14. Who cares if it's right or not

// Viimeistä viedään...

Havahduin vaatekaappini uumenista, kun ovikello soi. Olin puolipukeissa, joten vedin äkkiä huosut jalkaani sängyltä. Juoksin huoneestani ovelle ja avasin sen. Ennen kuin ehdin nähdä, ketä ovella oli, minut kampattiin lattiaan. Käännyin nopeasti ympäri. Ei ole totta. Painajaiseni toistuu.
"Math?!" Kiljahdin.
"Tulin hakemaan sut kotiin" Hän sanoi kylmästi.
"Taas?! Luuleks sä että saat mut näin kotiin?" Vauhkosin. Nousin takaisin seisomaan.
"Sä tulet nyt kotiin" Math sanoi. Otin sateenvarjon naulakosta ja osoitin sillä isääni.
"Ja miksi?!" Huusin. Math tuli lähemmäksi, mutta minä peräännyin.
"Ethän sä edes halua mua kotiin! Oon turha, ärsyttävä ja kulutan vaan sun aikaas" Sanoin raivoissani. Nyt en kyllä anna periksi.
"Sä tulet mun mukaani" Math sanoi ja ahdisti minut kulmaan.
"Unissas. Sä et oo mun isä, oon yli kahdeksantoista, saan päättää missä asun ja tää on mun kotini!" Huusin Mathille. Math löi minua poskeen.
"Turpa tukkoon kakara" Hän sanoi. Yritin lyödä häntä sateenvarjolla, mutta se ei sujunut kovin hyvin. Sain itse sateenvarjosta päähäni ja kompastuin vielä mattoon. Pysyin onneksi pystyssä.
"Sä tuut kotiin ja meet töihin. Sun palkallasi meijän perhe saa rahaa" Math sanoi rauhallisena.
"Mä en tottele sua! Ja mun palkalla SÄ ostaisit ittelles uuden auton, kotiteatterin, veneen ja vaikka mitä!" Huusin täyttä kurkkua. Vanha isäni oli muuttunut raivostuttavaksi äijäksi. Mathin silmissä näkyi raivo ja hän valmistautui potkasemaan minua. Kyyristyin suojatakseni itseäni. Livahdin karkuun Mathin vierestä. Juoksin keittiöön ja kaivoin laatikoista hätäisesti jotain terävää, millä puollustaisin itseäni. Math käveli ovesta sisään ja näytti kierolta. Hänellä oli varmasti jokin suunnitelma. Kohotin veistä häntä kohti.
"Älä tule lähemmäksi" Käskin, muttei se tehonnut.
"Entä jos tässä käykin näin" Math sanoi irvistäen ja nappasi veitsen huomaamatta kädestäni. Salaman nopeasti löysin itseni lattialta. Käsivarteni vuosi verta ja yritin tyrehdyttää sitä jotenkin. Päässäni jomotti, sillä olin osunut pöydän kulmaan. Yhtäkkiä kuulimme ulko-oven lennähtävän auki. Kuka sieltä nyt tulisi? Joku Mathin rikostoveriko?
"Jade?!" Kuului tuttu huuto. Ei, ei ei Louis älä tule tänne nyt...
"Älä Louis!" Kiljuin. Louis juoksi kulman takaata keittiöön. Hänen järkyttynyt ilmeensä saavutti minut ja sitten Mathin.
"Senkin paskiainen, nyt saat kyllä kuulla kunniasi!" Louis uhosi ja kuulosti vihaiselta. Math kumartui ylleni ja kuiskasi korvaani:
"Meijän pitää hoitaa tää kahdestaan. Hyviä unia" Samassa tunsin iskun päähäni ja kaikki pimeni. Viimeisin näky oli Louisin kosteat silmät.
**
Heräsin. Räväytin silmäni auki ja pomppasin ylös istumaan. Katsoin hädissäni ympärille. Tunsin jonkun käden selälläni.
"Jade?"
"Louis? Math? Missä mä olen? Onko Louis kunnossa? Miksi näin, eihän tai siis joutuiko Math vankilaan? Älkää vain..." Kysymykset pulppusivat suustani.
"Shh. Kaikki on ihan hyvin" Ääni sanoi viereltäni. Käännyin ja näin Louisin kasvot.
"Lou" Sain suustani. Laskeuduin takaisin makuulle ja huokaisin. Käännyin kyljelleni Louista kohti.
"Ooks sä kunnossa?" Kysyin Louisilta. Hänen poskipäässään oli punainen naarmu.
"Meinasin kysyä sitä juuri sulta. Mut olen mä" Louis sanoi. Louis ojensi minulle vesilasin. Join sen tyhjäksi ja annoin sen takaisin Louisille. Kokeilin otsaani ja tunsin siinä jonkin siteen.
"Miks mulla on tämmönen juttu?!" Kiljahdin. Se tuntui ällöttävältä ja yritin repiä sitä pois.
"Älä" Louis sanoi. "Lääkäri kävi täällä ja hoiti sun haavat" Louis sanoi.
"Mu-mut mitä Mathille tapahtui?" Kysyin nojaten Louisiin.
"Se vietiin vankilaan. Viisitoista vuotta, syytteenä pahoinpitely, poliisien pakeneminen ja huumeiden salakuljetus" Louis luetteli.
"Huumeet?" ihmettelin ääneen.
"Niin, ei se ite niitä käyttänyt, kuljetti vaan paikasta toiseen" Louis täsmensi. Mumisin jotain ja katselin ikkunasta ulos. Louis silitteli olkapäätäni ja nojasin hänen kylkeen. Makasimme hiljaa hetken aikaa.
"Muutanko mä nyt takaisin mun vanhaan kotiin?"  Kysyin ja rikoin hiljallisuuden.
"Et, sä jäät tänne tietenkin" Louis sanoi.
"Tykkääkö pojat siitä?" Kysyin epäillen.
"Zayn osti Perrien kanssa yhteisen asunnon, niin se viettää suurimman osan ajastaan siellä, eikä noita muita varmaankaan haittaa" Louis sanoi.
"No okei" Sanoin. Olin aika tyytyväinen, että sain asua Louisin kanssa täällä.
"Mehän voidaan hajottaa toi seinä tosta välistä, nii saadaan yhteinen huone" Louis ehdotti silmät kirkkaina. Huokaisin Louisin tyhmyydelle.
"Ei me seinää voida alkaa hajottaa" Sanoin.
"Voindaanhan" Louis sanoi. Hän nousi ylös varovasti ja jätti minut sängylle. "Oota, tuun kohta takasin" Louis virnisti ja poistui huoneesta. Odottelin sängyllä maaten hetken. Kuulin omasta huoneestani jotain kolinaa. Yhtäkkiä kuului kova pamaus ja meinasin pompata pystyyn säkähdyksestä. Käänähdin nopeasti ja näin seinässä ammottavan reijän. Louis kurkisti sen takaa hymyillen.
"Louis William Tomlinson!" Kiljahdin.
"Oot sentään oppinut mun koko nimenkin!" Louis naurahti. Tuijotin seinää epäuskoisena suu auki. Ovi lennähti auki.
"Mitä te huudat-" Niall ryntäsi huoneeseen ja pysähtyi nähdessään reijän. Hän katsoi ensin seinää, sitten minua ja lopuksi Louista, joka virnuili toisessa huoneessa.
"Mitä helkkaria Louis?!" Niall kirosi hiljaa. Harry pyyhälsi Liam perässään huoneeseen. Repesin heidän ilmeilleen.
"Ootteks te seonnu totaalisesti?" Liam ihmetteli.
"Se oli Louis! Se halus yhdistää meijän huoneet ja-"Aloitin, kunnes Zayn porhalsi huoneeseen.
"Louis, musta tää ei näytä kauheen hyvältä, että sä seisot siinä vasara kädessä ja seinässä reikä..." Zayn huokaili. Olimme kaikki hetken hiljaa ja katselimme seinässä ammottavaa reikää. Harry alkoi ensimmäiseksi nauramaan ja yhdyin siihen. Lopulta nauroimme vedet silmissä jokainen. Joskus mietin, että miksi ihmeessä ihastuin juuri Louisiin.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Jee, vihdoinki sain tän tehtyy. Mul ei ollu kauheesti inspistä tähän enää, joten täst tuli nyt tällänen tyhmä päätös... :):)
-Maija