Save you tonight 17

Nousin seisomaan Louisin eteen ja sanoin;
"Anteeksi taas" katsoin kenkiäni, mutta Louis kohotti pääni ja sanoi;
"Ei se mitään. Käyttäydyin itsekin kuin tyhmä" 

"No sehän sä ootkin" sanoin naurahtaen ja Louiskin nauroi. Louisin silmä oli punamusta ja näytti aika pahalta. Katsoimme toisiamme silmiin ja syöksyimme tiukkaan halaukseen. Hymyilimme ja lähdimme pois päin. Kännykkäni värähti taskussani. Otin sen pois ja huomasin Harryn nimen näytöllä, Vastasin hiljaa:

"Moi"

"Missä te ootte!?" Harry huudahti hieman huolestunut sävy änessään.

"Me ollaan täällä mun vanhan talon lähellä, just tulossa sinne päin. Älä huolehdi, mut voitko tulla hakee meitä autolla?" kysyin rauhallisesti. En jaksanut yhtään kävellä kilometrin juoksulenkin jälkeen.

"Joo oon tulossa" Harry vastasi ja kuulin auton käynnistyvän.

"Okei moikka" sanoin ja katkaisin. Louis katsoi minua kysyvästi.

"Harry tulee hakemaan meitä" sanoin hieman hymyillen. Louisinkin kasvoille muodustui pieni hymy. Näimme kulman takaata kaartuvan mustan auton ja pian Harry jarrutti viereemme. Hän hyppäsi ulos autosta ja sanoi;
"Ja mää olen ettinyt teitä ympäri kaupunkia! Molemmat lähti sairaalasta mitään sanomatta ja täällä te olette!" Harry sanoi kärsimättömällä äänellä.

"Anteeksi sullekin" naurahdin ja pussasin häntä poskelle. Louis meni takapenkille ja itse menin Harryn viereen eteen. Harry lähti ajamaan ja Louis näytti väsyneeltä takanani.

"Ootko väsynyt?" Kysyin häneltä. Louis nyökkäsi ja nojaisi penkkiinsä. Hymyilin hieman ja Harry kaartoikin jo poikien pihaan. Menimme sisään ja saimme uteliaan vastaanoton. Kaikki kyselivät Louisin vointia, mutta hän marssi suoraan ylös huoneeseensa. Menimme syömään keittiöön keittoa, jonka Perrie oli tehnyt. Muut lähtivät omiin menoihinsa ja söimme Harryn kanssa kahdestaa. Ilmeisesti muut olivat jo syöneet. Emme oikeastaan puhuneet paljon mitään. Kunnes Harry sanoi ja vaihtoi ankean tunnelman:
"Sullahan on pian synttärit?" hän kysyi.

"Joo on" sanoin ja katsoin Harryä kysyvästi.

"Niin, että sitä vaan jos juhlittaisiin niitä yhessä paikassa?" Harry jatkoi.

"Joo sopii mulle" sanoin, enhän itse ollut edes muistanut koko synttäreitäni tässä sotkussa. Kun olin syönyt, vein astiat koneeseen ja lähdimme Harryn kanssa yläkertaan. 

"Miksi sä oot tänään noin hiljainen?" Harry kysyi minulta.

"En tiiä. Mut mun mielestä sää oot hiljainen" sanoin puolestani hänelle.

"Mä oon hiljaa, koska sää oot hiljaa" Harry naurahti ja jatkoi: "Mut iha sama, käyn vessas" Ja se minua niin hirveästi kiinnostikin. No, hän kuitenkin meni vessaan ja minä puolestani lösähdin käytävän penkille. Tylsää, alattelin väsyneenä. Nousin ylös tuolita ja hiivin alakertaan takaisin. Menin kulman taakse ja kuulin vessan oven avautuvan. Harry avasi huonemme oven, mutta laittoi sen takaisin kiinni ja etsi minua. Hän läähti tulemaan portaita alas ja kun hän oli vähän matkan päässä minusta, pomppasin kulman takaata ja huusin:
"Pöö!" Harry pompahti ilmaan ja repesin nauruun. Harry punastuin hieman.

"Hyppäsit ainakin metrin ilmaan!" nauroin. En saanut naurua loppumaan ja Harrykin alkoi nauramaan.

"Sä kadut tätä vielä!" Harry sanoi ja heitti minut selkäänsä. Laitoin jalkani hänen lantionsa ympäri ja käteni kaulan ympäri. Harry alkoi kävellä portaita ylös ja kun hän oli ylhäällä, hän 

lisäsi vauhtiaan juoksuun.

"Ei saa!" huusin ja kuristin Harryä leikillä. Hän avasi huoneemme oven ja heitti kiinni perässään. Sitten hän pysähtyi.

"Lasketko mut alas?" kysyin. Harry virnisti.

"En ajatellut!" Harry naurahti. Yritin riuhtoa itseni alas, mutta Harry sai pidettyä minut selässään. Hän oli liian vahva. Kerrankin se oli huono asia. 

"No sitten käy näin" sanoin ja aloin suutelemaan Harryn kaulaa. Näin kun hän painoi silmänsä kiinni ja hymyili. Harry löysensi otettaan ja pääsin hypähtämään alas. Hän avasi silmänsä ja katsoi virnistäen minua. Peräännyin, mutta seinä tuli vastaan. Harry lähestyi minua hitaasti omahyväinen virne kasvoillan.

"Sä oot pelottava" sanoin yrittäen olla pelokkaan näköinen. Aika huonosti onnistuin, sillä repesin nauramaan. Hän "hyökkäsi" kimppuuni ja suuteli minua. Hän siirtui niskaani ja hymyilin. Laitoin käteni hänen niskansa taakse ja työnsin hänet selälleen sängylle. Hän kierähti päälleni ja jatkoi suutelemista...

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
sori kirjotusvirheistä... :)

Save you tonight 16

Heräsin aamulla, kun Harry tuhisi korvaani. Käännyin häneen päin ja pussasin hänen poskeaan. Hän oli kietonut kätensä ymprilleni, samoin jalkansa. En voinut vastustaa hänen huuliaan ja suutelin niitä. Harryn tuhina hiljeni ja hän hymyili. Naurahdin ja sanoin:

"Huomenta komistus"

"No huomenta vaan pusuttelija" Harry naurahti ja antoi itse pusun huulilleni. Hän irroitti jalkansa ympäriltäni ja nousin hitaasti. Venyttelin käsiäni hieman, mutta mottasin vahingossa Harryä.

"Hei!" Harry sanoi nauraen.

"Hups!" Sanoin muka viattomana. Kävelin vaatekaapille ja otin sieltä ensimmäiset vaatteet. Puin ne päälleni ja laitoin hiukseni ponihännälle. Harry katsoi minua virnistäen. Otin tyynyn ja heitin sen hänen päähänsä. 

"Ja hups taas vai?" Harry sanoi matkien minua. Hän otti tyynyn ja heitti sen minua kohti, mutta väistin sen.

"Hahhah!" Sanoin ja vetäisin hänet ylös sängystä.

"Mennään syömään" jatkoin. Lähdimme alakertaan, mutta siellä ei ollut ketään. 

"Mis kaikki on?" Harry Ihmetteli kun istuin pöytään. Laittoin leipiä paahtimeen ja sanoin:

"Ei hajuakaa, mut ei kiinnostakaan, ainakaa Louis" sanoin kivahtaen Louisin nimen. Ei voi olla ärsyttävänpää tyyppiä!

"Älähän nyt Alice" Harry sanoi ja heitin leivän hänelle. Hän sai kyllä kopin, mutta leipä meni kahtia. Naurahdin ja istuin häntä vastapäätä. Söimme ja menimme olohuoneeseen katsomaan telkkaria. Kuulimme auton äänen ja hetken päästä Zayn, Perrie, Liam ja Niall saapuivat ovesta. Niall oli ainut, joka tervehti.

"Huomenta" hän sanoi, vaikkakin aika latteasti. Nyökäytin päätäni ja sitten hän meni ylös. Zayn ja Perrie  tulivat olohuoneeseen ankeina. Liam tuli heidän takaata ja sanoi:

"Louis on sairaalassa" pomppasin Harryn sylistä seisaalleen ja huudahdin:

"Mitä?!" 

"Sen silmä meni aivan mustaksi eilen ku sä heitit sitä jonkun laukulla" Liam ärähti. Tunsin syvää syyllisyyden tunnetta.

"Harry, lähdetään sairaalaan? Sanoin ytimekkäästi. Kävelin Liamin ohi, mutta hän pysäytti minut. 

"Tuskin Louis haluaa nähdä sua" hän sanoi tuijottaen ruskeilla silmillään silmiini. Pudistelin päätäni samalla kun kyyneleet tekivät tuloaan. Riuhtaisin itseni irti hänestä ja lähdin eteiseen. Harry tuli mukaani ja sai luvan ajaa autoa. Katsoin koko matkan lattiaan ja räpyttelin silmiäni, jotteivät kyyneleet saisi valtaa. Pian olimme sairaalassa. Tartuin Harryn kädestä ja pysäytin hänet.

"Et kai sä oo vihanen mulle?" Kysyin katsoen häntä. Hän pudisti päätään.

"Hyvä, sillä näyttää siltä, että koko muu maailma inhoo mua" sanoin ja lähdin kävelemään reippaasti vetäen Harryä perässäni. Kysyin hoitajalta missä Louis Tomlinson oli. Se sain minut tuntemaan vielä enemmän syyllisyyttä. Huoneessa numero 12. Kävelimme oven eteen ja Harry avasi sen. Harry astui ensin sisään. Näin ovesta kuinka Louis makasi valkoisessa sängyssä. Hänen silmänsä ei ollut kaunista katseltavaa. Louis katsoi kattoa ja kun Harry tuli huoneeseen, hänen ilmeensä kirkastui. 

"Harry!" Hän huudahti. En pystynyt menemään sisään. Jalkani eivät vain toimineet. 

"Eikö... Alice tullut?" Kuulin Louisin kysyvän Harryltä. Nojasin seinään ja painoin pääni käsiini. Hengitin syvään. 

"Alice?" Harry huhuili minua. Astuin askeleen ja menin sisään. Louis tuijotti minua ilmeettomänä. Harry viittoi minua luokseen ja menin empien hänen luokseen.

"Mi-miten voit?" Kysyin kohteliaisuudella Louisilta. 

"Mikäs tässä kun päätä särkee niin, että tekisi mieli kuolla" Louis sanoi ja katsoi toiseen suuntaan. Ei Louis älä sano noin. Sä voi kuolla. Sä oot niin tärkee mulle...

"Ja mites täällä voidaan?" Hoitaja tuli huoneeseen. Hän tarkisti Louisin ja sanoi:

"Te voitte lähteä tänään. Haen teille vielä särkylääkkeitä" hoitaja sanoi. Hoitaja lähti ja Harry sanoi:

"Mä käyn nopeesti vessassa" hän nousi tuolista ja lähti. Olimme Louisin kanssa kahdestaan. Tosi kiusallista.

"Louis, mä oon tosi pahoillani..." Aloitin, mutta Louis käänsi päänsä minuun ja katsoi minua silmillä, joita en ollut ennen nähnyt. Ne aina iloisen siniset silmät olivat muuttuneet vihaisiksi.

"Sä teit harvinaisen selväksi, että et halua nähdä mua enää!" Louis huusi.

"Mut mä en-" sopersin.

"Turpa kiinni tyttö!" Louis huusi. 

"Mä en ollu oma itteni!" Huusin takaisin.

"Lähde" Louis käski. Marssin ovelle ja sanoin, vaikka en tarkoittanut sitä:

"Toivottavasti ei nähdä enää" katsoin vielä Louisiin. Hänen silmä kulmassaan oli kyynel. 

"Alice ei" hän sanoi. Purskahdin itkuun ja läimäytin oven auki. Törmäsin hoitajaan, mutta en välittänyt. Lähdin juoksemaan käytävää pitkin ulos päin, vaikka kuulin Harryn huutoja. Juoksin ulos, raittiiseen syysilmaan. Juoksin ja juoksin. En välittänyt minne, mutta huomasin olevani tutulla seudulla. Itkuni oli jo vähän laantunut, mutta pahaolo ei helpottanut. Kävelin eteen päin ja nostin pääni. Edessäni oli vanhan talon palaneet rauniot. Katsoin maata ja tuhkaa. Se oli... Vanha taloni. Purskahdin taas itkuun ja polveni pettivät alta. Nyt ymmärsin Louisin tunteen. Nyt haluaisin vain vajota jonnekkin kauas, missä ei olisi kipua, tuskaa tai tunteita. Kaikki olisi hienosti. Kuin taivaassa. Koskin tuhkaa ja kaikki vanhat muistot palasivat mieleeni. Kuinka olin lapsena leikkinyt tässä talossa ja äitini oli tehnyt ruokaa. Isäni olisi heittänyt palloa kanssani ja muuta. Nyt vanhempani olivat Skotlannissa. Molemmat olivat eläkkeellä ja he nauttivat elämästään. En ollut nähnyt heitä pitkiin aikoihin. Kasvoin tässä talossa. Tapasin Harryn kun asuin täällä. Yksi tärkeimmistä tavaroistani oli pieno, jonka ääressä istuisin soittamassa nytkin, ellei talo olisi palanut. Kuvittelin, että soittaisin itse säveltämäni kappaleen. Sävelsin sen kun olin seitsemän. Myöhemmin olen parannellut sitä ja keksinyt siihen sanat. Earth is like a heaven. Se oli sen nimi. Soitin sen ensimmäiseksi Louisille. Hän kehui sitä ja nauroimme yhdessä. Louis oli paras ystäväni. Ja on yhä edelleen.     Painoin pääni käsiini ja annoin kyynelille vallan. 

"Alice?" Kuuli heikon äänen takaatani. Jonkun käsi laskeutui olkapäälleni. Nostin pääni ja näin edessäni Louisin.

Save you tonight 15

Saavuimme kotiin ja heitin kenkäni eteiseen. Louis huusi:

"Partyt alkaa sit kymmeneltä!" 

"Miksi me juhlitaan?" Kysyin häneltä kummissani.

"Best song ever on tullu ykköseksi Amerikassa!" Louis iloitsi. 

"Siistii!" Huusin hymyillen. 

"Night clubilla" Louis jatkoi. 

"Mut ei mul oo mitään vaatteita sinne" aloin panikoimaan.

"No et sä nyt sinne mitään hienouksia tarvii" Louis sanoi. Zayn käveli omena suussaan ohitsemme ja sanoi ohimennen:

"Et sä tarvii mitään vaatteita" 

"Mitäh!?" Huudahdin kummastuneena.

"Ei ku siis et sä sinne tarvii mitään sellasii juhlavaatteita, ku ne on vaan meijän kesken" Zayn korjasi. 

ILLALLA:

Pistin päälleni one pieceni ja villasukat. Otin laukkani ja lähdin kävelemään kohti klubia. Pojilla oli keikka ja he tulisivat sieltä suoraan. Nojasin seinään ja odottelin poikien tulevan. Pian huomasin mustan limusiinin ja tunnistin sen sisältä viisi pukuun pukeutunutta poikaa. 

"Ei juma te käskitte pistää jotain rentoa!" Huusin vihaisena pojille. 

"Mä luulin et sä otat silti jotain hienoa" Louis puolustautui. 

"En mä nyt ainakaan enää mitään voi vaihtaa" sanoin äkäisesti ja huomaisin poikien nauravan kuin viimeistä päiväänsä. 

"Ihan sama tulkaa jo" sanoin. Pian tunsinkin Harryn halaavan takaatani ja sanovan:

"Sori mut oli pakko vähän kiusata sua". Hän pussasi minua poskelle ja lähdimme käsi kädessä sisään. Paikkalla oli paljon ihmisiä.

"Ja tää ilta oli vain meidän kesken..." Huokaisin. Louis naurahti taas ja muut katosivat jonnekin. Menin heti tiskille ja tilasin ensimmäisen juoman minkä näin. Se oli tosi vahvaa, ja meinasin purskauttaa juomat ulos kun ensi kertaa maistoi. Harry alkoi nauramaan minulle, mutta ei se minusta nyt niin hauskaa ollut.

"Piristy nyt vähän!" Harry sanoi. 

"Ei huvita" sanoin ja kaadoin juomaani suuhun. Hyi että se oli pahaa!

"Mennääks tanssimaan?" Harry ehdotti. Pudistin päätäni. Kaikilla oli jotkut hienot vaatteet ja meikit                  laitettu. Ja pah!

"Mitäs Alice nyt mököttää?" Louis sanoi, samalla kun tilasi itselleen jonkun juoman. Pääni meinasi räjähtää...

"Älä mulle oo vihanen sentään" Louis puollustautui.

"Äää! LOUIS NYT SÄ MENIT KYL LIIAN PITKÄLLE! SUN RENTO ILTA TEIJÄN KAA! MÄ EN HALUU ENÄÄ NÄHDÄ SUA!" Raivosin Louislle minkä kehtasin. Noh, koko klubil kyllä kuuli sen. Aivan sama. Nousin tuolilta ja kaadoin juomani Louisin päälle ja lähdin reippaasti kävelemään pois päin. Näin Zaynin suutelemassa jonkun tytön kanssa kulman takana. No omapahan ongelma! Yhtäkkiä tuli seinä vastaan. Käännyin ja näin puolimärän Louisin seisovan takanani. 

"Mihin sä ajattelit mennä? Ulko-ovi on tuolla päin" Louis sanoi rauhallisesti ja osoitti toiseen suuntaan. Katsoin häntä vihaisena. Otin askeleen eteen päin ja nappasin yhden tytön laukun pöydältä. Tyttö kiljahti ja minä heitin laukun Louisin naamaa päin. Louis horjahti taakse päin ja piteli silmäänsä. Harry juoksi Louis takaata, mutta minä olin jo melkein ulkona. Kyyneleet kohosivat silmiini ja riuhtaisin oven auki. Tonin ihmisiä pois tieltäni. Näin Harryn seuraavan minua. Juoksin kyyneleet silmissäni eteen päin. Olin samaan aikaan vihainen ja surullinen. Vihainen itselleni ja Louisille. Olin saapunut puiston laidalle ja juoksuni muuttui pikku hiljaa kävelyksi. Yhtäkkiä kompastuin johonkin oksaan ja kaaduin polvilleni maahan. Harry juoksi vierelleni ja kyykyistyi alas. Hän auttoi minut ylös ja veti perässään penkille. Hän pyyhki hiekkaa vaatteistani, samalla kun nojasin nyyhkyttäen hänen olkapäähänsä. Olimme hetken hiljaa, kunnes sain nyyhkytykseni loppumaan.

"Louis ei halua enää nähdä mua" sanoin katsoen maahan.

"Alice, kaikilla keittää joskus yli. Toi oli ihan ymmärrettävää" Harry yritti lohduttaa minua. Kylmä tuuli tuiversi ilmassa ja kylmyys valtasi kehoni.

"Lähdetään kotiin" Harry sanoi silittäen päätäni.

"Mul ei oo kotia" sanoin. Palo oli tuoreesti vieläkin mielessäni. 

"Älä muistele sitä. Ja sä asut meillä" Harry lohdutti.

"Louis ei halua mua sinne" sanoin taas hiljaa.

"Louis itse menee varmaan Eleanorin luokse" Harry jatkoi.

"Se on silti vähän niinku Louisin talo!" Väitin vastaan. Ei nyt en ala riitelemään Harrynkin kanssa.

"No mitä siitä sitten! Et sä nyt täälläkään voi nukkua! Sä jäädyt kuoliaaksi!" Harry huusi ja nousi seisomaan. Valuin penkiltä hitaasti alas päin. 

"Harry älä. Anteeksi. Mä en oo oikeen oma itteni nyt. Älä suutu mulle" sanoin ja kyynyleet nousivat taas silmiini. Harry katsoi minua surullisen näköisenä. Hän tuli luokseni ja pussasi otsaani.

"Anteeksi, en tarkoittanut" huulemme kohtasivat ja laitoin kätei Harry niskansa taakse. Hetken päästä Harry auttoi minut ylös penkiltä ja huomasin, että vaatteeni olivat veressä. Katsoin jalkojani. Ei mitään. Käänsin kämmeneni itseäni kohti. Ne olivat punaiset ja täynnä pieniä haavoija hiekasta. Huokaisin ja lähdimme kävelemään kohti poikien taloa.

Save you tonight 14

Parin päivän kuluttua:

"Lento 53 portille välittömästi" kuului lentokentän kaiuttimista. Raahasimme matkalaukkumme perässämme ja nousimme koneeseen. Etsimme paikkamme ja istuimme niille. Istuin tietenkin taas Harryn ja Niallin välissä. Melkein heti, kun kone oli noussut ilmaan nukahdin nojaten Harry olkapäähän. 

   "Alice?" Heräsin kun joku sanoi nimeni. Avasin silmäni ja huomasin Niallin katsovan minua. 

"Meijän pitäis mennä" hän sanoi ja otti laukkunsa lokerosta.

"Missä Harry on?" Kysyi kummissani. Nousin seisomaan ja huomasin, että koko muu kone oli tyhjä.

"Miks sä et herättäny mua?!" kiljahdin ja nappasin laukkuni.

"Koska mä itsekin heräsin vasta äsken. Pojilla on taas ollut joku hauska pila" Niall huokaisi. Kävelimme alas koneesta. Menimme putkea pitkin lentoasemalle ja sieltä ulos. Kun ovet avautuivat, syksyinen tuuli tuulahti kasvoilleni. Oli mukava taas tulla tänne kylmään, sumuiseen ja sateiseen Lontooseen. Oikein mukavaa(huomaa sarkasti). 

"Missä ihmeessä ne toiset nyt on?" Niall kysyi ärsyyntyneenä. Pysyin hiljaa. Yhtäkkiä joku halasi minua takaapäin ja laski päänsä olkapäälleni. Pelästyin ensin, mutta kuka muukaan se voisi olla kuin...

"HARRYY!" Huusin puoliksi ärtyneenä.

"Wou, mikäs nyt on?" Harry kysyi halaten minua. Käännyin häneen päin.

"Kenen idea oli taas jättää meidät koneeseen?" Kysyin tiukasti.

"Ei ainakaan mun" hän sanoi ja painoi päänsä niskaani.

"No kenen sitten?" Niall liittyi keskusteluun.

"Louisin" Harry vastasi ja alkoi kutittamaan niskaani nenällään. Yritin kiemurrella pois, mutta Harry kietoi kätensä tiukasti lantioni ympärille. Näin kun Louis ja muut saapuivat ovesta ulos. Vihdoin Harry lopetti.

"Ja me ollaan etitty teitä ympäri kenttää ja täällä te vain naureskelette." Louis sanoi ärtyneesti. Tänään kaikilla taisi olla huono päivä. No olimmehan me heränneet jo neljältä. Tilasimme tilataksin, mutta silti yhdelle ei jäänyt paikkaa. Minä päädyin lopulta istumaan Harryn syliin. Sain omasta mielestäni kuitenkn parhaimman paikan. Harry kyllä pussaili ja kutitteli, minkä ehti. Hänellä ei ollut huono päivä tänään. Noin tunnin päästä olimme perillä poikien talolla, kiitos Niallin ruoka tauon. Menimme Harryn kanssa yläkertaan ja tyhjensimme laukkumme. Kun olimme saaneet kaiken takaisin paikoillen, istuin sängylle. 

"Meillä onkin tässä nyt loppu ilta aikaa" Harry sanoi virnuillen. Hän hyökkäsi päälleni ja suuteli minua. Hetken kuluttua kuitenkin olimme niin väsyneitä, että nukahdimme päällekäin sängyn päälle. 

Aamulla heräsin, kun Harry puki housujaan jalkaan. Jäin katsomaan, kunnes hän huomaisi minut.

"Ai huometa kaunokainen" hän sanoi ja antoi pusun.

"Mihin sä oot menossa?" Kysyin ihmeissäni.

"Öö... Mun pitää hoitaa pari juttua, mut tuun tunnin päästä" Harry sanoi ja jatkoi: "Mut Eleanor ja Louis pitää susta huolta" hymyilin ja hetken päästä Harry lähti. Jäin vielä nukkumaan.

Tunnin kuluttua:

"Vieläkö sä nukut?!" Kuulin Harryn äänen. Pomppasin pystyyn ja näin Harryn ovella.

"Miltä näyttää?" Sanoin hymyillen.

"Näköjään. Mut nouses nyt" Harry komensi.

"Yes, sir" vastasin armeijamaisesti. Harry naurahti ja puin vaatteeni päälle. 

"Minne me mennään?" Kysyi kummissani.

"Vähän kaupungille" Harry vastasi salaperäisesti. Hän laittoi kenkänsä jalkaa ja takkinsa päälle.

"Mut mää en oo syöny vielä?" Sanoin kun hän heitti takkini minulle.

"Syödään kaupungilla, tule jo!" Harry sanoi hymyillen. Laitoin kenkäni, piponi ja huivini päälle ja sitten lähdimme. Ensin menimme kahvilaan aamupalalle, Harry ei ollut näköjään itsekään syönyt, sillä otti suuren annoksen kaikkea kamaa. Kävimme monissa kaupoissa, mutta kukkaroni ei tyhjentynyt yhtään, kiitos Harryn.

"Ei tän mä ostan itse!" Sanoin hänelle, kun hän taas yritti antaa rahaa. Vein takin kassalle. Täti laski hinnan, mutta juuri kun oli antamassa rahaa, Harry pompahti esille ja tyrkkäsi rahat tädille. Poistuimme kaupasta, ja tungin Harryn huomaamatta viisikymppisen hänen taskuunsa. 

"Jes" sanoin itsekseni.

"Mitä?" Harry kysyi. 

"Ei mitään" sanoin ja virnistin. Lähdimme kotiinpäin pitäen käsistä kiinni.

 -----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tähän tarinaan ei tuu enää monta osaa, mut Veera alottaa sit uuden :)

-Maija

Save you tonight 13

Olimme vieläkin ulkona ja juttelimme muille. Jälkiruuaksi olimme syöneet eksoottisia hedelmiä ja kermavaahtoa. Liam ja Niall olivat jo menneet nukkumaan. No, kello olikin jo yksitoista. Ulos alkoi tulla jo kylmä. Istuimme terassilla ja juttelimme mistä milloinkin. 

"Onks sul kylmä?" Harry kysyi. Istuin hänen sylissään, sillä Louis ja Eleanor veivät koko sohvan.

"Ei hirveästi" sanoin, vaikka melkein tärisin. 

"Miks sä sit täriset?" Harry kysyi. Naurahdin. 

"Koska mul on kylmä" sanoin nauraen. 

"Mennääks jo nukkuu?" 

"Joo" sanoin hymyillen. 

"Me mennään nyt" Harry kuulutti muille. 

"Joo" Eleanor sanoi. 

"Hyvää yötä" huusin kaikille. 

"Eiks me saada hyvän yön haleja?" Louis kysyi irvistäen. Annoin hänelle ja kaikille muillekin halit. Zaynille annoin viimeisenä. Hän ei olisi halunnut päästää irti. Tai niin minusta ainakin tuntui.

"Nuku hyvin" Zayn kuiskasi korvaani. Katsoin hänen timantti silmiinsä ja hymyilin. Ymmärrän miten Perrie valitsi Zaynin. 

"Hyvää yötä!" Huusimme Harryn kanssa. Saimme vastauksenkin ja lähdimme kohti venettä. Tärisin vieläkin kylmästä. Harry meinasi kaatua laiturilla, mutta minä vain nauroin. 

"Harry, ooks sä ottanu jotain juomaa?" Kysyin nauraen.

"En tietääkseni" hän vastasi naurahtaen. Tarrauduin kuitenkin hänen käteensä ja jatkoimme matkaa.

"Öm, Alice?" Harry kysyi veneessä. 

"Niin?" Sanoin hampaita pesten. Harry oli hetken hiljaa.

"Äh ei mitään" hän sanoi ja unohdin sitten koko asian. Tein vielä loput iltatoimet ja kun pääsin sänkyyn, Harry oli omassa makuupussissaan jo. Kietouduin makuupussiini ja pöyhin tyynyni.

"Onko sul kylmä vieläkin?" Harry kysyi ihmeissään. 

"Joo" vastasin. 

"No tuu tänne" Harry sanoi ja veti minut lähemmäksi. Naurahdin ja olin nyt ihan kiinni Harryssä. 

"Eiku tuu tänne pussiin!" Harry naurahti. Katsoin häntä kysyvällä ilmeellä.

"En minä nyt sinne mahdu" sanoin. 

"Tuu nyt vaan" Harry sanoi rohkaisevasti. Pujahdin pois omastani ja Harry avasi omansa, jotta pääsen sinne. 

"Eihän se niin vaikeaa ollut?" Harry sanoi. Harry oli ilman paitaa ja silitin hänen olkapäätään. 

"Ei, mut eikö sulla ole muka kylmä?" Kysyin.

"Ei enää" hän virnisti. Hän kietoi kätensä ympärilleni, niin että melkein rutistuin. Siinä oli kyllä aika lämmin. Laskin pääni hänen rintakehää vasten ja hän silitti hiuksiani. Piirtelin kuvioita hänen käsivarteensa. Hetken ajan kuluttua minulle tulikin jo kuuma.

"Mä taidan mennä nyt pois täältä" sanoin varovasti.

"Ja et varmana mee" Harry sanoi ja tuikensi otettaan. Tuhahdin ja olin hetken hiljaa.

"Mut tääl on niin kuuma!" Sanoin taas.

"Ota paita pois" Harry naurahti. Katsoin häntä murhaavana ja sanoin:

"Unissas" 

"Sähän oot mun unelma" Harry naurahti. Harry katsoi minua koiranpentu ilmeellä joten päädyin ottamaan paitani pois. Harry alkoikin kutittamaan minua ja kiljahdin. 

"Hei olkaa hiljaa!" Kuului Louisin ääni. 

"Milloin noi tuli?" Harry kysyi. Repesin nauramaan. 

"En mä tiiä" vastasin ja haukottelin.

"Hyvää yötä muru" Harry sanoi ja antoi pusun huulilleni. 

"Hyvää yötä" sanoin ja nukahdin nopeasti. 

HARRY:

Heräsin aamulla auringon paisteeseen. Katsoin kelloa. Seitsemän?! Minua ei väsyttänyt kyllä yhtään. Irroitin varovasti käteni Alice ympäriltä ja nousin sängystä. Menin veneen kannelle ja näin Louisin istuvan siellä. Menin hänen luokseen.

"Louis?" Kysyin varovasti. Hän kääntyi katsomaan minua.

"Ai moi" hän vastasi lyhyesti. Istuin hänen viereensä.

"Miten sä nyt jo heräsit?" Louis kysyi. 

"En tiiä, heräsin vaan" vastasin. Aurinko paistoi hieman puun takaa. 

"Öm... Onko Zaynin ja Alicen välillä jotain?" Louis kysyi varovasti. Mitäh?! 

"Ei ole! Mistä sä niin päättelit?!" Vastasin ehkä vähän liiankin vihaisesti. 

"No näik sä mitä ne eilen teki illallisella?" Louis jatkoi.

"En" 

"No älä nyt kiihdy, mut ne piti kädestä siinä pöydässä" 

"MITÄ!" Huudahdin. "Ei ne voinu" jatkoin.

"Mä näin ne" Louis puollustautui. 

"Ooks sä nyt mun vai Zaynin puolella?" Kysyin katsoen Louista tiukasti.

"Sun, mut etkö sä oo huomannu, miten Zayn katsoo Alicea?" Louis sanoi.

"No en ole ja lakkaa sä keksimästä noita valheita!" kivahdin ja lähdin mökkiä kohti. Zayn saisi kyllä selittää tämän. Riuhtaisin oven auki ja huusin:

"Zayn Malik!" Kun mitään ei kuulunut huusin vielä kovempaa:

"Zayn tänne ja heti!" Hetken päästä Zayn raahautui luokseni väsyneenä.

"Tiedätkö mitä kello on?" Hän sanoi unisena.

"Ei kiinnosta, mutta mun tyttöystävää sä et saa!" Huusin. Koko muukin talo taisi herätä. Otin reippaan askeleen häntä kohti ja katsoin häntä alaspäin. 

"Mitä mä oon tehny?" Zayn kysyi. 

"Älä selitä!" Sanoin kiukkuisena. Otin Zaynin leuasta kiinni ja katsoin häntä syvälle silmiin. Zaynin silmistä paistoi pelko.

"Sä et saa enää edes katsoa sitä" sanoin tiukasti.

"Puhuksä Alicesta?" Hän kysyi. "Se eilinen oli vahinko! Mä voi selittää..." Zayn sopersi.

"Zayn älä" sanoin kyynel silmässä. Ei. Miehet eivät itke. Riuhtaisin Zaynin taaksepäin ja lähdin ovella päin. Huomasin Zaynin törmäävän seinään ja kaatuvan. Mitä minä taas tein?! Olin menossa ulos, kun törmäsin Liamiin. Hän pysäytti minut ja kysyi:

"Mikä juttu tää on?" Katsoin Liamia. Kyynel vierähti poskeltani maahan. Aivan sama. Purskahdin itkuun kuin pikkuvauva ja Liam otti minut veljelliseen halaukseen. Ovi aukesi ja joku huudahti:

"Harryy!" Alice syöksyi Liamin ja Louisin takaata luokseni ja halasi minua. Alice pyyhki hellästi kyyneleeni ja katsoi minua.

"Mikä on?" hän kysyi. Pudistin päätäni. 

"Rakastatko sä enää mua?" Kysyin hiljaa.

"Tottakai!" Alice vastasi. "Miten niin muka?" Hän jatkoi huolestuneen näköisenä. 

"Unohda" sanoin hymyillen. Halasin Alicea vielä. Kun irrottauduimme, Niall tuli ja huudahti:

"Zayn?!" Alice kääntyi katsomaan Zayniä ja juoksi hänen luokseen. Menin hänen perässään.

"Zayn?" Alice kysyi. Zayn nosti päänsä käsistään ja katsoi meitä. Hän jäi tuijottamaan minua. Hänen silmänsä eivät kimaltaneet kuin tähdet niin kuin yleensä, ja hän näytti surkealta. Nousin ylös ja autoi Zayninkin ylös. Katsoin häntä vieläkin.

"Voitko antaa tän anteeksi?" Kysyi varovasti. Zayn nyökkäsi hieman.

"Anteeksi" sanoin. Yhtäkkiä Zaynin ilme kirkastui ja hän repesi nauramaan. Olin hetken vakavissani, mutta hymy nousi minunkin kasvoilleni. 

"Lankaan menit!" Hän huudahti.

"Senkin...!" Nauroin perässä. "Sä et sit koskaan voi olla kunnolla" sanoin.

"Ei mua edes sattunut!" Zayn lisäsi. 

"No, ystäviä jälleen?" Kysyin.

"Miksipäs ei!" Löimme kättäpäälle ja naurahdimme molemmat. Käännyinme ja Alice ja Perrie seisoivat kädet puuskassa takanamme.

"Nyt voitte sitten kertoa sen myös meille" Alice sanoi esittäen kovaa. Naurahdin ja otin Alicen halaukseen. Sanoin teki myös Zayn. Kerroimme kuitenkin kaiken heille ja nauroimme päälle. Niall vinkui aamupalaa, joten lähdimme tekemään sitä.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
 jatkan taas varmaan lauantaina... :P

Save you tonight 12

"Tulkaa jo!" huusin Harrylle ja Niallille, jotka kinasivat siitä, kumpi saa sinisen maskin ja kumpi mustan.

"No niin Harry ottaa mustan!" sanoin naurahtaen. Harry huudahti "jes" ja sitten he vihdoin tulivat. Selostin heille kaikkea, puolet he ehkä kuuntelivat. 

"Mennään jo uimaan" Niall vinkui.

"Joo" sanoin Harry lähti heti syvälle ja jäin Niallin kanssa hieman matalammalle. Niall ei oikein älynnyt miten laitteilla hengitetään. Jonkun ajan kuluttua hän oppi sen ja menimme Harryn mukaan syvemmälle. Vaikka uimme Tyynessä meressä, joka on vaikka kuinka iso, Harry pystyi potkasemaan minua päähän räpylällään. Nousin pintaan ja kuulin kuinka Niall yritti kiljua snorkkeli suussaan. Kuplia tuli pintaan. Menin katsomaan. Pohjassa oli pieni merisiili. Katsoin Niallia ja Harrya ja meinasin revetä nauramaan. molemmat olivat kauhistuneita. Pudistin päätäni ja jatkoin matkaani.

Tunnin päästä:
Olimme vihdoin päässeet sulkeltamasta. Niall höpötti Liamin kanssa jostain puun alla. Eleanor ja Louis nuoleskelivat riippumatossa. He olivat tänään tuskin irrottautuneet toisistaan. Zayn ja Perrie nauroivat varpaat hiekkaan tungettuna auringossa. Menimme Harryn kanssa hakemaan jotain juotavaa. Puristin limsaani sitruunaa, mutta sitä ruiskahtikin Harryn päälle. Harry kaatoi vettä lasistaan puolestaan minun päälleni.
"Hei nyt lopetetaan tää ennen ku alotetaankaan!" huusin, kun Harry kaatoi lisää vettä. Zayn tuli huoneeseen. Ja tottakai heitin vahingossa hänen päälleen vettä. 
"Hei!" hän huusi, muttei aloittanut kostoretkeä, kuten eräät...
"Mitä te sillon muuten teitte yöllä täällä?" Zayn jatkoi. Katsoin Harryä ja sanoin:

"Meil oli nälkä..." Aloitin sopertamaan. 

"Ja?" Zayn kysyi.

"Öm.. No meille nyt aina syntyy joku sota ja Harry alkoi kutittamaan minua kun olin ottamassa mukia ja se vain sitten lensi lattialle" Harry purskahti nauramaan ja Zayn huokaisi ja sanoi virnistäen:

"Mä kuvittelin jotain aivan muuta" Minä pyöräytin silmiäni. 

"Mikä sul on otsassa?" Zayn kysyi ja otti pari askelta lähemmäksi. Hän rypisti otsansa ja kokeili otsaani. 

"Aih!" Vinkaisin, vaikkei se sattunutkaan paljon. Kavahdin vaistomaisesti taakse päin, kun Harry ryntäsi väliimme kuin suojellakseen minua. Naurahdimme Zaynin kanssa, kun Harry katsoi häntä murhaavana. 

"Harry, sun ei tarvii suojella mua Zayniltä!" Sanoin ja menin peilin eteen. Otsassani oli kunniallinen kuhmu. Mietin mistä se olisi voinut tulla. Hymyilin ja käännyin poikiin päin.

"Harry, must tuntuu, et Zaynin pitäis alkaa suojelemaan mua sulta" sanoin ja poikien ilmeet valahtivat. Naurahdin. 

"Miten niin?" Zayn ihmetteli. Harry ei sanonut vieläkään mitään. 

"Koska toi kuhmu tuli siitä, ku potkasit mua räpylällä" Zayn nauroi, mutta Harry oli kalpea ja hiljaa. 

"Voi sua" Zayn sanoi ja lähti taputtaen Harryä olkapäälle. Harry mulkkasi häntä ja katsoi sen jälkeen minua.

"Mikä sul on muru?" Kysyin huolestuneena. Harry katsoi minua liidunvalkeana ja sanoi:

"En mä tiiä. Mua vain vähän-" hän otti askeleen minua kohti, mutta joutui ottamaan pöydästä tukea, jottei kaatuisi. Pelästyin ja huusin:

"Harry!" Olin salamana hänen luonaan ja pidin hänestä kiinni. Hän oli painanut päänsä käteensä ja hengitti hitaasti. 

"Harry?! Ooks sä kunnossa? Tarviik sä jotain-" hätäilin, mutta Harry laski kätensä hiljaisuuden merkiksi. Olin hiljaa. Sekunnin. Avasin suuni sanoakseni jotain, mutta Harry laittoi sormen huulillei. Hän avasi silmänsä ja sanoi:

"Kaikki kunnossa. Mä otan vaa vähän vettä" hän sanoi ja lähti kävelemään lavuaarille.  Kun hän oli ottanut suurin piirtein askeleen, hän horjahti taas, nyt lavuaarille asti. Olin paniikissa.

"Harryy!!" Huusin hyvin kovaa ja juoksin hänen luokseen. Otin kaapista samalla lasin ja vettä. Annoin sen Harrylle ja halasin tätä. Yhtäkkiä Zayn, Perrie, Niall ja Liam juoksivat vuorotellen ovesta sisään huolestuneen näköisinä. 

"Mitä tapahtui?" Niall kysyi nopeasti.

"Harry meinas pyörtyä" sanoin. 

"Mitä?!" Perrei huudahti. 

"No en mä nyt-" Harry aloitti.

"Harry mee sohvalle" Liam komensi. Harry totteli ja minä seurasin perässä. Istuin Harryn viereen. 

"Mitä sä oot oikeen tehny?" Zayn kysyi. 

"En mitään" Harry vastasi heikosti. 

"Siis mitä täs on oikeen tapahtunu?" Perrie kysyi. Hän oli vähän ulkona. Niinkuin kaikki muutkin.

"Meille tuli pieni vesisota ja sitten Zayn tuli ja juteltiin vähän ja sitten Zayn lähti ja Harry kalpeni ja meinasi pyörtyä. Kaksi kertaa!" Selitin nopeasti. 

"Ook sä syöny tänään jotain erikoista?" Liam kysyi. Harry mietti ja sanoi:

"En mä oo syöny muuta kun kaks pekonia aamulla" hän sanoi. 

"No se selittää kaiken" Liam sanoi ja jatkoi: "Sun täytyy syödä Harry!" 

"Aletaan heti tekee jotain ruokaa" Niall ehdotti. Perrie lähti keittiöön ja muut menivät jonnekin. Minä jäin Harryn kanssa sohvalle. Harry kietoi kätensä ympärilleni ja katsoi minua.

"Sun pitää syödä. Ja mä vahdin että sä myös syöt" sanoin tiukasti. Harry vain hymyili. Painoin telkkarin päälle. Harry katsoi minua. Vaikka kuinka kauan, kunnes käänsin pääni telkkarista ja sanoin:

"Miks sä tuijotat mua?" Harry hymyili, mutta oli hiljaa. 

"Sä oot kovin hiljainen" sanoin kun hän ei vastannut. 

"Ehkä tää auttaa" hän sanoi ja suuteli minua. Nostin jalkani hänen syliinsä. Suutelimme, kunnes joku pamautti kattilan kannet yhteen takanamme. Hypähdin hieman ylöspäin ja Harry naurahti sille. Louis pomppasi sohvan takaata. 

Louis!!" Huusimme samaan aikaan Harryn kanssa. Louis hymyili tekohymyä ja Harry huokasi. Harry näytti taas jotenkin kalpealta.

"Louis, pikku Harryä ei saa pelästyttää nyt" sanoin Louisille tätimäisesti. Harry naurahti. 

"Syömään!" Kuului ulkoota. Menimme ulos. Aurinko alkoi jo laskea ja Perrie ja Eleanor olivat laittaneet ulkopöydälle paljon erilaisia ruokia. Harry ja Niall olivat tietenkin ensimmäisinä ruuan kimpussa. Söimme ja juttelimme loppu illan. Yhtäkkiä Zayn kietoi sormensa omieni ympärille. Katsoin häntä ihmeissäni. Hän ei ollut huomaavinaankaan minua. Kun muut höpöttivät jostain kuiskasin Zaynille:

"Miks sä noin teet?" Zayn käänsi päänsä ja irrotti nopeasti. 

"Sori, mä luulin, et sä olit Perrie!" Zayn hihkaisi. Aloimme nauramaan molemmat. Muut kääntyivät katsomaan meitä, kun me nauroimme täyttä päivää. Muutkin alkoivat hymyillä, vaikka eivät tienneet miksi nauramme. 

"Mitä nyt?" Perrie kysyi. 

"Ei mitään" Zayn sanoi. Harry ei näyttänyt kovin iloiselta, en tiedä miksi.

--—–--——--——--——--——--——--——--——--——--——--——--——--——--——--——--——--–—

Täst tuli nyt vähän pidempi :) mut toivottavasti tykkäätte! 

Save you tonight 11

(Eleanor) 

"Louis!" Huudahdin, kun näin hänet. Louis istui sängyllä ja itki. Hänen silmänsä olivat aivan punaiset ja kuuneleitä valui poskilla. Menin hänen luokseen. Hän nosti katseensa tyynystä, joka oli märkä. Katsoimme toisiamme silmiin. Louis kohotti kätensä samanaikaisesti kuin minä ja halasimme. 

"Voi Louis" sanoin hiljaa. Alice ja Perrie olivat lähteneet vaivihkaa pois. 

"Louis mitä on tapahtunut?" Kysyin katsoen häntä kysyvästi.

"Se on pitkä juttu" louis sanoi.

"Kyllä mä jaksan kuunnella" sanoin rohkaisevasti.

"Me suunniteltiin Harryn ja Zaynin kanssa teille tytöille yhtä yllätystä. Olin siitä niin innoissani. Tekstailimme ja sitten vain unohdin ajan tajun. Kun olin tulossa pois täältä, näin sinut itkemässä tuolla laiturilla. En pystynyt tulemaan luoksesi, koska Alice ja Perrie tulivat. Kuulin kun Alice kysyi, liittyykö se minuun. Sanoit kyllä-" keskeytin Louisin. 

"Louis, mä en tarkottanut mitään pahaa! Sillon ku sä tiputit mut lattialle löin pääni tohon pöytään ja mun päätä särkee vieläkin-" selitin kyynel silmässä, mutta Louis keskeytti vuorostaan minut sanoen hätäisesti:

"Eleanor, eih en mä tiennyt! Olisit sanonut! Mä oon vähän väsynyt ja-" painoin sormeni hänen huulilleen.

"Kaikki on okei, Louis" sanoin hiljaa.

"Anteeksi" Louis sanoi. 

"Ei se mitään. Molemmat ymmärsimme väärin" sanoin, mutta Louisin kysyvät katse kääntyi minuun.

"Mitä sinä sitten ymmärsit?" Louis kysyi typerällä ilmeellä.

"En mi-mitään" sanoin. Louis katsoi minua sillä ilmeellä, joten päätin kertoa.

"No näin ku hymyilit kun tekstailit, joten... Luulin et se oli joku tyttö!" Sanoin nolona. 

"Miks mä tytöille tekstailisin, sillee?" Louis kysyi ja jatkoi "Mul on jo kaikki mitä haluun. Eli sut" hän sanoi. Hymyilin pienestä ja Louis otti lantioltani kiinni. Otsamme kohtasivat ja Louis sanoi:

"Eihän sua satu päähän? Sul on nimittäin aika kuhmu täällä" hän sanoi ja kokeili päätäni. 

"Ei kai..." Valehtelin. En halunnut huolestuttaa Louisia enempää. Otin Louisin pitkään halaukseen, jonka jälkeen sanoin ne kolme pientä sanaa:

"Minä rakastan sinua". Huulemme kohtasivat, mutta suudelmamme jäi lyhyeksi, kun kuulimme kolistelua laiturilta. 

"Muut taitavat tulla" sanoin. 

"Osoitetaan, että kaikki on kunnossa". Louis sanoi ja kaatoi minut sängylle ja suuteli.

(Alice) 

Näin ikkunasta, kuinka Eleanor ja Louis suutelivat veneessä. Kaikki näytti olevan paremmin kuin hyvin.

"Harry, jätetään ne rauhaan" sanoin ja vetäisin tuota kädestä. Muut pojatkin ja Perrie pysähtyivät. 

"Njäh!" Harry sanoi. Repesin nauramaan ja vedin häntä kädestä takaisin rannalle. 

"Mitä me tänään tehtäis?" Liam kysyi. Mietin hetken kunnes keksin.

"Mennään sukeltaa!" Sanoin. Pojat ja Perrie katsoivat minua kummissaan. 

"Ai ihan niillä putkilla?" Niall kysyi.

"Joo laitteilla" sanoin innoissani. Tartutin innostukseni Harryyn ja Nialliin, mutta muut eivät näyttäneet innostuvan. El ja Louis olivat vieläkin veneessä, mutta lähdimme hakemaan kamoja sisältä. Harry kaatui omien laitteidensa päälle ja Niallin piti vielä hakea juotavaa. Mitäköhän tästäkin tulee?
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Kommentoikaa ja antakaa jotain kritiikkiäkin :):) jatkan varmaan huomenna tai keskiviikkona... :D
-Maija

Save you tonight 10

Heräsin aika virkeänä omasta makuupussistani Harryn kainalosta. Yritin herätellä häntä, mutta hän ei sitten vain jaksanut herätä. Kiipesin pois sängystä, mutta kuulin kovan kolahduksen. 

"Louiiis!!" Kuului Eleanorin kiljunta. Menin katsomaan veneen toiseen päähän ja näin Eleanorin solmussa makuupussinsa kanssa lattialla pöydän alla. Repesin nauramaan ja autoin hänet ylös. Louis retkotti sängyllä ja nauroi. El yritti saada hiuksensa selväksi ja minä kysyin rehtorimaisesti Louisilta:

"Mitäs sä menit nyt tekemään?" Louis nauroi ja sanoi:

"Miltä näyttää, tein pienen pilan"

"Jaa pienen?!" Eleanor sanoi. Huokasin ja Louis naurahti. Harry saapui sekoittaen kiharoitaan luoksemme.

"Mitäs te teette?" Hän kysyi unisena.

"Miltä näyttää?" Eleanor kysyi ja huokaisi. 

"Miks must tuntuu et Louis on taas asialla?" Harry sanoi epäillen ja katsoi irvistävää Louisia.

"Se solmi mut tohon makuupussiin, en tiedä miten, ja sit mä tipuin lattialle!" Eleanor selosti. Harry repesi nauramaan. 

"Vai että sellaista tällä kertaa" hän sanoi ja vetäisi minut luokseen. Harry suukotti minua ja sanoi:

"Huomenta sullekin" hymyilin ja lähdimme veneestä. 

(Eleanor)

Päätäni jomotti. Miksi Louisin piti joskus olla niin ärsyttävä. No kai se oli kestettävä. Mutta kiva herätä siihen, että on solmittuna makuupussiinsa ja kierähtää alas lattialle lyöden päänsä pöytään. Louis ei edes sanonut mitään. Hän vain nauroi! 

"Mennääks syömään?" Kysyin Louisilta kun näin Alicen ja Harryn katoavan mökkiin. 

"Joo" hän vastasi lyhyesti. Lähdin kävelemään reippaasti pois veneestä. Menin mökkiin ja näin jo kaikken olevan syömässä. 

"Huomenta" he sanoivat kaikki eri aikaan. Louis ei ollut vieläkään tullut. Minua ei kyllä rehellisesti sanottuna kiinnostanutkaan juuri nyt. Menin istumaan Perrien ja Alicen väliin.

"Onks kaikki hyvin? Näytät jotenki turhautuneelta" Perrie kysyi. Nyökkäsin ja aloin syödä. Haukkasin päärynästä pienen palsen katsoen kun Alice ja Harry kiistelivät Niallin kanssa viimeisestä pekonista. Minulla ei ollut edes nälkä. Söin puolet päärynästäni ja menin huomaamattomasti ulos. Louis ei ollut vieläkään tullut. Menin laiturille ja kurkistin ikkunasta. Louis näpräsi kännykkäänsä ja hymyili. Huokaisin. Häntä ei edes kiinnostanut missä olin. Ja nyt hän tekstailee tuolla jonkun tytön kanssa. Aivan sama minulle. Lähtekööt täältä sinne sen luokse. Minua ei kiinnostanut. Oli ihan hyvä ettei Louis koko ajan halaillut ja pussaillut minua. Oma rauha. Kerrankin.   Pari kyyneltä valui poskea pitkin ja tippu mereen. Tosiasiassa halusin, että Louis tulisi, kietoisi kätensä ympärilleni, lämmittäisi minua ja suukottaisi poskeani. Niin hän ennen teki. Yhtäkkiä kuulin Perrien ja Alicen tulevan luokseni. Yritin nopeasti pyyhkiä kyyneliä pois, mutta huonoin tuloksin.

"Mitä sulle on tapahtunu?" Perrie kysyi. 

"Liittyyks tää jotenki Louisiin?" Alice kysyi.

"Joo" sanoin hiljaa ja katsoi Alicea. 

"Kertokaa mullekin" Perrie sanoi. 

"No ei se mitään vakavaa oo, mut Louis ei tullu aamupalalle ja nyt se tekstailee tuol jonkun tytön kaa!" sanoin. 

"Mennään kattoo sinne" Alice sanoi. Lähdimme laiturilta ja kun pääsimme veneeseen näimme yllättävän näyn.

Save you tonight 9

"Olipa kerran..." Harry aloitti.
"Jooo!" Louis sanoi ja esitti kuorsaavansa.
"hahah Louis!" Harry sanoi. "Niin kauan sitten thomas oli 60 syntymä päivänsä jälkeen lähtenyt merelle..."

Parin kymmenen minuutin kuluttua:
"Purjeista kuului raavintaa. Thomas katsoi ylös ja näki neljä kynnen jälkeä mastossa..." Harry kerto KIINNOSTAVAA tarinaansa vieläkin. Nojauduin häneen ja hän silitti hiuksiani. Väsyttää... Ja tuo Harryn kertomus ei kyllä yhtään auta siihen, päinvastoin se vaan väsyttää enemmän. Liam oli tainnut nukahtaa, ja Zayn nukahtaisi kohta. No kello olikin jo kymmenen...
"Ja sitten se hyökkäsi Thomaksen kimppuun. He taistelivat..." En vaan jaksanut kuunnella tota Harryn selitystää...


Tunnin kuluttua:
"Alice?" kuulin jonkun sanovan. Avasin silmäni hitaasti ja näin Harryn olevan kymmenen sentin päästä naamastani. Hymyilin hänelle ja hän sanoi:
"Heräsithän sä vihdoin" Harry sanoi ja pussasi nenän päähäni. 
"Mitä kello on?" Kysyin ja nousin sohvalta.
"Jotain puoli kaks toista" Harry sanoi ja joi vettä lasistaan.
"Mennääks me nukkumaan veneeseen?" kysyin taas.
"Vaikkapa" hän sanoi ja auttoi minut ylös. Minua ei oikeastaan väsyttänyt enää paljoakaan.
"Mul on nälkä" sanoin miettien. 
"No syödään jotain" Harry sanoi ja kääntyi keittiöön. Olin hakemassa lasia itselleni yläkaapista, kun Harry yhtäkkiä alkoi kutittamaan minua. Käännyin automaattisesti ja tiputin lasin lattialle. Sen meni rikki. Katsoin Harryä hiljaa. Olimme molemmat totisen näköisiä. Sitten repesimme molemmat nauruun. Harry tuli lähemmäksi ja otti minut syliinsä.
"Ei mul ookkaan enää nälkä" sanoin nauraen.
"Mul on, mut syön mieluummin sut" Harry sanoi virnistäen. Kiedoin jalkani hänen lantoillensa ja suutelin häntä kauan. 
"Mitä te täällä teette?!" Zaynin ääni keskeytti meidät. Katsoimme Zayniä, joka oli hyvin väsyneen näköinen. 
"Varo!" huusin kun näin Zaynin melkein astuvan lasin sirpaleiden päälle.
"Wow mitä te ootte tääl oikeen tehny?" hän kysyi nostaen toista kulmakarvaansa.
"Jotain.." Harry sanoi. Läpsäisin häntä selkään ja sanoin:
"Se tippus vahingossa" 
"Jaa jaa" Zayn sanoi ja meni takaisin nukkumaan. Katsoin Harryä murhaavan näköisenä.
"Mitäh?" hän kysyi naurahtaen. Huokaisin.
"Ei yhtään mitään" sanoin ja aloin kutittamaan Harrya. Osapuolet kuitenkin vaihtuivat ja juoksin ulos talosta. Hetken päästä suutelimme rannalla kuun loistaessa...
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Tulipas tästä tyhmä... No jatkan varmaan loppuviikolla :)
- Maija

SAVE YOU TONIGHT 8

Aamupalan jälkeen menimme Harryn, Louisin ja Niallin kanssa katsomaan vesiskoottereita. 
"Mistäs me pelastusliivit vedetään?" Niall kysyi. Harry ilmestyi veneestä hetken kuluttua viidet pelastusliivit kadessään. Nappasin mustat ja laitoin ne päälleni.
"Osaaks te ees ajaa noilla?" kysyin epäillen, kun Louis ja Niall menivät toisen vesiskootterin päälle istumaan.
"Ei olla ikinä koitettu, mut kerta se ensimmäinenkin..."Louis sanoi ja Niall vain nauroi.
"Mä oon ajanu ennenkin" Harry sanoi.
"Okei, sit mä tuun sun kyytiin" sanoin ja menin Harryn taakse istumaan. Kiepautin käteni hänen ympärillensä ja Harry laittoi sen päälle. Ensin hän ajoi aika hiljaa, mutta sanoin, että voisi hän kovempaakin ajaa.  Katsoin mittaria. 40 solmua. Ei vielä mikään hirveä vauhti. Ajoimme hetken ja sitten menimme taas rantaan.
"Nyt tuulkaa mun kyyttiin!" Louis sanoi innoissaan. Harry pyöritteli silmiään ja minä katsoin häntä ilmeellä älä-unta-näe! Pienen kiistelyn jälkeen kuitenkin menimme. Istuin keskelle ja Harry tuli taakseni. Louis lähti ajamaan ensin aika hitaasti. Sitten hän vähän kiihdytti, mutta ei hirveästi.
"Ei tä niin paha ollukaan ku kuvittelin" sanoin Harrylle. Hän nyökkäsi. 
"Sinuna mä peruisin puheeni..." Louis sanoi salaperäisesti. Yhtäkkiä hän ampaisi vauhtiin ja kiljaisin. Tuntui kuin hiukseni lentäisivät jonnekin kauas taivaaseen... Katsoin mittaria. Yli 60...
"Louiss..." yritin sanoa, mutta hän vain lisäsi vauhtiaan. Hän naurahti ja kääntyi kohti rantaa. Louis kaarsi laiturin viereen ja ruiskautti samalla Niallin päälle vettä. Kun hän oli vihdoin sammuttanut, pomppasin pystyyn niin että meinasin kaatua. Harry kuitenkin sai minusat kiinni ja pysyin skootterin päällä. Nousimme laiturille ja Harry otti lantioltani kiinni. Lösähdin hänen kainaloonsa ja sanoin erotellen sanat toisistaan:
"Louis, mä     en     tuu     enää     ikinä     sun     kyyttiin piste"Harry ja Niall naurahtivat ja Louis sanoi:
"Harmi, mul oli kivaa!" Eleanor tuli laiturille ja katsoi taas meitä.
"Mistä mä taas oon jäänyt paitsi?" hän kysyi.
"Tuuksä ajelee munkaa?" Louis kysyi virnistäen.
"Älä mee se on ihan kauheeta" sanoin. 
"Tuu nyt vaan" Louis sanoi ja esiti pientä koiranpentua. Eleanor suli tuolle ilmeelle ja meni kyyttin varovasti. No kyllä ehkä itsekin olisin mennyt Harryn kyytiin... Louis käynnisti ja aloitti samalla tavalla kuin meillekin. Ensin hitaasti ja sitten kiihdyttäen. Siten he katoisivat niemen taakse. Silti kuului Eleanorin kiljunta:
"Louiiis!" Nauroimme Harryn kanssa rannalla ja menimme mökkiin juttelemaan muille. 

Illalla:
Istuin Harryn vieressä ns. olohuoneessa mökissämme. Katsoin Harryä hymyillen. Hänellä oli menossa Loun kanssa joku tuijotus kilpailu. Louis ilmeisesti hävisi ja Harry siirtyi tuijottamaan minua. Katsoin häntä ja purin huultani. Varmaan viiden minuutin kuluttua Harry otti tyynyn heitti sen päälleni ja kaatoi minut syliinsä. hän pörrötti hiuksiani ja kutitti minua kyljistä. Nauroimme molemmat äänekkäästi, kunnes Zayn, Perrie ja Liam tulivat
"Mitäs me nyt tehtäis?" Niall kysyi. Perrie ja Zayn katsoivat Liamia, Liam katsoi Louisia ja Eleanoria ja he katsoivta meitä. 
"Kerrotaan kummitus juttuja!" Harryllä välähti.
"Hazza eii... " Niall vaikeroi. 
"Mitää?" Harry kysyi. "Munhan jutut on ihan parhaita" Harry sanoi itsevarmasti. 
"Senhän mäki uskon" sanoin. Makoilimme kaikki olohuoneessa. Minä istuin Harryn sylissä, kuten Eleanor ja Perrie Louisin ja Zaynin sylissä. Harry katsoi minua ja sanoi hymyn ja virneen sekoitus kasvoillaan:
"Ja mitä sä tiiät mun kummitus tarinoista?"
"Hahah paljonki..." nauroin.
"No kerropas sit ees yks" Liam sanoi nauraen myös.
"Oota älä alota vielä!" Niall huudahti. Hän haki keittiöstä limsapullon  ja sanoi:
"Noin". Sitten hän aloitti.

HUPS!!!

Nyt on menny vähän sekasin noi tarinat vähän sekasin! Siis lisäsin nyt ton kutosen (kun olin unohtanut aijemmin pistää...) ja vaihdoin sen seiskan ja äöäöäö.... hehehe :) mut siis pistän nyt viel ton kasin ja sit kirjotan varmaan keskiviikkona tai torstaina ku nyt on vähän kokeita ja muuta... :D - Maija

Save you tonight 7

"Mä oon..." aloitin. Kaikki katsoivat meitä hengittimättä. "Mä oon raskaana, no ei nyt sentään!" aloin nauramaan ja pojatkin repesivät. "Mä siis osallistuin keran sellaseen kisaan mis voittaa Malediiveille matkan kahdeksalle ja-" avasin lapun"Mä voitin!" Huusin. Eleanor pomppasi pystyyn, Louis tipahti sohvalta, Niall tiputti kännykkänsä lattialle, Perrie tuijotti minua, kuin tyhjää, Zayn ei muistanut hengittää ja Liam ratkoi päässään jotain suurta matikan tehtävää. Tai ainakin hänen ilmeensä näytti siltä. Tieto taisi olla aika järkytys.
"Hei sanokaa nyt jotain!" Harry sanoi. Oli vielä hetken hiljaista.
"Siis ihan mahtavaa!" Liam heräsi ensimmäisenä. "Me kaikki päästään sinne!" hän riemuitsi. Pian muutkin toipuivat. Eleanor ja Perrie tulivta halaamaan minua ja Louis piti Niallin kanssa jotkut omat pikku bileet.
"Mä voin lukee teille tästä ääneen, ku tiedän et pikku Louis ei osaa viel lukea" lässytin Louisille, joka näytti kieltä.
"Onneksi olkoon, olette voittaneet matkan Malediiveille kahdeksalle hengelle! Lähdette matkaan viikon päästä. Lennätte sinne suoraan Lontoosta ja paikan päällä teidät kuljetetaan autolla satamaan. Saatte oman purjeveneen ja ajatte sillä kartan avulla rauhalliseen paikkaan, jossa on luksus mökki. Veneessä nukkuu neljä ja mökissä neljä. Viikon ajan saatte rauhassa sukellella, ajaa vesiskootterilla ja veneellä, ja voitte rentoutua ja ennen kaikkea pitää hauskaa. Hyvää matkaa!" Kaikki olivat ällikällä lyöty.
"Wau!" Louis huudahti.
"Mä en nuku veneessä!" Zayn ilmoitti. 
"Ja mä haluun ajaa sitä purjevenettä!" Liam kommentoi.
"Mä ajan jettiä!" Harry ja minä huusimme samaan aikaan.
"Mitä?" Eleanor kysyi.
"Jetti eli vesiskootteri" sanoin tuolle. Loppu ilta menikin matkaa suunnitellessa ja kinaamassa, kuka saa ajaa jettiä eka ja ketkä nukkuvat mökissä ja... Joskus oikeasti tuntuu, että varsinkin pojat ovat 10-vuotiaita...

Viikon päästä:

Olimme lentokentällä portillamme. Menemme sinne yksityis koneella. Kävelimme kohti koneen ovea. Olisin voinut pakahtua innostuksesta. 
"Jännittääks?" Zayn kysyi vierestäni.
"Ja vielä kysyt!" sanon  nauraen. Kiirehdimme koneelle. Olimme hieman myöhässä. Kello oli kyllä vasta kuusi aamulla, mutta Malidiiveillä kello olisi silloin kun saavumme jo 15. Noiden kanssa nyt aina kestää. Yksi pisti hiuksiaan puoli tuntia ja ne olivat mielestäni saman näköiset kuin ennenkin. Toinen taas nukkui pommiin ja kolmas söi tunnin. Neljäs oli vain huolehtinut minusta ja viidennellä oli pakkaaminen kesken, sillä oli käyttänyt kaiken aikansa minun kiusaamiseen. Me tytöt olisimme olleet jo ajat sitten valmiita. Pääsimme koneeseen. Harry ja minä menimme istumaan vierekkäin ja Niall tuli vasten tahtoaan viereemme. Louis, Eleanor ja Liam menivät toiselle puolelle konetta ja Zayn ja Perrie menivät eteemme. Juttelimme koko porukan kanssa hetken ja sitten jotkut, kuten minä ja Harry, alkoivat nukkua ja toiset tekivät mitä lysti.
 Saavuimme vihdoin satamaan. Siellä odotti suuri purjevene.
"En ole ikinä nähnyt noi suurta venettä, vaikka olin lapsena isän kanssa merellä minkä ehtisin" Totesin. Muut yhtyivät mukaan. Kävelimme lauturia pitkin veneen luo. Aurinko paahtoi pilvettömältä taivaalta ja vesi näytti lämpimältä.
"Onkohan toi vesi kylmää?" Louis kysyi. 
"En usko" Harry sanoi.
"Hyvä sit voinki heittää sut sinne saman tie!" Louis sanoi ja kaappasi Eleanorin syliisä, muttei kuitenkaan Eleanorin onneksi veteen heittänytkään. Luoksemme tuli ystävällinen mies, joka ohjasi meidät veneeseen. Sisältä vene oli vielä suurempi. Veneen keskellä oli oleskelutila, kannella oli pehmusteita ja veneen etu-ja takaosassa oli parisängyt.

Liam meni ohjaamaan ja lähdimme kohti saarta. Juttelimme ja nauroimme koko ajan, kunnes Liam huusi:
"Saari näkyvissä!" Kaikki menivät kannelle. Näimme tällaisen mökin ja kauniin saaren.
"Kattokaa kaloja!" kuului Louisin huuto. Läpinäkyvässä vedessä näkyi suuri parvi kaloja.
"Tämä on kuin unelma, sinun jälkeesi" Harry sanoi ja kietoi kätensälantioni ympärilleni. Katsoin häntä ja suutelimme.
"Kuka hyppää maihin?" Liam huusi.
"Mä!" Harry huudahti ja haki nopeasti köyden. "Millon mä hyppään?" Harry kysyi. Liam ja minä nauroimme.
"Ei sun tarvii hypätä. Astut vaan tohon laiturille ja solmit köyden" selostin. Harry nyökkäsi. Muut seurasivat sivusta, kun Liam ohjasi veneen varovasti laituria kohti.
"Nyt!" Louis huusi kiusallaan. Harry oli jo hyppäämässä, mutta tartuin hänen käteensä. Olimme toistaiseksi vielä kyydissä. Mutta Harry kompastui ja lensi veteen.
"Harry!" Huusin ja hyppäsin hänen peräänsä. Nousimme pintaan nauraen.
"Vähän mä oon fiksu!" nauroin itselleni. Louis taputti kannella. Vesi oli tosi lämmintä ja pulikoimme laiturille. Nousimme ylös ja Harry laittoi solmun köyteen.
"Käyhän se noinkin!" Liam naroi veneestä. Seisoimme laiturilla, kun muut tulivat ulos ja toivat osan tavaroista. Valuimme vettä. 
"Hyppäsiksä pelastamaan mua?" Harry naurahti. 
"En, mä vaan tulin koittaa onks kylmää vettä" sanoin sarkastisesti. Harry naurahti. Kun muut pääsivät ulos, menimme yhdessä katsomaan mökkiä. Se oli suuri ja tilava. Louis löysi puhelimen ja kysyi:
"Mihin tätä käytetään?" naurahdin ja sanon:
"Eikö Louis tiiä? Sillä soitetaan" lässytin taas hänelle.
"Joo joo, mut minne?" hän kysyi.
"Siit voi tilata jotain ruokaa tai varusteita ja sit ne tuo ne tänne" Zayn sanoi. Tutkisimme vielä lopunkin talon ja sitten menimme ulos.

"Mä haluun uimaan" Harry sanoi ja haki veneestä uimahousunsa. Juoksin hänen peräänsä ja hain omanikin. Kun tulimme takaisin rannalle, muut olivat jo uimapuvuissaan. Harry kaappasi minut syliinsä ja juoksi veteen. Uimme vähän syvemmälle ja sukelsin. Vesi oli tosi suolaista. Samassa kuului Louisin huuto:
"Hyi että tää maistuu pahalle!" 
"Ei sitä kuulukkaan juoda!" huusin takaisi ja naurahdin. Yhtäkkiä Harry kaappasi minut syliinsä ja veti minut itseään vasten. Katsoin häntä hymyillen ja suutelin häntä intohimoisesti. Suunnitelmani oli alkaa kutittaa häntä, mutta... Hänen huulensa ovat niin pehmeät. Harryn käsi meni alaselälleni ja kiedoin jalkani hänen lantionsa ympärille. Silloin unohdin kaiken muun. Muut pojat, malediivit, koko maailman. Oli vain minä ja Harry. Suutelimme todella pitkään, kunnes...
"Apuaa!" kuului yhtäkkiä...

Tos on se mökki, saari, se vene sisältä ja Alice :):)

 

Save you tonight 6

Kiitos kommenteista ne ilahduttavat paljon :)
-------------------------------------------------------------
 Kun heräsin, Harry tuijotti minua. Yritin sanoa jotain, mutta ääntä ei oikein tullut.
"Ooks sä kauanki tuijottanut mua siinä" kysyn, kun sain hieman ääntä.
"On se. Liian kauan" keittiöstä kuului. Haryy alkoi nauramaan ja nousin ylös. Otin vahingossa tukea väärällä kädellä ja uinahtin hieman. Katsoin kättäni ja kiljahdin vahingossa, kun näin sen. Harry alkoi nauramaan ja Louis tuli keittiöstä. Mitä he olivat tehneet?! Siteessä luki poikien nimmarit ja Harryn oli koristeltu sydämmin. Käänsin käteni. Ympäriinsä oli pieniä sydämmiä. Katsoin Harryyn murhaavasti.
"Eiks ooki hieno?" hän sanoi ylimielisesti.
"On teilläki ollu tylsää ja mielikuvitusta" sanoin ja pyörittelin silmiä. Menin keittiöön hakemaan teetä, jotta kurkustani tulisi vähän enemmän ääntä.
"Käykö jos Eleanor ja Perrie tulee tänne viihdyttämään sua, kun meijän pitää mennä studiolle?" Louis kysyi kulman takaata.
"Joo totta kai!" Nyt tosiaan kaipasin jotain viihdykettä. Hetken päästä he tulivat ja sitten pojat lähtivät. Juttelin heidän kanssaan, kuin olisimme olleet parhaat ystävät. Vaikka ystäviähän minulla oli vaikka muille jakaa. Tai yhtä hyvää ystävää minulla ei koskaan ole ollut. Pienenäkin liikuin yksikseni, mutta tykkäsin tutustua uusiin ihmisiin. Nykyään tunne jotenkuten, melkein joka toisen vastaan tulian. Mutta harvoin olen tavannut näin kivaja kavereita, kuin Eleanor ja Perrie. Pojat ovat valinneet hyvin. Perrie osasi myös tehdä todella hyvää ruokaa. Juttelimme ja nauroimme koko illan, minä tosiaan viltti päällä ja tee muki kädessäni koko ajan. He jopa lupasivat kierrellä kirppiksiä ja tuoda minulle vaatteita, kun olen kipeä.
 Illalla pojat tulivat ja silloin minuakin alkoi jo väsyttää. Menin suoraan Harryn luokse ja hän halasi minua lämpimästi. Olisin voinut nukahtaa heti siihen, mutta menimme nukkumaan Harryn, tai nykyään meidän, huoneeseen.
                       
Aamulla heräsin sateen hiljaiseen ropinaan. Eikö keväällä pitäisi paistaa aurinko? No jaa, katsoin kelloa, mikä näytti yhdeksää. Oloni tuntui hieman paremmalta. Painoin pääni takaisin Harryn rintakehään. Hänen kätensä olivat kietoutuneet ympärilleni, niinkuin aina. Katsoin sidettäni. Harryn piirtämät sydämmet savait minut hymyilemään. Välittikö hän oikeasti minusta näin paljon?
"Mikäs nyt noin hymyilyttää?" matala ääni kuului. Käänsin katseeni Harryyn. Hänen vihreät silmänsä olivat hieman auki ja hänen kasvoillaan oli suuri virnistys. Nojauduin suutelemaan häntä ja suutelimme pitkään, kunnes Louis huusi alakerrasta:
"Nyt syömään joka iikka!"  Naurahdimme ja valuimme hitaasti alakertaan kiinni toisissamme. Olin vielä hieman kipeä, joten huilailin vain koko päivän.

Noin neljän päivän kuluttua:
Olin jo parantunut, eikä minun tarvitsisi pitää sidettä enää monta päivää. Olimme käyneet Harryn, muiden poikien ja Eleanorin ja Perrien kanssa shoppailemassa minulle kaikkea kamaa. Sain Harryltä vaatekaapin, joka on jo täynnä kaikkia vaatteita. Harry oli vaatinut, että hän saa ostaa minulle kännykän. No sitten kun vihdoin suostuin, hän toi minulle Iphone 5. Tästäkin hän sai kuulla kunniansa.
Zayn oli hakenut postin ja minullekin oli tullut yksi kirje. En ehtinyt avata sitä silloin kun juuri söimme. Nyt ollimme Harryn kanssa huoneessamme ja päätin avata sen. Avasin sen varovasti ja muutama paperi tipahti sieltä lattialle. Nostin ne ja menin Harryn viereen sängylle lukemaan ne. Silmäni suurenivat ja meinasin ruveta kiljumaan, kun näin ne. Katsoin Harryä. Hän hymyili koko hammas rivistöllään ja kaappasi minut halaukseensa.
"Miten tai millon me kerrotaan muille?" kysyin häneltä.
"No nyt ne kaikki on tuolla alhaalla ja myös Eleanor ja Perrie. Mut tehään pieni jäynä..." Harry sanoi ja kuiskutti korvaani niin, että se kutitti.
 Menimme alas kietoutuneina toisiimme, niin kuin aina.
"Meil olis vähän asiaa kaikille" Harry kuulutti. Kaikki kokoontuivat olohuoneeseen ja otin kirjeen taskustani.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------

-Maija :)

SAVE YOU TONIGHT 5

 Aamulla heräisin väsyneenä omasta sängystä. Venyttelin leveästi. Kerrankin kukaan ei ollut tiellä. Tai se oli vaan huono asia. Laitoin vaatteeni päälle ja menin syömään. Katsoin kelloa. Se oli jo kaksi!? Kuinka kauan me eilen oikein valvoimme? Ovikello soi ja riensin avaamaan sen. 
"Huomenta kaunotar" tuttu mies ääni sanoi. Harry kaapasi minut syliinsä suuteli.
"Kuinka kauan me eilen oikein valvoimme ja mitä me teimme?" kysyin ennen kuin ajattelinkaan. 
"No en mä tiiä, mut taidettiin vetää oikeen kunnon kännit ja haluuksä oikeesti tietää mitä me tehtiin?" Harry kysyi virnistäen. Naurahdin.
"Joo ehkä mä arvaan" sanoin ja menimme keittiöön. 
"Ooks sä syöny jo?" kysyin kun mutustin sämpylää. Harry istui vastapäätäni ja sanoi:
"Oon mä mut kyl mä aina sua voin kattoa" hän naurahti.
                    Päivä meni aika nopeasti ja kello tuli jo viisi. Olimme käyneet kaupungilla ja nyt olimme vain katselleet elokuvia.
"Mennääkö illalla syömään jonnekin?" Harry kysyi.
"Vaikkapa" Eihän minulla muutakaan tekemistä ole. 
"No lähetääks kuudelt mä tun hakee sua" Harry sanoi ja nousi. Menin ovelle, annoin suukon hänelle, hän lähti ja menin yläkertaan.
            Kello oli vähän vailla kuusi. Olin nyt mielestäni valmis. Ai niin ne kengät! Lähdin hakemaan kenkiä yläkerrasta. Haistoin ilmaa. Haisi joku, mutta en saanut päähäni mikä. Juoksin yläkertaan ja lähestyin varaston rautaista ovea. Haju alkoi voimistua. Ihan kuin jokin palaisi... Laitoin käteni kahvalle, mutta se poltti. Riuhtaisin käteni irti ja huomasin, kuinka tummaa savua tulvi oven ala puolelta. Varastossa paloi. Kävelin hitaasti alaspäin, kun seinä kaatui ja liekit roihusivat edessäni. Käteni oli tainnut palaa kunnolla, sillä sitä kuumotti ihan hirveästi. Menin shokkiin ja lähdin juoksemaan alaspäin. Kompuroi portaissa, mutta pääsin ovelle. Riuhtaisin sen auki. Törmäsin suureen kukkapuskaan.
Harry
Olin koputtamassa ovea, kun se lennähti auki. Alice syöksyi päälleni. Kukat lensivät taaksepäin. Noustin Alicen maasta.
"Mikä sul on?" kysyin huolestuneena. 
"Se palaa! Taloni palaa!" hän huusi. Mitä? Menimme kauemmas talosta tielle ja näin tummaa savua tulevan talosta. Halasin Alicea, joka taisi olla lievässä shokissa. Kaivoin kännykkäni esille ja soitin hätänumeroon.
"Iltaa" sieltä vastattiin.
"Hei, täällä palaa talo!" huusin puhelimeen, vaikka tiesin, ettei se auttaisi. Yritin rauhottua.
"Selvä, onko loukkantuneita?" nainen kysyi. Katsoin Alicea. Hän itki olkapäätäni vasten. Hänen kätensä näytti pahala.
"Yhden käsivarsi on tainnut palaa" sanoin nopeasti. Kerroin vielä osoitteen ja muita tietoja ja sitten soitin Louisille. Sitten vain halasin ja yritin parhaani mukaan rauhottaa Alicea. Pari kyyneltä taisi omasta silmästäkin tulla. Kuulin palo-auton äänen ja näin kun Louis juoksi vähän matkan päästä. Teimme pienen ryhmä halauksen, kunnes lääkärit tulivat ja veivät Alicen ambulanssiin, minä menin Louisin kanssa mukaan. Katsoin ulos ikkunasta. Talo roihusi liekeissä. Nyt vasta ymmärsin, mitä oikeasti tapahtui. 

Alice
Heräsin kirkkaaseen valoon. Olin sairaalassa. Nousin kyynerpäitteni varaan, mutta toinen käsi petti alta. Yritin hahmottaa kaikkea. Huomasin hahmon nukkuvan sängyn vieressä. Hahmo havahtui unesta ja heräsi. Hän tuli luokseni ja otti toisesta kädestäni kiinni.
"Alice! Sä oot kunnossa!" Harry sanoi.
"Tietty" sanoin hiljaa. Mistä olin jäänyt paitsi.
"Sattuuko?" Harry kysyi. Sitten muistinkin. Taloni! Mitä sille oli käynyt? Miksi se edes paloi? Havahduin ajatuksistani, kun näin hoitajan tulevan ovesta.
"Ja mites täällä voidaan?" hän kysyi. Katsoin kättäni. Siinä oli side peukalosta kyynerpäähän asti.
"Hyvin kai" vastasin. Harry tuijotti minua. Hän puristi kättäni kovempaa. 
"Sitten voit kai lähteäkin jo kotiin. Side pitää vaihtaa joka kolmas päivä, mutta poikaystäväsi voi varmaan hoitaa sen" hoitaja sanoi ja katsoi Harryyn kysyvästi. Harry nyökkäsi. 
"Sinun pitää kyllä levätä, sillä taisit vilustua illalla" Totta, minulla oli silloin vain lyhyt mekko päällä. Nyökkäsin ja hoitaja lähti. 
"Ihanaa, että olet kunnossa" Harry sanoi ja nojautui suutelemaan otsaani. Hymyilin ja sanoin:
"Minusta ei niin helpolla päästä eroon" Nousin Harryn avustuksella ylös ja samalla ovi lennähti auki. Louis syöksyi etunenässä sisään. Samalla tulivat Niall, Liam ja Zayn. Kaikki tulivat halaamaan minua. Menimme ulos sairaalasta ja Harry talutti minut autoon. Olisin kyllä itsekin päässyt. 
"Kuka haluaa kävellä?" Louis kysyi. Kaikki eivät mahtuisi autoon.
"Minä!" huusin, mutta ehkä se ei kuitenkaan olisi hyvä idea. Harry katsoi minua ilmeellä älä-unta-näe! Hän avasi oveni ja menin sisälle. Harry tuli toiselle puolelle. Niall katsoi meitä ja sanoi:
"Louisin kyydissä en istu etupenkillä-" Louis näytti Niallille kieltä "-mut en halui noitten kanssa takapenkillekään, ku ne nuolee minkä ehtii" Nyt Harry näytti tälle kieltä. Voi Niall parka. 
"Mä voin kävellä sun kanssa" Zayn sanoi ja he lähtivät kävelemään poikien kämppää kohti.
"Harry" aloitin kehnolla äänellä. Kurkkunikin oli kipeä ja muutenkin tuntui flunssaselta. Harry kääntyi katsomaan minua ja jatkoin: "Mitä mun talolle tapahtui?" hän oli hetken hiljaa ja sanoi sitten hiljaa: "Se paloi maan tasalle" Katsoin häntä vain hiljaa. Olin koko matkan samassa asennossa. En vain pystynyt käsittämään tilannetta. Kun saavuimme poikien talolle, Harry nousi autosta ja kiersi ovelleni. Olin vieläkin hiljaa. Kävelin elottomasti ovelle, siitä sisään ja suunnistin suoraan Harryn huoneeseen. Lösähdin sängylle ja vasta nyt kyyneleet tulivat silmiini. Harry tuli hiljaa huoneesen, istui viereeni ja kietoi kätensä tiukasti ympärilleni. Halasimme hetken sanomatta sanaakaan. 
"Mis mä nyt asun? Mul ei oo mitään vaatteita, kännykkää, meikkejä ei mitään" sanoin.
"Sä voit asua täällä. Zayn, Louis ja Liam on paljon tyttöystäviensä luona. Eikä Niallista oo suurempaa haittaa tähän mennessäkään ollu. Me voidaan mennä ostaa sulle vaatteita ja kännykkä, ja sä et tarvii ees mitään meikkejä. Oot muutenki niin kaunis" Harry lohdutti.
"Hahhah" sanoin ja painoin pääni hänen olkapäätänsä vasten.
"Kiitos" sanoin hiljaa. 
"Mistä?" Harry kysyi hieman naurahtaen.
"Siitä, et oot olemassa" Harry tuli lähemäs ja suuteli minua. Menimme hetken päästä alas syömään jotain, sillä molemmilla oli kauhea nälkä. Louis keitti minulle teetä ja söin leivän. Sen jälkeen menimme olohuoneeseen ja laitoimme telkkarin päälle. Muutkin pojat tulivat ja he keskustelivat jostain. En jaksanut kuunnella, vaan nukahdin Harryn kainaloon side käsi selkänojalla.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Sori etten eilen ehtiny laitta, mut mun netti ei oikeen toiminu... Tää jäi nyt vähän tyhmään kohtaan, mut luultavasti laitan taas jatkoa huomenna :)

SAVE YOU TONIGHT 4

 Hän meni istumaan Niallin viereen ja alkoi laittaa ruokaa lautaselleen.
"Mikä herralle nyt tuli?" Louis kysyi taas järkevänä.
"Ku mä en päässykkään Alicen viereen!" Harry sanoi esittäen surullista. Louis esitti, että kuorsaisi. Katsoin Niallia. Tuijotin häntä. Kun hän vihdoinkin katsoi minuun, hän ymmärsi nousta. Menin Niallin penkille ja kiitin häntä. Harryn ilme kirkastui sekunneissa. Hän nyt oli aina tuollainen.
"Onko nyt sitten parempi?" kysyin ja katsoin tätä.
"Ei ihan" hän sanoi ja suuteli minua. 
"Hyi, no pussaa!" Louis huusi kuin joku pikku vauva.
"Hauskaa!" Harry sanoi ja antoi nopean pusun otsalleni. "Nyt olen tyytyväinen" Harry lisäsi.
"No hyvä" Louis sanoi ja virnisti. Harry heitti tätä päin kananugetin. Louis heitti sen takaisin, ja siitä alkoi pienen muotoinen ruokasota. Sitten riisiä lensi Zayninkin päälle ja pian kaikki muut paitsi minä olin mukana. 
  Kun pojat rauhottuivat, minä söin vieläkin rauhallisesti ruokaani.
"Rauhotuittehan tekin" sanoin kun Louis lösähti takaisin tuolilleen. Mutta hän taas nousi ja meni hakemaan vettä lasiinsa, joka oli tyhjä, sillä Liamin päällä oli sen entinen vesi. Tungin viiemisen kanan palan suuhuni, mutta sitten sain kylmää vettä niskaani. 
"Louiss!!!!" huusin minkä kurkustani lähti. Harry alkoi nauraa Liamin, Niallin ja Zaynin mukana. Nyt oli minun vuoroni näyttää tälle kansainvälisiä käsimerkkejä. Harry hekotti vieressä ja nousi ylös.
"Nyt se lentää" hän kuiskasi korvaani. Menimme poikien kanssa Louisin luokse ja Harry kaappsi hänet Niallin ja Liamin kanssa. Minä pidin Louisille muuta seuraa ja seuraavaksi hän lensikin jo kaaressa uimaan! Tällä kertaa se en sentään ollut minä.
                      Kun Louis pääsi ylös vedestä ja oli vaihtanut vaatteensa, olimme taas kokoontuneet olohuoneeseen. Harry ja Louis keskustelivat kahdestaan jostain, ja me muut katselimme telkkaria. Kuulin kun Harry sanoi minun nimeni ja sen jälkeen Louis. Mistä he puhuivat? Hetken päästä Harry juoski luokseni sohvalle ja hyppäsi päälleni. 
"No mitäs nyt tehtäis?" Niall aloitti taas keskustelun, ennen kuin Harry ehti edes aloitta pussailuamme. 
"Räsypokkaa!" (arvatkaa kuka) huusi.
"Ei" "Joo""Joo""Joo""Joo" huusimme kaikki samaan aikaan. Minä olin taas ainut erimielinen. Miksi kaikki halusivat nähdä minut ilman vaatteita? Toisensa he olivatkin jo varmaan nähneet...
"Viis vastaan yksi" Louis protestoi ja virnisti. 
  Hetken kuluttua minulle oli vielä paita, Louisilla housut, Zaynillä, Liamilla ja Niallilla oli lähes kaikki vaatteet. Harryllä oli enää vain yksivaatekappale...
  Kun sitten joskus pääsimme nukkumaan, ja olin jo melkein nukahtanut, Harry sanoi:
"Mä oon vieläkin niin pahoillani eilisestä"
"Hei ei se mitään se on ohi" Totta. Olin kokenut paljon kamalampiakin.
"Mun pitää korvata se sulle jotenkin" Harry aloitti.
"Eikä tarvii. Kaikki tekee joskus virheitä"
"Pitää. Mennään huomenna syömään yhteen ravintolaan" Harry sanoi ja näytti siltä ettei hyväksyisi vastalauseita. Näköjään menisimme siis sinne. Ei minulla muutakaan tekemistä ole. 
"Hyvää yötä!" sanoin ja painoin pääni tyynyyn.
"Yks juttu unohtui" hän sanoi. Mietin hetken. 
"Harryy" sanoin ja suutelin häntä.
"Hyvää yötä kaunotar" Harry sanoi ja pussasi vielä poskelleni. Nukahdin nopeasti hänen kainaloonsa.
Heräsin aamulla kun Harry kieriskeli sängyssä. Nostin vaivalloisesti päätäni ja katsoin häntä hetken. Yhtäkkiä hän pysähtyi ja avasi silmänsä. Katsoin häntä kummastuneena.
"Mitä sää luulet tekeväsi?" kysyin huvittuneena.
"Mä näin pahaa unta, äiti" Harry sanoi lapsellisella äänellä. Nauroin ja suutelin tätä.
"No voi voi. Auttaakohan tämä?"  sanoin ja suutelin häntä uudestaan. Harry näytti nauttivan ja vetäisi minut päälleen. Hetken kuluttua irrottauduimme.
"Mm-m" Haary mumisi silmät kiinni. 
"Haahaa! Hauskaa oli" sanoin ja nousin. "Mä taidan mennä suihkuun" Haary avasi suunsa, mutta sanoin:
"Et valitettavasti"
"Jos mä kuitenki tuun?" Harry sanoi ja otti lantioltani kiinni.
"Ei meen yksin, mun pitää pestä mun hiuksetkin"
"Mä voin pestä ne" Harry sanoi ja otti paitansa valmiiksi pois. Virnistin hänelle ja lähdin juoksemaan kylppäriin. Pääsin sinne ja paiskasin oven kiinni. Yritin pistää sitä lukkoon, mutta juuri kun luulin saavani sen lukkoon Harry pomppasi sisään.
"Sä et pääse musta" hän sanoi virnuillen ja otti taas lantioltani kiinni. Näköjään en saisi pestä hiuksiani itse...
   Suihkun jälkeen menimme alas. Kello oli jo melkein kaksi.
"Ja missäs sitä ollaan oltu?" Louis kysyi taas heti ensimmäisenä virnistäen. Huokaisin.
"Jossain" Harry sanoi virnuillen. Eivätkö nuo kaksi osaa mitään muuta ilmettä?
"Tais mennä vähän pitkäksi viime yö?" Louis kysyi. Harryn ja minun silmäni suurenivat.
"No ei ei" Louis vitsaili. Katsoin häntä murhaavasti ja aloin keittämään teetä.
   Noin puolen tunnin päästä olimme päättäneet lähteä kävelylle. Louisin, Harryn ja Niallin kanssa. Zayn ja Liam olivat tyttöystäviensä luona. Ulkona oli napakka tuuli tai oikeastaan viima. Otin kännykkäni taskustani ja avasin sään.
"Mitäs katot?" Niall kysyi ja yritti kurkkia.
"Säätä" vastasin lyhyesti.
"No tässä tulee: pilvistä ja kovaa pohjois tuulta koko loppu päivän" Niall selosti.
"Niin mutta, etä onko koko loppu viikko samaa" sanoin.
"No onko?" Louis kysyi. 
"Lauantaina lämpenee" sanoin ja kova tuulen puuska lennätti hiukseni sekaisin. Tungin kännykkäni taskuuni ja aloin haromaan hiuksiani hyvin.
"Hyvältä sä näytät" Louis kommentoi.
"Ihan täydelliseltä" Harry sanoi. 
"Älä alota tota" Niall sanoi. 
"Onko sul kylmä?" Harry kysyi. Nyökkäsin. Harry tuli ihan kiinni minuun ja laittoin hupparinsa päälleni.
"Parempi?" hän sanoi ja tiukensi otettaan.
"Joo, oisin tarvinnu vaan sut" hymyilin ja suutelimme nopeasti.
"Miks piti tulla noitten kaa?" Niall sopersi. Aloimme nauramaan Harryn kanssa.
  Kello tuli jo neljä, kun pääsimme kotiin. 
"Millon me muuten mennään sinne ravintolaan Harry?" kysyin.
"Ööm... Siis se on sellainen että me mennään sellaiseen taloon mis on omat tarjoiliat ja kaikkee" Harry sanoi ja raapi niskaansa.
"Mitä?" kysyin kummissaan. "Ei sun sellasta ois tarvinnu mua varten tehä"
"No itseasiassa ne on mun tuttuja" Harry sopersi.
"Ihanaa" sanoin hiljaa.
"Mitä?" hän kysyi. Katsoin häntä ja hyppäsin hänen kaulaansa.
"Kiitti!" Harry kietoi kätensä ympärilleni ja suutelimme.
  Illalla olin valmis ja odottelin keittiössä, että Harry tulisi hakemaan minua. Kaikki tuntui vaan niin oudolta. Ihan kuin tämä olisi jotenkin viimeinen kerta, kun lähden täältä. Että muutan tai jotain... Havahduin ajatuksistani, kun auto kaartoi pihaan. Menin eteiseen ja avasin oven ennen kuin Harry ehti edes koputtamaan.
"Ollaanpas sitä innokkaana" Harry sanoi. Naurahdin ja otin vielä laukkuni. Sammutin valot ja laitoin oven lukkoon. Harry otti kädestäni kiinni ja vei autolle. 
"Sä oot muuten kaunis" hän sanoi. Minulla oli olkaimenton musta mekko, jossa oli glitteriä. Harryllä oli puku päällä.
"Sä oot ihan okei" sanoin vitsaillen.
"Okei?" hän sanoi. Virnistin ja sanoin:
"Okei, sä oot maailman komein" sanoin ja Harry suuteli minua. Auton kuljettaja tuli ja avasi minulle oven. 
"Minnes sitä ollaan menossa" tutun kuuloinen ääni kysyi.
"Hei äläs nyt Jack, kyl sä tiiät" Harry nauroi pienesti. Auto lähti liikkeelle.
  Auto ajoi suuren kartanon eteen ja jätti meidät siihen. Kävelimme sisälle suuresta ovesta. Kattoa koristivat suuret kristalli kruunut, seinät olivat kauniisti maalattu ja muutenkin huonekalut olivat kauniita. Menimme istumaan pöytään ja tarjoilija tuli. Tilasimme ruuat ja juttelimme kaikesta.
  Kun olimme syöneet pääruuan tarjoilia tuli kysymään jälkiruokia. Miksi tuo tarjoiliakin näytti tutulta?
"Ja mä otan suklaa moussen" sanoin kun tarjoilia kysyi minulta. Katsoin häneen kun hän vei astioita. Kerran hän katsoi minua silmiin, mutta käänsi katseensa heti pois. Kenellä on tuollaiset silmät? Hetkinen...
"Harry, mikä ton tarjoilian nimi on?" kysyin.
"Öm... L-lukas" hän sanoi epäröiden. Lukas?
  Hetken päästaä sanoin taas:
"Harry, voiksä pyytää tota tarjoiliaa tuomaan vähän vettä?"
"Totta kai" Hetken päästä tarjoilia tuli. Hymyilin omahyväinen hymy naamallani. Kun Lukas asetti lasin pöydälleni sanoin:
"Kiitos, Louis" Lukaksen tai siis Louisin silmistä tuli lautaset ja hän katsoi Harryä. Hänkin katsoi  minua kuin ufoa. En voinut enää pidättää naurua. Repesin nauramaan ja Louis ja Harry katsoivat toisiaan.
"Miten sä..?" Harry aloitti.
"Jotenki vaan tunnistaa tyypin, jonka on tuntenu tyylii koko ikänsä" nauroin. "Mut Louis sust tulis hyvä tarjoilia" Jatkoin. Louis pyöritteli silmiään ja lähti takaisin keittiöön tai minne menikin. Käänsin katseeni Harryyn. Hän näytti jotenkin pettyneeltä. Otin hänen käsistään.
"Harry toi oli söpöö! Ja hyvä idea pyytää parhaita ystäviään tarjoilioikseen ja auton kuskeiksi" sanoin. Zayn oli näemmä kuljettaja. Harry katsoi minuun. Nojauduin lähemmäksi ja suutelin häntä. 
"Sä oot niin ihana" sanoin ja Harryn ilmekin alkoi vähitellen kirkastua.
"Nyt mä osaan tän: Sä oot ihanin!" Harry sanoi voiton riemuisena. Suutelimme vielä ja nauroimme, juttelimme ja pussailimme loppuillan.
---------------------------------------------------------------------------------------------
Jatkan taas huomenna! :) -Maija