Save you tonight 12

"Tulkaa jo!" huusin Harrylle ja Niallille, jotka kinasivat siitä, kumpi saa sinisen maskin ja kumpi mustan.

"No niin Harry ottaa mustan!" sanoin naurahtaen. Harry huudahti "jes" ja sitten he vihdoin tulivat. Selostin heille kaikkea, puolet he ehkä kuuntelivat. 

"Mennään jo uimaan" Niall vinkui.

"Joo" sanoin Harry lähti heti syvälle ja jäin Niallin kanssa hieman matalammalle. Niall ei oikein älynnyt miten laitteilla hengitetään. Jonkun ajan kuluttua hän oppi sen ja menimme Harryn mukaan syvemmälle. Vaikka uimme Tyynessä meressä, joka on vaikka kuinka iso, Harry pystyi potkasemaan minua päähän räpylällään. Nousin pintaan ja kuulin kuinka Niall yritti kiljua snorkkeli suussaan. Kuplia tuli pintaan. Menin katsomaan. Pohjassa oli pieni merisiili. Katsoin Niallia ja Harrya ja meinasin revetä nauramaan. molemmat olivat kauhistuneita. Pudistin päätäni ja jatkoin matkaani.

Tunnin päästä:
Olimme vihdoin päässeet sulkeltamasta. Niall höpötti Liamin kanssa jostain puun alla. Eleanor ja Louis nuoleskelivat riippumatossa. He olivat tänään tuskin irrottautuneet toisistaan. Zayn ja Perrie nauroivat varpaat hiekkaan tungettuna auringossa. Menimme Harryn kanssa hakemaan jotain juotavaa. Puristin limsaani sitruunaa, mutta sitä ruiskahtikin Harryn päälle. Harry kaatoi vettä lasistaan puolestaan minun päälleni.
"Hei nyt lopetetaan tää ennen ku alotetaankaan!" huusin, kun Harry kaatoi lisää vettä. Zayn tuli huoneeseen. Ja tottakai heitin vahingossa hänen päälleen vettä. 
"Hei!" hän huusi, muttei aloittanut kostoretkeä, kuten eräät...
"Mitä te sillon muuten teitte yöllä täällä?" Zayn jatkoi. Katsoin Harryä ja sanoin:

"Meil oli nälkä..." Aloitin sopertamaan. 

"Ja?" Zayn kysyi.

"Öm.. No meille nyt aina syntyy joku sota ja Harry alkoi kutittamaan minua kun olin ottamassa mukia ja se vain sitten lensi lattialle" Harry purskahti nauramaan ja Zayn huokaisi ja sanoi virnistäen:

"Mä kuvittelin jotain aivan muuta" Minä pyöräytin silmiäni. 

"Mikä sul on otsassa?" Zayn kysyi ja otti pari askelta lähemmäksi. Hän rypisti otsansa ja kokeili otsaani. 

"Aih!" Vinkaisin, vaikkei se sattunutkaan paljon. Kavahdin vaistomaisesti taakse päin, kun Harry ryntäsi väliimme kuin suojellakseen minua. Naurahdimme Zaynin kanssa, kun Harry katsoi häntä murhaavana. 

"Harry, sun ei tarvii suojella mua Zayniltä!" Sanoin ja menin peilin eteen. Otsassani oli kunniallinen kuhmu. Mietin mistä se olisi voinut tulla. Hymyilin ja käännyin poikiin päin.

"Harry, must tuntuu, et Zaynin pitäis alkaa suojelemaan mua sulta" sanoin ja poikien ilmeet valahtivat. Naurahdin. 

"Miten niin?" Zayn ihmetteli. Harry ei sanonut vieläkään mitään. 

"Koska toi kuhmu tuli siitä, ku potkasit mua räpylällä" Zayn nauroi, mutta Harry oli kalpea ja hiljaa. 

"Voi sua" Zayn sanoi ja lähti taputtaen Harryä olkapäälle. Harry mulkkasi häntä ja katsoi sen jälkeen minua.

"Mikä sul on muru?" Kysyin huolestuneena. Harry katsoi minua liidunvalkeana ja sanoi:

"En mä tiiä. Mua vain vähän-" hän otti askeleen minua kohti, mutta joutui ottamaan pöydästä tukea, jottei kaatuisi. Pelästyin ja huusin:

"Harry!" Olin salamana hänen luonaan ja pidin hänestä kiinni. Hän oli painanut päänsä käteensä ja hengitti hitaasti. 

"Harry?! Ooks sä kunnossa? Tarviik sä jotain-" hätäilin, mutta Harry laski kätensä hiljaisuuden merkiksi. Olin hiljaa. Sekunnin. Avasin suuni sanoakseni jotain, mutta Harry laittoi sormen huulillei. Hän avasi silmänsä ja sanoi:

"Kaikki kunnossa. Mä otan vaa vähän vettä" hän sanoi ja lähti kävelemään lavuaarille.  Kun hän oli ottanut suurin piirtein askeleen, hän horjahti taas, nyt lavuaarille asti. Olin paniikissa.

"Harryy!!" Huusin hyvin kovaa ja juoksin hänen luokseen. Otin kaapista samalla lasin ja vettä. Annoin sen Harrylle ja halasin tätä. Yhtäkkiä Zayn, Perrie, Niall ja Liam juoksivat vuorotellen ovesta sisään huolestuneen näköisinä. 

"Mitä tapahtui?" Niall kysyi nopeasti.

"Harry meinas pyörtyä" sanoin. 

"Mitä?!" Perrei huudahti. 

"No en mä nyt-" Harry aloitti.

"Harry mee sohvalle" Liam komensi. Harry totteli ja minä seurasin perässä. Istuin Harryn viereen. 

"Mitä sä oot oikeen tehny?" Zayn kysyi. 

"En mitään" Harry vastasi heikosti. 

"Siis mitä täs on oikeen tapahtunu?" Perrie kysyi. Hän oli vähän ulkona. Niinkuin kaikki muutkin.

"Meille tuli pieni vesisota ja sitten Zayn tuli ja juteltiin vähän ja sitten Zayn lähti ja Harry kalpeni ja meinasi pyörtyä. Kaksi kertaa!" Selitin nopeasti. 

"Ook sä syöny tänään jotain erikoista?" Liam kysyi. Harry mietti ja sanoi:

"En mä oo syöny muuta kun kaks pekonia aamulla" hän sanoi. 

"No se selittää kaiken" Liam sanoi ja jatkoi: "Sun täytyy syödä Harry!" 

"Aletaan heti tekee jotain ruokaa" Niall ehdotti. Perrie lähti keittiöön ja muut menivät jonnekin. Minä jäin Harryn kanssa sohvalle. Harry kietoi kätensä ympärilleni ja katsoi minua.

"Sun pitää syödä. Ja mä vahdin että sä myös syöt" sanoin tiukasti. Harry vain hymyili. Painoin telkkarin päälle. Harry katsoi minua. Vaikka kuinka kauan, kunnes käänsin pääni telkkarista ja sanoin:

"Miks sä tuijotat mua?" Harry hymyili, mutta oli hiljaa. 

"Sä oot kovin hiljainen" sanoin kun hän ei vastannut. 

"Ehkä tää auttaa" hän sanoi ja suuteli minua. Nostin jalkani hänen syliinsä. Suutelimme, kunnes joku pamautti kattilan kannet yhteen takanamme. Hypähdin hieman ylöspäin ja Harry naurahti sille. Louis pomppasi sohvan takaata. 

Louis!!" Huusimme samaan aikaan Harryn kanssa. Louis hymyili tekohymyä ja Harry huokasi. Harry näytti taas jotenkin kalpealta.

"Louis, pikku Harryä ei saa pelästyttää nyt" sanoin Louisille tätimäisesti. Harry naurahti. 

"Syömään!" Kuului ulkoota. Menimme ulos. Aurinko alkoi jo laskea ja Perrie ja Eleanor olivat laittaneet ulkopöydälle paljon erilaisia ruokia. Harry ja Niall olivat tietenkin ensimmäisinä ruuan kimpussa. Söimme ja juttelimme loppu illan. Yhtäkkiä Zayn kietoi sormensa omieni ympärille. Katsoin häntä ihmeissäni. Hän ei ollut huomaavinaankaan minua. Kun muut höpöttivät jostain kuiskasin Zaynille:

"Miks sä noin teet?" Zayn käänsi päänsä ja irrotti nopeasti. 

"Sori, mä luulin, et sä olit Perrie!" Zayn hihkaisi. Aloimme nauramaan molemmat. Muut kääntyivät katsomaan meitä, kun me nauroimme täyttä päivää. Muutkin alkoivat hymyillä, vaikka eivät tienneet miksi nauramme. 

"Mitä nyt?" Perrie kysyi. 

"Ei mitään" Zayn sanoi. Harry ei näyttänyt kovin iloiselta, en tiedä miksi.

--—–--——--——--——--——--——--——--——--——--——--——--——--——--——--——--——--–—

Täst tuli nyt vähän pidempi :) mut toivottavasti tykkäätte!