"No, onnellinen loppu ainakin syntyi" joku naurahti takanamme. Irrottauduin hieman Louisita ja katsoin Michelleä ja poliisia. Louis veti minut kylkeensä ja pussasi päälakeani.
"Nyt sinne sairaalaan" poliisi hörähti ja tuli luoksemme.
"Kiitos teille" sanoin hymyillen Michellelle ja poliisille.
"Ei mitään. Työtähän tässä tehdään" poliisi naurahti ja sipaisi viiksiään. Naurahdin hänelle ja katsoin sitten ylös päin Louisin kauniisiin silmiin. Hän näytti väsyneeltä ja hänellä oli haavoja kasvoissa. Poliisi hoputti meitä eteen päin ja lähdimme sairaalalle.
// nii haluatteko tästä vielä vaan muutaman luvun, vai teenkö tästä sellasen pidemmän?
Ja sinä, joka tuut tänne haukkumaan tekemisen puutteessa, nii voit saman tien painuu suolle. Tiiän iteki, ettei nää nyt mitään 10+++ tarinoita oo! Mut silti.
:DDDDD
Oi tää on ihana :3 Ja musta olis hyvä jos tähän tulis vaikka vaan enää muutama luku :) Mutta ihan miten itte aattelet :)
VastaaPoista~Em
Kiitos! Ja suunnittelin, et voisin tehä vaan 1-2 lukuu, kosk inspis on jo aika menny tähän stooriin :D
Poista