1.Who cares if it's right or not

Istuin kylmällä teräksisellä penkillä lentokentän ulkopuolella. Näpersin puhelintani, sillä ei ollut muutakaan tekemistä. Katsoin kelloa, joka oli 08.27. Huokaisin itsekseni. Kuullin auton äänen ja käännyin tien suuntaan. Ähs, taas vain taksi. Pistin puhelimeni taskuuni ja tungin käteni takintaskuuni lämmittelemään. Katselin ohikulkioita. Tummatukkainen, joku romanialainen varmaan, käveli löntystellen ohitseni. Puhalsin suustani ilmaa ja näin sen höyrystyvän. Vieressäni oleva ryppyinen täti poltti tupakkaa ja sen savu ärsytti silmiäni. Käänsin pääni pois päin. Puoli yhdeksän aikaan lentokentällä liikkui ihmeellisen paljonkin ihmisiä. Joku keski-ikäinen mies oli pukeutunut pukuun ja kantoi toisessa kädessään tietokone salkkua. Hän puhui kiivaasti puhelimeen ilmeisesti jostain bisnes asioista. Muutama turisti puhui tuntematonta kieltä vastapäisellä penkillä. He yrittivät epätoivoisesti tilata taksia. Viereeni lysähti nainen, joka oli kääriytynyt pitkään kaulahuiviin ja paksuun takkiin. Jalassa hänellä oli karvaiset uggit ja punaiset villasukat. Kylmä tuuli tuulahti ohitseni ja sekoitti hiuksiani.
"Jade!" havahduin puhelimeni taustakuvan katselusta. Käänsin katseeni tielle ja näin tutun auton pysäköitynä tien viereen. Nousin kylmältä penkiltä, jonka olin kyllä jo lämmittänyt istuessani siinä. Otin matkalaukkuni toiseen käteeni ja toiseen käsilaukkuni. Kävelin tuhahtaen autolle. Heitin matkalaukkuni takakoppaan ja menin etupenkille istumaan.
"No mites meni matka?" Niall kysyi.
"Hyvinhän Se. Eikö iskä päässytkään hakemaan mua?" kysyin, isäni oli luvannut hakea minut seitsemältä.
"Joo sen piti jäädä hoitamaan Charlottea" Niall sanoi ja kääntyi moottoritielle.
"Jaa..." hymähdin ja laitoin lämmittimen täysille.
"Ethän muuten joutunut odottaa kauaa?" Niall kysyi, kun olimme ajaneet hiljaisuudessa jonkin aikaa.
"No vaan reilu tunti" sanoin. Tyypillistä isääni. Eihän se Niallin vika ollut, että isä oli soittanut tyyliin puoli seitsemän, kun lentoni saapui seitsemältä. Eihän kentälle voinut ehtiä puolessa tunnissa, hyvä jos tunnissakaan. Tutut kaupunkimaisemat vilahtivat ohitseni, kun painoin pääni mukavasti penkin niskatukeen ja   suljin silmäni.
    Joku herätti minut.  Avasin silmäni ja huomasin olevani autossa. Kesti hetken paikantaa, missä olin. Auton ovi avautui ja Niall nosti matkalaukkuni soratielle. Huomasin nyt vasta, että olimme pihallani. Nousin autosta ja otin Niallilta laukkuni.
"Etkö sä tule sisälle käymään?" kysyin. Niall oli yksi parhaimmista kavereistani ja oli meillä kuin kotonaan. Yksi syy siihen oli varmasti se, että isäni ei hyväksy kuin muutamat kaverini. Hän on sen verran jääräpää.
"En mä nyt, pitää käydä kotona ja kaupassa" hän sanoi ja avasi autonsa oven.
"No okei" sanoin huokaisten. Olisin toivonut jonkun auttamaan kassieni purkauksessa.
"Moikka!" Niall huusi ja meni autoonsa. Heilautin kättäni ja otin kassini maasta. Kiipesin portaat ylös ja avasin ulko-oven.
"Moii!"Huusin ja heitin matkalaukkuni eteiseen.
"Jade tuli" kuulin isän äänen. Otin mustan nahkatakkini pois päältäni ja laitoin sen naulakkoon. Kuulin juoksu askelia ja Nelly ilmestyi nurkan takaata. Nellyn perässä tuli myös Linda ja he molemmat halasivat minua.
"Ihanaa ku Sä tulit vihdoinkin kotiin" Nelly sanoi ja pörrötin hänen lyhyitä ruskeita hiuksia.
"Niin, Nelly löysi mun suklaa piilon ja söi ne kaikki" Linda ilmoitti.
"Enpäs syönyt! Mutta sunkin täytyis alkaa syödä luomu suklaata" Nelly puollustautui.
"Mut isi sanoi et se on kallista" Linda sanoi ja piti pieniä käsiään puuskassa.
"Eikä ole. Sitäpaitsi se on parempaa" Nelly väitti vastaan. Naurahdin tyttöjen kinastelulle. Otin tavarani lattialta ja menin tyttöjen ohitse pois eteisestä. Menin keittiön läpi huoneeseeni. Huikkasin heipat Leolle. Hän tuskin nosti katsettaan tietokoneestaan. Jätin tavarani huoneeseeni, jonka luultavasti Nelly oli siivonnut. Menin olohuoneeseen ja näin Charlotten leikkivän lattialla. Charlotte oli nyt 2-vuotta. Isä tuli keittiöstä tuttipullo mukanaan olohuoneeseen.
"Moi, menikö matka hyvin?" isä kysyi ystävällisen kuuloisena.
"Joo" vastasin leikkien Charlotten kanssa. Leokin tuli olkkariin ja heilautti kättään.
"Toithan sä tuliaisia?" Leo virnisti.
"Hahaa. No toin mä jotain" Sanoin ja nousin ylös. Kävin hakemassa huoneestani pussin, jossa oli tuliaiseni. Menin takaisin olohuoneeseen, jonne koko perhe oli kokoontunut. Oli aika epätavallista, että kaikki olivt koolla.
"Ekana mulle!" Linda huudahti. Ojensin hänelle naurahtaen pienen violetin kilpikonna pehmolelun. Linda oli pikkusiskoni ja hän oli 9-vuotta. Linda oli meidän perheen energiapakkaus. Seuraavaksi annoin Nellylle pienen kaktuksen, joka oli ruskeassa kaarnasta tehdyssä purkiss. Nelly oli 14-vuotta. Hän oli kiinnostunut luonnonsuojelusta ja luomusta. Jos perheessämme oli riita, Nelly hoiti homman. Hän saa varmaan ison jonkun rauhanpalkinnon. Seuravaksi heitin Leolle sinisen mini fatboy-laturin hänen iPhoneeseen.
"Vau, kiitti" Leo sanoi. Leo oli vuoden minusta vanhempi, 20-vuotta. Hän opiskeli joksikin ihmeen elektroniikka insinööriksi. Charlottelle annoin pienen lelun, jonka hän heti tunki suuhunsa. Nauroimme kaikki hänelle. Viimeiseksi ojensin isälleni raidallisen t-paidan ja pienen viski pullon, jota hän oli pyytänyt.
Kun olin antanut kaikille tuliaiseni, suuntasin keittiöön. Jääkaappi ammotti tyhjyyttään, joten tyydyin tekemään vain teetä. Join teetä ja selailin sanomalehtiä. Ei mitään erikoista. Vilkaisin kelloon, joka näytti kymmentä. Kuulin kun isä tuli alakertaan.
"Menisit sinäkin jo nukkumaan" isä sanoi tullessaan keittiöön. Mumisin jotain vastaukseksi ja nousin pyödästä. Kävin yläkerrassa suihkussa ja pesin hiukseni. Kuivasin niitä hieman pyyhkeellä ja menin alakertaan huoneeseeni pyyhe ympärilläni. Charlotte nukkui isän kanssa samassa huoneessa yläkerrassa, samoin Leon, Nellyn ja Lindan huoneet olivat ylhäällä. Minä halusin huoneeni alakertaan. Talomme on aika suuri ja sain koko talon suurimman huoneen itselleni. Huoneestani pääsi myös ulos takaoven kautta. Kuulin kännykkäni soivan huoneessani ja juoksin sinne. Huomasin Niallin numeron näytöllä ja vastasin siihen.
"Moi" Niall vastasi.
"No terve" sanoin ja kaivoin samalla kaapista yöpukuani.
"Tuota, Harry ja Louis kysyi, että jos sä tulisit meijän kanssa viettämään vähän aikaa huomenna?" Niall kysyi. Taustalta kuului jonkun huutoa.
"No voin mä tulla" vastasin.
"Okei, tullaan hakee sua huomenna neljältä" Niall sanoi. Niall toivotti minulle vielä hyvää yötä.
"Samoin, ja sano terveisiä pojille, erityisesti Harrylle ja Louisille" naurahdin ja lopetin puhelun. Sainpahan huomiseksikin jotain tekemistä. En ollutkaan pitkään aikaan nähnyt Niallin bändi kavereita. Siitä on varmaan ainakin puoli vuotta, kun viimeksi näimme. Yksi syy siihen, ettemme ole nähneet on varmasti isäni. Hän ei hyväksy kavereitani melkein ollenkaan. Niall on ainut poikkeus. Isän mielestä minä en tarvitse ollenkaan kavereita. Tapailen salaa muutamia kavereitani, enkä ajatellut kertoa isälle, että menen poikien kanssa huomenna ulos. Isä ei todellakaan päästäisi minua. En ymmärrä mikä hänellä on kaikkia kavereitani vastan. Hänen mielestään elämän tatkoitus on muka opiskelu ja minunkin pitäisi päästä johonkin hyvään ammattiin. Mutta ei minua kiinnosta opiskella miksikään sihteeriksi tai politiikoksi. Sen takia isä minua inhoaakin, eikä halua minun nauttivan elämästä. Nauttisinko muka jos olisin politiikko tai olisin töissä 24\7? Enpä usko. Isä vaatii kaikilta aivan liikaa. No, Leo meni isän tahdosta insinööri lukioon, sillä halusi näyttää isälle, että oli fiksu. Nelly kiinnostui luonnonsuojelusta ja luomusta vain siksi, että isä olisi ylpeä hänestä. Lindan isä aikoo lähettää muutaman vuoden kuluttua telinevoimistelu kouluun ja tähdätä Linda mm-tasolle. Ja kaikki vain sen takia, että isä tahtoo. On niin hienoa, että lapset ovat elektroniikka insinöörejä, voimistelijoita ja luonnon suojelioita, rikkaita mutta onnettomia. No, se on heidän ja Isän elämä. Minä seuraan omia unelmiani ja sydäntäni. Olen jo aikoja sitten  päättänyt olla välittämättä isän tahdosta. Huomennakin menen ulos poikien kanssa, sanokoot isä mitä tahtoo. Ovatkohan he muuten edelleen samanlaisia? Viimeksi Liam ja Zayn olivat aika  rauhallisia ja Louis ja Harry ihan eri maata. Pomppivat toistensa päällä ja naisten kanssa flirttailevat, minkä ehtivät. Oikeastaan he kyllä olivat ihan mukavaa sakkia.  Yhtäkkiä minua alkoi väsyttää hirveästi. Vedin peiton ylleni ja sammutin pöytälampun.
---------------
Täs on nyt ollut pieni tauko, kun olin matkalla ja en jaksanut siellä kirjotella. Mut tässä nyt alotus luku ja vähä sekava, mut toivottavasti älyytte jottai :D
Laitan sen Jaden kuvan ens kerralla, ku en oikeen saa sitä tästä kännyst...
-Maija