14. Who cares if it's right or not

// Viimeistä viedään...

Havahduin vaatekaappini uumenista, kun ovikello soi. Olin puolipukeissa, joten vedin äkkiä huosut jalkaani sängyltä. Juoksin huoneestani ovelle ja avasin sen. Ennen kuin ehdin nähdä, ketä ovella oli, minut kampattiin lattiaan. Käännyin nopeasti ympäri. Ei ole totta. Painajaiseni toistuu.
"Math?!" Kiljahdin.
"Tulin hakemaan sut kotiin" Hän sanoi kylmästi.
"Taas?! Luuleks sä että saat mut näin kotiin?" Vauhkosin. Nousin takaisin seisomaan.
"Sä tulet nyt kotiin" Math sanoi. Otin sateenvarjon naulakosta ja osoitin sillä isääni.
"Ja miksi?!" Huusin. Math tuli lähemmäksi, mutta minä peräännyin.
"Ethän sä edes halua mua kotiin! Oon turha, ärsyttävä ja kulutan vaan sun aikaas" Sanoin raivoissani. Nyt en kyllä anna periksi.
"Sä tulet mun mukaani" Math sanoi ja ahdisti minut kulmaan.
"Unissas. Sä et oo mun isä, oon yli kahdeksantoista, saan päättää missä asun ja tää on mun kotini!" Huusin Mathille. Math löi minua poskeen.
"Turpa tukkoon kakara" Hän sanoi. Yritin lyödä häntä sateenvarjolla, mutta se ei sujunut kovin hyvin. Sain itse sateenvarjosta päähäni ja kompastuin vielä mattoon. Pysyin onneksi pystyssä.
"Sä tuut kotiin ja meet töihin. Sun palkallasi meijän perhe saa rahaa" Math sanoi rauhallisena.
"Mä en tottele sua! Ja mun palkalla SÄ ostaisit ittelles uuden auton, kotiteatterin, veneen ja vaikka mitä!" Huusin täyttä kurkkua. Vanha isäni oli muuttunut raivostuttavaksi äijäksi. Mathin silmissä näkyi raivo ja hän valmistautui potkasemaan minua. Kyyristyin suojatakseni itseäni. Livahdin karkuun Mathin vierestä. Juoksin keittiöön ja kaivoin laatikoista hätäisesti jotain terävää, millä puollustaisin itseäni. Math käveli ovesta sisään ja näytti kierolta. Hänellä oli varmasti jokin suunnitelma. Kohotin veistä häntä kohti.
"Älä tule lähemmäksi" Käskin, muttei se tehonnut.
"Entä jos tässä käykin näin" Math sanoi irvistäen ja nappasi veitsen huomaamatta kädestäni. Salaman nopeasti löysin itseni lattialta. Käsivarteni vuosi verta ja yritin tyrehdyttää sitä jotenkin. Päässäni jomotti, sillä olin osunut pöydän kulmaan. Yhtäkkiä kuulimme ulko-oven lennähtävän auki. Kuka sieltä nyt tulisi? Joku Mathin rikostoveriko?
"Jade?!" Kuului tuttu huuto. Ei, ei ei Louis älä tule tänne nyt...
"Älä Louis!" Kiljuin. Louis juoksi kulman takaata keittiöön. Hänen järkyttynyt ilmeensä saavutti minut ja sitten Mathin.
"Senkin paskiainen, nyt saat kyllä kuulla kunniasi!" Louis uhosi ja kuulosti vihaiselta. Math kumartui ylleni ja kuiskasi korvaani:
"Meijän pitää hoitaa tää kahdestaan. Hyviä unia" Samassa tunsin iskun päähäni ja kaikki pimeni. Viimeisin näky oli Louisin kosteat silmät.
**
Heräsin. Räväytin silmäni auki ja pomppasin ylös istumaan. Katsoin hädissäni ympärille. Tunsin jonkun käden selälläni.
"Jade?"
"Louis? Math? Missä mä olen? Onko Louis kunnossa? Miksi näin, eihän tai siis joutuiko Math vankilaan? Älkää vain..." Kysymykset pulppusivat suustani.
"Shh. Kaikki on ihan hyvin" Ääni sanoi viereltäni. Käännyin ja näin Louisin kasvot.
"Lou" Sain suustani. Laskeuduin takaisin makuulle ja huokaisin. Käännyin kyljelleni Louista kohti.
"Ooks sä kunnossa?" Kysyin Louisilta. Hänen poskipäässään oli punainen naarmu.
"Meinasin kysyä sitä juuri sulta. Mut olen mä" Louis sanoi. Louis ojensi minulle vesilasin. Join sen tyhjäksi ja annoin sen takaisin Louisille. Kokeilin otsaani ja tunsin siinä jonkin siteen.
"Miks mulla on tämmönen juttu?!" Kiljahdin. Se tuntui ällöttävältä ja yritin repiä sitä pois.
"Älä" Louis sanoi. "Lääkäri kävi täällä ja hoiti sun haavat" Louis sanoi.
"Mu-mut mitä Mathille tapahtui?" Kysyin nojaten Louisiin.
"Se vietiin vankilaan. Viisitoista vuotta, syytteenä pahoinpitely, poliisien pakeneminen ja huumeiden salakuljetus" Louis luetteli.
"Huumeet?" ihmettelin ääneen.
"Niin, ei se ite niitä käyttänyt, kuljetti vaan paikasta toiseen" Louis täsmensi. Mumisin jotain ja katselin ikkunasta ulos. Louis silitteli olkapäätäni ja nojasin hänen kylkeen. Makasimme hiljaa hetken aikaa.
"Muutanko mä nyt takaisin mun vanhaan kotiin?"  Kysyin ja rikoin hiljallisuuden.
"Et, sä jäät tänne tietenkin" Louis sanoi.
"Tykkääkö pojat siitä?" Kysyin epäillen.
"Zayn osti Perrien kanssa yhteisen asunnon, niin se viettää suurimman osan ajastaan siellä, eikä noita muita varmaankaan haittaa" Louis sanoi.
"No okei" Sanoin. Olin aika tyytyväinen, että sain asua Louisin kanssa täällä.
"Mehän voidaan hajottaa toi seinä tosta välistä, nii saadaan yhteinen huone" Louis ehdotti silmät kirkkaina. Huokaisin Louisin tyhmyydelle.
"Ei me seinää voida alkaa hajottaa" Sanoin.
"Voindaanhan" Louis sanoi. Hän nousi ylös varovasti ja jätti minut sängylle. "Oota, tuun kohta takasin" Louis virnisti ja poistui huoneesta. Odottelin sängyllä maaten hetken. Kuulin omasta huoneestani jotain kolinaa. Yhtäkkiä kuului kova pamaus ja meinasin pompata pystyyn säkähdyksestä. Käänähdin nopeasti ja näin seinässä ammottavan reijän. Louis kurkisti sen takaa hymyillen.
"Louis William Tomlinson!" Kiljahdin.
"Oot sentään oppinut mun koko nimenkin!" Louis naurahti. Tuijotin seinää epäuskoisena suu auki. Ovi lennähti auki.
"Mitä te huudat-" Niall ryntäsi huoneeseen ja pysähtyi nähdessään reijän. Hän katsoi ensin seinää, sitten minua ja lopuksi Louista, joka virnuili toisessa huoneessa.
"Mitä helkkaria Louis?!" Niall kirosi hiljaa. Harry pyyhälsi Liam perässään huoneeseen. Repesin heidän ilmeilleen.
"Ootteks te seonnu totaalisesti?" Liam ihmetteli.
"Se oli Louis! Se halus yhdistää meijän huoneet ja-"Aloitin, kunnes Zayn porhalsi huoneeseen.
"Louis, musta tää ei näytä kauheen hyvältä, että sä seisot siinä vasara kädessä ja seinässä reikä..." Zayn huokaili. Olimme kaikki hetken hiljaa ja katselimme seinässä ammottavaa reikää. Harry alkoi ensimmäiseksi nauramaan ja yhdyin siihen. Lopulta nauroimme vedet silmissä jokainen. Joskus mietin, että miksi ihmeessä ihastuin juuri Louisiin.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Jee, vihdoinki sain tän tehtyy. Mul ei ollu kauheesti inspistä tähän enää, joten täst tuli nyt tällänen tyhmä päätös... :):)
-Maija

13. Who cares if it's right or not

Katsoimme jotain kauheaa ohjelmaa. Se nyt vain sattui tulemaan telkkarista. Louis näytti kiinnostuneelta, mutta minun teki pahaa. Siinä oli joku tohtori ja muita lääkäreitä. Pöydän ääressä istui jokin ihmisen näköinen hirviö. Lääkärit kai yrittivät tehdä siitä jotain kunnon ihmistä. Yhtäkkiä hirviö hyökkäsi lääkäreiden kimppuun ja repi heiltä päät irti. Kavahdin ja käänsin pääni Louisin kylkeen. Hän nauroi, mutta pussasi hiuksiini.
"Hei jos mä en pysty kattoo tätä, miks tää on K-12?" ihmettelin rajoituksia.
"Ehkä sä vaan oot  niin nynny" Lou vitsaili.
"Ja pah!" huudahdin ja läpsäisin tuota olalle.
"Aiii! Jade kiusaa!" Louis vinkui ja tiputti minut alas sohvalta.
"Hei, oliks toi sit reiluu?!" ulisin lattialla. Nousin ylös ja pudistelin pölyjä housuistani.
"Teijän pitäis joskus siivota täällä" sanoin ja istuuduin takaisin sohvalle.
"Sitähän varten sut on keksitty" Louis sanoi ja veti minut lähemmäksi. Nyrpistin nenääni.
"Aijaa, mä en tiennytkään" sanoin ja nojauduin lähemmäs Louista.
"Ehkä mun sit pitääki tästä lähtee siivoamaan" sanoin ja nousin sohvalta ylös, jättäen Louisin siihen.
"Yks juttu vielä. Mis teijän siivous tavarat on?" kysyn kulman takaata.
"Ne on siellä kylppärin viereisessä huoneessa. Mut ethän sä nyt oikeesti ala siivoomaan?" Louis ihmetteli.
"No voi Lou kulta, ku täällä on niin pölyistä, että ihmettelen, miks ette oo vielä hautautuneet tähän tomuun" virnistin ja lähdin. Kävelin kylpyhuoneelle ja menin sen viereiseen huoneeseen. Sytytin valot päälle. Huone tai oikeastaan varasto oli pieni. Otin muutaman rätin ja yleispuhdistuspullon. Äkkiä joku halasi minua takaata päin.
"Ei sua oikeesti oo tarkotettu siivoamaan meijän kämppää" Louis sanoi pitäen päätään olkapäälläni.
"Hahah, kyl mä sen tiiän" sanoin ja kaivoin tarvikkeita kaapista.
"Mut tässähän on nyt hyvää aikaa, ennen sitä keikkaa. Ota sä toi" Sanoin ja tyrkkäsin Louisille lattiamopin.
"Luuleksä et mä alan siivoamaan?" Louis kysyi painottaen sanaa mä.
"Kyllä ihan ajattelin näin, valitettavasti Tomlinson" Sanoin saaden Louisin tuhahtamaan. Menin ulos varastosta ja suuntasin kohti keittiötä. Laitoin ämpäriin vettä ja ojensin sen Louisille. Hän meni tyytymättömän näköisenä eteiseen ja menin perässä. Pyyhin pölyä lipaston ja hyllyjen päältä. Louis keräsi tavaraa, jotka olivat tiellä. Pääasiassa poikien vaatteita ja tavaroita. Lopuksi Louis moppasi lattian mopilla.
"Eihän se nyt niin vaikeaa ollut" sanoin tuolle.
"No ei kai" Louis vastasi. Menimme seuraavaksi keittiöön ja toistimme samat jutut. Sen jälkeen suuntasimme käytävän kautta olohuoneeseen. Pyyhin pinnat ja keräilin tyynyjä lattialta. Louis pyyhki lattian ja minä lepäsin hetken sohvalla. Katselin Loun touhuja ja totesin hänet aika hyvän näköiseksi lattiamoppi kädessään.
"Mitä sä tölläät?" Louis kysyi sohaisten mopilla vahingossa seinään.
"Sua, oot hyvännäköinen sen mopin kanssa" sanoin hymyillen. Louis viskoi mopin pois ja tuli salamana luokseen.
"Arvaa mikä tekee sut hyvännäköiseksi?" Louis kysyi ja tuli ylleni sohvalla.
"No?" Kysyin.
"Sun hymys" Louis sanoi ja suuteli minua huulille. Louis otti kielensäkin leikkiin mukaan.
"Hei tyypit, eiks teijän pitäny siivota?!" Harry tuli keskeyttämää ihanan hetkemme. Louis irrottautui minusta ja nousi istumaan.
"Harry Styles, mitäs ite mahdat tehä tyttöjen kaa?" Louis vitsaili.
"No en ainakaa pidä pussailu tuokiota sohvalla" Harry virnisti ja katosi keittiöön.
"Nii, se etenee paljon pidemmälle" Louis sanoi hiljempaa saaden minut nauramaan.
"Mä kuulin Tomlinson!" Harry kiljui keittiöstä. Repesimme molemmat raikuvaan nauruun.
"Sä tuut kohta tänne siivoamaan meijän kaa!" Huusin Harrylle vitsillä.
"Joo en todellakaan" Harry sanoi ja lähti huoneeseensa.
"Jatketaanko?" Kysyin vieressä istuvalta poikaystävältäni.
"Jaa, riippuu vähän kumpaa" Louis sanoi kierosti.
"Hahhaa" nauroin sarkastisesti. Nousimme sohvalta ja siivoisimme olohuoneen loppuun. Emme jaksaneet enää enempää.
"Millon sun pitää lähteä sinne areenalle?" Kysyin Louisilta, jonka sylissä makoilin. Olimme siirtyneet huoneeseeni, koska Harry olisi varmasti pahoittanut mielensä, jos olisimme retkottaneet taas sohvalla.
"Puolen tunnin päästä" Louis sanoi surullisena.
"Sit alkaa sun lomasi" Sanoin yrittäen piristää häntä.
"Vietän sen kokonaan sun kanssa" Louis sanoi ja nojautui lähemmäs painaen suukon otsalleni.
"Sä oot sanonut ton ainaki kaheksan kertaa" Naurahdin.
"Ai oon vai?" Louis ihmetteli.
"Mm-mm. Aina kun me puhutaan siitä" Sanoin.
"No sit se varmaan on mennyt sun aivoihin" Louis sanoi hymyillen ja painoi pitkän suudelman huulilleni. Jäimme sängylle makoilemaan ja juttelemaan. Pain poikien piti lähteä harjoittelemaan ennen keikkaa. Minä jäin valitsemaan vaatteita, vaikka Louis kylläkin sanoi, etten tarvitse mitään hienoja vaatteita. Kävelin vaatekaapille ja huokaisten aloin katselemaan vaatteita.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Lyhyt... :( :D
-Maija

12. Who cares if it's right or not

"Math mä sanoin sulle, etten enää halua nähdä sua!" huudan Mathille. Hänen nyrkkinsä tavoittaa poskeni ja kaadun iskun voimasta maahan. Yhtäkkiä näen Louisin juoksevan kulman takaata luokseni. Hän kumartuu suojelevasti eteeni ja uhkailee Mathia. Louis iskee Mathia vatsaan, mutta saa samalla mitalla takaisin. Katson hetken heidän tappelua ja yritän saada heidät irrottamaan toisistaan.
"Lopettakaa!!" huudan heille ja revin Mathia irti Lousta. Saan iskun kasvoihini ja kaadun maahn selälleni. En kuitenkaan tömähdä lattialle vaan putoan mustaan aukkoon lattian läpi...

"Jade herää!" kuulen jonkun äänen ja tunnen, kuinka minua ravistellaan. Hätkähdän nopeasti ylös istumaan. Joku vetää minut kuitenkin takaisin makuuasentoon. Käännyn ympäri sängyllä.
"Huoh, Louis" Huokaisen helpotuksesta.
"Näitkö painajaista?" Louis kyyy.
"Joo" sanon ja rutistan Louista tiukasti. Louis hengittää syvään ja lämmittää minua käsivarsillaan.
"Mitä kello on?" Kysyn muutaman minuutin kuluttua.
"Seitsemän" Louis ilmoittaa väsyneenä.
"Nukutaan sitten vielä" Sanon ja painan pääni takaisin tyynyyn. En kuitenkaan saa heti unta ja kuulen Louisin nukkuvan. Kiemurtelen sängyssä etsien hyvää asentoa, kuitenkin herättämättä Louista. Koitan nukkua, mutta en saa enää unta. Päätän kuitenkin jäädä makoilemaan sängylle. Jos vaikka sittenkin saisin unta. Muutenkin herättäisin Louisin, jos nousisin, eikä minulla olisi muuta tekemistä tähän aikaan päivästä. Katselen tuhisevaa Louista. Hänen hiuksensa ovat pystyssä ja sotkuiset. Louisin suu on hieman auki ja huulet punaiset. Louisin poskessa ja leuassa on pieni sänki. Silitän hänen kasvojaan hennosti ja laitan muutaman hiuksen pois hänen kauniilta kasvoiltaan. Katsahdan seinäkelloa huoneen toisessa päässä. Se näyttää melkein kahdeksaa. Itseasiassa minua väsyttää, mutten silti saa unta. Vaikka sitä kuinka pitäisi silmiään kiinni, ei nukahda. Katselen ikkunasta ulos. Auringon ensimmäisissä säteissä erottuu pienet kukkaset huuruuntuneessa ikkunassa. Taivaalta leijailee jotain pieniä valkoisia hiutaleita. Hetkinen! Sataako siellä lunta?! Nousen hieman pystyyn, jotta näin maahan. Maa on lumen peitossa ja missään ei näkynyt vihreää ruohoa. Ei inhoan talvea. Silloin on kylmä ja pimeää. Lumi on inhottavan märkää ja siksi maleksinkin kaiket talvet sisätiloissa. Pitääköhän Louis talvesta? Hänen hulluihin ideoihin en ainakaan suostu enää. Ties vaikka hän keksisi yhtäkkiä lähteä avantouinnille. Juu, ei minun heiniäni.

Kun olin makoillut kunnioitettavat neljäkymmentä kahdeksan minuuttia sängyllä, aloin kyllästyä. Rupesin kuiskailemaan Louisin korvaan kaikelaista, kuten hän minulle aina tekee. Ravistelin häntä hereille, mutta eräs nukkui kuin tukki. Huokaisin äänekkäästi ja lösähdin takaisin tyynylleni. Pörrötin Louisin hiuksia hieman. Ei mitään reaktiota. Lopetin hänen häiritsemisen ja katselin kattoa. Yhtäkkiä Louis nojautui päälleni ja painoi huulemme yhteen.
"Hyvää huomenta, rakas" Louis virnisti.
"Huomenta vaan" Sanoin. Olin vieläkin Louisin kainalossa, jossa oli ihanan lämmintä.
"Siellä on tullut talvi" ilmoitin Loulle.
"Ei tainnut olla kovin iloinen uutinen sulle?" Louis päätteli ilmeestäni. Mumisin jotain epämääräistä ja Louis naurahti. Louis silitti päälakeani ja pussasi hiuksiani. Nuosimme hetken päästä ylös ja vaihdoin vaattet päälleni. Menin keittiöön, jossa Louis jo teki aamiasta. Louis oli näköjään tehnyt minullekin. Istuin pöytään hymyillen ja aloin syömään aamiasta.
"Mitäs tänään tehään?" Kysyin Loulta. Olin tänään jotenkin iloisella päällä, en tiedä mistä se johtui.
"Meillä on keikka kuudelta, haluutko tulla kattoo?" Louis kysyi hymyillen.
"Joo, tottakai tuun" Sanoin iloiten. Kun olimme syöneet aamupalan, menimme olohuoneeseen. Hyppäsin sohvalle ja Louis tuli viereeni. Jäimme siihen maleksimaan pitkäksikin aikaan.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Anteeks kauheesi, ku täs kesti näin kauan ja täst tuli tällänen tylsä ja lyhyt luku... En oo pystynyt kauheesti kirjottelee, mut yritän viikonlopulla kirjottaa jotain... :):)
-Maija

11. Who cares if it's right or not

Siinä hän seisoi. Isäni. Hänet olisin kaikkein mieluiten nähnyt viimeisenä kaikista maailman ihmisistä.
"Mitä sä teet täällä?!" kysyin kipakasti.
"Tulin hakemaan sut kotiin" isäni sanoi. Ällöttää kutsua häntä isäksi. Ehkä alan sanomaan häntä hänen oikealla nimellään, Matheksi.
"No en oo tulossa. Miten sä ees tänne löysit?" kivahdin isälleni tai siis Mathille.
"Kyllä mä tiedän, missä sä oot koko ajan ollut" Math sanoi.
"No en tule kotiin. En enää ikinä. Tai ehkä sit ku sä kuolet, mut en sun elinaikanas" kivahdin ja yritin työntää ovea kiinni. Math tunki kuitenkin sisälle taloon.
"Häivy" käskin. Mathilla ei ollut siihen aikomustakaan.
"Jade, mä haluan, että sä tulet kotiin. Saat tavata kavereita ja käydä ulkona" Math lupaili.
"Joo, Nii varmaan" Sanahdin ärtyneesti. Yritin kuitenkin olla varuillani, sillä Math saattoi olla aika äkkipikainen. Viimeksi hän hakkasi minut tajuttomaksi.
"Jade, sä tulee kotiin. Piste!" Math sanoi hieman ärtyneesti.
"Tää on nyt mun koti" sanoin vahvalla äänellä. Olin yllättynyt, että kerrankin löysin jotain sanoja tilanteeseen.
"Jade, älä turhaan ärsytä mua" Math sanoi ja lähestyi minua uhkaavasti.
"No saamari, painu helvettiin, sinne mistä tulitkin äläkä ikinä enää palaa tänne, en ikinä enää haluu nähdä sua!" purin kaikki vihani sisältä. Huomasin miten Mathin ilme vaihtui vihaiseksi ja yhtäkkiä hän kohotti nyrkkinsä ylöspäin. Se pamahti poskeeni ja käänsi pääni sivulle. Nyt aloin jo pikku hiljaa menettää kärsivällisyyteni. Käänsin pääni isääni kohti. En ollut ikinä lyönyt ketään. Mutta kerta se on ensimmäinenkin. Pieni nyrkkini tavoitti Mathin nenän ja siitä roiskui verta. Tunsin samassa iskun vatsaani ja kaaduin refleksistä maahan. Yritin hengittää rauhallisesti, mutta kuulin Mathin huutava:
"Kehtaatkii lyödä minua!" Nousin varovasti ylös seisomaan, mutta pidin lipastosta tukea. Uusi isku tavoitti kasvoni.
"Math! Sä et voi lyödä omaa tytärtäsi! Sä joudut tästä vankilaan!" huusin täysillä.
"Ja millä perusteella?!" Math huusi takaisin. Hän potkasi minua kovaa selkään ja kaaduin maahan lyöden pääni seinään. Hyllyltä tippui jokin lasikoriste ja se meni hajalle. Lasia oli ympäri lattiaa.
"Pojat kertoo susta" sihisin heikolla äänellä. Math otti yhden lasin palasen käteensä.
"Ai se bändi! Joo varmaan" Math nauroi ilkikurisesti. Hän piti minua paikoillaan lattialla ja pyöritteli lasin sirua kädessään. Nyt oikeasti toivoin, että Louis ja muut pojat olisivat täällä.
"Ja yks juttu vielä" Math sanoi ja kumartui ylleni.
"Sori vaan, mut mä en oo sun oikea isäsi. Sä oot adoptoitu yheltä tuttavalta" Math sanoi. Nostin päätäni häntä kohti. No se oli kyllä ilouutinen.
"Kaiken lisäks, tä ei jää tähän. Ja jos sä sanot sananki jolleki, ni huonosti käy" Math sanoi ja henkäisi pahan hajuisella hengityksellään minuun päin. Math viilsi niskasta olkapäähäni syvän viillon. Parkaisin kivusta ja tunsin veren valuvan paitani sisään. Math nousi ja lähti. Ovi kolahti kiinni.

Noin tunnin kuluttua:
"Nyt ryhdistäydy!" käskin itseäni. Olin pyyhkinyt veren pois, siistinyt paikkoja ja itseäni, jotta en näytä siltä, että olisin juuri ollut jossain joukkotappelussa. Vaikka osaltaan olinkin ollut. Keitin makarooneja uudestaan, ne edelliset paloivat pohjaan. Vilkaisin nopeasti peiliin ja tarkistin, etteivät silmäni enää punoita. Näytin aika normaalilta, lukuun ottamatta poskeani koristavaa punaista mustelmaa. Kertoisin pojille, että törmäsin kaapin oveen. Toivottavasti he uskoisivat siihen. Viillon niskassani peitin tummalla huivilla. Nostin makaroni kattilan liedeltä ja aloin viemään sitä pyötään päin.
" Jade!" kuulin yhtäkkiä tutun äänen läheltä. Säikähdin ja kattilan kansi tippui maahan saaden aikaan kovan pamauksen. Samassa Louis hyppäsi kulman takaata esiin. Pelästyin tajuttomasti ja tiputin kattilan maahan. Hetkeksi aika hidastui. Louisin järkyttynyt ilme, minun pudottaessa makaronia täynnä oleva kattila maahan. Se laskeutui hetki hetkeltä alas päin. Yhtäkkiä Louis hyökkäsi paljain käsin ottamaan tulikuumaa kattilaa kiinni. Sitten aika palasi ennalleen.
"Aiih hemmetti!" Louis huudahti. Seisoin paikoillani kaksi sekuntia. Sitten riuhtaisin patalaput pois kädestäni ja ryntäsin Louisin viereen. Hätäilin hetken ja katsoin Louisin punottavia käsiä. Hyppäsin pystyyn ja pengoin pakastimesta jääpussin. Heitin sen Louisille, joka painoi sen käsiään vasten. Makaronit olivat sentään pelastuneet, mutta Louisin ei olisi tarvinnut polttaa käsiään niiden takia. Louis piteli jääpussia käsissään hetken kasvoillaan kärsivä ilme. Hän kääntyi minuun päin. Rutistin hänet tiukkaan halaukseen vedet silmissä.
"Louis" kuiskasin heikosti. Louis meni hieman kauemmas minusta ja katselin hänen käsiään. Ne punoittivat vielä hiukan, mutta eivät kauheasti. Purskahdin itkuun, kun ajattelin tuon olevan minun syytäni.
"Anteeksi Louis" Sanoin Louisin pyyhkiessä kyyneleitäni.
"Ei se sinun syysi ollut. Kaikki on ihan hyvin" Louis lohdutti minua. Teki mieli sanoa taas, ettei kaikki ollut hyvin Mathin, mustelmani ja nyt Louisin palaneiden käsien takia. Mutta jätin sen väliin.
"Moi Jade, tuliko Louis jo-" kuulin Harryn äänen tulevan keittiöön.
"Mitä täällä tapahtui!?" Harry huudahti ja syöksyi luoksemme. Näky oli varmasti aika kauhea. Istuimme lattialla molemmilla kärsivä ilme kasvoilla, minulla mustelma poskessa ja Louisin kädet punasina.
"Harry kaikki on ihan okei" Louis sanoi. Hän nousi ylös ja auttoi minut ylös myös. Nostin tärisevin käsin makaroni kattilan lattialta pöydälle.
"Mitä täällä kävi?" Harry toisti ja katsoi meitä.
"Louis syöksyi paljain käsin ottamaan tota kuumaa kattilaa kiinni" sanoin.
"Mistä? Tai siis miks?" Harry kysyi.
"Mä pudotin sen " sanoin ääni väristen.
"Miten sä voit pudottaa kattilan!?" Harry ihmetteli tutkien Louisin käsiä. Kyyneleet valuivat hitaasti taas poskelleni. En pystynyt vastaamaan. Juoksin pois keittiöstä omaan huoneeseeni. Heittäydyin sängylleni itkemään. Vaikka aina ei ole syytä siihen kyynel putoukseen, itkeminen auttaa usein. Annoin kyynelten virrata poskillani ja hengitin nopeasti. Näin oveni avautuvan.
"Jade" Louis sanoi hennosti. Louis tuli sängylle ja silitti selkääni. Nousin istumaan hänen viereen ja Louis kietoi kätensä ympärilleni.
"Miten sä pudotit sen kattilan?" Louis kysyi.
"Säikähdin sun tuloasi" Sanoin katsoen käsiäni.
"Säikähdit? Et sä ennen oo niin vähästä pelästynyt" Louis huomautti.
"En mä tiiä, oon jotenki varuillani tänään" sanoin ja kohautin olkapäitäni.
"Onks kaikki nyt hyvin Jade?" Louis kysyi huolestuneena. Mietin hetken, pitäisikö minun kertoa Louisille Mathista. Käänsin katseeni Louisiin.
"No, joo" sanoin, mutta Louis ei näyttänyt uskovan.
"Mikä toi mustelma on?" Louis jatkoi kyselyä. Hän kokeili poskeani sormellaan ja se sai minut värähtämään kivusta.
"Mä vaan törmäsin kaapin oveen" Valehtelin. Tuntui pahalta ja väärältä valehdella Louisille.
"Hei, mitä täällä tapahtuu?" Niall paiskasi yhtäkkiä oven auki. Hätkähdin hieman Louisin sylissä. Hengähdin syvään.
"Pieni välikohtaus vaan" Louis vastasi tuolle hymyillen. Niall näytti miettivältä.
"Harry sanoi, että joku kattila oli räjähtänyt" Niall sanoi. Nauroin pienesti.
"Ei mikään räjähtänyt. Mä vaan pudotin sen kattilan ja meijän viisas Louis nappasi sen kiinni paljain käsin" Sanoin ja Louis näytti palaneita käsiään Niallille.
"Ai jaa... No tuutks te kohta syömään? Joku kokki on tehny meille ruokaa" Niall sanoi ja virnisti minulle. Näytin tuolle kieltä ja Niall poistui huoneestamme. Louis käänsi kädellään kasvoni häntä kohti.
"Jade, sä tiedät että voit kertoo mulle kaiken" Louis sanoi katsoen syvälle silmiini. Nyökkäsin.
"Ja sä voit luottaa muhun aina" Louis sanoi. Nyökkäsin uudestaan. Louis hymyili minulle ja pyyhki muutaman kyyneleen poskeltani. Hymyilin pienesti takaisin ja pidin käsiäni Louisin ympärillä. Äkkiä Louis kaatoi minut sängylle selälleen. Hä tuli päälleni ja painoi huulensa huulilleni. Käteni eksyivät Louisin ruskeisiin hiuksiin ja vastasin suudelmaan täysillä. Suutelimme pitkään, kunnes irrottauduin pienesti.
"Pitäiskö meijän mennä syömään?" Kysyin.
"Ei vielä" Louis sanoi ja suuteli minua uudestaan.
"Syömään te kaksi rakastavaista!" Kuului Harryn huuto keittiöstä.
"Tarkoittaakohan se meitä?" Virnistin.
"Eiköhän. Ellei joku muu ole löytänyt ketään kumppania" Louis sanoi virnuillen. Hän kierähti pois päältäni ja nousi seisomaan. Louis otti kädestäni kiinni ja veti minut seisomaan. Hänen katseensa lipui silmistäni poskelleni. Hän avasi suunsa sanoakseen jotain, mutten antanut siihen mahdollisuutta.
"Mä tiiän, et on aika tyhmää törmätä kaapin oveen, mutta joku oli jättänyt sen auki" Naurahdin. Tiesin, että olen aika huono valehtelemaan, mutta Louis ei ainakaan mitään siitä enää sanonut. Menimme keittiöön ja istuimme jäljelle jääneisiin paikkoihin. Pojat alkoivat heti kysellä kaikkea minulta ja vastasin parhaani mukaan. Mustelmasta jouduin valehtelemaan, mutta nyt se sujui jo paremmin.
Söin aika vähän, sillä minulla ei ollut hirveä nälkä, mutta istuin poikien seurana pöydässä. Jossain vaiheessa siirryimme olohuoneeseen sipsi kulho mukana. Pojat alkoivat pelata fifaa ja jotain toista videopeliä. Seurasin heidän huvittavaa touhua sohvalta. Surffailin netissä samalla ja retkotin sohvalla. Louis oli siirtynyt viereeni hävittyään pelissä.
"Jee!!" Niall huudahti ja veti ylävitoset Liamin kanssa. Harry murjotti yksinään hävittyään pelin. Zayn palasi keittiöstä ja ilmoitti menevänsä Perrien luokse yöksi. Sanoimme hänelle heipat ja hyvät yöt ja sitten hän lähti.
"Mä taidan mennä suihkuun" ilmoitin ja sain Louisin ilmeen kirkastumaan. Pilasin kuitenkin hänen ilonsa ja menin yksinään omaan huoneeseeni. Hain sieltä yövaatteeni ja menin kylpyhuoneeseen. Heitin vaatteeni pois ja menin suihkun alle. Vieressä oleva kylpyamme houkutteli minua luokseen. Päätin laittaa sinne vettä ja puhaldin sitten kylpyyn. Niskassa oleva viilto kirveli, kun se kastui. Vesi oli muuten ihanan lämmintä ja piirtelin vaahtoon kuvioita. Rentoutin itseni ja pidin silmiäni kiinni. Meinasin melkein nukahtaa, kun kuulin yhtäkkiä oven käyvän. Joku tuli kylpyhuoneeseen, ei ollut vaikea arvata, kuka.
"Louis..." Mumisin ja valuin vaahdon alle. Louis tuli kulman takaa pelkkä pyyhe alaruumiin ympärillä. Hän virnisti minulle. Louis tuli viereeni, mutta yhtäkkiä muistin sen haavan olkapäässäni. Yritin piilottaa sitä vaahtoon ettei Louis huomaisi sitä. Juttelimme jotain tavallista ja lilluimme kylvyssä.
Pelkäsin koko ajan, että Louis huomaisi sen viillon, muttei onneksi huomannut, sillä peitin sitä koko ajan vaahdolla. Louis nojautui suutelemaan minua huulille ja veti minut syliinsä. Louis siirtyi suutelemaan niskaani, minun nauraessa, sillä se kutitti. Yhtäkkiä Louis pysähtyi.
"Jade!" Hän huudahti. Hätkähdin ja siirryin istumaan kylpyammeen toiselle puolelle.
"Mikä tää on?" Louis kysyi. En tiedä oliko hän enemmän huolestunut vai vihainen, etten kertonut hänelle haavasta. Katsoin vettä ja tunsin Louisin lipuvan vierelleni. Hänen kätensä kietoutui ympärilleni. Otin sen pois ja nousin altaasta. Kiedoin pyyhkeen ympärilleni ja kuivasin hiuksiani nopeasti hieman. Louis ehti nousta kylvystä, kun minä lähdin ulos ja suuntasin kurssini kohti huonettani. Vedin oven kiinni perässäni ja vaihdoin päälleni mustan topin, sekä siniset lökärit. Menin sängylle ja uppouduin peiton alle. Samassa minun ja Louisin välinen ovi avautui. Louis seisoi ovella ja viittoi minua luokseen.
"Mulla on isompi ja pehmeempi sänky" Louis sanoi. Heitin pieton pois päältäni ja nousin sängyltä. Menin Louisin luokse ja halasin tuota.
"Anteeks Lou" Sanoin.
"Mistä sä oot pahoillasi. Ei sul oo ees mitään syytä siihen" Louis sanoi. Menimme hänen sängylleen ja kaivauduin peiton alle, sillä minulla oli vähän kylmä.
"Onks sul noin kylmä?" Louis kysäisi.
"Joo" vastasin. Louis tuli viereeni ja kietoi kätensä tavalliseen tapaansa ympärilleni. Siinä oli lämmintä makoilla. Pääni nojasi hänen rintakehäänsä ja niskani oli paljas. Tunsin Louisin sormien kulkevan viillon päältä.
"Jade, kerro mistä tää tuli" Louis käski. Huokaisin ja otin hieman paremman asennon.
"Anna anteeksi Louis, mut mä valehtelin sulle ja pojille tästä mustelmasta. Mä en törmännyt kaappiin. En mä nyt niin tollo ole" Naurahdin pienesti.
"Math oli täällä" Sanoin yksinkertaisesti.
"Siis kuka?" Louis ihmetteli.
"Ai Joo, siis mun isä. " sanoin varovasti odottaen Louisin reaktiota.
"Mitäh!? Se idiootti, joka hakkas sut sillon ja sit sä muutit tänne, vai?" Nyökkäsin varovasti.
"Se ei oo mun oikee isä, oon adoptoitu" sanoin hiljaa.
"Miks et sä kertonut mulle, et se oli täällä?" Louis kysyi ja silitti hiuksiani.
"Mä en... Tiedä" sanoin. "Math hakkas mua taas" jatkoin. Louisin ilme oli järkyttynyt. Hän ei oikein tiennyt mitä sanoa. Kai yritti pitää itsensä kurissa, ettei lähde tuosta paikasta hakkaamaan sitä äijää kuoliaaksi, mikä tosin sopisi hyvin minulle.
"Okei, kerro kaikki alusta asti" Louis sanoi vakavana. Kerroin kaiken yksityiskohtia myöten avoimesti Louisille. Muutama kyynel vierähti poskelleni.
"... Se viilsi mua niskaan sillä lasin sirulla ja lähti" lopetin. Louis istui sängyllä hiljaa katsoen ikkunasta ulos.
"Se äijä ei koske suhun enää ikinä" Louis sihisi. Silitin tuon poskea rauhoittavasti.
"Mä en vaan usko tätä" Louis sanoi melkein itkien.
"Miten joku voi tehdä sulle niin?!" hän kivahti.
"Louis rauhoitu" sanoin mahdollisimman vakaalla äänellä. Louis käänsi katseensa minuun ja näin hänen vetiset silmänsä. Louis otti pääni käsiensä väliin ja katsoi ruskeita silmiäni.
"Jade, mä rakastan sua, enkä haluu et joku mielipuoli hakkaa sut verille. Se mies pääsee vankilaan koko loppu elämäkseen" Louis sanoi. En oikeastaan kuunnellut muuta kuin ne ensimmäiset sanat: "Mä rakastan sua" . Tuijotin Louisin täydellisiä silmiä, enkä osannut sanoa mitään.
"Mä rakastan sua Louis" Sain suustani ulos. Hetkeksi unohdimme kaiken muun. Meillä oli vain toisemme. Louis lähestyi kasvojani ja suuteli minua.
------------------------------------
vähä sekava...
-Maija

10. Who cares if it's right or not

"Mooi!" Kuului poikien huuto eteisestä. Räpyttelin silmiäni hetken, kuin olisin nukkunut juuri. En kuitenkaan ollut, mutta luin kirjaa, ja nyt tuntui siltä, että olisi juuri herännyt. Tepastelin eteiseen ja näin poikien ottamassa takkejaan ja kenkiään pois.
"Mites meni harkat?" kysyin noilta.
"Hyvin" "Huonosti" Pojat sanoivat päällekäin. Niallin ja Zaynin mielestä meni hyvin, mutta Harry , Liam ja Louis sanoivat muuta.
"No noi puuhaili jotain omia vaan" Liam valitti ja katsahti Nialliin ja Harryyn. Molemmat vielä virnistivät Liamille.
"Louis valitti koko ajan jostain" Harry sanoi, kun muut suuntasivat olohuoneeseen päin. Jäin Harryn ja Louisin kanssa kolmestaan eteiseen.
"Se varsinki ikävöi sua" Harry virnisti. "Ja nyt te kerrotte, en kestä enää tätä teijän salailuu" Harry lisäsi ja poistui eteisestä. Louis tuli luokseni ja laittoi kätensä farkkujeni takataskuun.
"Louis..." sanahdin tuolle, mutta pussasin häntä pienesti.
"Nyt julkistetaan meijän suhde" Sanoin virnistäen.
"Kerranki saan sanoo sua mun tyttöystäväkseni" Louis sanoi ja keinutti minua hieman. Hymyilin tuolle ja käännyin olohuoneeseen päin. Louis otti kädestäni kiinni, kuin tämä olisi joku suurikin tapahtuma. Menimme olohuoneeseen, jossa pojat olivat sopivasti asettuneet sohville. Kaikki kääntyivät katselemaan meitä, kun saavuimme käsi kädessä olohuoneeseen. Kaikki muut paitsi Harry näyttivät ihmettyneiltä.
"Tuota, mä en oikeen tiiä, miten tän nyt kertois, mut-" aloitin, mutta yhtäkkiä tunsin Louisin suutelevan minua. Vastasin suudelmaan, kylläkin hieman epävarmasti aluksi. Joku alkoi taputtamaan käsiään, ilmeisesti Harry, ja hymy nousi huulilleni. Irrottauduin Louisista ja käänsin katseeni poikiin. Kaikki hymyilivät ja huusivat jotain, kuten:
"Onnea!" "Vihdoinkin" tai muuten vain nauroivat ja kiljuivat. Punastuin ja Louis huomasi sen. Hän otti minut kainaloonsa ja kävelimme vapaalle sohvalle. Jäimme juttelemaan poikien kanssa kaikenlaista ja siinä vierähtikin sitten loppuilta. Tein pojille iltapalaksi vielä lämpimiä voileipiä ja painuin pehkuihin sen jälkeen.
**
Heräsin seuraavana aamuna yllättävän aikaisin ja nousin heti sängystä. Kylmyys valtasi kehoni ja aloin jo epäillä, että olin tulossa kipeäksi. Kokeilin otsaani, joka oli aika kuuma. Laitoin yöpaitani päälle lämpimän villapaidan ja kiedoin kaulahuivin kaulaani. Menin vessaan hiljaa, jotta en herättäisi muita. Suljin oven perässäni ja katsahdin peiliin. Näytin ihan hirveältä. Hiukseni olivat kuin joku harakanpesä ja silmän aluseni olivat tummemmat, kuin yön pimeys. Huokaisin ja otin hammasharjani kaapista. Harjasin väsyneenä hampaitani ja purskutin ne pois suustani. Laitoin hammasharjan takaisin kaappiin ja otin hiusharjani. Harja jäi kiinni takkuihini ja tappelin hiusteni kanssa kunniallisen tovin. Kun sain ne jotenkin selväksi, laitoin sekaisen nutturan. Ei ei ei näytin ihan joltain virtahevolta. Avasin hiukseni ja ne olivat taas ihan sotkussa. Ärähdin vihaisesti ja aloin taas kampaamaan niitä. Joskus hiukseni eivät vaan tottele... Vedin hiukseni taakse ja laitoin ne ponnarille. Laitoin muutamalla pinnillä edestä hiussuortuvia kiinni ja pistin lakkaa kaiken kukkuraksi. Vilkaisin peiliin. Hemmetti! Tämä ei nyt onnistu ollenkaan! Viskasin ponnarin pois ja jätin hiukseni sekaisin olkapäilleni. Menin ulos vessasta ja paiskasin vahingossa oven kiinni voimalla. Yhtäkkiä mieleeni tuli, että muut nukkuvat vielä, kun minä paiskoilen täällä ovia. Menin keittiöön ja näin Niallin siellä.
"Ai huomenta" Niall sanoi hymyillen. Miten hän nyt on ylös sängystä päässyt?!
"No huomenta" sanoin huomaamattani hieman äreästi. Niall loi minuun vähän kysyvän katseen.
"Taisit nousta vähän väärällä jalalla" Niall naurahti ja tarjosi minulle paahtoleipää. Otin paahtoleivän Niallilta mumisten jonkilaisen kiitoksen. Istuin pöydän ääreen ja mutustelin leipääni.Hetken päästä Liam saapui keittiöön ja huikkasi pirteästi huomenet. Minä mumisin suu täynnä leipää jotain, ei paljon kiinnostanut. Nousin pöydästä ja lähdin huoneeseeni päin.
"Hei Jade, ei astioita jätetä noin!" Niall kiljui keittiöstä. Puuskahdin ja menin takaisin keittiöön. Viskasin astiat pesukoneeseen ja sanoin:
"Noin, tyytyväinen?" Lähdin keittiöstä ja menin käytävälle. Kuulin Liamin puhuvan Niallille jotain.
"Mikäs hänellä on?" Liam kysyi.
"En mä tiiä, nousi kai väärällä jalalla" Niall vastasi. Tuhahdin ja marssin huoneeni ovelle. Kuulin Louisin huoneesta hiljaista kuorsausta ja menin ovelle. Raotin ovea ja näin Louisin makavan kasvot minuun päin sängyllään. Hän nukkui rauhallisesti ja ilmeeni piristyi hieman. Menin sisälle sulkien oven perässäni. Istuin sängylle ja silitin Louisin pörröisiä hiuksia.
"Herätyys" Kuiskasin hänen korvaansa. Tunsin Louisin liikahtavan ja hän yritti avata silmiään. Kun hän huomasi minun olevan sängyllä, Louis veti minut peittonsa alle. Hän kietoi lihaksikkaat ja tatuoidut kädet tiukasti lantioni ympäri ja rutisti minut itseään vasten. Louis oli ihanan lämmin ja nojasin pääni hänen rintakehäänsä. Louis silitti selkääni.
"Sä oot kuuma" Louis sanoi silittäen poskeani. Nostin toista kulmakarvaani.
"Ei siis sillä tavalla tai siis tietenki oot sillenkin kuuma, mut oot niin ku lämmin tai siis sun iho on kuuma" Louis sopersi ja nauroin tuolle.
"Joo, kyllä mä ymmärsin" Sanoin ja sain Louisin naurahtamaan.
"Mut siis oikeesti, onks sul kuumetta tai jotain?" Louis kysyi. Hän nousi istumaan ja nojasi seinään.
"En mä tiiä, on mul ihan hyvä olo muuten" sanoin ja nousin sängylle istumaan. Louis kurottautui pussaamaan minua huulille ja nousi sitten ylös. Hän etsi huoneestaan vaatteita ja vaihtoi ne nopeasti ylleen.
"Söiks sä jo"? Louis kysyi minulta.
"Joo" vastasin laimeasti. Louis meni ovelle ja hyppäsin ylös sängyltä. Pojat hääräsivät kukin mitäkin keittiössä, minun seuratessa heitä etäältä.
"Ai niin, meillä on valitettavasti viimeinen haastattelu ennen kahden viikon taukoa tänään" Liam ilmoitti.
"Ai valitettavasti?" Harry kysyi.
"No miten sen nyt ottaa. Että kaikki on sitten puoli kaksi tossa pihalla valmiina -paitsi Jaden ei tarvitse" Liam selosti ja hymyili minulle.
"No sepä kiva" Niall sanoi ja käänsi lehden sivua.
"Hei, mä en ehtiny lukee sitä juttua vielä!" Louis huudahti.
"No sitten et" Niall sanoi.
"Mutku käännä nyt takaisin" Louis valitti.
"Enpäs. Mä luen nää urheilu jutut eka " Niall sanoi. Naurahdin poikien kinastelulle.
"Nyt riitti poitsut" sanoin ja nousin tuolilta. Louis tyytyi kohtaloonsa, eikä jaksanut kinata enempää. Menin omaan huoneeseeni ja kaaduin sängylle makaamaan. Otin jonkun lehden pöydältä ja selailin sitä hetken itsekseni. Kuulin noin vartin päästä jonkun tulevan huoneeseeni ja  nostin katseeni lehdestä. Louis istui sängylleni ja kietoi kätensä ympärilleni takaata päin. Louis laski päänsä olkapääälleni.
"Mitä sä luet?" Hän kysyi.
"Jotain tällästä tylsää" Sanoin ja heitin lehden pöydälle, josta se kylläkin tipahti alas lattialle. Huokaisin ja nousin nostamaan sen ylös. Louis makasi sängylläni selällään ja roikotti päätänsä väärin päin sängyn reunalta. Nauroin tuon asennolle ja menin hänen viereensä.
"Meil ei sittenkään oo viimistä haastattelua. Huomenna on joku keikka vielä" Louis sanoi väsyneen kuuloisena.Varmaan alkaisin itsekin jossain vaiheessa kyllästyä tohon ainaiseen menoon joka paikkaan.
"Okei, no alkaako teillä sitten se loma?" Kysyin.
"Joo, sit mä oon vain sun" Louis sanoi ja painoi suudelman huulilleni. Ihana hetki ei kestänyt kauaa, mutta se oli sitäkin ihanampi.
"Valitettavasti mun pitää mennä" Louis sanoi. "Pojat odottaa" Hän antoi nopean pusun vielä huulilleni ja nousi sitten sängyltä. Menin saattamaan häntä ja muita poikia.
"Millon tuutte?" Kysyin kun odottelin poikien laittavan kenkiä jalkoihinsa.
"Luultavasti joskus neljältä" Liam sanoi ja hoputti muita poikia.
"Nähään, muru" Louis sanoi ja pussasi poskelleni.
"Nähään, pitäkää hauskaa!" Huusin poikien perään ja vilkutin heille. Katsoin, kun he menivät autoon aj kaarsivat pois pihasta. Huokaisin ja katsoin kelloa. Mitäs minä nyt tekisin nämä tunnit? Kävelin olohuoneen kautta huoneeseeni, mutta päätinkin mennä keittiöön. Katselin hieman kaappeja ja kaivoin jotain ruoka tarvikkeita esille. Otin makaroonia, salaattia ja muita pöydälle ja menin pesemään käteni. Avasin kurkku paketin ja aloin ajan kuluksi kokkaamaan pojille päivälistä, kun he palaisivat. En kyllä ollut mikään mahtava kokki, mutta kyllä minä nyt jotain perus ruokaa osaan tehdä. Laitoin makaroonit kiehumaan kattilaan ja viheltelin jotain biisiä, jota Louis oli laulellut koko aamun. Se jäi ärsyttävästi soimaan päähäni. Pyyhin ruokapöydän ja asetin siihen lautaset, aterimet ja lasit kaikille. Olin juuri paistamassa jauhelihaa, kun ovikello soi. Vilkaisin nopeasti kelloon, joka oli kolme. Kukakohan siellä nyt oli? Laitoin levyä pienemmälle, jotta liha ei palaisi poroksi ja menin ulos keittiöstä. Ovikello soi uudestaan ja kiirehdin eteiseen. Raivasin tieni ovelle ja avasin sen. Ovella seisoi joku rotevan kokoinen mies. Nostin katseeni hänen kasvoihinsa. Silmäni laajenivat, hengitykseni seisahtui ja sydämmeni pysähtyi. Oven edessä oli mies, jota en ikinä enää olisi halunnut nähdä. Kaiken sen jälkeen, mitä hän minulle teki ja sanoi. Edessäni seisoi idiootti, pelottava, epäluotettava, paskiainen, toisin sanoen isäni.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Tadaa! Vihdoinki sain tän luvun tehtyä...
Must on alkanu tuntuu, et vaan muutama enää lukee näitä, joten JOKAINEN JOKA LUKEE NÄITÄ KOMMENTOI JOTAIN. KIITOS :D
-Maija

9. Who cares if it's right or not

Ovi kävi ja pompahdin ylös Louisin sylistä. Suudelma jäi kesken ja laitoin telkkarin äkkiä päälle. Istuin nojatuoliin ja seurasimme parhaamme mukaan televisiota, kuin olisimme koko ajan katsoneet sitä. Harry tepasteli olohuoneeseen ja virnisti.

"Päivää" Hän sanoi herrasmiesmäisesti. "Ei teijän tarvii mun seurassa esittää, ettette ole pari" Harry naurahti, kun vilkuilimme Louisin kanssa toisiamme. Ai niin, Harry tiesikin meistä jo. Naurahdin ja menin sohvalle Loun viereen. 

"Miks sä muuten tulit nyt jo?" Louis kysyi. Hän olisi selvästikin viettänyt aikaa kanssani mielummin kahdestaan. 

"Niall meni vielä jonnekin asiolle" Harry sanoi ja nojasi seinään. 

"Miks te muuten salaatte tätä teijän juttua?" Harry kysyi, kun Louis pussasi minua poskelle korvan alapuolelle. 

"Ööö... no koska me tai siis" Aloitin änkyttämään jotan. En ikinä ollut hyvä sanomaan mitään. En vain löytänyt oikeita sanoja tilanteisiin. 

"No, tää on aika tuoretta ja Jade mietti, miten Niall reakoi tähän" Louis selitti paremmin. 

"Aa.. No en mä usko, et Niall pahastuu" Harry sanoi retkahtaen tuoliin. 

"Niall on kuitenki tuntenu mut kaks vuotta" Sanoin. 

"Kertokaa tänä illalla, tai mä kerron" Harry sanoi ja virnisti. 

"Joo, mielummin se eka" Sanoin naurahtaen ja ajoin Harryn pois suutelemalla Louisia pitkään. Louis kieräytti minut alleen ja piti huuliaan huulillaan. Mahassani lensi perhosia. En varmaan ikinä tottuisi tähän. Louisin suudelmat ovat aina niin ihania ja jollain tapaa erilaisia. Louis on kyllä ensimäinen, jolta olen saanut enemmän kuin yhden suudelman. Kiitos isäni. Isäni kielsi minua tapaamasta poikia, Niall oli ainut poikkeus. Taas isä palasi mieleeni kummittelemaan. Itse asiassa hän palasi mieleeni joka ilta, kun menin nukkumaan. En kertonut siitäkään kenellekään. Pelkään vain yksinäni, että isäni tulee jostain ja hakkaa minut kuoliaaksi.    Tunsin Louisin irrottautuvan minusta.

"Jade?" Hän kysyi ja katseli minua vuorotellen molempiin silmiin. Heräsin ajatuksistani ja tunsin katselevani Louista vetisin silmin. Räpsyttelin kyyneleet nopeasti pois ja nostin Louisin pois päältäni. Louis katsoi minua huolestuneena ja kysyi, mikä minulle tuli. En vastannut hänelle ensin. Kastelin käsiäni, jotka olivat hikoilleet. Käänsin katseeni Louisin ihaniin kasvoihin. Purskahdin heti itkuun. Louis otti minut halaukseen ja piti käsiään suojelevasti ympärilläni. Itkin Louisin rintakehää vasten ja Louis yritti rauhoitella minua. 

"Shh Ei ole mitään hätää" Louis sanoi ja silitti päätäni. 

"Onpas!" Huudahdin. "Mun mielipuoli isä voi tulla tosta ovesta vaikka ase mukanaan ja hakata mut kuoliaaksi" Sanoin kyynelten virratessa poskillani. 

"Ei voi, eikä tulekaan" Louis sanoi ja veti minut syliinsä istumaan. Hän siirsi muutaman hiuksen pois kasvoiltani. 

"Sitä paitsi mä suojelisin sua" Louis sanoi hymyillen ja sai minut hymyilemään myös pienesti. 

"Sä oot söpö, kun itket" Louis sanoi. Naurahdin pienesti. 

"Niin varmaan" sanoin. 

"Ootpas" Louis sanoi ja silitti kasvojani. 

"Louis, sä oot ihana" sanoin hitaasti. Louisin kasvoille levisi leveämpi hymy, joka sai minutkin hymyilemään. 

"Sä oot täydellinen" Louis sanoi ja tunsin sydämmeni pysähtyvän hetkeksi. Kyyneleet olivat kadonneet jonnekin, mutta minun teki silti mieli itkeä. Pelkästään siitä, että Louis oli tuossa. Louis tuli lähemmäksi ja suuteli minua. 

"Louis, laula mulle" Pyysin häntä. 

"Ooks sä ihan varma?" Louis kysyi. Nyökkäsin hymyillen pienesti. Louis alkoi hyräilemään jotain rauhallista kappaletta. 

"Ei ei  laula jotain menevää, piristävää" sanoin. 

"No, se on vähän haastavaa, ku toinen itkee siin vieressä" Louis sanoi. 

"HARRYY!!" Huusin Harryä. Pian hän saapui portaista ja pyyhälsi olohuoneeseen. Harry katsoi minua hetken ihmetelle, muutei kysynyt asiasta enempää. 

"Laulakaa jotain piristävää mulle yhdessä" Käskin poikia ja potkaisin Louisin seisomaan. Harry ja Louis sopivat jotain, ilmeisesti, mitä he laulaisivat. Harry napsutti sormillaan tahtia ja aloitti laulun. 

"You don't understand, you don't understand,   

What you do to me when you hold his hand
We were meant to be, but a twist of fate

Made it so we had to walk away"    En tunnistanut kappaletta, mutta ei se mitään haitannut. 

"'Cause we're on fire, we're on on fire

We're on fire now
Yeah, we're on fire, we're on on fire

We're on fire now" Louis jatkoi ja piti katseensa minussa. 

"I don't care what people say when we're together
You know I wanna be the one who hold you when you sleep
I just want it to be you and I forever
I know you wanna leave so come on baby be with me so happily" Pojat lauloivat yhdessä. Heistä hehkui jotain maagista energiaa, joka sai hyvälle tuulelle. Pojat lauloivat kappaleen loppuun ja saivat minulta raikuvat aplodit. 

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Anteeks kauheest ku täst tuli näin lyhyt ja tylsä... Enkä saanut tota tekstii vaihdettuu takas normaaliks tosa lopus....
En oo ihan varma ehinkö jatkaa huomenna, mut yritän parhaani mukaan :)

-Maija

8. Who cares if it's right or not

"Louis lopettaisitko jo?" Mumisin väsyneellä äänellä. 

"En ennen ku sä nouset" Louis vastasi ja jatkoi kuiskailua. 

"Eiks tytön kuulu aina vetää poika ylös sängystä eikä toisin päin?" Louis kysyi hetken päästä. Käänsin kylkeäni, jotta näin Loun kasvot. 

"No ei aina. Ja mä en jaksa nousta vielä" sanoin ja käperryin Louisin kainaloon. Louis silitti olkapäätäni sormellaan. 

"Sitä paitsi ilman peittoa on kylmä" mumisin. 

"Sulla nyt on aina kylmä" Louis sanoi naurahtaen. Kuulimme jonkun kävelevän käytävällä ja jäin kuuntelemaan, tuliko joku tänne. Askeleet menivät kuitenkin ohi. Emme kertoneet muille pojille vielä eilisestä mitään. 

"Louis?" Kysyin hetken hiljaisuuden päästä.

"Niin?" Louis vastasi. 

"Onks mun ja sun huone jotenki tarkotuksella tälleen vierekkäin?" Olin miettinyt tota kysymystä jo siitä asti, kun muutin tänne. Yläkerrassakin olisi nimittäin ollut jokin vieras huone. 

"Öö... No olis ylhäälläkin ollu, mut mä halusin sut siihen" Louis sanoi ja virnisti. 

"Just joo" Naurahdin. Pidin peittoa tiukasti ympärilläni, vaikka Louis yritti vetää sitä huomaamattani pois. 

"Jade, mä voisin oikeesti maata tässä koko elämäni, mutta mua alkaa ahdistaa noi muut pojat. Saa koko ajan olla hermona, et millon ne tulee tänne" Louis vinkui. 

"Okei, mut sun pitää eka lämmittää mua" sanoin vihjailevasti ja nostin kasvojani ylös päin. 

"Käviskö tää?" Louis kysyi ja tunsin Louisin lämpimät huulet omillani. Suutelimme pitkään, kunnes irrottauduin.

"Toi käy paremmin kuin hyvin" Virnistin ja nousin istumaan sängylle. Venytin hieman selkääni ja nousin seisomaan. Louis nousi myös ja petasin huolimattomasti sänkyni. Louis halasi minua takaata päin ja pussasi niskaani. 

"Menäänkö syömään?" Louis kuiskasi korvaani ihanasti. Hymyilin ja sanoin:
"Joo, mut sun pitää sit irrottaa musta. En haluu poikien heti tietävän tästä"
"Mun on hankala olla erossa susta" Louis sanoi. 

"Munki" virnistin ja käännyin Louisiin päin. "Keksitään joku juttu, miten saadaan pojat pois täältä" jatkoin. 

"Mmm" Louis hymäili ja piti minua kiinni lantiosta. Louis käänsi päätään ja painoi hellän suudelman huulilleni. Nautin taas hetkestä jokaisella solullani. 

"Mennään" Sanoin suudelmien välistä. 

"Ei vielä..." Louis sanoi ja suuteli minua vielä. Hetken päästä hän irrottautui ja virnisti. 

"Sori, oli vaikee lopettaa" Hän sanoi ja veti minut ovelle. Louis pussasi minua nopeasti vielä poskelle ja avasi oven. 

"Mee sä eka, tuun ihan kohta perässä" sanoin. "Ettei ne ala epäilee mitään" Jatkoin ja työnsin Louisin ulos huoneestani. Menin vaatteideni luokse ja nappasin sieltä harmaan villapaidan, tavalliset farkut ja pitkät vaalean harmaat villasukat. En ymmärrä miksi palellen koko ajan. No onhan nyt talvi, mutta tärisen sisälläkin. Laitoin vaatteeni nopeasti päälle ja menin ulos huoneestani. Näin Louisin ja Liamin keittiössä ja menin sinne. Vilautin nopean hymyn Louisille Liamin huomaamatta ja otin pöydältä mandariinin. 

"Ai kappas, meijän unikeko on päässy ylös" Liam vitsaili. 

"Hahaa" Nauroin sarkastisesti. Kuorin mandariinin ja heitin kuoret roskiin. Istuin Louisin viereen, ehkä vähän liiankin lähelle häntä. 

"Ai huomenta teilleki" Zayn sanoi tullessan keittiöön. Mumisin jonkinlaisen vastauksen ja keskityin lukemaan lehteä, jota Louis luki. 

"Minne Zayn ja Liam meni?" Kysyin Niallilta, kun kuulin poikien huutavan heipat ovelta. 

"Ne meni tyttöystäviensä luokse" Niall sanoi ja istui sohvalle viereeni. 

"Onks sulla jotain suunnitelmia?" Kysyin toivossa, että hän ja Harry lähtisivät jonnekin. 

"Mä ja Harry ajateltiin mennä salille ja sen jälkeen kaupungille. "Haluuks tulla mukaan?" Niall kysyi. 

"En mä taida nyt jaksaa" Sanoin ja selailin tv kanavia. 

"Okei" Niall sanoi ja Louis saapui olohuoneeseen. 

"Hei Louis, tuutko salille meijän kaa?" Niall kysyi. Katsoin Louista. Hän vilkaisi nopeasti minua. 

"En mä, taidan olla vähän vilustunut" Louis sanoi ja yskäisi. Olin vähällä ruveta nauramaan, mutta sain pidettyä pokan. 

"Okei, pidä tolle seuraa" Niall sanoi ja osoitti minua. Niall nousi ylös ja huusi Harryä.

"Mielelläni" Louis sanoi niin, ettei Niall kuullut. 

"Sanoiks jotain?" Niall kysyi Louisilta. 

"En, käskin ton vaan vaihtaa kanavaa" Louis sanoi viattomana. Niall kohautti olkapäitään ja lähti eteiseen. Harry pyyhälsi olohuoneeseen ja näki, kun Louis pussasi minua poskelle. Ei... Miten hän sattuikin juuri nyt paikalle? Harry virnisti meille ja näytti peukkua. Viitoin Harryn luoksemme.
"Et sit kerro kenellekään" käskin Harryä.
"En en..." Harry lupasi. Hän virnuili meille ja lähti eteiseen.
"Nähdään, pitäkää hauskaa!" Harry huusi eteisestä ja pamautti oven perässään kiinni.
"No, nyt me sitten ollaan kahdestaan" Louis sanoi hymyillen ja suuteli minua.
--------------
Sori lyhyydestä ja et taas kesti vähän kirjottaa :):) mut kiitos kaikille rakkaille kommentojille !<3
-Maija

Tossa ne vaatteet btw

7. Who cares if it's right or not

Makasin sohvalla lämpimän viltin alla. Katsoin telkkarista lempisarjaani. Pojat olivat jossain haastattelussa ja lupasivat tulla kohta kotiin. Sammutin telkkarin ja nousin sohvalta istuma-asentoon. Venyttelin hieman selkääni, sillä minusta tuntui, kuin olisin nukkunut, enkä katsonut telkkaria. Kuulin kun ovi kävi ja pojat tulivat sisään. Kuulin kun joku tuli olohuoneeseen ja yhtäkkiä laittoi kädet silmilleni.
"Arvaa kuka?" tuttu ääni sanoi.
"No olisko Liam?" sanoin sarkastisesti.
"Hahah" Louis nauroi ja hyppäsi sohvan yli viereeni. Minulla oli viltti vieläkin päälläni.
"Tuu, mennään ulos" Louis sanoi parin minuutin kuluttua.
"Miks? Siellä on kylmä" valitin ja pidin vilttiä ympärilläni.
"Tuu nyt" Louis sanoi ja veti minut ylös sohvalta.
"Joo joo" Naurahdin ja Louis veti minua perässään eteiseen.
"Mitä me siellä tehään?" Kysyin.
"Kohta näet, lupaan ettet tuu katumaan" Louis virnisti ja heitti minulle takkini.
"Kellokin on jo noin paljon ja kohta siel tulee pimeetä..." Väitin vastaan. Louis huokaili minulle.
"Mahtava asenne, Jade" Louis naurahti.
"Noh... Pakko kai sitten suostua" tuhahdin ja vedin takin päälleni. Vedin kaulahuivin pääni yli ja menin ovelle, jonka Louis oli ystävällisesti avannut minulle.
"Kiitos" Sanoin ja menin ulos.
"Tääl on kylmää" Valitin.
"Hahaa. Sitten täytyy varmaan tehä näin" Louis sanoi ja otti minut kainaloonsa. Hymyilin Louisille ja laitoin oman käteni Louisin toiselle kyljelle.
    Olimme kävelleet jo hetken, kun saavuimme jollekin aukiolle. Ulkona oli jo hieman pimeää, eikä ihmisiä liikkunut paljoa. Itseasiassa en nähnyt yhtään.
"Louis, minne syrjäkujalle sä meidät toit?" Kysyin naurahtaen.
"Se on vaan hyvä, ettei ole ihmisiä" Louis sanoi. "Oota tässä hetki" Louis sanoi ja lähti juoksemaan johonkin. Kävelin muutaman askeleen eteen päin ja huomasin, että koko aukio oli vähän niin kuin joku kehä. Se oli pyöreä ja reunustettu puilla ja pensailla.
"Pöö!" Louis huudahti äikkiä ja käännyin ympäri. Kuului suhinaa ja hieman savua nousi ilmaan.
"Louis mitä ihmet..." sanoin kun näin Louisin tulevan sumusta. Hänellä oli kädessään jotain.
"Mitä sulla on?" Kysyin naurahtaen. Taas näitä Loun mahtavia ideoita.
"Jauhesammutin" Louis virnisti ja suihkutti sitä ilmaan. Savu leijaili hitaasti alaspäin. Vilkaisin Louisia et-oo-tosissas-ilmeellä. Louis alkoi nauraa.
"Mitä, tää on hauskaa" Louis puollustautui. Louis meni vähän kauemmas minusta ja suihkutti savua ympärilleni. Savu laskeutui maagisesti alas päin ja erotin taas jotain muutakin, kuin valkoista savua.
"Louis anna mää!" Huusin nauraen. Louis antoi punaisen pullon minulle ja se painoi aika paljon.
"Se voi sit tulla aika kovaa sielt ulos et-" Louis aloitti, mutta minä painoin kahvan alas. Savua tuli aika paljon ja kovalla vauhdilla. Jokin siinä vain teki sen taijanomaiseksi. Juoksin ympäriinsä, kuin jokin 5- vuotias. Louis nauroi minulle ja suihkutti enemmän savua.
Yhtäkkiä olimme savun keskellä, emmekä nähneet muuta kuin toisemme. Louis laski jauhesammuttimen maahan ja tuli luokseni.
"Jade, sä oot... kaunis" Louis sanoi hitaasti ja hymyili.
"Yltä päältä tässä savussa" naurahdin. Louis jatkoi hymyilemistä ja tunsin, kuinka hän tuli lähemmäksi minua. Yhtäkkä hän suuteli minua. No, toi tuli kyllä ihan puskista, ajattelin itsekseni. Louisin kädet olivat lanteillani ja minä vein käteni hänen käsiään pitkin niskan taakse. Nousin varpailleni ja kurottauduin ylemmäs. Silmäni olivat kiinni ja olin aivan hurmiossa. En halunnut lopettaa tätä, muttei onneksi Louiskaan näköjään. Kuitenkin, kaikki hyvä loppuu aikanaan.
"Louis" Kuiskasin. Louis hymyili vähintään yhtä paljon kuin minäkin.
"Sä oot hyvä suutelemaan. Parempi kun arvasinkaan" Louis sanoi ja virnisti tavalliseen tapaansa. Naurahdin hänelle.
"Sä oot silti parempi" sanoin ja kuljetin käsiäni Louisin rintakehällä.
"Katotaanko?" Louis vitsaili ja sai hyvän syyn painaa huulensa taas huulilleni. Vatsan pohjasta kutitti ja tuhat perhosta leijaili vatsassani. Käteni olivat Louisin hiuksissa ja Louis piti käsiään ympärilläni.
"Mähän sanoin, että kannatti tulla" Louis sanoi, kun irrotauduimme.
"Suunnitteliks sä tän jo valmiiksi?" kysyin.
"No, en tätä osaa, mut ton jauhesammuttimen kyllä" Louis sanoi ja nauroi.
"Senkin" sanoin ja läpsäisin Louista käteen. Nauroimme molemmat.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Louis <3

-Maija

6. Who cares if it's right or not

Havahduin yhtäkkiä unestani. Nousin kyynerpäideni varaan ja vilkaisin vasemmalla puolella olevaa herätyskelloa. Turha vielä on herätä, mietiskelin itsekseni. Lösähdin takaisin makuulle ja huomasin vieressäni jotain. Käänsin päätäni sinne ja huomasin jonkun mustan vieressäni. Nostin sen ilmaan ja se oli joku takki. Nostin itseni istumaan ja tutkin takkia. Se ei voinut olla ainakaan minun. Hieroin silmiäni ja tutkailin sitä tarkemmin. Hetkinen... Haistoin sitä. Hajusta tuli mieleen ihan... Ei Niall, ei... Louis! Mitä himputtia Louisin takki tekee minun vieressäni. Nousin sängystä ja laitoin aamutohvelini jalkaani. Kaivoin toisen jalan tohvelin sängyn alta ja menin Louisin huoneen ovelle. Avasi sen varovasti ja vastassani oli täysi kaaos. Vaatteita roikkui tuolien karmilta ja sukkia ja boksereita oli lampussa ja ikkuna laudalla. Tämän takia Louis ei siis olisi halunnut minun tulevan tänne... Yhtäkkiä ovi läimähti auki ja käännyin katsomaan ovea. Louis seisoi ovella tosi yllättyneenä. Avasin suuni sanoaksen jotain, mutta en tiennyt mitä sanoa. Nuuhkaisin nopeasti Louisin takkia.
"Mitä vittua sä täällä teet?!" Louis huudahti yhtäkkiä.
"No kuule, toin tän takin ja sun puhelimen!" Huusin takaisin. Eih taas minä raivoan...
"No kuule ei kiinnosta! Häivy!" Louis huusi. Seisoin paikoillani ja tuijotin Louisin kireitä kasvoja.
"Ajatteliks sä seisoo siinä vaan?!" Louis raivosi. Hän oli aloittamassa jotain, mutta kiljahdin nopeasti:
"STOP!" Molemmat hiljenimme hetkeksi.
"Mitä stop?" Louis kysyi vähän rauhallisemmin.
"Oota" Käskin. Louis jäi seisomaan paikoilleen ja minä menin takaisin omaan huoneeseeni. Hengitin Louisin takin tuoksua keuhkoihini hetken. Nojasin oveen ja yritin rauhoittua. Huokaisin syvään. Menin takaisin Louisin huoneeseen. Louis oli edelleen samassa paikassa ja tuijotti minua.
"Moi, toin tän sun takin ja puhelimen" sanoin hymyillen. Louis seisoi edelleen paikoillaan ja tuijotti minua. En oikein tiennyt oliko hän vihainen, yllättynyt vai mikä häntä vaivasi. Menin muutaman askeleen häntä kohti.
"Louis?"  Huhuilin häntä, sillä hän seisoi vieläkin paikoillaan kuin jokin patsas.
"Sano nyt jotain" Naurahdin nopeasti. Louis katsoi minua kimaltavilla silmillään.
"Jade" Louis henkäisi ja vetäisi minut äkkiä halaukseen. Olin hetken ihmeissäni, mutta kiedoin käteni hänen ympärilleen. Halasimme pitkään ja painoin silmäni kiinni. Louis irrottautui minusta ja hymyili.
"Anna anteeksi, mä en tiiä mikä muhun tuli sain jonkun raivokohtauksen ja en mä oikeesti tarkottanu, mut-" Aloin selittämään, mutta lopetin kun Louis alkoi nauramaan.
"Joo mä ymmärsin kyllä" Louis sanoi hymyillen leveästi.
"No hyvä" sanoin. "Mut miks sä sit naurat mulle?" Ihmettelin.
"Mikä toi stop- juttu edelleen oli?" Louis kysyi huvittuneena.
"No siis kun..." Alotin ja istuin Louisin sängylle. Louis istui viereeni ja katseli minua.
"STOP sana niinkun pysäyttää sen tilanteen ja sit sen tilanteen voi ottaa uudestaan" Selitin katsoen Louisin huvittunutta ilmettä.
"Ai niinku kun me äsken eka huudettiin toisillemme ja sitten huusit STOP ja sitten se kohtaus otettiin niinku alusta?" Louis selvensi.
"Nii..." sanoin ja purin alahuultani. Louis alkoi nauramaan.
"Älä naura, se on toimiva teoria" Puollustin ja läpsäisin Louista olkapäähän.
"Ota kamas ja lähe" Sanoin muka suuttuneena ja nousin sängyltä. Menin yhteiselle ovelle ja avasin sen. Näytin Louisille kieltä ja paiskaisin oven kiinni. Yritin pitää hymyni kurissa ja kävelin huoneeni poikki. Olin avaamassa ovea käytävälle, kun se avautui edessäni ja törmäsin Louisiin. Kaaduin maahan, ja voihkaisin.
"STOP!" Hän huusi ja nosti minut ylös nauraen. Louis jätti kätensä lantiolleni ja katsoi silmiini.
"Voit irrottaa jo, en kaadu" Naurahdin ja Louis päästi nopeasti irti.                                                        
"No nukuitko hyvin mun takin kanssa?" Louis kysyi virnistäen ja retkahti sängylleni makaamaan.
"Hei! Mä just petasin sen" Huudahdin.
"No ehkä sun pitää pedata se sitten uudestaan..." Louis virnuili. Hän kuitenkin nousi, kun käskin häntä.
"Syömään!" Kuului jonkun huuto.
"Harry on tehnyt lounasta, tuskin maltan odottaa" Louis sanoi ja avasi oven. "Tuletko?" Louis kysyi minulta.
"Lounasta?" ihmettelin ääneen.
"Näin on. Eräs nukkus vähän kauan" Louis sanoi ja päästi minut hänen edellään ulos huoneestani. Menimme keittiöön, jossa tuoksui tai ehkä ennemminkin haisi ruoka...
"Kappas, unikekokin pääsi ylös sängystä" Harry virnuili, kun saavuimme keittiöön.
"Valvottiko Louis taas sua?" Niall vitsaili.
"Hahhaa" Sanoin. Menin istumaan Harryn ja Louisin väliin.
"Harry, lopeta toi maiskuttaminen" käskin häntä kun olimme aloittaneet ruokailun. Söimme hetken hiljaisuudessa.
"Missä te kävitte aamulla?" Kysyin jossain vaiheessa rikkoakseni hiljaisuuden.
"Käytiin treeneissä" Niall vastasi ja jatkoi syömistään.
"Louis sanos, et sä et välttämättä haluu tulla" Liam lisäsi.
"Joo" sanoin ja hymyilin Louisille. Hän hymyili nopeasti takaisin.
"Ja nyt ku kaikki te ootteki koolla, ni voidaan keskustella siitä, mitä eilen kävi" Niall sanoi rehtorillisesti ja kääntyi minua ja Louisia kohti. Vilkaisimme toisiamme.
"No, tuota siis kun, jos me-" Aloitin taas selittämään änkyttäen.
"Ja mikä kauhea huuto sieltä tänä aamuna kuului?" Liam keskeytti.
"Kaikki on hyvin, teijän ei tarvii tietää mistään mitään" Louis sanoi nopeasti.
"Missä Zayn muuten on?" Kysyin vaihtaakseni puheen aihetta.
"Se on jossain tyttöystävänsä luona" Niall sanoi.
"Aa... Onks teil muilla muuten tyttöystävii?" Kysyin pitäen juttelua yllä, jotta emme palaisi entiseen aiheeseen.
"No, Liamilla on, mulla ei niin kuin tiedät, Harryllä nyt noita tyttöjä riittää " Niall selosti. Louis muuttui jotenkin kireäksi vieressäni.
"Ja tällä yhdellä vois olla, jos vähän paljastaisi tunteitaan" Harry lopetti ja katsoi Louisiin merkitsevästi.
"Just" sanoin ja nousin pöydästä. Vein astiani tiskikoneeseen ja kiitin ruuasta.
"Mä meen laittaa nyt vaatteet päälle, vaikka kello onki jo kaks" naurahdin ja poistuin keittiöstä. Menin huoneeseeni laittaen oven perässäni kiinni. Otin lämpimän valkoisen villapaidan ja harmaat legginssit. En teidä ajattelinko vaan, mutta minusta täällä oli kylmä.
"Voinko tulla?" Oveeni koputettiin. Vedin sukat jalkaani ja sanoin:
"Juu" Niall avasi oven ja tuli sisään.
"Tuota, sun veljes soitti" Niall sanoi istuttuaan korituoliin.
"Jaa" sanoin huokaisten. Juuri kun olin unohtamaisillani koko jutun.
"Se pyys sua tulemaan käymään" Niall sanoi varovasti.
"No voit lähettää sellasia terveisiä, etten ole kiinnostunut asumaan saman katon alla sen kusipään kanssa" sanoin ja olin tosissani. Ennen kuin isä oli kaukana täältä, en kotiin palaisi.
"No okei" Niall sanoi. "Ne kuulemma kaipaa sua siellä" Niall lisäsi.
"Ei mua kiinnosta! Ja oletko muuten huomannut, että aina ku sä tuut tänne, kerrot jotain huonoja uutisia?!" Aloin taas huutamaan. Ei ei ei näin!
"STOP!" Kuului ulkopuolelta. Joku, arvatenkin Louis, läimäytti oven selälleen ja saapui sissän kuin jokin supermies.
"Mikä supermies sä luulet oleva?" Kysyin nauraen.
"STOP" Lousi huusi uudestaan.
"Totta. Anteeks Niall, en mä tarkottanut" sanoin huvittuneena vieläkin Louisin käytöksestä.
"Joo, mikä tää teijän stop on olevinaan?" Niall kysyi ihmeissään.
"Öö... Ei mikään" sanoin ja menin Louisin vierelle. Louis laittoi kätensä alaselälleni ja seisoimme siinä kuin jokin pari. Louis laittoi toisen kätensä otsalleen kuin armeijassa.
"Juu, mulle riitti" Niall tuhahti ja poistui huoneesta. Ovi paukahti kiinni ja käänsin päätäni ylöspäin, jotta näin Louisin kasvot. Repesimme nauramaan ja käkätimme, kuin jotkut vanhat akat.

Niall:
Lähdin pois Jaden huoneesta, kun Louis saapui sinne.
"Järkyttäviä mielipuolia molemmat" Mumisin itsekseni.
"Ai mä vai?" Liam huudahti sohvalta.
"Et, Louis ja Jade" sanoin ja menin istumaan sohvalle.
"Jaa" Liam sanoi ja jatkoi television selailua. Jaden huoneesta alkoi kuulua kauheaa naurua. Katsoimme Liamin kanssa toisiamme. Pudistelin päätäni.
"Hulluja molemmat" sanoin.
"Sen takia ne sopiiki toisillensa" Liam sanoi ja virnisti. Joo, niin varmaan.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Sori kirjotus virheistä, en jaksa tarkistaa ;)

Tässä ne vaatteet :)

-Maija

5. Who cares if it's right or not

Jade:

Tunsin kun joku tuli huoneeseen ja sytytti valot. Joku käveli vierelleni ja kyykistyi viereeni. En jaksanut nostaa kasvojani ylös polvistani.
"Jade" Kuulin Louisin äänen. Hän silitti selkääni.
"Mee pois" käskin. Louis ei tehnyt elettäkään sille.
"Miksi sä tänne miesten vessaan karkasit?" Louis kysyi. Miesten -mikä? Nostin päätäni ja näin lavuaareja ja koppeja. Käänsin katseeni vieressä istuvaan Louisiin. Louis hymyili pienesti.
"E-en mä voinut tietää, et tää on miesten vessa" Sanoin hiljaa punastuen. Laskin pääni takaisin polviini. Louis nosti kasvoni kuitenkin takasin ylös.
"Miks sä ylipäätänsä pakenit?" Louis kysyi. Riutasin itseni irti Louisin otteesta ja menin kauemmas. Louis kuitenkin seurasi minua.
"No? Kerro mulle" Louis aneli.
"Ehkä jotkut... tai siis" sopersin. Yritin keksiä jotain hyvää tapaa sanoa sen. Louis katsoi minua kysyvästi.
"Mä itkin ja..." sanoin hiljaa.
"Joo, huomasin" Louis sanoi ihmetellen. "Ja?"
"Mä en tykkää itkee muitten ihmisten nähdessä" sanoin suoraan. Louis näytti ymmärtävän.
"Mut ei sun tarvii paeta silti meitä" Louis sanoi.
"No on se vähän noloa liikuttua teijän lauluista ja parkuu tuolla yksin" sanoin.
"Kaikki fanitkin itkee" Louis sanoi. Huokaisin.
"Louis mä... Ääh! Miks mä tätä sulle edes yritän selittää?!" Huudahdin yhtäkkiä. Pompahdin seisomaan ja menin kauemmas hänestä. Louis nousi perässäni ja yritti sanoa jotain, mutta keskeytin hänet.
"Älä sano mitään!" Korotin ääntäni. Louis tuli lähemmäksi ja laski kätensä olkapäälleni.
"Mä vaan haluun-" Louis aloitti.
"Irti musta!" sanoin ja viskasin hänen kätensä pois olaltani.
"Minkä takia sä edes välität?!" Jatkoin tiukasti.
"Mä haluan vaan auttaa! Mut jos sulle ei kelpaa, ni ei sitten!" Louis kimpaantui.
"Sä oot koko ajan auttamassa mua ja oot yliystävällinen mua kohtaan!" Huusin takaisin.
"No anteeksi!" Louis karjui. Tuijotin hetken häntä silmiin ja menin hänen ohitseen. Kävelin ovelle ja riuhdoin sen auki. Muut pojat olivat oven ulkopuolella.
"Mikä sulle tuli?" Niall kysyi. Hän huomasi, että olin itkenyt ja tuli luokseni.
"Älä koske muhun!" Huusin Niallille, kun hän yritti halata minua. Laitoin kädet puuskaan ja käännyin ympäri. Näin Louisin tulevan ulos vessasta lyöden oven perässään kiinni.
"Louis, onks kaikki nyt ok?" Liam kysyi häneltä.
"Joo, täydellisesti" Louis ärähti ja mulkaisi minua nopeasti. "Eiköhän nää treenit ollu nyt tässä" Louis sanoi ja lähti kävelemään pois. Liam meni hänen perässään. Löin nyrkillä lavan reunaan ja kirosin ääneen.
"Rauhotu Jade!" Niall sanoi tiukasti. Huokaisin syvään.
"Oke, lähetäänkö kotiin?" Kysyin katsoen muita poikia. Zayn katseli minua Niallin vierestä ja Liam tuli luoksemme.
"Lou lähti johonkin kiukkuissaan. Mitä te oikein riitelitte?" Liam kysyi minulta. Yritin hillitä itseni, jotten alkaisi raivoamaan Liamillekin.
"Mä sain jonkun raivokohtauksen, mutta lähetään nyt" sanoin ja puskin poikien läpi. He tulivat perässäni ja kävelimme pois areenalta. Menimme pukuhuoneiden kautta hakemassa poikien kamat. Niall pyysi minua ottamaan Louisinkin tavarat. Huokaisin ja otin Louisin takin ja kännykän. Lähdimme kävelemään poikien autoa kohti.
"Onko Louis muuten kotona?" Kysyin, kun Liam kaarsi auton poikien talon pihaan.
"En usko, meni varmaan jonnekin kävelemään" Niall vastasi. Hymähdin ja nousin autosta. Menin sisälle ja kiirehdin huoneeseeni. Heitin Louisin kamat sängylleni ja menin istumaan pöydän vieressä olevaan korituoliin. Kuulin poikien juttelevan ja nauravan jostain. Huokaisin ja katselin Louisin tavaroita. Nousin tuolista ja menin laukulleni. Otin sieltä vaaleansinisen topin ja mustat löysät housut. Vaihdoin ne päälleni ja heitin vanhat vaatteeni tuolin karmille. Menin sängylle ja siirsin Louisin kännykän yöpöydälleni. Menin peiton alle ja otin Louisin takin syliini. Haistoin sitä hieman. Se tuoksui Louisilta. Huokaisin taas ja yritin olla miettimättä Louista. Se painoi kuitenkin mielessäni. Kadun sitä, miksi minun piti raivota hänelle? No, ehkä puhun hänelle huomenna. Sammutin pöytälampun ja otin Louisin takin viereeni. Painoin silmäni kiinni ja yritin nukkua.

Louis:
Tulin myöhään illalla kotiin. Olin ollut selvittelemässä päätäni ulkona. Kävin puistossa ja pyörin hetken kaupungillakin.Tärisin kylmästä, sillä olin jättänyt takkini areenalle. Muut taisivat onneksi jo nukkua ja otin kenkäni pois jalastani. Hiivin käytävää pitkin omaan huoneeseeni. Huomasin Jaden huoneen oven olevan auki. Mietin hetken, viitsisinkö kurkata sinne. Raotin ove hieman enemmän ja se narahti hiukan. Näin Jaden makaavan sängyllän kasvot minua kohti. Hänen hiuksensa olivat sekaisin tyynyllä. Jade tuhisi pienesti unissaan. Huomasin puhelimeni hänen yöpöydällään. Hän oli ilmeisesti tuonut sen kotiin. Kun olin jo menossa pois, näin hänen pitävän sylissään jotain. Se oli minun takkini. Hymy kohosi huulilleni. Menin pois hänen huoneestaan ja laitoin oven kiinni. Menin omaan huoneeseeni ja heitin vaatteeni pois päältäni. Jätin jalkaani vain bokserit. Hyppäsin sängylleni ja vedin peiton ylleni. Katselin ikkunasta ulos ja mietiskelin kaikkea. Sain selville itsestäni muutaman asian: Ensinnäkin en ollut enää vihainen Jadelle. Toiseksi, päätin selvittää kaikki asiat huomenna. Kolmanneksi, olin ilmeisesti ihastunut Jadeen, mutta en usko hänen tuntevan samoin. Huokaisin ja painoin silmäni kiinni. Kun suljin silmäni, näin kuvan Jadesta. Huokaisin ja avasin silmäni. Ei, tämä täytyy saada loppumaan, käskin itseäni. Viimeinen ajatukseni oli kuitenkin: Voi, kumpa voisin olla takkini, jota Jade pitää sylissään.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Kerron nyt jo, et täst ficist voi sit tulla aika pitkä... :D
-Maija

4. Who cares if it's right or not

Harry saapui unisena keittiöön. Hän kaivoi kaappeja ja otti särkylääkkeen.
"Harry kuinka paljon sä joit eilen?" Liam ihmetteli.
"Öö... En mä nyt paljon muistaakseni" Harry sanoi ja haukotteli.
"Sä oot ainut, jolla on krapula" Zayn sanoi. Harry mumisi jotain epämääräistä ja kääntyi minuun päin.
"Ai säki oot täällä" Harry sanoi ja hymyili vinosti.
"Joo, muutin tänne tänään" sanoin ja huokaisin. Muut pojat katsoivat meitä.
"Kertokaa kaikki, mitä mulla on jäänyt välistä" Harry käski.
"No ei paljonkaan muuta kun, että Jade muutti tänne nyt joksikin aikaa ja me ollaan nyt lähdössä areenalle harjoittelemaan" Niall sanoi korottaen ääntään loppua kohden. Harry otti omenan korista ja haukkasi siitä.
"Ja oliko siihen jokin syy, miksi Jade tuli tänne? Vai halusko se tulla kattomaan mua?" Harry virnuili.
"Unissas" sanoin.
"Me kerrotaan sulle joskus, mut tuu nyt!" Louis huusi eteisestä.
"No joo joo" Harry murahti. Hän heitti omenan röntin roskikseen ja tuli eteiseen. Liam ja Zayn olivat jo autossa odotamassa meitä. Menin Louisin mukana ulos, kun Niall jäi tarkistamaan, että Harry tulee. Menin takapenkille, sillä Liam ja Zayn olivat vallanneet etuosan. Louis meni keskelle ja Niall ja Harry tunkeutuivat vierekkäin. Liam lähti ajamaan ja pojat keskustelivat jostain turhan päiväsistä. Itse en osallistunut keskusteluun, vaan tuijottelin ohi kiitäviä maisemia. Mietiskelin kaikenlaista ja uppouduin ajatuksiini. Arvatenkin ajattelin perhettäni. Isää en kaivannut yhtään, mutta sisaruksiani oli ikävä. Ikävöin sitä, kun Linda herättää minut pomppimalla päälläni, kun Nelly pölisee jostain uudesta luomu jogurtista aamiaspöydässä, sitä kun syötän Charlottea ja hän sylkee kaiken ruuan ulos...
"Jade, tuletko?!" kuulin jonkun huutavan. Nostin päätäni ylös ja huomasin olevani yksin autossa. Irrotin turvavyön ja nousin ylös autosta. Katselin ympärilleni ja näin pojat kävelemässä vähän matkan päässä.
"Mitä sä oikein jäit mietiskelemään?" joku kysyi takaatani. Hätkähdin nopeasti ja käännyin ympäri kavahtaen hieman taaemmas. Louis katsoi minua kysyvästi. Huokaisin.
"Sun pitää tietää yksi juttu: mua ei saa ikinä pelästyttää" sanoin ja naurahdin. Louiskin nauroi ja sanoi:
"Yritän muistaa" Hän lähti kävelemään kohti ovea, josta muut menivät sisään. Seurasin hänen perässään.
"Ajattelitko perhettäsi?" Louis kysyi. Äh, luulin jo hänen unohtaneen asian.
"Joo..." sanoin. Louis avasi raskaan oven ja päästi minut ensin sisään.
"Haluatko puhua siitä?" Louis kysyi. Naurahdin.
"Olet samanlainen kuin Niall" sanoin ja Louis nauroi.
"No, me olemme kuin perhettä osaltaan. Ja nyt sinä kuulut siihen" Louis sanoi hymyillen. En tiedä, mikä häntä hymyilytti, mutta päätin hymyillä myös.
"Ja en välttämättä halua puhua siitä ainakaan nyt" sanoin ja saavuimme järkyttävän suurelle areenalle. Suustani pääsi "Vau".
"Ja sieltä saapuvat Louis sekä Jade!" Harry huusi lavalta. "Mikä kesti?!" hän matki meitä. Nauroimme ja muutkin pojat tulivat jostain takahuoneesta lavalle. Kävelimme lavan eteen ja Louis hyppäsi kevyesti sen päälle. Minä yritin epätoivoisesti etsiä portaita sinne, koska en pääsisi sinne noin. Yritin matkia Louista, mutta se epäonnistui täysin. Yritin uudestaan kiivetä lavalle, huonoin tuloksin.
"Neitokainen hädässä, Louis" Harry virnuili Louisille huomattuaan minut. Louis kääntyi ympäri ja huomasi minut. Harry nauroi, kun mätkähdin lattialle. Louis mulkaisi Harryä, joka tukahdutti naurunsa. Louis käveli lavan reunalle ja ojensi kätensä. Otin siitä kiinni ja kipusin lavalle Louisin avustuksella.
"Kiitos" sanoin ja loin sivummalla virnuilevaan Harryyn murhaavan katseen. Menimme muiden kanssa takahuoneeseen ja Louis rämähti sohvalle Liamin päälle. Minä jäin nojaamaan johonkin tuoliin ja kuuntelin poikien ja varmaan jonkun managerin puhetta.
"Onhan se muuten ok, että Jade muutti meille?" Niall kysyi mieheltä. Mies kääntyi minuun päin ja hymyili.
"Joo, ei siinä mitään" mies sanoi ja kääntyi pois päin. Odotin, että hän olisi esittäytynyt itsekin. No, ei siinä mitään. Louis taisi huomata sen ilmeestäni, ja naurahti pienesti. Mies oli selkäpäin minuun ja jutteli poikien kanssa.
"Paul, voidaanko jo mennä harjoittelemaan?" Louis kysyi.
"Joo, minun täytyy kyllä lähteä, mutta kai te täällä perjäätte keskenänne?" mies, tai siis Paul kysyi ja katsoi poikia epäuskoisena.
"Totta kai, Jade pitää meidät kurissa" Harry sanoi ja virnisti minulle.
"No sepä hyvä" Paul sanoi ja lähti huoneesta vilkaisematta minua. Huokaisin.
"Sehän meni hyvin" sanoin ja istahdin sohvan reunalle.
"Miten niin?" Louis kysyi.
"Paul vihaa minua" sanoin. Enkä minäkään hänestä nyt pidäkään.
"Äh, se nyt on vaan tuollainen stressaantunut kaikesta" Louis sanoi ja kaatoi minut sohvan käsinojalta päällensä. Makasin poikittain pää Louisin ja jalat Niallin päällä. Löin Louisia leikillä tyynyllä. Louis alkoi nauramaan ja tipuin alas lattialle.
"Ja kiitos tästäkin" sanoin nousten lattialta. Pyyhin housujani tomusta. Katsoin poikia edessäni. Liam ei kuullut, eikä nähnyt mitää, sillä hänellä oli puhelin melkein kiinni nenässään. Zayn laittoi hiuksiaan peilin edessä. Niall heitteli jotain puhelinta kädessään ja vihelteli omiaan. Louis retkotti sohvalla ja tuijotti minua murhaavana.
"Lopeta Louis" sanoin ja yritin pitää pokkaani. Louis nosti toista kulmakarvaansa saaden minut nauramaan.
"Mitä se naisten naurattaja nyt tekee?" Liam havahtui puhelimestaan.
"Virallinen naisten iskijä on kadonnut johonkin, mutta toi toinen ilmeilee Jadelle" Niall selosti.
"Niin, missä Harry on?" Kysyin. Louis kohautti olkapäitään ja virnisti.
"Pöö!" Joku huusi samassa takaatani. Kiljaisin ja kavahdin automaattisesti taaksepäin. Käännyin ympäri ja näin Harryn nauravan takanani. Kompastuin takanani olevaan tyynyyn ja kaaduin taaksepäin. Lensin sohvalle ja Louis otti minut vastaan. Harry melkein tukehtui omaan nauruunsa ja piti sienästä tukea. Zayn ja Liamkin havahtuivat touhuistaan.
"Ja toiko muka oli hauskaa?" Kysyin ja valuin alas Louisin sylistä hänen viereensä.
"Olisit nähny sun ilmeen" Harry räkätti. Huokaisin ja nousin taas sohvalta.
"Nyt kun me ollaan kaikki koolla, kerron tän nyt yhteisesti: Kukaan ei ikinä pelästytä mua" sanoin ja näytin, että olin vakavissani.
"Mis ei?" Harry kysyi.
"No koska näit äskenkin, mitä tapahtui" sanoin ja sain Harryn taas nauramaan.
"Ja nyt kaikki tonne areenalle harjottelemaan" Liam käski ja nousi sohvalta. Muut seurasivat häntä ja olimme pian taas lavalla. Niall käski minun mennä katsomaan katsomoon, ja noudatin hänen ohjeitaan. Hyppäsin alas lavalta, joka osottautuikin korkeammaksi, mitä luulin. Tömähdin polvilleni maahan, mutta nousin siitä nopeasti ylös. Menin muutaman rivin kauemmas ja istuin penkille. Ensin pojat säätivät mikkejänsä hetken ja aloittivat sitten. En tunnistanut lauluja, mutta eivät ne huonoja ollet lainkaan. Jossain menevämmässä biisissä Harry ja Louis alkoivat jorata jotain omaa ja kierivät lattioilla. Olin kuolla nauruun, kun katselin heidän pelleilyjä.
"Anywhere we go, never say no, just do it, do it, do it, do it!!" pojat lauloivat ja lopettivat kappaleen. Hurrasin ja taputin käsiäni yhteen. Se kuulosti kyllä aika oudolta tyhjässä suuressa salissa.
"Sit ku oikeesti esiinnytte, Harry ja Louis voi olla vähän rauhallisemmin" naurahdin. Pojat lauloivat vielä muutamia biisejä.
"Ja viimeiseksi laulamme, hyvä yleisö, Strong" Louis kuulutti. Alku musiikki alkoi soimaan ja Zayn aloitti laulamisen. Onneksi kappale oli aika rauhallinen ja Louis ja Harry pysyivät paikoillaan. Jotenkin biisi kosketti minua ja tunsin kyneleen poskellani. Pyyhin sen nopeasti pois ja käänsi katseeni takaisin poikiin. Louis lauloi sooloaan ja tuijotti minua.
"Think of how much love that's been wasted. People always try to escape it. Move on to stop their heart breaking. But there's nothing I'm running from. You make me strong" Toinen kyynel vieri poskelleni ja Louis taisi huomata sen. Pyyhin sen pois, ennen kuin muut näkivät sen. Kuuntelin biisin loppuun ja nousin paikaltani. Yritin kävellä normaalisti, mutta jalas pakottivat minut juoksuun. Juoksin jonnekin ovelle ja riuhtaisin sen auki. Huomasin tulleni jonnekin pimeään huoneeseen. Ovi läimähti kiinni takanani. Huoneessa oli nyt täysin pimeää ja virtaavien kyynelten takaata, en nähnyt senkään edestä mitään. nojauduin seinään ja valuin sitä pitkin lattialle.

Louis:
"Miksi Jade juoksi miesten vessaan?" Niall sanoi ääneen ajatuksen, joka pyöri varmasti kaikkien mielessä.
"Mä menen katsomaan" sanoin ja hyppäsin alas lavalta. Kävelin ripein askelin miesten vessan ovelle. Olin nähnyt muutaman kyyneleen Jaden poskilla, mutta sitä en ymmärtänyt, miksi hän yhtäkkiä juoksi miesten vessaan. Saavuin ovelle ja avasin sen. Menin sisään ja laitoin oven kiinni. Sisällä oli pimeää ja laitoin valot päälle. Näin Jaden istuvan lattialla pää haudattuna käsiin. Hänen pitkät ruskeat hiuksensa olivat sekaisin hänen päässään. Menin hänen luokseen ja kumarruin alas.
"Jade"
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Ens osassa tapahtuu varmaan vähän enemmän... ;)
-Maija

3. Who cares if it's right or not

Yhtäkkiä heräsin tokkuraisena. Silmissä oli sumeaa, ja joka paikkaa särki. En tiedä mitä kello oli, mutta ulkona ainakin oli pimeää. Palautin mieleeni tapahtumia. Isä. Hän löi ja potki minua. Ei, ei ei. Minun on pakko lähteä nyt täältä. Nousin voihkaisten ylös ja minun piti ottaa sängystäni tukea. Venytin selkääni hieman ja huomasin olevani aivan veressä. Lattiakin oli täynnä kuivunutta verta. Kävelin nopeasti kaapille ja kaivoin sieltä suuren laukkuni. Sulloin sinne nopeasti jotain vaatteita ja pöydältäni tärkeimmät tavarani. Juoksin vielä vaatekaapilleni ja nappasin lämpimän hupparin päälleni. Repäisin yhdestä vihosta palasen ja kirjoitin siihen tärisevällä kädelläni:
"Moi, lähdin pois, koska en kestä isää enää. Meille tuli vähän pahempi riita ja isä hakkasi mua. Älä olko huolissanne. Rakkaudella Jade." Tiesiin, että Leo tulee tänne herättämään minua aamulla. Toivon, etteivät he ala etsimään minua. Itse asiassa minulla ei ole hajuakaan minne menen. Otin laukkuni maasta ja katsoin vielä viimeisen kerran huonettani. Sitten avasin takaoven ja lähdin juosten pakoon.
Muutaman tunnin päästä huomasin jotenkin tutun talon edessäni. Se oli poikien talo. Olinpas kävellyt pitkän matkan. Juoksin vielä viimeiset metrit ja painoin ovikelloa. Toivoin, että Niall tulisi avaamaan, sillä en halua muiden näkevän minua tällaisena. Ovelta kuului askelia ja kahva väännettiin alas. Ovi avautui. Louis seisoi ovella silmiään hieroen ja toljotti minua ihmeissään.

Louis:
Kesken uniani heräsin ovikellon soittoon. Olin lähin ovea, joten nousin ylös ja tepsuttelin huoneestani ulos. Vilkaisin samalla kelloa, joka näytti puoli kuutta. Kuka ihme siellä tähän aikaan on? Menin eteiseen ja avasin oven. Suuni loksahti auki, kun näin Jaden seisovan ovella. Hänen naamansa oli veressä ja hiukset takussa. Hän tärisi kylmästä ja piti kaiteesta tukea.
"Jade? Mitä ihmettä sulle on käynyt?" kysyin hieman unisella äänellä. Hän ei vastannut. Jade tuijotti minua silmiin. Pieni kyynel tippui hänen silmäkulmastaan.
"Voinko tulla tänne hetkeksi?" Jade kysyi heikolla äänellä.
"Öö... kai" vastasin hieman ihmeissäni. Päästin hänet sisään ja laitoin oven kiinni. En saanut vieläkään katsettani irti Jadesta.
"Mitä sulle kävi?" kysyin uudestaan.
"Mun isä..." Jade aloitti varovasti. Hän näytti siltä, että voisi murtua milloin tahansa.
"Tekikö se sulle jotain" kysyin. Jade ei pystynyt katsomaan enää minua.
"Se... Hakkas mua" Jade sanoi.
"Mitäh?!" melkein huudahdin. "Ei se voi tehä niin" puollustin.
"Mä kuitenkin karkasin nyt kotoa, enkä tiiä mihin meen asumaan" Jade huokaisi ja pystyi katsomaan taas minua.
"Muuta tänne" ehdotin.
"Oikeestiko?" Jaden ilme kirkastui.
"Joo, totta kai" sanoin.

Jade:
"Joo, totta kai" Louis sanoi. "Sä joudut kyllä kertomaan kaiken, mutta ennen sitä, sä meet suihkuun" Louis käskytti. Hän lähti hakemaan pyyhettä minulle ja minä otin puhtaat vaatteet kassistani. Louis palasi alakertaan ja johdatti kylpyhuoneeseen. Se oli aika tavallisen näköinen valkoisine kaakeleineen. Louis laittoi pyyhkeeni naulaan ja meni takaisin ovelle.
"Ei oo mikään kiire" Louis sanoi ja hymyili. Louis oli jo lähdössä, kun huusin häntä. Hän kääntyi minuun päin.
"Louis, kiitos" sanoin ja halasin Louista. Hän ihmetteli ensin, mutta kietoi vahvat kätensä sitten ympärilleni. Halaus kesti pitkään, ja oli lämmin. Irroittauduin Louisista hymyillen ja astuin askeleen kauemman. Louis meni ovest ulos ja laittoi sen kiinni perässään. Otin likaiset vaatteeni pois ja heitin ne lattialle. Menin suihkukoppiin ja laitoin hanan päälle. Ensin sieltä tuli kylmää vettä, mutta sitten se vähitellen lämpesi. Suihkuttelin itseäni aika kauankin aikaa, kunnes lopulta sammutin suihkun. Koko huone oli höyryssä ja pelikin oli höyrystynyt. Kuivasin itseni pyyhkeeseen. Laitoin puhtaat vaatteet päälleni ja lainasin jonkun hiusharjaa. Menin ulos kylpyhuoneesta ja törmäsin silmiä hierovaan Liamiin.
"Huomenta" Liam sanoi ohimennen. "Hetkonen, mitä sä täällä teet?" Liam kysyi.
"Öm.. Se on aika pitkä juttu" sanoin, en halunnut vielä kertoa siitä muille. Liam nyökkäsi ja jatkoi matkaansa. Hän meni olohuoneeseen, jossa retkahti sohvalle ja avasi tv:n. Kuulin keittiöstä ääni ja menin sinne. Näin ovelta Louisin ja Niallin. Niall söi leipää pöydän edessä selkäpäin minua ja Louis paistoi jotain. Niall huomasi minut ensimmäisenä.
"Mitä ihmettä sä täällä teet!?" Niall huudahti. Samanlainen reaktio, kuin Liamilla. Naurahdin pienesti, ja Louis kääntyi katsomaan minua.
"Ai sä tulitkin jo" Louis sanoi. "Aika kauan menikin" hän virnisti.
"No sä sanoin että voin olla niin kauan, kun haluan" puollustelin.
"Ai missä?" Niall kysyi liittyen keskusteluun.
"Suihkussa" vastasimme Louisin kanssa yhteen äänen. Naurahdimme pienesti. Menin kaappiin ja etsin jotain lasia.
"Niin, miksi sä täällä oot?" Niall toisti.
"Öö... No siis kun" änkytin pienesti. Louis vilkaisi minua. Huokaisin ja istuin alas.
"Mun isä, tuota vähän niinku hakkas mua" sanoin katsoen pöytää.
"Vähän niinku?" Niall ihmetteli.
"No aika pahastikin. Olin muutaman tunnin tajuttomana ja sit ku heräsin, karkasin kotoa. Tulin tänne, koska mulla ei ollut muutakaan paikkaa" sanoin.
"Ja mä ehdotin, että Jade voisi asua täällä" Louis lisäsi ja samalla niinkuin kysyi sitä Niallilta.
"Totta kai jäät tänne. Siis se mielipuoli hakkasi sua?" Niall ihmetteli järkyttyneenä.
"Kuka hakkas ketä?" Joku saapui keittiöön. Musta tukkainen hiuksiaan harova miehen alku käppäili keittiöön.
"Jade!?" Zayn huudahti kun hän näki minut. Hän avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta keskeytin hänet.
"Jos ajattelit sanoa jotain, että mitä täällä teen tai miksi olen täällä, niin älä edes aloita" sanoin ja Louis ja Niall naurahtivat. Zayn loksautti suunsa kiinni.
"Hakkasko Louis Jadea?!" Zayn huudahti. En tiedä mistä Zayn tuonkin sai päähänsä. Aloin nauramaan.
"No ei todellakaan! Mun isä hakkas mua" sanoin.
"Mitäh?!!" Zayn kysyi järkyttyneenä, kuten Niallkin. Nyökkäsin pienesti. Nousin tuolista ja aloin taas etsiä lasia. Zayn istui pöydälle ja söi Lousin paistamia pekoneita Niallin kanssa kilpaa. Kaivelin kaappeja, mutta yksikään lasi ei sattunut kohdalleni.
"Mitä sä etsit?" joku kysyi huvittuneena. Käännähdin säikähtyneenä ympäri ja törmäsin Louisiin.
"Ah, tota lasia" sanoin nolona. Taisin punastuakin. Louis nauroi ja avasi yhden yläkaapin.
"Tässä arvon neiti" Louis sanoi ja ojensi lasin.
Kiitin häntä ja otin siihen kylmää vettä. Istuin takaisin pöytään. Muut olivat aika hiljaa, ja arvasivat, etten oikein halua puhua yöllisistä tapahtumista.
"Missä Harry muuten on?" kysyin rikkoakseeni hiljaisuuden.
"Se varmaan nukkuu eilistä humalaansa pois" Louis sanoi. Nousin pöydästä ja vein lasini pesukoneeseen.
"Tota, saanko jonkun huoneen itselleni?" kysyin.
"No, meillä on yksi vapaa huone tässä alhaalla" Niall sanoi. Nyökkäsin. Louis nousi pöydästä ja vei astiansa pesukoneeseen.
"Mä voin näyttää sen sulle" Louis sanoi ja johdatti minut käytävän kautta johonkin huoneeseen. Huone oli pienempi kuin omani. Tai vanha huoneeni. Sänky oli ikkunan vieressä ja sen vieressä oli kaappi. Toisella seinämällä oli pieni pöytä ja korituoli. Toisella puolella oli myös joku ovi.
"Aika pieni, mutta kelpaako?" Louis kysyi ja laski laukkuni maahan.
"Tämä on hyvä" sanoin. "Mutta, mihin tosta ovesta pääsee?" kysyin.
"Ai Joo. Sieltä pääsee mun huoneeseen. Se on tossa seinän takana" Louis sanoi. Menin sinne ja meinasin avata oven, mutta Louis esti minua.
"Öö.. Siellä on vähän sekaista" Louis sanoi.
"No, ei sitten" sanoin virnistäen. Kyllä minä sinne vielä menisin...
"Mä meen, saat laitettuu vähän kamoja" Louis sanoi ja poistui huoneesta. Olin menossa ovelle, kun oma oveni yhtäkkiä avautui.
"Äläkä suunnittelekaan meneväsi minun huoneeseeni" Louis virnisti ovelta.
"Joo Joo" kuittasin. Louis lähti ovelta ja laittoi sen perässään kiinni. En enää viitsinyt mennä Louisin huoneeseen, vaikka se houkuttelikin minua. Levitin tavaroitani ympäri huonetta ja tein oloni kotoiseksi. Huokaisin ja kaaduin sängylle. Katselin kattoa ja pyörittelin sormiani. Mietin, mitä kotona tapahtuu. Ovatkohan he huolissan minusta? Tai no, isä nyt varmaan on onnellinen. No, enhän minä nyt itsekään kotona onnellinen ollut. Mutta kai näin on sitten parempi. En ainakaan mene sinne isän hakattavaksi. Havahduin ajatuksistani, kun oveni avautui. Niall seisoi ovella.
"Tuu vaan" sanoin ja nousin istumaan sängylle. Niall tuli viereeni.
"Haluatko puhua siitä?" Niall kysyi.
"No, en mä nyt tiiä" sanoin.
"Ethän sä satuttanu pahasti?" Niall kysyi. Hän se sitten jaksoi aina huolehtia.
"En" sanoin. Toisaalta pääni oli hieman kipeä, mutta se nyt voi johtua vaikka mistä.
"Niall, voitko kertoa Liamille ja Harrylle jotenki tästä?" kysyin.
"Joo" Niall vastasi.
"Älä suurentele sitä, päinvastoin" käskin. Niall nyökytteli ja nousi sängyltä.
"Meillä alkaa treenit puolen tunnin päästä" Niall sanoi. "Haluuks tulla mukaan?" Niall kysyi.
"No vaikkapa. Onks Harry muka jo herännyt?" naurahdin.
"Sä voitki mennä auttamaan noita. Ne yrittää just repii sitä ylös sängystä" Niall nauroi.
"Jätän tällä kertaa väliin" sanoin nauraen. Nousin sängyltä ja lähdimme eteiseen.
-------
vähän tönkkö loppu... Mut mitä tykkäätte? Kommentteja? :D
-Maija

2.Who cares if it's right or not

Nojailimme johonkin sattuman varaiseen aitaan. Oli jo pimeää ja kellokin oli ties mitä. Poikien seurassa vain oli niin hauskaa.
"Haluuko joku suklaata?" Niall kysyi ja heilutti suklaalevyä kädessään.
"Jade ei ainakaan voi ottaa, koska se lihoo muuten" Harry nauroi. Läpsäisin häntä käsivarteen ja otin suklaalevyn Liamilta.
"Kato omaa mahaas" nauroin. Olin jostain syystä ajautunut Louisin ja Harryn väliin, jossa ei tullut aika pitkäksi.  Louis kaivoi muutaman olut tölkin laukustaan.
"Neljä on vielä" hän sanoi. Harry nappasi veti yhden, joka taisi olla hänen viides. Liam ei ottanut, eikä Niall. Zayn otti yhden ja yksi jäi Louisille.
"En mää ota" sanoin kun Louis tarjosi minulle. Kaksi tölkkiä riitti jo.
"Jade, haluuks maistaa?" Zayn kysyi ja ojensi tupakkaa. Nappasin yhden ja sytytin sen.
"Jade, eikö sun isäs ihmettele jos sä haiset ihan kaljalle ja tupakalle?" Niall kysyi. Puhalsin hieman savua ulos suustani.
"No aivan sama" sanoin. Harry horjahti vieressäni ja otti minusta tukea.
"Sä oot vähän humalassa" naurahdin hänelle.
"Ai vähän?" Louis korjasi. Nauroimme yhteen ääneen. Olivat pojat hieman ehkä muuttuneet puolen vuoden aikana. Liamista oli tullut selvästi omanlainen suojeleva persoona ja Zaynistä aika samanlainen. Louis ja Harry nyt ovat tuollaisia 10-vuotiaita koko elämänsä ja Niall on Niall. Koko porukka taisi olla Liamia lukuun ottamatta humalassa muutaman kaljan jälkeen. Itsekin olin pari ottanut, vaikka tiesin, millaiset huudot tästä saan.
  Harry ja Louis yrittivät parhaillaan iskeä minua kilpaa ja tekivät muutenkin kaikkea holtitonta koko ajan. Yhtäkkiä puhelimeni alkoi soida taskussa. Näin isän numeron näytöllä. Huomaamattani Harry nappasi puhelimeni.
"Hei, täällä Jaden poikaystävä-" Harry aloitti, mutta Louis nappasi sen häneltä.
"Jade jäi auton alle" Louis sanoi ja yritin saada puhelinta itselleni. Kuulin isän huudon. Liam nappasi puhelimen Louisilta, jonka Harry kamppasi maahan. Liam antoi puhelimeni minulle ja näytin kiitollista ilmettä.
"Jade tässä" sanoin huokaisten.
"MISSÄ HITOSSA SÄ OLET!? JA KUKA SE ÄSKEINEN OLI?!" isä huusi puhelimeen. Yritin pitää itseni kasassa.
"Isä, oon tulossa just kotiin..." aloitin.
"SÄ SAAT VUODEN ARESTIA JA LÄHETÄN SUT JONNEKIN KASVATUS LAITOKSEEN!" Isä karjui puhelimeen. Pojat katsoivat minua kummastuneena. Paitsi Harry ja Louis, jotka painivat maassa.
"Joo Joo tuun ihan kohta kotiin, niin saat vaikka hakata mut kuoliaaksi" sanoin äreästi ja lopetin puhelun. Pojat katsoivat minua ihmeissään.
"Sanokaa hyvästit, tuun nyt kuolemaan" sanoin naurahtaen.
"Sota on alkanut" Harry sanoi ja nauroi itselleen.
"Me saatetaan sut kotiin" Niall sanoi. Keräsimme tavaramme ja lähdimme kävelemään kotiani kohti. Matkalla Niall, Liam ja Zayn kuitenkin menivät jo poikien kämpälle. Harry ja Louis tarjoutuivat saattamaan minut kotiin. Ennemminkin minä jouduin pitämään heitä pystyssä, kun he hoipertelivat humalaisina. Pihallani huikkasin heille heipat ja menin takaovesta huoneeseeni. Kuulin, kun isä lähestyi oveani. Juoksin ovelle ja laitoin sen lukkoon.
"Avaa Tää ovi!" isä huusi.
"En taida" sanoin. Vaihdoin yöpukuni päälle ja vilkaisin samalla kelloa. 00.25. Hupsista, olen kolme ja puoli tuntia myöhässä.
"Jade, sä avaat nyt tän oven tai mä rikon tän!" isä huusi.
"Isä, puhutaan aamulla, haluun nukkumaan" sanoin rauhallisesti. Yleensä se toimii. Kuulin raskaan huokauksen ja askeleet kävelivät pois. Rappusita kuului narinaa ja isän huoneen ovi kolahti kiinni. Hiivin keittiöön ja join lasin vettä. Hipsin takaisin huoneeseeni ja laitoin oven vielä lukkoon. Käännyin ympäri ja meinasin tukehtua. Iso käsi oli kurkullani ja toinen suuni ja nenän päällä. En saanut happea, ja minut painettiin seinää vasten. Yritin rimpuilla pois, mutta se vain kulutti viimeistä happea. Rutistin silmäni kiinni ja yritin purra käteen. En saanut suutani auki. Happi alkoi loppua. Yhtäkkiä käsi irtosi kaulaltani ja kaaduin maahan. Löin kasvoni lattiaan ja tunsin verta vuotavan nenästäni. Oma isäni seisoi uhkaavana edessäni.
"Miksi sä haiset tupakalta ja kaljalta?!" hän karjui, muttei kuitenkaan niin, etteivät muut heränneet. En pystynyt vastaamaan, vaan yritin saada henkeä. Hengitin ilmaa sisään nopein vedoin.
"Vastaa!!" isä huusi ja potkaisi minua jalkaan.
"E-en mä voi-" aloitin takellellen, sillä hengitykseni ei kulkenut kunnolla.
"Mä oon niin pettynyt suhun!" isä karjaisi ja potkaisi minua uudestaan jalallaan kylkeen. Kiljahdin vingahtaen. Isä riuhtoi minut ylös ja paiskasi seinää vasten. Hänen kätensä oli taas suullani.
"Turpa kiinni, nyt!" hän huusi. Purin isää käteen, mutta hän siirsi kätensä rintakehälleni. Isä katsoi minua tiukasti. Hän painoi käsivartensa avulla keuhkoni kasaan. Nyt minusta oikeasti tuntui, että kuolen. Yritin taistella häntä vastaan kaikin keinoin. Potkin, löin ja purin, mutta isä antoi takaisin kaksin kertaisesti.
"Mä toivon, ettet olisi mun isä!" huusin, ja väistelin parhaani mukaan iskuja. Huoneeni oli sekaisin ja kaikkialla oli verta. Isä kamppasi minut kovaa lattialle. Löin pääni lattiaan ja ilmat menivät pihalle.
"Ja mä vasta toivonkin, ettet Sä olisi mun lapsi" Isä sanoi. Hän piti käsiäni selkäni takani. Joka paikkaan sattui. Isä löi minua viimeisen kerran suoraan kasvoihini ja silloin pimeni.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

                                                         

Jade

Toinen osa...
Haluuks te muuten, että julkaisen tälle joka päivä jonkinlaisen osan (siis välillä voi olla tällanen lyhyt) vai et kirjotan kaikist sellasen pitkän, enkä välttämättä ehi kirjottaa sit joka päivä?? Eli siis lyhyt joka päivä vai pitkii viikossa noin 5-6??
-Maija