Felicia:
Istuimme Louisin sohvalla teekupit käsissämme. Pyörittelin lusikkaani teessä ja yritin keksiä jotain järkevää sanottavaa. Louis hörppäsi teestään.
"Umh... tuota, miks sä teet sitä?" Kysyin lopultakin. "Tai ei sun mulle oo pakko kertoo, jos et haluu tai siis..." änkytin sekavasti. Louis hengitti syvään ja laski teensä pöydälle. Oli hetken hiljaista. Miksi minun pitikin mennä kysymään sitä? Toruin itseäni.
"Mä... Mä tunnen itseni luuseriksi ja kukaan ei välitä musta oikeesti. Mun vanhemmat, vanhat kaverit ja..." Louis kerto ja nyyhkytti samalla. Hän käänsi itkuiset siniset silmänsä minuun.
"Lou, sä et oo mikään luuseri, kaikki rakastaa sua, koko maailma! Hyvänen aika et sä saa ajatella tolleen!" Sanoin korottaen ääntäni. Louis otti tee mukinsa käteensä ja joi teensä loppuun.
"Mitä ne kaikki direktoonarit-"
"Directionerit" Louis korjasi.
"No mitkä ikinä onkaan, mitä ne ajattelisi tosta?" Kysyin. Louis ei vastannut. Hän tuijotteli kaukaisuuteen ikkunasta.
"Tai, tietääks pojat?" jatkoi. Louis kääntyi minuun päin.
"Luuleks sä et mä kertoisin niille tästä?! En mä sullekaan mielelläni kerro!" Louis sanoi. Syyllisyyden tunne valtasi kehoni.
"Anteeksi" sanoin hiljaa.
"Ei se mitään, sori mä vähän tiuskin" Louis sanoi ja veti minut halaukseen. Sain juotua teeni loppuun ja olin jo nousemassa sohvalta, kunnes Louis veti minut takaisin viereensä.
"Voitko jäädä tänne?" Louis kysyi.
"Eh... en mä asu kaukana tossa, ei sulle varmaan tuu mua ikävä" naurahdin pienesti.
"Ei kun oikeesti, mul on niin yksinäistä täällä" Louis sanoi. Hän katsoi minua koiranpentu-ilmeellä ja lopulta hyväksyin hänen pyyntönsä. Menimme hakemaan keittiöstä jotain pientä syötävää, sillä Louisilla oli nälkä.
"No niin, nyt puhutaan jostain muusta" Louis sanoi ja otin paremman asennon.
"Mitä sä teit 14.3?" Louis kysyi. Olin tukehtua viinirypäleeseen.
"Anteeks, mitä?!" sanoin nauraen.
"Nii, kuulit kyllä. Kuulustelen sua kaikista sun tekosista meijän kiertueen aikana" Louis sanoi.
"No haittaaks, jos en nyt muista, mitä tein kaks kuukautta sitten?" Kysyin ja sain Louisin nauramaan. Oli ihana kuulla hänen vapautunut naurunsa.
"Se oli vitsi, pätkä!" Louis sanoi.
"Hei, varo ketä haukut pätkäksi!" sanoin ja huitaisin häntä tyynyllä. Yhtäkkiä sain tyynyn naamaani ja heti perään kuului naurua.
"Hei!!" huudahdin ja siitäkös sota alkoi.
// Anteeks anteeks anteek, ihan sika lyhyt, varmaan k-virheitä ja kaikkee mut halusin saada jotain julkastuu viel tänään :( oon pahoillani :DD
Tää on vaan niin superhyper ihana! :3 Ja en ainakaan huomannu mitään kirjotusvirheitä joten ei ne ainakaan lukemista haitannu jos niitä olis vaikka sattunu oleekkin ;)
VastaaPoista~Em
Kiitti, ja hyvä :3
Poista