A cup of tea makes everything better ~ 6

"Felicia, miksi Louis lähti äsken ulos kuin sähköiskun saaneena?" Harry toisti kysymyksensä. En vastannut. Istuin vain kovalla tuolilla ja katsoin lattiaan.
"Felicia, vastaa" Zayn käski. Nostin katseeni poikiin. Molemmilla oli päällään toppi ja heidän tatuoinnut kädet tekivät tunnelmasta jotenkin kireän.
"No?" Harry odotteli vastaustani.
"Mitä vittu se teille kuuluu!?" Tiuskaisin ja nousin ylös tuolista. Pojat yllättyvät reaktiostani.
"Älä sä huuda meille!" Zayn huudahti.
"Koska me ollaan melkeen sen perhe!" Harry sanoi korottaen ääntään.
"Ei sen oikeet vanhemmat ainakaan siitä välittänyt" Mumisin.
"Mitä?" Harry kysyi.
"No ihan sama. Louis viiltelee, en tiiä syytä, oon käskeny sen lopettaa se ja..." Kerroin kaiken putkessa. Harry ja Zayn eivät oikein osanneet sanoa mitään.
"Ei hemmetti... Mä en sit kertonu teille tästä" Sanoin ja nousin nopeasti ylös. Nappasin Harryn skootterin avaimet pöydältä ja melkein juoksin eteiseen. Vedin kenkäni nopeasti jalkaani ja juoksin ulos. Läimäytin oven kiinni ja juoksin Harryn skootterille. Vedin kypärän päähäni ja istuin penkille. Huokaisin ja yritin parhaani mukaan muistella Harryn ohjeita. Työnsin avaimet sisään ja käynnistin skootterin.
"Hei!" Kuului yhtäkkiä huuto. Käänsin pääni ovelle.
"Mun täytyy mennä Louisin luo!" Huusin ja kaahasin pois pihasta. Ensin ohjaus heittelehti, mutta sain sen hallintaan nopeasti. Kiihdytin pitkillä teillä ja olin kotona nopeammin kuin luulinkaan. Parkkeerasin skootterin taloni eteen ja vastentahtoani vilkaisin nopeasti naapuriin. Siellä oli pimeää. Juoksin sisälle taloon ja menin portaat ylös. Avasin asuntoni oven ja pujahdin sisälle nopeasti. Ovi loksahti lukkoon takanani ja pudotin Harryn kypärän vahingossa maahan. Nojasin seinään ja pidin silmiäni kiinni. Hienoa Felicia, nyt sä sitten pilasit kaiken taas, sanoin itselleni. Pitikin mennä möläyttämään se taas kaikille. Nyt Harry ja Zayn kertoo sen varmasti Niallille ja Liamille, ja jossain vaiheessa Louiskin saa kuulla siitä. Ja kaikista parasta, että kohta se on koko maailman tietoudessa. Huokaisin ja pyyhin eksyneen kyyneleen poskeltani. Heitin kengät jalastani ja menin keittiöön. Otin lasiin kylmää vettä ja kulautin sen alas kurkustani. Hengitin syvään ja menin katsomaan Mayta. Se tuhisi suloisesti sänkyni päällä. Menin kirjahyllylle ja otin sieltä jonkun muotilehden ja aloin selailemaan sitä.

Heräsin yhtäkkiä siihen, että joku hakkasi kärsimättömästi oveani. Räpyttelin hetken silmiäni ja nousin sitten sängyltä, johon olin nukahtanut. Lehti tippui lattialle ja nostin sen sängylle. Ovea hakattiin niin, että kohta se varmaan hajoaisi. Kiiruhdin ovelle ja avasin sen. May meinasi karata ulos, mutta nappasin sen syliini. Harry paljastui oven takaata ja käskin hänet sisään.
"Mikä kesti, seisoin tos varmaan kymmenen minuuttia" Harry sanoi ja naurahti rennosti.
"Mä nukuin..." sanoin hiljaa ja otin Harryn skootterin avaimet pöydältä. Heitin ne Harryle, joka nappasi ne tyylikkäästi.
"Sä tulit varmaan hakemaan näitä" sanoin ja osoitin katseellani kypärää, joka oli hyllyn päällä. Silitin Mayn päätä, kun Harry kurotti kypärän hyllyltä.
"Oli mulla muutakin asiaa" Harry aloitti.
"Joo, kiitos ei nyt. En haluu kuulla siitä yhtään" Sanoin tiukasti. Olin viemässä Maytä keittiöön, kun Harry nappasi yhtäkkiä käsivarrestani. May hyppäsi sylistäni ja juoksi jonnekin käytävälle. Katsoin Harryä kysyvästi. Harry katsoi tummiin silmiini ja sanoi ilmeettömästi:
"Kyllä me jotain aavistettiin"
"No miksette tehny mitään?!" Tuhahdin.
"Kaikki ei aina ole niin yksinkertaista" Harry sanoi.
"Painu hittoon siitä!" Huusin ja tuuppasin Harryn kauemmas.
"Miks sä huudat mulle?" Harry kysyi.
"No koska mua ei pätkääkään kiinnosta mitä Louis ajattelee musta, inhootteko te kaikki mua nyt  ja-" sanoin katsoen Harryä tuimasti, mutta hän keskeytti minut.
"Olisit joskus hiljaa, ni asiat vois olla toisin" Harry sanoi kylmästi. Katsoin häntä vihaisena, kun hän astui ulos asunnostani ja löi oven kiinni. Marssin vihaisena keittiöön ja nojasin seinään. Pyörittelin päätäni ja kamppailin ajatuksiani vastaan. Osa minusta halusi mennä jonnekin kaupungille tekemään jotain tyhmyyksiä, ehkä baariin tai jonnekin irrottelemaan, osa taas käski mennä vain nukkumaan. Katsoin kännykkäni näyttöä, jossa luki "Y.O.L.O" Kello näytti puoli kahdeksaa. You only live once, päätin lähteä kaupungille. Puin jotain hieman parempaa päälleni ja laitoin Maylle vielä ruokaa.

Kävelin pimeitä katuja, joita valaisivat kaikki mainosvalot ja katulamput. Muutaman korttelin päästä saavuin yhdelle aika suositullekin klubille. Menin sisään ja kävelin suoraan tiskille. Tilasin jotain vahvaa juotavaa itselleni ja istuin tiskin vieressä olevalle tuolille. Musiikki pauhasi taustalla ja katsoin ihmisiä. Vahva alkoholin haju leijui ilmassa ja kulautin itsekin juomaa kurkkuuni. Katselin ihmisiä, joita oli ihan joka lähtöön. Toiset tanssivat, jotkut vain joivat. Minulle kaikki oli suhteellisen uutta, en juurikaan käy tälläisissä paikoissa. Tämäkin on ensimmäinen kerta tänä vuonna. Join juomani loppuun ja tilasin samantien uuden samanlaisen.


*Viikon kuluttua*

Istuin taas baarissa ja litkin juomaa. Olin sanonut itselleni, ettei tämä saisi tulla tavaksi, mutta niin sitä vaan taas täällä istutaan. Louis ei ollut puhunut minulle enää, ei puhuisi varmaan enää ikinä. Harry ja Zayn olivat yrittäneet puhua päähäni järkeä, mutta passitin heidät aina ulos asunnostani. Nyt heitäkään ei ollut näkynyt enää. Nialliin olin törmännyt juuri ennen kuin tulin tänne ja hän käänsi katseensa nopeasti pois, aivan kun ei olisi tuntenutkaan minua. Kulautin yhden juoman alas kurkustani ja läimäisin setelin tiskille. Lähdin nopeasti ulos koko rakennuksessta ja juoksin kotiini. Ulkona satoi hieman ja oli jo pimeää. Juoksin sisälle taloon ja painoin hissinappulaa. Naputin kärsimättömänä reittäni sormillani. Hissi saapui ja painoin 2. kerros nappulaa. Ovet aukesivat tavattoman hitaasti. Juoksin ulos hissistä ja menin asuntooni. Lukitsin ulko-oven. Nojasin oveen ja annoin kyynelten virrata kasvoillani. Sammutin valot asunnostani. En halunnut muistella mitään. En halunnut muistaa niitä aikoja, kun kaikki oli vielä hyvin. Juoksimme kaikki kuusi kilpaa uima-altaaseen Louisin pihalla. Naurahdin itsekseni, kun muistin, miten Louis oli kerran hypännyt minä hänen selässään uimaan ja saanut kuulla kunniansa sen jälkeen.   Ei, en saanut muistella niitä. Olin itse pilannut tämän kaiken vain päästämällä sammakoita suustani. Löin itseäni poskelle ja käskin ryhdistäytyä. Sytytin valot ja menin kylpyhuoneeseen. Riisuin vaatteeni ja menin lämpimään suihkuun. Annoin lämpimän veden virrata kehoani pitkin ja pesin hiukseni lempishampoollani. Astuin ulos suihkusta ja kiedoin pyyhkeen löysästi ympärilleni. Menin huoneeseeni ja vaihdoin yöpaidan päälleni. Kömmin sängylleni ja sammutin valot. Painoin pääni tyynyyn ja annoin unen vallata kehoni.

// Täs toivottavasti tapahtus edes jotain :D Huomenna en välttämättä ehi jatkaa, mut viimeistään torstaina sit taas :)

A cup of tea makes everything better ~ 5

Felicia:

Olin juuri tullut salilta, kun kuulin puhelimeni soivan. Juoksin eteiseen, jonne olin sen jättänyt ja vastasin.
"Moi" Sanoin nopeasti.
"Moi!" Kuului ääni toisesta päästä. "Mitä teet?" Harry jatkoi.
"Kävin just suihkussa, miten niin?" Kysyin.
"Ajateltiin vaan et jos tulisit meille, Zayn ja Louis on turhanki tylsää seuraa" Harry sanoi ja sai minut naurahtamaan.
"No okei, voin mä tullakin. Yhteiskämpälle vai?" varmistin vielä.
"Jep" Harry sanoi.
"Okei. Nähään kohta" sanoin ja lopetin puhelun. Menin huoneeseeni ja vaihdoin jotain siistimpää päälleni. Laitoin päälleni punaisen paidan ja valkoiset shortsit. Harjasin hiukseni vielä jonkin näköiselle ponnarille ja hyppelin eteiseen. Vedin valkoiset conversit jalkaani ja pohdin monta minuutteja, tarvitsenko jotain hupparia ulkona. Lopulta päätin, etten tarvitse.
"Heippa May!" Huudahdin ja nappasin puhelimeni, sekä avaimet vielä pöydältä. Kävelin ulos kerrostalosta ja totesin valittuani oikein: Ulkona olisi paahtunut hupparilla. Kävelin verkkaisesti pitkin Lontoon katuja ja katselin näyteikkunoita.  Voisin joku päivä tulla shoppailemaan. Tarvitsisin muutenkin uudet kengät ja minulla ei ole mitään kesä takkia, vanhat bikininikin ovat jo vähän kuluneetkin... Käännyin kulmasta vasemmalle, oikaisin puiston poikki, ylitin sillan ja menin vielä pari korttelia. Saavuin poikien kämpälle ja huokaisin, kun muistin miten sotkuinen se oli viimeksi. Hyppelin portaat ylös ja painoin ovikelloa. Kun vastausta ei kuulunut, avasin itse oven.
"Hellou!" Huusin ja samassa kuului jonkun juoksu askelia. Harry juoksi minua vastaan ja hymyilin hänelle. Pojan hiukset olivat sotkussa ja tavalliseen tapaansa hänen kasvoillan oli leveä virne.
"Ajateltiin, et haluisit tänne, varsinki ku Louis on täällä" Harry sanoi. Menin hänen perässään olohuoneeseen.
"Tääl on siivottu" Totesin istuttuani yhdelle tuolille.
"Joo, siivooja kävi" Zayn sanoi sohvalta. Niall istui hänen vieressään ja Harry heitä vasta päätä nojatuolilla.
"Missä Lou on?" Kysyin. Niall tirskahti ja Harryn virnistys ulottui korvasta korvaan.
"Mitä?!" naurahdin poikien ilmeille.
"Ei mitään... Louis vaan kummasti kiinnostaa niin kovasti.." Harry virnuili.
"Se meni hakee meille ruokaa" Zayn keskeytti Harryn ja mulkaisi häntä tuimasti. Siirryin Niallin viereen sohvalle ja aloimme juttelemaan kaikkea tavallista.

Hetken päästä ulko-ovi avattiin ja joku asteli sisään. Kaikki kääntyivät katsomaan tulijaa, vaikkei ollutkaan hankala arvata, kuka sieltä tulisi. Louis laittoi pitsalaatikot pöydälle ja kääntyi sitten meihin päin. Hänen siniset silmänsä kohtasivat heti minun, ja hänen ilmeensä laski heti. Välillemme syntyi taas kiusallinen tunne, mutta pojat eivät onneksi huomanneet mitään erikoista. Louis yskäisi pienesti.
"Ai säki oot täällä" Louis sanoi turhankin yllättyneesti.
"Uhm, joo. Harry pyys mua tänne" sanoin hiljaa. Niall ja Zayn ryntäsivät pöydän ääreen. Harrykin nousi ja kysyi samalla:
"Syötkö sä? Kyl sulleki varmaan riittää, jos toi suursyömäri ei ahmi kaikkee" Harry naurahi.
"Hei!" Niall puollustautui. Naurahdin kankeasti.
"Ei kiitos. Mul ei oo nälkä" Sanoin ja menin silti poikien seuraksi pöytään. Pojat keskittyivät syömiseen, eivätkä juurikaan puhuneet mitään. Katseeni eksyi taas Louisiin. Hänellä oli pällään musta pitkä hihainen, enkä yhtään ihmettele miksi. Hänen hiuksensa olivat edestä pystyssä ja sekaisin. Louis nosti katseensa ylös ja käänsin katseeni nopeasti pois päin. Tunsin Louisin katseen minussa ja yritin keskittyä johonkin muuhun. Lopulta kuitenkin katsoin hänen silmiinsä, jotta hän lopettaisi sen. Tuijotus oli aika ahdistavaa. Louis ei kuitenkaan kääntänyt katsettaan, vaan tuijotti silmiini. Hänen katseessaan oli jotain merkitsevää tai hän yritti kertoa katseellaan jotain, mutten oikein käsittänyt sitä. Harryn vilkaisu sai katsekontaktimme katkeamaan.
"Mitä nyt tehään?" Kysyin hiljaisuuden rikkomiseksi.
"Mä syön nyt" Niall ilmoitti.
"Entä sen jälkeen?" Kysyin huvittuneena.
"Mennään rannalle" Harry ehdotti. Tunsin Louisin kiristyvän.
"Eh... Jos ei kuitenkaan" sanoin. En itsekään ollut niin innostunut asiasta.
"No, katotaan elokuva?" Zayn ehdotti.
"Me katotaan aina joku tiejän kauhuelokuva" Valitin.
"Mennään... Shoppailemaan" Harry ehdotti.
"Joo!" huudahdin iloisena.
"Ei todellakaan" "No ei kiitos" Kuului muitten suusta. Petyin pahasti, kerrankin kun joku oli tulossa kaupungille minun kanssani.
"Mä en kyl lähe sun kaa enää kaupungille, kauppojen lähellekään.." Zayn muistutti. Ai niin, pojat eivät oikein ilahtuneet minun seitsemän tunnin shoppailu reissusta viimeksi.                
"Missäs Liam muuten on?" Kysyin huomattuani yhden puuttuvan.
"Nytkö vasta huomasit?" Niall nauroi.
"No se on muutenki niin hiljanen ja pieni" Selitin ja vilkaisin vaihteeksi taas Louisia, joka ei ollut puhunut lainkaan
"Niin kai" Niall mutisi itsekseen.
"Se meni jonneki vanhempiensa kanssa" Harry sanoi.
"Vielä kerran; Mitä me tehtäisiin, hyvät herrat?" Julistin äänekkäästi. Harry heilautti kulmakarvojaan.
"Totuutta ja tehtävää" Hän sanoi ja sai kaikki maagisesti hiljaiseksi.
"EI!" "Joo" "Joo!" Kuului.
"Neljä vastaan yksi" Niall julisti ja nousi pöydästä.
"Miten niin neljä vastaan yksi? Mä ja-" Katsoin ympärilleni. "-Louis ei haluta sitä" Puollustauduin. Eihän Louis ollut sanonut kantaansa tähän asiaan lainkaan.
"Ihan sama mulla mitä me tehään" Louis sanoi. Jotenkin aloin säälimään häntä. Eivätkö pojat oikeasti olleet huomanneet mitään poikkeavaa Louisin käytöksessä?
"Eli totuutta ja tehtävää, enemmistö voitti, Fel" Harry julisti.

**

"Niall, totuus ja tehtävää?" Kysyin laiskana. Olin juuri joutunut juoksemaan talon ympäri pojat ja vesiämpäri perässäni.
"Totuus" Hän vastasi. Pyysin muita poikia auttamaan. He keksivät Niallille jonkun hyvän totuuden. jota en edes kuunnellut. Olimme pelanneet tätä vaikka kuinka kauan jo, ja Louis oli vastannut varmaan kahteen kysymykseen.
"Louis!!" Harry huusi.
"Noh?" Louis kysyi.
"Totuus vai totuus?" Harry kysyi.
"Tehtävä" Louis sanoi.
"Ei saa valita sitä" Harry sanoi virnistäen.
"Täh, miksei saa?" Louis ihmetteli.
"Koska ei nyt vaan saa. Okei sä valitsit siis totuuden. Mitä teitte Felician kanssa teillä edellispäivänä?" Harry kysyi. Kangistuin heti, eikä Louiskaan niin rento ollut lainkaan.
"Ei mitään" Louis sanoi nopeasti.
"Hei, c'moon! Kerro nyt" Harry kitisi.
"Ei aikanaan mitään sellasta mitä sä ajattelet" sanoin väliin.
"Vaan" Harry sanoi vaikka hänen hymynsä laantuikin hieman.
"Juteltiin" Louis sanoi.
"Mistä?" Niall kysyi.
"Se on jo seuraava kysymys" totesin samalla.
"Totuus vai totuus, Felicia?" Louis kysyi minulta.
"No arvaa vaan" naurahdin tyhmälle kysymykselle.
"Hmm... Tiesitkö, et unohdit tän mun luo?" Louis kysyi ja heitti minulle jotain. Se oli valkoinen t-paitani.
"Ai kiitos, ja en tiennyt" Naurahdin. Harry näytti mietteliäältä.
"Felicia, miten sä lähdit Loulta, jos sun paita oli Loun luona?" Harry ihmetteli virnistäen.
"Harryy..." Murisin tuolle. Lopulta päädyimme vain juttelemaan jotain tavallista poikien kanssa.

"Louis, umh, mul olis vähän asiaa" Sanoin, kun Harry ja Zayn olivat lähdössä. Menin toiseen huoneeseen ja vetäisin Louisin mukaani. Hän sulki oven ja huoneeseen tuli pilkkopimeää. Törmäsin häneen ja samassa valot tulivatkin.
"Nii... Kiitti, ettet kertonu" Louis sanoi ja hymyili hieman.
"En tietenkään. Mut sä lupaat, ettet tee sitä enää" Käskin häntä. Louis näytti epäilevältä.
"En mä pysty siihen" Louis sanoi ja katsoi silmiini. Otin varovasti kiinni hänen käsistään.
"Lou... Kyl sä pystyt siihen, jos haluut" Sanoin rohkaisevasti. Louis käänsi katseensa pois ja pidätti itkuaan.
"Se on vaan mun pako keino tästä kaikesta" Louis sanoi hiljaa. Hän repäisi itsensä irti ja lähti ovet paukkuen huoneesta. Harry ilmestyi ovelle. Katsoin ikkunasta, miten Louis käynnisti auton ja kaahasi pois.
"Mitä tapahtui?" Harry kysyi.
"Ihan sama" sanoin ja puskin hänen ohitseen. Menin eteiseen ja vedin converssini jalkaani. Yhtäkkiä Zayn asettui eteeni, enkä pääsyt ulos.
"Me tiedettiin, et teillä on jotain meneillä. Ja sä kerrot mitä on tekeillä" Harry sanoi. En voinut muuta kuin alistua pojille.

//Yritin tehä nyt vähän pidemmän :D Mut kertokaa mielipiteitänne!

A cup of tea makes everything better ~ 4

Felicia:

Seuraavana aamuna olin ihan sekaisin. Kun heräsin, luulin olevani kotona ja sain melkein sydän kohtauksen, kun huomasin vieraan jätkän makaavan vieressäni. Onneksi se paljastui nopeasti Louisiksi. Seuraavaksi en enää muistanut, mikä oli unta ja mikä totta. Vviilteleekö Louis todella? Ei, en halunnut muistella sitä. Nousin muutenkin sängystä ja jätin Louisin nukkumaan vielä. Hiippailin alakertaan ja menin keittiöön. Hetken jääkaappia kaivattuani, päätin vain ottaa pöydältä mandariinin hedelmäkorista. Syötyäni menin olohuoneen ovelle ja huokaisin pudistaen päätäni. Olohuone oli kuin pommin jäljiltä. Tyynyjä oli lattialla sikin sokin ja sohva oli vinossa. Suoristin maton ja nostin tyynyjä syliini. Kävelin parvekkeelle ja pudistin tyynyt. Niistä lähtikin aikamoinen pöly. Vein tyynyt takaisin olohuoneeseen ja siirsin sohvan paikoilleen. Katsoin kirjahyllyä, jossa kirjat olivat sikin sokin. Pohdin hetken, mutta päätin sitten repiä kaikki kirjat lattialle ja järjestää ne hyllyyn.

Louis:

Heräsin kovaan kolahdukseen, joka kuului alakerrasta. En halunnut avata silmiäni ja kohdata niitä seiniä, jotka tekisivät minut taas masentuneiksi. Haukottelin raskaasti ja käskin itseäni nousta ylös. Lopulta sain vedettyä peiton pois päältäni ja kierähdin ylös sängyltä. Kävelin unisena rappuset alas ja menin olohuoneeseen. Kun silmäni tottuivat valoon, näin Felician järjestelevän sohvatyynyjä paikoilleen.
"Ai huomenta" hän sanoi, kun näki minut.
"Huomenta vaan" naurahdin. Katsoin ympärilleni. Koko olohuone oli siivottu.
"Sä oot siivonnu" totesin istuttuani sohvalle.
"Joo, täällä oli niin sekaista. Järjestin noi kirjatkin" Felicia sanoi ja osoitti kirjahyllyä. Huomasin kirjojen olevan suorassa, ja vieläpä aakkosjärjestyksessä.
"Wou! No kiitti!" sanoin ja hymyilin pienesti.
"Äh, ei mitään, mul vaan oli tylsää" Felicia sanoi.

Felicia:

Istuin sohvalle Louisin viereen ja vilkaisin hänen paljasta rannettaan huomaamatta. Louis vetäisi kätensä nopeasti pois. Välillemme tuli hieman kiusallinen hiljaisuus. Katselin kynsiäni ja yritin keksiä jotain sanottavaa. Lopulta nousin ylös sohvalta ja sanoin:
"M-mun pitää v-varmaan nyt sitten mennä kotiin ja nii" sopersin ja Louis nyökkäsi. Menin eteiseen ja vedin kenkäni jalkaan. Nyt muistin ottaa avaimeni. Ne olivat syy kaikkeen tähän, mietiskelin itsekseni.
"Heippa!" huikkasin Louisille.
"Moi!" hän sanoi ja avasi minulle ulko-oven. Hymyilin pienesti ja kävelin ulos lämpimään kevät ilmaan. Kuulin oven sulkeutuvan ja huokaisin sitten. Olisiko minun sittenkin pitänyt sanoa jotain tai käskeä häntä lopettamaan se. Mielestäni ilmaisin itseni aika selvästi eilen. Äsh, kaikki on vain niin monimutkaista! Menin sisään asuntooni ja May tuli minua vastaan heti eteiseen. Laitoin hänelle ruokaa ja tein itsellenikin hieman ruokaa. Menin taas lukemaan sitä kirjaa parvekkeelleni, jossa paistoi aurinko.


//Sori jos on kirjotusvirheitä :))

A cup of tea makes everything better ~ 3

Felicia:

Istuimme Louisin sohvalla teekupit käsissämme. Pyörittelin lusikkaani teessä ja yritin keksiä jotain järkevää sanottavaa. Louis hörppäsi teestään.
"Umh... tuota, miks sä teet sitä?" Kysyin lopultakin. "Tai ei sun mulle oo pakko kertoo, jos et haluu tai siis..." änkytin sekavasti. Louis hengitti syvään ja laski teensä pöydälle. Oli hetken hiljaista. Miksi minun pitikin mennä kysymään sitä? Toruin itseäni.
"Mä... Mä tunnen itseni luuseriksi ja kukaan ei välitä musta oikeesti. Mun vanhemmat, vanhat kaverit ja..." Louis kerto ja nyyhkytti samalla. Hän käänsi itkuiset siniset silmänsä minuun.
"Lou, sä et oo mikään luuseri, kaikki rakastaa sua, koko maailma! Hyvänen aika et sä saa ajatella tolleen!" Sanoin korottaen ääntäni. Louis otti tee mukinsa käteensä ja joi teensä loppuun.
"Mitä ne kaikki direktoonarit-"
"Directionerit" Louis korjasi.
"No mitkä ikinä onkaan, mitä ne ajattelisi tosta?" Kysyin. Louis ei vastannut. Hän tuijotteli kaukaisuuteen ikkunasta.
"Tai, tietääks pojat?" jatkoi. Louis kääntyi minuun päin.
"Luuleks sä et mä kertoisin niille tästä?! En mä sullekaan mielelläni kerro!" Louis sanoi. Syyllisyyden tunne valtasi kehoni.
"Anteeksi" sanoin hiljaa.
"Ei se mitään, sori mä vähän tiuskin" Louis sanoi ja veti minut halaukseen. Sain juotua teeni loppuun ja olin jo nousemassa sohvalta, kunnes Louis veti minut takaisin viereensä.
"Voitko jäädä tänne?" Louis kysyi.
"Eh... en mä asu kaukana tossa, ei sulle varmaan tuu mua ikävä" naurahdin pienesti.
"Ei kun oikeesti, mul on niin yksinäistä täällä" Louis sanoi. Hän katsoi minua koiranpentu-ilmeellä ja  lopulta hyväksyin hänen pyyntönsä. Menimme hakemaan keittiöstä jotain pientä syötävää, sillä Louisilla oli nälkä.
"No niin, nyt puhutaan jostain muusta" Louis sanoi ja otin paremman asennon.
"Mitä sä teit 14.3?" Louis kysyi. Olin tukehtua viinirypäleeseen.
"Anteeks, mitä?!" sanoin nauraen.
"Nii, kuulit kyllä. Kuulustelen sua kaikista sun tekosista meijän kiertueen aikana" Louis sanoi.
"No haittaaks, jos en nyt muista, mitä tein kaks kuukautta sitten?" Kysyin ja sain Louisin nauramaan. Oli ihana kuulla hänen vapautunut naurunsa.
"Se oli vitsi, pätkä!" Louis sanoi.
"Hei, varo ketä haukut pätkäksi!" sanoin ja huitaisin häntä tyynyllä. Yhtäkkiä sain tyynyn naamaani ja heti perään kuului naurua.
"Hei!!" huudahdin ja siitäkös sota alkoi.

// Anteeks anteeks anteek, ihan sika lyhyt, varmaan k-virheitä ja kaikkee mut halusin saada jotain julkastuu viel tänään :( oon pahoillani :DD

A cup of tea makes everything better ~ 2

Felicia:

Heräsin seuraavana aamuna harvinaisen myöhään. Kello näytti yli kahtatoista, kun raahauduin ylös sängystä. Sentään oli viikonloppu. Menin suihkuun ja tulin pyyhe ympärilläni takaisin omaan huoneeseeni. Ulkona näytti lämpimältä, joten laitoin päälleni valkoisen kukka hameen ja vaalean sinisen paidan. Laitoin käteeni uudet rannekoruni ja meikkasin normaalisti. Harjasin hiukseni ja jätin hiukseni tavalliseen tapaan auki. May leikki innoissaan koristetyynylläni sänkyni alla. Hymyilin itsekseni hänelle ja menin sen jälkeen keittiöön aamiaiselle. Vasta avattuani jääkaapin, muistin sen vieläkin olevan tyhjä. Läimäytin oven kiinni ja menin saman tien eteiseen. Vedin valkoiset tennarini jalkaan ja huusin Maylle moikat. Tykkään hyvästellä ja tervehtiä sitä, se on minulle kuin kämppis. Suljin ulko-oven perässäni ja menin hissin ovelle. Siinä oli keltainen kyltti, jossa luki:
"Epäkunnossa!! Käytä portaita" Kohautin olkiani ja menin portailla alas. Onneksi en sentään asunut viidennessä kerroksessa, sinne olisi ollut jo vähän matkaa. Kävelin hymyillen ulos auringon paisteeseen ja lähdin kauppaa kohti.

Käytyäni kaupassa, syötyäni ja siivottuani hieman keittiötä, päätin mennä ottamaan aurinkoa parvekkeelleni. Luin sitä samaa kirjaa ja nautin vain auringon lämmöstä. Varmaan puoli tuntia siinä ehdin rentoutua, kunnes joku huusi alhaalta pihalta nimeäni.
"Feliciaaa!!" huutaja venytti nimeäni. Hyppäsin pystyyn ja katsoin alas päin. Tekoblondi pomppi alhaalla ja vilkutti minulle, kun hänen vieressä seisova ruskea tukkainen sinisilmä yritti rauhoittaa häntä, ettei muut luulisivat, että nyt on joku tulipalo syttynyt. Naurahdin heille ja vilkutin takaisin. Louis viittoi minua tulemaan heidän luokseen. Näytin peukkua ja menin sisälle. Lukitsin parvekkeen oven ja menin asuntoni poikki ovelle. Juoksin portaat alas ja nopeasti olin jo pihalla.
"Mooi!" huudahdin pojille. He juoksivat iloisesti minua vastaan.
"Mitä kuuluu?" Kysyin heiltä. Ilmeisesti hyvää, sillä molemmat repesivät nauruun.
"Mitä?" ihmettelin.
"Me lyötiin vetoo, et kysyt tota ekana" Niall sanoi kun sai naurun loppumaan.
"No on kohteliasta kysyä kuulumisia" puollustelin ja tönäisin häntä. Lähdimme kävelemään Louisin pihaa kohti. Jotenkin päädyimme taas pelaamaan jalkapalloa.
"Niall vastaan mä ja Lou" Ehdotin.
"Ei! Louis on liian hyvä" Niall vinkui. "Lou yksin"
"En mä haluun Felin kaa samaan" Louis vikisi.
"Arvotaan!" sanoin.
"Ei!" Tuli molemmilta samaan aikaan.
"Jaa..." Mutisin. "No pelataan yhteen maaliin, eka Lou vastaan Niall" sanoin hymyillen. Menin itse maaliin ja aloitimme pelin.

Jossain vaiheessa päädyimme kuitenkin vesisotaan. Niall ja Louis kaatoivat päälleni kylmää vettä. Juoksin ympäri pihaa kiljuen, kunnes Niall yllätti minut taas uudellä ämpärillä. Käännyin nopeasti ympäri ja törmäsin samassa Louisiin. Kaaduin hänen päälleen nurmikolle ja Niall kaatoi vedet molempien päälle. Louis nousi ylös ja ojensi kätensä avuksi. Tartuin siihen hämmästyneenä. Nousin ylös ja pudistelin märkiä vaatteitani. Louis oli ihmeen hiljainen tänään. Ei vitsejä joka asiasta ja muutenkin hän oli poissa oleva. Päätimme kuitenkin yhdessä mennä välillä sisälle ja menimme Louisin johdolla sisälle taloon.

Muutaman tunnin päästä päätin lähteä kotiin. Niall lähti samaan aikaan ja Louis sanoi meille heipat,
"Oliks Lou sustaki hieman poissaoleva?" Kysyin Niallilta ulkona.
"Ehkä vähän, johtuu varmaan väsymyksestä"Niall sanoi.
"No joo, moikka!" sanoin ja käännyin kulmasta kerrostalon pihalle. Niall katosi toiseen suuntaan ja menin ovesta sisään ja kävelin rappuset ylös asuntoni ovelle. Aloin etsiä avaimiani taskusta, mutta en löytänyt niitä mistään. Huokaisin ja lähdin samantien takaisin portaita alas. Nyt muistinkin, että ne jäivät siihen Louisin eteisen pöydälle. Menin ulos talosta ja hölkkäsin Louisin ovelle. Painoin ovikelloa. Talossa oli melkein pimeää, lukuun ottamatta keittiössä palavaa valoa. Kukaan ei tullut avaamaan. Painoin uudestaan ovikelloa. Sisältä kuului hiljaisia askeleita. Ovi avattiin hitaasti.
"Moi, mä unohdin mun av-" aloitin. Lopetin puheeni, kun näin Louisin kasvot. Hänen silmänsä olivat punaiset itkemisestä ja hän näytti surulliselta.
"Lou, mitä..?" aloitin taas, kunnes huomasin hänen harmaan pitkähihaisen paidan hihan tummuneen verestä. Nostin hänen hihansa varovasti ylös. Silmäni kostuivat ja katsoin Louisia hämmentyneenä ja samalla surullisena.
"Louis, älä..."" sopersin, kunnes totesin sen mitättömäksi.

Tossa ne vaatteet^^

 

//sori tuli vähän lyhyt, koitan jatkaa taas huomenna :3

A cup of tea makes everything better ~ 1

Felicia:

Otin kuulokkeet pois korvistani ja astuin kerrostalon portista sisään. Aurinko lämmitti taivaalla ja linnut lauloivat iloisesti. Katsoin naapuritaloon ja huomasin tutun ruskeahiuksisen pojan istuvan nurmikolla. Vilkutin hänelle iloisesti, mutta hän vain nyökäytti päätään pienesti. Menin sisälle taloon ja päätin mennä portaita pitkin toiseen kerrokseen, jossa on vaatimaton asuntoni. Kyllä minä sielä viihdyn, mutta se olisi liian pieni kämppikselle.

Olen siis Felicia Lavelle, täytän kohta 20-vuotta. Asun Lontoossa pienessä kerrostalo asunnossa kissani Mayn kanssa. Sain sen syntymäpäivä lahjaksi vuosi sitten ja nimesin sen toukokuun mukaan, jolloin sain sen. May täyttääkin viikon päästä vuoden. 

   Käyn töissä pienessä kahvilassa, jonka omistaa vanha perhe tuttuni. Vanhempani asuvat muutaman tunnin ajomatkan päässä maaseudulla. He ovat molemmat jo eläkkeellä ja muuttivat muutamia vuosia sitten sinne. Vanhempani ovat aika varakkaita ja lupailevat minulle suurta perintöä, perheen ainoana lapsena. 

Laitoin hupparini siististi naulakkoon ja heitin kenkäni kenkähyllylle. May juoksi eteiseen ja rapsutin sitä leuan alta. Menin käytävän kautta huoneeseeni, joka oli sisustettu vaaleilla väreillä. Kieputin kuulokkeet kerälle ja laitoin ne omalle paikalleen hyllylle. Niiden viereen asetin myös puhelimeni ja laitoin sen lataukseen. Kuten varmaan huomaakin, olen aika siisti. En kestä, jos kaikki on sikin sokin ympäriinsä. Asunnossani on paljon hyllyjä ja laatikoita, sillä halusin kaikille oman paikan. 

May kehräsi sylissäni, kun lueskelin kirjaa. Luin noin tunnin, kunnes minulle alkoi tulla nälkä. Nousin ylös ja menin keittiöön May kannoillani. Jääkaappi ammotti tyhjänä, joten päätin lähteä läheiseen kauppaan. May näytti surulliselta joutuessaan jäämään taas yksin ja lähetin sille lentosuukon. Kikatin pienesti ja lähdin taas ulos. Laitoin asuntoni oven lukkoon ja panin avaimet taskuuni. Menin portaat alas ja avasin ulko-oven. Auringon valo sokaisi minut ja laitoin aurinkolasit silmilleni. Katseeni lipui taas naapuripihalle, jossa pelailtiin nyt jalkapalloa. Viisi nuorukaista potki palloa kuin kolme vuotiaat. Neljä heistä oli ilman paitaa, mikä sai minut huokaisemaan.  Yritin kävellä mahdollisimman nopeasti ohitse, mutta joku kuitenkin huomasi minut.

"Hei Felicia!!" Pihalta huudettiin. Käännyin ja hymyilin heille iloisesti. Pojat viittoivat minut luokseen, enkä voinut muutakaan tehdä. Menin portista sisään ja juoksin poikien luo. 

"Mooi!" Huikkasin iloisesti. Harry, Niall, Liam, Zayn ja Louis hyökkäsivät halaamaan minua ja pian oli ryhmähalin keskellä. 

"No, millaista oli kiertueella?" Kysyin heiltä. Kaikki vastasivat samaan aikaan jotain, mutta ilmeisesti mukavaa oli. 

"Mitä sä oot tehny täällä koko talven yksinäsi?" Zayn kysyi. Kohautin olkiani.

"En paljon mitään. Sain töitä kahvilasta ja muuten vaan oon ollut" sanoin hymyillen. Juttelimme kuulumisia pitkään iltaan asti ja unohdin kokonaan käydä kaupassa. 

Illan hämärtyessä poikien piti lähteä Louisin luota ja minäkin lähdin samalla. 

"Nähdään taas!" huusin heille ja heilutin kättäni. Menin kerrostalon ovelle ja näppäilin siihen lukituskoodin. Ulko-ovi menee aina kahdeksan jälkeen lukkoon, ettei ulkopuolisia tule sisään. Menin tällä kertaa hissillä, sillä se oli sopivasti alhaalla. Hissi tuli toiseen kerrokseen ja menin ulos hissistä. Tervehdin vanhaa tätiä ja kävelin asuntoni ovelle. Kaivoin avaimet taskusta ja menin sisälle. May tuli minua vastaan taas eteiseen ja laitoin oven lukkoon perässäni. Menin suihkuun ja tulin sen jälkeen takaisin keittiöön. Minulla oli kova nälkä, joten vaikka jääkaapissa ei ollut kuin muutama säilykepurkki, tein itselleni leivän. Syötyäni menin huoneeseeni, kävin pesemässä hampaat ja menin sen jälkeen nukkumaan lämpimän peiton alle. 

Louis:

Kun Felicia ja pojat olivat lähteneet, laahustin sisälle talooni. Ahdistus kulki lävitseni heti kun pääsin sisälle taloon. Aloin automaattisesti kävellä vessaa kohti. Lukitsin oven perässäni ja avasin jo pölyyntyneen peilikaapin. Kurotin tärisevällä kädelläni ylähyllylle ja otin partaveitseni sieltä. Laitoin kaapin oven kiinni ja nojauduin seinää vasten. Painoin terän iholleni ja painoin sitä, kunnes se lävisti ihoni. Tumma veri valui kättäni pitkin lattialle ja kyyneleet sumensivat silmäni. Tunsin itseni luuseriksi. Painoin terän uudestaan iholleni ja vingahdin kivusta. Kipu tuntui pitkästä aikaa hyvältä. En pystynyt ajattelelmaan mitään muuta.
 
Hetken päästä keräsin itseni kasaan ja nousin ylös lattialta. Puhdistin veret lattialta ja ranteestani ja menin ulos vessasta. Kävelin olohuoneeseen ja itsuin vanhalle sohvalleni. Katsoin viiltoja ranteissani. Kipu tuntui hyvältä pitkän ajan jälkeen. En ollut tehnyt uusia viiltoja kiertueella, en halunnut kaikkien fanien nähdä sitä. Pojat eivät tiedä viiltelystäni, he pitäisivät minua ihan tyhmänä jos saisivat tietää. Viiltelyyni ei ole mitään yhtä suurta syytä, masennukseni johtui stressistä, vanhemmistani ja entisistä kavereistani. Koko taloni masentaa minua. Lopulta löysin viiltelyn, joka vie ajatukseni hetkellisesti pois kaikesta pahasta. Pidän itseäni luovuttajana, sillä en osaa lopettaa viiltelyä. Lopulta nousin ylös huokaisten syvään ja menin nukkumaan omaan huoneeseeni.

Tossa vielä May ^^

Felicia^^

 ja Louis^^

// Tässä siis eka osa tästä, mielipiteitä?? :))

Are you spying me? ~ 9

Koputin kärsimättömästi Louisin ovea. Viimein hän tuli avaamaan oven. Ensin hänen ilmeensä oli jotenkin yllättynyt, mutta päästi minut sitten sisään.
"P-Payne kielsi meitä olemasta sun kanssa" Louis sanoi. Huokaisin ja kävelin olohuoneeseen, jossa oli tavallisen sotkuista. Heittäydyin sohvalle istumaan.
"Liam on käyny meillä joka päivä" sanoin.
"Liam?" Louis toisti. Nyökkäsin hiljaa. Louis istui viereeni ja pyysi minua kertomaan kaiken. Aloin sitten kertomaan, jossa vierähti muutama tovi.

"Mitä siis kannattais tehdä?" mietiskelin.
"Annetaan ajan vaan kulua. Mä en usko, että se tekee sulle mitään, jos se on kerta paljastanu nimensäki sulle" Louis sanoi.
"Joo" sanoin ja nousin sohvalta. Venytin selkääni tunnin istumisesta ja jatkoin matkaani eteiseen. Louiskin tuli saattamaan minua.
"Nähään huomenna koulussa" Louis sanoi hymyillen.
"Joo, moikka!" sanoin ja heilautin kättäni ystävälleni. Kävelin hämärässä ulkoilmassa kotiin ja tallustelin suoraan omaan huoneeseeni. Kävin pikasuihkussa ja kaivauduin sen jälkeen suoraan peiton alle.

Muutaman päivän kuluttua:

Heräsin auringon paisteeseen. Ihana herätä siihen! Nousin heti ylös ja heitin peiton lattialta sängylle. Kävelin parvekkeen ovelle ja avasin sen. Lämmin tuulahdus tuntui mukavalta kasvoillani. Kävelin aurinkoon ja istuin tuolille. Ihailin auringon paistetta ja istuin paikoillani varmaan kymmenen minuuttia.
"Hei sä palat kohta" joku sanoi vierestäni. Käänsin pääni vastentahtoa pois auringosta ja näin Liamin virnistelevan varjossa minulle.
"Turpa kii ja häivy" sanoin ja käänsin kasvoni aurinkoon.
"Hei relaa, tulin vaan sanoo hyvästit, sä et tuu näkee mua enää tän jälkeen" Liam sanoi. Hän kuulosti totiselta.
"No sepä hyvä, hyvästi sitten" Sanoin ja nautin auringosta. Liam tuli esiin varjosta ja istahti toiselle tuolille.
"Mihin sä oot lähdössä?" kysyin puolestani.
"Ei sitä koskaan tiedä" Liam sanoi salaperäisesti.
"Mistä sä sit tiedät, ettei me enää nähä? Vaikka se onkin pelkästään hyvä asia..." sanoin loppuosan mumisten itsekseni.
"Mä tiedän paljon asioita" Liam sanoi omahyväisesti. "Mutta nyt, nouse ylös" Liam käski. Epäilin hetken, mutta päätin totella neuvoa. Jos hän kerran häipyy, tämä on viimeinen kerta kun häntä tottelen. Liam seisoi nyt minua vasta päätä.
"Sä et tuu ikinä saamaan vastausta sun kaikkiin kysymyksiin, mutta ei se sun elämääs kaada. Suhun oli tosi kiva tutustua" Liam sanoi. Ennen kuin ehdin kissaa sanoa, Liam oli painanut huulensa huulilleni. Tällä kertaan en jostain syystä rimpuillut vastaan. En sentään voisi sanoa nauttivani siitä, mutta vastasin silti suudelmaan. Liam saisi läksiäis-suudelman. Onko minusta tullut nyt ihan pehmo? Liam irrottautui ja... hymyili? En meinannut uskoa silmiäni. Hän hymyili paljastaen valkoiset hampaansa minulle. Olihan hän joskus ennenkin jotenkin hymyillyt, mutta nyt se oli aito ainutkertainen hymy. Minä jopa nautin siitä. Hei nyt jotain rajaa! Sanoin itselleni.
"Mihin sä meet?" Kysyin uudestaan. Liam ei vastannut.
"Kyllä se sulle joskus selviää" Liam sanoi ja katsoi taivaalle haikeana.
"Hyvästi" Liam sanoi.
"No moikka" sanoin empien. Liam astui muutaman askeleen, kääntyi ja katosi. Ihme tyyppi. Todellakin.

Olin kutsunut Louisin ja Zaynin, tai oikeastaan he olivat kutsuneet itse itsensä, meille vain oleskelemaan. Olin kertonut heille Liamista ja sovimme nyt unohtavamme koko hepun.
"Hei tulkaa kattomaan!" Zayn huusi olohuoneesta. Juoksimme Louisin kanssa keittiöstä sinne kilpaa, minun voittaessa.
"Mitä?" Kysyin naureskellen. Mahtoikohan siinä kokiksessa olla jotain muutakin kuin kolaa...
"Kato..." Zayn sanoi hiljaa tuijottaen televisiota. Uutisissa näytettiin jotain korkeaa rakennusta. Lähetys oli suora, joten kamera heilui, eikä kuvasta tahtonut saada selvää. Kamera kuvasi rakennuksen huippua, jossa näkyi joku henkilö. Rakennuksen ympärillä hääräsi palokunta ja poliisi autoja. Nuori mies seisoi rakennuksen katolla ja katsoi alas päin. Yhtäkkiä huomasin sen olevan tutun näköinen.
"Liam?" Kuiskasin hiljaa. Zayn katsahti minuun. Kyllä, se oli Liam. Katsoin telkkaria melkein nenä kiinni ruudussa. Liam ei ollut huomaavinaan kaikkia niitä ihmisiä, jotka pyörivät hänen ympärillään. Hän astui muutamia askeleita eteenpäin, kunnes oli talon reunalla. Mitä hän oikein kuvittelee tekevänsä?! Paloauto oli nostamassa hitaasti miehiä katolle, mutta Liam ei nähnyt heitä. Uutistenlukia selosti jotain, mutten kuunnellut. Liam astui askeleen eteen päin. Kamera kuvasi Liamin kasvoja lähempää, muttei niitä silti erottanut kunnolla. Liam oli nyt aivan rakennuksen reunalla.
"Älä..." Sanoin melkein äänettömästi. Katsoin Liamia vetisin silmin. Hän astui askeleen eteen päin ja putosi.

Ehkä hän ei jaksanut enää. Halusi pois tästä maailmasta. Toiselle planeetalle asumaan. Ehkä hänellä ei ollut ketään, joka välittäisi hänestä, joka antaisi lohduttavaa olkapäätä hädän tullessa. Ehkä hän koki olevansa erilainen ihminen. Olen monesti miettinyt, että onko hän edes ihminen, hän tuntui niin kummalliselta ja salaperäiseltä. Kaikki ne katoamiset ja ihmeelliset teot. Mutta perin pohjin hän oli ihminen, siinä missä minäkin. Jos olen vain kuvitellut kaiken tämän. Koko tyyppiä ei ole ollut ikinä olemassakaan. Mielikuvituksen tuotetta.

Mutta niin helppoa kun se voisi olla, niin se ei ole. Hän lähti, eikä koskaan palaa.


// Hahhhaah!! Nauran ittelleni tän tarinan surkeudesta. Joo mulle iski joku umpikuja enkä keksinyt oikeen mitään hyvää loppua...

Mutta asiasta toiseen, jos teillä on jotain hyviä ideoita seuraavaan ficiin (joka tulee muuten olemaan Louis-ficci), niin kertokaa!! :DD <3<3

Are you spying me? ~ 8

*Seuraavana päivänä:*

Jotenkin se vaihtoehto, että olisin yksin kotona koko viikonlopun ei sittenkään enää kuulostanut niin hyvältä. Päätin siis soittaa Louisille.
"Moi" sanoin pirteällä äänellä.
"No moi" Louis sanoi. Taustalta kuului hälinää.
"Onks sul jotain? Tai pääseks vaik tänne meille?" Kysyin toiveikkaana. Oli hetken hiljaista.
"Öh tota sori en mä nyt pääse" Louis sanoi.
"No okei, pyydän sit vaiks Zaynii tai Har-" Sanoin itsekseni.
"Ei nekään muuten pääse" Louis sanoi nopeasti.
"Ai, miksei?"
"Siis niille tuli jotain menoa ja ne lähti jonnekin" Louis sopersi. En oikein uskonut häntä.
"Jaaha no heippa" sanoin ja suljin puhelimen. Heitin puhelimeni sängylleni ja kävelin hyllylle, jossa oli pienet stereot. Laitoin musiikin kovalle ja otin jäätelökulhon pöydältä. Kuuntelin musiikkia ja söin jo hieman sulanutta jäätelöäni. Ulkona satoi taas. Katselin hämärään ulkoilmaan kyllästyneenä. Biisi toisensa jälkeen vaihtui ja jäätelö loppui. Siirsin kipon yöpöydälleni ja nojasin kämmeniini. Makasin vatsallani sängyllä, jota en ollut jaksanut pedata. Sade jaksoi rummuttaa tasaisesti ikkunaa vasten. Mietiskelin siinä kaikenlaista, ystäviäni, koulua ja Liamia. Miksi Louis kuulosti niin oudolta? Eihän Liam enää tule tänne? Kumpavaan en uneksisi. En halua nähdä sitä naamaa enää ikinä. Silmäluomeni alkoivat painautua kiinnemmäs, vaikka musiikki pauhasi taustalla. Jossain vaiheessa sitten kai nukahdin.

Aloin heräillä pikku hiljaa. Avasin silmäni ja puristin ne samantien kiinni. Räpyttelin niitä hetken ja nousin kyynerpäideni varaan. En ollut nukkunut kauaa kuitenkaan. Huomasin makaavani peiton alla. Olin kyllä sata varma, etten nukahtanut peitto päälläni. Huomasin musiikinkin sammuneen. Ehkä soittolista oli loppunut. Katsoin kuitenkin tarkemmin ja näytöllä luki 47. kappale 1.57. Joku olis siis sammuttanut sen. Nyt minua alkoi jo epäilyttää. Yritin etsiä vielä jotain epäilyttävää, mutta mitään ei näkynyt. Kunnes muistin jäätelökipon. Se ei ollut enää yöpöydälläni.
"Hiton Payne!!" Kiljuin ja hyppäsin ylös sängystäni. Kiersin huoneeni ja yläkerran, mutta sitä kanaa ei näkynyt missään. Alakerrasta kuului astioiden kolinaa. Juoksin portaat alas keittiön ovelle. Olin jo avannut suuni valmiina huutaman, kunnes pysähdyin.
"Ai sinä heräsitkin jo" Äiti sanoi hymyilevänä.
"Joo, nukahdin vähän" sanoin. Äiti oli laittanut lempiruokaani, joten istuin pöytään kärsimättömänä. Otin kanapastaa lautaselleni.
"Oletpas tehnyt hyvää ruokaa" Äiti sanoi syödessään. M-mitä?
"Etkö sinä tehnyt tätä?" Ihmettelin ääneen.
"En, se oli tuolla jääkaapissa" Äiti sanoi samalla syöden.
"A-ai niin, tein sitä eilen!" sanoin hymyillen. Onneksi äiti uskoi sen. Saakutin Payne...
"No miten koulu on mennyt?" äiti alkoi kyselemään.
"Ihan hyvin" vastasin hymyillen. Äiti jatkoi keskustelua ja ruuan jälkeen marssin huoneeseeni. Yllätyksekseni itse pääpaholainen istui pöydälläni ja selaili puhelintani. Nappasin sen häneltä nopeasti itselleni.
"Häivy" sanoin kirpeästi.
"En" Liam sanoi ja hyppäsi alas pöydältä.
"Kylläpäs, en haluu kattoo sun pärstääs enää yhtään" sanoin tiukasti. Liam käveli eteeni ja minun piti peruttaa taaksepäin. Peruutin ripeästi, mutta sänky tuli vastaan ja kompastuin siihen. Liam sai minut kiinni, vaikkakin lopuksi makasimme sängyllä päällekäin. Minua ahdisti olla siinä. En tiedä miten se tapahtui, jotenkin vain yhtäkkiä tunsin Liamin huulet omillani. Yritin rimpuilla irti, mutta totesin sen olevan mahdotonta. Liamin kädet olivat vahvasti ympärilläni ja selvästi nautti ahdistuksestani. Lopulta sain käteni irti ja löin häntä niin kovaa kuin pystyin. Isku osui hänen hartiaansa, mikä ei satuttanut häntä melkein lainkaan. Se sai kuitenkin hänet irrottamaan minusta. Nousin nopeasti sängyltä ja pyörähdin seinää vasten.
"Voitko nyt ihan oikeasti mennä?" Pyysin kiltisti. Liam katsoi minuun, en osannut oikein tulkita hänen ilmettä.
"Nähään" Liam sanoi ohimennen ja lähti ovesta ulos. Liu'uin seinää vasten lattialle ja huokaisin raskaasti. Painoin pääni käsiini. Hetken siinä mietittyäni päätin vain yksinkertaisesti lähteä Louisin luokse.

Are you spying me? ~7

"Zara, se vain esittää, se haluu kuitenki sut" Louis selitti.

"Mut mitä jos se oikeesti-" yritin väittää, mutta Zayn keskeytti minut.

"Et lähe sen mukaan" hän sanoi. 

"En en isi" vinguin ja käännyin omalle kadulleni heilauttaen kättäni pojille. Hyppelin vesilätäköiden yli ja saavuin kotipihalleni. Avasin avaimilla oven ja menin sisään sulkien oven kiinni perässäni. Menin suoraan huoneeseeni yläkertaan ja heitin laukkuni nurkkaan. Kaaduin sängylleni ja olin tyytyväinen, että olin eilen siivonnut. Tein oikein suursiivouksen. Katselin ikkunasta ulos ja iloitsin, että oli viikonloppu. Aloin miettiä, mitä tekisin viikonloppuna.  Ehkä kutsuisin Zaynin, Harryn ja Louisin meille tai vain makoilisin kotona. Jotenkin se jälkimmäinen kuulosti paremmalta vaihteeksi.  Sain yhtäkkiä päähäni, että maanantaiksi pitäisi lukea se kirja. Hyppäsin ylös sängyltä ja menin kaivamaan laukkuani. En meinannut löytää sitä lainkaan ja heittelin koulukirjoja ympäri lattiaa.
"Se on tossa sun pöydällä" tuttu tumma ääni sanoi takaatani. Käännyin säikähtäen ympäri. Uskalsin taas hengittää, kun näin tutun hahmon, tai 'tutun' hahmon, sängylläni.  Otin kirjan varavuoksi pöydältä ja kiitin Paynea siitä nopeasti. Hengitin nopeasti syvään ja menin hänen eteensä.
"Nyt saat kyllä vastata pariin kysymykseen" Sanoin vahvasti. Käskin hänen siirtyä sinnemäs. Istuin sängylle risti-istuntaan ja pidin kirjaani käsissäni.
"Yksi-" Aloitin, mutta minut keskeytettiin heti.
"Kuulostaa huokuttelevalta" Payne naurahti matalasti.
"Älä keskeytä" sanoin ja jatkoin heti perään. "Mikä sun etunimi on, Payne?" Kysyin.
"Haluuks oikeesti tietää?" Payne kysyi kulmiaan kohottaen. Nyökkäsin.
"Liam, Liam Payne" Hän sanoi. Tukahdutin tirskauksen ja otin henkeä.
"Mitä hittoo sä teet täällä tällä kertaa?" Kysyin tuimasti.
"Arvaa kahdesti" Liam sanoi. Jotenkin hänestä aukesi uusi puoli, kun sain tietää hänen etunimen.
"No 'Tulit kattomaan mua' " Sanoin ääntäen kimeästi.
"Mistäs arvasit?" Liam nauroi.
"Ja sitten, miten tiesit mun ettivät tätä kirjaa?" Kysyin näyttäen kirjaa käsissäni.
"Luin sun ajatukset" Liam sanoi. Suuni loksahti auki. Liam repesi raikuvaan nauruun, enkä voinut olla hymyilemättä.
"Tyhmä!" sanoin ja läimäytin häntä kirjalla päähän. Hän hieroi päätään, vaikkei se edes voinut sattua. Tunnelma oli sekunneissa vaihtunut vastakohdasta toiseen. Pyöräitin silmiäni ja siirryin seuraavaan kysymykseen.

**

"Ja sitten...  Ootko aito brittiläinen?" kyselyni oli jatkunut jo aika kauan.
"Hei mun vuoro välillä!" Liam vinkui.
"Okei okei" antauduin, en edes meinannut keksiä kysyttävää tähän hätään. Liam yskäisi juhlallisesti.
"Lempiruoka?" hän kysyi.
"No olipa omaperäistä" Naurahdin. Liam näytti kysyvältä, joten vastasin hetken mietittyäni: "Kanapasta" Liam nyökkäili ja siirtyi seuraavaan kysymykseen.

Muutaman tunnin päästä:

Nauroin Liamin tyhmälle vitsille ja heitin häntä tyynyllä. Liam väisti sen vikkelästi ja kumartui sitten lähemmäksi minua.
"Saanko kysyä vielä jotain?" Hän kysyi pienesti hymyillen.
"Umh, joo" sanoin hymyillen itsekin hieman.
"Mitä sun ja Louisin välillä on?" Liam kysyi. Järkytyin ajatuksesta niin, että putosin sängyltä. Hetkessä oli kuitenkin jo taas sängyllä. Liamin katse porautui minuun ja käteni hikosivat.
"E-ei mitään" sanoin. En minä ollut ihastunut Louisiin. Eikä hänkään minuun..?
"Älä valehtele" Liam sanoi. Liam nojautui lähelleni ja tunsin hänen lämpimän hengityksen kasvoillani.
"Mä en joskus todellakaan ymmärrä sua. Sä meet ihan yli mun rajan" Sanoin ja nousin seisomaan. Payne ahdisti minut seinää vasten ja sanoi:
"Se ei pelaa, joka pelkää" Tuulen henkäys kasvoillani ja hän oli poissa.

// Oon niin pahoillani tästä tauosta oikeesti! Oon joka päivä ajatellu tätä tarinaa, mut ei kerta kaikkiaan oo aika riittänyt. No nyt on onneks kokeet vähäks aikaa ohi ja yritän jatkaa joka päivä, kun sain tähän tarinaan nyt uuden juonen käänteen keksittyä. :D Kommentoikaa jos vaan jaksatte :))

Are you spying me? ~6

Kirkas valo osui kasvoihini ja pakotti minut avaamaan silmäni. Näin vaalean katon. Tunsin makaavani jossain. Se tuntui pehmeältä. Joku liikahti toisella puolellani. Käänsin päätäni sivulle. Valkoiset ohuet verhot liuhuivat tuulessa. Tumma tiiliseinkin näytti yllättävän tutulta. Yhtäkkiä hypäsin pystyyn istumaan. Hahmo kääntyi sivullani katsomaan minua. Kaikki palautui mieleeni eilis illasta. Hyppäsin ylös sängystä ja peräännyin seinää vasten. Payne nousi tuolistaan hitaasti. Hänen silmänsä olivat punaiset ja paisuneet. Katsoin sivulleni. Huomasin olevani omassa huoneessani. Mitä?! Payne huokaisi ja läsähti tuolille. Menin takaisin sängylle ja hautauduin peiton alle. Olimme hiljaa minuutteja. Yritin vain ymmärtää tilannetta. Miksi ihmeessä ähn toi minut omaan sänkyyni nukkumaan? Kaiken järkeni mukaan hänen olisi pitänyt kidnapata minut ja viedä jonnekin vangiksi tai jotain, miksi hän muuten olisi lyönyt minua tajuttomaksi? Hetkinen...

Hän, tuo ihminen, joka istuu edessäni, on tehnyt minut tajuttomaksi ja minä vain istun miettimässä hänen edessään. Olenko hullu tai muuten vain järjetön? Ehkä hän on syöttänyt minulle jotain tai...

Nousin ylös ja juoksin ovelle. Se oli lukossa. Aloin mennä paniikkiin. Payne katsoi minua ilmeettömänä. Juoksin parvekkeelle ja törmäsin melkein kaiteeseen. Annoin keuhkoni täyttyä raikkaalla ilmalla. Suljin silmäni ja hengitin rauhallisesti.  Mutta jos hän haluaa minulle pahaa, miksi olen täällä nyt? Hänhän olisi voinut vaikka tappaa minut jo, jos niin halusi. Miksi hän suuteli minua eilen?! Muistin yhtäkkiä. 

"Ei ei ei..." Mutisin ääneen. Kaikki on niin monimutkaista. Elämä on niin monimutkaista. Mutta senhän kuuluu olla, eikö niin? Muuten elämän vain eläisi, eikä se olisi mukavaa. Yritin keksiä jotain positiivistä ajateltavaa. Napsautin sormiani ja päätin, että menen tuonne huoneeseen nyt ja kysyn kaiken Paynelta suoraan kasvotusten. 

Kohotin ryhtiäni ja marssin takaisin huoneeseen. Payne kohotti kasvonsa minuun. 

"Miksi olen täällä nyt?" Kysyin rohkeasti. 

"Missäs muualla olisit? Toin sinut tänne" Payne sanoi. 

"Miksi löit minua?" Kysyin uhmakkaasti. 

"S-se oli v-vahinko, anna anteeksi" Payne sanoi surullisena. "Olin ottanut vähän liikaa ja en pystynyt kontrolloimaan itseäni..." Payne sanoi. Säälin häntä jostain kumman syystä. 

"Aha, noh sitten, miksi toit minut tänne?" jatkoi kyselemistäni. 

"No minähän sanoin jo: Minne muualle olisin sinut vienyt?!" Payne sanoi hieman hermostuneena. 

"Haluatko pahaa minulle?"
"En"

"Haluatpas"
"En!"
"Miksi sitten löit minua?!" Huusin. Payne oli hiljaa. "Miksi seurailet, murtaudut sisään ja tiedät minusta kaiken?! Mitä haluat minusta?!"Huusin pää punaisena. 

"Olisit tappanut mut nii mun ei olis tarvinnut miettii tätä sotkuu!" Kaduin sanojani, kun näin hänen kasvonsa. Hän ei itkenyt. Muttei se kaukana ollut. Payne nousi ja vilkaisi minuun tuimasti. Sitten hän astui muutaman askeleen ja katosi ovesta ulos. Hetken aikaa kaikki oli selvää. Sitten en enää ymmärtänyt yhtään mitään.

**

"Louiis!!" Huusin häntä koulun käytävällä. Hän pysähtyi edessäni ja kääntyi ympäri. 

"Noh?" Hän kysyi huvittuneena. Älkää kysykö miksi. Juoksin hänen luokseen.

"Payne... kävi meillä " Huohotin. 

"Mitäh?!" Louis huudahti turhankin kovaa. Kaikki kääntyivät katsomaan minua ja vedin Louisin kulman taakse. Louis tuijotti minua silmät suurina. 

"Joo, se suuteli mua, sit se löi mut tajuttomaksi, kanto mut omaan sänkyyni, sit se oli ihan normaali ja me juteltiin ja sit se vaan lähti" sanoin pötköön. 

"Että mitä?" Louis sihisi. 

"Pöö!" tumma tukkainen ystävämme säikäytti meidät. Näytin hänelle kieltä. 

"What's up?" Zayn kysyi ja nojasi seinään. Louis tuijotti edelleen järkyttyneenä. Zayn heilutti kättään hänen naamansa edessä. 

"Haloo?" Huhuilin. 

"Ja sit se vaan lähti?" Louis toisti äsken sanomani. 

"Kuka?" Zayn ihmetteli.
"Herra salaperäinen" sanoin kohottaen kulmiani. Zayn ei ymmärtänyt. 

"Payne" valaisin häntä. Hänenkin ilmeensä valahti. 

"Mitä se teki?" Zayn kysyi varovasti.

"Haluuks tietää kaiken? No se suuteli mua-"
"Vastasiks sä siihen?" Zayn kysyi. 

"Luuleks?"
"Sit se löi mut tajuttomaksi" selitin.

"M-m-mitä?" Zayn änkytti. 

"Joo ja sit heräsin omasta sängystäni. Payne istus mun vieressä" Jo pelkkä sana "Payne" sai pojat värähtämään. 

"Ja sit mä kysyin siltä pari juttua ja-" Yhtäkkiä kellot soivat. Ei ,ei nyt. "-Sit se lähti. Melkein itkien" lopetin ja nostin laukkuni maasta. Pojat olivat sanattomia.

"Onks teil matikkaa?" kysyin heiltä. "No ei sit" sanoin ja lähdin kävelemään matikan luokkaa kohti. 

**

Istuin murheellisena huoneessani. Ulkona satoi. Läksyt olivat tekemättä. Äiti oli työmatkalla kaksiviikkoa. Huoneessani oli pölyistä. Sain matikan kokeesta 6-. Ja mikä pahinta, Payneä ei ollut näkynyt moneen päivään. 

//Ei oikoluettu :DD

Are you spying me? ~5

Sitä poikaa ei ollutkaan näkynyt muutamaan päivään. 

Kävelin pienessä tihkusateessa kouluun, kun joku vetäisi minua kädestä pimeällä kujalle. Näin hänen tummat silmänsä, kun hän painoi minut tiiliseinää vasten. Kujalla haisi mätääntyneeltä ja viemärit lotisivat. Payne heitti sateenvarjoni pois ja se meni varmasti rikki. Hengitin pätkien. Tiiliseinä tuntui kylmältä selkääni vasten. 

"Ei ollakaan tavattu muutamaan päivään" Payne sanoi ilkikurisesti. Hänenellä oli tummat silmänaluset, hänen hengityksensä haisi tupakalle, eikä hänen äänensä kuulostanut lainkaan normaalilta. Payne katsoi minuun ja laittoi kätensä lantiolleni. Minua alkoi ahdistamaan ja yritin päästä pois hänen otteestaan. Myöhästyisin kohta koulustakin! Payne otti minusta kiinni kovakouraisesti ja tunsin hänen hengityksensä kasvoillani. Minua ahdisti olla täällä. Kujalla oli pimeää ja vettä alkoi sataa vain kovemmin. Katsoin maahan ja tunsin itseni erityisen pieneksi. Payne laittoi suuren kätensä poskelleni ja käänsi päätäni häneen päin. Yritin livahtaa pois hänen otteestaan, mutta se ei todellakaan onnistunut. Payne puristi minua ranteista, joka satui paljon ja sai minut lopettamaan riuhtomiseni. Katsoin häntä pelokkaasti silmiin. Kurkussani oli palanen enkä saanut sanaa suustani. 

"Mitä jos olisit nyt hetken kunnolla?" Payne sanoi ilkeällä äänellään. Pudistin päätäni pienesti. Yksi käden heilautus ja sain kivuliaan läpsäisyn poskeeni. Pääni kääntyi iskun voimasta sivulle ja katsoin maahan itku kurkussa. Paynen ote hellitti sekunniksi ja sain siinä ajassa kerättyä itseni kasaan, löin häntä kyynerpäälläni kasvoihin ja juoksin pois kujalta. Kyyneleet sumensivat ajatuksiani, enkä huomnnut lainkaan miten kovaa juoksin. Yhtäkkiä olin jo koulun pihassa ja näin Louisin ja Zaynin nojailemassa seinämään jutellen toisilleen. Juoksin heidän luokseen ja heidän päät kääntyivät minuun huolestuneina. Louis levitti kätensä ja kaaduin hänen syliinsä. Louis liikutti kättään selälläni rauhoittavasti itkin hiljaa hänen rintakehäänsä vasten. 

"Mitä tapahtui?" Zayn kysyi kun rauhotuin. Nielaisin. 

"P-payne" sanoin sen yhdellä sanalla. Koulu oli alkanut jo vartti sitten, mutta se ei meitä haitannut. 

"Mitä se teki sulle?" Louis kysyi huolestuneena. Kerroin heille tapahtuneen. Louis katsoi minuun viha huokuen hänen silmistää, Zayn enemminkin järkyttyneenä. Olimme kauan hiljaa. 

"Onks se jutellu sulle aiemmin?" Louis kysyi mietteliäänä. Mietin hetken mitä sanoisin. 

"No joo" sanoin. En ollut kertonut heille, että Payne kävi luonani. Zayn oli sanomassa jotain, kun kuului rääkäisy:

"Hei lintsaajat! Tänne sieltä!" Viisikymppinen naisrehtorimme huusi. Tiesin, että olin pulassa. Kävelimme sisälle koulurakennukseen ja menimme rehtorin kansliaan. 

"Missäs sitä oltiin?" Rehtori kysyi ääni käheänä. Väkersin tekoitkun kasvoilleni ja huomasin Louisin olevan juonessa mukana. 

"Tuota... Zaraa ahdisteltiin ja ei ehditty tunnille, kun jäätiin lohduttamaan häntä" Louis sanoi. Olihan se teoriassa ihan totta.

"Oih, kuka se oli?" Rehtori kauhistui. 

"E-en tunnistanut" sanoin nyyhkyttäen. 

"No tästähän täytyy tehdä poliisiasia" rehtori sanoi uhmakkaasti. 

"Ei! Tai siis ei se niin vakavaa ole" sanoin empien.

"Mitä?" Rehtori kysyi katsoen minuun alas päin. 

"Olen ihan kunnossa. Voitte unohtaa asian jo" sanoin ja marssin ulos kansliasta. Zayn ja Louis seurasivat minua ja menimme taas ulos. Jos nyt yhden tunnin on jo menettänyt, miksei kaikki samantien? Lähdimme kävelemään Louisin kämpälle ja vietimme siellä koko loppuillan. 

Vilkaisin hädissäni kelloa. Kirosin hiljaa ja hyppäsin ylös Louisin sohvalta. Sipsit sylistäni lensivät komeassa kaaressa suoraan torkkuvan Zaynin päälle. Purskahdin nauramaan, herättäen Malikin. 

"Mitä ih-" Louis kysyi tullessaan huoneeseen. Hän kuitenkin pysähtyi ovelle ja jäi tuijottamaan Zaynin sipsi sotkua.

"Öö sori" sanoin hymyillen anteeksi pyytävänä. Louis katsoi huvittuneena heräilevää Zayniä. 

"Mut Louis, kato kelloo!" Sanoin hysteerisenä. Louis vilkaisi kelloon. Viisi yli yksitoista. 

"Mä heitän sut" Louis sanoi ja nappasi auton avaimet käteensä. Äiti ei pitänyt siitä, että olin yli kymmeneen jossain poissa. Louis kaasutti pois pihalta ja ajoi kotiini. Kiitin häntä kyydistä ja kipitin pihapolkuani kotiovelle. Sisällä talossa oli pimeää, eikä autoakaan näkynyt. Aloin kummastella sitä, kunnes joku kamppasi minut maahan. Löin pääni portaaseen ja kirosin taas ääneen. Tumma varjo lipui ylleni. 

"Missäs sitä oltiin?" Tuttu ääni kysyi. Nousin istumaan ja huomasin tumma tukkaisen miehenalun seisovan edessäni. Peräännyin taaksepäin, mutta löin jalkani tolppaan. 

"Kannattaa varoa vähän, ettei tuu mitään sairaala keikkaa" Payne sanoi ilkeästi hymyillen. Nousin jalat täristen ylös ja katsoin Paynea silmiin. Hänen ruskeat silmänsä kiiluivat katulampun valossa. Kävelin ovelle ja yritin avata sitä. Payne otti avaimeni ja heitti ne puskaan. Viha kuohui sisälläni. Payne tuli rauhallisesti lähemmäksi ja ahdisti minut taas ovea vasten. Sen enempää miettimättä hän painoi huulensa omilleni. En päässyt irti hänestä, vaikka kuinka yritin. Payne piti ranteitani ovea vasten ja piti minut paikoillaan. Potkaisin häntä polvellani arkaan paikkaan ja sain hänet perääntymään. Payne katsoi minua vaarallisen näköisenä. Hän astui askeleen lähemmäksi ja kosketti olkapäätäni. 

"Älä koske muhun" murisin. Silmänräpäys ja makasin maassa tajuttomana. 

//jännää... :))

Are you spying me? ~4

Yllätys, yllätys, tyhmä herätyskelloni soi taas seitsemältä ja herätti minut rauhallisesta unestani. Sammutin sen ja nousin istumaan sängylleni. Huoneessani oli pimeää ja kaaduin takaisin makuulleni. Yhtäkkiä muistin Paynen. Nappasin puhelimeni pöydältä ja avasin näppäinlukon. Etsin hänen viestinsä, mutta sitä ei ollut siellä. Katsoin monta kertaa, mutta viestiä ei ollut. Olinko sittenkin nähnyt unta? Sen enemää miettimättä nousin taas ylös ja tälläkertaa pääsin kylpyhuoneeseen asti. Pesin hampaani, puhdistin kasvoni, meikkasin ja harjasin hiukseni. Menin takaisin huoneeseeni ja kuulin, kuinka äiti lähti alhaalla töihin. Menin vaatekaapilleni ja otin sieltä raikkaan keltaisen paidan ja tavalliset farkut. Menin alakertaan syömään aamiaista, vaikkei minulla juurikaan nälkä ollut. Koulussa tulee kuitenkin aina nälkä, joten hyvä kai sitä on aamullakin hieman syödä. 

Kun olin syönyt omenan ja paahtoleivän, menin takaisin yläkertaan. Kello näytti vähän vaille kahdeksaa, onneksi koulu alkaa vasta yhdeksältä. Avasin huoneestani verhot ikkunan edestä ja menin parvekkeelle ihailemaan auringon paistetta. Istuin tuolille ja nautin auringon valosta. Yhtäkkiä huoneestani kuului kova kolahdus. Hyppäsin varmaan puoli metriä ilmaan säikähdyksestä. Rauhoitin itseni ja nousin ylös tuolista. Hengitin syvään ja avasin oven sisälle. Astuin askeleen eteenpäin ja katsoin huoneeseeni. En nähnyt mitään normaalista poikkeavaa. Kävelin hieman eteenpäin. Yhtäkkiä parvekkeenovi lyötiin kiinni takanani. Sydämmeni pomppasi kurkkuuni ja hengitykseni lakkasi. Käänyin nopeasti ympäri. En osannut tehdä mitään. Seisoin siinä vain hengittämättä. Suuren maineen saanut Payne seisoi muutaman metrin päässä minusta. Hän lukitsi parvekkeen oven ja  astui askeleen eteen päin. Minä astuin samantien kolme askelta taakse päin. En saanut sanaakaan suustani. Payne virnisti ja katsoi minuun. Hän oli monta senttiä pidempi, kuin minä.
"No, sano jotain" Hän avasi suunsa. Jäädyin täysin. Hänen äänensä kuulosti pehmeältä ja se oli matalampi, kuin mitä olen ikinä kuullut. Hän näytti kysyvältä. En vain saanut sanottua mitään. Minua pelotti samaan aikaa, samalla olin hieman kiinnostunut.
"Haloo?" Payne huhuili minua. Nielaisin. Sitten päätin kerätä kaiken rohkeuteni ja avasin suuni.
"Mitä sä teet täällä?" Kysyin hieman tylyyn sävyyn.
"Tulin sua kattomaan tietenkin" Hän naurahti. Payne tuli taas lähemmäksi minua, mutta pakenin häneltä aina.
"Älä koske muhun" sanoin nopeasti.
"En ajatellukaan" Hän sanoi ja virnisti taas. Vilkuilin kelloa. Nyt se näytti jo tarpeeksi.
"M-mun pitää lähtee kouluun" sanoin änkyttäen.
"Voin heittää sut" Payne ehdotti.
"Unissas" mutisin itsekseni ja otin laukkuni hänen vierestä.
"No joskus toinen kerta" Payne sanoi ja virnisti. Eikö hän voisi välillä vaikka hymyillä?! Menin nopeasti alakertaan Paynen seuratessa minua. Kävelin eteiseen ja laitoin kenkäni jalkaan. Oli koko ajan jäykkänä, kun Payne seurasi touhujani. Huomasin, että hänkin veti kenkänsä jalkaan, jotka olivat kenkähyllyllä siististi. Minun teki mieli kysyä häneltä, että miten ihmeessä hän tuli sisälle, mutten uskaltanut. Menin ulos ja Payne seurasi minua. Kävelin pihatietä pitkin kadulle päin. Kului silmänräpäys, ja Payne oli tiessään. Hän katosi kuin tuhka tuuleen. Minua kieltämättä pelotti kävellä kouluun, ajattelin että hän vaani puskan takana ja seuraa minua. Kävelin melkein hölkkä vauhtia kouluun ja olin siellä jo varttia vailla. Näin Zaynin toisella puolen pihaa ja juoksin hänen luokseen.

Tossa se paita ^^

Ja tuossa Zaran huone :D

// Sori lyhyydestä ja k-virheistä!! Koitan jatkaa huomenna, mut en oo varma ehinkö/jaksanko sit enää illalla. Niin paljon tekemistä huomenna..... :DD

Are you spying me? ~3

Zara:

Prosentit pyörivät päässäni, kun yritin ratkoa hankalia matikan tehtäviä. Luokasta kuului kynän raapustusta, kun kaikki kirjoittivat laskuja koepaperiin. Kännykkäni värisi taskussani. Tiesin heti mitä se tarkoitti. Hikipisarat kohosivat otsalleni, ei laskuista, kännykästäni. Sotkin paperiin jotain numeroita, mitkä ensimmäisenä päähän tuli. Sitten viittasin.
"Opettaja, m-minua heikottaa" sanoin huonon kuuloisena. Onneksi Johansson näytti ymmärtäväiseltä.
"Näytätkin kalpealta. No tee koe loppuun ja mene sitten terveydenhoitajalle" Johansson sanoi ja hymyili. Yritin keskittyä kokeeseen, mutta kännykkä taskussa tuntui tosi houkuttelevalta. Istuin takarivissä ja vilkaisin Lousiin. Autuaan tietämätön. Kännykkäni poltti taskussa ja huusi minua ottamaan sen. Kestä vielä hetki! Tsemppasin itseäni. Samalla sekunnilla puhelin värisi uudestaan. Sydämmeni jätti yhden lyönnin välistä. Eihän se voi olla hän? Katsoin kelloa ja nousin ylös. Kävelin horjuen opettajan pöydälle ja ojensin kokeeni hänelle. Näytin varmaan hirveälle: Poskiani kuumotti ja minua oikeasti huimasi. Kävelin ripeästi ovelle ja vilkaisin salaman nopeasti Louista, joka yritti repiä hiuksia päästään. Lähdin luokasta ja otin samassa kännykkäni taskusta. 2 uutta viestiä. Avasin ensimmäisen.

Moi kulta, menee tänään myöhään töissä. Syö jääkaapista makaroonilaatikkoa. Nähdään luultavasti illemmalla. T. Äiti.

Huokaisin ja avasin toisen viestin huulta purren. 

Zara, sun pitää ottaa poikien juttu todesta. Se on oikeesti vaarallinen! Luota meihin, me tunnetaan se. x Perrie. 

Mitäh!? Ei yhtään viestiä siltä! Vastasin nopeasti äidille ja Perrielle ja puuskahdin turhautuneena. Päätin kuitenkin mennä terveydenhoitajalle ja anoin loppu päivän vapaata.

Istuin sängylläni katsoen tietokoneelta leffaa. Minuä väsytti, mutten jaksanut nukkua. Kun elokuva loppui, suljin tietokoneen ja huokaisin. Nousin ylös ja kävelin kirjoituspöytäni luokse. Kasa kirjoja odottivat lukemista. Huokaisin ja otin ensimmäisen, joka sattui olemaan historian kirja. Yritin lukea ja kirjoitin hieman muistiinpanoja, mutten jostain syystä pystynyt keskittymään. Päätin mennä pienelle kävelylle ulos. Saisin vähän raitista ilmaa ja se selvittäisi ajatuksiani. Nuosin ylös penkiltä ja kävelin alakertaan. Puin kengät jalkaani ja laitoin kevät takkin ylleni. Menin ulos ovesta ja laitoin sen perässäni lukkoon.

Kävelin pilvisessä kevät ilmassa ja katselin muita ihmisiä kaduilla. Kaikilla näytti olevan kiire ja he melkein törmäilivät toisiinsa kaduilla. Kävelin eteen päin ja painoin pääni alas päin. Potkiskelin kiviä ja pidin käsiäni takin taskussa. Nostin katsettani ylös päin ja katsoin eteenpäin. Yhtäkkiä joku törmäsi minuun.
"Umh sori" mumisin. Vastaantulijalla oli farkkutakki yllään ja hän katsoi minuun. Nostin katseeni hänen kasvoihinsa. H-hän oli juuri se poika, jota minun piti varoa. Poika katsoi minuun arvioiden ja virnisti, mutta lähdin juoksemaan nopeasti pois. En katsonut taakseni kertaakaan, juoksin kotiovelleni asti ja avasin oven. Kävelin olohuoneeseen ja lösähdin sohvalle. Soitin Louisille.

"Miks sä juoksit pakoon?! Nyt se ainakin tietää, missä sä asut" Louis huokaili. Makasin sängylläni pää käsieni välissä.
"Louis..." sanoin hiljaa.
"Onks se jättäny jotain lappuja?" Louis kysyi.
"Ei" valehtelin. Louis katsoi minua epäuskovaisena.
"No löysin yhen lapun eilen" sanoin huokaisten.
"Näytä se" Louis pyysi. Etsin lapun roskiksesta ja annoin sen Louisille. Hän luki sen äänettömästi. Sitten hän repi lapun ja heitti sen takaisin roskikseen. Louis istahti sängylleni.
"Mitä täs pitäis tehä?" kysyin epävarmana.
"Mä en tiiä" Louis huokaisi.
"Miten muuten tiiät täst niin paljo?" kysyin hetken päästä. Louis katsoi lattiaa ja piti suunsa kiinni.
"Hän on tehnyt sen ennenkin" Louis sanoi.
"Kenelle?"
"Yhdelle tytölle, joka oli mun ystävä. Hän vain... Katosi"Louis sanoi hiljaa, että hyvä kun sai sanoista selvää.
"Katosi?" toistin varovasti.
"Niin. Eikä palannut" Louis sanoi ja nosti katseensa taas minuun. Samassa alakerrasta kuului oven avaus. Sydämmeni hypähti kurkkuun.
"Mooi!" äiti huusi tavalliseen tapaansa. Uskalsin taas hengittää. Louiskin hengitti taas normaalisti ja naurahdin hänelle.
"Moi!" huusin hänelle takaisin. Juttelimme Louisin kanssa jostain aivan tavallisista asioista hetken, kunnes äiti huusi alakerrasta taas jotain.
"Mitää?!" Huusin takaisin.
"Syömään!" Hän huusi. Nousin ylös ja käskin Louisin tulla myös. Menimme alakertaan ja istuuduin keittiön pöydän ääreen.
"Voit säkin syödä" äiti sanoi Louisille, joka vain katseli syömistämme.
"Ei kiitos, söi just kotona" Louis sanoi. Ahmin ruokaa suuhuni ja nousin pöydästä.
"Kiitos" sanoin nopeasti ja vein astiani pesukoneeseen. Menimme Louisin kanssa käytävälle, kun hänen puhelimensa soi. Louis puhui nopeasti ja lopetti lyhyen puhelun. Tiesin hänen ilmeestään jo, kuka sieltä soitti.
"Mun pitää mennä" Louis sanoi ja hymyili pahoittelevasti.
"Joo, ei se mitään, mun pitää tehä läksyt ja kaikkee" sanoin ja saatoin hänet eteiseen. Louis veti kenkänsä jalkaan ja heitti takin päälleen.
"Moikka" sanoin hänelle.
"Nähää huomen" Louis sanoi ja lähti sitten.

Pamautin maantiedon kirjat kiinni ja hymyilin itsekseni. Vihdoin kaikki läksyt tehty. Vilkaisin kelloa ja iloni laantui heti. Miksi se näytti jo yhdeksää? Huokaisin ja tallustelin ulos huoneestani. Menin kylpyhuoneeseen ja suljin oven. Katsoin itseäni peilistä ja näytin aika väsyneeltä. Päätin käydä nopeasti suihkussa ja menin sitten suoraan nukkumaan. Tarkistin henkeä pidätellen tyynyni alta, mutta siellä ei ollut mitään. Huokaisin helpotuksesta ja painoin pääni tyynyyn. Suljin silmäni ja aloin nukkua rauhallisesti.

Yhtäkkiä jostain kuului kilahdus. Pomppasin pystyyn ja katselin ympärilleni. Pimeää kaikkialla. Kännykkäni näyttö hohti valollaan. Nappasin sen pöydältäni ja katsoin näyttöä silmät suurina.
1 Uusi viesti. Avasin sen ja luin sen ääneti.

Lupasin tekstata sulle, mutta se meni vähän myöhäiseksi. No nähään huomenna, hyviä öitä! 

Teki mieli vastata viestiin, että kiitos kun herätit, mutten viitsinyt. Miten niin nähdään huomenna? Pitäisikö ilmoittaa Louisille? Voiko hän oikeasti tulla tänne? Liian monta kysymystä pyöri päässäni. Päätin viskata puhelimeni lattialle ja piiloutua peiton alle ja nukahtaa sinne. 

Are you spying me? ~2

Zara:

"Miten niin et voi kertoa?!" Kysyin tiukkaan äänen sävyyn Louisilta.
"No, kun se ei oo ihan varmaa ja..." Louis takelteli.
"No jaaha, moikka sitten" Sanoin ja heilautin kättäni ystävilleni. Kävelin painava laukku olallani ulos koulurakennuksesta ja laahustin kotia kohti. Katselin kaupungin ruuhkaa ja päätin oikaista pienen puiston kautta. Myöhemmin huomasin, ettei se juurikaan oikaissut yhtään. Pääsin vihdoin kotiimme ja avasin avaimella oven. Äiti oli töissä, joten sain olla yksin kotona. Tein itselleni välipalaa ja söin sitä samalla, kun luin jotain muoti lehteä.

Havahduin hereille, kun puhelimeni pirisi taskussani. Olin nukahtanut kirjoituspöydälle läksyjä lukiessani. Vastasin puhelimeen väsyneen kuloisena.
"Moi"
"Ootko kotona?" Tuttu ääni kysyi.
"Öö, joo" sanoin tokkuraisena.
"Hyvä. Sopiiko, et tullaan sinne? Olis vähän asiaa" Louis kysyi.
"No joo" sanoin, mitä heillä nyt oli asiaa?
"Ollaan kohta siinä" Louis sanoi ja lopetti. Nousin ylös tuolista ja menin alakertaan. Join lasin vettä, ja tulin melkein heti paljon pirteämmäksi. Samassa ovikello soi. Juoksin ovelle ja avasin sen kolmelle ystävälleni.
"Moi!" Niallin pirteä ääni sanoi.
"No terve. Mikä teijät tänne lennätti?" Kysyin katsoen poikiin. Heidän ilmeensä vakavoitui hetkessä.
"V-voidaanko mennä ylös?" Louis kysyi. Nyökkäsin katsoen heitä ihmetellen. Kapusimme yläkertaan ja pojat suuntasivat huoneeseeni tottuneesti.
"Niin, mikä se tärkeä asia oli?" Kysyin jännittyneenä. Louis yskäisi.
"No tuota... Älä tee nyt mitään nopeita päätelmiä mistään. Tää on aika monimutkainen juttu" Zayn sanoi. Nyökkäsin. Tämä ei tainnutkaan olla mikään hauska juttu.
"Näitkö sen pojan koulun pihalla silloin?" Zayn jatkoi. Muistiini palasi heti pojan tumman ruskeat silmät. Nyökkäsin taas.
"Hän on Payne. Me ei tiedetä sen etunimeä, kukaan ei koskaan oo kuullu sitä" Niall sanoi.
"Niin ja?" Kysyin.
"Hän on... vähän niin kuin... ähs! Miten sen nyt sanoisi" Louis mutisi. Katsoin häntä kysyvästi.
"Hän on vaarallinen. Pelottava, stalkkeri. Vaanii öisin huoneessasi ja havittelee ihmiset hänen puolelleen" Niall sanoi ja näytteli samalla. Tirskahdin hänelle pienesti.
"Ja Payne on ottanut silmätikukseen sut" Zayn sanoi vakavana. Aloin nauraa heille.
"Eli joku pahis vakoilee mua jossain puskassa tälläkin hetkellä?!" Nauroin heille. Pojat näyttivät vähän tyhmän näköisiltä, pettyneiltä, mutta vakavilta.
"Zara, se on oikeesti vaarallinen. Tappanu ihmisiä, moni on kadonnu Paynen seurassa" Zayn sanoi. Katsoin heitä epäuskoen.
"Pojat, tänään ei oo aprillipäivä" Sanoin heille. Louis pudisti päätään.
"Zara! Payne voi tunkeutuu sun taloon, kidnapata sut, murhata sun äitisi, polttaa teijän talon, ihan mitä vaan!" Louis sanoi.
"Ja hän on silti ihminen, missä muutkin. Kyl poliisit sen hoitaa" sanoin välinpitämättömästi. Pojat huokailivat peräjälkeen.
"Tollo" Zayn mumisi. Heitin häntä päin tyyny, mutta hän ei viskonut sitä takaisin, kuten yleensä olisi. Kaikki olivat hetken hiljaa.
"Onks tää oikeesti totta?" Kysyin varovasti.
"On!" Tuli kolmesta suusta samaan aikaan.
"Eli mitä mun pitäis tehdä?" Ihmettelin. Louis pudisteli päätään.
"Älä oo yksi, varsinkaan ulkona, älä lähde kenenkään mukaan-"
"Kyllä kyllä äiti!" sanoin jo kyllästyneenä. "Hei poitsut, mua ei oikeesti paljon kiinnosta tämmönen juttu jostain Paynesta" sanoin ääntäen hänen nimensä oudosti.
"Mut -"
"Voitteks te lähtee? Mun pitää lukee sitä hiton matikkaa ja mua väsyttää" Pyysin poikia. Zayn huokaisi.
"Okei" Hän sanoi ja nousi ylös. Louis pohti jotain syvästi, eikä kuullut mitään.
"Tomlinson!" Huusin hänen korvaansa. Louis hätkähti ja nousi sitten muiden mukana sängyltä ylös. Saatoin pojat eteiseen ja sanoin heipat. He eivät edes vilkuttaneet, vaan lähtivät vähin äänin pois. Viheltelin itsekseni ja kapusin rappuset ylös taas omaan huoneeseeni. Katselin prosentteja silmät kierossa ja yritin päntätä niitä päähäni. Tunnin jaksoin niitä tuijotella, mutta sitten menin suihkuun ja laitoin yökkärini päälle. Menin alakertaan ja ihmettelin, miksei äiti vielä ollut tullut. No, ehkä hänellä meni taas pitkäksi. Äiti on ammatiltaan joku ihmeen kaupungin ulkomaa poliitikko, ja matkustelee paljon työnsä perässä. Hän ei ole kyllä pitkään aikaan käynyt missään, mikä on vain hyvä, sillä minun ei tarvitse asua täällä yksin.

Havahduin ajatuksistani, kun käytävältä kuului kova kolahdus. Sain melkein sydänkohtauksen, kun säikähdin niin paljon. Samassa se ruskeasilmäinen poika tuli mieleeni. Eihän hän voinut olla täällä? Otin varmuuden vuoksi haarukan käteeni ja lähdin hiippailemaan seinää vasten kohti käytävää. Olin jo melkein kulmassa. Yhtäkkiä joku lensi edestäni ja kiljahdin. Avasin silmäni ja hyppäsin päättäväisenä käytävälle. Katsoin vasemmalleni. Ikkuna oli auki. Ulkoa tuuli sisälle viileää ilmaa. Katsoin oikealleni. Äidin paperipino oli kaatunut ulkoa tulevasta tuulesta. Huokaisin helpotuksesta ja laitoin ikkunan kiinni. Varmistin, että se oli tiukasti lukossa ja kävelin sitten papereiden luokse. Keräsin ne pinoon ja asetin takaisin pöydälle. Laitoin äidin kahvimukin niiden päälle varavuoksi. Yhtäkkiä huomasin talossa olevan pimeää. Ulkona oli myös pimeää, vaikka kello näytti vasta seitsemää. Sytytin kuitenkin valot päälle koko taloon, enkä tuntenut oloani enää niin turvattomaksi. Aloin tekemään iltapalaa itselleni ja hyräilin hieman itsekseni.

Kaaduin väsyneenä sängylleni. Tyynyni alta kuului paperin rapinaa. Nostin tyynyä varovasti. Sängylläni lepäsi pieni taiteltu lappu. Avasin sen kädet täristen. Luin lapun henkeä pidättäen. Heitin lapun roskikseen ja kaivauduin peiton alle piiloon.

Sori niistä papereista. Tekstaan sulle huomenna.
Tiedät kyllä kuka

// Muhhahaa :3