A cup of tea makes everything better ~ 2

Felicia:

Heräsin seuraavana aamuna harvinaisen myöhään. Kello näytti yli kahtatoista, kun raahauduin ylös sängystä. Sentään oli viikonloppu. Menin suihkuun ja tulin pyyhe ympärilläni takaisin omaan huoneeseeni. Ulkona näytti lämpimältä, joten laitoin päälleni valkoisen kukka hameen ja vaalean sinisen paidan. Laitoin käteeni uudet rannekoruni ja meikkasin normaalisti. Harjasin hiukseni ja jätin hiukseni tavalliseen tapaan auki. May leikki innoissaan koristetyynylläni sänkyni alla. Hymyilin itsekseni hänelle ja menin sen jälkeen keittiöön aamiaiselle. Vasta avattuani jääkaapin, muistin sen vieläkin olevan tyhjä. Läimäytin oven kiinni ja menin saman tien eteiseen. Vedin valkoiset tennarini jalkaan ja huusin Maylle moikat. Tykkään hyvästellä ja tervehtiä sitä, se on minulle kuin kämppis. Suljin ulko-oven perässäni ja menin hissin ovelle. Siinä oli keltainen kyltti, jossa luki:
"Epäkunnossa!! Käytä portaita" Kohautin olkiani ja menin portailla alas. Onneksi en sentään asunut viidennessä kerroksessa, sinne olisi ollut jo vähän matkaa. Kävelin hymyillen ulos auringon paisteeseen ja lähdin kauppaa kohti.

Käytyäni kaupassa, syötyäni ja siivottuani hieman keittiötä, päätin mennä ottamaan aurinkoa parvekkeelleni. Luin sitä samaa kirjaa ja nautin vain auringon lämmöstä. Varmaan puoli tuntia siinä ehdin rentoutua, kunnes joku huusi alhaalta pihalta nimeäni.
"Feliciaaa!!" huutaja venytti nimeäni. Hyppäsin pystyyn ja katsoin alas päin. Tekoblondi pomppi alhaalla ja vilkutti minulle, kun hänen vieressä seisova ruskea tukkainen sinisilmä yritti rauhoittaa häntä, ettei muut luulisivat, että nyt on joku tulipalo syttynyt. Naurahdin heille ja vilkutin takaisin. Louis viittoi minua tulemaan heidän luokseen. Näytin peukkua ja menin sisälle. Lukitsin parvekkeen oven ja menin asuntoni poikki ovelle. Juoksin portaat alas ja nopeasti olin jo pihalla.
"Mooi!" huudahdin pojille. He juoksivat iloisesti minua vastaan.
"Mitä kuuluu?" Kysyin heiltä. Ilmeisesti hyvää, sillä molemmat repesivät nauruun.
"Mitä?" ihmettelin.
"Me lyötiin vetoo, et kysyt tota ekana" Niall sanoi kun sai naurun loppumaan.
"No on kohteliasta kysyä kuulumisia" puollustelin ja tönäisin häntä. Lähdimme kävelemään Louisin pihaa kohti. Jotenkin päädyimme taas pelaamaan jalkapalloa.
"Niall vastaan mä ja Lou" Ehdotin.
"Ei! Louis on liian hyvä" Niall vinkui. "Lou yksin"
"En mä haluun Felin kaa samaan" Louis vikisi.
"Arvotaan!" sanoin.
"Ei!" Tuli molemmilta samaan aikaan.
"Jaa..." Mutisin. "No pelataan yhteen maaliin, eka Lou vastaan Niall" sanoin hymyillen. Menin itse maaliin ja aloitimme pelin.

Jossain vaiheessa päädyimme kuitenkin vesisotaan. Niall ja Louis kaatoivat päälleni kylmää vettä. Juoksin ympäri pihaa kiljuen, kunnes Niall yllätti minut taas uudellä ämpärillä. Käännyin nopeasti ympäri ja törmäsin samassa Louisiin. Kaaduin hänen päälleen nurmikolle ja Niall kaatoi vedet molempien päälle. Louis nousi ylös ja ojensi kätensä avuksi. Tartuin siihen hämmästyneenä. Nousin ylös ja pudistelin märkiä vaatteitani. Louis oli ihmeen hiljainen tänään. Ei vitsejä joka asiasta ja muutenkin hän oli poissa oleva. Päätimme kuitenkin yhdessä mennä välillä sisälle ja menimme Louisin johdolla sisälle taloon.

Muutaman tunnin päästä päätin lähteä kotiin. Niall lähti samaan aikaan ja Louis sanoi meille heipat,
"Oliks Lou sustaki hieman poissaoleva?" Kysyin Niallilta ulkona.
"Ehkä vähän, johtuu varmaan väsymyksestä"Niall sanoi.
"No joo, moikka!" sanoin ja käännyin kulmasta kerrostalon pihalle. Niall katosi toiseen suuntaan ja menin ovesta sisään ja kävelin rappuset ylös asuntoni ovelle. Aloin etsiä avaimiani taskusta, mutta en löytänyt niitä mistään. Huokaisin ja lähdin samantien takaisin portaita alas. Nyt muistinkin, että ne jäivät siihen Louisin eteisen pöydälle. Menin ulos talosta ja hölkkäsin Louisin ovelle. Painoin ovikelloa. Talossa oli melkein pimeää, lukuun ottamatta keittiössä palavaa valoa. Kukaan ei tullut avaamaan. Painoin uudestaan ovikelloa. Sisältä kuului hiljaisia askeleita. Ovi avattiin hitaasti.
"Moi, mä unohdin mun av-" aloitin. Lopetin puheeni, kun näin Louisin kasvot. Hänen silmänsä olivat punaiset itkemisestä ja hän näytti surulliselta.
"Lou, mitä..?" aloitin taas, kunnes huomasin hänen harmaan pitkähihaisen paidan hihan tummuneen verestä. Nostin hänen hihansa varovasti ylös. Silmäni kostuivat ja katsoin Louisia hämmentyneenä ja samalla surullisena.
"Louis, älä..."" sopersin, kunnes totesin sen mitättömäksi.

Tossa ne vaatteet^^

 

//sori tuli vähän lyhyt, koitan jatkaa taas huomenna :3