lauantai 15. helmikuuta 2014

~Imagine Tanjalle~

Tuijotat kelloa, niinkuin se jotenkin nopeuttaisi ajan kulkua. Odotat Louista, hän lupasi tulla hakemaan sinua neljältä. Louis ei kertonut, minne hän sinut veisi. Naputat pöydän pintaa kynnelläsi. Kello lyö neljä. Vilkaiset ulos
tuhahtaen. Taas myöhässä. Menet valmiiksi eteiseen ja vedät kenkäsi jalkaan. Laitat muut vaatteet päällesi, sillä ulkona on aika koleaa. Katselet taas ulos, missä Louisin autoa ei vain näy. Huokaisten katsot kelloa ja toteat rakkaan poikaystäväsi olevan vartin myöhässä. Päätät mennä ulos odottelemaan häntä. Kävelet kadulle ja vilkuilet ympärillesi. Pimeää ja tyhjää. Menet kadun toiselle puolelle ja istahdat penkille. Selailet kännykkääsi tovin. Musta auto kaartaa kotikadullesi ja nouset ylös hymyillen. Auto hidastaa kohdallesi ja kuljettajan puoleinen ikkuna avautuu. Ilmeesi valahtaa.
"Hei,odotatko jotain?" tuntematon nainen kysyy.
"Umh joo, kaveri on vähän myöhässä" sanot hieman naurahtaen. Nainen hymyilee sinulle ja kaahaa sitten kaukaisuuteen. Katsahdat taas kelloon. 
"Ja vähän myöhässä, pyh!" Tuhahdat itseksesi. Kello näyttää varttia vaille viittä. Nouset ylös penkiltä ja lähdet kotiisi päin. Samassa tuttu auton tööttäys kuuluu takaatasi. Tiedät heti, että se on Louis. Heilautat kättä raivoissasi, etkä edes suo hänelle katsetta. Marssit kotiisi ja lyöt ulko-oven kiinni perässäsi. Saat tuskin kenkiäsi pois, kun ovi lennähtää takanasi auki. Käännyt hiukset liehuten ympäri ja näet Louisin. Pistät kätesi puuskaan ja näytät vihaiselta. Louis taas vetää kasvoilleensa koiranpentu-ilmeen.
"Häivy!" Käsket häntä vihaisena. 
"Anna mun selittää" Lou anelee. Pudistat päätäsi.
"Meij-" Louis aloittaa, mutta keskeytät hänen, enne kuin tuo on ehtinyt sanoa ensimmäistä sanaa. 
"Louis, mä en jaksa sun selityksiä enää" Sanot päättäväisesti. "Must tuntuu et tää ei toimi"
"Ei Tanja, mä rakastan sua" Louis sanoo surullisesti. Hän astuu muutaman askeleen lähemmäksi sinua. 
"Louis, sä olit tunnin myöhässä, eikä ollut eka kerta!" Sanot hieman korottaen ääntäsi. 
"Mä en voi sille mitään, että treenit venyi! Syytä Niallia! Se lähti syömään kesken kaiken!" Louis karjaisi. Kavahdat hieman taakse päin. Louisin viha katoaa kasvoiltaan heti. 
"A-anteeksi..." Louis pyytelee hädissään. 
"Muutenki sä et koskaan vietä mun kanssa aikaa, ja näen sua ehkä kerran viikossa!" Kiljut kurkku suorana. 
"No anteeksi kauheesti jos nyt menee aikaa, koska me ollaan maailman kuuluja!" Louis sanoo takaisin. Hymähdät vihoissasi hänelle. 
"Louis, sori tää on nyt ohi" sanot päättäväisesti. Louisin kasvot haalenevat. Et oikeastaan tiennyt mitä sanoit, se vain tuli suustasi. Louis kohottaa kättään ja sipaisee poskeasi. Reaktiosi toimivat kuitenkin nopeasti. Ehkä liiankin nopeasti. Seuraavaksi havahdut siihen, että Louis pitelee poskeaan ja kätesi kihelmöi. Katsot ihmeissäsi kämmentäsi. Löitkö juuri Louisia?
"Osaat sä ainakin lyödä!" Louis huudahtaa. Hän kääntyy ja lähtee ennen kuin ehdit tajuta sitä. Kävelet tunnottomana sohvalle. Istut pehmeän tyynyn päälle. Lasket kätesi alas. Samassa purskahdat itkuun. Miksi päästit maailman parhaimman ihmisen pois? Kysyt itseltäsi. 

*Parin päivän päästä*
Louis juoksee lavalla kirkuvien fanien saattelemana. Seuraavan biisin alku soinnut kajahtavat suuressa konsertti salissa ja Louis ryntää muiden perässä portaille. He istuvat kolmiossa ja Zayn aloittaa laulun.  Louis tuijottaa kaukaisuuteen ja unohtaa hetkeksi kaiken muun. Hänen mielessään pyörii vain yksi asia. Vain yksi ihminen, jota hän rakastaa yli kaiken. Miksi hänen piti jättää hänet? Louis mietiskelee itsekseen. Yhtäkkiä Niall tönäisee Louista, ja hän huomaa hänen soolonsa. Louis alkaa laulaa mikkiin. Hän katsoo lavalta katsomoon. Louisin silmät kiiltävät kyynelistä, ja muutama vierähtää hänen poskilleen. Liam katsoo häntä alempaa portaalta. Liam yrittää kohottaa suupieliään, mutta se saa hänetkin itkemään. Louisin ääni murtuu ja Harry paikkaa Louisin soolon lopun. Kertosäkeen alkaessa kaikki nyyhkyttävät. Fanit kiljuvat entistä enemmän, kun screenillä näytetään Loun kosteita silmiä. One directionin pojat ovat yhtä. Jos joku nauraa, se tarttuu muihin. Kun joku itkee, pian koko poppoo parkuu. Half a heart loppuu ja Louis nousee seisomaan. Hänen kätensä tärisee ja kyyneleet virtaavat rauhallisesti poskilla. Hän kohottaa mikkinsä suulleen ja sanoo:
"En ole puoltakaan ilman... Häntä" Louis kuiskaa viimeisen sanan. Hän murtuu itkemään ja muut pojat tulevat lohduttamaan tätä. Louis ei tiedä miten tulee selviämään. Hän rakastaa sinua. Ja tarvitsee sinua. Louis työntää kielensä ylös suustaan ja nappaa suolaisen kyyneleen suuhunsa. Sitten hän palaa takaisin maanpinnalle.
-------------------------------------------------------
Sori toi loppu, mut toivottavasti tykkäsit :)
-Maija

3 kommenttia:

  1. Herran jumala! Mää en voi ees sainoin kuvailla kuinka hyvä tää oli! ♥

    VastaaPoista
  2. Oikeesti, aivan järkyttävän iso kiitos ♥
    Tää on aivan loistava!

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! Ne saa mut aina hymyilemään :)