A cup of tea makes everything better ~ 5

Felicia:

Olin juuri tullut salilta, kun kuulin puhelimeni soivan. Juoksin eteiseen, jonne olin sen jättänyt ja vastasin.
"Moi" Sanoin nopeasti.
"Moi!" Kuului ääni toisesta päästä. "Mitä teet?" Harry jatkoi.
"Kävin just suihkussa, miten niin?" Kysyin.
"Ajateltiin vaan et jos tulisit meille, Zayn ja Louis on turhanki tylsää seuraa" Harry sanoi ja sai minut naurahtamaan.
"No okei, voin mä tullakin. Yhteiskämpälle vai?" varmistin vielä.
"Jep" Harry sanoi.
"Okei. Nähään kohta" sanoin ja lopetin puhelun. Menin huoneeseeni ja vaihdoin jotain siistimpää päälleni. Laitoin päälleni punaisen paidan ja valkoiset shortsit. Harjasin hiukseni vielä jonkin näköiselle ponnarille ja hyppelin eteiseen. Vedin valkoiset conversit jalkaani ja pohdin monta minuutteja, tarvitsenko jotain hupparia ulkona. Lopulta päätin, etten tarvitse.
"Heippa May!" Huudahdin ja nappasin puhelimeni, sekä avaimet vielä pöydältä. Kävelin ulos kerrostalosta ja totesin valittuani oikein: Ulkona olisi paahtunut hupparilla. Kävelin verkkaisesti pitkin Lontoon katuja ja katselin näyteikkunoita.  Voisin joku päivä tulla shoppailemaan. Tarvitsisin muutenkin uudet kengät ja minulla ei ole mitään kesä takkia, vanhat bikininikin ovat jo vähän kuluneetkin... Käännyin kulmasta vasemmalle, oikaisin puiston poikki, ylitin sillan ja menin vielä pari korttelia. Saavuin poikien kämpälle ja huokaisin, kun muistin miten sotkuinen se oli viimeksi. Hyppelin portaat ylös ja painoin ovikelloa. Kun vastausta ei kuulunut, avasin itse oven.
"Hellou!" Huusin ja samassa kuului jonkun juoksu askelia. Harry juoksi minua vastaan ja hymyilin hänelle. Pojan hiukset olivat sotkussa ja tavalliseen tapaansa hänen kasvoillan oli leveä virne.
"Ajateltiin, et haluisit tänne, varsinki ku Louis on täällä" Harry sanoi. Menin hänen perässään olohuoneeseen.
"Tääl on siivottu" Totesin istuttuani yhdelle tuolille.
"Joo, siivooja kävi" Zayn sanoi sohvalta. Niall istui hänen vieressään ja Harry heitä vasta päätä nojatuolilla.
"Missä Lou on?" Kysyin. Niall tirskahti ja Harryn virnistys ulottui korvasta korvaan.
"Mitä?!" naurahdin poikien ilmeille.
"Ei mitään... Louis vaan kummasti kiinnostaa niin kovasti.." Harry virnuili.
"Se meni hakee meille ruokaa" Zayn keskeytti Harryn ja mulkaisi häntä tuimasti. Siirryin Niallin viereen sohvalle ja aloimme juttelemaan kaikkea tavallista.

Hetken päästä ulko-ovi avattiin ja joku asteli sisään. Kaikki kääntyivät katsomaan tulijaa, vaikkei ollutkaan hankala arvata, kuka sieltä tulisi. Louis laittoi pitsalaatikot pöydälle ja kääntyi sitten meihin päin. Hänen siniset silmänsä kohtasivat heti minun, ja hänen ilmeensä laski heti. Välillemme syntyi taas kiusallinen tunne, mutta pojat eivät onneksi huomanneet mitään erikoista. Louis yskäisi pienesti.
"Ai säki oot täällä" Louis sanoi turhankin yllättyneesti.
"Uhm, joo. Harry pyys mua tänne" sanoin hiljaa. Niall ja Zayn ryntäsivät pöydän ääreen. Harrykin nousi ja kysyi samalla:
"Syötkö sä? Kyl sulleki varmaan riittää, jos toi suursyömäri ei ahmi kaikkee" Harry naurahi.
"Hei!" Niall puollustautui. Naurahdin kankeasti.
"Ei kiitos. Mul ei oo nälkä" Sanoin ja menin silti poikien seuraksi pöytään. Pojat keskittyivät syömiseen, eivätkä juurikaan puhuneet mitään. Katseeni eksyi taas Louisiin. Hänellä oli pällään musta pitkä hihainen, enkä yhtään ihmettele miksi. Hänen hiuksensa olivat edestä pystyssä ja sekaisin. Louis nosti katseensa ylös ja käänsin katseeni nopeasti pois päin. Tunsin Louisin katseen minussa ja yritin keskittyä johonkin muuhun. Lopulta kuitenkin katsoin hänen silmiinsä, jotta hän lopettaisi sen. Tuijotus oli aika ahdistavaa. Louis ei kuitenkaan kääntänyt katsettaan, vaan tuijotti silmiini. Hänen katseessaan oli jotain merkitsevää tai hän yritti kertoa katseellaan jotain, mutten oikein käsittänyt sitä. Harryn vilkaisu sai katsekontaktimme katkeamaan.
"Mitä nyt tehään?" Kysyin hiljaisuuden rikkomiseksi.
"Mä syön nyt" Niall ilmoitti.
"Entä sen jälkeen?" Kysyin huvittuneena.
"Mennään rannalle" Harry ehdotti. Tunsin Louisin kiristyvän.
"Eh... Jos ei kuitenkaan" sanoin. En itsekään ollut niin innostunut asiasta.
"No, katotaan elokuva?" Zayn ehdotti.
"Me katotaan aina joku tiejän kauhuelokuva" Valitin.
"Mennään... Shoppailemaan" Harry ehdotti.
"Joo!" huudahdin iloisena.
"Ei todellakaan" "No ei kiitos" Kuului muitten suusta. Petyin pahasti, kerrankin kun joku oli tulossa kaupungille minun kanssani.
"Mä en kyl lähe sun kaa enää kaupungille, kauppojen lähellekään.." Zayn muistutti. Ai niin, pojat eivät oikein ilahtuneet minun seitsemän tunnin shoppailu reissusta viimeksi.                
"Missäs Liam muuten on?" Kysyin huomattuani yhden puuttuvan.
"Nytkö vasta huomasit?" Niall nauroi.
"No se on muutenki niin hiljanen ja pieni" Selitin ja vilkaisin vaihteeksi taas Louisia, joka ei ollut puhunut lainkaan
"Niin kai" Niall mutisi itsekseen.
"Se meni jonneki vanhempiensa kanssa" Harry sanoi.
"Vielä kerran; Mitä me tehtäisiin, hyvät herrat?" Julistin äänekkäästi. Harry heilautti kulmakarvojaan.
"Totuutta ja tehtävää" Hän sanoi ja sai kaikki maagisesti hiljaiseksi.
"EI!" "Joo" "Joo!" Kuului.
"Neljä vastaan yksi" Niall julisti ja nousi pöydästä.
"Miten niin neljä vastaan yksi? Mä ja-" Katsoin ympärilleni. "-Louis ei haluta sitä" Puollustauduin. Eihän Louis ollut sanonut kantaansa tähän asiaan lainkaan.
"Ihan sama mulla mitä me tehään" Louis sanoi. Jotenkin aloin säälimään häntä. Eivätkö pojat oikeasti olleet huomanneet mitään poikkeavaa Louisin käytöksessä?
"Eli totuutta ja tehtävää, enemmistö voitti, Fel" Harry julisti.

**

"Niall, totuus ja tehtävää?" Kysyin laiskana. Olin juuri joutunut juoksemaan talon ympäri pojat ja vesiämpäri perässäni.
"Totuus" Hän vastasi. Pyysin muita poikia auttamaan. He keksivät Niallille jonkun hyvän totuuden. jota en edes kuunnellut. Olimme pelanneet tätä vaikka kuinka kauan jo, ja Louis oli vastannut varmaan kahteen kysymykseen.
"Louis!!" Harry huusi.
"Noh?" Louis kysyi.
"Totuus vai totuus?" Harry kysyi.
"Tehtävä" Louis sanoi.
"Ei saa valita sitä" Harry sanoi virnistäen.
"Täh, miksei saa?" Louis ihmetteli.
"Koska ei nyt vaan saa. Okei sä valitsit siis totuuden. Mitä teitte Felician kanssa teillä edellispäivänä?" Harry kysyi. Kangistuin heti, eikä Louiskaan niin rento ollut lainkaan.
"Ei mitään" Louis sanoi nopeasti.
"Hei, c'moon! Kerro nyt" Harry kitisi.
"Ei aikanaan mitään sellasta mitä sä ajattelet" sanoin väliin.
"Vaan" Harry sanoi vaikka hänen hymynsä laantuikin hieman.
"Juteltiin" Louis sanoi.
"Mistä?" Niall kysyi.
"Se on jo seuraava kysymys" totesin samalla.
"Totuus vai totuus, Felicia?" Louis kysyi minulta.
"No arvaa vaan" naurahdin tyhmälle kysymykselle.
"Hmm... Tiesitkö, et unohdit tän mun luo?" Louis kysyi ja heitti minulle jotain. Se oli valkoinen t-paitani.
"Ai kiitos, ja en tiennyt" Naurahdin. Harry näytti mietteliäältä.
"Felicia, miten sä lähdit Loulta, jos sun paita oli Loun luona?" Harry ihmetteli virnistäen.
"Harryy..." Murisin tuolle. Lopulta päädyimme vain juttelemaan jotain tavallista poikien kanssa.

"Louis, umh, mul olis vähän asiaa" Sanoin, kun Harry ja Zayn olivat lähdössä. Menin toiseen huoneeseen ja vetäisin Louisin mukaani. Hän sulki oven ja huoneeseen tuli pilkkopimeää. Törmäsin häneen ja samassa valot tulivatkin.
"Nii... Kiitti, ettet kertonu" Louis sanoi ja hymyili hieman.
"En tietenkään. Mut sä lupaat, ettet tee sitä enää" Käskin häntä. Louis näytti epäilevältä.
"En mä pysty siihen" Louis sanoi ja katsoi silmiini. Otin varovasti kiinni hänen käsistään.
"Lou... Kyl sä pystyt siihen, jos haluut" Sanoin rohkaisevasti. Louis käänsi katseensa pois ja pidätti itkuaan.
"Se on vaan mun pako keino tästä kaikesta" Louis sanoi hiljaa. Hän repäisi itsensä irti ja lähti ovet paukkuen huoneesta. Harry ilmestyi ovelle. Katsoin ikkunasta, miten Louis käynnisti auton ja kaahasi pois.
"Mitä tapahtui?" Harry kysyi.
"Ihan sama" sanoin ja puskin hänen ohitseen. Menin eteiseen ja vedin converssini jalkaani. Yhtäkkiä Zayn asettui eteeni, enkä pääsyt ulos.
"Me tiedettiin, et teillä on jotain meneillä. Ja sä kerrot mitä on tekeillä" Harry sanoi. En voinut muuta kuin alistua pojille.

//Yritin tehä nyt vähän pidemmän :D Mut kertokaa mielipiteitänne!