Olen nyt nauttinut näistä viimeisistä päivistä Lontoossa, kunnes joudumme sinne kaaokseen... Kävimme Jasminen kanssa kylpylässäkin ja söimme ravintolassa. Huomenna kuitenkin lähtisimme sinne Skotlantiin...Menin vielä pitkään suihkuun ja söin täyttävän iltapalan. Menin huoneeseeni ja tarkistin vielä kerran reppuni, että mitään ei jäisi. Olen kyllä tarkistanut sen jo ainakin viisi kertaa, että ehkä kaikki kamat jo on kasassa. Sammuttelin valot asunnostani, jätin vain yöpöydälleni valon. Lueskelin hetken jotain muotilehteä ja sammutin sitten yöpöydänkin valon. Heitin lehden lattialle. Painoin pääni tyynyyn ja annoin ajatusteni seikkailla hetken. Ne kulkivat enimmäkseen Zaynissä ja Skotlannissa, mutta yhtäkkiä muistin yhden tärkeän asian. Nousin ylös ja tunnustelin yöpöytääni. Löysin herätyskelloni, joka oli peräisin keskiajalta, ja laitoin sen herättämään 7.14. Minulla on aina se sama aika siinä. Sitten painoin pääni taas tyynyyn ja yritin nukkua. En kuitenkaan saanut heti unta, vaan pyöriskelin sängyssäni. Peittoni oli huonosti ja tyynyni oli väärin päin. Katsahdin kelloon. 23.46. Huokaisin. Painoin silmäni oikein tiukasti kiinni ja yritin nukkua. Seuraavaksi havahduin taas siihen, että tuijottelen kellon näyttöä murhaavasti. 00.28. Aloin laskemaan, kuinka monta tuntia nyt ehtisin vielä nukkua. Sitten siinä jossain vaiheessa sitten kai nukahdinkin.
Heräsin siihen raivostuttavaan pirinään. En avannut silmiäni, vaan pamautin nyrkkini herätyskelloni päälle. Se hiljeni. Hymyilin mielessäni ja nukahdin uudestaan.
Taas se ärsyttävä ääni tunki uniini. Nyt avasin silmäni ja sammutin herätyskelloni. Kiemurtelin takaisin lämpöisen peiton alle.
"Saamarin kello!" Karjaisin, kun se ei antanut minun nukkua. Otin sen käteeni ja varmistin, ettei se soisi enää kertaakaan. Pistin sen takaisin pöydälle. Valuin taas sinne lämpimän peiton alle, vaikka hyvin tiesin, että minun pitäisi nousta nyt. Noh, ehkä voin viisi minuuttia vielä torkkua...
Seuraavaksi puhelimeni soi. Nostin sen korvalleni ja painoin 'vastaa' nappia.
"Mm" Mumisin puhelimeen katsomatta soittajaa.
"Huomenta, me tullaan hakee sua kymmenen minuutin päästä. Oo valmis sitte!" tuttu ääni sanoi ja naurahti. Suurin piirtein pomppasin ylös sängystä, kun tajusin tilanteen.
"Äöh täh joo anteeks pitää lopettaa" Sihisin puhelimeen, kun vedin yöhousujani pois kintuistani. Lopetin puhelun ja heitin puhelimen reppuuni. Vetäisin nopeasti ruskeat huosut jalkaani ja vedin tummansinisen huppasin pääni yli. Laitoin sukkia jalkaani ja pompin nopeasti kylppäriin. Harjasin huonosti hampaani ja kampasin hiukseni jotenkin kunnolla. Juoksin keittiöön, mutta totesin, etten millään ehtisi syödä mitään. Näin ikkunasta musta maastoauton kaartavan pihaani. Pinkaisin juoksuun hakemaan kamojani, mutta törmäsinkin johonkin. Samassa koputettiin ja sen jälkeen ovi avattiin.
"Mooi!" Kuului tuttu huuto. Luettelin varmasti kaikki maailman kirosanat, jotka tiesin, ja hakkasin lattiaa nyrkilläni. Zayn ilmestyi näkökenttääni nauraen.
"Mitä ihmettä sä teet?" Toinen kysyi huvittuneena.
"V*ttu ****** ku nukuin pommiin ja sit te soititte, enkä ehtiny syödä mitään ja nyt viel törmäsin tähän himputin tolppaan" Sanoin ja pamautin nyrkkini tolppaan.
"No voi sua" Zayn naurahti. "Tarviitko apuu?" hän kysyi ja ojensi kätensä.
"Hmp! No en tarvii" Sanoin ja nousin itse ylös. Jasmin ilmestyi huoneeseen, ja käski meidän tulla. Hain kamani huoneestani ja sammutin valot. Menimme eteiseen ja minä laitoin takin päälle, sekä kaulahuvin, pipon, hanskat taskuun ja lapaset käteen ja nappasin repun selkääni.
"Valmiina kuolemaan" sanoin ja naurahdin perään Zayn avasi oven ja lähdimme ulos. Laitoin oven lukkoon, sekä varalta vielä turvalukkoon. Juoksin portaat alas ja menin Zaynin autolle. Jasmin oli linnoittautunut jo takapenkille, joten minä menin eteen istumaan laitettua reppuni taakse. Zayn lähti ajamaan ja laitoin radion päälle.
"Vaihtakaa kanavaa!" kuului takapenkiltä, kun olimme päässeet ensimmäisiin liikennevaloihin.
"Eii tää on just paras kanava" puollustelin.
"No en mä tälläst räppii jaksa kuunnella!" Jasmin sanoi takaata.
"No okei sitten" sanoin ja vaihdoin kanavaa.
"No onks nyt sit hyvä?" kysyin.
"No on on" Jaz sanoi. Zayn nauroi vieressäni meille ja painoi kaasun pohjan, kun liikennevalo vaihtui vihreäksi.
// sori lyhyydest ja tylsyydest :(
Eikä! En jaksa oottaa uutta osaa! Jatkoo taas mahollisimman pian :)
VastaaPoista