Are you spying me? ~4

Yllätys, yllätys, tyhmä herätyskelloni soi taas seitsemältä ja herätti minut rauhallisesta unestani. Sammutin sen ja nousin istumaan sängylleni. Huoneessani oli pimeää ja kaaduin takaisin makuulleni. Yhtäkkiä muistin Paynen. Nappasin puhelimeni pöydältä ja avasin näppäinlukon. Etsin hänen viestinsä, mutta sitä ei ollut siellä. Katsoin monta kertaa, mutta viestiä ei ollut. Olinko sittenkin nähnyt unta? Sen enemää miettimättä nousin taas ylös ja tälläkertaa pääsin kylpyhuoneeseen asti. Pesin hampaani, puhdistin kasvoni, meikkasin ja harjasin hiukseni. Menin takaisin huoneeseeni ja kuulin, kuinka äiti lähti alhaalla töihin. Menin vaatekaapilleni ja otin sieltä raikkaan keltaisen paidan ja tavalliset farkut. Menin alakertaan syömään aamiaista, vaikkei minulla juurikaan nälkä ollut. Koulussa tulee kuitenkin aina nälkä, joten hyvä kai sitä on aamullakin hieman syödä. 

Kun olin syönyt omenan ja paahtoleivän, menin takaisin yläkertaan. Kello näytti vähän vaille kahdeksaa, onneksi koulu alkaa vasta yhdeksältä. Avasin huoneestani verhot ikkunan edestä ja menin parvekkeelle ihailemaan auringon paistetta. Istuin tuolille ja nautin auringon valosta. Yhtäkkiä huoneestani kuului kova kolahdus. Hyppäsin varmaan puoli metriä ilmaan säikähdyksestä. Rauhoitin itseni ja nousin ylös tuolista. Hengitin syvään ja avasin oven sisälle. Astuin askeleen eteenpäin ja katsoin huoneeseeni. En nähnyt mitään normaalista poikkeavaa. Kävelin hieman eteenpäin. Yhtäkkiä parvekkeenovi lyötiin kiinni takanani. Sydämmeni pomppasi kurkkuuni ja hengitykseni lakkasi. Käänyin nopeasti ympäri. En osannut tehdä mitään. Seisoin siinä vain hengittämättä. Suuren maineen saanut Payne seisoi muutaman metrin päässä minusta. Hän lukitsi parvekkeen oven ja  astui askeleen eteen päin. Minä astuin samantien kolme askelta taakse päin. En saanut sanaakaan suustani. Payne virnisti ja katsoi minuun. Hän oli monta senttiä pidempi, kuin minä.
"No, sano jotain" Hän avasi suunsa. Jäädyin täysin. Hänen äänensä kuulosti pehmeältä ja se oli matalampi, kuin mitä olen ikinä kuullut. Hän näytti kysyvältä. En vain saanut sanottua mitään. Minua pelotti samaan aikaa, samalla olin hieman kiinnostunut.
"Haloo?" Payne huhuili minua. Nielaisin. Sitten päätin kerätä kaiken rohkeuteni ja avasin suuni.
"Mitä sä teet täällä?" Kysyin hieman tylyyn sävyyn.
"Tulin sua kattomaan tietenkin" Hän naurahti. Payne tuli taas lähemmäksi minua, mutta pakenin häneltä aina.
"Älä koske muhun" sanoin nopeasti.
"En ajatellukaan" Hän sanoi ja virnisti taas. Vilkuilin kelloa. Nyt se näytti jo tarpeeksi.
"M-mun pitää lähtee kouluun" sanoin änkyttäen.
"Voin heittää sut" Payne ehdotti.
"Unissas" mutisin itsekseni ja otin laukkuni hänen vierestä.
"No joskus toinen kerta" Payne sanoi ja virnisti. Eikö hän voisi välillä vaikka hymyillä?! Menin nopeasti alakertaan Paynen seuratessa minua. Kävelin eteiseen ja laitoin kenkäni jalkaan. Oli koko ajan jäykkänä, kun Payne seurasi touhujani. Huomasin, että hänkin veti kenkänsä jalkaan, jotka olivat kenkähyllyllä siististi. Minun teki mieli kysyä häneltä, että miten ihmeessä hän tuli sisälle, mutten uskaltanut. Menin ulos ja Payne seurasi minua. Kävelin pihatietä pitkin kadulle päin. Kului silmänräpäys, ja Payne oli tiessään. Hän katosi kuin tuhka tuuleen. Minua kieltämättä pelotti kävellä kouluun, ajattelin että hän vaani puskan takana ja seuraa minua. Kävelin melkein hölkkä vauhtia kouluun ja olin siellä jo varttia vailla. Näin Zaynin toisella puolen pihaa ja juoksin hänen luokseen.

Tossa se paita ^^

Ja tuossa Zaran huone :D

// Sori lyhyydestä ja k-virheistä!! Koitan jatkaa huomenna, mut en oo varma ehinkö/jaksanko sit enää illalla. Niin paljon tekemistä huomenna..... :DD