Live your life ~ 8

Zayn:

Vedin painoja ylös päin ja tiivistin tahtia. Olin salilla. En jaksanut värjötellä kotona ja surea Katietä, josta ei ollut kuulunut mitään viiteen päivään. Poliisitkin etsivät häntä. Vaihdoin painoja painavammiksi. Vedin käsiäni suoraksi ja koukkuun. 1... 2... 3... 4... Tunsin kun hiki valui otsaltani. En antanut itseni levätä, vain lisäsin taas painoa. Laskin vetoja mielessäni. Paitani oli jo kokonaan märkä ja heitin sen pois päältäni. 1, 2, 3, 4... Vetoja toistensa jälkeen. En tiedä kuinka kauan sitä tein. Lisäsin taas painoja. En tuntenut enää käsivarsiani. Tein sitä silti. Katien kasvot palasivat mieleeni, kun suljin silmäni. Pystyin näkemään hänet elävänä edessäni ja haistin hänen tuoksunsa. En tiedä olivatko ne kyyneliä vai hikipisaroita, jotka valuivat poskillani tiuhaan tahtiin. Pakotin itseni jatkamaan. Vedin painoja nopeammin ja nopeammin. Luulin kai, että se toisi Katien takaisin paremmin. Vedin käsiäni vielä nopeammin. Sekunnin murto-osassa käteni lipesi kahvasta ja kaaduin maahan. Makasin maassa ja itkin. Katie ei ehkä tulisi takaisin. En ikinä edes tuonut hänelle ruusuja. En sanonut häntä tarpeeksi monta kertaa kauniiksi. En ehtinyt sanomaan, että rakastan häntä. En tukenut häntä pimeimpänä aikana. Halusin hänet vierelleni. Rutistaa hänet rintakehääni. Suudella häntä ikuisesti...

Heräsin koomastani, kun kuulin puhelimeni soivan. Näin mahdollisuuden siinä. Katie soittaa minulle! Hän on elossa! Kompuroin ylös ja kouraisin puhelimeni käteeni. Vastasin tuntemattomaan numeroon.
"Poliisista päivää" toisesta päästä kuului. Se oli miehen ääni. Murennuin.
"Meillä on hyviä ja huonoja uutisia. Hyvät ovat, että Katie on löytynyt. Huonot toisaalta ovat, että Katie on löytynyt tajuttomana, värttinäluu kädestä poikki. Hän on ilmeisesti kierinyt mäen alas ja lyönyt päänsä sitten maahan. Hänet on nyt viety sairaalaan" poliisi sanoi ja kuuntelin hiljaa.
"OK. Voinko tulla sinne?" kysyin.
"No se ei ehkä mitään hyödytä, mutta jos halua" poliisi selitti.
"Okei, nähdään" sanoin ja lopetin puhelun. Katie on elossa! Juoksin pukuhuoneeseen ja menin kylmään suihkuun. Viileä vesi virtasi kehollani ja puhdisti kaiken hien. Sammutin suihkun ja kuivasin itseni pyyhkeeseen. Laitoin sen lanteilleni ja menin laittamaan vaatteeni päälle. Join hieman vettä hanasta ja aloin laittamaan hiuksiani. Mietin koko ajan vain, mitä sanoisin Katielle. Pitäisikö kertoa koko totuus? Vai vain miltä minusta tuntuu? Olisiko järkevää olla menemättä sinne? Ehkä Katie ei tahdo nähdä minua. Niin, miksi ihmeessä hän nyt minut haluaisi nähdä? Minä tämän kaiken pilasin. Lähdin nopeasti pois salilta ja ajoin kotiini. Heitin kenkäni eteisen lattialle. Katsoin asuntoani. Mitä minä nyt tekisin? En jaksa tuijottaa televisiota tai läppärin näyttöä. Ei ole nälkä. Uloskaan ei huvittanut mennä. Menin makuuhuoneeseen ja vedin verhot ikkunan eteen. Laitoin radion päälle ja kaaduin sängylleni. Kuuntelin radiota. Sieltä tuli Little mix:in Towers. Kuuntelin sitä silmät kiinni. Hetkeksi vaivuin jonnekin autuaan tietämättömiin.

// Lyhkäne :/