She looks better than before ~ 2

Liv:

Kuulin ovikellon soivan ja sammutin television. Hyppelin energisenä eteiseen ja avasin oven. Riley seisoi oven takana ja käveli sisään, niin kuin asuisi täällä. Hän otti minua lanteilta kiinni ja pussasi otsaani.
"Mulla on paljon hyviä uutisia" Riley sanoi.
"No kerropas!" sanoin innoissani.
"Ensiksi, Noah (A/N eli siis sen kahvilan omistaja:)) on muuttamassa viideks vuodeks Amerikkaan ja arvaa kuka sai johtajan paikan?!" Riley huudahti innoissaan.
"Et oot tosissas! Säkö?"
"Joo, joo! Ja sitten, sain meille kahdelle loman Espanjaan kolmeksi viikoksi" Riley sanoi. Suuni loksahti auki ja Riley alkoi nauraa.
"M-mi-mitäh?!" Riley hymyili leveästi ja nyökkäsi. Hyppäsin hänen kaulaansa ja rutistin häntä kovaa.
"Kiitos! Ei olis tarvinnu" sanoin iloisena.
"Halusin vaan jotain kivaa loppukesän kunniaksi" Riley hymyili. Olimme hetken hiljaa, kunnes Riley avasi taas suunsa.
"Ja vielä yks juttu" Lähdimme kävelemään olohuoneeseen ja istuimme sylikkäin sohvalle.
"No?"
"Mä en tiiä miten sä reagoit, mutta... Mä myin mun talon ja muutan tänne" Riley sanoi. Hän oli selvästi innoissaan, mutta minä en oikein tiennyt mitä sanoa. Eihän hän tänne nyt noin vain voi tulla?
"Mitä?" älähdin. Rileyn hymy hyytyi hieman.
"Niin, että muutan tänne"
"Mutta mehän ollaan seurusteltu vasta puol vuotta!?" sanoin korottaen ääntäni hieman.
"So?" Riley ihmetteli. "Mehän ollaan täydellinen pari" hän jatkoi vetäen minua lähemmäksi. Menin kuitenkin kauemmaksi takaisin.
"Eiks me oltais voitu keskustella tästä vähän?" Kysyin.
"Mä luulin, et sä ilahtuisit" Riley näytti surulliselta. Olimme taas hetken hiljaisuudessa.
"Kyllä mä ilahduinkin, mutta..." sanoin ja vetäydyin takaisin hänen kylkeensä. "Se vaan tuli niin yllättäen"
"Eli se on ihan hyvä juttu?"
"Joo, todella hyvä" sanoin hymyillen ja suutelin Rileytä.

**

Kävelin seuraavana päivänä töihin kaatosateessa. Riley oli mennyt hoitamaan koko päiväksi Noahin jotain asioita hänen toimistoonsa, mikä sijaitsi toisella puolen Lontoota. Hän oli kyllä tarjonnut kyytiä, muttei silloin vielä satanut. Kun lähdin kotoa, taivas ei näyttänyt yhtään uhkaavalta. Nyt kirosin sadetta ja yritin mennä kauppojen markiisien alta, jotten kastuisi niin kovin. Lähdin ylittämään tietä, kunnes näin lehtikioskin lehden etusivulla hämmentävän kuvan. Leukani loksahti auki, kun huomasin sen olevan juuri hän. "One Directionin maailmankiertue loppuu huomenna vuoden suurinpaan konserttiin Lontoossa!" Otsikossa luki. Nappasin lehden käteeni ja katsoin kuvaa. Louis komeili koko pituudessaan etusivulla ja kuvatekstissä kerrottiin jotain hänestä. Paiskasin lehden takaisin hyllylle ja sain myyjältä pitkän katseen. Lähdin marssimaan kohti kahvilaa ja unohdin sateen kokonaan. Kävelin ihmisjoukon mukana kadun yli ja kaikilla muilla oli sateenvarjot. Juoksin loppu matkan työpaikkaani ja sujahdin sisään.
"Moi!" Huudahdin tiskin takana nököttävälle Hopelle.
"Ohhoh! Eiks Riley jaksanu tuoda sua tänne?" Hope ihmetteli nähdessään minua.
"Se lähdi sinne toimistolle aamulla, eikä sillon vielä satanut" selitin ja lähdin kävelemään kohti henkilökunnan huonetta. Kuulin oven avautuvan takanani ja sulkeutuvan samalla.
"Sori, mut me ei olla avattu viel-" aloin selittämään asiakkaalle, ennen kuin huomasin tulijan. Jäin seisomaan paikoilleni ja kahvilaan tuli hiljaista. Kuulin kuinka takistani tippui vettä lattialle pieninä tippoina.
"Terve, Tomlinson" sanoin katsoen nuorukaista tuimasti.
"Moi,Liv. Eiks, poikaystävä tuonutkaan sua töihin? Eilenhän se oli niin täydellinen" Louis virnisti. Vilkaisin Hopea, joka tuijotti Louista. Hän näytti siltä, että hän yrittäisi estää itseään kiljumasta. Lähdin nopeasti kohti takahuonetta, Louisin seuratessa perässäni. Menin sinne ja Louis tuli mukaani laittaen oven kiinni perässään. Heitin takin kuivumaan tuolille ja yriitn olla huomaatta Louista. Se kyllä häiritsi, kun eräs tuijotti jokaista liikettäni. Käännyin häneen ja katsoin häntä silmiin. Taas nuo siniset täydellisyydet. Uppouduin hänen silmiinsä. Kunnes tuoli, johon nojasin, kaatui painostani. Olisin lentänyt lattialle, ellei Louis... Ellei hän olisi...
"Mitä sä ylipäätään teet täällä?" Kysyin ja riuhtaisin itseni irti hänen käsistään.
"Tulin tapaamaan mun uutta kaveria" Louis naurahti. Sana kaveri kuulosti jotenkin... En voisi sanoa oudolta, mutta en minä hänen kaverinsa ollut.
"Hah! Et sit viittiny kertoo kaverilles, et oot maailman kuulu poptähti!" kivahdin.
"Luulin, et tunnistaisit mut" Louis sanoi kohottaen olkapäitään. Olimme hiljaa ja aloin etsimään valkoista paitaani kaapeista. Louis seurasi touhujani, kun kaivelin kaappeja.
"Niin, jos palataan tähän ensimmäiseen aiheeseen, niin minne se sun täydelinen kumppanis katos?" Louis kysyi.
"Miks sä nyt noin kiinnostunut siitä oot?" Kysyin. Löysin paitani ja suljin kaapin ovet.
"Muuten vaan kyselen, ku sä oot niin innokas puhumaan" Louis naurahti.
"Jaa... No se lähti jonneki toimistoon aamulla, enkä huomannu, et sato" selitin Louisille.
"Minne toimistoon?"
"Se omistaa tän kahvilan nyt, se meni tekemään jotain paperi hommia sinne" sanoin ja vedin oman paitani pois päältäni. Tunsin Louisin katseen kiinnittyneenä vartalooni, kun olin pelkällä topilla hänen edessään. " Tai nykyään ne on tietokone hommia kaikki" sanoin ja vedin valkoisen työpaidan päälleni.
"Ai" Louis hymähti. Kävelin ovelle ja katsoi Louista kysyvänä.
"Ajatteliks jäädä tänne kauaksi aikaa?" kysyin ja naurahdin, kun nuorukainen syöksyi ovelle. Menimme kahvilan puolelle ja laitoin oven kiinni. Hope oli avannut kahvilan ja muutama asiakkas istui jo pöydissä.
"Täällä on varmaan hyvää kahvia, ku tääl näin paljon on porukkaa" Louis totesi.
"No täähän on paras kahvila koko Lontoossa" sanoin sarkastisesti.
"Sittenhän mä otan heti jonkun kahvin" Louis sanoi ja kiersi toiselle puolelle tiskiä, 'asiakkaiden puolelle'.
"Mitäs herralle saisi sitten olla?" kysyin nojautuen eteenpäin. Louis katseli listaa ja tilasi cappuccinon. Louis istui pöytään tiskin vieressä ja siemaili kahviaan. Kahvilassa ei juurikaan ollut asiakkaita, ja nekin kaikki Hope hoiti innokkaana, joten istuin pöytään istumaan vastapäätä Louista.


Hope:

Katselin Louista ja Liviä istumassa pöydässä. Kahvilassa oli hiljaista, varmaan koska satoi, niin monikaan ei ollut kaupungilla. Join vettä ja tarkkailin Liviä. Louis puhui hänelle jostain, ja mies oli nojautunut pöydän päälle, lähemmäs Liviä. Liv taas nauroi heleästi ja pyöritteli hiussortuvaa sormessaan. Naurahdin hänelle, kun hän hymyili Louisille hurmaavasti. Louis punastui, kun Liv sanoi hänelle jotain. Liv hipaisi solisluutaan ja katsoi Louista taas silmiin. Pudistelin itsekseni päätäni ja otin asiakkaan vastaan. Vanhahko nainen höpötti minulle jotain säästä, ja hymyilin hänelle ystävällisesti.
"On se niin kumma, kun heinäkuu ja tuollainen ilma" Mummo lörpötti. Näin sivusilmällä, kun ovi avautui ja Louis käveli ulos sateeseen avaten sateenvarjonsa. Liv tuli tiskille ja mummo lähti pöytään. Vilkuilin Liviä, kun tyttö laittoi mukeja värijärjestykseen. Joka toinen oli sininen ja toinen valkoinen.
"Mä luulin, että sulla ja Rileyllä menis hyvin" sanoin ohimenne Liville.
"Meillä menee ihan mahtavasti!" Liv sanoi. "Arvaa mitä, Riley muuttaa mun luokse. Ja se varas meille matkan!"
"Vitsi kivaa!" sanoin iloiten hänen puolestaan. "Mä vaan tässä miettisin, et jos tiellä menee niin hyvin, nii sun ei ehkä sit tarvitsisi flirttailla muille pojille" jatkoin muutaman minuutin kuluttua. Liv katsoi minua hämmentyneenä.
"Louis..." Selvensin. Livin ilme muuttui heti sen sanottuani.
"Miten niin?! Enhän mä mitään flirttaillu sille" Liv kivahti. Nauroin hänelle.
"Et, et..." sanoin ja näyttelin häntä pyörittäen hiustani. Liv heitti minua rätillä naamaan ja katosi sen jälkeen pyyhkimään pöytiä.

Täs siis Riley ^^

Liv ja Hope ^^

Ja tossa Liv vasemmalla ja Hope oikeella

// Mitäs tykkäsitte tällä kertaa? Laittakaa kommenttii mun luettavaksi :D Jatkan ehkä jo tänään tai viim. huomenna :)

Ja 1Dn keikalla oli niin ihanaa!! En voi vieläkään uskoo, et näin ne oikeesti!! Ne on vaan niin täydellisiä, nyt vielä enemmän ♥♥♥♥