Why do you hate me 2

Istuin taas siinä samalla nahkaisella sohvalla, kuin eilenkin. Kuitenkin nyt odotin vain Jasminea, Zayn oli saapunut tapaamiseemme jo puolen tunnin etuajassa. Samassa ovi kävi.

"No, tulithan sinäkin" sanoin naurahtaen. 

"Anteeksi, se hiton herätyskello..." Jasmin huohotti, ja heitti takkinsa naulaan. 

"Mennään?" kysyin. Jasmin nyökkäsi ja nousin ylös sohvalta. Lukitsin ulko-oven ja menimme salaiselle hissille. Laitoin siihen koodin ja sitten se aukesi. Menimme sisään ja laitoin sormen jälkeni kosketusnäyttö alueelle ja sitten hissi lähti ylöspäin. Saavuimme agentti keskukseen (A/N tai mikä ikinä onkaan, en oo valitettavasti ite mikään agentti xD) ja näin Zaynin keskustelevan Alanin kanssa. Menimme tietokoneen luokse, jonka ääressä he olivat. 

"Mitä te katotte?" Kysyin ja kurkotin Alanin pään takaa ruudulle. 

"Malik hankki teille jo ekan työkeikan" Alan sanoi.

"Ekan?" Jasmin liittyi keskusteluun. 

"Teille kolmelle, Livingston, Weber ja Malik" Alan sanoi ylpeänä. Katsoin epäilevästi Zayniä, jolla oli ylimielinen hymy huulillaan. 

"No mikäs se sitten on?" Kysyin. Alan nousi tuolistaan ja siirryin vähän hänen tieltään. Hän meni tulostimelle ja otti sieltä muutamia papereita. Sitten hän pyysi meitä istumaan sohvalle, ja istui itse toiselle tuolille meitä vastapäätä. Istuin keskellä sohvaa, Zayn kyljessäni kiinni. Jasmin huomasi sen ja käänsi katseensa nopeasti pois. Minua ehkä hieman ahdistikin olla kiinni toisessa, melkein tuntemattomassa ihmisessä, joten sanoin hakevani lasin vettä. 

"Älä nyt lähde, Livinston" Alan käski, joten istuin takaisin, nyt metrin eroon Zaynistä.

"Eli siis tässä kahvilassa-" Alan näytti kuvan Lontoon tutsta kahvilasta. "- on huomattu huumeiden kauppaamista. Kahvilan omistaja ei ole asiaa huomannut, mutta eräs tarkka silmäinen-" Alan katsoi hymyillen Zayniä. "- huomasi asian." Zayn katsoi minua ylpeänä. Tuhahdin ja käänsin katseeni pois. 

"Joten, te menette sinne tänään kello seitsemän ja olette siellä kahvilan sulkemisaikaan saakka, jonka jälkeen tutkitte vielä paikan ja seuraatte epäilyttävän näköisiä tyyppejä" Alan sanoi. Lopuksi hän antoi meille laput, jossa oli tarvittavat ohjeet. 

"Hei miks me tälläset ohjeet saatiin?" Jasmin puki ajatukseni sanoihin. Alan vilkaisi Zayniä. 

"No ensikertalainen saattaa tarvita ja eihän se mitään haittakaan" Alan sanoi niskaansa hieroen. 

"En mä mitään tällästä tarvii" sanoin ja taittelin lappusesta lennokin. Hetin sen kovaa ja korkealle. Se lensi kauan, mutta päätyi tietokoneella istuvan miehen niskaan. Purskahdin nauruun.

"Sorii!!" Huusin miehelle, joka vain hymyili minulle. 

"Livingston..." Alan torui. 

"Pahis on liikkeellä" Jaz naurahti.
"Hahhahhah" nauroin hieman sarkastisesti. Zayn seurasi touhujani kasvoilla mitään sanomaton ilme.
"Eli mitä me tässä nyt kolme tuntia tehään?" Jasmin kysyi heitellen kolikkoa sormissaan.
"Mä käyn ainaki koton-" aloitin, mutta eräs sai paremman idean.
"Tuutteko tytöt mun luokse ja voidaan lähteä samalla kyydillä sitten sinne seittemän maissa" Zayn ehdotti hymyillen.
"Joo, tottakai!! Vai mitä Cherry?" Jasmin vinkkasi minulle. kolme tuntia noiden kahden kanssa tulisi olemaan tuskaa. Huokaisin.
"Eikö me voitaisi vaan... " Yritin keksiä jonkun paremman idean. " Äsh, no okei sitten" Puuskahdin ja mulkaisin Zayniä. Alan oli kadonnut jonnekin katselemaan videoita, joten hipsimme ulos keskuksesta ja menimme oleskelutilalle. Laitoimme vaatteemme päälle, ja yritin koko ajan keksiä jotain suunnitelmaa, jottei minun tarvitsisi kestää Zayniä...
"Kuka haluu eteen?" Zayn kysäisi, kun saavuimme hänen autolleen.
"Jaz!" sanoin ennen kuin toinen ehti suutaan avata. Menin taakse istumaan ja laitoin turvavyöni kiinni. Zaynillä oli musta suuri maastoauto, jossa oli mukavan isot pehmeät penkit. Ainut hyvä puoli tuossa ihmisessä. Tai no onhan hän komea ja niin, mutten itsekkään ymmärrä, miksi vihaan häntä. Olemme tunteneet tyyliin kolme päivää, ja hän on nyt jo veriviholliseni. Tai no ei nyt ihan niinkään...
"Cherryy!!" Havahduin huudahdukseen.
"Mmm?" mumisin.
"Pitsaa, kebabia vai hampurilaista?" Zayn kysyi.
"Eiks me voida hakea kiinalaista?" Vinguin. Jasmin naurahti.
"Toi ei syö mitään muuta pikaruokaa" Jasmin täsmensi Zaynille, joka nyökkäsi.
"Mennään sitten sinne" Zayn sanoi ja kaarsi autoa vasemmalle niin että melkein putosin penkiltä. Saavuimme kiinalaisen eteen ja sovimme, että minä menen hakemaan ruokaa Jasminen kanssa. Menimme ovesta sisään, jossa tuoksui ihana kiinalainen ruoka.
"Mikä sun ja Zaynin välillä ritoo?" Jasmin kysyi, kun odotimme tilauksia.
"Miten niin?" Kysyin katsomatta häneen.
"No, vihaatte toisianne sydämenne pohjasta" Jasmin sanoi ja naputti sormillaan pöydän kiiltävää pintaa.
"Ei Zayn mua vihaa" Sanoin hiljaisemmalla äänellä, kuin yleensä.
"Mut sää sitä?" Jasmin kysyi. Yritin keksiä jonkun järkevän tavan, millä sanoa jotain.
"Tässä tilauksenne olkaa hyvät" Tarjoilija sanoi. Kiitimme tarjoilijaa ja kiitin häntä myös mielessäni siitä, että pääsin tästä tilanteesta pois.
"Cherry!!" Jasmin huusi perääni, kun lähdin pikakävelyä autolle päin.
"Oota! Me puhutaan tästä vielä!" Hän huusi takaatani.
"Unissas" sanoin ja avasin auton oven. Menin nopeasti istumaan taakse, enkä sanonut sanaakaan enää sillä matkalla.

"Kiitos" mumisin ja vein lautaseni tiskikoneeseen. Zaynillä ja Jasminella riitti keskusteltavaa ja tunsin itseni hieman ulkopuoliseksi. Useimmiten Jasmin olisi huomannut asian tunnettuaan minut jo niin kauan, mutta nyt hänen ajatuksensa olivat jossain aivan muualla. Menin Zaynin olohuoneeseen ja istuin mukavan näköiselle fatboylle. otin kännykkäni esiin ja vilkaisin siitä kelloa. Viisi.
"Mitä me tehään nyt puol toista tuntii vielä?" huomaamattani huoneeseen tullut Jasmin kysyi. Zayn tuli taas hänen perässä. Zayn hyökkäsi kutittamaan Jasminea, joka kiljahti ja heti perään repesi nauruun. Jasmin karkasi jonnekin keittiön suuntaan, pois näkyvistäni. Huokaisin, ja katselin ympärilleni. Pienellä lasisella sohvapöydällä oli joku naistenlehti ja nappasin sen itselleni. Aloin lukemaan sitä, vaikka koko lehti oli minusta turhaa täynnä.

"Täällä ei tapahdu yhtään mitään" sanoin ja kulautin spriteä kurkkuuni.
"Ei vielä" Zayn sanoi salaperäisesti. Olimme nyt siis siellä 'kahvilassa', joka muistutti munista ennemminkin jotain baaria. Musiikki soi ja ihmiset tanssivat hulluna. Tykkään itsekin tanssia, mutta en ehkä tälläisissä julkisissa paikoissa.
"Mä käyn kattoo tuolla" Zayn sanoi ja nousi pöydästä. Jäimme kahden Jazin kanssa. Nyt saan luultavasti pienen kuulustelun...
"Cherry?" Jasmin halusi huomiotani.
"Noh?" sanoin ja join hieman limuani.
"Mä taidan olla retkahtanut Zayniin ja must tuntuu, et seki tykkää musta" Jasmin sanoi silmät loistaen. Ei taas näitä poikia. Hän se sitten jaksaa.
"Aijaa... No pyydä sitä ulos" sanoin ja olin salaa tyytyväinen, ettei hän kysynyt minulta mitään.
"En mä nyt oikeen..." Jasmin epäröi.
"Joo joo!" Käskin häntä.
"Mitä jos se ei haluu?" Jasmin kysyi minulta taas.
"Hei, mä tiiän yhen keinon! Oo niin ku kävelemässä Zaynin ohitse ja vinkkaa siinä ohi mennessä et, 'Hei lähetäänkö ulos joku ilta?' Ja jos se ei suostu, ni oot niinku menossa jo pois päin" Sanoin itsevarmasti. Jasmin katsoi minua hetken epäluuloisena.
"Ja mäkö ottaisin jotain neuvoja tossa asiassa sulta?!" Hän tuhahti. "Unissas" tuo sanoi.
"Hei toihan on mun repliikki!" sanoin naurahtaen. "No niin Jaz, nyt on sopiva hetki" Sanoin Jasminelle, kun näin Zaynin siemailevan juomaansa seinään nojaten. Jasmin suoristi ryhtiään ja hengitti syvään.
"Okei..." Hän huokaisi ja nousi sitten. Seurasin huvittuneena hänen haparoivia askeliaan. Jasmin saapui Zaynin luokse ja hieroi niskaansa.
"Zayn, lähetäänkö ulos joku päivä?" Luin hänen huuliltaan. Zayn kääntyi Jasmineen päin ja katsoi toista.
"Ai mitä sä sanoit?" Zayn kysyi. Jasmin punastui ja sönkötti jotain ja katosi nopeasti jonnekin vessoille päin. Räkätin yksin omassa pöydässämme, ja sain muutamilta ihmisiltä katseita.
"Ja mitä sä naurat?" Zayn kysyi saapuessaan kulmapöytäämme.
"Näiks sä Jazin ilmeen!?" Nauroin vatsa kippurassa.
"Täh?" Zayn kysyi hieman hymyillen naurulleni.
"Ups! Ei ei mmitään!!" Huudahdin, kun olin melkein paljastanut Jasminen aikeen.
"Mitä Jasmin sanoi minulle?" Zayn kysyi.
"Eks sä kuullu?" Kysyin nojaten pöytään.
"En, jututin sitä jätkää siinä" Zayn sanoi katsellen minuun.
"Ööö... No se ois tuota kehunu sua tai siis se ois pyytäny sua ulos" sanoin kääntäen katseeni maahan.
"Mua vai?" Zayn naurahti.
"Älä sano sille, et kerroin sen sulle" pyysin häntä.
"En en. Mut sano sää sille, et en oo kiinnostunut siitä. Mut sano jotenki hienotunteisesti" Zayn pyysi.
"Sä saat kuule ihan ite kertoo sen sille!" puuskahdin.
"Pliis Cherry" Zayn aneli ja katsoi minua hänen ihanan suklaisilla silmillään. Pudistin päätäni.
"Apuaa!!" Kuului yhtäkkiä tutun tytön kilunta. Nousimme Zaynin kanssa samaan aikaan ylös ja lähdimme juoksemaan äänen suuntaan. Menimme naisten vessoille, jonne Jasmin viimeksi oli mennyt. Siellä ei näkynyt mitään. Samassa ovi laitettiin kiinni vierellämme.
"Tuolla!" Zayn huudahti ja katsoi rappukäytävään. Hän ampaisi juoksuun ja avasi oven, joka juuri oli laitettu kiinni. Portaissa oli kaksi rotevaa miestä, jotka kantoivat Jasminea.
"Jaz!" Kiljahdin.
"Päästäkää irti hänestä!!" Zayn huusi niin, että koko käytävä raikui.
"Cherry varo! Takanasi on-!" Jasmin kiljui, kunnes hänen suunsa peitettiin. Käännyin ympäri ja samassa tunsin jonkun ottavan minusta kiinni kovakouraisesti.
"Älä koske muhun!" huusin miehelle, jolla oli musta parta ja komeat viikset.
"Cherry, niillä on ne huumeet!" Jasmin kiljui. Miehet vievät rimpuilevaa Jasminea ylös portaita. Yritin rimpuilla pois miehen otteesta, mutta hän kamppasi minut maahan ja tuli istumaan päälleni. En melkein saanut hengitettyä.
"Kädet ylös ja riviin!" Zaynin vahva ääni kantautui. Katsoin häneen. En ollut uskoa silmiäni, kun näin hänen kädessään pienen aseen. Vaikka se oli pieni, se oli sitäkin tehokkaampi. Yleensä Alan oli antanut sen minulle, mutta nyt se oli Zaynillä. Mies nousi päältäni ja pääsin hengittämään kunnolla. Makasin vieläkin maassa, kun kuulin poliisi autojen ääniä. Kuulin hämärästi Zaynin puhetta ja jonku askelia.
"Cherry, ootko sä okei!?" Jasminin hätäinen ääni kysyi. Nousin istumaan ja samalla huomasin Zaynin pitelevän jotain outoja pusseja kädessään.
"Joo, oon mä. Ei mua mikään äijä tapa" sanoin naurahtaen heikosti perään. Poliisit saapuivat ja pidättivät miehet. Zayn antoi huumeet yhdelle poliisille, joka kiitti häntä ja taputti Zaynin selkää. Sitten Zayn käveli luokseni.
"Oot sä kunnossa?" Hän kysyi ja nosti minut ylös. Hän piti kättään kyljelläni, jotten kaatuisi.
"Joo, ei ollu eka kerta, kun joudun rotevien äijien kanssa painimaan" sanoin ja sain Zaynin ja Jasminen nauramaan.