5. Who cares if it's right or not

Jade:

Tunsin kun joku tuli huoneeseen ja sytytti valot. Joku käveli vierelleni ja kyykistyi viereeni. En jaksanut nostaa kasvojani ylös polvistani.
"Jade" Kuulin Louisin äänen. Hän silitti selkääni.
"Mee pois" käskin. Louis ei tehnyt elettäkään sille.
"Miksi sä tänne miesten vessaan karkasit?" Louis kysyi. Miesten -mikä? Nostin päätäni ja näin lavuaareja ja koppeja. Käänsin katseeni vieressä istuvaan Louisiin. Louis hymyili pienesti.
"E-en mä voinut tietää, et tää on miesten vessa" Sanoin hiljaa punastuen. Laskin pääni takaisin polviini. Louis nosti kasvoni kuitenkin takasin ylös.
"Miks sä ylipäätänsä pakenit?" Louis kysyi. Riutasin itseni irti Louisin otteesta ja menin kauemmas. Louis kuitenkin seurasi minua.
"No? Kerro mulle" Louis aneli.
"Ehkä jotkut... tai siis" sopersin. Yritin keksiä jotain hyvää tapaa sanoa sen. Louis katsoi minua kysyvästi.
"Mä itkin ja..." sanoin hiljaa.
"Joo, huomasin" Louis sanoi ihmetellen. "Ja?"
"Mä en tykkää itkee muitten ihmisten nähdessä" sanoin suoraan. Louis näytti ymmärtävän.
"Mut ei sun tarvii paeta silti meitä" Louis sanoi.
"No on se vähän noloa liikuttua teijän lauluista ja parkuu tuolla yksin" sanoin.
"Kaikki fanitkin itkee" Louis sanoi. Huokaisin.
"Louis mä... Ääh! Miks mä tätä sulle edes yritän selittää?!" Huudahdin yhtäkkiä. Pompahdin seisomaan ja menin kauemmas hänestä. Louis nousi perässäni ja yritti sanoa jotain, mutta keskeytin hänet.
"Älä sano mitään!" Korotin ääntäni. Louis tuli lähemmäksi ja laski kätensä olkapäälleni.
"Mä vaan haluun-" Louis aloitti.
"Irti musta!" sanoin ja viskasin hänen kätensä pois olaltani.
"Minkä takia sä edes välität?!" Jatkoin tiukasti.
"Mä haluan vaan auttaa! Mut jos sulle ei kelpaa, ni ei sitten!" Louis kimpaantui.
"Sä oot koko ajan auttamassa mua ja oot yliystävällinen mua kohtaan!" Huusin takaisin.
"No anteeksi!" Louis karjui. Tuijotin hetken häntä silmiin ja menin hänen ohitseen. Kävelin ovelle ja riuhdoin sen auki. Muut pojat olivat oven ulkopuolella.
"Mikä sulle tuli?" Niall kysyi. Hän huomasi, että olin itkenyt ja tuli luokseni.
"Älä koske muhun!" Huusin Niallille, kun hän yritti halata minua. Laitoin kädet puuskaan ja käännyin ympäri. Näin Louisin tulevan ulos vessasta lyöden oven perässään kiinni.
"Louis, onks kaikki nyt ok?" Liam kysyi häneltä.
"Joo, täydellisesti" Louis ärähti ja mulkaisi minua nopeasti. "Eiköhän nää treenit ollu nyt tässä" Louis sanoi ja lähti kävelemään pois. Liam meni hänen perässään. Löin nyrkillä lavan reunaan ja kirosin ääneen.
"Rauhotu Jade!" Niall sanoi tiukasti. Huokaisin syvään.
"Oke, lähetäänkö kotiin?" Kysyin katsoen muita poikia. Zayn katseli minua Niallin vierestä ja Liam tuli luoksemme.
"Lou lähti johonkin kiukkuissaan. Mitä te oikein riitelitte?" Liam kysyi minulta. Yritin hillitä itseni, jotten alkaisi raivoamaan Liamillekin.
"Mä sain jonkun raivokohtauksen, mutta lähetään nyt" sanoin ja puskin poikien läpi. He tulivat perässäni ja kävelimme pois areenalta. Menimme pukuhuoneiden kautta hakemassa poikien kamat. Niall pyysi minua ottamaan Louisinkin tavarat. Huokaisin ja otin Louisin takin ja kännykän. Lähdimme kävelemään poikien autoa kohti.
"Onko Louis muuten kotona?" Kysyin, kun Liam kaarsi auton poikien talon pihaan.
"En usko, meni varmaan jonnekin kävelemään" Niall vastasi. Hymähdin ja nousin autosta. Menin sisälle ja kiirehdin huoneeseeni. Heitin Louisin kamat sängylleni ja menin istumaan pöydän vieressä olevaan korituoliin. Kuulin poikien juttelevan ja nauravan jostain. Huokaisin ja katselin Louisin tavaroita. Nousin tuolista ja menin laukulleni. Otin sieltä vaaleansinisen topin ja mustat löysät housut. Vaihdoin ne päälleni ja heitin vanhat vaatteeni tuolin karmille. Menin sängylle ja siirsin Louisin kännykän yöpöydälleni. Menin peiton alle ja otin Louisin takin syliini. Haistoin sitä hieman. Se tuoksui Louisilta. Huokaisin taas ja yritin olla miettimättä Louista. Se painoi kuitenkin mielessäni. Kadun sitä, miksi minun piti raivota hänelle? No, ehkä puhun hänelle huomenna. Sammutin pöytälampun ja otin Louisin takin viereeni. Painoin silmäni kiinni ja yritin nukkua.

Louis:
Tulin myöhään illalla kotiin. Olin ollut selvittelemässä päätäni ulkona. Kävin puistossa ja pyörin hetken kaupungillakin.Tärisin kylmästä, sillä olin jättänyt takkini areenalle. Muut taisivat onneksi jo nukkua ja otin kenkäni pois jalastani. Hiivin käytävää pitkin omaan huoneeseeni. Huomasin Jaden huoneen oven olevan auki. Mietin hetken, viitsisinkö kurkata sinne. Raotin ove hieman enemmän ja se narahti hiukan. Näin Jaden makaavan sängyllän kasvot minua kohti. Hänen hiuksensa olivat sekaisin tyynyllä. Jade tuhisi pienesti unissaan. Huomasin puhelimeni hänen yöpöydällään. Hän oli ilmeisesti tuonut sen kotiin. Kun olin jo menossa pois, näin hänen pitävän sylissään jotain. Se oli minun takkini. Hymy kohosi huulilleni. Menin pois hänen huoneestaan ja laitoin oven kiinni. Menin omaan huoneeseeni ja heitin vaatteeni pois päältäni. Jätin jalkaani vain bokserit. Hyppäsin sängylleni ja vedin peiton ylleni. Katselin ikkunasta ulos ja mietiskelin kaikkea. Sain selville itsestäni muutaman asian: Ensinnäkin en ollut enää vihainen Jadelle. Toiseksi, päätin selvittää kaikki asiat huomenna. Kolmanneksi, olin ilmeisesti ihastunut Jadeen, mutta en usko hänen tuntevan samoin. Huokaisin ja painoin silmäni kiinni. Kun suljin silmäni, näin kuvan Jadesta. Huokaisin ja avasin silmäni. Ei, tämä täytyy saada loppumaan, käskin itseäni. Viimeinen ajatukseni oli kuitenkin: Voi, kumpa voisin olla takkini, jota Jade pitää sylissään.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Kerron nyt jo, et täst ficist voi sit tulla aika pitkä... :D
-Maija