A cup of tea makes everything better ~ 4

Felicia:

Seuraavana aamuna olin ihan sekaisin. Kun heräsin, luulin olevani kotona ja sain melkein sydän kohtauksen, kun huomasin vieraan jätkän makaavan vieressäni. Onneksi se paljastui nopeasti Louisiksi. Seuraavaksi en enää muistanut, mikä oli unta ja mikä totta. Vviilteleekö Louis todella? Ei, en halunnut muistella sitä. Nousin muutenkin sängystä ja jätin Louisin nukkumaan vielä. Hiippailin alakertaan ja menin keittiöön. Hetken jääkaappia kaivattuani, päätin vain ottaa pöydältä mandariinin hedelmäkorista. Syötyäni menin olohuoneen ovelle ja huokaisin pudistaen päätäni. Olohuone oli kuin pommin jäljiltä. Tyynyjä oli lattialla sikin sokin ja sohva oli vinossa. Suoristin maton ja nostin tyynyjä syliini. Kävelin parvekkeelle ja pudistin tyynyt. Niistä lähtikin aikamoinen pöly. Vein tyynyt takaisin olohuoneeseen ja siirsin sohvan paikoilleen. Katsoin kirjahyllyä, jossa kirjat olivat sikin sokin. Pohdin hetken, mutta päätin sitten repiä kaikki kirjat lattialle ja järjestää ne hyllyyn.

Louis:

Heräsin kovaan kolahdukseen, joka kuului alakerrasta. En halunnut avata silmiäni ja kohdata niitä seiniä, jotka tekisivät minut taas masentuneiksi. Haukottelin raskaasti ja käskin itseäni nousta ylös. Lopulta sain vedettyä peiton pois päältäni ja kierähdin ylös sängyltä. Kävelin unisena rappuset alas ja menin olohuoneeseen. Kun silmäni tottuivat valoon, näin Felician järjestelevän sohvatyynyjä paikoilleen.
"Ai huomenta" hän sanoi, kun näki minut.
"Huomenta vaan" naurahdin. Katsoin ympärilleni. Koko olohuone oli siivottu.
"Sä oot siivonnu" totesin istuttuani sohvalle.
"Joo, täällä oli niin sekaista. Järjestin noi kirjatkin" Felicia sanoi ja osoitti kirjahyllyä. Huomasin kirjojen olevan suorassa, ja vieläpä aakkosjärjestyksessä.
"Wou! No kiitti!" sanoin ja hymyilin pienesti.
"Äh, ei mitään, mul vaan oli tylsää" Felicia sanoi.

Felicia:

Istuin sohvalle Louisin viereen ja vilkaisin hänen paljasta rannettaan huomaamatta. Louis vetäisi kätensä nopeasti pois. Välillemme tuli hieman kiusallinen hiljaisuus. Katselin kynsiäni ja yritin keksiä jotain sanottavaa. Lopulta nousin ylös sohvalta ja sanoin:
"M-mun pitää v-varmaan nyt sitten mennä kotiin ja nii" sopersin ja Louis nyökkäsi. Menin eteiseen ja vedin kenkäni jalkaan. Nyt muistin ottaa avaimeni. Ne olivat syy kaikkeen tähän, mietiskelin itsekseni.
"Heippa!" huikkasin Louisille.
"Moi!" hän sanoi ja avasi minulle ulko-oven. Hymyilin pienesti ja kävelin ulos lämpimään kevät ilmaan. Kuulin oven sulkeutuvan ja huokaisin sitten. Olisiko minun sittenkin pitänyt sanoa jotain tai käskeä häntä lopettamaan se. Mielestäni ilmaisin itseni aika selvästi eilen. Äsh, kaikki on vain niin monimutkaista! Menin sisään asuntooni ja May tuli minua vastaan heti eteiseen. Laitoin hänelle ruokaa ja tein itsellenikin hieman ruokaa. Menin taas lukemaan sitä kirjaa parvekkeelleni, jossa paistoi aurinko.


//Sori jos on kirjotusvirheitä :))