Sulan käsiisi ~ One shot Nasteholle

   "Ei, mä en haluu luistelemaan!" rypistin otsani ja yritin näyttää mahdollisimman surkealta.
   Harry naureskeli söpösti ja astui eteeni. "Tule nyt" tuo sanoi hiljempaa. Katsoin syvän vihreisin silmiin. "Tuu mun mieliksi"
    Kuinka olisin voinut sanoa ei noille silmille? "No okei okei" pudistelin päätäni nauraen - miksi olinkaan suostunut taas noin helposti? Ystävämme olivat jo innoissaan hakeneet luistimet kaikille ja kuljimme luistinradan laidalle lumen narskuessa kävellessämme.
   "Hei, mitä te nauratte?" kysyin muilta, jotka hihittelivat vieressäni. Mistä nyt olin jäänyt paitsi?
   "Teitä me nauretaan" punaposkinen Niall virnisti. Vilkaisin pidempää poikaa vieressäni, Harry katsoi kenkiinsä huulta purren. Hän vilkaisi nopeasti minuun. Katsoin häntä kysyvänä. Joku repesi taas nauramaan.
    "Heii oikeesti, mä en tajuu!" vinguin toisten nauraessa.
    "Sitä just!". Huokaisin raskaasti ja kiipesin porukan perässä rappuset ylös penkille.
 
    Aloimme vaihtaa luistimiamme ja nauroimme Harryn tyhmille vitseille. En voi väittää vastaan, ettenkö olisi jäänyt hieman liian kauaksi katselemaan hänen kasvojaan. Komea oli kai liian laimea sana tuolle pojalle.
   "Saatko sä ne luistimet jalkaan?" joku herätti minut unelmistani. Huomasin muiden kadonneen viereltäni. Harry oli jäänyt seuraamaan touhujani. Revin punaisiksi jäätyneet sormeni irti nauhoista ja puuskahdin. Toppatakin sisällä oli kuuma kuin saunassa, eivätkä luistimet suostuneet tekemään yhteistyötä.
    "Rehellisesti sanottuna; en" naurahdin hieman nolostuneena. Harry liukui luistimillaan luokseni ja jarrutti rauhallisesti. Minä olisin varmaan lentänyt suoraan päälle tuossa kohtaa... Harry nosti jalkani polviensa väliin ja alkoi kiristämään nauhojani.
    "Olitko sä muka joskus pienenä jossain luistelukoulussa?" Hän kysyi ja katsahti minuun vetäen kätensä hiustensa läpi.
    "Joo olin" muistelin itseäni viisivuotisena punainen potta päässäni. "Mut kai potkittiinkin ulos, koska olin niin surkea" vitsailin saaden Harryn nauramaan. Hän sai solmittua siistin rusetin luistimeen ja laski jalkani alas.
    "Toinen, kiitos" tuo virnisti. Ojensin jalkani hänelle, ja nopeasti oli sekin sidottuna.
    "Kiitti" sanoin ja vedin lapaset käteeni. Hengitin nopeasti syvään, ennen kuin astuin hyvin varovasti jäälle. Pysyin pystyssä. Kunnes päästin irti laidasta ja potkaisin vauhtia. Onneksi sankarini oli taas vastassa - tömähdin vasten Harryä, joka piteli meidät molemmat pystyssä vaivoin.
    "Hups, sori" mutisin ja irrottauduin hänestä. Harry ei sanonut mitään - katsoi vain minua ilmeettömänä.
     "Tuutteko jo?" joku, joka pyyhälsi ohitseni tuulen tavoin ja katosi saman tien, huudahti meille. Näin Harryn katsahtavan minuun, kun liu'uin jäällä ohuen terän päällä. Käteni olivat levällään antamassa tasapainoa - näytin varmaan linnulta, mutta olisin kaatunut, ellen olisi tehnyt niin.
     "Menäänkö noitten luo?" Harry yhtäkkiä kysyi. Nyökkäsin epävarmasti vastaukseksi. Hän tarttui käteeni ja veti minua perässään jäällä itse luistellen takaperin.
     "Osaan mä nyt iteki luistella" sanoin yrittäen ottaa kättäni pois. Harry sen sijaan veti minut lähemmäksi. Hän virnisti leveästi, ennen kuin luisteli kauemmaksi irrottaen lapasestani.
     "Katso ja opi" hän naurahti ja pyörähti sulavasti ympäri.
     "En usko, että on kannattavaa kokeilla" nauroin luistellessani jo rennommin. Ystävämme ilmestyivät ympärillemme. Jouluiset valot loistivat kentän ympärillä. Kaiken keskellä oli valtava joulukuusi.

    Juttelin tyttöjen kanssa hetken. He suostuivat puhumaan vain yhdestä asiasta: Harrystä.
    "Aww, se oli söpöö kun se tuli solmimaan sun luistimet" pudistelin päätäni ja luistelin eteenpäin.
    "Kato, kato nyt! Taas se tuijottaa sua!" käännyin hitaasti vilkaisemaan olkani yli Harryyn päin. Hän hymyili minulle kentän toiselta puolen. Käännähdin takaisin tyttöihin.
    "Sä oot ihan pihkassa!"
    "Mitä? Enkä oo!" puuskahdin hyvälle - ja ärsyttävälle - ystävälleni.
    "Älä väitä vastaan, myönnä!"
    "Lopeta"
    "Eli tykkäät siitä!?" Hän intoili ja halasi minua niin, että melkein kaaduin. Luistelimme vaistomaisesti takaisin muiden luokse - silmääni pisti heti Harryn luminen takki.
    "Säkin oot ilmeisesti lentänyt kumoon" totesin ja nauroin, kun hän pudisteli punaisena takkiaan.

    Kellon käydessä, suurin osa kavereistamme olivat jo lähteneet. Minä olin vasta päässyt luistelun makuun.
    "Pitääks sun lähtee, Nasteho?" Joku kysyi takaatani. Käännähdin ympäri ja kohtasin tutun pojan.
    Pudistin päätäni. "Pitääkö sun mennä jo?" kysyin toivoen, etten jäisi yksin - loputkin olivat juuri menneet.
    "Eei... Varsinkaan jos sä jäät mun kanssa" Harry virnisti tuttuun tapaan.
    "Tai no..." mutisin ja yritin liikutella jäätyneitä varpaitani. "En mä kauheesti jaksais enää luistella, varpaat jäätyy"
    "Joo, otetaan nää pois jalasta, hyvä idea" Harry hymyili ja luisteli edelläni tehden muutaman piruetin penkeille.

    Tallustelimme kahdestaan - minä ja Harry - kaupungin halki. Joka ikkunassa loisti valoja ja pihoilla oli koristeellisia valoasetelmia. Kuulin Harryn hyräilevän hiljaa. Emme puhuneet juuri mitään. Kätemme koskettivat välillä toisiaan kävellessämme. Vilkaisin vaivihkaa tuon kasvoja, mutta samassa hän kääntyi katsomaan minuun.
    "Noi valot näyttää kauniilta" sanoin kuivasti, kun en muutakaan keksinyt. Harry hymyili hieman, ennen kuin sanoi matalalla äänellään:
     "Ihan niin kuin sä". Hetken luulin kuulleeni väärin. Kurkistin hiusteni takaa häntä. Harry pysähtyi ja noudatin esimerkkiä. Pidin katseeni tiukasti toisen kasvoissa. Harry huokaisi ja veti sormensa tummien hiustensa lävitse.
    "Mä oon aina ollut huono keksimään mitään sanoja" hän tunnusti. "Kuitenki mä haluisin kertoo sulle jotain... Mä en vaan... Tiiä miten.. sanoisin sen" Tuo sönkötti. Minusta se oli aika suloista, kun poika sekoili sanoissaan ja puna levisi hänen kasvoilleen.
    "Sano suoraan vaan" yllätyin itsekin, kun tartuin hänen käsiinsä. Lämpimät suuret kämmenet puristivat hellästi omiani, enkä tahtonut irrottaa koskaan.
    "Tuota... M-mä... En mä osaa"
    "No näytä sitten" virnistin hampaat vilkkuen valoissa.
    "Ootko ihan varma?" Harry tuijotti syvälle silmiini. Nyökkäsin.
    Sitten hän ei enää epäröinyt. Hän nosti kätensä poskilleni ja astui lähemmäksi. Hän kallisti hieman päätään, ennen kuin aikailematta painoi huulensa huulilleni.
     Yllätyin niin, että jäin silmät suurina toljottamaan ilmaa. Sitten sulin Harryn käsien alla. Upottauduin suudelmaan. En halunnut takaisin maanpinnalle. Kiedoin käteni toisen ympärille. Älkää herättäkö minua tästä! Koko kehoni suli kylmästä ilmasta huolimatta.
     Mutta sitten Harry irrottautui. "Sori, mun ei kai olis pitänyt --" hän alkoi sopertaa, mutta painoin sormeni hänen suulleen hiljentäen hänet.
    "Suu kiinni, pöhkö" naurahdin ja painoin uuden suudelman hänen lämpimille huulilleen.
   
    Tätä ystävämme olivat siis nauraneet. Että me olimme olleet niin pihkassa toisiimme, ettemme olleet huomanneet sitä itsekään. Nyt se tuntui niin selvältä. Ja oikealta.

***

Mitäs tykkäsit? :))
Tänään ehkä jatkuu toi ficci :D (Ehkä) xD