Close enough to touch ~ 5

     Joku ravisteli minua hereille. Ei... En jaksa herätä vielä... Oloni oli kuin olisin valvonut vuorukauden putkeen. Kuitenkin joku - en tarkalleen edes tiedä mikä se oli - sai minut yrittämään pusertaa silmäni auki.
     Valo oli kirkas, aivan liian valkoinen. Se sokaisi minut ja sai minut ummistamaan silmäni sekunnissa.
     "Sep!" vaimea matala ääni huusi. Vedin happea keuhkoihini nenän kautta ja avasin silmäni uudestaan.
     Nyt näin enemmän, kuin pelkän sokaisevat valon säteet. Ihmiset ympärilläni selittivät kiivaasti minulle, kaikki tölläten silmät pyöreinä. Minut autettiin istumaan ja ajantajuni alkoi pikku hiljaa palailla.
     Istuin ulkona, jonkin kiven murikan päällä. Aurinko paistoi kirkkaana taivaalta. Olimme yhä eksyksissä nummilla.
     "Harry...?" mumisin katsellessani kun poika kumartui eteeni. Tutut vihreät silmät vilisivät edestakaisin silmissäni ja ruskeat kiharat poukkoilivat sinne tänne.
     "Sep! Oothan sä kunnossa? Mä en tii --", Harryn hätäilyt keskeytettiin matalalla äänellä.
     "Se on varmasti kunnossa", vaimea ääni lausui jostain Harryn takaa. Nuorukainen pomppasi pystyyn ja käännähti ympäri.
     "Mutta se sentään pyörtyi! Eikö meijän pitäis tehä jotain..?", Harry selitti kädet heiluen, mutta taas puhe keskeytyi. Jostain tarjoutui käsi, joka ojensi minulle hieman likaantuneen vesipullon. Katsoin pörrötukkaista Louista ja kiitin häntä äänettömästi. Louis astui Harryn viereen ja kopautti tätä olkapäälle. He vaihtoivat katseen, ennen kuin väistyivät sivulle.
     Ensin istuin tuijottamassa Harryä oikealla puolellani. Poika katseli nenän varttaan pitkin eteensä. Seurasin hänen katsettaan. Mustalla tukalla varustettu tumma poika asteli luokseni. Vahvat kasvon piirteet omaava miehenalku käveli aivan eteeni ja ojensi kätensä. Katsoin syviin ruskeisiin silmiin ja tartuin käteen. Käsivarteen oli painettu paljon tatuointeja. Pitkät ripset korostivat kauniita, auringossa välkehtiviä silmiä.
     "Sep, tässä on Zayn", sanat palauttivat minut takaisin maan vahvalle kamaralle ja irrotin käteni nolona. Tuo jumalainen poika virnisti ja kohotti sitten kulmakarvaansa. Zayn sanoi jotain - en hurmokseltani tiennyt mitä - Harrylle ja Louisille. Tumma poika liikahti arvaamattomasti ja sai minut säikähtämään. Louis ja Zayn lähtivät kävelemään poispäin, minun jäädessä katselemaan poikien jälkeen.
     "Jo on hassua, että ainoa ihminen, joka tulee meitä vastaan täällä keskellä ei mitään, onkin Louisin paras kaveri", Harryn ääni kuului korvani juuresta. Käännyin häneen ja siristin silmiäni, kun aurinko sokaisi minut taas.
     "Mä luulin, että sä oot Loun bestis", ihmettelin ääneen. Harry pudisti päätään melkein huvittuneena - oliko ollut tyhmää luulla Harryä Louisin parhaaksi kaveriksi? Minusta he näyttivät vain niin läheisiltä...

     "Eli siis Zayn vain ilmestyi tänne tyhjästä?" yhdistelin langan pätkiä toisiinsa. Harry oli selostanut minulle varmaan tunnin kertomusta, kuinka Zayn oli ilmestynyt aamuvarhaisella mökkiin.
     "Kyllä, kaiken lisäksi mukanaan kolme säkillistä tavaraa. Ruokaa sun muuta", Harry kummasteli. Samassa itse keskustelumme aihe tassutteli puun viereen, jossa istuimme kiharatukkaisen kanssa. Zayn tuijotti Harryä, joka katseli takaisin inhoten. Hän ei kaikesta päätellen tainnut olla perin innoissaan Zaynistä... Harry nousi ja Zayn tuli tyytyväisenä viereeni, kun kiharapää lompsi matkoihinsa.
     "Tuliko auringossa liian kuuma?" pehmeä ääni kysyi katsoessani häntä kysyvästi. "Kun täällä varjossa istut", Zayn jatkoi.
     "Jaa... Ei kai", änkytin koittamatta olla katsomatta toista. Kun Zayn katseli jonnekin eteenpäin, vilkaisin häntä salaa. Profiilista hän näytti uskomattoman... Tutulta?
     Tajusin saman tien, missä olin nuo kasvot nähnyt ennenkin.
     "Zayn", älähdin sen enempää miettimättä. Nuorukainen kääntyi minuun päin, katsoen suoraan silmiini. "Sä kävit täällä yöllä!" möläytin kovaan ääneen. Huomasin Harryn kauempana, hän värähti kuullessaan puheemme. Poika kääntyi katsomaan, mutten kiinnittänyt häneen sen enempää huomiota.
     "Ai, mitä?" Zayn naurahti ymmärtämättä minua.
     "Kävit ihan varmasti. Mä näin sut!" intin toiselle. Zayn pudisteli päätään ja nauroi minulle. Ettäs kehtasi! 
     "Kävin täällä? Mä en todellakaan ollu täällä yöllä. Sä oot varmaan nähny unta", muukalainen töksäytti vetäen sormet hiustensa lävitse. Katsoin sivusilmällä Harryyn, joka oli syventynyt tekemään jotain omaa.

     Katsoin vielä Zayniin. Hänen ruskeisiin silmiinsä. Hän valehteli. Olin varma, että Zayn oli käynyt täällä yöllä. Miten hän muuten olisi tiennyt, että kaipasimme ruokaa ja vettä?
     Mutta miksi? Mistä tuo salaperäinen komistus tiesi meidän olevan täällä? Jotain karmivaa tässä oli nyt tapahtunut...

***

Tadaa! Voi vitsi on paljon kokeita ja ääh, en ehi kirjottaa koskaan!
Sentään sain jotain kirjotettua... Mut mitä mieltä ootte tästä? :DD 

Kommentoikaa mielipiteenne! :)