Life is complicated 1

Kävelin puistonpolkua pitkin jonnekin ilman päämäärää. Potkiskelin kiviä ja pidin kädet housun taskuissani. Tuuli sekoitti pitkiä ruskeita hiuksiani ja tungin ruskeaa piponi syvämmälle päähäni. Saavuin aukiolle, jossa oli suihkulähde, muutamia penkkejä ja puskia. Oli aivan pimeää ja vain katulamppu valaisi puistoa. Nojasin suihkulähteen reunaan ja kokeilin vettä. Se oli aivan jäätävän kylmää. Olihan ulkona melkein pakkasta. Kännykkäni värisi taskussa. Otin sen huokaisten sieltä ja näin isoveljeni Jamien soittavan. Mietin hetken vastaisinko, mutta painoin vihreää luuria. 

"Mo" vastasin lyhyesti.

"Missä sä oot!?" Jamie huusi toisesta päästä. 

"Jossain, missä sä et oo" tiuskaisin. Hän on niin ärsyttävä. Jamie on 20 vuotta ja minä 17. Vanhempamme ovat muuttaneet pois Amerikkaan. He jättivät meidät tänne, sillä suurempi talo olisi ollut liian kallis. Eivät he ikinä meistä välittäneet. Saimme siis selvitä Jamien kanssa kahdestaan. Hyvinhän se on mennyt nämä kuusi ensimmäistä vuotta. Kunnes Jamie täytti 18 ja hän sai ostaa alkoholia. Nykyään hän juo joka päivä melkein tai pitää jotkut bileet meillä. Onneksi minulla on oma valtakunta talomme toisessa päässä. 

"Jess, tule kotiin. Mä lupaan etten enää juo" Jamie huokaisi. 

"Joo joo, kuinkakohan monta kertaan tuon olen kuullut!" Tiuskaisin. "Heippa" sanoin ja suljin puhelimen. Tiputin sen vahingossa maahan. Kumarruin nostamaan sitä, ja kun nousin edessäni seisoi kaksi ikäistäni, ehkä hieman rotevampaa poikaa. Kavahdan taaksepäin. Pojilla oli verkkainen hymy kasvoillaan. He lähestyvät minua uhkaavasti. Kävelin taaksepäin, mutta suihkulähteen reuna tuli vastaan. 

"Mitäs tämmöiselle söpölle tyttöselle voisi tehdä?" Toinen pojista mietti ääneen. Hänellä oli päällään ruskea takki ja repaleiset housut. Hänen tummat hiuksensa olivat sotkuisesti päässään. Toisella oli melkein samanlaiset varusteet, mutta hänellä oli vaaleammaksi hiukset. Kun ensimmäinen poika tuli lähemmäksi, haistoin alkoholin. Hänen toinen käsi nousi kasvojenin tasolle. Yritin kerrata mielessäni ne vähäiset itsepuolustus taidot, jotka osasin. Mutta pääni löi tyhjää. Pojan käsi meni poskeltani kaulalle ja hän sanoi:

"Haluaisitko kenties kylvyn?" Hän yritti kääntää minua toisin päin, mutta väänsin vastaan. Potkaisin toista poikaa jalkaan.

"No, eipäs aleta tappelemaan" tumma poika sanoi ja kiristi otettaan kaulassani. Hengitin raskaasti ja yritin päästä hänen otteestaan. Kiukkuinen ilme kasvoillaan, poika työnsi minut suihkulähteen alle. Jääkylmä vesi valu naamalleni ja kasteli hiukset. Vettä tunkeutui korviini ja alkoi valua niskan kautta selkääni. Yritin rimpuilla pois, mutta ote niskassani tiukkeni. Yritin huitoa käsilläni poikaa, sillä kasvoni alkoivat jäätyä entistä enemmän. En saanut happea, joten nojasin suihkulähteen reunalle. Tuntui, kuin pääni räjähtäisi. Jalkani pettivät altani ja kaaduin maahan kolauttaen pääni kaiken huipuksi betoniseen suihkulähteen reunaan. Silmissä pimeni lopullisesti.  

**

Raotin silmiäni hieman. Makasin pehmeällä sängyllä. Huone oli tuntematon. Komea, mustatukkainen poika huomais heränneeni ja tuli luokseni. Missä minä olin!? Ei tämä sairaala ainakaan ollut.

"Hei, oletko kunnossa?" Poika kysyi.

"Missä olen?" Kysyin ja rypistäen otsaani. Nousin hieman ylemmäs kyynerpäitteni varaan. Päätäni jomotti.

"Löysin sut eilen illalla tuolta puistosta makaamassa suihkulähteen vierestä. Hiuksesi olivat aivan märät ja olit tajuton" poika selosti ja kaikki alkoi hiljalleen palautua mieleeni. Käänsin katseeni takaisin poikaan.

"Kuka sä sitten olet?" Kysyin ehkä liiankin töykeästi. 

"Oon Zayn" poika, tai no Zayn sanoi ja hymyili. 

"Okei, oon Jessica eli Jess" vastasin. Zayn kysyi, haluanko vettä ja tietenkin halusin. Join kaksi lasillista vettä ja yritin nousta ylös. Hiukseni olivat vieläkin vähän kosteat. Tärisin kylmyydestä, kun otin peiton pois päältäni. 

"Jää vaan sinne vielä jos haluut" Zayn sanoi ystävällisesti. 

"Ei mun pitää soittaa mun idiootille veljelle" sanoin ja otin kännykkäni pöydältä. Valitsin Jamien numeron ja soitin siihen. Puhelin piippasi kolme kertaa ja sitten hän vastasi.

"Moi Jamie" sanoin odottaen hänen reaktiotaan. Pelkäsin pahinta, mutta toivoin parasta. 

"Missä helvetissä sä olet ollut!?" Jamie kirosi puhelimeen. Odotin hetken, kunnes hän oli saanut lueteltuna maailman kaikki kirosanat ja haukkuma nimet mitä nyt pikkusiskolleen voi sanoa. 

"Olen kunnossa, mutta sua se ei näköjään paljoa liikuta" sanoin äreästi. Zayn kasteli korituolistaan keskustelualue kummaksuneesti. Pyöräytin silmiäni.

"No missä sä olet?" Jamie kysyi. 

"Zaynin luona" vastasin ja laitoin puhelimen jo valmiiksi kauemmas korvistani. 

"Mitä!? Kuka se on?! Nyt tulet kotiin tai mä-" Jamie aloitti, mutta suljin puhelimeni. Paiskasin sen lattialle ja se meni säpäleiksi. Vähät välitin. 

"Toiko sun veli oli?" Zayn ihmetteli.

"Valitettavasti" sanoin ja vedin peittoa ylemmäs. Zayn ei keksinyt mitään sanottavaa, joten kysyin:

"Miksi sä toit mut tänne?" 

"No en voinut jättää sua sinne, olisit jäätynyt kuoliaaksi" Zayn vastasi.

"Mut miksi et vienyt vaikka sairaalaan?" Sanoin, hiukan outoa olla jonkun tuntemattoman kodissa.

"En mä tiedä" Zayn sanoi. Olimme molemmat hetken hiljaa.

"Mitä sulle kävi eilen?" Zayn aloitti. 

"Haluatko oikeesti kuulla?"varmistin. Zayn nyökkäsi. Aloin selostamaan Zaynille illan tapahtumia. Zaynin ilme oli kauhistunut, kun lopetin. 

"Oot kokenu kovia" hän sanoi. 

"Koko elämän" huokaisin. Onneksi Zayn ei alkanut kyselemään enempää.

"Onko sulla nälkä?" Hän kysyi seuraavaksi.

"Joo" sanoin ja nousin istumaan sängylle. Pidin peiton kuitenkin päälläni. Taisin vilustua eilen hiukan. Zayn meni jonnekin hakemaan jotain ruokaa minulle. Aloin vasta silloin tutkailemaan paikkaa. Huone oli suuri. Ruskea hyllyllä koristi yhtä seinämää, toisella oli kaappi ja pöytä, ja kolmannella oli tämä sänky ja sen vieressä korituoli. Ikkunasta näkyi ulos, jossa näytti olevan pakkasta aika lailla. Paikkaa en tunnistanut kunnolla. Zayn tuli takaisin muutama leipä ja teetä tarjottimella. Kiitin ja aloin syömään leipää. 

"Missä muuten asut?" Zayn kysyi. 

"Brightonstreet 4" sanoin mussutan leipää samalla. 

"Mitä? Mehän asutaan ihan lähellä" Zayn sanoi. "Tossa parin kortteli päässä on se puisto" hän jatkoi. Aiva, nyt ymmärsin missä olimme. Söin leivän loppuun ja pyysin Zayniä viemään minut kotiini. Hän suostui ja pian lähdimme hänen autollaan meille päin. Toivottavasti Jamie ei hakkaa minua kuoliaaksi...

-------

                  Jess:

  

-Maija :):)

Because of you 13

Heräsin hiljalleen seuraavana aamuna. Avasin silmäni ja huomasi. Olevani omassa sängyssä. Pitkä hahmo makasi vieressäni toinen käsi ympärilläni ja toinen hänen niskansa takana. Avasin silmiäni enemmän ja erotin hahmon Louisiksi. 

"Huomenta" hän sanoi hymyillen ja pussasi otsaani. Mumisin väsyneenä jotain ja keimurtelin hänen kainaloonsa. Sitten vasta muistin kipsin. Huokaisin. Louis silitteli hiuksiani, niinkuin aina. Nousimme hetken päästä ylös. Tällä kertaa pääsin itse ylös ja oppisin jopa kävelemään kepeilläkin. Menimme syömään aamupalaa. Louis valmisti meille molemmille paahtoleivät ja kaakaota. Sitten menimme vain makoilemaan sohvalle ja katselimme telkkaria. 

     Iltapäivällä soitin töihin ja kerroin, etten pääse tulemaan seuraavaan kahteen viikkoon. Eve lupasi tulla viihdyttämään minua joskus. Soitin myös uinti valmentajalle, etten pääse kisoihin. Hän oli hyvin surullinen ja sanoi, että olisin varmasti voittanut. Sammutin puhelimen ja kävelin jääkaapille Louis oli bändi harkoissa, joten olin ihan yksin kotona. Otin jogurtin jääkaapista ja aloin syömään sitä lusikalla pöytään nojaten. Syötyäni menin olohuoneen sohvalle makaamaan ja nappasin jonkun lehden pöydältä ja aloin lukemaan sitä. 

Seuraavat viikot menivät raivostuttavan hitaasti. Joka päivä olin kotona tai Louisin luona. Kotona vain katselin telkkaria, luin tai tein jotain muuta aikaa kuluttavaa. Kerran Louis vei minut puistoon, ja istuimme siellä varmaan kolme tuntia. Muuten en hirveästi ulkona käynyt. Kerran yritin siivota tappaakseeni aikaa, mutta sain vain pudotettua maljakon lattialle, mikä meni tietysti rikki ja aiheutti lisää siivottavaa. Siivoustakaan ei joi tehdä jalka paketissa. Muutaman kerran pojat kävivät viihdyttämässä minua ja Eve kävi pari kertaa. Vihdoin huomenna saan kipsin pois. En silti saa liikkua paljon tai juosta, mutta saanpahan kävellä normaalisti. 

  Aamulla heräsin onnellisena ja melkein pomppasin sängystä ylös. Vaihdoin valkoiset löysät yöhousuni ja pinkin t-paitani venyviin legginseihin ja vihreään monimutkaiseen paitaan. Tekstasin Lousille, että hän saisi tulla hakemaan minua noin vartin kuluttua. Söin aamupalaksi omenan ja mysliä. Join teetä, vaikka en melkein koskaan jaksa keittää sitä. Katsoin lämpömittaria. Melkein viisi astetta pakkasta! Hyrrr... Kaivoin lämpimimmän takin minkä omistin ja laitoin sen päälleni. Se oli musta toppa takki, jossa oli karvahuppu. Otin lapaset ja piponi hyllystä ja pomppisin yhdellä jalalla keppieni luokse. Kävelin ovelle ja avasin sen. Louisin tuttu musta auto odotti pihalla. Hän tuli minua vastaan ja suuteli hellästi. Pidin kättäni hänen kylmällä poskellaan.

"Onpas täällä kylmä" sanoin ja kävelin autoon.

"Illalla voi tulla luntakin" Louis sanoi ja auttoi minut autoon sisään. Hän kiersi toiselle puolelle ja käynnisti auton. Lämmintä ilmaa alkoi tulla tuulettimista tai mitkä niiden nimet ikinä onkaan. 

"Tuletko mun luo illalla?" Louis kysyi. 

"Joo, tulenko yöksi?" Kysyin.

"Jos haluat" Louis vastasi.

"Tietenkin haluan" virnistin. Olimme perillä sairaalan pihalla. Louis parkkeerasi invalidi-ruutuun.

"En mä ole invalidi" tuhahdin. Louis naurahti.

"Hupsistakeikkaa! En mä siihen aikonut jäädä" hän sanoi ja virnisti. Louis peruutti toiselle parkkipaikalle ja pysäytti auton. Nousin autosta ja huokaisin. En tiedä kyllä miksi. Kävelimme hitaasti  ovelle ja siitä sisään. Sama sairaalan tuoksu tuulahti kasvoilleni. Menimme kovalle sohvalle istumaan. Odottelimme hetken aikaa, kunnes lääkäri kutsui meidät.

"No, oletko odottanut tätä päivää?" Lääkäri kysyi, kun saavuimme hänen huoneeseen. 

"No joo" sanoin.

"Ja paljonkin" Louis täsmensi. Lääkäri naurahti ja pyysi minua makaamaan sängylle. Kipsi oli nopeasti poissa ja tuntui ihanalta taas olla "vapaa". Lääkäri otti vielä jonkun Röntgenkuvan varmasitukseksi ja sitten saimme lähteä. Hymyilin. Louis laittoi kätensä lantiolleni. Juttelimme jostan jutuista ja lähdimme meille pakkaamaan tavaroita. Sulloin kassiini kaiken tarvittavan ja lähdimme taas autolle päin. Saavuimme Louisin talolle, joka näytti yhtä hurmaavalta, kuin ensimmäisen kerran.

"Louis, tiesitkö, että vaikka tänne tulis tuhat kertaa toi sun talos näyttää aina vaan niin hurmaavalta" sanoin kun nojailimme autoon. 

"Tiedän, tunnen aina samoin, kun nään sut" hän sanoi hymyillen. Hymyilin koko hammasrivistölläni, ja suutelin Louista. Myös aina kun suutelemme, tuntuu kuin se olisi ensimmäinen kerta. Sama kipinöinti vatsassa ja pää menee pyörälle, kuin joka kerta. Irrottauduimme ja Louis sanoi:

"Jäisin mielelläni suutelemaan sua tänne, mut jäädyn pystyyn" naurahdin.

"Mehän voidaan jatkaa sisällä" sanoin ja nappasin kassin autosta. Heitin oven kiinni ja Louis laittoi ovet lukkoon. Lähdimme kävelemään pihatietä pitkin ovelle. Tie oli jäässä ja Louis meinasi liukastua. Hänellä oli onneksi hyvä tasapaino, jottei hän lentänyt maahan, kuten minulle olisi käynyt. Otin häntä tiukasti kädestä kiinni ja sanoin virnistäen:

"Sun omaksi turvakseks" Louis nauroi ja heilautti oven auki. Astuin sisään ja Louis heitti oven kiinni takanani. 

"Mä sulle turvallisuuden näytän" hän sanoi ja kaappasi minut syliinsä kuin morsiamen. Tiputin kassini siihen eteiseen. Louis vei minut olohuoneeseen ja pyöritti sylissään. 

"Louis lopetaa!" Huusin ja nauroin. Pidin silmiäni kiinni ja puristin Louisin paitaa. 

"Heiii!" Huusin, kun hän ei vieläkään lopettanut pyörimistä. Hetken päästä kaaduimme molemmat sohvalle päällekäin. Huohotimme ja lopulta nauroimme molemmat. Louis kierähti päälleni ja suuteli minua. 

    Illalla, kun olimme syöneet uunileipiä ja katsoneet leffan, makoilimme Louisin sängyllä. Lunta satoi hiljalleen. Ulkona oli melkein pimeää, mutta kaunista. Katsoimme Louisin kanssa toisiamme. Hänen silmänsä kimalsivat kauniisti. 

"Mä rakastan sua, Amanda" Louis sanoi yhtäkkiä.

"Mäki sua" sanoin ja suutelimme lopulta pitkään. 

-----

Loppu! :) Alotan varmaan huomenna varmaan uuden ficcin. Ajattelin tehä Zaynistä, kun siitä ei oo vielä, vai kenestä haluutte? :):)

-Maija 

Because of you 12

Heräsin kolinaan ja hiljaiseen puheeseen. Avasin silmäni ja kirkas valo kohtasi silmäni. Kaikkialla oli valkoista. Peitto oli painava ja haisi pahalle. Käänsin päätäni ja huomasin jonkun istuvan sängyn vieressä. Avasin silmiäni enemmän ja huomasin hahmon olevan Louis. Hän katsoi minua silmät kiilteen ja huomasi vasta kahden sekunnin kuluttua, että olin hereillä.

"Amanda!" Hän huudahti ja pomppasi ylös tuolista. Hän silitti poskiani ja suuteli hellästi otsaani. Joku hoitaja tuli luoksemme ja Louis palasi istumaan ennen kuin ehdin sisäistää kaiken.

"Sattuuko johonki vielä?" Hoitaja kysyi. Tunnustelin jäseniäni. Selässä oli pieni kipu ja toisen jalan sääreen koski.

"Vähän selkään ja toiseen jalkaan" sanoin. 

"Okei, selkä on luultavasti vain venähtänyt, mutta jalasta otamme vielä röntgen kuvan" hoitaja selosti. Hän sanoi vielä jotain ja kertoi, että lääkäri tulee ottamaan kuvan kohta. Sitten hän lähti. Katsoimme toisiamme hiljaa Louisin kanssa. 

"Mä pelästyin niin kauheasti, kun näin sut siellä rappusissa" Louis sanoi ja piti kädestäni kiinni. Pudotin sormeni hänen sormiensa väliin tiukasti. Ovi aukesi taas ja valkopukuinen naislääkäri saapui luokseni. Hän toi mukanaan jonkun laitteen ja selosti kuvan ottamista. 

Röntgenkuvan jälkeen lääkäri lähti ja jäimme taas kaksin. Juttelimme hotein arkista ja nauroimmekin. Lääkäri palasi noin vartin kuluttua takaisin ja katseli jotain paperia. 

"Valitettavasti oikean jalan ala sääriluu on murtunut" hän totesi. Mitä?

"Joudumme kipsaamaan sen" hän jatkoi.

"Kuinka kauan sen pitää olla?" Kysyin. 

"Noin Kaksi viikkoa" lääkäri vastasi. Minut vietiin sängyssä toiseen huoneeseen, mikä oli hyvin ahdistavaa. Louis sai tulla mukaan. Kipsi laitettiin nopeasti ja pian onneksi palasimme "omaan huoneeseeni". Louis hymyili koko ajan rauhoittavasti ja piti kädestäni kiinni. Oikeasti olin ihan paniikissa. 

"Louis, tuotaa..." Aloitin.

"Sopiiko jos käyn hakemassa jotain syötävää tuolta aulasta?" Hän kysyi. Nyökkäsin, sillä sitä juuri toivoinkin. Halusin rauhoittua hetken yksin. Kokosin mieleeni jonkinlaisen kuvan tapahtumista. Yksi: olin pudonnut rappusista keskellä yötä, ja selkäni venähti. Kaksi: jalkani oli kipsissä kaksi viikkoa. Miten selviäisin? En pääse töihin, en osaa edes käyttää noita keppejä, näytän niin tontulta, en pysty tekemään ruokaa, siivoamaan, vaihtamaan vaatteita, enkä yksinkertaisesti pysty olemaan liikkumatta niin kauan. Siis, miten selviäisin? En mitenkään. 

Ovi lennähti auki ja viisi poikaa ryntäsi sisään. Neljä heistä jäi seisomaan riviin sänkyni eteen hämmästynyt ilme kasvoillaan ja yksi tuli istumaan tuolille kaksi sämpylää ja vettä tarjottimella. 

"Ootko sä kunnossa?" Niall kysyi ensimmäisenä.

"Joo, kai" vastasin. 

"Mikä toin kipsi on?" Liam kysyi seuraavaksi.

"Se on kipsi" vastasin.

"Kuinka kauan joudut pitää sitä?" Zayn kysyi.

"Kaksi viikkoa" vastasin.

"Louis oli tosi huolissaan susta" Harry lopetti. Käännähdin Louisia kohti ja vilkasin häntä. Hän hymyili pienesti. 

"Selvä, onko muita kysymyksiä vielä?" Naurahdin. Pojat puhdistivat päätänsä. Louis ojensi minulle sämpylän ja nousin hieman istuma-asentoon. Juttelimme poikien kanssa hetken, kunnes he lähtivät, kun hoitaja tuli. Louis jäi viereeni taas.

"Te voitte sitten lähteä, jos kaikki on selvä" hoitaja sanoi ja nyökkäsin. Hoitaja lähti ja antoi kepit. Toivoin, että Louis olisi mennyt jonnekin muualle, kuin jäänyt tänne. En halunnut osoittaa, kuinka kömpelö olin. Huokaisin ja käännyin istumaan sängyn reunalle. Jalkani koskettivat maata ja laitoin kepit niiden viereen. Huokasin uudestaan ja yritin nousta keppien varaan. Tupsahdin kuitenkin takaisin sängylle.

"Tarviitko apua?" Louis kysyi ja laittoi takkiaan päälle. Joo, paljonkin.

"En kai" valehtelin. Yritin nousta keppien varaan uudestaan, paremmin tuloksin. Pääsin jopa seisomaan. 

"Meen viemään tän tarjottimen" Louis sanoi ja lähti huoneesta taas. Käännyin ikkunaan ja katselin, kun lintuja laskeutui lehdettömän puun oksille. Oksat heiluivat tuulessa. Kadulla nuorehko pariskunta riitelivät. Nainen huusi miehelle ja heitti jonkin kassin miehen päälle ja lähti vetämään. Mies lähti pois välittämättä. Kyynel vieri silmä kulmaani. Ihmiset riitelevät aina niin turhasta. Tuossakin he kai riitelivät kumpi kantaa kassi tai mitä kautta mennään kotiin. Turhaa. Aloin ajattelemaan, kuinka paljon rakastinkaan Lousia. Tunsikohan hän samoin? Välittikö hän minusta yhtä paljon? Tekisikö hän vuokseni mitä vain? Onpas minulla paljon kysymyksiä tänään. Enkä ole saanut vielä yhteenkään vastausta. Ovi aukesi takanani. Käännyin ja näin Louisin ovella. Kun hän huomais minun itkenee, Louis kiiruhti luokseni. Kiedoin käteni hänen vatsansa ympäri. Louis piti päätäni käsiensä välissä ja silitti hiuksiani. Nyyhkytin hiljaa hänen rintakehäänsä vasten. 

"Mikä on huonosti?" Louis kysyi. Olipa tyhmästi kysytty. Mikä on huonosti? No kaikki! Purskahdin itkuun enemmän ja kaadoin vahingossa kepit vieressäni. Louis nosti minut sängylle ja laittoi makuu asentoon. Makasin hänen kainalossaan hiljaa nyyhkyttäen. Louisin käsivarret olivat ympärilläni ja pitivät minut kiinni hänessä. Kuuntelin Louisin hengitystä. Se on niin rauhoittavaa. Kuuntelen sitä aina ja se saa jotenkin rauhoittumaan, ja viestii, että kaikki on hyvin. Ja se on myös aika nukuttavaa. Hetken päästä olin taas unessa. Ja niin taisi olla Louiskin.

----

Tulipas urpoo... :)

-Maija

Because of you 11

Haukottelin. Kello oli jo päälle yksitoista. Olimme jääneet juttelemaan olohuoneeseen ja söimme karkkia. Nauroimme vedet silmissä ja kiersimme lattialla. Haukottelin uudestaan.

"Mennäänkö jo nukkumaan?" Louis kysyi ja silitti hiuksiani. Nojasin hänen olkapäähänsä. "Enneku sä nukahdan siihen" Louis jatkoi naurahtaen. 

"No mennään vaan" sanoin ja Louis auttoi minut ylös. Muutkin lähtivät omiin huoneisiinsa. En jaksanut tehdä mitään muuta, kuin laittaa yöpuvun päälle. Kierähdin sängylle, kun Louis oli vielä jossain. Laitoin peiton päälleni ja pöyhin tyynyä. Minulla oli kylmä, joten menin ihan palloksi. Kun Louis tuli huoneeseen, olin jo melkein nukahtanut. Hän tuli viereeni ja kietoi kätensä tiukasti ympärilleni, niinkuin aina. 

"Hyvää yötä" sanoin hänelle ja suutelin nopeasti häntä. Sitten kiinnityin hänen lämpimään kylkeensä ja laitoin käteni hänen vatsalleen. Louis piti yhä käsiään ympärilläni ja nukahdin nopeasti hänen hengitystänsä kuunnellessa.

**

Taas heräsin keskellä yötä. Kierin sängyssä hetken. Päätin lähteä juomaan vettä jonnekin. Nousin varovasti Loun vierestä. Louis mumisi unissaan jotain ja kääntyi toiselle kyljelle. Hän näytti niin söpöltä. Ja nuoremmalta. Kaikki näyttävät nuoremmalta nukkuessaan. Ehkä ihmiset nuorentavat nukkuessaan ja kasvavat taas herätessään. Miksi minä nyt tuota aloin miettiä? Jatkoin matkaani. Avasin oven, joka narahti pikkuisen. Katsoin, ettei Louis herännyt. Ei, siinä hän vieläkin tuhisi. Hiippailin pois huoneesta ja käytävällä oli aivan pimeää. Ehkä sittenkin olisi pitänyt herättää Louis mukaan. No se meni jo. Lähdin kävelemään ei niin pimeään suuntaan. Sitten huomasin, että edessäni oli poikien huoneet ja kylppäri. Käännyin ja lähdin toiseen suuntaan. Koko ajan vain pimeni ja pimeni ja hetken luulin olevani taas jossain pimeässä varastossa. Yhtäkkiä jalkani ei enää osunutkaan lattialle. Kuin talo loppuisi siihen. Laitoin jalkaani hieman alemmas, ja tunsin taas lattian. Ahaa, tässä oli varmaan rappuset. En nähnytkään  askelmaa, joten yritin tunnustella niitä jalallani. Pääsin ensimmäisen rappusten alas, mutta yhtäkkiä luiskahdin ohi ja kaaduin. Kierin rappuset kivuliaasti, kiljuen ja kolistelee alas. Tömähdin seinään. Olkapäätä, säärtä ja selkään sattui järkyttävästi. Ylhäältä kuului ääniä. Nojasin seinää vasten ja painoin silmäni kiinni, jotten ajattelisi kipua.

Louis:

Heräsin yhtäkkiä kauhean kolinaan ja kiljuntaan. Pomppasin ylös sängystä istumaan ja huomasin Amandan kadonneen jonnekin. Se kiljunta kuului siis hänelle! Heitin peiton äkkiä pois päältäni ja juoksi ovelle, joka oli raollaan. Törmäsin Zayniin, joka seisoi oven takana. 

"Mitä kauheaa kolinaa tuolta kuului?" Zayn kysyi unisena. 

"Amanda katosi" sanoin ja lähdin vasemmalle rappusia kohti. Ovi aukesi ja laitettiin kiinni. Joku sytytti valot ja siristellen silmiäni. Näin Amandan rappusten välissä olevalla tasanteella. Hän nojasi seinään ja piti kasvonsa käsissä. Juoksi hänen luokseen ja huusin:

"Amanda!" 

Amanda:

Kuulin tutun äänen huutavan minua. Nostin pääni käsistä ja avasin silmäni. Näin Louisin juoksevan kohti minua. Nousin ylös istumaan, mutta purin hammastani kivusta. Polvea viilti niin, että olisin voinut huutaa. Louis halasi minua tiukasti ja kysyi hätääntyneenä:

"Mitä sulle kävi" olin hetken hiljaa ja huomasin Zaynin ja Harryn hänen takanaan. 

"Kaaduin rappusissa ja kierin ne alas" vastasin hiljaa. Yritin taas nousta, muttei se onnistunutkaan. 

"Älä nouse" Zayn käski. "Sattuuko johonkin kauheesti?" Hän jatkoi.

"Sääreen, olkapäähän ja selkään" selostin. Painoin silmäni taas kiinni ja puristin Louisin kättä, josta pidin kiinni. Laitoin jalkani suoriksi, mikä ei ollut hyvä idea. Tuntui kuin selkääni olisi viiltänyt veitsi. Vedin jalkani takaisin koukkuun. Harry selitti nopeasti pojille jotain. Louis otti minut syliinsä ja Harry soitti johonkin. Louis vei minut nopeasti alakertaan ja tässä vaiheessa Liamkin oli jo noussut. Hän tuli silmiään hieroen alas ja kysyi möreällä äänellä, mitä oli tapahtunut. Zayn selitti hänelle nopeasti ja sanoi, ettei häntä tarvita mukaan. Mukaan?

"Minne me mennään?" Kysyin Loulta.

"Sairaalaan" hän vastasi ja nappasi kännykkänsä ja heitti auton avaimet Harrylle. Louis kantoi minut autoon ja istutti hänen syliinsä minut. Pidin päätäni hänen rintakehällään ja kuuntelin hänen rauhoittavaa hengitystä. Hetken päästä Harry pysäytti auton ja olimme sairaalan pihalla. Louis kantoi minut ulos, mutta taisin nukahtaa siinä vaiheessa.

---

Sori lyhyydestä! Jatkan varmaan vasta lauantaina, ellen huomenna ehdi :)

-Maija

Because of you 10

"Mul on nälkä!" Kappas kummaa Niall huudahti. 

"Sulla on aina" Zayn huokaisi. Niall nousi ylös ja lähti jonnekin vasemmalle. 

"Haluuks muuten nähdä tätä taloo enemmänki?" Louis kysyi. Nyökkäsin ja nousin sohvalta. Eteinen oli kaikkein alimmassa kerroksessa. Olohuone oli keskimmäisessä,  Menimme ensin Niallin suuntaan. Siellä oli keittiö, jossa oli mustat kaapin ovet ja muuten valkoista. Aika moderni muutenkin. Sitten menimme pienen työ huoneen ohi. Olohuoneen vieressä oli vaalea sisustaminen. Seuraavaksi luikimme yläkertaan, tai kolmanteen kerrokseen. Koko talo oli muutenkin avara, enkä ikinä tulisi löytämään mitään paikkaa tai huonetta. Pysyisin siis koko ajan Louisin perässä. Kävelimme yläkerran käytävää pitkin ja Louis luetteli poikien huoneet. Unohdin ne saman tien kun kuulin. Toisiksi viimeisenä oli Louisin huone. Ehkä sen muistan setään. Huone oli lähes yhtä suuri, kuin hänen omassa kodissaan. Täällä oli korkea parisänky, pari taulua seinällä, toinen meren rannalta ja toinen jostain suurkaupungista. Toisella seinämällä oli kaappi ja pöytä. Louis rojahti sängyllle ja nappasi kädestäni kiinni. Hän veti minut viereensä makaamaan. Pyörittelin sormeani hänen nenänsä päällä. Louis naurahti ja tuli päälleni. Hän laittoi käytensä molemmille puolille itseäni ja oli polviensa varassa. Louis suuteli minua intohimoisesti, kunnes ovi lennähti auki. Olin saada sydänkohtaukse ja pomppasin istumaan välittämästä Lousta, joka tipahti alas sängyltä. 

"Louis!" Huudahdin ja menin sängyn reunalle katsomaan häntä. Samassa kuitenkin olin itsekin lattialla puoliksi hänen päällään. Haroin  hiuksiani pois silmiltäni ja näin Zaynin hekottavan ovella. Nousin seisomaan lattialta, ja autoin Loun ylös. Hän pörrötti hiuksiaan ja kysyi vieläkin reaktiolleni nauravalta Zayniltä:

"Oliko sulla jotain asiaakin, vai tulitko vaan nauramaan siihen?" Zayn tukahdutti naurunsa ja sanoi:

"No tilattiin pitsaa, että jos haluatte tulla syömään, mutta teillä taitaa kyllä olla muuta tekemistä" Zayn virnuili. Eivätkö nuo viisi poikaa osaa muuta kuin virnuilla? Aina joku virnistää...

"Joo voidaan me tulla" vastasin ja lähdimme syömään. Zayn lähti käymään omassa huoneessaan. Jatkoimme silti Louisin kanssa matkaa alas.

"Mä käyn nopeesti vessassa" Lou sanoi kun olimme vessan vierellä. Nyökkäsin ja lähdin eteen päin, vaikka minulla ei ollut aavistustakaan, missä se keittiö oli. Löysin rappuset ja lähdin kävelemään niitä alas. Saavuin jonnekin musiikki huoneelle, jossa oli piano, pari kitaraa ja joitain mikkejä ja ääni laitteita. Jatkoin käytävää oikealle ja saavuin työhuoneen eteen. Huokaisin. Muistin, että työhuoneen vieressä oli toinen vessa. Käännyin ympäri ja näin oven takanani. Tarkistin vielä, että se oli wc. Avasin oven, josta paljastui komero, jossa oli laatikoita ja joitain sälää. Katselin jotain valokuvaa ja astuin askeleen eteenpäin.

"Amanda!?" Louis huudahti takaatani. Pelästyin ja käännähdin nopeasti ympäri. Louis seisoi aivan takanani. Horjahdin taakse päin. Louis yritti ottaa minut kiinni, mutta hetken päästä makasimme molemmat laatikoiden päällä. Olin ensin aika totinen, mutta aloimme nauramaan. 

"Mitä sä täällä teit?" Lou ihmetteli. 

"Etsin keittiötä" naurahdin. Louis huokaisi.

"Sä eksyt sit aina" Louis yritti nousta, mutta hänen päänsä osui johonkin pahvilaatikkoon. Se tipahti alas ja piti kauheaa kolinaa. Olohuoneesta kuului juoksu askelia. Pian pojat ilmestyivät varaston ovelle.

"Mitä ihmettä te täällä teette?" Harry huudahti. Aloimme taas nauramaan, ja yritin sopertaa jotain:

"Mä eksyin ja Louis tiputti ton laatikon ja" Niall huokaisi ja sanoi:

"Okei. No tuutteko jo syömään, ku Zayn väittää, et en saa alottaa ennen muita" Zayn katsoi häntä murhaavasti.

"Sä soisit kuitenkin kaikki pitsat ennen ku muut ehtis edes pöytään" Zayn väitti vastaan. He lähtivät vähitellen ovelta keittiötä kohti. Liam huokaisi heille ja meni mukaan.

"Oottehan te kunnossa?" Harry varmisti.

"Jos toi on?" Sanoin ja katsoin Louisia kysyvästi. Hän nyökkäsi ja auttoi minut ylös. Lou pussasi poskelleni ja laittoi hiuksiani paremmin. Menimme pois varastosta ja Harry naurahti taas.

"Miten sä voit eksyä tänne?" Harry kysyi. 

"No helposti, ku on nähnyt tän talon kerran. Olitko sää muuten tossa kuvassa?" Kysyin. Harry vilkasi kuvaa ja sanoi:

"Tota, joo" Harry oli siinä noin neljän vanha ja leikki mudalla kesäisellä säällä. Vieressä oli mutakuoppa ja vesikannu.

"Harry leikki mutasotaa itseään vastaan" Louis nauroi. Harry "suuttui" Loulle ja otti tuon pään kainaloonsa ja sekoitti Loun hiuksia. Naurahdin heille ja seurasin heitä keittiöön. Pöydässä oli kuusi pitsaa. Minä en kyllä ikinä jaksaisi kuin puolet. No, ehkä Niall söisi sen. Otin yhdestä pitsastani palasen, kun olin istunut Louisin viereen. Söimme ja juttelimme rauhassa. Kun Harryn vauvakuvia tuli taas aiheeksi, pojat kertoivat, mitä he olivat tehneet pienenä. Yhtä villejä, kuin nytkin.

-----

-Maija :)

Because of you 9

Menimme Louisin kanssa takaisin treeni altaalle.
"Nyt se kisa!" Louis huudahti. 

"Okei" vastasin ja asetuin valmiiksi altaan reunalle.

"Tervetuloa häviämään" Louis virnisti.

"Älä kuvittelekaan" vastasin. Louis tuli vierelleni ja sanoi:

"Kaksi kertaa allas" nyökkäsin. 

"Mitä voittaja saa?" Kysyin. 

"Sen näkee sitten" Louis virnisti. Sitten hän huudahti:

N-y-t nyt!" Hyppäsin altaaseen pääedellä. Aloin uimaan kroolia niin kovaa, kuin jaksoin. Louis pysyi vierelläni ensimmäisen altaan mitan. Puolessa välissä Louis alkoi hieman jäädä jälkeen. Potkin ja vihdoin käsillä kuin henkeni edestä. Yhtäkkiä Louis alkoi ottaa minua kiinni ja melkein ohitti minut. Otin loppukirin ja läpsäisin käteni altaan reunaan voiton merkiksi sekunnin ennen Louisia. Hymyilin voiton riemuisena Louisin lähestyessä minua murhaava katse kasvoillaan. Hän kaappasi minut syliinsä ja kutitti kyljistä. Kiljuin, mutta Louis vaan jatkoin. Käännyin häneen päin ja sanoin totisena:

"Lopeta" repesin nauramaan hänen ilmeelleen kesken sanan. Yhtäkkiä hän heitti minut ilmaan ja lensin kiljuen veteen. Kun pääsin takaisin pintaan, Lou sanoi:

"Toi oli se kosto" pyörittelin silmiäni ja menin Loun reppuselkään. Hän ui hitaasti rappusia kohti. Siellä hän laittoi minut istumaan rappusille. Hän laittoi kätensä molemmille puolille minua. Kiedoin jalkani hänen lantiolleen ja pidin käsillä kiinni rappusista. Louis painoi pehmeät huulensa huulilleni ja suuteli minua pitkään. Kun irrottauduimme, hymyilin hänelle koko hammasrivistölläni. Nousimme altaasta ja lähdimme kävelemään kohti suihkuja Louisin käsi alaselälläni. Annoin Loulle vielä pusun ja Louis katosi miesten puolelle. Menin itse naisten puolelle. Menin nopeasti suihkuun ja saunaan hetkeksi. Sitten menin pukuhuoneeseen ja laitoin vaatteeni päälle. Kuivasin hiukseni ja otin tavarani mukaan. Lähdin ulos ja näin Louisin odottelevan minua aulassa. Menin ripeästi hänen luokseen. Louis hymyili ja pussasi poskelleni.

"Sä olit liian kauan poissa" Louis sanoi ja pussasi nyt huulilleni. Lähdimme autolle päin ja Louis lähti ajamaan hänen kotiaan kohti.

Muutaman päivän kuluttua: 

Oli taas perjantai. Pakkailemaan kamojani suurehkoon mustaan kassiin. Louis oli pyytänyt minua poikien kämpälle yöksi. Olen nähnyt heidät kerran, paitsi Harryn tunnenkin jo. Kyllä minä heidän nimensä muistan, mutta en tunne heitä silleen. Sain kaiken valmiiksi ja valkoinen auto kääntyi pihalleni. Louis astui ulos kuljettajan paikalta. Harry nousi edestä ja Liam takaata. He koputtivat oveeni ja avasin sen.

"Moi muru" Louis sanoi ja suuteli nopeasti huulilleni. Liam ja Harry tulivat perässä. Liam tönäsi Louista kyynerpäähän, kun tuo ei meinannut irrottaa minusta.

"Jaa, sain oikein vastaanotto komitean" totesin. Otin kassini ja lähdimme autoa kohti.

"Älä kysy miks noi tunki mukaan" Louis sanoi ja laittoi kassini takakoppaan. Menin eteen ja Liam meni taas taakse. Harry jäi seisomaan kädet puuskassa ulos. 

"Miks Amanda saa mennä eteen?" Hän kysyi, kuin jokin pikkuvauva. Louis katsoi tuota murhaavasti. Harry naurahti ja tyytyi takapenkkiin. Louis lähti ajamaan jonnekin minulle tuntemattomaan suuntaan. Liam ja Harry nauroivat takana jollekin. Vilkaisin heitä ja he nauroivat vielä enemmän. Huokaisin ja yritin keskittyä johonkin muuhun. Katselin ikkunasta ulos. En tuntenut paikkaa. Tien vieressä oli muutamia puita, mutta muuten oli ruohikkoa. Saavuimme suuren talon eteen. Louis ajoi auton autotalliin. Nousimme autosta ja menimme ulko-ovelle. Harry syöksyi sisään ja Liam perässä. Menin Lousin vieressä sisään ja laitoin kenkäni telineeseen. Eteinen oli jo tosi suuri ja kun kävelimme sisemmälle, avara olohuone avautui edessämme. Yhtäkkiä edessäni seisoi neljä sähläilevää miehen alkua. Harry tiputti kännykkänsä lattialle, ja siitä irtosi takakansi. Niall tökki vieressä olevaa Liamia kylkeen ja Zayn kulautti vettä suuhunsa. 

"Päivää vaan teillekin" naurahdin. Louis halasi minua takaata päin ja sanoi:

"Noi nyt on tollasii pellejä" 

"Ja et ite sit yhtää!" Niall naurahti. Louis istui sohvalle ja vetäisi minut syliinsä.

"Mä osaan käyttäytyä, kun tarvii" Lou sanoi. Muutkin istuivat jonnekin ja aloimme juttelemaan kaikenlaista.

----

Sori kauheesti, et täs kesti niin kauan... Yritän taas huomenna jatkaa :)

-Maija

Because of you 8

Söimme kaikessa rauhassa aamiaista Louisin kanssa. Yritimme molemmat lukea lehteä samaan aikaan. Louis tahtoi lukea sarjakuvia ja minä muitakin uutisia.
"Mä luen nää eka ja sit sä saat" Louis kinui.
"No okei" sanoin, en voinut vastustaa tuota ilmettä. Sain vietini kännykkään. Hain sen sivupöydältä ja avasin viestin. Se oli uintikisojen järjestäjältä:
"Moi, kahden viikon päästä on kisat, alapas harjoitella taas!" Vastasin, että yritän käydä pari kertaa ja ilmottauduin kisaan.
"Kenelles testaat?" Louis kysyi ja otti minut halaukseen.
"Olisi uintikisat taas kahden viikon päästä" sanoin ja jatkoin "Taidan muuten tänään mennä harjoittelemaan"
"Pääsenkö mukaan?" Louis kysyi, ei hänelläkään tainnut olla muutakaan tekemistä.
"No voit sä tulla, mut mun pitää treenata sit kanssa" sanoin, tiesin, ettei Louis irrottaisi minusta muuten.
"Joo joo, mä oon kuule tosi tiukka valmentaja" Louis rehenteli.
"Jos sä vaan otat aikaa, ni se riittää" sanoin ja nappasin lehden. "Mun vuoro" virnistin ja aloin lukea uutisia. siitä ei kyllä tullut paljon mitään.
"Mä en lukenu sitä yhtä" Louis vinkui. Katsoin häntä ilmeellä voi-voi. Hetken sain luettua, kun Louis taas tunki viereeni ja höpötti kaikenlaista kuten:
"Miten sä jaksat lukea noin kauan" ja "Käännetään jo sivua". Läpsäisin lehden kiinni. Luen sen sitten jossain kahvilassa. Katsoin Louisia, joka katseli minua.
"Tyytyväinen nyt?" Kysyin.
"Lähes" tuo vastasi ja tuli lähemmäs. Louis laittoi kätensä polvitaipeitteni alle ja nosti minut ilmaan. Hän suuteli minua huulille pitkään ja laski minut sohvalle allensa. Suutelimme vielä hetken.
**
Saavuimme uimahallille. Kloorin tuoksu leijui nenääni. Minulla oli kuukausi kortti, mutta Louis otti kertakäyttö kortin, tai mikä ikinä onkaan. Lähdimme portista sisään ja suutelimme vielä, ennen kuin Louis meni miesten pukkariin ja minä naisten pukuhuoneeseen. Vaihdoin lilat urheilubikinit päälleni ja kävin nopeasti suihkussa. Suunnistin altaille ja näin Louisin istumassa lämpimässä altaassa. Istuin hänen viereensä ja hän kietaisi kätensä heti ympärilleni, aivan kuin joku veisi minut tästä nyt.
"Jos tehdään niin, että eka mä treenaan vähän ja sitten tehdään jotain muuta ja sit uidaan kilpaa" ehdotin. Louis nyökkäili ja lähdimme kilpa-altaalle, joka oli toisessa päässä hallia. Siellä ei ollut ketään muuta. No, monikaan ei varmaan ole kahden aikaan treenaamassa, kuten minä. Menin valmiiksi ja Louis katseli kelloa ja huusi:
"N-Y-T nyt!" Hyppäsin korokkeelta pää edellä veteen ja uin niin nopeasti, kuin pystyin. Lopussa tuntui, että jalat painaisivat tonnin ja kädet eivät liiku. Pääsin kuitenkin loppuun.
"Minuutti kymmenen sekuntia!" Louis huudahti.
"Jes!" uusi ennätys. Nousin altaasta hymyillen.
"Tuliko enkka?" Louis kysyi. Yritin näyttää surulliselta.
"No joo!" Huudahdin ja hyppäsin Louisin avonaiseen syliin. Louis pyörähti ja piti minua sylissään. Menimme porealtaille, jossa ei ollut ketään. Altaan ympärillä oli joitain viherkasveja ja suihkulähde.
"Miksi uimahallissa on suihkulähde?" ihmettelin. Louis naurahti taas kysymykselle. Hän pudisti päätään ja tuli viereeni istumaan. Juttelimme ja pussailimme välillä. Kerran suutelimme oikein kunnolla ja eräs pikkutyttö kiljahti "Hyi" ja lähti nopeasti pois. Nauroimme ja pussasin uudestaan Louisia. Jäimme lillumaan porealtaaseen aika kauaksikin aikaa.
-----------
-Maija :)

Because of you 7

Kello näytti jo kymmentä. Olimme katselleet elokuvaa ja syöneet ja tehneet kaikkea outoa, kuten kutitelleet toisiamme (Louis minua, sillä en voinut hänelle mitään) ja irvistelleet toisillemme. Nyt makasin Louisin sängyllä ja odottelin, kun Louis tulisi suihkusta. Makasin kädet niskani takana, selälläni ja mietin kaikenlaista. Esimerkiksi, miksi Louis ihastui juuri minuun, vaikka suurinpiirtein koko maailma tunsi hänet, mitä kaikki muut sanoisivat suhteestamme ja milloin se kyseinen henkilö nyt tulee sieltä suihkusta. Olin niin ajatuksissani, etten huomannut hänen tuloaan ja havahduin vasta, kun joku rojahti viereeni makaamaan. Hänen kätensä kiemurteli ympärilleni ja pussasi poskeani. käänsin pääni hänen suuntaan. 

"Mikä kesti?" naurahdin. 

"Mitä ajattelit noin kovasti?" Louis kysyi, eikä vastannut kysymykseeni.

"En mitää erikoista, sinua" sanoin ja painoin huuleni hänen huulilleen. Suutelimme pitkään ja Louisin kädet liikkuivat selälläni. Irrottauduimme hetken päästä. Louis pyöritteli sormeaan nenälläni ja minä vain hymyilin tuolle.

"Mennäänkö jo nukkumaan?" Lou kysyi, kun haukottelin.

"Vaikkapa" sanoin ja pujahdin peiton alle. Louis kävi sammuttamassa valot ja kaivautui sitten peiton alle, kiinni minuun. Hän kietoi kätensä taas hellästi ympärilleni. Minä laitoin toisen käteni hänen kyljelleen ja toisella silittelin hänen poskeaan. 

"Hyvää yötä, muru" Louis sanoi suloisesti.
"Hyvää yötä" sanoin ja suutelimme vielä. Nukahdin hetken kuluttua kuunnellessa Louisin hengitystä. 

**

Keskellä yötä heräsin, kun joku ravisteli minua. Avasin silmäni ja näin Louisin hymyilevän vieressäni. 

"Sähän halusit nähdä sen auringon nousun" hän kuiskasi. Hieroin silmiäni ja kysyin:
"Mitä kello on?" 

"Seitsemän" Lou vastasi.

"Ja sä herätät mut lauantaina seitsemältä!" Huudahdin, ja Louis vain nauroi.

"Usko pois, tää on hieno näky" hän sanoi ja laittoi toisen kätensä selkäni alle. Hiljalleen taivas alkoi värjäytyä ensin punaiseksi ja pikku hiljaa oranssiksi ja aurinko alkoi nousta. Se kesti kyllä aika kauan, mutta oli se hienoa. Ja Louis pussaili hiuksiani ja kuiskaili jotain hassua koko ajan, joten en tylsistynytkään. 

"Voidaanko me vielä nukkua?" Kysyin ja lössähdin takaisin tyynylle.

"Totta kai" Louis sanoi ja meni vetämään pimennysverhon ikkunan päälle. Hän pussasi otsaani vielä ja sitten nukahdin uudestaan.

**

Tällä kertaa heräsin itsestään. Louis makoili vieressäni ja katseli minua. Kun hän huomasi minun heränneen, hymy nousi hänen huulilleen. Hän pussasi nopeasti huulilleni ja sanoi:
"Heräsithän sinäkin" Tuhahdin ja kutitin häntä hieman kyljestä. 

"Huomenta vaan sitten" sanoin ja nousin kyynerpäitteni varaan. "Eikä muuten ollut huono esitys se aikaisempi" Muistin. Louis naurahti ja sanoi:
"No  nyt näit sitten auringon nousunkin" Nyökyttelin.

"Mikä päivä nyt on?" Kysyin hetken päästä. Olin aivan sekaisin päivistä jostain syystä. 

"Lauantai" Louis naurahti. Makoilimme vielä hetken, kunnes nousimme ja menimme alakertaan syömään aamiaista.

-------------

Sori lyhyydestä! Liittykää lukioiksi pliis, jos luette usein :) :)
-Maija 

Because of you 6

Pääsin vihdoinkin töistä. Käveli reippaasti kotiin ja aloin mietiä, mitä ottaisin mukaani Louisille. Otin mustan laukkuni ja tungin sinne yöpaidan, harjan, meikit, hammasharjan ja vihreän paidan, sekä mustat löysät housut. En jaksanut enää vaihtaa muita vaatteita päälleni. Laitoin kännykkäni vielä varavuoksi lataukseen hetkeksi. Kello oli jo neljä. Puoli tuntia vielä. Päätin mennä syömään jotain pientä. Avasin jääkaapin,mutta sieltä ei löytynyt mitään sopivaa. Nappasin omenan korista ja aloin jyrsimään sitä. Noin vartin kuluttua olin syönyt sen. Aika kauan siihen menikin. Hain kännykkäni huoneestani ja huomasin tumman auton kaartavan portilleni. Louis nousi autosta ja lähestyi oveani. Laitoin takkini päälle, mutten kiinni. Louis koputti oveen ja avasin sen samalla, kun laitoin kaulahuivia.

"Täällähän ollaan melkein valmiina" Louis naurahti ja tuli lähemmäs. Hän pussasi poskelleni ja nappasi laukkuni. 

"Voin mä sen itsekin kantaa" sanoin, mutta Louis ei antanut laukkua minulle. Sammutin kaikki valot vielä ja menimme ulos. Laitoin oven lukkoon ja tarkistin vielä, että se varmasti oli lukossa. En halua mitään varkaita talooni, niinkuin joku varas nyt haluaisi jotain talostani. juoksin Louisin perässä autolle. Louis lähti ajamaan taas kohti kotiaan. Juttelimme turhia ja nauroimme toisillemme. Louis kääntyi tutulle tielle ja pian olimme perillä. Nousin autosta ja yritin ottaa laukkuani. Eräs kyllä nappasi sen ensin ja vie sisälle. Laitoin kenkäni telineeseen, mutta Louis heitti ne vain sotkuisesti keskelle lattiaa. 

"Louis!" toruin häntä. Hän naurahti ja tuli laittamaan ne siististi omieni kenkien viereen. 

"No onkos nyt sitten parempi?" Louis kysyi virnistäen. Hän kietoi kätensä lantioni ympärille ja vetäisi kiinni itseensä. 

"No nyt on parempi" sanoin. Louis lähestyi kasvojani ja painoi huulensa huulilleni. Latoin käteni hänen niskansa taakse ja nautin hetkestä jokaisella solullani. 

    Hetken kuluttua irrottuaduimme ja hymyilin kuin hullu. Louis teki samoin ja naurahdin. 

"Ollaanko me niinku nyt yhes?" kysyin. 

"Meinasin just kysyy samaa. Ollaan me" Louis sanoi virnistäen. Suutelimme vielä uudestaan.                      

Parin tunnin kuluttua:
Makoilimme Louisin sohvalla sylikkäin. Olimme katsoneet jotain elokuvaa, jonka nimeä en edes muistanut. Louis silitteli hiuksiani ja minä hymyilin ja katselin häntä. 

"Mul on nälkä" Louis sanoi mietteliäästi. Nauroin ja kysyin:

"No mennäänkö syömään jotain?" 

"Mennään vaan" Louis sanoi hymyillen. Nousin hänen päältään ja suuntaisin keittiöön. 

"Väärä suunta!" Louis huusi naurahtaen ja vetäisi minut kädestään takaisin.

"No ei nyt heti voi tietää missä on mikä ja ku tää talokin on niin iso ja" sepitin, mutta Louis keskeytti minut suutelemalla. Vastasin suudelmaan ja jäin taas siihen koukkuun. Louis vain oli niin puoleensa vetävä. Irrottauduimme toisistamme ja naurahdin. 

"Jos nyt mennään syömään" sanoin ja lähdin tällä kertaa toiseen suuntaan. Näköjään nyt menin oikeaan suuntaan. Löysin keittiön ja kysyin Louisilta:
"Mitä me syödään?" 

"Mä syön sut" Louis virnisti ja halasi minua takaata päin. Hänen kätensä oli vatsani päällä ja laitoin käteni niiden päälle. Hän painoi päänsä kaulalleni ja suuteli sitä hennosti. Se kutitti ja nauroin ja yritin kiemurrella pois. Louis piti minut kuitenkin otteessaan, enkä päässyt pois. Käännyin ja suutelin häntä huulille. Irrottauduin hänen kasvoistaan muutaman sentin päähän. 

"Siinä on vaan se ongelma, että jos sä syöt mut, sulle ei jää enää mitään suudeltavaa" virnistin. 

"En tiennytkään, et sä oot noin ovela" Louis sanoi. Avasin jääkaapin ja otin sieltä Leivän teko tarvikkeita. 

"Leipää?" sanoin ja kysyin saamaan aikaan.

"Okei" Louis naurahti. Hän otti sämpylöitä laatikosta ja heitti ne pöydälle. Aloin voitelemaan meille molemmille kaksi sämpylää ja laitoin niihin kurkkua ja tomaattia. Kokosin ne ja koko ajan Louis nojasi seinään ja pyöritellen avaimiaan sormessaan katseli touhuani. Hän ei suonut edes ajatusta auttaakseen minua. 

"Valmista tuli" sanoin ja laitoin leivät lautaselle. Laitoin tavarat takaisin jääkaappiin ja minne ne sitten kuuluivatkaan. Louis istui pöytään ja nappasi yhden leivistä. Minäkin otin yhden. Katselin, kun Louis mässytti sämpyläänsä. Hän ilmeili tyhmästi ja meinasin tukehtua sämpylääni. Nauroin ja yritin juoda vettä päälle. Lopulta kaadoin loput vedet Louisin päälle. Nauroin ja keinuin tuolillani, kun katselin hänen tyhmää ilmettään. 

"Tää kostetaan vielä" hän sanoi ja kuivasi keittiö pyyhkeeseen käsiään. Nauroin vieläkin. Yhtäkkiä kaaduin tuolilla. Makasin maassa kasvot lattiaan päin. Louis ryntäsi luokseni ja hätäili:
"Ootko kunnossa?" Aloin nauramaan ja Louis käänsi minut itseensä päin.

"Lankaan menit" nauroin taas.

"Tänki mä kyllä kostan sulle joskus" Louis virnisti ja pörrötti hiuksiani sotkuun. Ne olivat kyllä valmiiksi aivan sotkuiset. Louis auttoi minut ylös ja pussasi huulilleni. 

---------------

-Maija 

Because of you 5

Havahduin kun puhelimeni soi pöydällä. Olin näköjään nukahtanut kesken kaiken. Otin puhelimeni pöydältä ja huomasin Louisin soittavan.
"Moi" vastasin unisesti.
"Moi, nukuitko?" Louis naurahti toisessa päässä.
"Taisin" Sanoin. 
"No sopiiko jos haen sut huomenna puoli viideltä" Louis kysyi.
"Joo sopii" vastasin. 
"Okei" Louis sanoi.
"No mites harkat meni?" kysyin.
"Aika surkeesti. En oikeen keskittynyt ja saatiin taas joku vesisota aikaseks" Louis naurahti.
"Ahaa. Kuka aloitti?" kysyin, vaikka arvasin jo.
"Harry, tietysti" Louis sanoi. "Sori, mut mun pitää nyt mennä, mut soitellaan taas" Louis lisäsi.
"Okei, nähään huomenna. Moikka!" sanoin.
"Moikka" Louis sanoi ja lopetti. Haukottelin ja raahauduin omaan huoneeseeni nukkumaan.
**
Kuten joka arkiaamu, heräsin taas seitsemältä. Nousin vaivalloisesti ylös ja menin pesemään hampaani. Kaivoin jättiläismäisestä vaatekaapissani jotain vaatteita. Vetäisin mustat farkut jalkaani ja niiden kaveriksi vielä sinisen neuleen. Menin harjaamaan hiukseni ja söin aamupalaa. Nappasin siniset tennarit kaapista ja otin laukkuni. Heitin takin päälleni ja kaulahuivin kaulaani. lähdin kävelemään reippaasti kohti kuntosalia. Yöllä oli satanut ja maa oli aivan märkä. Vesilammikoita väistellen pääsin ennätysajassa töihin. Menin sisälle ja huomesin Even tulleen jo.
"Oletpa sinä tänään aikaisin" Eve naurahti. 
"Sinä myös" huikkasin ja vein tavarani takahuoneeseen. 
"Se oli vain yksi kerta. Tiedät, etten ole ikinä muulloin myöhässä" Eve puollustautui ja pyyhki kassan pintaa. 
"Se oli vain vitsi" sanoin ja aloin auttamaan Eveä.
"Ketkä ne pojat on, jotka käy täällä aina?" Eve kysyi hetken päästä. 
"Ai, sinäkin huomasit, että he roikkuvat täällä joka päivä" Sanoin.
"Ketä ne on?" Eve tahtoi tietää. Huokaisin ja sanoin:
"Harry ja Louis" Eve nyökkäsi.
"Ja sä olit ulkona sen toisen kanssa" Hän lisäsi.
"Mistä sä sen tiedät?" kysyin ihmetellen. Eve virnisti.
"Luen ajatuksia" Eve naurahti. Nauroin myös.
"Se toinen, mikä sen..." Eve aloitti.
"Harrykö?" kysyin. Evellähän on hyvä nimimuisti.
"Niin. Harry on aika söpö" Eve sanoi. 
"Harry on vielä vapaa" sanoin virnistäen. "Luulisin" lisäsin ja Eve naurahti. Eve meni takahuoneeseen tekemään jotain, kun minä jäin kassalle odottelemaan asiakkaita. Liukuovet avautuivat ja sisään asteli nahkatakkinen mies. Hänellä oli aurinkolasit ja hiuksissaan purkillinen geeliä. Hän tuli kassalle ja otti kortin, sekä välipala patukan ja pullollisen vettä. Mies maksoi ja lähti pukuhuoneeseen. Takahuoneesta kuului kova kolahtus ja Even kiljaisu. Ryntäsin sinne ja meinasin alkaa nauramaan. Eve istui lattialla kädet puuskassa valtava paperimeri vieressään. 
"Ja mitä sulle kävi?" naurahdin ja menin maahan siivoomaan papereita.
"Tönäisin ne kaikki alas tosta pöydältä" Eve huokaisi ja aloimme keräämään papereita lattialta. Liukuovet avautuivat ja joku asiakas tuli sisään. 
"Mee sää" sanoin ja Eve nyökkäsi. Jäin keräilemään papereita pinoon. En sen kummemin katsoinut kuka tuli. Yhtäkkiä joku tarttui lautioltani ja käänsi minut itseensä päin. Kiljahdin aika kovaakin. Louis seisoi edessäni ja piti minua latioltani.
"Toi ei ollut hauskaa" sanoin hieman nolostuneena. Louis antoi pusun poskelleni ja päästi minut otteestaan.
"Mitä sä edes teet täällä?" kysyin ja sain vihdoin kaikki paperit kasaan.
"Tulin kuntoilemaan Harryn kanssa" Louis vastasi.
"Mut miksi sä tänne taakse tulit?" kyselin.
"Kattomaan sua tietenkin" hän vastasi ja kietoi kätensä taas lantion ympäri. Louis katsoi silmiini ja hymyili. Hymyilin takaisin ja Louis suuteli minua nopeasti. Menimme takaisin kassalle ja Harryllä ja Evellä kulki juttu paremmin kuin koskaan. Pojat ottivat kuitenkin kortit ja lähtivät salin poulelle.
"Mä en tienny, että sulla ja Louisilla on noinkin isoa juttua" Eve virnisti.
"Ei se mitään vakavaa oo" sanoin.
"Vielä" Eve naurahti. Jäimme juttelemaan joksikin aikaa, pääasiassa pojista.
----
Ei ollu oikeen inspistä, joten täst tuli aika lyhyt... Jatkan EHKÄ viel tänään illalla. :)
-Maija

<<Eve

Because of you 4

Louisin huulet olivat yhä omillani. Irrottauduin hänestä ja katsoin tätä silmiin. 

"En kai ollut liian nopea?" Louis kysyi epävarmasti. Pudistin päätäni. 

"Et. Se vain oli jotenkin outoa" sanoin ja käänsin katseeni pois. Se oli ihanaa, mutta samalla outoa. En ole sellainen tyyppi, joka syöksyy rakkauteen ensisilmäyksellä ja mennään kuukauden päästä naimisiin ja saadaan tusina lapsia. Ei minun juttuni. 

"Onks kaikki okei?" Louis kysyi. Nyökkäsin ja tuijotin ikkunasta ulos. Louis käänsi kasvoni häntä kohti. 

"Olen pahoillani, jos tein jotain väärin, mutta pidän sinusta" Louis selitti. Naurahdin. 

"Ei tarvii olla noin kirjakielinen. Ja kyl mäkin susta tykkään. Taisin vaan vähän mennä shokkiin" sanoin naurahtaen. 

"Shokkiin?" Louis ihmetteli. 

"Se vain oli niin ihanaa" sanoin.

"Joten voin kai tehdä sen uudestaan?" Louis naurahti. Hymy nousi huulilleni. 

"Miksi ei?" Sanoin ja lähestyi Louisia. Louis otti lantioltani kiinni ja painoi pehmeät huulensa huulilleni. Hän suuteli minua pitkään ja tunsin hänen hymyilevän. 

**

"No, tehdäänkö nyt sitten jotain järkevämpää?" Kysyin suudelman jälkeen. Makoilimme edelleen Louisin sängyllä ja katselimme toisiamme. Kaikki oli vain niin epätodellista. Tapaan ihanan ja söpön pojan, joka vie minut ulos. Poika tulee hakemaan minua töistä ja vie kotiinsa, missä suutelee kauniissa huoneessaan. Haluaisin muuten samanlaisen huoneen. 

"Eikö tuo sitten ollut järkevää?" Louis kysyi ja palasin takaisin maanpinnalle. "Mitä mietit noin kovasti?" Hän jatkoi. 

"Että olen kateellinen huoneellesi" sanoin naurahtaen. Louiskin alkoi nauramaan. 

"Millainen huone sulla sitten on?" Louis kysyi. 

"Tylsä beigen värinen, jossa on pohjaton vaatekaappi, sänky ja kirjoituspöytä" luettelin. Louis nyökkäili ja sanoi:

"Ehkä minun pitäisi tulla joskus katsomaan". Nyökkäsin ja pörröttelin hänen hiuksiaan. Louisin toinen käsi oli vieläkin selälläni. Hänen päänsä nojasi kyynerpäähänsä, joka oli  tyynyllä. Katselin hänen silmiään, taas. Niistä ei vain voi ottaa katsettaan irti. Louisin kännykkä pirahti soimaan. Hän kaivoi sen taskustaan ja nousi istumaan. 

"Joo, kotona. En mä nyt. Miks?" Kuuntelin Louisin keskustelua. Hänen ilmeensä oli aika turhautunut. 

"Minkä takia nyt? Aivan sama joo moi" Louis sanoi ja sulki puhelimen. Katsoin häntä kysyvästi. 

"Äh, mun pitää mennä bändi harkkoihin" Louis huokaisi. 

"Kuka soitti?" Kysyin. 

"Harry" Louis hymähti ja nousi sängyltä. "Heitänkö sut kotiin?" Hän kysyi. 

"No jos vaikka kuntosalille, voin kävellä siitä sitten" sanoin ja seurasin Louisia alas. Laitoin takkini päälle ja lähdimme ulos. Ulkona oli alkanut tuulla kovaa ja pilvet peittivät taivaan. Toivottavasti ei ala sataa, ennen kuin pääsen kotiin. Menin autoon ja Louis tuli perässäni. Hän käynnisti auton ja lähti ajamaan. Nopeasti olimmekin jo kuntosalilla ja Louis pysäköi auton. 

"Tuletko huomenna yöksi?" Louis kysyi ja katsoi koiranpentu ilmeellä minua. 

"Voinhan tullakin. Milloin?" Kysyin. 

"Soitan sulle illalla" Louis sanoi. 

"Okei, moikka" sanoin ja pussasin häntä vielä poskelle. Lähdin autosta ja Louis vilkutti minulle ennen kuin lähdin. Aloin kävelemään kotia kohti. Tuuli sekoitti hiukseni koko ajan ja kohta alkaisi varmaan sataakin. Kävelin reippaasti katua pitkin. Katsoin puhelimesta kelloa. Se näytti vasta viittä. Kun saavui kotiin, laitoin laukkuni naulakkoon, samoin takkini. Menin keittiöön ja aloin valmistamaan kasvispihvejä. Niitä oli helppo tehdä, enkä keksinyt muutakaan ruokaa. Otin jääkaapista ainekset ja aloin pilkkomaan porkkanaa. 

Kun sain syötyä ja siivottua jälkeni, päätin mennä pienelle ruokalevolle. Menin sohvalle makaamaan ja otin koneen pöydältä. Selailin facebookia ja Twitteriä hetken aikaa. Huomasin Louisin twiittauksen: "Joskus sitä ei vain jaksaisi mennä bändi harkkoihin. Juuri kun kaikki oli täydellistä, eräs soittaa, että tulepas nyt Louis sieltä harkkoihin" naurahdin ja lisäsin twiittauksen suosikkeihini. 

Louis:

"Louiiis!" Niall huusi lavan toisesta päästä. Harkat eivät oikein sujuneet tänään. 

"Laula!" Liam huudahti. Hupsista, soolo meni ohi, sanat olivat sekaisin, enkä muutenkaan keskittynyt. Zayn pisti kappaleen poikki ja pojat siirtyivät luokseni. 

"Lou! Maa kutsuu" Zayn huhuili.  Pudistelin päätäni ja istahdin maahan. 

"Missä sun ajatukset on?" Niall kysyi. 

"Jossain aivan muualla" myönsin. Harry virnuili vieressäni. Katsoin häntä murhaavasti. 

"Meidän pikku Louis on tainnu rakastua" Harry lässytti. Pamautin häntä hellästi mikillä  päähän. 

"Ja sää pidät suusi kiinni" sanoin. Pojat kuitenkin kuulivat Harryn ja alkoivat kyselemään kaikkea. Pakko minun oli kertoa, kun he uhkailivat minua vesilaseillla ja rumpukepeillä. Harry viisaana taas aloitti tämänkin...

-----

Sori ku en aina pysty vastaa teijän ihaniin kommentteihin, mut iPadil ei saa kommenitoituu ja yritän aina mennä koneel vastaamaan :)

-Maija

Because of you 3

Huh, vihdoin kaikki hyllyt oli järjestetty. Kellonki oli jo kaksi. Olin toki pitänyt ruokatauon välissä, mutta silti siihen meni ihmeellisen kauan aikaa. Yksi kärttyisä asiakas odotti kassalla ja annoin hänelle nopeasti kortin. Sitten tuo lähti pukuhuoneeseen. Koko aamun täällä oli käynyt kummallista väkeä. Kaksi ulkomaalaista, jotka eivät ymmärtäneet englantia, yksi nainen, joka kompastui heti astuttuaan sisään ja  se pelottava mies. Sama mies oli ollut koko aamun tuolla kuntosalilla. Nyt hän oli mennyt pukuhuoneeseen. Mies saapui sieltä hiukset märkinä kassalle. 

"Yksi juoma" mies sanoi matalalla äänellä. 

"Tässä olkaa hyvä" ojensin juoman, jonka mies halusi. Mies katseli minua vielä silmät siristellen ja lähti sitten hymähtäen. Tosi outo tyyppi. Liukuovet avautuivat ja Louis saapui sisään. Hän hymyili minulle ja tuli luokseni. 

"Miten menee?" Louis kysyi ja nappasi vesipulloni, josta juuri join. 

"Hei se on minun!" Huudahdin ja otin pullon takaisin. "Ihan hyvin, pelottava mies, kärttyisä nainen, kaksi ulkomaalaista ja kompuroivat toinen nainen" luettelin. 

"Käykö aina torstaisin epänormaalia porukkaa?" Louis ihmetteli. 

"En ole kiinnittänyt huomiota, milloin käy outoa porukkaa" sanoin pakaten tavaroitani laukkuuni. Kun sain kaiken laukkuun, lähdimme ulos. Ulkona oli tuulista ja pilvistä. Kunnon syksyinen sää. Louis ohjasi minut autolleen ja istuin taas eteen. Louis käynnisti auton ja lähti ajamaan. Radiosta tuli klassista musiikkia, jota ei kuuntele kuurokaa. 

"Voinko vaihtaa tuota kanavaa?" Kysyin Louisilta ja osoitin radiota. 

"Totta kai" hän sanoi ja kaarsi autoa sivu tielle. Painoin napista. Seuraavalta kanavalta tuli rokkia. Huokaisin ja painoin nappia uudestaan. 

"Eikö täältä tule mitään normaalia?" Kysyin kun seuraavakin kanava osoittautui iskelmä kanavaksi. Louis painoi pari kanavaa eteenpäin ja löysi normaalin kanava, josta tuli jotain poppia. Louis jatkoi ajamista hiljaa. 

"Missä ihmeessä sä asut?" Kysyin, kun saavuimme johonkin metsään. 

"Ei ole enää pitkä matka" hän sanoi. Pian saavuimmekin kauniin talon pihaan. Se sijaitsi kauniilla paikalla, eikä ollut naapureita häiritsemässä. Talo oli myös järkyttävän suuri. 

"Näyttää ihan jotlain kuuluisan pop tähden talolta" sanoin läimäyttäen autonoven kiinni.

Louis nauroi.

"Mähän olen kuuluisa poptähti" hän sanoi. Oliko tuo vitsi?

"Niin missä bändissä sä olitkaan?" Kysyin varmistaakseni asian. 

"One Direction" Louis sanoi ja ohjasi minut sisään taloon. Eteinen oli suuri. Aloin ottamaan takkia pois. 

"Siis mitä!?" Huudahdin ja pudotin takkini maahan. "Kuulinko nyt oikein?" 

"Kuulit sä. Älä huoli, tuo ei ollut pahin reaktio, minkä olen nähnyt" Louis sanoi ja nosti takkini naulakkoon. Kiitin häntä ja hän viittoi minua tulemaan olohuoneeseen. 

"Asutko täällä yksin?" Kysyin ja istuin Louisin viereen sohvalle. 

"Joo, mutta on meillä poikien kanssa yhteinen kämppäkin lähempänä keskustaa" Louis selitti. Ainiin, siihen bändiin kuului viisi poikaa, ja Louis oli yksi niistä. Kyllä minä nyt hiukan olen uutisia seurannut. 

"Onko neidillä nälkä?" Louis kyseli.

"Hiukan" vastasin. Louis nousi ja suuntasi varmaan keittiötä kohti. Se vasta olikin suuri. Se oli myös aika sotkuinen, mutta ei niin kuin ajattelin pojan asunnoksi. Louis alkoi tekemään jotain pientä ruokaa ja minä istuin keittiön tuolille. Juttelimme kaikenlaista ja pian Louis oli tehnyt meille munakasta. Istuimme pöytään ja aloimme syödä. 

"Kiitos" sanoin kun sain syötyä. Vein astiat sivupöydälle. Louiskin nousi ja laittoi astiat koneeseen.

"Haluatko mennä katsomaan taloa?" Louis kysyi. Nyökkäsin. Lähdimme yläkertaan. Siellä oli suuri kylpyhuone, sekä varaston tapainen huone. Viimeisenä oli järkyttävän suuri makuuhuone. Toisessa nurkassa oli parisänky, ja toisella puolella kaappi, sekä pöytä. Isointa seinää koristi koko seinän kokoinen ikkuna.

"Vau" sain sanottua. 

"No, mitäs pidät huoneestani?" Louis kysyi ja kaatui sängylle. 

"Ihan kiva" sanoin. Louis nauroi taas. 

"Tule tänne" hän viitoi minua luokseen. Istuin sängylle ja katselin huonetta. Louis veti minut viereensä makaamaan ja laittoi kätensä selälleni. Katselimme ulos ikkunasta. Talo oli kukkulan päällä, joten maisema oli hurmaava. Edessämme avautui ensin hieman kaupunkia, joka näytti varmaan hienolta yöllä kaikkine valoineen, ja sitten lehti metsää kauempana. Aurinko pilkisti pilvestä ja häikäisi meidät. 

"Eikö sua haittaa, että heräät aina auringon paisteeseen?" Kysyin. 

"Verhot on onneksi keksitty" Louis sanoi ovelasti. "Siitä on kyllä mukava katsella auringon laskua ja nousua, jos on hereillä silloin" Louis sanoi. 

"Mä en oo ikinä nähnyt auringonlaskua livenä" sanoin. 

"Sun täytyy joskus jäädä katsomaan tänne" Louis sanoi kasvoillaan hymyn ja virnistyksen sekoitus. "Ehkä jo tänään?" Louis ehdotti ja katseli minuun. 

"Ei mulla on töitä vielä huomenna. Käykö huomenna?" Kysyin. Todellakin halusin nähdä auringos laskun. Ja nukkua Louisin vieressä. Olin kai hiukan ihastunut häneen. 

"Käy hyvinkin" Louis hymyili. "Mutta, mitäs nyt haluaisit tehdä?" Hän kysyi taas ja laittoi hiussortuvan korvani taakse. 

"En tiedä" sanoin ja käänsin katseeni ikkunasta Louisiin. Hänen siniset silmänsä kimalsivat auringos valossa. Pienet ripset täydensivät silmiä, jotka tuijottivat herkeämättöminä omiani. Kaikkialla oli hiljaista. Vain kellon tikitys kantautui korviini. Aurinko tuli kokonaan esiin pilvestä, samalla sekunnilla, kun tunsin Louisin huulet huulillani. Sen pienen ajan kaikki oli täydellistä. 

-----

-Maija

Because of you 2

Havahduin takaisin nykyhetkeen. Louis oli siis pyytänyt minua eilen vielä ulos syömään. Suostuin, totta kai. Hän sanoi hakevansa minut kuudelta kodistani. Kello oli nyt viisi. Olen tässä nyt suunnitellut vaatteita tunnin. Pian löysinkin täydellisen asun. Hopean värisen paidan ja vaalean hameen. Laitoin vielä farkkutakin, sillä oli jo syksy. Kaivoin kaapista vielä kengät ja katsoin asua peilistä. Täydellistä. Laitoin hiukseni vielä paremmin ja olin valmis. Samassa kännykkäni piippasi. Otin sen pöydältä ja katsoin viestin: "Odotan sua pihalla x Louis" hymyilin ja tungin kännykkäni pieneen laukkuun. Sammutin kaikki valot ja lähdin ulos. Tumma auto oli parkeerattu pihan eteen. Louis nojasi siihen ja hänen kasvoilleen nousi hymy, kun näki minut. Hän käveli vastaan ja avasi minulle oven. 

"Oletpa kaunis" Louis sanoi ja kiersi ajajan paikalle. Hän lähti ajamaan jonnekin kaupuunkiin päin. 

"Minne me mennään?" Kysyin, kun saavuimme keskustaan. 

"Yhteen ravintolaan" Louis vastasi. Hän ajoi vielä jonkin matkaa ja saavuimme suuren ravintolan eteen. Se mahtoi olla kallis. Louis pysäytti auton ja astui ulos ovesta. Hän kiersi minun puolelleni ja avasi minulle oven. Louis otti kädestäni ja ohjasi minut hymyillen sisään. 

"Tomlinson" Louis sanoi tarjoilijalle. Ilmeisesti hän oli varannut meille jo pöydänkin. Tarjoilija johdatti meidät pöytään, jossa paloi kynttilä. Tarjoilija lähti ja istuimme pöytään. Olin hetken hiljaa, kunnes sanoin:

"Ei sun mua näin hienoon paikkaan olisi pitänyt tuoda" 

"Miksi ei?" Louis kysyi.

"Koska en ole ikinä ollut tällaisessa paikassa, enkä osaa käyttäytyä täällä ja" aloin sepittämään vähän hiljempaa. 

"Älä huolehdi. Ole vain oma itsesi, ei tämä mikään kuninkaan palatsi ole" Louis sanoi. 

"Voisi olla" lisäsin. Tarjoilija saapui luoksemme ja kysyi juomat. Otimme vain vedet. Hetken katsottuamme ruokalistaa Louis päätti ottaa jotain lihaa, ja itse otin pastaa. Juttelimme Louisin kanssa kaikkea. Ensin en keksinyt oikein mitään sanottavaa, mutta kyllä se siitä sitten. Louisin kanssa oli niin helppo vain olla. Söimme ruokaa ja nauroimme samalla. Vaikka ruoka oli erinomaisen hyvää, en pitänyt tällaisesta paikasta. Se ei vain ollut minun juttuni. Kun saimme syötyä, juttelimme vielä hetken, kunnes sanoin:

"Umm, Louis. Voidaanko me jo mennä?" Louis katsoi minua ensin hieman hämmästyneenä.

"Joo, kyllä" hän vastasi sitten hymyillen. Lähdimme ravintolasta ja menimme suureen puistoon. Oli jo pimeä, ja minulla alkoi olla kylmäkin. Istuimme penkille. 

"Et tainnut tykätä olla niin hienossa paikassa" Louis naurahti. 

"No oli se ihan hieno paikka" sanoin. "Mutta minua ei ole luotu sellaiseen" jatkoin. Louis naurahti. 

"Ehkä en vie sinua enää hienoihin ravintoloihin" Louis sanoi.

"Ajattelitkos sitten viedä minut uudestaan treffeille vai?" Kysyin. 

"Näet sitten" Louis sanoi salaperäisesti. Näköjään hän siis aikoi. 

"Onko sulla kylmä?" Hän kysyi.

"Hiukan ehkä" vastasin. Itse asiassa olin aivan jäässä, mutta en olisi halunnut lähteä vielä. 

"Mennäänkö jo kotiin?" Louis kysyi ja katsoi minua alaspäin. Olin vain niin lyhyt. 

"Ei vielä" sanoin ja nojasin Louisin olkapäähän. Hän laittoi toisen kätensä arasti ympärilleni. Hymyilin pienesti. Kylmä tuuli puhalsi ja vinkui puiden oksissa. Ihoni meni kanalihalle ja Louis huomasi sen. 

"Ehkä meidän kuitenkin pitäisi lähteä, ettet vilustu" Louis sanoi ja katsoi silmiini söpösti. 

"No okei sitten" myönnyin, olinhan ihan jäässä. Kävelimme autolle ja Louis avasi minulle taas oven. Menin autoon sisälle ja Louis meni ajamaan. Hän ajoi kotini portille ja kysyi:

"Tavataanko taas huomenna?" Mietin hetken ja sanoin:

"Aamulla minulla on töitä, mutta illemmalla sopii" Louis hymyili ja saattoi minut sitten ovelleni. 

"No hyvää yötä sitten" sanoin ja avasin oven. 

"Hyvää yötä kaunokainen" Louis virnisti ja astuin sisään. Vilkutin hänelle vielä ikkunasta, vaikken ollut varma näkikö hän. Haukottelin ja lähdin kylpyhuoneeseen. Otin vaatteeni pois ja menin lämpimään suihkuun. Suihkun jälkeen menin makuuhuoneeseeni ja kömmin suureen sänkyyni. Kietouduin peittoon ja nukahdin nopeasti. 

**

Tyhmä herätyskelloni herätti minut taas seitsemältä. Raahauduin kylpyhuoneeseen pesemään hampaani. Harjasin hiukseni ja lähdin takaisin huoneeseeni vaatekaapille. Aina sama ongelma. Mitä laitan päälleni? Tällä kertaa selvisin aika helposti etsimiseltä. Laitoin vaaleat farkut ja valkoisen paidan nlaitoin ranteeseeni vielä valkoisen kelloni ja kaulakorun. Menin tekemään aamiaista. Otin leivän jääkaapista ja laitoin sen päälle salaatin lehden. Otin vettä lasiin ja kulautin sen alas kurkustani. Kello näytti ja varttia vaille kahdeksaa. Juoksin ympäri taloa etsien kännykkääni. Vihdoin löysin sen. Juoksin eteiseen ja otin takkini. Lähdin kävelemään reippaasti kosti kuntosalia. Saavuin sinne juuri ajoissa. Eve oli paikalla jo. 

"Ja kukas se tänään on myöhässä?" Hän vitsaili. Naurahdin hänelle ja vein laukkuni ja takin takahuoneeseen. Eve oli jo puhdistamassa laitteita, kun palasin. Aloin järjestelemään kassan avaimia ajan kulukseni. Asiakkaita ei ollut tullut vielä yhtään. Ovi kävi ja sisään tuli aasialainen nainen. Hän otti kortin ja vettä. Hänen jälkeensä kului kauan ennen kuin seuraava asiakas tuli. Liukuovet avautuivat ja sisään astuivat kaksi nuorta miestä. Kuulin heidän naurutaan jo, ketkä saapuivat taas kiusaamaan minua...

"Ja kukas se täällä taas?" Louis virnisti. Hymyilin hänelle. 

"Louis taisi siis eilen viedä sinut jonnekin viehättävään paikkaan, vai?" Harry kysyi virnistäen. 

"Tosiaan. No haluatteko kortit, vai tulitteko tänne vain hengaamaan?" Kysyin. 

"Louis halus tulla kattomaan sua" Harry sanoi. Känsin katseeni Louisiin, joka punastui poskista hieman. 

"Itse asiassa..." Louis aloitti. Harryn puhelin soi ja hän meni sivummalle puhumaan. Katsoin Louisia hieman kysyvästi. 

"Pääsetkö illalla mun luokse?" Louis kysyi. Hymyilin ja sanoin:

"Joo, totta kai" Louiskin hymyili ja jäimme taas tuijottamaan toistemme silmiä. Ja taas Harry keskeytti meidät. 

"Louis, mun pitää mennä!" Harry huudahti. 

"Ai, mihin-" Louis kysyi, mutta Harry ehti häipyä. Louis kohautti olkiaan ja kääntyi takaisin minuun. 

"No, mihin aikaan tulen? Ja missä asut vai haetko mut?" Kysyin Louisilta. Liuku ovet kävivät ja luulin jo Harryn tulevat takaisin, mutta asiakas sietä vain tulikin. Tumma mies tuli kassalle ja Louis siirtyi sivummalle. 

"Kortti" mies sanoi tylysti ja ojensi suuren kouransa. Otin kortin ja olin ojentamassa sitä miehelle, kun mies nappasi sen kärsimättömästi kädestäni. Hän paiskasi setelin pöydälle ja sanoi:

"Vaihtorahat!" Vilkaisin Louisia, joka seurasi tilannetta sivummalta muka lehteä lukiessaan. Annoin vaihtorahat miehelle, joka marssi pukuhuoneeseen. Louis siirtyi takaisin luokseni ja sanoi:

"Outo tyyppi"

"Ja pelottava" lisäsin. Näimme miehen menevän laitteeseen ja nostavan satakiloa. Katsoimme toisiamme ihmeissään, mutta jatkoimme juttelua. 

"Millon sun työt loppu?" Louis kysyi.

"Kolmelta" vastasin ja nojasin pöytään. 

"Haen sut täältä sitten kolmelta?" Louis ehdotti.

"Okei" sanoin. Jutelimme vielä hetken, kunnes Eve käski minut töihin. Pääsin järjestelemään hyllyjä. Jes! Louis lähti, sillä ei hän mitään täälläkään olisi tehnyt. Lähdin siis järjestämään hyllyjä ja hyräilin jotain kappaletta.

 Tossa sen asu päivällä

Ja tossa siellä treffeillä. 

Because of you 1

Ei, liian juhlava. Ei sovi hiuksiini. Ei, aivan liian tavallinen! Mekko toisensa jälkeen lensi lattialle muodostuvaan vaatekasaan. Mikään ei kelvannut.

Olen siis Amanda Brown, 19-vuotias tyttö. Olen töissä kuntosalilla. Annan siis käviöille kortin ja myyn kahviossa jotain energiapatukoita sun muuta. Käyn myös usein uimassa ja osallistun kilpailuihinkin aina välillä. Nyt olen lähdössä ulos erään pojan kanssa. Tai hän on kyllä enemminkin miehen alku. Tapasin hänet eilen töissä:

Olin tavallisesti raahautunut ylös sängystäni töihin. En ole mikään aamuvirkku, joten herääminen ei ole minun juttuni. Avasin kassan ja aloin laittamaan kaikkea valmiiksi. Muutaman minuutin kuluttua ensimmäinen innokas asiakas saapui. Hän oli punatukkainen nuori nainen, suurin piirtein minun ikäiseni. Hän osti treenijuomaa ja lähti sanaakaan sanomatta kuntosalille korttinsa kanssa. Seuraava asiakas tuli hieman myöhemmin. Hän oli pyöreähkö mies, joka todella tarvitsi kuntosalia, jos sen nyt näin kohteliaasti sanoo. Hän otti kortin ja höpisi kauniista ilmasta. Sitten kului noin puoli tuntia ennen kuin seuraavat asiakkaat saapuivat. Aamulla asiakkaita on huomattavasti vähemmän kuin illalla. Minulla on aina aamuvuorot, ja työkaverillani iltavuorot. Vaikken tykkää herätä aikaisin aamulla, en jaksaisi notkua täällä kuuden aikoihinkaan. Kaksi nuorta miestä astuvat liukuovista sisään. Toisella oli sotkuiset kiharat ja toisen ruskeat hiukset olivat pörröisesti päässä. Nousin tuolitani ja menin kassan eteen. Kihara tukkainen otti aurinkolasit pois silmiltään ja katsoi minua. Toinen pörrötti hiuksiaan ja sanoi:

"Huometa, neiti-" hän luki nimikyltistäni. "-Brown" olipa hän kohtelias. "Kaksi korttia kiitos" hän jatkoi.

"Saisiko olla jotain muutakin?" Sanoin antaessaan heille kortit. Ruskea tukkainen nappasi välipala patukan ja antoi rahan. 

"Pidä loput, kaunokainen" hän sanoi ja väläytti nopean hymyn huulillaan. Kihara tukkainen veti hänet mukanaan pukukoppiin. Laitoin rahat kassalippaaseen. Katselin lasin läpi kuntosaliin. Aulassa oli suuri lasiseinä, josta näkyi saliin. Ovi kävi taas.

"Huomenta!" Kuului huuto. Mumisin lyhyen vastauksen katsomatta kuka tuli. Työkaverini Eve saapui eteeni ja heilutti kättään kasvojenin edessä. 

"Hei, mikä maa, mikä planeetta?!" Hän huhuili. Havahduin ajatuksistani. 

"Nytkö vasta tulit?" Kysyin, hän oli tunnin myöhässä. 

"Anteeksi, piti viedä Gordon lenkille" hän vastasi. Me olemme yleensä kaksistaan aamupäivisin täällä. Muut ovat ilta vuoroissa. 

"No kumpi menee tänään putsaamaan laitteet?" Eve kysyi. Ai niin! Kuntovälineet pitää puhdistaa joka päivä. Se on aika rasittavaa, mutta pakko tehdä. 

"Minä menen" ilmoitin, kun muistin ketä oli siellä. Evelle se sopi mainiosti, joten hain kaapista tarvikkeet ja lähdin saliin. 

"Louis, kato kuka tuli" kiharatukkainen sanoi kaverilleen kun saavui sisään. Salissa oli kuuma ja muutenkin siellä haisi hiki. No, se ei minua haitannut! Olinhan tottunut tällaiseen jo. Louis, näköjään, käänsi päätään minua kohti ja hymyili. Hän istui laitteessa, jossa tehdään käsilihaksia. Aloin puhdistamaan enimmäistä laitetta. Pojat istuivat laitteissaan ja vilkuilivat minua. Mitä ihmeellistä minussa nyt oli? Jatkoin seuraavaan laitteeseen. Pojat siirtyivätviereiseen laitteeseen ja kuiskasivat toisilleen jotain. Yritin puhdistaa laitetta, aivan kuin en huomaisikaan heitä. 

"Harry ei!" Louis huudahti ja läpsäisi kaveriaan. Harry ja Louis? Kivat nimet heillä. 

"Miksi ei? Hän on kaunis ja-" Harry sanoi, mutta Louis potkaisi häntä. Käänsin katseeni pois heistä ja menin seuraavaan laitteeseen. Se oli poikien toisella puolella. Tunsin katseen selässäni. Kännyin pikia kohti. Louis katseli minua ja Harry virnisti viereässä. 

"Voitteko olla tuijottamatta minua?" Huokaisin.

"Ei Louis pysty" Harry visersi. Visersi? On minullakin sanavalinta. Louis kaatoi hänen päälleen vettä juomapullostaan. Harry kiljahti hieman. Louis sensijaan nauroi. Naurahdin itsekin ja nousin seisomaan. 

"Jos olisitte nyt kunnolla, niin minulle ei jäisi siivottavaksi teidän sotkujanne" sanoin pojille. He näyttivät noin 20- vuotiailta, mutta luulen että he ovat kymmenen. 

"Anteeksi, mutta se oli toi" Harry sanoi osoittaen Louisia. Hän pörrötti hiuksistaan vettä, joka lensi päälleni. Louis näki sen ja naurahti.

"Ja kiitos tästäkin, hyvät lapsukaiset" sanoin kiusallani ja pyyhin paitaani. Kumarruin takaisin laitteen luokse ja puhdistin sen nopeasti. Menin seuraavan luokse, joka onneksi oli toisella puolella. Mutta kappas, eipä aikaakaan kun pojat siirtyivät viereiseen laitteeseen. Katsoin heitä ette-ole-tosissanne ilmeellä. 

"Oltiin kaikissa muissa jo" Louis puollustautui. Pyöritin silmiäni. He alkoivat kuitenkin tehdä töitä. Louisin lihakset pullistuivat hänen tehdessään käsilihaksia. Vahvat kädet nostivat kymmenen kertaa enemmän kuin jaksaisin molemmilla käsilläni yhteensä. Jäin taas tuijottamaan häntä. Havahduin, kun rätti putosi kädestäni. Louis käännähti katsomaan, mutta menin äkkiä laitteen viereen, kuin olisin koko ajan puhdistanut sitä. En jaksanut odottaa kymmentä sekuntia enempää, vaan käännyin taas katsomaan Louisia. Katseemme kohtasivat. Hänen täydellisen siniset silmät minun vihreiden silmien kanssa. Katse kesti mota sekuntia, mutta se tuntui vain yhdeltä miljoonas osa sekunnilta. Käänsin katseeni vastentahtoa pois. Ärähdin itselleni. Ei, nyt en ihastu tuntemattomaan. En saa! Ei ei ei... Hoin itselleni. 

   Kun sain kaikki laitteet putsattua, lähdin takaisin kassalle. Louis hymyili minulle pienesti, kun astuin ulos ovesta. Huokaisin. Menin takaisin kassalle ja otin asiakkaita vastaan. Hetken kuluttua huomasin tutut kasvot ilmestyvän kassalle. 

"No mitäs tällä kertaa haluat?" Kysyin pojalta. Louis näytti miettivät, ja sanoi sitten pehmeällä äänellään:

"Numerosi". Keuhkoni tyhjentyivät, samoin aivoni. Vetäisin nopeasti happea ja nappasin lapun pöydältä. Kirjoitin siihen numeroni tärisevin käsin. Olin henkisesti shokissa. Ojensin sen Louisille sanaakaan sanomatta. Hymyilin pienesti. 

"Kaunis käsiala sinulla, Amanda" hän sanoi samanlaisella pehmeällä äänellä. Hänestä voisi olla laulajaksi tuon äänen perusteella. Samassa Harry saapui pukuhuoneesta. Hän tuli Louisin viereen ja kysyi:

"Mennäänkö? Meijän pitää ehtiä treeneihin" 

"Ettekö te juuri treenanneet tarpeeksi?" Kysyin ihmeissään ja viittasin kuntosaliin. Louis naurahti.

"Bändi harkkoihin" hän täsmensi.

"Ja sä laulat?" Kysyin vielä.

"Me kaikki viisi" Harry sanoi ja sitten he lähtivät. Louis ehti heilauttaa lappua ja muodostaa huulillaan: "Soittelen". Nyökkäsin pienesti ja heilautin kättäni. 

"No tuliko treffit?" Eve kysyi takaatani. Säikähdin hieman ja sanoin:

"Ei" sanoin ja lisäsin hiljaa "vielä". 

 ----

 << Amanda,  (en löytänyt täysin samanlaista ku kuvittelin)

 << ja joku söpö sivuhenkilö :D

-Maija

8. You know I love you

Havahduin unesta telkkarin ääneen. Hieroin silmiäni ja katsahdin kelloa. Viisi, heräsin juuri täydelliseen aikaan. Tepastelin yläkertaan ja laitoin mekkoni päälle. Pyörähdin meikkipöydän luokse. Laitoin paksulti ripsiväriä ja luomiväriä. Sutaisin hieman puuteria ja huulikiiltoa. Nappasin pienen laukun ja laitoin sinne kännykkäni ja kukkaroni. Menin kylpyhuoneeseen ja laitoin hiukseni hieman kauniimmin. Hetken pöyhittyäni niitä sain ne täydellisesti. Kello näytti jo kahtakymmentä minuuttia vaille kuusi. Juoksin alakertaan ja huomasin äidin tulleen kotiin. 

"Mihin sinä olet lähdössä?" äiti kysyi. 

"Menen kavereitteni kanssa klubille juhlimaan" Vastasin ja menin eteiseen. Laitoin mustat korkokengät jalkaan ja nappasin villapaidan naulakosta. Näin Erikan auton ajavan portillemme. 

"Menen nyt!" huikkasin äidille. Lähdin viileään ulkoilmaan. Kävelin Erikan autolle ja siellä odotti yllätys. Louis istui etupenkillä Erikan istuessa ratissa. Takapenkillä näytti ahdasta. Niall, Harry ja Fiona istuivat siellä leveästi. Tai no Niall ja Harry vievät kolme paikkaa ja Fiona oli ahtautunut heidän viereensä. Huokaisten kysyin Erikalta:
"Ja minne te minut meinasitte laittaa?" 

"Takakoppaan!" Harry naurahti. Näytin hänelle kieltä.

"Ja miksi Louis saa istua edessä?" Kysyin Louisilta.

"Koska mä olen paras" hän sanoi itserakkaasti. Erika nauroi ja pörrötti Louisin hiuksia. 

"Söpö sä ainakin olet" Erika sanoi hymyillen. Louiskin hymyili hänelle ja he jäivät tuijottamaan toisia. 

"Joos ei tehdä tästä mitään rakkaustarinaa nyt, vaan taijotte mulle jonkun istumapaikan" sanoin tuhahtaen. Käsi tuli lantiolleni ja pian löysin itseni makaamassa jalat Harryn sylissä ja muuten Niallin kainalossa. Niall virnisti minulle. 

"Jaa, tässä onkin hyvä paikka olla" sanoin ja Harry veti oven kiinni. Erika lähti ajamaan. 

"Kauniit kengät sulla" Harry sanoi näprätessään kenkiäni. Heilautin jalkaani, joka melkein osui Harryn kasvoihin. 

"Hups" sanoin. Niall nauroi. Yhtäkkiä Harry vetäisi kengän pois jalastani, eikä minulla ollut edes sukkaa. Kiljahdin hieman. Harry uhkasi kutittaa minua jalanpohjasta, jos en ole hiljaa. Katsoin häntä murhaavasti.

"Älä edes ajattele, meillä kaikilla menee kuulo" Niall vitsaili. Harry kutitti hieman, muttei jaksanut kauaa kuunnella huutoani. Hän laittoi kenkäni jalkaani ja olimme perillä. Menimme ulos autosta ja venyttelin jäseniäni hieman. Nostin kädet ylös ja venytin selkääni. Sama käsi tarttui lantiolta ja veti minut itseensä kiinni. Niall seisoin vieressäni katsoen kauniilla silmillään minua. Hän hymyili hieman. Lähdimme kävelemään klubin ovea kohti. Sisälle päästyämme tilasimme juomat ja menimme pöytään, jonka vieressä oli penkkejä. Istuimme siihen ja aloimme juttelemaan kaikenlaista.

     Noin tunnin kuluttua:

Harry oli umpihumalassa ja nauroi omille vitseilleen Fionan kanssa. Louis ja Erika olivat tanssimassa, mikä näytti aika huvittavalta. Yhtäkkiä Niall vetäisi minut tanssilattialle. Aluksi tanssimme nopeemman kappaleen tahtiin. Kun olin jo lähdössä takaisin pöytään, hidas kappale alkoi soimaan. Niall veti minut taas kiinni itseensä. Heiluimme kappaleen tahdissa, sillä muutakaan en osannut. Kappale loppui nopeammin kuin kuvittelin. Otin Niallin kädestä kiinni ja kuiskasin hänelle:

"Tule"

Vedin Niallin ulos viileään yöhön. Kyllä, aika oli taas vierähtänyt nopeasti. Jäin seisomaan paikoilleni ja katsoin Niallin kauniita silmiä. Niall otti käsistäni kiinni.
"Kai tiesit, että sä olet komeampi kuin kukaan muut?" kysyin tuijottaen hänen silmiään. 
"Sä et tiennyt, että oot kaikkein kaunein" Niall sanoi ja tuli lähemmäs. Painauduin sienää vasten Niallin kädet lantiollani. Hivutin käteni hänen olkapäilleen. Niall lähestyi minua koko ajan. Pian tunsin hänen pehmeät huulensa omillani. Hän oli niin täydellinen.  Kaikki oli täydellistä juurinyt. Paikka, aika, ihminen. Yksinkertaisesti täydellistä.
---- 
THE END 
tästä tuli vähän tönkkö loppu, mut sain uuden inspiksen jo seuraavaan tarinaan, jonka alotan varmaa huomenna :)
-Maija

 Ja tossa se hame

7. You know I love you

Kello näytti varttia yli yksitoista. Vihdoinkin ruokailu! Lähdimme porukalla ruokalaa kohti. Juttelimme niitä näitä Niallin kanssa. Harry nauratti muutamaa tyttöä edessämme.

"Onko täällä edes hyvää ruokaa?" Harry kääntyi kysymään minulta. "Huonoja tyttöjä täällä ainakin on" hän lisäsi.

"Oletko oikein tutkinut tyttöjä eri puolella maailmaa, vai miten tiedät niin paljon tytöistä?" kysyin leikillä.

"Sinä olet ainakin yksi niistä tyhmimmistä" Harry nauroi.

"Jaa kiitos vain" sanoin ja menin ruokajonoon. Niall tuli perässäni, vaikka muut menivät toiselle puolelle. Otin yhden kauhallisen keittoa. Niall lapasi lautaselleen tuhatkertaa enemmän. Sitten hän huomasi minun lautaseni.

"Sä et sit paljoa syö" Hän sanoi.

"Kalakeitto on pahaa" valitin.

"Mutta kyllä silti pitäisi syödä" Niall väitti vastaan.

"Älä sääkin aloita" sanoin ja huokaisin. "Jokainen valittaa, etten syö tarpeeksi" 

"No sä et syökään!" Niall sanoi hieman naurahtaen.

"Jos yksikin ihminen sanoo mulle jotain mun syömisestä, niin mä kyllä teen sille jotain tosi pahaa" uhkailin. Niall naurahti vieressäni ja lähdimme pöytää kohti. Louis, Erika, Fiona ja Harry, ne tavalliset, istuivat pöydässä jo. Istahdimme vierekkäin heidän seuraan.

"Phoenix, miksi sä nyt noin vähän syöt?" Harry ihmetteli. Löin nyrkillä pöytään ja katsoin häntä tiukasti.

"Mä menen kuuluttamaan tuolta keskusradiosta kohta jos joku vielä ei ymmärtänyt, että minä olen pieni ihminen, eikä minun tarvitse syödä kuin joku rekkakuski, enkä edes pidä kalakeitosta, vaikka en yleensäkään mistään muustakaan ruuasta, ymmärsitkö, vai sanonko uudestaan?" puhuin kaiken putkeen ja hengähdin lopuksi. Muut katsoivat minua kuin olisivat nähneet aaveen. Harry nyökäsi pienesti. Niall alkoi nauramaan ja Louis perään. Käänsin suupieleni hymyyn ja laitoin lusikallisen keittoa suuhuni. Se oli kyllä pahaa. Harry istui vieläkin paikallaan, katse kiinnittyneenä minuun. Naurahdin.

"Saa hengittää" sanoin ja heilautin kättä hänen kasvojensa edessä. Hän pudisti päätään hieman ja alkoi syömään keittoaan.

"Onhan sellaisia poikiakin olemassa, jotka pelästyvät, kun huudahdan heille keitosta" naurahdin. 

"Oliko tuo sun huutamista?" Louis kysyi. "Kyllä matokin huutaa kovempaa" hän nauroi.

"Sä et halua edes kuulla mun huutamista" nauroin. 

"Mä kuulin sen eilen" Niall sanoi nauraen. Katsoin häntä ihmeissään. "Kiljuit kuin sika, kun kutitin sua" Ai niin! "Anteeksi, et ole sika, mutta kuulostit siltä" Niall naurahti.
"Itse olet aasi" sanoin nauraen ja löin häntä hellästi käteen. Harry oli aloittamassa sanomaan jotain, kun keskeytin hänet:
"Kyllä mä kovempaakin osaan lyödä, älä edes mieti sitä. Voin vaikka näyttää sen sulle joskus" nauroin. Muutkin yhtyivät nauruun ja nauru kaikui ruokalassa.

        

     Kun saimme vihdoin syötyä, menimme kuviksen luokkaan. Meidän piti piirtää joku ihmeellinen maisema kuva jostain paikasta. Lopuksi se olisi pitänyt värittää vesiväreillä, joista minulla oli huonoja kokemuksia, mutta minä sain juuri ja juuri kahdessa tunnissa kuvan luonnostelun valmiiksi. Koulu päättyi vihdoin ja lähdimme ulos päin. Kävelimme porukalla kotis kohti. Syysloman kunniaksi päätimme mennä juhlimaan illalla. Menin siis kotiin yksin ja aloin miettiä, mitä laittaisin päälleni. Menisimme taas sinne samalle klubille, missä käymme aina. Päädyin mustaan olkaimettomaan mekkoon, jossa oli lantiolla pieniä ruusuja. Laitoin kaapista vielä mustat korkokengät valmiiksi eteiseen. Kello oli vasta neljä, joten päätin ajankuluksi katsoa televisiota. Tunin päästä pitäisi vasta alkaa valmistautua. Otin mukavan asennon ja latoin telkkarin päälle. Jäin katsomaan jotain sarjaa ja siinä samassa minua alkoikin jo väsyttää...

-----

Haluutteko muuten että laitan jotain kuvia, vaikka niistä vaatteista jos löydän?

-Maija :)