Are you spying me? ~3

Zara:

Prosentit pyörivät päässäni, kun yritin ratkoa hankalia matikan tehtäviä. Luokasta kuului kynän raapustusta, kun kaikki kirjoittivat laskuja koepaperiin. Kännykkäni värisi taskussani. Tiesin heti mitä se tarkoitti. Hikipisarat kohosivat otsalleni, ei laskuista, kännykästäni. Sotkin paperiin jotain numeroita, mitkä ensimmäisenä päähän tuli. Sitten viittasin.
"Opettaja, m-minua heikottaa" sanoin huonon kuuloisena. Onneksi Johansson näytti ymmärtäväiseltä.
"Näytätkin kalpealta. No tee koe loppuun ja mene sitten terveydenhoitajalle" Johansson sanoi ja hymyili. Yritin keskittyä kokeeseen, mutta kännykkä taskussa tuntui tosi houkuttelevalta. Istuin takarivissä ja vilkaisin Lousiin. Autuaan tietämätön. Kännykkäni poltti taskussa ja huusi minua ottamaan sen. Kestä vielä hetki! Tsemppasin itseäni. Samalla sekunnilla puhelin värisi uudestaan. Sydämmeni jätti yhden lyönnin välistä. Eihän se voi olla hän? Katsoin kelloa ja nousin ylös. Kävelin horjuen opettajan pöydälle ja ojensin kokeeni hänelle. Näytin varmaan hirveälle: Poskiani kuumotti ja minua oikeasti huimasi. Kävelin ripeästi ovelle ja vilkaisin salaman nopeasti Louista, joka yritti repiä hiuksia päästään. Lähdin luokasta ja otin samassa kännykkäni taskusta. 2 uutta viestiä. Avasin ensimmäisen.

Moi kulta, menee tänään myöhään töissä. Syö jääkaapista makaroonilaatikkoa. Nähdään luultavasti illemmalla. T. Äiti.

Huokaisin ja avasin toisen viestin huulta purren. 

Zara, sun pitää ottaa poikien juttu todesta. Se on oikeesti vaarallinen! Luota meihin, me tunnetaan se. x Perrie. 

Mitäh!? Ei yhtään viestiä siltä! Vastasin nopeasti äidille ja Perrielle ja puuskahdin turhautuneena. Päätin kuitenkin mennä terveydenhoitajalle ja anoin loppu päivän vapaata.

Istuin sängylläni katsoen tietokoneelta leffaa. Minuä väsytti, mutten jaksanut nukkua. Kun elokuva loppui, suljin tietokoneen ja huokaisin. Nousin ylös ja kävelin kirjoituspöytäni luokse. Kasa kirjoja odottivat lukemista. Huokaisin ja otin ensimmäisen, joka sattui olemaan historian kirja. Yritin lukea ja kirjoitin hieman muistiinpanoja, mutten jostain syystä pystynyt keskittymään. Päätin mennä pienelle kävelylle ulos. Saisin vähän raitista ilmaa ja se selvittäisi ajatuksiani. Nuosin ylös penkiltä ja kävelin alakertaan. Puin kengät jalkaani ja laitoin kevät takkin ylleni. Menin ulos ovesta ja laitoin sen perässäni lukkoon.

Kävelin pilvisessä kevät ilmassa ja katselin muita ihmisiä kaduilla. Kaikilla näytti olevan kiire ja he melkein törmäilivät toisiinsa kaduilla. Kävelin eteen päin ja painoin pääni alas päin. Potkiskelin kiviä ja pidin käsiäni takin taskussa. Nostin katsettani ylös päin ja katsoin eteenpäin. Yhtäkkiä joku törmäsi minuun.
"Umh sori" mumisin. Vastaantulijalla oli farkkutakki yllään ja hän katsoi minuun. Nostin katseeni hänen kasvoihinsa. H-hän oli juuri se poika, jota minun piti varoa. Poika katsoi minuun arvioiden ja virnisti, mutta lähdin juoksemaan nopeasti pois. En katsonut taakseni kertaakaan, juoksin kotiovelleni asti ja avasin oven. Kävelin olohuoneeseen ja lösähdin sohvalle. Soitin Louisille.

"Miks sä juoksit pakoon?! Nyt se ainakin tietää, missä sä asut" Louis huokaili. Makasin sängylläni pää käsieni välissä.
"Louis..." sanoin hiljaa.
"Onks se jättäny jotain lappuja?" Louis kysyi.
"Ei" valehtelin. Louis katsoi minua epäuskovaisena.
"No löysin yhen lapun eilen" sanoin huokaisten.
"Näytä se" Louis pyysi. Etsin lapun roskiksesta ja annoin sen Louisille. Hän luki sen äänettömästi. Sitten hän repi lapun ja heitti sen takaisin roskikseen. Louis istahti sängylleni.
"Mitä täs pitäis tehä?" kysyin epävarmana.
"Mä en tiiä" Louis huokaisi.
"Miten muuten tiiät täst niin paljo?" kysyin hetken päästä. Louis katsoi lattiaa ja piti suunsa kiinni.
"Hän on tehnyt sen ennenkin" Louis sanoi.
"Kenelle?"
"Yhdelle tytölle, joka oli mun ystävä. Hän vain... Katosi"Louis sanoi hiljaa, että hyvä kun sai sanoista selvää.
"Katosi?" toistin varovasti.
"Niin. Eikä palannut" Louis sanoi ja nosti katseensa taas minuun. Samassa alakerrasta kuului oven avaus. Sydämmeni hypähti kurkkuun.
"Mooi!" äiti huusi tavalliseen tapaansa. Uskalsin taas hengittää. Louiskin hengitti taas normaalisti ja naurahdin hänelle.
"Moi!" huusin hänelle takaisin. Juttelimme Louisin kanssa jostain aivan tavallisista asioista hetken, kunnes äiti huusi alakerrasta taas jotain.
"Mitää?!" Huusin takaisin.
"Syömään!" Hän huusi. Nousin ylös ja käskin Louisin tulla myös. Menimme alakertaan ja istuuduin keittiön pöydän ääreen.
"Voit säkin syödä" äiti sanoi Louisille, joka vain katseli syömistämme.
"Ei kiitos, söi just kotona" Louis sanoi. Ahmin ruokaa suuhuni ja nousin pöydästä.
"Kiitos" sanoin nopeasti ja vein astiani pesukoneeseen. Menimme Louisin kanssa käytävälle, kun hänen puhelimensa soi. Louis puhui nopeasti ja lopetti lyhyen puhelun. Tiesin hänen ilmeestään jo, kuka sieltä soitti.
"Mun pitää mennä" Louis sanoi ja hymyili pahoittelevasti.
"Joo, ei se mitään, mun pitää tehä läksyt ja kaikkee" sanoin ja saatoin hänet eteiseen. Louis veti kenkänsä jalkaan ja heitti takin päälleen.
"Moikka" sanoin hänelle.
"Nähää huomen" Louis sanoi ja lähti sitten.

Pamautin maantiedon kirjat kiinni ja hymyilin itsekseni. Vihdoin kaikki läksyt tehty. Vilkaisin kelloa ja iloni laantui heti. Miksi se näytti jo yhdeksää? Huokaisin ja tallustelin ulos huoneestani. Menin kylpyhuoneeseen ja suljin oven. Katsoin itseäni peilistä ja näytin aika väsyneeltä. Päätin käydä nopeasti suihkussa ja menin sitten suoraan nukkumaan. Tarkistin henkeä pidätellen tyynyni alta, mutta siellä ei ollut mitään. Huokaisin helpotuksesta ja painoin pääni tyynyyn. Suljin silmäni ja aloin nukkua rauhallisesti.

Yhtäkkiä jostain kuului kilahdus. Pomppasin pystyyn ja katselin ympärilleni. Pimeää kaikkialla. Kännykkäni näyttö hohti valollaan. Nappasin sen pöydältäni ja katsoin näyttöä silmät suurina.
1 Uusi viesti. Avasin sen ja luin sen ääneti.

Lupasin tekstata sulle, mutta se meni vähän myöhäiseksi. No nähään huomenna, hyviä öitä! 

Teki mieli vastata viestiin, että kiitos kun herätit, mutten viitsinyt. Miten niin nähdään huomenna? Pitäisikö ilmoittaa Louisille? Voiko hän oikeasti tulla tänne? Liian monta kysymystä pyöri päässäni. Päätin viskata puhelimeni lattialle ja piiloutua peiton alle ja nukahtaa sinne.