Are you spying me? ~5

Sitä poikaa ei ollutkaan näkynyt muutamaan päivään. 

Kävelin pienessä tihkusateessa kouluun, kun joku vetäisi minua kädestä pimeällä kujalle. Näin hänen tummat silmänsä, kun hän painoi minut tiiliseinää vasten. Kujalla haisi mätääntyneeltä ja viemärit lotisivat. Payne heitti sateenvarjoni pois ja se meni varmasti rikki. Hengitin pätkien. Tiiliseinä tuntui kylmältä selkääni vasten. 

"Ei ollakaan tavattu muutamaan päivään" Payne sanoi ilkikurisesti. Hänenellä oli tummat silmänaluset, hänen hengityksensä haisi tupakalle, eikä hänen äänensä kuulostanut lainkaan normaalilta. Payne katsoi minuun ja laittoi kätensä lantiolleni. Minua alkoi ahdistamaan ja yritin päästä pois hänen otteestaan. Myöhästyisin kohta koulustakin! Payne otti minusta kiinni kovakouraisesti ja tunsin hänen hengityksensä kasvoillani. Minua ahdisti olla täällä. Kujalla oli pimeää ja vettä alkoi sataa vain kovemmin. Katsoin maahan ja tunsin itseni erityisen pieneksi. Payne laittoi suuren kätensä poskelleni ja käänsi päätäni häneen päin. Yritin livahtaa pois hänen otteestaan, mutta se ei todellakaan onnistunut. Payne puristi minua ranteista, joka satui paljon ja sai minut lopettamaan riuhtomiseni. Katsoin häntä pelokkaasti silmiin. Kurkussani oli palanen enkä saanut sanaa suustani. 

"Mitä jos olisit nyt hetken kunnolla?" Payne sanoi ilkeällä äänellään. Pudistin päätäni pienesti. Yksi käden heilautus ja sain kivuliaan läpsäisyn poskeeni. Pääni kääntyi iskun voimasta sivulle ja katsoin maahan itku kurkussa. Paynen ote hellitti sekunniksi ja sain siinä ajassa kerättyä itseni kasaan, löin häntä kyynerpäälläni kasvoihin ja juoksin pois kujalta. Kyyneleet sumensivat ajatuksiani, enkä huomnnut lainkaan miten kovaa juoksin. Yhtäkkiä olin jo koulun pihassa ja näin Louisin ja Zaynin nojailemassa seinämään jutellen toisilleen. Juoksin heidän luokseen ja heidän päät kääntyivät minuun huolestuneina. Louis levitti kätensä ja kaaduin hänen syliinsä. Louis liikutti kättään selälläni rauhoittavasti itkin hiljaa hänen rintakehäänsä vasten. 

"Mitä tapahtui?" Zayn kysyi kun rauhotuin. Nielaisin. 

"P-payne" sanoin sen yhdellä sanalla. Koulu oli alkanut jo vartti sitten, mutta se ei meitä haitannut. 

"Mitä se teki sulle?" Louis kysyi huolestuneena. Kerroin heille tapahtuneen. Louis katsoi minuun viha huokuen hänen silmistää, Zayn enemminkin järkyttyneenä. Olimme kauan hiljaa. 

"Onks se jutellu sulle aiemmin?" Louis kysyi mietteliäänä. Mietin hetken mitä sanoisin. 

"No joo" sanoin. En ollut kertonut heille, että Payne kävi luonani. Zayn oli sanomassa jotain, kun kuului rääkäisy:

"Hei lintsaajat! Tänne sieltä!" Viisikymppinen naisrehtorimme huusi. Tiesin, että olin pulassa. Kävelimme sisälle koulurakennukseen ja menimme rehtorin kansliaan. 

"Missäs sitä oltiin?" Rehtori kysyi ääni käheänä. Väkersin tekoitkun kasvoilleni ja huomasin Louisin olevan juonessa mukana. 

"Tuota... Zaraa ahdisteltiin ja ei ehditty tunnille, kun jäätiin lohduttamaan häntä" Louis sanoi. Olihan se teoriassa ihan totta.

"Oih, kuka se oli?" Rehtori kauhistui. 

"E-en tunnistanut" sanoin nyyhkyttäen. 

"No tästähän täytyy tehdä poliisiasia" rehtori sanoi uhmakkaasti. 

"Ei! Tai siis ei se niin vakavaa ole" sanoin empien.

"Mitä?" Rehtori kysyi katsoen minuun alas päin. 

"Olen ihan kunnossa. Voitte unohtaa asian jo" sanoin ja marssin ulos kansliasta. Zayn ja Louis seurasivat minua ja menimme taas ulos. Jos nyt yhden tunnin on jo menettänyt, miksei kaikki samantien? Lähdimme kävelemään Louisin kämpälle ja vietimme siellä koko loppuillan. 

Vilkaisin hädissäni kelloa. Kirosin hiljaa ja hyppäsin ylös Louisin sohvalta. Sipsit sylistäni lensivät komeassa kaaressa suoraan torkkuvan Zaynin päälle. Purskahdin nauramaan, herättäen Malikin. 

"Mitä ih-" Louis kysyi tullessaan huoneeseen. Hän kuitenkin pysähtyi ovelle ja jäi tuijottamaan Zaynin sipsi sotkua.

"Öö sori" sanoin hymyillen anteeksi pyytävänä. Louis katsoi huvittuneena heräilevää Zayniä. 

"Mut Louis, kato kelloo!" Sanoin hysteerisenä. Louis vilkaisi kelloon. Viisi yli yksitoista. 

"Mä heitän sut" Louis sanoi ja nappasi auton avaimet käteensä. Äiti ei pitänyt siitä, että olin yli kymmeneen jossain poissa. Louis kaasutti pois pihalta ja ajoi kotiini. Kiitin häntä kyydistä ja kipitin pihapolkuani kotiovelle. Sisällä talossa oli pimeää, eikä autoakaan näkynyt. Aloin kummastella sitä, kunnes joku kamppasi minut maahan. Löin pääni portaaseen ja kirosin taas ääneen. Tumma varjo lipui ylleni. 

"Missäs sitä oltiin?" Tuttu ääni kysyi. Nousin istumaan ja huomasin tumma tukkaisen miehenalun seisovan edessäni. Peräännyin taaksepäin, mutta löin jalkani tolppaan. 

"Kannattaa varoa vähän, ettei tuu mitään sairaala keikkaa" Payne sanoi ilkeästi hymyillen. Nousin jalat täristen ylös ja katsoin Paynea silmiin. Hänen ruskeat silmänsä kiiluivat katulampun valossa. Kävelin ovelle ja yritin avata sitä. Payne otti avaimeni ja heitti ne puskaan. Viha kuohui sisälläni. Payne tuli rauhallisesti lähemmäksi ja ahdisti minut taas ovea vasten. Sen enempää miettimättä hän painoi huulensa omilleni. En päässyt irti hänestä, vaikka kuinka yritin. Payne piti ranteitani ovea vasten ja piti minut paikoillaan. Potkaisin häntä polvellani arkaan paikkaan ja sain hänet perääntymään. Payne katsoi minua vaarallisen näköisenä. Hän astui askeleen lähemmäksi ja kosketti olkapäätäni. 

"Älä koske muhun" murisin. Silmänräpäys ja makasin maassa tajuttomana. 

//jännää... :))