A cup of tea makes everything better ~ 1

Felicia:

Otin kuulokkeet pois korvistani ja astuin kerrostalon portista sisään. Aurinko lämmitti taivaalla ja linnut lauloivat iloisesti. Katsoin naapuritaloon ja huomasin tutun ruskeahiuksisen pojan istuvan nurmikolla. Vilkutin hänelle iloisesti, mutta hän vain nyökäytti päätään pienesti. Menin sisälle taloon ja päätin mennä portaita pitkin toiseen kerrokseen, jossa on vaatimaton asuntoni. Kyllä minä sielä viihdyn, mutta se olisi liian pieni kämppikselle.

Olen siis Felicia Lavelle, täytän kohta 20-vuotta. Asun Lontoossa pienessä kerrostalo asunnossa kissani Mayn kanssa. Sain sen syntymäpäivä lahjaksi vuosi sitten ja nimesin sen toukokuun mukaan, jolloin sain sen. May täyttääkin viikon päästä vuoden. 

   Käyn töissä pienessä kahvilassa, jonka omistaa vanha perhe tuttuni. Vanhempani asuvat muutaman tunnin ajomatkan päässä maaseudulla. He ovat molemmat jo eläkkeellä ja muuttivat muutamia vuosia sitten sinne. Vanhempani ovat aika varakkaita ja lupailevat minulle suurta perintöä, perheen ainoana lapsena. 

Laitoin hupparini siististi naulakkoon ja heitin kenkäni kenkähyllylle. May juoksi eteiseen ja rapsutin sitä leuan alta. Menin käytävän kautta huoneeseeni, joka oli sisustettu vaaleilla väreillä. Kieputin kuulokkeet kerälle ja laitoin ne omalle paikalleen hyllylle. Niiden viereen asetin myös puhelimeni ja laitoin sen lataukseen. Kuten varmaan huomaakin, olen aika siisti. En kestä, jos kaikki on sikin sokin ympäriinsä. Asunnossani on paljon hyllyjä ja laatikoita, sillä halusin kaikille oman paikan. 

May kehräsi sylissäni, kun lueskelin kirjaa. Luin noin tunnin, kunnes minulle alkoi tulla nälkä. Nousin ylös ja menin keittiöön May kannoillani. Jääkaappi ammotti tyhjänä, joten päätin lähteä läheiseen kauppaan. May näytti surulliselta joutuessaan jäämään taas yksin ja lähetin sille lentosuukon. Kikatin pienesti ja lähdin taas ulos. Laitoin asuntoni oven lukkoon ja panin avaimet taskuuni. Menin portaat alas ja avasin ulko-oven. Auringon valo sokaisi minut ja laitoin aurinkolasit silmilleni. Katseeni lipui taas naapuripihalle, jossa pelailtiin nyt jalkapalloa. Viisi nuorukaista potki palloa kuin kolme vuotiaat. Neljä heistä oli ilman paitaa, mikä sai minut huokaisemaan.  Yritin kävellä mahdollisimman nopeasti ohitse, mutta joku kuitenkin huomasi minut.

"Hei Felicia!!" Pihalta huudettiin. Käännyin ja hymyilin heille iloisesti. Pojat viittoivat minut luokseen, enkä voinut muutakaan tehdä. Menin portista sisään ja juoksin poikien luo. 

"Mooi!" Huikkasin iloisesti. Harry, Niall, Liam, Zayn ja Louis hyökkäsivät halaamaan minua ja pian oli ryhmähalin keskellä. 

"No, millaista oli kiertueella?" Kysyin heiltä. Kaikki vastasivat samaan aikaan jotain, mutta ilmeisesti mukavaa oli. 

"Mitä sä oot tehny täällä koko talven yksinäsi?" Zayn kysyi. Kohautin olkiani.

"En paljon mitään. Sain töitä kahvilasta ja muuten vaan oon ollut" sanoin hymyillen. Juttelimme kuulumisia pitkään iltaan asti ja unohdin kokonaan käydä kaupassa. 

Illan hämärtyessä poikien piti lähteä Louisin luota ja minäkin lähdin samalla. 

"Nähdään taas!" huusin heille ja heilutin kättäni. Menin kerrostalon ovelle ja näppäilin siihen lukituskoodin. Ulko-ovi menee aina kahdeksan jälkeen lukkoon, ettei ulkopuolisia tule sisään. Menin tällä kertaa hissillä, sillä se oli sopivasti alhaalla. Hissi tuli toiseen kerrokseen ja menin ulos hissistä. Tervehdin vanhaa tätiä ja kävelin asuntoni ovelle. Kaivoin avaimet taskusta ja menin sisälle. May tuli minua vastaan taas eteiseen ja laitoin oven lukkoon perässäni. Menin suihkuun ja tulin sen jälkeen takaisin keittiöön. Minulla oli kova nälkä, joten vaikka jääkaapissa ei ollut kuin muutama säilykepurkki, tein itselleni leivän. Syötyäni menin huoneeseeni, kävin pesemässä hampaat ja menin sen jälkeen nukkumaan lämpimän peiton alle. 

Louis:

Kun Felicia ja pojat olivat lähteneet, laahustin sisälle talooni. Ahdistus kulki lävitseni heti kun pääsin sisälle taloon. Aloin automaattisesti kävellä vessaa kohti. Lukitsin oven perässäni ja avasin jo pölyyntyneen peilikaapin. Kurotin tärisevällä kädelläni ylähyllylle ja otin partaveitseni sieltä. Laitoin kaapin oven kiinni ja nojauduin seinää vasten. Painoin terän iholleni ja painoin sitä, kunnes se lävisti ihoni. Tumma veri valui kättäni pitkin lattialle ja kyyneleet sumensivat silmäni. Tunsin itseni luuseriksi. Painoin terän uudestaan iholleni ja vingahdin kivusta. Kipu tuntui pitkästä aikaa hyvältä. En pystynyt ajattelelmaan mitään muuta.
 
Hetken päästä keräsin itseni kasaan ja nousin ylös lattialta. Puhdistin veret lattialta ja ranteestani ja menin ulos vessasta. Kävelin olohuoneeseen ja itsuin vanhalle sohvalleni. Katsoin viiltoja ranteissani. Kipu tuntui hyvältä pitkän ajan jälkeen. En ollut tehnyt uusia viiltoja kiertueella, en halunnut kaikkien fanien nähdä sitä. Pojat eivät tiedä viiltelystäni, he pitäisivät minua ihan tyhmänä jos saisivat tietää. Viiltelyyni ei ole mitään yhtä suurta syytä, masennukseni johtui stressistä, vanhemmistani ja entisistä kavereistani. Koko taloni masentaa minua. Lopulta löysin viiltelyn, joka vie ajatukseni hetkellisesti pois kaikesta pahasta. Pidän itseäni luovuttajana, sillä en osaa lopettaa viiltelyä. Lopulta nousin ylös huokaisten syvään ja menin nukkumaan omaan huoneeseeni.

Tossa vielä May ^^

Felicia^^

 ja Louis^^

// Tässä siis eka osa tästä, mielipiteitä?? :))