My Crazy FanFic About 1D: She looks better than before ~ 3

Kun tulin töistä kotiin, huomasin viestin Rileyltä.

"Moi muru, tuun vasta myöhään kotiin :( Nähään xoxo" vastasin hänelle ja mietin sitten, mitä tekisin. Päätin lähteä lenkille, sillä urheilu oli jäänyt vähän vähäiseksi viime päivinä. Ulkona ei kyllä ollut mikään hyvä ilma. Pilvet peittivät taivaan ja päivälläkin jo satoi... Äh! Aina samoja syitä, miksen menisi lenkille; väsyttää, huono ilmaa, liian kuuma, meen sitten huomenna. Ei menen nyt! käskin itseäni ja marssin ylös portaita. Menin huoneeseeni ja avasin vaatekaappini. Etsin harmaan juoksupaitani kaapin pohjalta ja vedin sen päälleni. Arvoin punaisten ja violettien shortsien välillä, mutta päädyin violettiin. Menin eteiseen ja vedin lenkkarini jalkaan. Sitten otin vielä avaimet, puhelimen, kuulokkeet ja metrokorttini taskuun ja lähdin ulos. Hölkkäsin ensin metroasemalle ja menin metroon. Jäin pois kolmannella pysäkillä ja lähdin kohti puistoa. Juoksin puistossa, jossa nurmikko oli vielä hieman kostea sateesta. Laitoin lempimusaani puhelimestani ja lähdin juoksemaan.

Ainakin puolen tunnin päästä päätin pitää pienen tauon. Istuin penkille ja hengittelin syvään. Selasin puhelintani ja viestittelin Rileylle. Kännykkän akku näytti melkein tyhjää, mutta toivoin, ettei se vain loppuisi...

"Moi taas" joku sanoi edestäni ja säikähdin niin, että pomppasin penkillä. Huokaisin syvään, kun huomasin tutut kasvot edessäni. Kukas muukaan kuin Louis, istui viereeni penkille ja sujautin puhelimeni nopeasti taskuuni.

"Mitäs sä täällä?" Kysyin tuolta.

"Olin tulossa bändi treeneistä. Sä ilmeisesti oot lenkillä" Louis totesi.

"Täydet pisteet havainnosta" sanoin yrittäen olla jotenkin vitsikäs.

"No, ei millään pahalla, mut aika huonon sään valitsit siihen" Louis naurahti ja asettui paremmin penkille.

**

En tiedä, enkä välitä, kuinka kauan siinä istuimme juttelemassa, mutta meillä kulki juttu kuin vanhoilla ystävillä. Louis kyseli minusta kaikkea, ja minä hänestä ja nauroimme yhdessä joillekin jutuille vatsat kipeäksi. Joku fani ilmeisesti tunnisti Louisin ja halusi kuvan häneltä. Muutkin fani näkivät Louisin, ja hän joutui ottamaan kuvia ainakin 20 ihmisen kanssa. Pakenimme nauraen syvemmälle puistoon ja istuimme puun alle juttelemaan. Ilta alkoi hämärtyä, ja Louiskin huomasi sen.

"Mun täytyy nyt mennä. Vika metro menee 25 minuutin päästä" sanoin vasten tahtoani ja nousin ylös maasta. Kello näytti reilusti yli kymmenen, ja Riley oli varmaan jo kotona.

"Voin viedä sut kotiin" Louis sanoi kohteliaasti.

"No okei"

"Mun auto on tuolla parkissa" Louis sanoi ja nyökäytti päätään taakse päin. Lähdimme kävelemään sinne päin. Louis heitti minut kotiin ja pysäköi kadulle taloni eteen. Vaihdoimme numeroita ja hyvästelin Louisin. Astuin ulos autosta ja vilkutin hänelle.

"Nähdään!" Louis huusi ja kaahasi sitten pois. Katsoin loittonevan auton perään ja käännyin sitten kotiani kohti. Tai nyt se on oikeastaan minun ja Rileyn koti. En tiedä miksi huokaisin, mutta raahauduin tylsistyneenä kadun poikki kohti taloa. Laitoin lapun, jossa oli Louisin numero, taskuuni ja avasin sitten ulko-oven.

"Mooi!" huusin ja potkisin kenkäni pois jalastani. Rileyn tervehdys kaikui olohuoneesta. Kuulin askeleita, jotka tulivat lähemmäksi ja Riley ilmestyi kulman takaata. Hän tuli luokseni ja sulki minut halaukseen. Halasin häntä kauan, mutta kun hän irrottautui ja katsoi minua silmiin, en olisi halunnut katsoa niihin ruskeisiin silmiin, olisin tahtonut nähdä ne siniset.
"Sä oot kaunis" Riley sanoi hymyillen. En vastannut hänelle, vaikka olisi ehkä pitänyt kehua häntä komeaksi.
"Onks nälkä?" Riley kysyi, kun kävelimme keittiöön. Pudistin päätäni ja lähdin hitaasti kävelemään makuuhuoneeseen. Huomasin Rileyn tavaroita siellä sun täällä ja suunnistin suihkuun. Kävin nopeasti suihkussa, pesin hiukseni hätäisesti ja vaihdoin yöpaidan päälleni. Kaivauduin peiton alle ja otin puhelimeni käteen. Selasin twitteriä hetken, kunnes Riley tuli huoneeseen.
"Ai, sä ootkin jo täällä" hän totesi ja kömpi viereeni.
"Kenen kyydillä muuten tulit kotiin?" Riley kysyi silittäen hiuksiani.
"Yhen kaverin" vastasin lyhyesti. Riley kertoi jotain juttua, jota en kuunnellut yhtään. Mietin vain jotain omiani. Suljin hetkeksi silmäni ja näin Louisin kuvan mielessäni. Ajattelin hänen ihania silmiä. Ja niitä-
"Hei, kuunteleks sä yhtään?" havahduin yhtäkkiä Rileyn ääneen. Avasin silmäni ja näin Rileyn kasvot edessäni. Kohotin toista suupieltäni ja käänsin kylkeäni. Huoneessa oli ihan hiljaista. Ja pimeää.
"Liv, onks kaikki hyvin?" Riley kysyi. Mietin hetken.
"Joo, oon vaan väsynyt" sanoin ja suljin silmäni. Kuuntelin kun Riley käänsi kylkeään ja muutaman kymmenen minuutin kuluttua kuului tasaista hengitystä. Ajattelin itsekin alkaa nukkumaan, kunnes
huomasin puhelimeeni tulleen viestin. Avasin sen, ja se oli tuntemattomasta numerosta.
"Moi, toivottavasti en herättäny :) Sitä vaan, et nähtäiskö huomenna? Vai onks sul töitä? xxLou" Hymy kohosi kasvoilleni, mutta pyyhin sen nopeasti pois, kun huomasin sen. Aloin kirjottaa vastausta:
"Et herättänyt :) Mul ei oo huomenna töitä, nähääks siin kahvilan eessä yheltä? xxLiv" Odotin vastausta ja katselin tummaa seinää.
"Sopii mulle :D Nähään xoxo" Louis lähetti. Yhtäkkiä kuulin Rileyn henkäyksen ihan takaatani. Pelästyin niin, että puhelimeni lensi lattialle. Huh, kuvittelin jo, että Riley näki viestin. Mitä ne pusut ja halit tarkoittivat? Nousin sängystä ja hain puhelimeni nurkasta, jonne se oli lentänyt. Laitoin sen pöydälle lataukseen ja vedin peittoa ylleni. Riley oli varastanut koko peiton itselleen, sillä meillä oli vielä vain yksi peitto. Huokaisin ja nousin taas ylös. Hiivin ovelle ja avasin sen hitaasti. Hiippailin portaat alas olohuoneeseen ja otin viltin sohvalta. Yhtäkkiä joku kietoi kätensä tiukasti ympärilleni ja kiljahdin. Löin tulijaa peitolla ja kuulin Rileyn hiljaisen hihityksen.
"Tyhmä, mä säikähdin" kuiskasin hänelle.
"Mä tulin hakemaan sut takaisin" Riley sanoi ja sai sen kuulostamaan jotenkin oudolta. Ihan kuin olisin karannut jonnekin kauas. Naurahdin pienesti ja lähdimme takaisin yläkertaan. Nukahdin melkein heti, kun pääni koski tyynyyn.

**

Aamulla heräsin siihen, kun Riley touhusi jotain huoneessa.
"Mihin sää oot lähdössä?" kysyin aamuisella äänellä.
"Huomenta muru. Meen töihin, ellet muista" Riley sanoi kyllästyneen kuuloisena.
"Hah, mä jäänki tänne koko päiväksi nukkumaan" sanoin levittäytyen sängylle koko pituudellani.
"Mut mä tästä lähen, nähään illalla" Riley sanoi.
"Hyvää työpäivää!" Huusin hänelle. Katsahdin kelloon ja huomasin sen olevan kymmenen. Nousin ylös ja laitoin vaatteet päälleni. Menin alakertaan ja keitin itselleni teetä. Otin puhelimen käteeni ja selasin uutisia sieltä. Kello näytti yhtätoista, kun minulla oli vaatteet päällä ja pohdin, mitä tekisin. Päätin lähteä pienelle kävelylle, ennen kuin Louis tulisi.