2.Who cares if it's right or not

Nojailimme johonkin sattuman varaiseen aitaan. Oli jo pimeää ja kellokin oli ties mitä. Poikien seurassa vain oli niin hauskaa.
"Haluuko joku suklaata?" Niall kysyi ja heilutti suklaalevyä kädessään.
"Jade ei ainakaan voi ottaa, koska se lihoo muuten" Harry nauroi. Läpsäisin häntä käsivarteen ja otin suklaalevyn Liamilta.
"Kato omaa mahaas" nauroin. Olin jostain syystä ajautunut Louisin ja Harryn väliin, jossa ei tullut aika pitkäksi.  Louis kaivoi muutaman olut tölkin laukustaan.
"Neljä on vielä" hän sanoi. Harry nappasi veti yhden, joka taisi olla hänen viides. Liam ei ottanut, eikä Niall. Zayn otti yhden ja yksi jäi Louisille.
"En mää ota" sanoin kun Louis tarjosi minulle. Kaksi tölkkiä riitti jo.
"Jade, haluuks maistaa?" Zayn kysyi ja ojensi tupakkaa. Nappasin yhden ja sytytin sen.
"Jade, eikö sun isäs ihmettele jos sä haiset ihan kaljalle ja tupakalle?" Niall kysyi. Puhalsin hieman savua ulos suustani.
"No aivan sama" sanoin. Harry horjahti vieressäni ja otti minusta tukea.
"Sä oot vähän humalassa" naurahdin hänelle.
"Ai vähän?" Louis korjasi. Nauroimme yhteen ääneen. Olivat pojat hieman ehkä muuttuneet puolen vuoden aikana. Liamista oli tullut selvästi omanlainen suojeleva persoona ja Zaynistä aika samanlainen. Louis ja Harry nyt ovat tuollaisia 10-vuotiaita koko elämänsä ja Niall on Niall. Koko porukka taisi olla Liamia lukuun ottamatta humalassa muutaman kaljan jälkeen. Itsekin olin pari ottanut, vaikka tiesin, millaiset huudot tästä saan.
  Harry ja Louis yrittivät parhaillaan iskeä minua kilpaa ja tekivät muutenkin kaikkea holtitonta koko ajan. Yhtäkkiä puhelimeni alkoi soida taskussa. Näin isän numeron näytöllä. Huomaamattani Harry nappasi puhelimeni.
"Hei, täällä Jaden poikaystävä-" Harry aloitti, mutta Louis nappasi sen häneltä.
"Jade jäi auton alle" Louis sanoi ja yritin saada puhelinta itselleni. Kuulin isän huudon. Liam nappasi puhelimen Louisilta, jonka Harry kamppasi maahan. Liam antoi puhelimeni minulle ja näytin kiitollista ilmettä.
"Jade tässä" sanoin huokaisten.
"MISSÄ HITOSSA SÄ OLET!? JA KUKA SE ÄSKEINEN OLI?!" isä huusi puhelimeen. Yritin pitää itseni kasassa.
"Isä, oon tulossa just kotiin..." aloitin.
"SÄ SAAT VUODEN ARESTIA JA LÄHETÄN SUT JONNEKIN KASVATUS LAITOKSEEN!" Isä karjui puhelimeen. Pojat katsoivat minua kummastuneena. Paitsi Harry ja Louis, jotka painivat maassa.
"Joo Joo tuun ihan kohta kotiin, niin saat vaikka hakata mut kuoliaaksi" sanoin äreästi ja lopetin puhelun. Pojat katsoivat minua ihmeissään.
"Sanokaa hyvästit, tuun nyt kuolemaan" sanoin naurahtaen.
"Sota on alkanut" Harry sanoi ja nauroi itselleen.
"Me saatetaan sut kotiin" Niall sanoi. Keräsimme tavaramme ja lähdimme kävelemään kotiani kohti. Matkalla Niall, Liam ja Zayn kuitenkin menivät jo poikien kämpälle. Harry ja Louis tarjoutuivat saattamaan minut kotiin. Ennemminkin minä jouduin pitämään heitä pystyssä, kun he hoipertelivat humalaisina. Pihallani huikkasin heille heipat ja menin takaovesta huoneeseeni. Kuulin, kun isä lähestyi oveani. Juoksin ovelle ja laitoin sen lukkoon.
"Avaa Tää ovi!" isä huusi.
"En taida" sanoin. Vaihdoin yöpukuni päälle ja vilkaisin samalla kelloa. 00.25. Hupsista, olen kolme ja puoli tuntia myöhässä.
"Jade, sä avaat nyt tän oven tai mä rikon tän!" isä huusi.
"Isä, puhutaan aamulla, haluun nukkumaan" sanoin rauhallisesti. Yleensä se toimii. Kuulin raskaan huokauksen ja askeleet kävelivät pois. Rappusita kuului narinaa ja isän huoneen ovi kolahti kiinni. Hiivin keittiöön ja join lasin vettä. Hipsin takaisin huoneeseeni ja laitoin oven vielä lukkoon. Käännyin ympäri ja meinasin tukehtua. Iso käsi oli kurkullani ja toinen suuni ja nenän päällä. En saanut happea, ja minut painettiin seinää vasten. Yritin rimpuilla pois, mutta se vain kulutti viimeistä happea. Rutistin silmäni kiinni ja yritin purra käteen. En saanut suutani auki. Happi alkoi loppua. Yhtäkkiä käsi irtosi kaulaltani ja kaaduin maahan. Löin kasvoni lattiaan ja tunsin verta vuotavan nenästäni. Oma isäni seisoi uhkaavana edessäni.
"Miksi sä haiset tupakalta ja kaljalta?!" hän karjui, muttei kuitenkaan niin, etteivät muut heränneet. En pystynyt vastaamaan, vaan yritin saada henkeä. Hengitin ilmaa sisään nopein vedoin.
"Vastaa!!" isä huusi ja potkaisi minua jalkaan.
"E-en mä voi-" aloitin takellellen, sillä hengitykseni ei kulkenut kunnolla.
"Mä oon niin pettynyt suhun!" isä karjaisi ja potkaisi minua uudestaan jalallaan kylkeen. Kiljahdin vingahtaen. Isä riuhtoi minut ylös ja paiskasi seinää vasten. Hänen kätensä oli taas suullani.
"Turpa kiinni, nyt!" hän huusi. Purin isää käteen, mutta hän siirsi kätensä rintakehälleni. Isä katsoi minua tiukasti. Hän painoi käsivartensa avulla keuhkoni kasaan. Nyt minusta oikeasti tuntui, että kuolen. Yritin taistella häntä vastaan kaikin keinoin. Potkin, löin ja purin, mutta isä antoi takaisin kaksin kertaisesti.
"Mä toivon, ettet olisi mun isä!" huusin, ja väistelin parhaani mukaan iskuja. Huoneeni oli sekaisin ja kaikkialla oli verta. Isä kamppasi minut kovaa lattialle. Löin pääni lattiaan ja ilmat menivät pihalle.
"Ja mä vasta toivonkin, ettet Sä olisi mun lapsi" Isä sanoi. Hän piti käsiäni selkäni takani. Joka paikkaan sattui. Isä löi minua viimeisen kerran suoraan kasvoihini ja silloin pimeni.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

                                                         

Jade

Toinen osa...
Haluuks te muuten, että julkaisen tälle joka päivä jonkinlaisen osan (siis välillä voi olla tällanen lyhyt) vai et kirjotan kaikist sellasen pitkän, enkä välttämättä ehi kirjottaa sit joka päivä?? Eli siis lyhyt joka päivä vai pitkii viikossa noin 5-6??
-Maija