Are you spying me? ~6

Kirkas valo osui kasvoihini ja pakotti minut avaamaan silmäni. Näin vaalean katon. Tunsin makaavani jossain. Se tuntui pehmeältä. Joku liikahti toisella puolellani. Käänsin päätäni sivulle. Valkoiset ohuet verhot liuhuivat tuulessa. Tumma tiiliseinkin näytti yllättävän tutulta. Yhtäkkiä hypäsin pystyyn istumaan. Hahmo kääntyi sivullani katsomaan minua. Kaikki palautui mieleeni eilis illasta. Hyppäsin ylös sängystä ja peräännyin seinää vasten. Payne nousi tuolistaan hitaasti. Hänen silmänsä olivat punaiset ja paisuneet. Katsoin sivulleni. Huomasin olevani omassa huoneessani. Mitä?! Payne huokaisi ja läsähti tuolille. Menin takaisin sängylle ja hautauduin peiton alle. Olimme hiljaa minuutteja. Yritin vain ymmärtää tilannetta. Miksi ihmeessä ähn toi minut omaan sänkyyni nukkumaan? Kaiken järkeni mukaan hänen olisi pitänyt kidnapata minut ja viedä jonnekin vangiksi tai jotain, miksi hän muuten olisi lyönyt minua tajuttomaksi? Hetkinen...

Hän, tuo ihminen, joka istuu edessäni, on tehnyt minut tajuttomaksi ja minä vain istun miettimässä hänen edessään. Olenko hullu tai muuten vain järjetön? Ehkä hän on syöttänyt minulle jotain tai...

Nousin ylös ja juoksin ovelle. Se oli lukossa. Aloin mennä paniikkiin. Payne katsoi minua ilmeettömänä. Juoksin parvekkeelle ja törmäsin melkein kaiteeseen. Annoin keuhkoni täyttyä raikkaalla ilmalla. Suljin silmäni ja hengitin rauhallisesti.  Mutta jos hän haluaa minulle pahaa, miksi olen täällä nyt? Hänhän olisi voinut vaikka tappaa minut jo, jos niin halusi. Miksi hän suuteli minua eilen?! Muistin yhtäkkiä. 

"Ei ei ei..." Mutisin ääneen. Kaikki on niin monimutkaista. Elämä on niin monimutkaista. Mutta senhän kuuluu olla, eikö niin? Muuten elämän vain eläisi, eikä se olisi mukavaa. Yritin keksiä jotain positiivistä ajateltavaa. Napsautin sormiani ja päätin, että menen tuonne huoneeseen nyt ja kysyn kaiken Paynelta suoraan kasvotusten. 

Kohotin ryhtiäni ja marssin takaisin huoneeseen. Payne kohotti kasvonsa minuun. 

"Miksi olen täällä nyt?" Kysyin rohkeasti. 

"Missäs muualla olisit? Toin sinut tänne" Payne sanoi. 

"Miksi löit minua?" Kysyin uhmakkaasti. 

"S-se oli v-vahinko, anna anteeksi" Payne sanoi surullisena. "Olin ottanut vähän liikaa ja en pystynyt kontrolloimaan itseäni..." Payne sanoi. Säälin häntä jostain kumman syystä. 

"Aha, noh sitten, miksi toit minut tänne?" jatkoi kyselemistäni. 

"No minähän sanoin jo: Minne muualle olisin sinut vienyt?!" Payne sanoi hieman hermostuneena. 

"Haluatko pahaa minulle?"
"En"

"Haluatpas"
"En!"
"Miksi sitten löit minua?!" Huusin. Payne oli hiljaa. "Miksi seurailet, murtaudut sisään ja tiedät minusta kaiken?! Mitä haluat minusta?!"Huusin pää punaisena. 

"Olisit tappanut mut nii mun ei olis tarvinnut miettii tätä sotkuu!" Kaduin sanojani, kun näin hänen kasvonsa. Hän ei itkenyt. Muttei se kaukana ollut. Payne nousi ja vilkaisi minuun tuimasti. Sitten hän astui muutaman askeleen ja katosi ovesta ulos. Hetken aikaa kaikki oli selvää. Sitten en enää ymmärtänyt yhtään mitään.

**

"Louiis!!" Huusin häntä koulun käytävällä. Hän pysähtyi edessäni ja kääntyi ympäri. 

"Noh?" Hän kysyi huvittuneena. Älkää kysykö miksi. Juoksin hänen luokseen.

"Payne... kävi meillä " Huohotin. 

"Mitäh?!" Louis huudahti turhankin kovaa. Kaikki kääntyivät katsomaan minua ja vedin Louisin kulman taakse. Louis tuijotti minua silmät suurina. 

"Joo, se suuteli mua, sit se löi mut tajuttomaksi, kanto mut omaan sänkyyni, sit se oli ihan normaali ja me juteltiin ja sit se vaan lähti" sanoin pötköön. 

"Että mitä?" Louis sihisi. 

"Pöö!" tumma tukkainen ystävämme säikäytti meidät. Näytin hänelle kieltä. 

"What's up?" Zayn kysyi ja nojasi seinään. Louis tuijotti edelleen järkyttyneenä. Zayn heilutti kättään hänen naamansa edessä. 

"Haloo?" Huhuilin. 

"Ja sit se vaan lähti?" Louis toisti äsken sanomani. 

"Kuka?" Zayn ihmetteli.
"Herra salaperäinen" sanoin kohottaen kulmiani. Zayn ei ymmärtänyt. 

"Payne" valaisin häntä. Hänenkin ilmeensä valahti. 

"Mitä se teki?" Zayn kysyi varovasti.

"Haluuks tietää kaiken? No se suuteli mua-"
"Vastasiks sä siihen?" Zayn kysyi. 

"Luuleks?"
"Sit se löi mut tajuttomaksi" selitin.

"M-m-mitä?" Zayn änkytti. 

"Joo ja sit heräsin omasta sängystäni. Payne istus mun vieressä" Jo pelkkä sana "Payne" sai pojat värähtämään. 

"Ja sit mä kysyin siltä pari juttua ja-" Yhtäkkiä kellot soivat. Ei ,ei nyt. "-Sit se lähti. Melkein itkien" lopetin ja nostin laukkuni maasta. Pojat olivat sanattomia.

"Onks teil matikkaa?" kysyin heiltä. "No ei sit" sanoin ja lähdin kävelemään matikan luokkaa kohti. 

**

Istuin murheellisena huoneessani. Ulkona satoi. Läksyt olivat tekemättä. Äiti oli työmatkalla kaksiviikkoa. Huoneessani oli pölyistä. Sain matikan kokeesta 6-. Ja mikä pahinta, Payneä ei ollut näkynyt moneen päivään. 

//Ei oikoluettu :DD