11. Who cares if it's right or not

Siinä hän seisoi. Isäni. Hänet olisin kaikkein mieluiten nähnyt viimeisenä kaikista maailman ihmisistä.
"Mitä sä teet täällä?!" kysyin kipakasti.
"Tulin hakemaan sut kotiin" isäni sanoi. Ällöttää kutsua häntä isäksi. Ehkä alan sanomaan häntä hänen oikealla nimellään, Matheksi.
"No en oo tulossa. Miten sä ees tänne löysit?" kivahdin isälleni tai siis Mathille.
"Kyllä mä tiedän, missä sä oot koko ajan ollut" Math sanoi.
"No en tule kotiin. En enää ikinä. Tai ehkä sit ku sä kuolet, mut en sun elinaikanas" kivahdin ja yritin työntää ovea kiinni. Math tunki kuitenkin sisälle taloon.
"Häivy" käskin. Mathilla ei ollut siihen aikomustakaan.
"Jade, mä haluan, että sä tulet kotiin. Saat tavata kavereita ja käydä ulkona" Math lupaili.
"Joo, Nii varmaan" Sanahdin ärtyneesti. Yritin kuitenkin olla varuillani, sillä Math saattoi olla aika äkkipikainen. Viimeksi hän hakkasi minut tajuttomaksi.
"Jade, sä tulee kotiin. Piste!" Math sanoi hieman ärtyneesti.
"Tää on nyt mun koti" sanoin vahvalla äänellä. Olin yllättynyt, että kerrankin löysin jotain sanoja tilanteeseen.
"Jade, älä turhaan ärsytä mua" Math sanoi ja lähestyi minua uhkaavasti.
"No saamari, painu helvettiin, sinne mistä tulitkin äläkä ikinä enää palaa tänne, en ikinä enää haluu nähdä sua!" purin kaikki vihani sisältä. Huomasin miten Mathin ilme vaihtui vihaiseksi ja yhtäkkiä hän kohotti nyrkkinsä ylöspäin. Se pamahti poskeeni ja käänsi pääni sivulle. Nyt aloin jo pikku hiljaa menettää kärsivällisyyteni. Käänsin pääni isääni kohti. En ollut ikinä lyönyt ketään. Mutta kerta se on ensimmäinenkin. Pieni nyrkkini tavoitti Mathin nenän ja siitä roiskui verta. Tunsin samassa iskun vatsaani ja kaaduin refleksistä maahan. Yritin hengittää rauhallisesti, mutta kuulin Mathin huutava:
"Kehtaatkii lyödä minua!" Nousin varovasti ylös seisomaan, mutta pidin lipastosta tukea. Uusi isku tavoitti kasvoni.
"Math! Sä et voi lyödä omaa tytärtäsi! Sä joudut tästä vankilaan!" huusin täysillä.
"Ja millä perusteella?!" Math huusi takaisin. Hän potkasi minua kovaa selkään ja kaaduin maahan lyöden pääni seinään. Hyllyltä tippui jokin lasikoriste ja se meni hajalle. Lasia oli ympäri lattiaa.
"Pojat kertoo susta" sihisin heikolla äänellä. Math otti yhden lasin palasen käteensä.
"Ai se bändi! Joo varmaan" Math nauroi ilkikurisesti. Hän piti minua paikoillaan lattialla ja pyöritteli lasin sirua kädessään. Nyt oikeasti toivoin, että Louis ja muut pojat olisivat täällä.
"Ja yks juttu vielä" Math sanoi ja kumartui ylleni.
"Sori vaan, mut mä en oo sun oikea isäsi. Sä oot adoptoitu yheltä tuttavalta" Math sanoi. Nostin päätäni häntä kohti. No se oli kyllä ilouutinen.
"Kaiken lisäks, tä ei jää tähän. Ja jos sä sanot sananki jolleki, ni huonosti käy" Math sanoi ja henkäisi pahan hajuisella hengityksellään minuun päin. Math viilsi niskasta olkapäähäni syvän viillon. Parkaisin kivusta ja tunsin veren valuvan paitani sisään. Math nousi ja lähti. Ovi kolahti kiinni.

Noin tunnin kuluttua:
"Nyt ryhdistäydy!" käskin itseäni. Olin pyyhkinyt veren pois, siistinyt paikkoja ja itseäni, jotta en näytä siltä, että olisin juuri ollut jossain joukkotappelussa. Vaikka osaltaan olinkin ollut. Keitin makarooneja uudestaan, ne edelliset paloivat pohjaan. Vilkaisin nopeasti peiliin ja tarkistin, etteivät silmäni enää punoita. Näytin aika normaalilta, lukuun ottamatta poskeani koristavaa punaista mustelmaa. Kertoisin pojille, että törmäsin kaapin oveen. Toivottavasti he uskoisivat siihen. Viillon niskassani peitin tummalla huivilla. Nostin makaroni kattilan liedeltä ja aloin viemään sitä pyötään päin.
" Jade!" kuulin yhtäkkiä tutun äänen läheltä. Säikähdin ja kattilan kansi tippui maahan saaden aikaan kovan pamauksen. Samassa Louis hyppäsi kulman takaata esiin. Pelästyin tajuttomasti ja tiputin kattilan maahan. Hetkeksi aika hidastui. Louisin järkyttynyt ilme, minun pudottaessa makaronia täynnä oleva kattila maahan. Se laskeutui hetki hetkeltä alas päin. Yhtäkkiä Louis hyökkäsi paljain käsin ottamaan tulikuumaa kattilaa kiinni. Sitten aika palasi ennalleen.
"Aiih hemmetti!" Louis huudahti. Seisoin paikoillani kaksi sekuntia. Sitten riuhtaisin patalaput pois kädestäni ja ryntäsin Louisin viereen. Hätäilin hetken ja katsoin Louisin punottavia käsiä. Hyppäsin pystyyn ja pengoin pakastimesta jääpussin. Heitin sen Louisille, joka painoi sen käsiään vasten. Makaronit olivat sentään pelastuneet, mutta Louisin ei olisi tarvinnut polttaa käsiään niiden takia. Louis piteli jääpussia käsissään hetken kasvoillaan kärsivä ilme. Hän kääntyi minuun päin. Rutistin hänet tiukkaan halaukseen vedet silmissä.
"Louis" kuiskasin heikosti. Louis meni hieman kauemmas minusta ja katselin hänen käsiään. Ne punoittivat vielä hiukan, mutta eivät kauheasti. Purskahdin itkuun, kun ajattelin tuon olevan minun syytäni.
"Anteeksi Louis" Sanoin Louisin pyyhkiessä kyyneleitäni.
"Ei se sinun syysi ollut. Kaikki on ihan hyvin" Louis lohdutti minua. Teki mieli sanoa taas, ettei kaikki ollut hyvin Mathin, mustelmani ja nyt Louisin palaneiden käsien takia. Mutta jätin sen väliin.
"Moi Jade, tuliko Louis jo-" kuulin Harryn äänen tulevan keittiöön.
"Mitä täällä tapahtui!?" Harry huudahti ja syöksyi luoksemme. Näky oli varmasti aika kauhea. Istuimme lattialla molemmilla kärsivä ilme kasvoilla, minulla mustelma poskessa ja Louisin kädet punasina.
"Harry kaikki on ihan okei" Louis sanoi. Hän nousi ylös ja auttoi minut ylös myös. Nostin tärisevin käsin makaroni kattilan lattialta pöydälle.
"Mitä täällä kävi?" Harry toisti ja katsoi meitä.
"Louis syöksyi paljain käsin ottamaan tota kuumaa kattilaa kiinni" sanoin.
"Mistä? Tai siis miks?" Harry kysyi.
"Mä pudotin sen " sanoin ääni väristen.
"Miten sä voit pudottaa kattilan!?" Harry ihmetteli tutkien Louisin käsiä. Kyyneleet valuivat hitaasti taas poskelleni. En pystynyt vastaamaan. Juoksin pois keittiöstä omaan huoneeseeni. Heittäydyin sängylleni itkemään. Vaikka aina ei ole syytä siihen kyynel putoukseen, itkeminen auttaa usein. Annoin kyynelten virrata poskillani ja hengitin nopeasti. Näin oveni avautuvan.
"Jade" Louis sanoi hennosti. Louis tuli sängylle ja silitti selkääni. Nousin istumaan hänen viereen ja Louis kietoi kätensä ympärilleni.
"Miten sä pudotit sen kattilan?" Louis kysyi.
"Säikähdin sun tuloasi" Sanoin katsoen käsiäni.
"Säikähdit? Et sä ennen oo niin vähästä pelästynyt" Louis huomautti.
"En mä tiiä, oon jotenki varuillani tänään" sanoin ja kohautin olkapäitäni.
"Onks kaikki nyt hyvin Jade?" Louis kysyi huolestuneena. Mietin hetken, pitäisikö minun kertoa Louisille Mathista. Käänsin katseeni Louisiin.
"No, joo" sanoin, mutta Louis ei näyttänyt uskovan.
"Mikä toi mustelma on?" Louis jatkoi kyselyä. Hän kokeili poskeani sormellaan ja se sai minut värähtämään kivusta.
"Mä vaan törmäsin kaapin oveen" Valehtelin. Tuntui pahalta ja väärältä valehdella Louisille.
"Hei, mitä täällä tapahtuu?" Niall paiskasi yhtäkkiä oven auki. Hätkähdin hieman Louisin sylissä. Hengähdin syvään.
"Pieni välikohtaus vaan" Louis vastasi tuolle hymyillen. Niall näytti miettivältä.
"Harry sanoi, että joku kattila oli räjähtänyt" Niall sanoi. Nauroin pienesti.
"Ei mikään räjähtänyt. Mä vaan pudotin sen kattilan ja meijän viisas Louis nappasi sen kiinni paljain käsin" Sanoin ja Louis näytti palaneita käsiään Niallille.
"Ai jaa... No tuutks te kohta syömään? Joku kokki on tehny meille ruokaa" Niall sanoi ja virnisti minulle. Näytin tuolle kieltä ja Niall poistui huoneestamme. Louis käänsi kädellään kasvoni häntä kohti.
"Jade, sä tiedät että voit kertoo mulle kaiken" Louis sanoi katsoen syvälle silmiini. Nyökkäsin.
"Ja sä voit luottaa muhun aina" Louis sanoi. Nyökkäsin uudestaan. Louis hymyili minulle ja pyyhki muutaman kyyneleen poskeltani. Hymyilin pienesti takaisin ja pidin käsiäni Louisin ympärillä. Äkkiä Louis kaatoi minut sängylle selälleen. Hä tuli päälleni ja painoi huulensa huulilleni. Käteni eksyivät Louisin ruskeisiin hiuksiin ja vastasin suudelmaan täysillä. Suutelimme pitkään, kunnes irrottauduin pienesti.
"Pitäiskö meijän mennä syömään?" Kysyin.
"Ei vielä" Louis sanoi ja suuteli minua uudestaan.
"Syömään te kaksi rakastavaista!" Kuului Harryn huuto keittiöstä.
"Tarkoittaakohan se meitä?" Virnistin.
"Eiköhän. Ellei joku muu ole löytänyt ketään kumppania" Louis sanoi virnuillen. Hän kierähti pois päältäni ja nousi seisomaan. Louis otti kädestäni kiinni ja veti minut seisomaan. Hänen katseensa lipui silmistäni poskelleni. Hän avasi suunsa sanoakseen jotain, mutten antanut siihen mahdollisuutta.
"Mä tiiän, et on aika tyhmää törmätä kaapin oveen, mutta joku oli jättänyt sen auki" Naurahdin. Tiesin, että olen aika huono valehtelemaan, mutta Louis ei ainakaan mitään siitä enää sanonut. Menimme keittiöön ja istuimme jäljelle jääneisiin paikkoihin. Pojat alkoivat heti kysellä kaikkea minulta ja vastasin parhaani mukaan. Mustelmasta jouduin valehtelemaan, mutta nyt se sujui jo paremmin.
Söin aika vähän, sillä minulla ei ollut hirveä nälkä, mutta istuin poikien seurana pöydässä. Jossain vaiheessa siirryimme olohuoneeseen sipsi kulho mukana. Pojat alkoivat pelata fifaa ja jotain toista videopeliä. Seurasin heidän huvittavaa touhua sohvalta. Surffailin netissä samalla ja retkotin sohvalla. Louis oli siirtynyt viereeni hävittyään pelissä.
"Jee!!" Niall huudahti ja veti ylävitoset Liamin kanssa. Harry murjotti yksinään hävittyään pelin. Zayn palasi keittiöstä ja ilmoitti menevänsä Perrien luokse yöksi. Sanoimme hänelle heipat ja hyvät yöt ja sitten hän lähti.
"Mä taidan mennä suihkuun" ilmoitin ja sain Louisin ilmeen kirkastumaan. Pilasin kuitenkin hänen ilonsa ja menin yksinään omaan huoneeseeni. Hain sieltä yövaatteeni ja menin kylpyhuoneeseen. Heitin vaatteeni pois ja menin suihkun alle. Vieressä oleva kylpyamme houkutteli minua luokseen. Päätin laittaa sinne vettä ja puhaldin sitten kylpyyn. Niskassa oleva viilto kirveli, kun se kastui. Vesi oli muuten ihanan lämmintä ja piirtelin vaahtoon kuvioita. Rentoutin itseni ja pidin silmiäni kiinni. Meinasin melkein nukahtaa, kun kuulin yhtäkkiä oven käyvän. Joku tuli kylpyhuoneeseen, ei ollut vaikea arvata, kuka.
"Louis..." Mumisin ja valuin vaahdon alle. Louis tuli kulman takaa pelkkä pyyhe alaruumiin ympärillä. Hän virnisti minulle. Louis tuli viereeni, mutta yhtäkkiä muistin sen haavan olkapäässäni. Yritin piilottaa sitä vaahtoon ettei Louis huomaisi sitä. Juttelimme jotain tavallista ja lilluimme kylvyssä.
Pelkäsin koko ajan, että Louis huomaisi sen viillon, muttei onneksi huomannut, sillä peitin sitä koko ajan vaahdolla. Louis nojautui suutelemaan minua huulille ja veti minut syliinsä. Louis siirtyi suutelemaan niskaani, minun nauraessa, sillä se kutitti. Yhtäkkiä Louis pysähtyi.
"Jade!" Hän huudahti. Hätkähdin ja siirryin istumaan kylpyammeen toiselle puolelle.
"Mikä tää on?" Louis kysyi. En tiedä oliko hän enemmän huolestunut vai vihainen, etten kertonut hänelle haavasta. Katsoin vettä ja tunsin Louisin lipuvan vierelleni. Hänen kätensä kietoutui ympärilleni. Otin sen pois ja nousin altaasta. Kiedoin pyyhkeen ympärilleni ja kuivasin hiuksiani nopeasti hieman. Louis ehti nousta kylvystä, kun minä lähdin ulos ja suuntasin kurssini kohti huonettani. Vedin oven kiinni perässäni ja vaihdoin päälleni mustan topin, sekä siniset lökärit. Menin sängylle ja uppouduin peiton alle. Samassa minun ja Louisin välinen ovi avautui. Louis seisoi ovella ja viittoi minua luokseen.
"Mulla on isompi ja pehmeempi sänky" Louis sanoi. Heitin pieton pois päältäni ja nousin sängyltä. Menin Louisin luokse ja halasin tuota.
"Anteeks Lou" Sanoin.
"Mistä sä oot pahoillasi. Ei sul oo ees mitään syytä siihen" Louis sanoi. Menimme hänen sängylleen ja kaivauduin peiton alle, sillä minulla oli vähän kylmä.
"Onks sul noin kylmä?" Louis kysäisi.
"Joo" vastasin. Louis tuli viereeni ja kietoi kätensä tavalliseen tapaansa ympärilleni. Siinä oli lämmintä makoilla. Pääni nojasi hänen rintakehäänsä ja niskani oli paljas. Tunsin Louisin sormien kulkevan viillon päältä.
"Jade, kerro mistä tää tuli" Louis käski. Huokaisin ja otin hieman paremman asennon.
"Anna anteeksi Louis, mut mä valehtelin sulle ja pojille tästä mustelmasta. Mä en törmännyt kaappiin. En mä nyt niin tollo ole" Naurahdin pienesti.
"Math oli täällä" Sanoin yksinkertaisesti.
"Siis kuka?" Louis ihmetteli.
"Ai Joo, siis mun isä. " sanoin varovasti odottaen Louisin reaktiota.
"Mitäh!? Se idiootti, joka hakkas sut sillon ja sit sä muutit tänne, vai?" Nyökkäsin varovasti.
"Se ei oo mun oikee isä, oon adoptoitu" sanoin hiljaa.
"Miks et sä kertonut mulle, et se oli täällä?" Louis kysyi ja silitti hiuksiani.
"Mä en... Tiedä" sanoin. "Math hakkas mua taas" jatkoin. Louisin ilme oli järkyttynyt. Hän ei oikein tiennyt mitä sanoa. Kai yritti pitää itsensä kurissa, ettei lähde tuosta paikasta hakkaamaan sitä äijää kuoliaaksi, mikä tosin sopisi hyvin minulle.
"Okei, kerro kaikki alusta asti" Louis sanoi vakavana. Kerroin kaiken yksityiskohtia myöten avoimesti Louisille. Muutama kyynel vierähti poskelleni.
"... Se viilsi mua niskaan sillä lasin sirulla ja lähti" lopetin. Louis istui sängyllä hiljaa katsoen ikkunasta ulos.
"Se äijä ei koske suhun enää ikinä" Louis sihisi. Silitin tuon poskea rauhoittavasti.
"Mä en vaan usko tätä" Louis sanoi melkein itkien.
"Miten joku voi tehdä sulle niin?!" hän kivahti.
"Louis rauhoitu" sanoin mahdollisimman vakaalla äänellä. Louis käänsi katseensa minuun ja näin hänen vetiset silmänsä. Louis otti pääni käsiensä väliin ja katsoi ruskeita silmiäni.
"Jade, mä rakastan sua, enkä haluu et joku mielipuoli hakkaa sut verille. Se mies pääsee vankilaan koko loppu elämäkseen" Louis sanoi. En oikeastaan kuunnellut muuta kuin ne ensimmäiset sanat: "Mä rakastan sua" . Tuijotin Louisin täydellisiä silmiä, enkä osannut sanoa mitään.
"Mä rakastan sua Louis" Sain suustani ulos. Hetkeksi unohdimme kaiken muun. Meillä oli vain toisemme. Louis lähestyi kasvojani ja suuteli minua.
------------------------------------
vähä sekava...
-Maija