Save you tonight 13

Olimme vieläkin ulkona ja juttelimme muille. Jälkiruuaksi olimme syöneet eksoottisia hedelmiä ja kermavaahtoa. Liam ja Niall olivat jo menneet nukkumaan. No, kello olikin jo yksitoista. Ulos alkoi tulla jo kylmä. Istuimme terassilla ja juttelimme mistä milloinkin. 

"Onks sul kylmä?" Harry kysyi. Istuin hänen sylissään, sillä Louis ja Eleanor veivät koko sohvan.

"Ei hirveästi" sanoin, vaikka melkein tärisin. 

"Miks sä sit täriset?" Harry kysyi. Naurahdin. 

"Koska mul on kylmä" sanoin nauraen. 

"Mennääks jo nukkuu?" 

"Joo" sanoin hymyillen. 

"Me mennään nyt" Harry kuulutti muille. 

"Joo" Eleanor sanoi. 

"Hyvää yötä" huusin kaikille. 

"Eiks me saada hyvän yön haleja?" Louis kysyi irvistäen. Annoin hänelle ja kaikille muillekin halit. Zaynille annoin viimeisenä. Hän ei olisi halunnut päästää irti. Tai niin minusta ainakin tuntui.

"Nuku hyvin" Zayn kuiskasi korvaani. Katsoin hänen timantti silmiinsä ja hymyilin. Ymmärrän miten Perrie valitsi Zaynin. 

"Hyvää yötä!" Huusimme Harryn kanssa. Saimme vastauksenkin ja lähdimme kohti venettä. Tärisin vieläkin kylmästä. Harry meinasi kaatua laiturilla, mutta minä vain nauroin. 

"Harry, ooks sä ottanu jotain juomaa?" Kysyin nauraen.

"En tietääkseni" hän vastasi naurahtaen. Tarrauduin kuitenkin hänen käteensä ja jatkoimme matkaa.

"Öm, Alice?" Harry kysyi veneessä. 

"Niin?" Sanoin hampaita pesten. Harry oli hetken hiljaa.

"Äh ei mitään" hän sanoi ja unohdin sitten koko asian. Tein vielä loput iltatoimet ja kun pääsin sänkyyn, Harry oli omassa makuupussissaan jo. Kietouduin makuupussiini ja pöyhin tyynyni.

"Onko sul kylmä vieläkin?" Harry kysyi ihmeissään. 

"Joo" vastasin. 

"No tuu tänne" Harry sanoi ja veti minut lähemmäksi. Naurahdin ja olin nyt ihan kiinni Harryssä. 

"Eiku tuu tänne pussiin!" Harry naurahti. Katsoin häntä kysyvällä ilmeellä.

"En minä nyt sinne mahdu" sanoin. 

"Tuu nyt vaan" Harry sanoi rohkaisevasti. Pujahdin pois omastani ja Harry avasi omansa, jotta pääsen sinne. 

"Eihän se niin vaikeaa ollut?" Harry sanoi. Harry oli ilman paitaa ja silitin hänen olkapäätään. 

"Ei, mut eikö sulla ole muka kylmä?" Kysyin.

"Ei enää" hän virnisti. Hän kietoi kätensä ympärilleni, niin että melkein rutistuin. Siinä oli kyllä aika lämmin. Laskin pääni hänen rintakehää vasten ja hän silitti hiuksiani. Piirtelin kuvioita hänen käsivarteensa. Hetken ajan kuluttua minulle tulikin jo kuuma.

"Mä taidan mennä nyt pois täältä" sanoin varovasti.

"Ja et varmana mee" Harry sanoi ja tuikensi otettaan. Tuhahdin ja olin hetken hiljaa.

"Mut tääl on niin kuuma!" Sanoin taas.

"Ota paita pois" Harry naurahti. Katsoin häntä murhaavana ja sanoin:

"Unissas" 

"Sähän oot mun unelma" Harry naurahti. Harry katsoi minua koiranpentu ilmeellä joten päädyin ottamaan paitani pois. Harry alkoikin kutittamaan minua ja kiljahdin. 

"Hei olkaa hiljaa!" Kuului Louisin ääni. 

"Milloin noi tuli?" Harry kysyi. Repesin nauramaan. 

"En mä tiiä" vastasin ja haukottelin.

"Hyvää yötä muru" Harry sanoi ja antoi pusun huulilleni. 

"Hyvää yötä" sanoin ja nukahdin nopeasti. 

HARRY:

Heräsin aamulla auringon paisteeseen. Katsoin kelloa. Seitsemän?! Minua ei väsyttänyt kyllä yhtään. Irroitin varovasti käteni Alice ympäriltä ja nousin sängystä. Menin veneen kannelle ja näin Louisin istuvan siellä. Menin hänen luokseen.

"Louis?" Kysyin varovasti. Hän kääntyi katsomaan minua.

"Ai moi" hän vastasi lyhyesti. Istuin hänen viereensä.

"Miten sä nyt jo heräsit?" Louis kysyi. 

"En tiiä, heräsin vaan" vastasin. Aurinko paistoi hieman puun takaa. 

"Öm... Onko Zaynin ja Alicen välillä jotain?" Louis kysyi varovasti. Mitäh?! 

"Ei ole! Mistä sä niin päättelit?!" Vastasin ehkä vähän liiankin vihaisesti. 

"No näik sä mitä ne eilen teki illallisella?" Louis jatkoi.

"En" 

"No älä nyt kiihdy, mut ne piti kädestä siinä pöydässä" 

"MITÄ!" Huudahdin. "Ei ne voinu" jatkoin.

"Mä näin ne" Louis puollustautui. 

"Ooks sä nyt mun vai Zaynin puolella?" Kysyin katsoen Louista tiukasti.

"Sun, mut etkö sä oo huomannu, miten Zayn katsoo Alicea?" Louis sanoi.

"No en ole ja lakkaa sä keksimästä noita valheita!" kivahdin ja lähdin mökkiä kohti. Zayn saisi kyllä selittää tämän. Riuhtaisin oven auki ja huusin:

"Zayn Malik!" Kun mitään ei kuulunut huusin vielä kovempaa:

"Zayn tänne ja heti!" Hetken päästä Zayn raahautui luokseni väsyneenä.

"Tiedätkö mitä kello on?" Hän sanoi unisena.

"Ei kiinnosta, mutta mun tyttöystävää sä et saa!" Huusin. Koko muukin talo taisi herätä. Otin reippaan askeleen häntä kohti ja katsoin häntä alaspäin. 

"Mitä mä oon tehny?" Zayn kysyi. 

"Älä selitä!" Sanoin kiukkuisena. Otin Zaynin leuasta kiinni ja katsoin häntä syvälle silmiin. Zaynin silmistä paistoi pelko.

"Sä et saa enää edes katsoa sitä" sanoin tiukasti.

"Puhuksä Alicesta?" Hän kysyi. "Se eilinen oli vahinko! Mä voi selittää..." Zayn sopersi.

"Zayn älä" sanoin kyynel silmässä. Ei. Miehet eivät itke. Riuhtaisin Zaynin taaksepäin ja lähdin ovella päin. Huomasin Zaynin törmäävän seinään ja kaatuvan. Mitä minä taas tein?! Olin menossa ulos, kun törmäsin Liamiin. Hän pysäytti minut ja kysyi:

"Mikä juttu tää on?" Katsoin Liamia. Kyynel vierähti poskeltani maahan. Aivan sama. Purskahdin itkuun kuin pikkuvauva ja Liam otti minut veljelliseen halaukseen. Ovi aukesi ja joku huudahti:

"Harryy!" Alice syöksyi Liamin ja Louisin takaata luokseni ja halasi minua. Alice pyyhki hellästi kyyneleeni ja katsoi minua.

"Mikä on?" hän kysyi. Pudistin päätäni. 

"Rakastatko sä enää mua?" Kysyin hiljaa.

"Tottakai!" Alice vastasi. "Miten niin muka?" Hän jatkoi huolestuneen näköisenä. 

"Unohda" sanoin hymyillen. Halasin Alicea vielä. Kun irrottauduimme, Niall tuli ja huudahti:

"Zayn?!" Alice kääntyi katsomaan Zayniä ja juoksi hänen luokseen. Menin hänen perässään.

"Zayn?" Alice kysyi. Zayn nosti päänsä käsistään ja katsoi meitä. Hän jäi tuijottamaan minua. Hänen silmänsä eivät kimaltaneet kuin tähdet niin kuin yleensä, ja hän näytti surkealta. Nousin ylös ja autoi Zayninkin ylös. Katsoin häntä vieläkin.

"Voitko antaa tän anteeksi?" Kysyi varovasti. Zayn nyökkäsi hieman.

"Anteeksi" sanoin. Yhtäkkiä Zaynin ilme kirkastui ja hän repesi nauramaan. Olin hetken vakavissani, mutta hymy nousi minunkin kasvoilleni. 

"Lankaan menit!" Hän huudahti.

"Senkin...!" Nauroin perässä. "Sä et sit koskaan voi olla kunnolla" sanoin.

"Ei mua edes sattunut!" Zayn lisäsi. 

"No, ystäviä jälleen?" Kysyin.

"Miksipäs ei!" Löimme kättäpäälle ja naurahdimme molemmat. Käännyinme ja Alice ja Perrie seisoivat kädet puuskassa takanamme.

"Nyt voitte sitten kertoa sen myös meille" Alice sanoi esittäen kovaa. Naurahdin ja otin Alicen halaukseen. Sanoin teki myös Zayn. Kerroimme kuitenkin kaiken heille ja nauroimme päälle. Niall vinkui aamupalaa, joten lähdimme tekemään sitä.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
 jatkan taas varmaan lauantaina... :P