Are you spying me? ~7

"Zara, se vain esittää, se haluu kuitenki sut" Louis selitti.

"Mut mitä jos se oikeesti-" yritin väittää, mutta Zayn keskeytti minut.

"Et lähe sen mukaan" hän sanoi. 

"En en isi" vinguin ja käännyin omalle kadulleni heilauttaen kättäni pojille. Hyppelin vesilätäköiden yli ja saavuin kotipihalleni. Avasin avaimilla oven ja menin sisään sulkien oven kiinni perässäni. Menin suoraan huoneeseeni yläkertaan ja heitin laukkuni nurkkaan. Kaaduin sängylleni ja olin tyytyväinen, että olin eilen siivonnut. Tein oikein suursiivouksen. Katselin ikkunasta ulos ja iloitsin, että oli viikonloppu. Aloin miettiä, mitä tekisin viikonloppuna.  Ehkä kutsuisin Zaynin, Harryn ja Louisin meille tai vain makoilisin kotona. Jotenkin se jälkimmäinen kuulosti paremmalta vaihteeksi.  Sain yhtäkkiä päähäni, että maanantaiksi pitäisi lukea se kirja. Hyppäsin ylös sängyltä ja menin kaivamaan laukkuani. En meinannut löytää sitä lainkaan ja heittelin koulukirjoja ympäri lattiaa.
"Se on tossa sun pöydällä" tuttu tumma ääni sanoi takaatani. Käännyin säikähtäen ympäri. Uskalsin taas hengittää, kun näin tutun hahmon, tai 'tutun' hahmon, sängylläni.  Otin kirjan varavuoksi pöydältä ja kiitin Paynea siitä nopeasti. Hengitin nopeasti syvään ja menin hänen eteensä.
"Nyt saat kyllä vastata pariin kysymykseen" Sanoin vahvasti. Käskin hänen siirtyä sinnemäs. Istuin sängylle risti-istuntaan ja pidin kirjaani käsissäni.
"Yksi-" Aloitin, mutta minut keskeytettiin heti.
"Kuulostaa huokuttelevalta" Payne naurahti matalasti.
"Älä keskeytä" sanoin ja jatkoin heti perään. "Mikä sun etunimi on, Payne?" Kysyin.
"Haluuks oikeesti tietää?" Payne kysyi kulmiaan kohottaen. Nyökkäsin.
"Liam, Liam Payne" Hän sanoi. Tukahdutin tirskauksen ja otin henkeä.
"Mitä hittoo sä teet täällä tällä kertaa?" Kysyin tuimasti.
"Arvaa kahdesti" Liam sanoi. Jotenkin hänestä aukesi uusi puoli, kun sain tietää hänen etunimen.
"No 'Tulit kattomaan mua' " Sanoin ääntäen kimeästi.
"Mistäs arvasit?" Liam nauroi.
"Ja sitten, miten tiesit mun ettivät tätä kirjaa?" Kysyin näyttäen kirjaa käsissäni.
"Luin sun ajatukset" Liam sanoi. Suuni loksahti auki. Liam repesi raikuvaan nauruun, enkä voinut olla hymyilemättä.
"Tyhmä!" sanoin ja läimäytin häntä kirjalla päähän. Hän hieroi päätään, vaikkei se edes voinut sattua. Tunnelma oli sekunneissa vaihtunut vastakohdasta toiseen. Pyöräitin silmiäni ja siirryin seuraavaan kysymykseen.

**

"Ja sitten...  Ootko aito brittiläinen?" kyselyni oli jatkunut jo aika kauan.
"Hei mun vuoro välillä!" Liam vinkui.
"Okei okei" antauduin, en edes meinannut keksiä kysyttävää tähän hätään. Liam yskäisi juhlallisesti.
"Lempiruoka?" hän kysyi.
"No olipa omaperäistä" Naurahdin. Liam näytti kysyvältä, joten vastasin hetken mietittyäni: "Kanapasta" Liam nyökkäili ja siirtyi seuraavaan kysymykseen.

Muutaman tunnin päästä:

Nauroin Liamin tyhmälle vitsille ja heitin häntä tyynyllä. Liam väisti sen vikkelästi ja kumartui sitten lähemmäksi minua.
"Saanko kysyä vielä jotain?" Hän kysyi pienesti hymyillen.
"Umh, joo" sanoin hymyillen itsekin hieman.
"Mitä sun ja Louisin välillä on?" Liam kysyi. Järkytyin ajatuksesta niin, että putosin sängyltä. Hetkessä oli kuitenkin jo taas sängyllä. Liamin katse porautui minuun ja käteni hikosivat.
"E-ei mitään" sanoin. En minä ollut ihastunut Louisiin. Eikä hänkään minuun..?
"Älä valehtele" Liam sanoi. Liam nojautui lähelleni ja tunsin hänen lämpimän hengityksen kasvoillani.
"Mä en joskus todellakaan ymmärrä sua. Sä meet ihan yli mun rajan" Sanoin ja nousin seisomaan. Payne ahdisti minut seinää vasten ja sanoi:
"Se ei pelaa, joka pelkää" Tuulen henkäys kasvoillani ja hän oli poissa.

// Oon niin pahoillani tästä tauosta oikeesti! Oon joka päivä ajatellu tätä tarinaa, mut ei kerta kaikkiaan oo aika riittänyt. No nyt on onneks kokeet vähäks aikaa ohi ja yritän jatkaa joka päivä, kun sain tähän tarinaan nyt uuden juonen käänteen keksittyä. :D Kommentoikaa jos vaan jaksatte :))