Live your life ~ 6

Muutama viikko kesälomasta kulunut:

Olimme olleet yhdessä Zaynin kanssa nyt noin viikon. Liam ei oikein tykännyt seurustelustani, hän sanoi vain, että Zayn särkisi kuitenkin sydämmeni eikä hän sitten lohduttaisi minua... Niin omapäinen rakas veljeni taas saanut jonkun päähänpistoksen...
"Katie... Mitä sä niin kovin pohdit?" Zayn kysyi ja herätti minut ajatuksistani.
"En mitään... Liamin tyhmyyttä vaan" sanoin naurahtaen. Makoilimme sängylläni, kun emme keksineet mitään tekemistä.
"Joskus mä ihmettelin, et miten noin kaunis ihminen voi olla sinkku?" Zayn naurahti ja pussasi otsaani. Mieleeni pulpahti kuva menneisyydestä.
"Nii... Joskus se voi olla mustakin kiinni" sanoin katsoen pois päin. Zayn nojautui ylleni ja katsoi minua silmiin.
"Ai miten niin?" Zayn kysyi.
"Muutama vuosi sitten, mun pitkäaikainen poikaystävä alko käyttäytymään halveksivasti mua kohtaan. Sit sille selvisi et petin sitä toisen kanssa. Se paskiainen löi mua ja sanos, et kukaan ei enää ikinä huoli mua. En ottanu sen puheluita kuuleviin korviini ja lähin Amerikkaan. Kielsin itseäni rakastumasta kehenkään" sanoin.
"Paitsi sitten ku törmäsit muhun" Zayn virnisti. "Oot sä kyl aika pahisku petät poikkistas" Zayn virnuili.
"Tyhmä, se oli silloin" sanoin.
"Mä en voisi lyödä sua ikinä" Zayn sanoi. Naurahdin ja pussasin Zaynin poskea. Pussailimme hetken ja sitten vain juttelimme jotakin muuta.
"Lähetäänkö pitkästä aikaa jonnekin klubille?" kysyin Zayniltä.
"Oho, en olis kyl ihan heti uskonu sun kysyvän tota" Zayn sanoi hämmästyneenä. "No mikä ettei, voidaan me mennä jos haluut" Zayn jatkoi.
"Joo, mee sä nyt kotiis ja nähään siin klubin eessä tunnin päästä" sanoin ja työnsin Zaynin pois päältäni.
"Miks niin kauaa? Eiks puol tuntii riitä?" Zayn vinkui ja kumartui samalla päälleni.
"Nähdään tunnin kuluttua" sanoin ja suutelin häntä nopeasti. Tönäisin hänet ovelle ja vilkutin hänelle. Zayn vilkutti takaisin ja lähti sitten ulos.

Olimme Zaynin kanssa aika läheisissä tunnelmissä klubilla. Halailimme ja pussailimme nurkassa. Zaynin kädet kulkivat pitkin kehoani ja omani olivat hänen hiuksissaan.
"Hei rajottakaa vähän" joku sanoi takaatamme. Vilkaisin miestä vierellämme ja vedin Zaynin lähemmäksi. Mies huokaisi ja lähti jonnekin.
"Lähetäänkö vaikka meille?" Zayn kysyi vihjailevasti.
"Mm... Vaikkapa" vastasin ja lähdimme nopeasti klubilta. Olimme Zaynin kanssa nopeasti hänen luonaan. Zayn alkoi suutelemaan minua ja työnsi minut seinää vasten. Hän kuljetti käsiääni hitaasti paitani alle ja avasi paitani nappeja.
"Zayn..." sanoin suudelmien välistä.
"Zayn?" sanoin kovempaa. Zayn ei välittänyt minusta tai sitten hänestä oli tullut kuuro.
"Zayn lopeta!" huusin ja repisin hänet irti minusta.
"No mitä nyt?" Zayn kysyin sammaltaen.
"Zayn kulta, sä oot humalassa, mennään nyt vaan nukkumaan" sanoin rauhallisesti.
"Ei, haluun sut nyt!" Zayn huusi. Minua alkoi ry hieman pelottamaan.
"Zayn, mä en jaksa nyt! Päätä särkee ja haluun vaan nukkumaan" sanoin kireänä.
"Ja mä haluun sut!" Zayn huusi ja ryntäsi minua kohti. Väistin hänet, mutta seuraavaksi olin seinän ja humalaisen Zaynin välissä.
"Sä oot yks idiootti" sanoin Zaynille katsoen häntä silmiin. Zayn tuijotti minua mustilla silmillään. Tärisin pienesti, sillä pelkäsin Zaynin reaktiota. Yhtäkkiä Zayn murahti ja löi minua. Siis löi! Kyyneleet tulivat silmiini, mutta Zayn ei näyttänyt edes huomaavan, mitä teki.
"Ja sä et muka vois ikinä lyödä mua!" huusin kurkku suorana. Zayn ei reagoinut mitenkään.
"En haluu enää nähdä sua" sanoin itkuisena ja ryntäsin ulos ovesta. Aloin juoksemaan. Se on aina pakokeinoni kaikesta. Juoksin pimeitä kujia pitkin ja päädyin kauan ajan päästä jonnekin pellolle. Kuinka pitkälle olinkaan jo juossut? Huomasin minua heikottavan ja otin hieman henkeä. Lähdin kävelemään vailla päämäärää ja ajatukseni lentelivät ympäriinsä. Miksi pojat haluavat aina lyödä minua? Onko naamani jotenkin sopivan muotoinen siihen hommaan? Miten ihastuin taas väärään? Löydänkö ikinä sitä oikeaa? Kyyneleet tulvivat silmistäni ja ne sumensivat näköni. Vihasin itseäni, Zayniä jopa Liamia, Sandraa, isää, kaikkia ihmisiä! Aloin taas juoksemaan ja juoksin nyt nopeammin. Yhtäkkiä tunsin maan putoavan altani. Kierin alas mäkeä ja tömähdin johonkin kovaan. Joka paikkaa särki. Makasin siinä maassa. Oli jotenkin rentouttavaa jäädä siihen makaamaan tunnottomana ja surun murtamana. Suljin silmäni ja jäin siihen makaamaan.

// anteeks ku oon niin kauhee ku en jatkanu varmaan viikkoon! Olin siis mökillä ja kaikkialla, enkä ehtiny jatkaa tätä. Kirjotin tän junassa ja olin just julkaisemassa tätä mut samperi akku loppu!!!!!!!! Oke joo...

Mut laittakaa kommenttia ja yritän jotenki kirjottaa huomenna... Mut lupaan et viikonloppuna tulee sit enemmän tekstiä... :D